Language of document : ECLI:EU:T:2007:196

Asia T-475/04

Bouygues SA ja Bouygues Télécom SA

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Valtiontuet – Matkapuhelinliikenne – Orange Francen ja SFR:n UMTS-toimiluvista suoritettavaksi määrättyjen toimilupamaksujen muutos – Päätös, jossa todetaan, että valtiontukea ei ole myönnetty

Tuomion tiivistelmä

1.      Valtiontuki – Kantelujen tutkiminen

(EY 87 artiklan 1 kohta)

2.      Valtiontuki – Komission suorittama tutkinta – Alustava vaihe ja kontradiktorinen vaihe

(EY 88 artiklan 2 ja 3 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/13)

3.      Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Televiestintäala

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/13)

1.      Päätösten perusteluissa ei ole esitettävä kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, sillä niitä arvioitaessa on otettava huomioon asiayhteys sekä kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt. Komissiolla on näin ollen velvollisuus selostaa kantelijalle riittävällä tavalla ne syyt, joiden vuoksi kantelussa, jonka kantelija on tehnyt ilmoittaakseen valtiontuesta, esitetyt tosiseikat ja oikeudelliset seikat eivät ole riittäneet osoittamaan, että kyseessä on tällainen tuki, mutta komissiolla ei kuitenkaan ole velvollisuutta ottaa kantaa sellaisiin kysymyksiin, jotka eivät selvästi mitenkään liity asiaan tai ovat merkityksettömiä tai selvästi toissijaisia. Komission päätös, jolla on hylätty kantelu kansallisesta toimenpiteestä, jolla on yhdenmukaistettu operaattoreiden suoritettavaksi määrätyt toimilupamaksut Universal Mobile Telecommunications System -järjestelmän (UMTS) toimiluvista, koska EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuen tunnusmerkistö ei täyty yhden tässä määräyksessä tarkoitetun tuen edellytyksenä olevan kumulatiivisen seikan eli edun antamisen puuttuessa, on näin ollen riittävästi perusteltu, eikä komission ole täytynyt perustella tätä hylkäämistä muiden tämän käsitteen tunnusmerkkien osalta, varsinkin kun kyseessä olevalla toimenpiteellä pannaan täytäntöön yhteisön direktiivi ja erityisesti sillä vahvistettu syrjintäkiellon periaate.

(ks. 53–55 kohta)

2.      Komissio voi EY 88 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun alustavan tutkinnan vaiheessa ja EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua muodollista menettelyä aloittamatta tehdä päätöksen olla vastustamatta valtiontukea vain siinä tapauksessa, että se voi ilman vakavia vaikeuksia olla tämän alustavan tutkinnan päättyessä vakuuttunut siitä, että tukihanke soveltuu yhteismarkkinoille. Komissio voi siten laillisesti tehdä päätöksen, jossa alustavan tutkintavaiheen lopuksi päädytään siihen, että valtiontukea ei ole myönnetty, sillä kansallisella toimenpiteellä, jolla on kaikkien Universal Mobile Telecommunications System -järjestelmän (UMTS) toimilupien myöntämisedellysten mukauttamiseksi alennettu eräiden operaattoreiden näistä toimiluvista suoritettavaksi määrättyjä lupamaksuja, ei ole myönnetty näille operaattoreille valikoivaa etua, koska se seikka, että nämä operaattorit saivat toimilupansa aikaisemmin, ei ole UMTS-verkon käyttöön ottamisessa tapahtuneiden viivästysten takia vaikuttanut epäedullisesti operaattoriin, joka sai toimilupansa täydentävän toimilupien hakumenettelyn yhteydessä myöhemmin, ja koska toimilupien taloudellinen arvo huomioon ottaen edellä mainitusta toimenpiteestä aiheutuva valtion varojen menetys liittyy epävarmaan saatavaan, josta valtion on väistämättä luovuttava yhteisön televiestintäoikeuden erityispiirteiden takia; tällä oikeudenalalla on telepalvelualan yleisten valtuutusten ja yksittäisten toimilupien yhteisistä puitteista annetun direktiivin 97/13 mukaan noudatettava operaattoreiden yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, joka merkitsee sitä, että määrättyjen toimilupamaksujen on oltava taloudellisesti katsoen yhtäläisiä.

(ks. 89–91, 111, 116, 122, 124, 152, 153 ja 156 kohta)

3.      Universal Mobile Telecommunications System -järjestelmän (UMTS) toimiluvat, joissa annetaan lupa matkapuhelinpalvelujen tarjoamista koskevan taloudellisen toiminnan harjoittamiseen taajuusalueella ja joita pidetään vastaavan julkisen omaisuuden hallintaa tai käyttöä koskevina lupina, on taloudellinen arvo, joka kyseistä alaa hallinnoivan tahon on otettava huomioon päättäessään kyseisten operaattorien maksettavaksi tulevien toimilupamaksujen suuruudesta, ja kyseiset toimiluvat ovat näin ollen valtion varoja.

Lainsäädäntötehtävän harjoittaminen ei nimittäin estä ottamasta huomioon taloudellisia seikkoja silloin, kun hallinnoidaan niukkoja julkisia voimavaroja, kuten julkisen taajuusalueen muodostavia radiotaajuuksia, joihin voidaan myöntää käyttöoikeus. Jäsenvaltioilla on siten sekä televiestintäalan sääntelijän että taajuusalueen muodostaman julkisen omaisuuden hallinnoijan tehtävä.

(ks. 100, 101, 104 ja 105 kohta)