YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
6 päivänä lokakuuta 2009 (*)
Tavaramerkit – Asetuksen (EY) N:o 40/94 9 artiklan 1 kohdan c alakohta – Yhteisössä laajalti tunnettu tavaramerkki – Laajan tunnettuuden maantieteellinen ulottuvuus
Asiassa C‑301/07,
jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 12.6.2007 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 26.6.2007, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
PAGO International GmbH
vastaan
Tirolmilch registrierte Genossenschaft mbH,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit J.‑C. Bonichot, K. Schiemann, J. Makarczyk ja L. Bay Larsen (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: E. Sharpston,
kirjaaja: hallintovirkamies B. Fülöp,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 5.6.2008 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– PAGO International GmbH, edustajanaan Rechtsanwalt C. Hauer,
– Tirolmilch registrierte Genossenschaft mbH, edustajanaan Rechtsanwalt G. Schönherr,
– Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään W. Wils ja H. Krämer,
kuultuaan julkisasiamiehen 30.4.2009 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1; jäljempänä asetus) 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat PAGO International GmbH (jäljempänä PAGO) ja Tirolmilch registrierte Genossenschaft mbH (jäljempänä Tirolmilch) ja joka koskee yhteisön tavaramerkkiä, jonka haltija PAGO on.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
3 Asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Yhteisön tavaramerkki on yhtenäinen. Sen oikeusvaikutukset ovat samanlaiset kaikkialla yhteisössä: sen voi rekisteröidä – – tai julistaa mitättömäksi ja sen käyttö voidaan kieltää ainoastaan koko yhteisössä. Tätä periaatetta sovelletaan, jollei tässä asetuksessa muuta säädetä.”
4 Asetuksen 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään seuraavaa:
1. ”Rekisteröidyn tavaramerkin haltijalla on yksinoikeus tavaramerkkiin. Tavaramerkin haltijalla on oikeus kieltää muita ilman hänen suostumustaan käyttämästä elinkeinotoiminnassa:
– –
c) merkkiä, joka on sama tai samankaltainen kuin yhteisön tavaramerkki, tavaroille tai palveluille, jotka ovat erilaisia kuin ne, joille yhteisön tavaramerkki on rekisteröity, kun se on laajalti tunnettu yhteisössä, ja jos merkin käyttäminen ilman perusteltua syytä merkitsisi yhteisön tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeudenmukaista hyväksikäyttöä taikka olisi niille haitaksi.”
5 Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21.12.1988 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 89/104/ETY (EYVL 1989, L 40, s. 1; jäljempänä direktiivi) 5 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltio voi myös säätää, että haltijalla on oikeus kieltää muita ilman hänen suostumustaan elinkeinotoiminnassa käyttämästä merkkiä, joka on sama tai samankaltainen kuin tavaramerkki, vaikka tavarat tai palvelut, joita varten merkki on, eivät ole samankaltaisia kuin ne, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, milloin viimeksi mainittu tavaramerkki on laajalti tunnettu tässä jäsenvaltiossa ja merkin aiheeton käyttö merkitsee tavaramerkin erottuvuuden tai maineen epäoikeutettua hyväksi käyttämistä taikka on haitaksi tavaramerkin erottuvuudelle tai maineelle.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
6 PAGO on ollut vuodesta 2001 lukien muun muassa hedelmäjuomia ja -tuoremehuja varten yhteisön tavaramerkiksi rekisteröidyn kuviomerkin haltija. Tavaramerkissä on keskeisellä sijalla kuvaus vihreästä lasipullosta, jossa on merkille tyypillinen etiketti ja korkki. PAGO myy Itävallassa hedelmämehua nimellä ”Pago” tämäntyyppisissä pulloissa. PAGOn yhteisön tavaramerkki on hyvin tunnettu tässä jäsenvaltiossa.
7 Tirolmilch myy niin ikään Itävallassa hedelmä-herajuomaa nimellä ”Lattella”. Tätä juomaa myytiin aluksi pahvisissa nestepakkauksissa. Tämän jälkeen sitä on pakattu myös lasipulloihin. Kaksi pullon muotoilua muistuttaa useissa suhteissa PAGOn yhteisön tavaramerkkiä. Tirolmilch käyttää mainonnassaan kuvaa, jossa on pullo, jonka vieressä on täysi lasi – kuten PAGOn yhteisön tavaramerkissä.
8 PAGO pani Handelsgericht Wienissä vireille välitoimimenettelyn, jonka tarkoituksena oli kieltää Tirolmilchiä mainostamasta, tarjoamasta, laskemasta liikkeelle tai millään muullakaan tavalla käyttämästä juomaansa riidanalaisissa pulloissa ja mainostamasta sitä kuvalla, jossa on pulloja yhdessä sellaisen lasin kanssa, joka on täynnä hedelmämehua.
9 Handelsgericht Wien hyväksyi vaatimuksen. Oberlandesgericht Wien hylkäsi PAGOn vaatimuksen annetusta määräyksestä tehdyn valituksen johdosta. Näin ollen PAGO teki Revision-valituksen Oberster Gerichtshofille.
10 Oberster Gerichtshof katsoo, ettei Tirolmilchin käyttämien pullojen ja PAGOn yhteisön tavaramerkin välillä ole sekaannusvaaraa myöskään kokonaisvaltaisen tarkastelun perusteella, koska kyseisiin pulloihin asetetuissa etiketeissä on nimitykset ”Pago” ja ”Lattella”, jotka ovat molemmat hyvin tunnettuja Itävallassa.
11 Koska PAGO kuitenkin väittää, että Tirolmich käyttää asetuksen 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla ilman perusteltua syytä epäoikeudenmukaisesti hyväksi Itävallassa laajalti tunnetun PAGOn yhteisön tavaramerkin erottamiskykyä ja mainetta, Oberster Gerichtshof pohtii asetuksen mainittuun säännökseen sisältyvän ilmaisun ”on laajalti tunnettu yhteisössä” merkitystä.
12 Se katsoo, että analogisesti siihen nähden, mitä yhteisöjen tuomioistuin katsoi asiassa C-375/97, General Motors, 14.9.1999 annetussa tuomiossa (Kok. s. I-5421) direktiivin 5 artiklan 2 kohtaan sisältyvän ilmaisun ”laajalti tunnettu jäsenvaltiossa” osalta, riittää, että yhteisön tavaramerkki on laajalti tunnettu yhteisön ”olennaisessa osassa”.
13 Koska PAGO on kuitenkin vaatinut käytön lopettamista koko yhteisössä ja koska sen tavaramerkki on laajalti tunnettu vain Itävallassa, Oberster Gerichtshof pohtii, voidaanko kattava kielto määrätä, vaikka yhteisön tavaramerkki on laajalti tunnettu vain yhdessä jäsenvaltiossa, tai jos se on laajalti tunnettu vain yhdessä jäsenvaltiossa, voidaanko määrätä asetuksen 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu kielto, joka on rajoitettu tähän valtioon.
14 Tässä tilanteessa Oberster Gerichtshof päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1. Suojataanko yhteisön tavaramerkkiä asetuksen 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuna yhteisössä ’laajalti tunnettuna’ tavaramerkkinä, jos se on ’laajalti tunnettu’ vain yhdessä jäsenvaltiossa?
2. Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Suojataanko vain yhdessä jäsenvaltiossa ’laajalti tunnettua’ tavaramerkkiä tässä jäsenvaltiossa asetuksen 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla siten, että on mahdollista määrätä tähän jäsenvaltioon rajoitettu kielto?”
Ennakkoratkaisukysymykset
15 Aluksi on huomattava, että pääasiassa kyseessä oleva yhteisön tavaramerkki, jonka haltija PAGO on, kattaa hedelmäjuomat ja -mehut ja että Tirolmilchin myymä tuote on hedelmä-herajuoma.
16 Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen päätöksestä ei ilmene, että kansallinen tuomioistuin olisi jo arvioinut sitä, ovatko kyseiset tuotteet samankaltaisia vai eivät.
17 Jotta tälle tuomioistuimelle voitaisiin antaa hyödyllinen vastaus kaikenlaisia tapauksia varten, on todettava, että asetuksen 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa annetaan sen sanamuodon mukaan suojaa yhteisön tavaramerkille sellaisten tavaroiden ja palvelujen osalta, jotka ovat erilaisia kuin ne, joille mainittu tavaramerkki on rekisteröity.
18 Huolimatta asetuksen 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan sanamuodosta ja ottaen huomioon sen järjestelmän yleinen rakenne ja tavoitteet, johon säännös kuuluu, laajalti tunnettuja tavaramerkkejä ei suojata vähemmän silloin, kun merkkiä käytetään samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten, kuin silloin, kun sitä käytetään sellaisia tavaroita tai palveluja varten, jotka eivät ole samankaltaisia (ks. analogisesti asia C-292/00, Davidoff, tuomio 9.1.2003, Kok., s. I-389, 24 ja 25 kohta, lisäksi erityisesti direktiivin 5 artiklan 2 kohta).
19 Näin ollen on myönnettävä, että asetuksen 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa annetaan laajalti tunnetulle tavaramerkille suojaa yhtä lailla sellaisten tavaroiden tai palvelujen osalta, jotka ovat samoja tai samankaltaisia kuin ne, joille mainittu tavaramerkki on rekisteröity (analogisesti em. tuomion 30 kohta).
Ensimmäinen kysymys
20 Kansallinen tuomioistuin pyytää ensimmäisellä kysymyksellään yhteisöjen tuomioistuinta yhtäältä selventämään, mitä tarkoitetaan ilmaisulla ”laajalti tunnettu yhteisössä”, jonka avulla asetuksen 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ilmoitetaan yksi kahdesta edellytyksestä, jotka yhteisön tavaramerkin on täytettävä saadakseen tässä säännöksessä säädettyä suojaa, ja toisaalta vahvistamaan, täyttyykö tämä edellytys maantieteelliseltä kannalta, kun yhteisön tavaramerkki on laajalti tunnettu vain yhdessä jäsenvaltiossa.
21 Laajan tunnettuuden käsite edellyttää tiettyä tunnettuuden astetta kohdeyleisön keskuudessa.
22 Merkityksellinen yleisö on se, joka on yhteisön tavaramerkin kohderyhmä, eli kulloinkin markkinoidun tavaran tai palvelun perusteella joko suuri yleisö tai asiantuntevampi yleisö, esimerkiksi jotkin ammattipiirit (ks. analogisesti em. asia General Motors, tuomion 24 kohta, lisäksi direktiivin 5 artiklan 2 kohta).
23 Ei voida edellyttää, että näin määritellystä kohderyhmästä jonkin tietyn prosentuaalisen osuuden olisi tunnettava yhteisön tavaramerkki (analogisesti em. tuomion 25 kohta).
24 Edellytetty tunnettuusaste on katsottava saavutetuksi, kun merkittävä osa tämän tavaramerkin kattamien tavaroiden tai palvelujen kohderyhmästä tuntee yhteisön tavaramerkin (analogisesti em. tuomion 26 kohta).
25 Tutkittaessa tämän edellytyksen täyttymistä kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon kaikki asiassa merkitykselliset seikat, joita ovat muun muassa tavaramerkin markkinaosuus, tavaramerkin käyttämisen intensiivisyys, maantieteellinen laajuus ja kesto sekä se, missä määrin yritys on käyttänyt varoja tavaramerkin tunnetuksi tekemiseen (analogisesti em. tuomion 27 kohta).
26 Kun otetaan huomioon pääasiassa vallitsevat seikat, ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on tarkistettava, tunteeko merkittävä osa tämän tavaramerkin kattamien tavaroiden kohderyhmästä kyseisen yhteisön tavaramerkin.
27 Maantieteellisessä mielessä laajaa tunnettuutta koskeva edellytys täyttyy, kun tavaramerkki on laajalti tunnettu olennaisessa osassa yhteisöä (ks. analogisesti em. asia General Motors, tuomion 28 kohta).
28 On muistutettava, että yhteisöjen tuomioistuin on jo katsonut Benelux-tavaramerkin osalta, että direktiivin 5 artiklan 2 kohdan mukaan on riittävää, että tavaramerkki on laajalti tunnettu koko Benelux-alueen olennaisessa osassa, joksi voidaan katsoa myös osa yhdestä Benelux-maasta (em. asia General Motors, tuomion 29 kohta).
29 Kun esillä olevassa asiassa on kyse yhteisön tavaramerkistä, joka on laajalti tunnettu yhden jäsenvaltion koko alueella eli Itävallan alueella, voidaan katsoa pääasian olosuhteet huomioon ottaen, että asetuksen 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa asetettu alueellinen edellytys täyttyy.
30 Ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on siis vastattava, että asetuksen 9 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että jotta yhteisön tavaramerkki saa tässä säännöksessä säädettyä suojaa, merkittävän osan tämän tavaramerkin kattamien tavaroiden tai palvelujen kohderyhmästä on tunnettava se olennaisessa osassa yhteisöä ja että, kun otetaan huomioon pääasian olosuhteet, kyseisen jäsenvaltion alueen voidaan katsoa muodostavan olennaisen osan yhteisön aluetta.
Toinen ennakkoratkaisukysymys
31 Kun otetaan huomioon ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen annettu vastaus sekä pääasian olosuhteet, toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.
Oikeudenkäyntikulut
32 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 9 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että jotta yhteisön tavaramerkki saa tässä säännöksessä säädettyä suojaa, merkittävän osan tämän tavaramerkin kattamien tavaroiden tai palvelujen kohderyhmästä on tunnettava se olennaisessa osassa Euroopan yhteisöä ja että, kun otetaan huomioon pääasian olosuhteet, kyseisen jäsenvaltion alueen voidaan katsoa muodostavan olennaisen osan yhteisön aluetta.
Allekirjoitukset