VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

11 päivänä joulukuuta 2008

Asia F-116/06

Anne Buckingham ym.

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Niin kutsuttu ”toisen kierroksen” ylennys – Vuoden 2005 ylennyskierros – Etusijapisteiden myöntäminen – Siirtymäsäännökset – Henkilöstösääntöjen 45 artiklan yleiset täytäntöönpanosäännökset – Yhdenvertainen kohtelu – Tutkittavaksi ottaminen

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Buckingham ja 13 muuta komission virkamiestä vaativat lähinnä sen 23.11.2005 julkaistuissa hallinnollisissa tiedotteissa nro 85‑2005 julkaistun päätöksen kumoamista, jolla heille jätettiin myöntämättä etusijapisteitä vuodelta 2004 tunnustuksena toimielimen edun mukaisesti vuonna 2003 suoritetusta työstä.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Komission käyttöön ottama ylennysjärjestelmä – Päätös, jolla myönnetään tiettyihin luokkiin kuuluvia ylennyspisteitä – Valmisteleva toimenpide – Päätös, jolla vahvistetaan virkamiehille myönnettyjen pisteiden kokonaismäärä – Kannekelpoinen päätös

(Henkilöstösääntöjen 45, 90 ja 91 artikla)

2.      Virkamiehet – Ylennys – Siirtyminen yhdestä järjestelmästä toiseen

(Henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta)

1.      Komission käyttöön ottaman ylennysjärjestelmän yhteydessä erilliset päätökset, joilla myönnetään tiettyihin luokkiin kuuluvia ylennyspisteitä ja jotka on tehty ennen kuin nimittävä viranomainen vahvistaa lopullisesti jokaiselle virkamiehelle myönnettyjen pisteiden kokonaismäärän, ovat pisteiden kokonaismäärän vahvistavaa lopullista päätöstä edeltäviä tarpeellisia valmistelevia toimenpiteitä. Asian laita on täten muun muassa kun pääjohtajat myöntävät komission sisäisiä säännöksiä soveltaen jokaisen pääosaston käytettävissä olevia etusijapisteitä tai kun nimittävä viranomainen myöntää kyseisiä säännöksiä soveltaen ja ylennyskomiteoiden ehdotuksen perusteella etusijapisteitä tunnustuksena toimielimen edun mukaisesti suoritetusta työstä. Näissä päätöksissä ei vahvisteta lopullisesti nimittävän viranomaisen kantaa asianomaisten virkamiesten kannalta.

Näin ollen nimittävän viranomaisen lopullinen päätös, jolla vahvistetaan kullekin virkamiehelle myönnettyjen pisteiden kokonaismäärä ja johon on mahdollista tutustua yksittäisessä ylennyskansiossa, muodostuu useista lopullisista päätöksistä, joilla myönnetään erityisiin luokkiin kuuluvia ylennyspisteitä. Yleensä päätökset tulevat ilmi kullekin virkamiehelle myönnettyjen pisteiden kokonaismäärän jakautumisesta, sellaisena kuin se käy ilmi virkamiehen yksittäisestä ylennyskansiosta. Vaikka tiettyihin luokkiin kuuluvien ylennyspisteiden myöntämistä koskevia päätöksiä on myös pidettävä sitä päätöstä edeltävinä valmistelevina päätöksinä, jolla vahvistetaan pisteiden kokonaismäärä, eikä valituksen tekemistä koskeva määräaika ala niiden tekemisestä, ne ovat kuitenkin päätöksiä, joilla vahvistetaan lopullisesti asianomaisen virkamiehen tilanne kyseessä olevan pisteiden luokan kannalta.

Näin ollen on katsottava, että kun virkamies vaatii ylennysmenettelyn viimeisessä vaiheessa niistä virkamiehistä laaditun luettelon kumoamista, joille on myönnetty etusijapisteitä tunnustuksena toimielimen edun mukaisesti suoritetusta työstä, virkamies on välttämättä aikonut kiistää hänelle myönnettyjen pisteiden kokonaismäärän, eikä hänen kannettaan voida jättää tutkimatta vain sen seikan takia, ettei kannetta virallisesti kohdistettu päätökseen, jolla vahvistettiin pisteiden kokonaismäärä.

(ks. 50–54 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑311/04, Buendía Sierra v. komissio, 19.10.2006 (Kok. 2006, s. II‑4137, 96 ja 97 kohta)

Rajoitteet, joita virkamiesten uran kannalta väistämättä liittyy siirtymiseen hallinnointijärjestelmästä toiseen, voivat pakottaa hallinnon luopumaan väliaikaisesti ja tietyin rajoituksin niiden pysyvien sääntöjen ja periaatteiden tiukasta soveltamisesta, joita tavanomaisesti sovelletaan tällaisiin tilanteisiin. Poikkeamiset on kuitenkin perusteltava siirtymiseen liittyvällä pakottavalla tarpeella, eikä niillä saa ylittää keston eikä ulottuvuuden osalta sitä, mikä on välttämätöntä, jotta voitaisiin varmistaa hallittu siirtyminen järjestelmästä toiseen.

Ensimmäisellä ylennyskierroksella, johon sovelletaan uutta ylennysjärjestelmää, joka perustuu ansioiden ilmaisemiseen numeroina ja joka on otettu käyttöön komission sisäisillä säännöksillä, joissa säädetään väliaikaisista toimenpiteistä, joilla on tarkoitus varmistaa siirtyminen vanhasta järjestelmästä uuteen, kun palkkaluokan A12 virkamiehille on tarkoitus myöntää erityyppisiä etusijapisteitä tätä ylennyskierrosta edeltäneeltä vuodelta, mutta kun komissio on päättänyt rajoittaa siirtymätoimenpiteenä myönnettäviä pisteitä, ei tällaisen rajoituksen voida katsoa ylittävän toimivaltaa, joka hallinnolla on voidakseen järjestää siirtymävaiheen ajaksi virkamiesten ylentämistä koskevien säännösten muuttamista. Rajoituksella nimittäin vain vahvistetaan raja aikaisemmin tunnustettujen ansioiden huomioon ottamiselle.

Vaikka teoriassa on mahdollista harkita erilaista järjestelmää, hallinto ei ole siihen velvollinen. Sillä, että muutetaan virkamiesten ylennystä koskevia voimassa olevia menetelmiä, pyritään näet korjaamaan tiettyjä puutteita, jotka johtuvat aikaisempien sääntöjen soveltamisesta. Tällaiseen uudistusprosessiin, jonka tarpeellisuutta arvioidessaan hallinnolla on laaja harkintavalta, kuuluu siis erottamattomasti se, että tiettynä päivänä virkamiesten ansioiden arviointi toteutetaan uudelta pohjalta.

(ks. 81–83 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 62/75, De Wind v. komissio, 1.7.1976 (Kok. 1976, s. 1167, 17 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑557/93, Rasmussen v. komissio, 13.7.1995 (Kok. H. 1995, s. I‑A‑195 ja II‑603, 20 kohta); asia T‑30/02, Leonhardt v. parlamentti, 11.2.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑41 ja II‑265, 51 ja 55 kohta); asia T‑393/04, Klaas v. parlamentti, 3.5.2006 (Kok. H. 2006, s. I‑A‑2‑103 ja II‑A‑2‑465, 56 kohta) ja em. asia Buendía Sierra v. komissio, 213 ja 220 kohta