Language of document : ECLI:EU:C:2005:728

Asia C-14/04

Abdelkader Dellas ym.

vastaan

Premier ministre ja Ministre des Affaires sociales,

du Travail et de la Solidarité

(Conseil d’État’n (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Sosiaalipolitiikka – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Direktiivi 93/104/EY – Työajan käsite – Ulottuvuus – Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetty viikoittainen enimmäistyöaika on työntekijän kannalta suotuisampi – Työajan määrittely joissakin sosiaalialan laitoksissa – Päivystyspalvelu, joka edellyttää työntekijän läsnäoloa työpaikalla – Työntekijän passiiviset jaksot päivystystyössä – Kansallinen laskentamekanismi, jolla läsnäolotunnit lasketaan painotetusti työnteon intensiivisyyden perusteella

Tuomion tiivistelmä

1.        Sosiaalipolitiikka – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annettu direktiivi 93/104 – Työaika – Käsite – Määrättyjen sosiaali- ja terveydenhuollon laitosten työntekijät – Kansallinen sääntely, jossa vahvistetaan passiivisten työskentelyjaksojen laskennallisen vastaavuuden määrittämismekanismi – Sääntelyä ei voida hyväksyä

(Neuvoston direktiivi 93/104)

2.        Sosiaalipolitiikka – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annettu direktiivi 93/104 – Suotuisammat kansalliset säännökset – Kynnykset tai katot, jotka on otettava huomioon selvitettäessä direktiivin mukaisuutta

(Neuvoston direktiivin 93/104 15 artikla)

1.        Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annettua direktiiviä 93/104 on tulkittava siten, että sen vastainen on sellainen jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa säädetään sellaisten päivystysjaksojen osalta, jotka edellyttävät määrättyjen sosiaali- ja terveydenhuollon laitosten työntekijöiden fyysistä läsnäoloa työpaikalla, järjestelmästä, jossa kiinteisiin kertoimiin sovelletaan laskennallista painotusmekanismia sen huomioon ottamiseksi, että päivystyksen aikana työskentelyssä on passiivisia jaksoja, silloin kun kaikkia direktiivissä säädettyjä vähimmäisvaatimuksia työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden tehokkaan suojan takaamiseksi ei ole noudatettu.

Direktiivin 93/104 mukaan se, että työntekijän läsnäolojakso työpaikalla voidaan lukea työajaksi, ei saa riippua työntekijän työnteon intensiivisyydestä vaan ainoastaan siitä, onko kyse työntekijän velvollisuudesta olla työnantajansa käytettävissä.

(ks. 58 ja 63 kohta sekä tuomiolauselma)

2.        Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 93/104 15 artiklassa sallitaan nimenomaisesti työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden kannalta suotuisampien kansallisten säännösten soveltaminen tai säätäminen. Siinä tapauksessa, että kansallisessa oikeudessa on säädetty erityisesti viikoittaisen enimmäistyöajan osalta työntekijöiden kannalta suotuisampi yläraja, on direktiivissä vahvistettujen työntekijää suojaavien säännösten noudattamista arvioitava ainoastaan suhteessa niihin vähimmäisvaatimuksiin ja ylärajoihin, jotka on mainittu tässä direktiivissä.

(ks. 51 ja 63 kohta sekä tuomiolauselma)