EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
18 päivänä toukokuuta 2015 (*)
[30.10.2015 annetulla määräyksellä korjattu teksti]
Henkilöstö – Virkamiehet – Eläkkeelle siirtäminen ilman eri toimenpiteitä – Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 23 artiklan 1 kohta – Eläkeikä – Palveluksessa jatkamista koskevan hakemuksen hylkääminen – Henkilöstösääntöjen 52 artiklan toinen kohta – Yksikön etu
Asiassa F‑36/14,
jossa on kyse SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuvasta kanteesta,
Hartwig Bischoff, Euroopan komission entinen virkamies, kotipaikka Bryssel (Belgia), edustajinaan asianajajat C. Bernard-Glanz ja A. Blot,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään J. Currall ja C. Ehrbar,
vastaajana,
VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Bradley (esittelevä tuomari) sekä tuomarit H. Kreppel ja M. I. Rofes i Pujol,
kirjaaja: hallintovirkamies P. Cullen,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 13.1.2015 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Hartwig Bischoff vaatii 18.4.2014 virkamiestuomioistuimen kirjaamoon saapuneessa kannekirjelmässä, että tämä tuomioistuin kumoaa Euroopan komission nimittävän viranomaisen (jäljempänä nimittävä viranomainen) 28.3.2014 tekemän päätöksen, jolla hylättiin kantajan palvelussuhteen jatkamista koskeva vaatimus ja vahvistettiin siten kantajan siirtäminen ilman eri toimenpiteitä eläkkeelle 1.6.2014. Bischoff vaatii lisäksi korvausta vahingosta, joka tästä päätöksestä on voinut aiheutua.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
2 Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen, sellaisina kuin ne ovat viimeksi muutettuina Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 22.10.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU, Euratom) N:o 1023/2013 (jäljempänä henkilöstösäännöt), 52 artiklassa säädetään seuraavaa:
"Virkamies siirretään eläkkeelle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta [henkilöstösääntöjen] 50 artiklan säännösten soveltamista:
a) joko ilman eri toimenpiteitä sen kuukauden viimeisenä päivänä, jonka aikana hän täyttää 66 vuotta, tai
– –
Virkamies voi kuitenkin omasta pyynnöstään, siinä tapauksessa että nimittävä viranomainen pitää pyyntöä perusteltuna yksikön edun vuoksi, jatkaa työskentelyä 67-vuotiaaksi asti tai poikkeustapauksissa 70-vuotiaaksi asti; siinä tapauksessa hän jää ilman eri toimenpiteitä eläkkeelle sen kuukauden viimeisenä päivänä, jona hän saavuttaa kyseisen iän.
– –"
3 Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 23 artiklan 1 kohdassa säädetään kuitenkin seuraavaa:
"Sovellettaessa henkilöstösääntöjen 52 artiklan [ensimmäisen kohdan] a alakohtaa, sekä rajoittamatta [henkilöstösääntöjen] 50 artiklan säännösten soveltamista, virkamies, joka on tullut palvelukseen ennen 1 päivää tammikuuta 2014, jää ilman eri toimenpiteitä eläkkeelle sen kuukauden viimeisenä päivänä, jona hän täyttää 65 vuotta. – –"
Tosiseikat
4 Kantaja tuli komission yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston palvelukseen 1.6.1994. Kanteen nostamisen ajankohtana hän oli palkkaluokan AD 12 virkamies ja työskenteli ilmailu- ja avaruusteollisuudesta, merenkulku-, turvallisuus- ja puolustusteollisuudesta vastaavan osaston G avaruuspolitiikan ja -tutkimuksen yksikössä.
5 Täytettyään 65 vuotta toukokuussa 2014 kantaja pyysi yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston pääjohtajalle 8.1.2014 osoittamallaan kirjeellä, että hänen palvelusaikaansa jatkettaisiin toukokuuhun 2016 (jäljempänä palveluksessa jatkamista koskeva hakemus).
6 Yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston pääjohtaja ilmoitti kantajalle 6.2.2014 päivätyllä kirjeellä (jäljempänä 6.2.2014 päivätty kirje), että hän ei pitänyt hakemuksen hyväksymistä perusteltuna yksikön edun vuoksi, ja ilmoitti toimittavansa tämän hakemuksen sekä oman lausuntonsa henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosastolle (jäljempänä henkilöstöhallinnon pääosasto), joka on asiassa nimittävä viranomainen.
7 Kantaja ilmoitti 10.2.2014 henkilöstöhallinnon pääosaston pääjohtajalle osoittamassaan kirjeessä riitauttavansa yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston pääjohtajan lausunnon.
8 Henkilöstöhallinnon pääosaston pääjohtaja ilmoitti 28.3.2014 päivätyllä kirjeellään kantajalle, että hänen nähdäkseen yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston pääjohtaja oli käsitellyt palveluksessa jatkamista koskevan hakemuksen sääntöjen mukaisesti.
9 Samana päivänä päivätyllä kirjeellä henkilöstöhallinnon pääosaston pääjohtaja ilmoitti yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston pääjohtajalle päätöksestään hylätä kantajan palveluksessa jatkamista koskeva hakemus ja vahvistaa siten kantajan siirtäminen eläkkeelle 1.6.2014 (jäljempänä 28.3.2014 tehty päätös tai riidanalainen päätös). Päätöstä perusteltiin ohjelmien hallinnointitehtävien siirtymisellä yhä enemmän toimeenpanovirastoille ja henkilöstön määrän supistamisella ja sen seurauksilla yritys- ja teollisuustoiminnan pääosastoon, avaruustutkimus mukaan lukien.
10 Kantajalle ilmoitettiin 28.3.2014 tehdystä päätöksestä yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston virkaa tekevän johtajan 7.4.2014 päivätyllä muistiolla (jäljempänä 7.4.2014 päivätty muistio).
11 Kantaja teki 18.4.2014 valituksen "28.3.2014 tehdystä päätöksestä – –, luettuna yhdessä 7.4.2014 päivätyn [muistion] – – kanssa" ja haki samana päivänä näiden kahden toimen täytäntöönpanon lykkäämistä. Hakemus hylättiin virkamiestuomioistuimen presidentin 22.5.2014 antamalla määräyksellä Bischoff v. komissio (F‑36/14 R, EU:F:2014:112).
12 [Korjattu 30.10.2015 annetulla määräyksellä] Kantajalle ilmoitettiin 21.5.2014 päivätyllä kirjeellä henkilöstöhallinnon pääosaston pääjohtajan päätöksestä pitää hänet palveluksessa 30.6.2014 asti. Nimittävä viranomainen päätti pitää kantajan palveluksessa yhden kuukauden lisää, eli 31.7.2014 asti. Kolmannella, 29.7.2014 tehdyllä päätöksellä, joka kumottiin ja korvattiin 31.7.2014 tehdyllä päätöksellä, palvelussuhdetta jatkettiin 30.9.2014 asti. Näitä päätöksiä perusteltiin sillä, että kantaja oli hakenut tehtävää "Ukrainan tukiryhmässä", jota komissio oli perustamassa.
13 Nimittävä viranomainen hylkäsi valituksen 25.7.2014 tekemällään päätöksellä (jäljempänä valituksen hylkäämistä koskeva päätös). Tämä päätös annettiin tiedoksi virkamiestuomioistuimelle 31.7.2014.
14 Kantajalle ilmoitettiin 26.9.2014 sähköpostilla, että hänen hakemustaan "Ukrainan tukiryhmässä" olevaan tehtävään ei ollut hyväksytty.
15 Kantajalle ilmoitettiin 30.9.2014 päivätyllä kirjeellä, että hänelle maksettaisiin eläkettä 1.10.2014 lukien.
16 Kantaja pyysi virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 31.10.2014 saapuneella kirjeellä mahdollisuutta mukauttaa alkuperäisiä vaatimuksiaan siten, että hänen kanteessaan vaadittaisiin kaikkien kanteen nostamisen jälkeen toteutettujen komission toimien kumoamista.
17 Kirjaaja ilmoitti 14.11.2014 päivätyllä kirjeellä asianosaisille, että virkamiestuomioistuin ratkaisisi myöhemmin kantajan 31.10.2014 päivätyn pyynnön. Samassa kirjeessä virkamiestuomioistuin pyysi kantajaa esittämään joitakin täsmennyksiä kyseiseen pyyntöön sisältyvistä vaatimuksista.
Asianosaisten vaatimukset ja oikeudenkäyntimenettely
18 Kantaja vaatii kannekirjelmässään, että virkamiestuomioistuin
– kumoaa 28.3.2014 tehdyn päätöksen luettuna yhdessä 7.4.2014 päivätyn muistion kanssa
– velvoittaa korvaamaan vahingon, joka on aiheutunut tai voisi aiheutua 28.3.2014 tehdystä päätöksestä ja 7.4.2014 päivätystä muistiosta
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
19 Kantaja esittää 31.10.2014 päivätyssä kirjeessään kumottaviksi
– valituksen hylkäämistä koskevan päätöksen
– 21.5.2014 tehdyn päätöksen, jonka mukaan kantaja saa jatkaa palveluksessa 30.6.2014 asti
– 27.6.2014 tehdyn päätöksen, jonka mukaan kantaja saa jatkaa palveluksessa 31.7.2014 asti
– 31.7.2014 tehdyn päätöksen, jonka mukaan kantaja saa jatkaa palveluksessa 30.9.2014 asti
– 30.9.2014 päivätyn kirjeen, jossa kantajalle ilmoitetaan hänen eläkkeensä maksamisesta 1.10.2014 alkaen.
20 Komissio vaatii, että virkamiestuomioistuin
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
21 Istunnossa kantaja luopui vaatimuksistaan, jotka kohdistuivat 7.4.2014 päivättyyn kirjeeseen.
Oikeudellinen arviointi
Vaatimukset, jotka ilmenevät 31.10.2014 päivätystä kirjeestä
22 Kanteen nostamisen ajankohtana voimassa olleen työjärjestyksen 35 artiklan – josta on muutettuna tullut työjärjestyksen 50 artikla – mukaan vain kannekirjelmässä esitetyt vaatimukset voidaan ottaa huomioon. Siten asianosainen ei oikeudenkäynnin kohdetta muuttamatta lähtökohtaisesti voi oikeudenkäyntimenettelyn aikana esittää uusia vaatimuksia tai laajentaa jo esitettyjen vaatimusten kohdetta. Kantajan voidaan sallia mukauttaa vaatimuksiaan vain, jos on olemassa uusi seikka, joka saattaa vaikuttaa kanteen kohteeseen, kuten erityisesti se, että oikeudenkäynnin aikana annetaan toimi, jolla kumotaan ja korvataan riidanalainen toimi (tuomio Glantenay ym. v. komissio, F‑23/12 ja F‑30/12, EU:F:2013:127, 34 kohta).
23 Esillä olevassa asiassa on ensinnäkin valituksen hylkäämistä koskevaan päätökseen kohdistuvan kumoamisvaatimuksen osalta todettava, että tällä päätöksellä, joka on tehty kanteen nostamisen jälkeen, vahvistetaan päätös olla hyväksymättä palveluksessa jatkamista koskevaa hakemusta ja perustellaan tämä päätös. Tällaisessa tilanteessa on tutkittava asianomaiselle vastaisen alkuperäisen toimen lainmukaisuus ja otettava huomioon valituksen hylkäämistä koskevaan päätökseen sisältyvät perustelut, koska näiden perustelujen katsotaan vastaavan kyseistä toimea (ks. vastaavasti tuomio komissio v. Birkhoff, T‑377/08 P, EU:T:2009:485, 57–59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
24 Näissä olosuhteissa valituksen hylkäämistä koskevaan päätökseen kohdistuvilla vaatimuksilla ei ole itsenäistä sisältöä ja kanteen on katsottava kohdistuvan riidanalaiseen päätökseen, jonka perusteluja täsmennetään valituksen hylkäämistä koskevassa päätöksessä (ks. vastaavasti tuomio Eveillard v. komissio, T‑258/01, EU:T:2004:177, 31 ja 32 kohta ja tuomio Buxton v. parlamentti, F‑50/11, EU:F:2012:51, 21 kohta).
25 Vaatimuksista, jotka kohdistuvat 21.5., 27.6. ja 31.7.2014 tehtyihin päätöksiin, joiden mukaan kantaja saa jatkaa palveluksessa 30.6., 31.7. ja 30.9.2014 asti, on todettava, että näissä päätöksissä ainoastaan annetaan kantajalle oikeus jatkaa palveluksessa yhteensä neljän kuukauden ajan 1.6.2014 jälkeen eli sen päivämäärän jälkeen, jona hänet olisi ilman näitä päätöksiä siirretty eläkkeelle, eivätkä ne vaikuta palveluksessa jatkamista koskevan hakemuksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen. Nämä päätökset, jotka eivät ole kantajalle vastaisia, eivät vaikuta mitenkään esillä olevaan asiaan, minkä vuoksi kantajan pyyntö vaatimustensa mukauttamisesta on niiden osalta hylättävä.
26 Sama koskee 30.9.2014 päivättyyn kirjeeseen kohdistuvaa vaatimusta. Kyseisessä kirjeessä ainoastaan ilmoitetaan kantajalle, että kun päätöksen pitää hänet palveluksessa 30.9.2014 asti vaikutukset ovat lakanneet, hänelle maksetaan eläkettä 1.10.2014 alkaen. Tällaisella kirjeellä ei ole sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa suoraan ja välittömästi kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi, eikä sitä näin ollen voida pitää kantajalle vastaisena toimena (ks. vastaavasti tuomio Pimlott v. Europol, F‑52/06, EU:F:2007:210, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näin ollen kantajan pyyntö vaatimustensa mukauttamisesta on hylättävä siltä osin kuin vaatimukset koskevat 30.9.2014 päivättyä kirjettä.
Riidanalaisen päätöksen kumoamista koskeva vaatimus
Asianosaisten lausumat
27 Kantaja esittää yhden ainoan kanneperusteen, joka jakautuu neljään osaan, jotka koskevat henkilöstösääntöjen 52 artiklan rikkomista, ilmeistä arviointivirhettä, hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiä sekä henkilöstösääntöjen 5 artiklan rikkomista.
28 Kantaja myöntää, että henkilöstösääntöjen 52 artiklan toisen kohdan nojalla esitettyä pyyntöä käsitellessään hallinnolla on laaja harkintavalta yksikön edun määrittämiseksi. Hän katsoo kuitenkin, että tämän käsitteen tulkinnan pitäisi sopia yhteen "ylemmäntasoisten oikeussääntöjen" ja ensisijaisesti henkilöstösääntöjen 52 artiklan kanssa. Lisäksi yksikön etua on hänen mukaansa tutkittava huolella ja puolueettomasti sekä virkamiesten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti. Hallinnon pitäisi myös ottaa huomioon asianomaisen virkamiehen etu ja pysyä kohtuuden rajoissa.
29 Kantajan mukaan nimittävä viranomainen, joka on toimivaltainen ratkaisemaan hänen palveluksessa jatkamista koskevan hakemuksensa, ei ole tässä tapauksessa suorittanut tällaista etujen tutkintaa.
30 Erityisesti yksikön etua tarkastellessaan kantaja riitauttaa riidanalaisen päätöksen perustelut, joiden mukaan avaruustutkimusohjelmien hallinnointitehtävien ulkoistamispolitiikka oikeuttaisi hylkäämään hänen palveluksessa jatkamista koskevan hakemuksensa. Tältä osin kantaja korostaa, että tätä politiikkaa on toteutettu jo vuodesta 2009. Lisäksi helmikuussa 2014 hänen entisen yksikkönsä palvelukseen otettiin kolme uutta työntekijää. Kantajan mielestä hänen eläkkeelle jäämisensä jälkeen tähän yksikköön jäljelle jääneiden työntekijöiden olisi vaikeaa selvitä keskenään kaikesta yksikölle kuuluvasta työmäärästä, sillä tässä yksikössä tarvittiin hänen kaltaisiaan erittäin päteviä ja kokeneita työntekijöitä voidakseen suoriutua tehtävistään vuosien 2014 ja 2015 työohjelman puitteissa.
31 Toiseksi kantaja väittää, että komissio ei ottanut huomioon sitä, että kantajan yksikönpäällikkö ja johtaja olivat puoltaneet hänen palveluksessa jatkamista koskevaa hakemustaan, viimeksi mainittu sillä varauksella, että hänen palvelussa jatkamisellaan ei olisi vaikutusta henkilöstöresursseihin.
32 Kolmanneksi kantaja katsoo, että komissio ei ole ottanut huomioon sitä, että hänen jatkamisensa tehtävissään vuoteen 2016 asti ei estäisi toteuttamasta tavoitetta vähentää henkilöstöä viidellä prosentilla vuonna 2017.
33 Henkilökohtaisen intressinsä osalta kantaja arvostelee komissiota siitä, ettei se ottanut huomioon sitä, että jos hän olisi saanut jatkaa palveluksessa, hänen eläkkeensä olisi noussut huomattavasti, 40 prosentista hänen viimeisestä palkastaan noin 50 prosenttiin tästä palkasta, ja samalla hän olisi saanut toiveensa mukaisesti jatkaa ammatillista toimintaa.
34 Kantaja vetoaa vielä siihen, että se, että yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston pääjohtaja ei ole koskaan hyväksynyt eläkeiän jälkeen palveluksessa jatkamista koskevaa hakemusta, vaikka muilla pääosastoilla tällaiset hakemukset hyväksytään paljon helpommin, tuo esille kysymyksen virkamiesten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattamisesta.
35 Komissio vaatii, että kanneperuste hylätään kokonaisuudessaan.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
– Alustavat toteamukset
36 Kun nimittävä viranomainen ottaa huomioon yksikön edun ratkaistessaan virkamiehen hakemuksen, jossa tämä pyytää saada jatkaa palveluksessa sen iän jälkeen, jolloin henkilöstösääntöjen 52 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan mukaan henkilö siirretään eläkkeelle ilman eri toimenpiteitä, sillä on laaja harkintavalta, ja virkamiestuomioistuin voi puuttua nimittävän viranomaisen arviointiin ainoastaan, jos kyseessä on ilmeinen arviointivirhe tai harkintavallan väärinkäyttö (ks. vastaavasti ja analogisesti väliaikaisen toimihenkilön sopimuksen uusimista koskevasta päätöksestä tuomio komissio v. Macchia, T‑368/12 P, EU:T:2014:266, 49 kohta).
37 Virhettä voidaan pitää ilmeisenä ainoastaan, jos se voidaan helposti havaita niiden kriteerien perusteella, jotka lainsäätäjä on asettanut hallinnon laajan harkintavallan käytölle. Näin ollen osoittaakseen, että tosiseikkojen arvioinnissa on tehty ilmeinen virhe, jonka vuoksi päätöksen kumoaminen on perusteltua, kantajan on esitettävä riittävät todisteet, jotta hallinnon päätöksessään esittämä tosiseikkojen arviointi menettää uskottavuutensa. Toisin sanoen ilmeistä virhettä koskeva kanneperuste on hylättävä, jos kantajan esittämistä todisteista huolimatta kyseenalaistettua arviointia voidaan edelleen pitää totena tai pätevänä (tuomio BB v. komissio, F‑17/11, EU:F:2013:14, 60 kohta ja tuomio DG v. ENISA, F‑109/13, EU:F:2014:259, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
– Väite yksikön edun huomiotta jättämisestä
38 Esillä olevassa asiassa asiakirja-aineistosta ilmenee, että sen pääosaston, jossa kantaja työskenteli, pääjohtaja on tutkinut kantajan palveluksessa jatkamista koskevan hakemuksen ja ilmoittanut hänelle 6.2.2014 päivätyllä kirjeellä syyt, joiden vuoksi hän ei pitänyt tämän hakemuksen hyväksymistä perusteltuna yksikön edun vuoksi, kuten tämän tuomion 6 kohdassa täsmennetään. Lisäksi henkilöstöhallinnon pääosaston pääjohtaja on ottanut kantajan hakemuksen huomioon omaksuessaan yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston pääjohtajan esittämät perusteet. Valituksen hylkäämistä koskevassa päätöksessä vahvistetaan hallinnon arviointi yksikön edusta ja samalla täsmennetään sitä.
39 Tästä seuraa, että siltä osin kuin kantaja väittää, että nimittävä viranomainen ei ole esillä olevassa asiassa "tutkinut kyseessä olevia etuja" henkilöstösääntöjen 52 artiklan toisessa kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti, hänen väitteensä eivät perustu tosiseikkoihin ja on hylättävä.
– Ilmeinen arviointivirhe
40 Osoittaakseen, että riidanalaiseen päätökseen liittyy ilmeinen arviointivirhe, kantaja väittää ensinnäkin, että avaruustutkimusohjelmien hallinnointitehtävien ulkoistamispolitiikka ei oikeuta hylkäämään hänen palveluksessa jatkamista koskevaa hakemustaan.
41 Esillä olevassa asiassa 6.2.2014 päivätystä kirjeestä ilmenee, että kyseinen politiikka merkitsi sitä, että komission yksiköiden tehtävät rajoittuivat avaruuspolitiikan valvontaan ja kehittämiseen, kun taas tämän politiikan päivittäiset hallinnointitehtävät kuuluivat vastedes tutkimuksen toimeenpanovirastolle ja Euroopan avaruusjärjestölle. Lisäksi samassa kirjeessä todetaan, että yritys- ja teollisuustoiminnan pääosastolla oli tarpeen vähentää henkilöstöä ja siirtää virkoja.
42 Kantaja tyytyy toteamaan ensinnäkin, että kyseinen ulkoistamispolitiikka oli alkanut jo vuonna 2009. Tällainen seikka ei kuitenkaan ole minkäänlainen osoitus siitä, että kyseisellä politiikalla ei voitaisi oikeuttaa vuonna 2014 tehtyä päätöstä.
43 Toiseksi kantaja toteaa, että helmikuussa 2014 hänen entisen yksikkönsä palvelukseen otettiin kolme uutta työtekijää. Kuten kantaja itse korostaa, se, että näillä työntekijöillä ei ollut kokemusta avaruustutkimuksesta ja että heidät otettiin palvelukseen hallinnon, oikeuden ja politiikan alalla, on täysin johdonmukaista yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston pääjohtajan sen toteamuksen kanssa, jonka mukaan tämä pääosasto vastaa pikemminkin avaruuspolitiikan valvonnasta ja kehityksestä kuin tämän politiikan tieteellisestä puolesta. Tämän seikan ei näin ollen voida katsoa olevan osoitus ilmeisestä arviointivirheestä.
44 Kolmanneksi kantaja tuo esille entisen yksikkönsä huomattavan työmäärän ja katsoo, että yritys- ja teollisuustoiminnan pääosasto tarvitsee hänen kokemustaan ja ammattitaitoaan suorittaakseen sille uskotut tehtävät.
45 Vaikka kantajan väitteet hänen entisen yksikkönsä henkilöstöstä ja huomattavasta työmäärästä oletettaisiin paikkansapitäviksi, yksikön moitteettoman toiminnan edellyttämää henkilöstöä koskevan tarpeen arviointi kuuluu yksinomaan nimittävälle viranomaiselle. Kantajan pelkkä väite, jonka mukaan palveluksessa olevan henkilöstön "olisi vaikeaa suorittaa" yksikölle uskottuja tehtäviä, ei mitenkään osoita, että yksikön etua arvioitaessa olisi tehty ilmeinen virhe.
46 Sama pätee kantajan perusteluihin, jotka koskevat hänen kokemuksensa laajuutta, jota komissio ei ole kiistänyt.
47 Tällaisilla väitteillä ei voida itsessään osoittaa, että nimittävä viranomainen olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen yksikön etua tutkiessaan. Kuten komissio korosti vastineessaan ja istunnossa, yksikön edun huomioon ottaminen tutkittaessa hakemusta, jossa pyydetään saada jatkaa palveluksessa eläkkeelle jäämiselle ilman eri toimenpiteitä vahvistetun ikärajan jälkeen, ei rajoitu pelkästään kysymykseen siitä, miten asianomainen henkilö soveltuu pätevyydeltään hoidettuihin tehtäviin, eikä tätä soveltuvuutta sitä paitsi ole vähimmässäkään määrin kiistetty tässä asiassa. Nimittävän viranomaisen on otettava huomioon muita seikkoja, kuten yleisen henkilöstöpolitiikan toteuttaminen tai tarve suorittaa henkilöstövähennyksiä taikka mahdollisuus korvata virkamiehet, jotka saavuttavat eläkkeelle jäämiselle ilman eri toimenpiteitä vahvistetun iän, alemman palkkaluokan virkamiehillä tai jopa väliaikaisilla tai sopimusperusteisilla virkamiehillä.
48 Näin ollen on todettava, että kantaja ei ole osoittanut, että nimittävä viranomainen olisi arvioinut yksikön etua ilmeisen virheellisesti ottaessaan huomioon vuodesta 2009 toteutetun ulkoistamispolitiikan.
49 Toiseksi kantaja väittää, että riidanalaisessa päätöksessä ei oteta huomioon sitä, miten paljon tukea kantaja on saanut esimiehiltään. Asiakirja-aineistosta kuitenkin ilmenee, että sen pääosaston, jossa kantaja työskenteli, pääjohtaja oli asettanut ehdoksi kyseisen pääosaston henkilöstöresursseja koskevien suunnitelmien noudattamisen ja että yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston pääjohtaja oli antanut kielteisen lausunnon. Lisäksi nimittävä viranomainen, joka on toimivaltainen tutkimaan henkilöstösääntöjen 52 artiklan toiseen kohtaan perustuvat palveluksessa jatkamista koskevat hakemukset, ei ole yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston pääjohtaja vaan henkilöstöhallinnon pääosaston pääjohtaja. Tästä seuraa, että kyseinen tuki olisi joka tapauksessa ollut vailla merkitystä arvioitaessa riidanalaisen päätöksen perusteltavuutta, sillä toimivaltaisella nimittävällä viranomaisella saattoi aivan hyvin olla täysin eri käsitys yksikön edusta kuin yritys- ja teollisuustoiminnan pääosastolla, jossa kantaja työskenteli.
50 Kolmanneksi kantaja väittää, ettei nimittävä viranomainen ottanut huomioon sitä, että hänen palveluksessa jatkamista koskevan hakemuksensa hyväksyminen ei olisi estänyt komissiota saavuttamasta tavoitettaan vähentää henkilöstöä viidellä prosentilla vuonna 2017, sillä vaikka hänen hakemuksensa olisi hyväksytty, hän olisi joka tapauksessa päättänyt tehtävänsä ennen vuotta 2017. Tällainen väite ei kuitenkaan osoita millään tavoin, että yksikön edun arvioinnissa olisi tehty ilmeinen virhe. Kuten komissio toi esille vastineessaan, on aivan yhtä lailla tai jopa enemmän yksikön edun mukaista vähentää toimielimen henkilöstöä asteittain kuin odottaa tällaiselle vähentämiselle asetetun määräajan päättymistä.
51 Yksikön edun arvioinnissa tehtyä ilmeistä virhettä koskeva väite on näin ollen hylättävä, sillä kantaja ei ole osoittanut tällaista virhettä tehdyn.
– Väite nimittävän viranomaisen huolenpitovelvollisuuden laiminlyönnistä
52 Kantaja väittää, että soveltaessaan henkilöstösääntöjen 52 artiklan toista kohtaa nimittävän viranomaisen on asianomaiseen virkamieheen kohdistuvan huolenpitovelvollisuutensa nojalla otettava huomioon tämän virkamiehen etu.
53 Kantajan itse mainitsemasta oikeuskäytännöstä ilmenee, että hallinnon huolenpitovelvollisuus työntekijöitään kohtaan heijastaa keskinäisten oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa, joka henkilöstösäännöillä on luotu viranomaisen ja julkishallinnon työntekijöiden välisissä suhteissa. Tämä velvollisuus merkitsee muun muassa sitä, että kun viranomainen ratkaisee virkamiehen tai toimihenkilön asemaa koskevan tapauksen, se ottaa huomioon kaikki sen päätökseen mahdollisesti vaikuttavat seikat ja että näin toimiessaan se ottaa huomioon paitsi yksikön edun, myös kyseisen virkamiehen edun. Virkamiesten oikeuksia ja etuja on kuitenkin aina suojattava voimassa olevien säännösten rajoissa (tuomio Angelidis v. parlamentti, T‑416/03, EU:T:2006:375, 117 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
54 Yksikön etu ja virkamiehen etu ovat siten kaksi erillistä käsitettä. Henkilöstösääntöjen 52 artiklan toisen kohdan erityistapauksessa asianomaisen virkamiehen etu on jo otettu huomioon siinä, että tämän on pyydettävä saada jatkaa palveluksessa henkilöstösäännöissä eläkkeelle jäämiselle ilman eri toimenpiteitä vahvistetun ikärajan jälkeen. Tämän säännöksen sanamuodon mukaan päätös, joka toimivaltaisen nimittävän viranomaisen on tehtävä tällaisen hakemuksen perusteella, riippuu yksinomaan yksikön edusta, eikä nimittävän viranomaisen ole otettava huomioon hakijana olevan virkamiehen etuja. Virkamiehen ei näin ollen tarvitse näyttää nimittävälle viranomaiselle, että hänellä on henkilökohtainen intressi jatkaa virassaan, kuten kantaja on tässä tapauksessa tehnyt, sillä tällaisella intressillä ei ole merkitystä hänen hakemuksensa kannalta.
55 Kantajan väite, jonka mukaan nimittävä viranomainen on mahdollisesti laiminlyönyt huolenpitovelvollisuutensa, ei siten voi menestyä.
– Väite yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatteiden loukkaamisesta ja henkilöstösääntöjen 5 artiklan rikkomisesta
56 Kantaja väittää, että yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston pääjohtaja ei ole koskaan hyväksynyt yhtäkään eläkeiän jälkeen palveluksessa jatkamista koskevaa hakemusta toisin kuin mikä on käytäntö muilla pääosastoilla ja että tämä seikka "tuo esille kysymyksiä virkamiesten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen – – noudattamisesta, sellaisena kuin siitä säädetään muun muassa henkilöstösääntöjen 5 artiklassa".
57 Virkamiestuomioistuin toteaa, että sen lisäksi, että kantajan väitteet ovat hyvin yleisluonteisia, hän ei ole esittänyt yhtäkään oikeudellista perustelua tukeakseen väitettään, jonka mukaan nimittävä viranomainen ei olisi riidanalaista päätöstä tehdessään noudattanut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Kantaja ei ole pyrkinyt näyttämään etenkään sitä, että häntä olisi kohdeltu epäedullisemmin kuin jotakin toista virkamiestä, joka olisi ollut samankaltaisessa oikeudellisessa asemassa. Tämä väite on jätettävä tutkimatta kannekirjelmän toimittamisen aikaan sovellettavan työjärjestyksen 35 artiklan 1 kohdan e alakohdan – josta on muutettuna tullut 50 artiklan 1 kohdan e alakohta – mukaisesti.
58 Sama pätee väitteisiin, jotka kantaja esittää hyvän hallinnon periaatteen loukkaamisesta, mihin hän vetoaa kannekirjelmänsä 21 kohdassa esittämättä minkäänlaisia perusteita tai oikeudellisia perusteluja kantansa tueksi.
59 Kantajan ainoa kanneperuste on näin ollen hylättävä selvästi perusteettomana.
Vahingonkorvausvaatimus
60 Virkamiestuomioistuin toteaa, että vaikka kantaja vaatii korvausta "vahingosta, joka aiheutui tai olisi voinut aiheutua [28.3.2014 tehdystä päätöksestä ja 7.4.2014 päivätystä kirjeestä]", kannekirjelmässä ei ole mitenkään kehitelty tätä vaatimusta eikä siinä edes täsmennetä, vaatiiko kantaja korvausta aineellisesta vahingosta vai henkisestä kärsimyksestä, minkä vuoksi vahingonkorvausvaatimus on jätettävä tutkimatta.
61 Koska kantajan riitauttamien päätösten kumoamista koskevat vaatimukset on hylätty, on joka tapauksessa hylättävä myös vahingonkorvausvaatimus, joka koskee kyseisistä päätöksistä väitetysti aiheutuneen vahingon korvaamista (ks. tuomio CT v. EACEA, F‑36/13, EU:F:2013:190, 79 ja 80 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
62 Tästä seuraa, että kanne on kokonaisuudessaan hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
63 Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 101 artiklassa määrätään, että jollei työjärjestyksen II osaston 8 luvun muista määräyksistä muuta johdu, asianosainen, joka häviää asian, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Saman työjärjestyksen 102 artiklan 1 kohdan nojalla kohtuuden niin vaatiessa virkamiestuomioistuin voi päättää, että hävinnyt asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan mutta tämä velvoitetaan korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut vain osittain tai että tätä ei lainkaan velvoiteta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja.
64 Tässä tuomiossa esitetyillä perusteilla kantaja on hävinnyt asian. Lisäksi komissio on nimenomaisesti vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Asian olosuhteissa ei ole perusteltua soveltaa työjärjestyksen 102 artiklan 1 kohdan määräyksiä, minkä vuoksi kantajan on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet on velvoitettava korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut, välitoimimenettelystä asiassa F‑36/14 R aiheutuneet kulut mukaan lukien.
Näillä perusteilla
EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (toinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Hartwig Bischoff vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut kokonaan.
Bradley | Kreppel | Rofes i Pujol |
Julistettiin Luxemburgissa 18 päivänä toukokuuta 2015.