JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
PAOLO MENGOZZI
30 päivänä marraskuuta 2006 1(1)
Asia C-170/04
Klas Rosengren ym.
vastaan
Riksåklagaren
(Högsta domstolenin (Ruotsi) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Alkoholijuomat – Ruotsin alkoholin vähittäismyyntimonopoli – Yksityishenkilöille asetettu maahantuontikielto – Erotettavuus monopolin olemassaolosta ja toiminnasta – EY 31 artikla – EY 28 artikla – Yhteensopivuus
I Johdanto
1. Högsta domstolen (Ruotsin korkein oikeus) on 30.3.2004 ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä tekemällään päätöksellä esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle neljä ennakkoratkaisukysymystä EY 28, EY 30 ja EY 31 artiklan tulkinnasta.
2. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tietää, onko 16.12.1994 annetun alkoholilain (alkohollagen (1738:1994), jäljempänä alkoholilaki) säännösten kaltaisia säännöksiä, joissa kielletään ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä tehdyssä päätöksessä kuvatuilla edellytyksillä yksityishenkilöiltä sellaisten alkoholijuomien maahantuonti, joiden vähittäiskauppa Ruotsissa kuuluu monopolijärjestelmän piiriin, tutkittava kaupallisia valtion monopoleja koskevan EY 31 artiklan vai määrälliset rajoitukset tai vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet kieltävän EY 28 artiklan valossa (ensimmäinen kysymys), ja ovatko tällaiset säännökset tapauksesta riippuen yhteensopimattomia jommankumman kyseisen artiklan kanssa (toinen, kolmas ja neljäs kysymys).
3. Tämä ennakkoratkaisupyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina on 11 Ruotsin kansalaista, joista yksi on Rosengren, ja Riksåklagaren (valtakunnansyyttäjä) ja joka koskee postimyynnin välityksellä maahantuotujen sellaisten viinikartonkien takavarikointia, joista alkoholilain vastaisesti osa tilattiin tanskalaisen jälleenmyyjän Internet-sivuilta ja osa suoraan espanjalaiselta tuottajalta.
4. Asia jaettiin alun perin yhteisöjen tuomioistuimen kolmannelle jaostolle, jossa järjestettiin suullinen käsittely 30.11.2005.
5. Julkisasiamies Tizzano, jolle nyt käsiteltävänä oleva asia oli aikaisemmin annettu, esitti ratkaisuehdotuksensa 30.3.2006 järjestetyssä suullisessa käsittelyssä.
6. Ratkaisuehdotuksessaan ja vastauksena ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään ensimmäiseen kysymykseen julkisasiamies ehdotti ensinnäkin alkoholilain 4 luvun niiden säännösten, jotka koskevat yksityisille asetettua alkoholijuomien maahantuontikieltoa, arviointia EY 31 artiklan perusteella.(2) Tämän päätelmän tueksi ja viitaten alkoholijuomien vähittäismyyntimonopolia koskevassa asiassa Franzén annetun tuomion(3) perusteluihin julkisasiamies Tizzano katsoi, että alkoholilain 4 luvun säännökset ovat alkoholijuomien vähittäismyyntimonopolin eli Systembolaget Aktiebolagin (jäljempänä Systembolaget) toimintaan erottamattomasti kuuluvia säännöksiä, koska ne liittyvät olennaisesti kansallisessa laissa kyseiselle monopolille annetun erityistehtävän toteuttamiseen, eikä kyseisenä tehtävänä ole pelkästään alkoholijuomien myyminen Ruotsin markkinoilla vaan myös yhden ainoan ja valvotun kanavan luominen näiden juomien hankintaa varten.(4)
7. Sen kysymyksen osalta, oliko alkoholilain 4 luvussa säädetty yksityisille asetettu alkoholijuomien maahantuontikielto yhdenmukainen EY 31 artiklan kanssa – ongelmakenttä, joka oli ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämän toisen kysymyksen kohteena – julkisasiamies Tizzano katsoi, että asia ei ollut näin.
8. Tältä osin julkisasiamies Tizzano tarkasteli alkoholilailla käyttöön otettua järjestelmää kokonaisuutena ja korosti, että siinä jätettiin alkoholilain 5 luvun 5 §:n säännösten, sellaisina kuin niitä sovellettiin pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, nojalla Systembolagetille toimivalta vastustaa ”painavista syistä” asiakkaiden sellaisia alkoholijuomia koskevia erityisiä tilauksia ja maahantuontipyyntöjä, joita ei ollut saatavilla vähittäismyyntimonopolin valikoimassa, eikä näin ollen suljeta pois sitä, että Systembolagetille näin annettua harkintavaltaa voidaan käyttää syrjivästi muista jäsenvaltioista peräisin olevien alkoholijuomien vahingoksi.
9. Näin ollen, jos tätä valtaa käytettiin syrjivästi ja koska Ruotsin kuningaskunta ei ollut esittänyt mitään objektiivista vaatimusta, jolla voitaisiin perustella sitä haittaa, joka muista jäsenvaltioista peräisin oleville tuotteille voi aiheutua alkoholilain 4 luvun ja 5 luvun 5 §:n säännösten soveltamisesta yhdessä, julkisasiamies Tizzano ehdotti päätymistä siihen, että Ruotsissa yksityisille asetettu alkoholijuomien maahantuontikielto oli ristiriidassa EY 31 artiklan kanssa.(5)
10. Sen suuren merkityksen vuoksi, joka on kysymyksellä siitä, voidaanko alkoholilain 4 luvun säännösten ominaispiirteiden perusteella katsoa, että nämä säännökset voidaan erottaa niistä saman lain säännöksistä, joissa vahvistetaan alkoholin vähittäismyyntimonopolin toimintaa koskevat oikeussäännöt, ja kysymyksellä siitä, onko niitä tutkittava EY 28 artiklaan vai EY 31 artiklaan nähden, yhteisöjen tuomioistuimen kolmas jaosto päätti 27.4.2006 työjärjestyksen 44 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti siirtää nyt käsiteltävänä olevan asian yhteisöjen tuomioistuimelle, joka antoi sen suuren jaoston ratkaistavaksi.
11. Suuri jaosto määräsi 14.6.2006 suullisen käsittelyn aloittamisesta uudelleen ja vahvisti suullisen pääkäsittelyn päiväksi 19.9.2006.
12. Se kehotti myös pääasian asianosaisia ja niitä yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa tarkoitettuja, joita asia koskee ja jotka olivat esittäneet kirjalliset tai suulliset huomautuksensa ennen 30.11.2005 toimitettua suullista käsittelyä, keskittymään suullisissa lausumissaan kysymykseen siitä, voidaanko alkoholilain 4 luvun kaltaisia säännöksiä, joissa kielletään yksityisiltä alkoholin maahantuonti Ruotsiin, pitää ominaispiirteidensä perusteella sellaisina säännöksinä, jotka voidaan erottaa niistä saman lain säännöksistä, joissa vahvistetaan alkoholin vähittäismyyntimonopolin toimintaa koskevat oikeussäännöt.
13. Yhteisöjen tuomioistuimen nyt käsiteltävänä olevassa asiassa esittämä toivomus suullisten lausumien keskittämisestä toistaa suoraan perustetta, jota se on käyttänyt edellä mainitussa asiassa Franzén annetussa tuomiossa.
14. Kyseisen tuomion 35 ja 36 kohdassa yhteisöjen tuomioistuin on nimittäin katsonut, että ”monopolin olemassaoloa ja toimintaa koskevia oikeussääntöjä on tutkittava [EY 31] artiklan niiden määräysten perusteella, joita sovelletaan erityismääräyksinä kaupallisten valtion monopolien yksinoikeuksien käyttämiseen”,(6) kun taas ”niitä vaikutuksia yhteisön sisäiseen kauppaan, joita on sellaisilla muilla kansallisen lainsäädännön oikeussäännöillä, joilla ei sinänsä säännellä monopolin toimintaa mutta joilla on vaikutuksia tähän, on tutkittava [EY 28] artiklan perusteella”.(7)
15. Määräyksen, joka annettiin 14.6.2006, mukaisesti pääasian kantajia, Ruotsin kuningaskuntaa, Suomen tasavaltaa, Norjan kuningaskuntaa, Euroopan yhteisöjen komissiota ja EFTAn valvontaviranomaista on kuultu suullisessa käsittelyssä 19.9.2006.
16. Kyseiset kolme hallitusta väittävät, että pääasiassa kyseessä olevilla oikeussäännöillä säännellään alkoholin vähittäismyyntimonopolin olemassaoloa ja toimintaa ja niitä on siten arvioitava asiassa Franzén esiin tuodun arviointiperusteen mukaan EY 31 artiklaan nähden.
17. Ne yhtyvät siten julkisasiamies Tizzanon edellä mainitussa ratkaisuehdotuksessa ilmaisemaan näkemykseen vastauksesta, joka on annettava ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään ensimmäiseen kysymykseen.
18. Pääasian kantajat, komissio ja EFTAn valvontaviranomainen nojautuvat myös asiassa Franzén annettuun tuomioon ja esittävät huomautuksia esittäneiden hallitusten perusteluihin nähden täysin vastakkaiset perustelut.
19. Ne katsovat, että vaikka kyseiset määräykset vaikuttavat alkoholin vähittäismyyntimonopoliin, ne eivät kuitenkaan kuulu erottamattomasti monopolin olemassaoloon ja toimintaan, ja niitä on siten tarkasteltava EY 28 ja EY 30 artiklan perusteella. Niiden näkemys perustuu olettamukseen, jonka mukaan ainoastaan erityissääntöjä, joita sovelletaan kaupallisen valtion monopolin yksinoikeuksien käyttämiseen, ei voida erottaa kyseisestä monopolista. Kyseiset asianosaiset katsovat, että nyt käsiteltävänä olevassa asiassa tilanne ei ole tällainen. EFTAn valvontaviranomainen lisää yhtäältä, että EY 31 artiklaa on tulkittava suppeasti, ja toisaalta, että monopolin erityistehtävä vastaa ulottuvuudeltaan kyseisten yksinoikeuksien ulottuvuutta.
20. Tässä ratkaisuehdotuksessa on tarkoitus lähtökohtaisesti keskittää huomio tiettyihin 19.9.2006 järjestetyssä suullisessa käsittelyssä asianosaisten esittämiin seikkoihin, jotka on annettu vastaukseksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään ensimmäiseen kysymykseen.
21. Kuten tätä kysymystä seuraavassa tarkastelussa täsmennetään, arviointi lähestyy lähtökohtaisesti julkisasiamies Tizzanon edellä mainitussa ratkaisuehdotuksessa esittämää arviointia.
22. Kuitenkin on myös tarpeen tehdä joitakin huomautuksia ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään toiseen kysymykseen annettavan vastauksen osalta siltä osin kuin lähestymistapa tässä poikkeaa tietyiltä osin julkisasiamies Tizzanon ratkaisuehdotuksen sitä koskevasta yksityiskohtaisesta esityksestä.
23. Kun otetaan huomioon vastaukset, jotka ehdotetaan annettavaksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kahteen ensimmäiseen kysymykseen, tässä ei ole tarpeen tarkastella EY 28 ja EY 30 artiklan tulkintaa koskevia kolmatta ja neljättä kysymystä, jotka kansallinen tuomioistuin on esittänyt ainoastaan toissijaisesti.
II Oikeudellinen arviointi
A Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
24. Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tietää, ”voidaanko katsoa, että [ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä tehdyssä päätöksessä] tarkoitettu tuontikielto on osa vähittäismyyntimonopolin toimintaa ja että sitä ei näin ollen kielletä EY 28 artiklassa, ja onko tätä kieltoa arvioitava ainoastaan EY 31 artiklan valossa”.
1. EY 31 artiklan tulkinta
25. EFTAn valvontaviranomainen on suullisissa huomautuksissaan väittänyt, että EY 31 artiklaa, joka on lex specialis ja poikkeaa EY 28 artiklan määräyksistä, on tämän johdosta tulkittava suppeasti. EFTAn valvontaviranomainen viittaa edellä mainitussa asiassa Franzén annetun tuomion 35 kohdassa esitettyihin perusteluihin ja katsoo, komission ja pääasian kantajien tukiessa tätä näkemystä, että EY 31 artiklaa sovelletaan ainoastaan sellaisiin kansallisiin säännöksiin, joita voidaan soveltaa erityismääräyksinä kaupallisten valtion monopolien yksinoikeuksien käyttämiseen. EFTAn valvontaviranomaisen mukaan monopolin erityistehtävä vastaa ulottuvuudeltaan monopolille kuuluvien yksinoikeuksien ulottuvuutta.
26. Tämä näkemys näyttää olevan peräisin yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön vajavaisesta tulkinnasta.
27. Aivan ensin, vaikka EY 31 artikla voitaisiinkin määritellä lex specialis ‑määräykseksi, jolla pyritään sääntelemään kaupallisia valtion monopoleja, tällaisesta luonnehdinnasta ei seuraa, että tätä määräystä olisi tulkittava suppeasti.(8)
28. Yhteisöjen tuomioistuin on nimittäin toistuvasti muistuttanut, että EY 31 artiklalla pyritään varmistamaan tavaroiden vapaan liikkuvuuden perusperiaatteen noudattaminen koko yhteismarkkinoilla silloin, kun tietty tuote kuuluu jossakin jäsenvaltiossa kaupalliselle valtion monopolille.(9) Mutta se on myös täsmentänyt, että EY 31 artiklalla on tarkoitus sovittaa yhteen jäsenvaltioiden mahdollisuus pitää voimassa tietyt kaupalliset monopolit, joita käytetään välineenä pyrittäessä saavuttamaan yleisen edun mukaisia tavoitteita, ja yhteismarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan asettamat vaatimukset.(10) Kysymys ei siten ole tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen vaikuttavasta poikkeusmääräyksestä, toisin kuin on esimerkiksi kyse EY 30 artiklassa, jonka määräyksiin sovelletaan vakiintuneesti suppean tulkinnan periaatetta.
29. Näin ollen, vaikka voidaan kyllä myöntää, että EY 31 artiklalla on juuri sen tavoitteen perusteella rajoitettu soveltamisala, ei kuitenkaan ole ajateltavissa, että sen määräyksiä pitäisi tulkita suppeasti.
30. Toiseksi on katsottava, että pääasian kantajien, komission, EFTAn valvontaviranomaisen ja asiassa Franzén annetun tuomion 35 kohdassa esitettyihin niihin perusteluihin perustuvaa väitettä, joiden mukaan ainoastaan monopolin olemassaoloa ja toimintaa koskevia määräyksiä, joita sovelletaan erityismääräyksinä monopolin yksinoikeuksien käyttämiseen, kuuluvat EY 31 artiklan soveltamisalaan, ei voida hyväksyä.
31. Kuten julkiasiamies Tizzano on tuonut esille tässä asiassa esittämänsä ratkaisuehdotuksen 38 kohdassa, yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että siinä korostetaan toimintoja, jotka liittyvät olennaisesti kyseiselle monopolille annetun ”erityistehtävän toteuttamiseen”.(11) Yksikään nyt esillä olevassa asiassa yhteisöjen tuomioistuimessa huomautuksia esittänyt asianosainen ei ole asettanut kyseenalaiseksi tätä oikeuskäytäntöä.
32. Kuitenkin on huomautettava, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä, joka mainitaan asiassa Franzén annetun tuomion 35 ja 36 kohdassa olevissa perusteluissa, vallitsee tietty epäselvyys monopolin ”erityistehtävän” käsitteen täsmällisen ulottuvuuden osalta. Näyttää siltä, että tästä syystä myös EFTAn valvontaviranomainen ehdottaa, että monopolin erityistehtävän katsotaan vastaavan ulottuvuudeltaan monopolin yksinoikeuksien ulottuvuutta.
33. Kun tarkastellaan tiettyjä yhteisöjen tuomioistuimen antamia tuomioita, tämä tulkinta voisi ensikädessä olla vakuuttava. Kuten Cassis de Dijon ‑tapauksessa annetun tuomion 7 kohdassa,(12) johon viitataan asiassa Franzén annetun tuomion 35 kohdassa, yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että EY 31 artiklalla ”ei ole vaikutusta kansallisiin säännöksiin, jotka eivät koske julkisen monopolin omaan erityisalaan liittyvän tehtävän hoitamista – eli sen yksinoikeuden käyttämistä – –”.
34. Kuitenkin yhteisöjen tuomioistuin on myös katsonut, että EY 31 artiklan soveltaminen ”ei rajoitu suoraan monopolin toiminnan kohteena olevaan tuontiin ja vientiin, vaan se ulottuu kaikkeen monopolin olemassaoloon liittyvään toimintaan, joka vaikuttaa määrättyjen tuotteiden jäsenvaltioiden väliseen kauppaan – –”.(13)
35. Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin on tarkastellut EY 31 artiklaan nähden sellaista kaupallista monopolia, jonka erityistehtävänä on velvoittaa tietyntyyppisen alkoholin kotimaiset tuottajat pitämään kyseinen alkoholintuotantonsa viranomaisen vahvistamien vuotuisten kiintiöiden rajoissa ja toimittamaan tuotteensa yksinomaan monopolille, minkä vastineena on kyseisen monopolin velvoite ostaa mainitut tuotteet virallisesti vahvistetuin hinnoin.(14) Yhteisöjen tuomioistuin on siten arvioinut EY 31 artiklan valossa sellaisia kansallisia oikeussääntöjä, jotka tulkittuna suppeassa merkityksessä ylittivät mainitulle monopolille myönnetyn, alkoholin hankintaa koskevan yksinoikeuden käyttämisen. Kuten julkisasiamies Tizzano on tässä asiassa esittämänsä ratkaisuehdotuksen 41 ja 42 kohdassa tuonut esille, yhteisöjen tuomioistuin on asiassa Franzén annetussa tuomiossa omaksunut samanlaisen päättelytavan.
36. Perustelutapa, joka perustuu siihen, että monopolin erityistehtävää ei samaisteta sille kuuluvien yksinoikeuksien ulottuvuuteen, näyttää nimittäin oikealta. Yhtäältä, ellei yhteisöjen tuomioistuimen suorittamasta valvonnasta muuta johdu, jäsenvaltioiden tehtävänä on määritellä monopolille annettu erityistehtävä, koska tälle kuuluvat yksinoikeudet ovat tosiasiallisesti ainoastaan keino sille annetun tehtävän toteuttamiseksi. Toisaalta, jos monopolin erityistehtävä loppujen lopuksi rajoittuisi sille kuuluviin yksinoikeuksiin, tämä perustelu tarkoittaisi huonosti ymmärrettävissä olevaa toistoa, joka käsittäisi väitteen siitä, että monopolin erityistehtävä on monopoli itse! Siten ei ole ymmärrettävissä syytä siihen, miksi yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on yli 30 vuoden ajan korostettu ”erityistehtävän” käsitettä eikä aivan yksinkertaisesti yksinoikeuden (yksinoikeuksien) käsitettä.
37. Näin ollen on katsottava, että EY 31 artiklan soveltamisalaan kuuluvat oikeussäännöt käsittävät kaikki säännökset, jotka liittyvät alkoholin vähittäismyyntimonopolin olemassaoloon ja toimintaan, mukaan lukien säännökset, jotka eivät suppeassa merkityksessä kuulu kyseiselle monopolille annetun yksinoikeuden ulottuvuuteen, sillä perusteella, että ne liittyvät olennaisesti kyseiselle monopolille annetun erityistehtävän toteuttamiseen.
38. Siten on syytä tarkastella, täyttääkö yksityisille asetettu alkoholijuomien tuontikielto tämän ratkaisuehdotuksen edellisessä kohdassa esitetyn arviointiperusteen eli sen, että vaikka tuontikielto ei suppeassa merkityksessä vastaa Systembolagetille myönnetyn yksinoikeuden ulottuvuutta, se liittyy olennaisesti alkoholin vähittäismyyntimonopolille annetun erityistehtävän toteuttamiseen. Mikäli asia on näin, kyseinen kielto liittyy mainitun monopolin olemassaoloon ja toimintaan ja kuuluu siten EY 31 artiklan soveltamisalaan.
2. EY 31 artiklan soveltaminen pääasiassa kyseessä olevassa tilanteessa
39. Alkoholilain 4 luvussa säädetään yksityishenkilöihin sovellettavasta alkoholijuomien tuontikiellosta. Siinä täsmennetään ne tapaukset, joissa tällainen tuonti on hyväksyttyä, eli muun muassa, kun tuonnin suorittaa 20 vuotta täyttänyt, Ruotsissa asuva matkustaja henkilökohtaista kulutustaan varten. Näitä tyhjentävästi säädettyjä tilanteita lukuun ottamatta yksityisten suorittama alkoholijuomien tuonti on kielletty. Kyseinen kielto koskee siten ruotsalaisten kuluttajien tekemiä kaukotilauksia, kun he eivät matkusta toiseen jäsenvaltioon. Kuitenkin niiden alkoholijuomien osalta, joita ei mainita Systembolagetin valikoimassa, alkoholilain 5 luvun 5 §:ssä edellytetään, että yksityishenkilön esittämästä pyynnöstä tämä yritys tekee kyseisen tilauksen, ellei ole painavia syitä vastustaa sitä.
40. Asianosaiset, jotka ovat esiintyneet 19.9.2006 järjestetyssä suullisessa käsittelyssä, ovat eri mieltä kyseisten määräysten soveltamisalasta.
41. Komissio katsoo, että alkoholilain 4 luvun säännökset, joita se pitää yksityisille asetettuna tuontikieltona, koskevat (yksinoikeusjärjestelmässä tapahtuvaa) alkoholin vähittäismyyntiä edeltävää vaihetta, eivätkä ne siten kuulu EY 31 artiklan soveltamisalaan.
42. EFTAn valvontaviranomainen väittää, että kyseisellä lainsäädännöllä ei pyritä kieltämään yksityisiltä alkoholijuomien tuontia vaan sääntelemään yksityisen suorittamaa alkoholijuomien kuljetusta, koska niiden kuljetus voi tapahtua ainoastaan niin, että henkilö itse siirtyy juomien kanssa paikasta toiseen. Koska kyseisillä oikeussäännöillä ei säännellä alkoholin vähittäismyyntimonopolin olemassaoloa ja toimintaa, ne eivät siten EFTAn valvontaviranomaisen mukaan kuulu EY 31 artiklan soveltamisalaan. Pääasian kantajat näyttävät kannattavan samanlaista näkemystä. Lisäksi EFTAn valvontaviranomainen perustaa väitteensä EFTA-tuomioistuimen asiassa HOB-vín antamaan tuomioon.(15)
43. Sitä vastoin Ruotsin hallitus, jota tukee kaksi muuta huomautuksia esittänyttä hallitusta, väittää, että yksityisille asetetussa alkoholijuomien tuontikiellossa on kyse ainoastaan sellaisten kansallisten säännösten osasta, joilla säädellään alkoholin kaukohankintaa ja jotka kuuluvat alkoholin vähittäismyyntimonopolia koskevan järjestelmän piiriin.
44. Aivan ensiksi näyttää hyvin selvältä, että kyseisissä oikeussäännöissä ei ole kyse alkoholijuomien kuljetusta koskevasta lainsäädännöstä.
45. Muistutettakoon, että suullisessa käsittelyssä esiintyneet asianosaiset eivät ole asettaneet kyseenalaiseksi Ruotsin alkoholin vähittäismyyntimonopolin olemassaolon laillisuutta. Tämä laillisuus vahvistettiin edellä mainitussa asiassa Franzén annetussa tuomiossa. Kuten Ruotsin hallitus on tuonut esille, alkoholijuomien myynti Ruotsissa ilman paikan päällä tapahtuvaa kulutusta on kanavoitu Systembolagetin jakeluverkoston kautta. Systembolaget on siten ainoa välittäjä, joka Ruotsissa toimittaa alkoholijuomia yksityisille.(16) Tämä merkitsee myös sitä, että yksityisen, joka haluaa tilata alkoholijuomia Ruotsissa, täytyy välttämättä esittää tästä pyyntö Systembolagetille. Mikäli juoma kuuluu vähittäismyyntimonopolin valikoimaan, yksityinen voi hankkia sen suoraan Systembolagetin myyntipisteestä tai tarvittaessa tehdä kaukotilauksen.(17) Mikäli juoma ei kuulu vähittäismyyntimonopolin valikoimaan, sovelletaan alkoholilain 5 luvun 5 §:n säännöstä, jonka on jo asiassa Franzén annetussa tuomiossa katsottu liittyvän alkoholin vähittäismyyntimonopolin toimintaan.(18)
46. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämässä ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitetun kaltaista yksityisille asetettua alkoholijuomien tuontikieltoa on tarkasteltava tässä asiayhteydessä. Kiellolla ei pyritä sääntelemään vähittäiskauppaa edeltävää vaihetta, kuten komissio väittää, vaan varmistamaan se, että yksityiset eivät suoraan muissa jäsenvaltioissa oleville tuottajille tekemien kaukotilausten välityksellä kierrä Ruotsin käyttöön ottamaa alkoholijuomien myynnin kanavointia koskevaa järjestelmää, jonka asiassa Franzén annetussa tuomiossa katsottiin olevan yhdenmukainen EY 31 artiklan kanssa.
47. Tässä mielessä, kuten julkisasiamies Tizzano on aivan oikein tuonut esille tässä asiassa esittämässään ratkaisuehdotuksessa, tilattujen alkoholijuomien maahantuontia koskeva tehtävä liittyy olennaisesti Systembolagetille alkoholilaissa annetun erityistehtävän toteuttamiseen, ja tässä tehtävässä on kyse yhden ainoan ja valvotun kanavan luomisesta näiden juomien hankintaa varten.(19) Systembolagetille tehtäviä alkoholijuomatilauksia koskeva oikeussääntö (alkoholilain 5 luvun 5 §) ja oikeussääntö, joka koskee yksityisille asetettua alkoholijuomien maahantuontikieltoa (alkoholilain 4 luku), täydentävät toisiaan, eikä niitä voi erottaa toisistaan: molemmilla pyritään kanavoimaan ruotsalaisten kuluttajien alkoholijuomien kysyntä Systembolagetin valvonnassa olevaan yksinmyyntijärjestelmään.(20)
48. Tosin EFTAn valvontaviranomaisen tapaan voi olla houkuttelevaa väittää, että Ruotsin lainsäädännöllä ei nimenomaisesti kielletä yksityisiä tekemästä kaukotilauksia erityisesti Internetin kautta heidän valintansa mukaan suoraan ruotsalaiselta tai ulkomaiselta tuottajalta.
49. Näyttää kuitenkin siltä, että tällainen nimenomainen kielto on tarpeeton. Koska alkoholijuomien hankinta välittäjänä toimivalta vähittäismyyntimonopolilta on ainoa alkoholilaissa säädetty myyntitapa, joka lisäksi liittyy kyseiselle monopolille annettuun erityistehtävään ja jota sovelletaan tuotteiden alkuperästä riippumatta, ei nimittäin ole tarvetta nimenomaisesti kieltää yksityisiltä alkoholin ostamista kaukotilauksin suoraan muilta toimittajilta.
50. Lisäksi komission väitteellä, jonka mukaan Systembolaget ei suorita sellaisten alkoholijuomien kuljetuksia, jotka yksityinen on tilannut ja ostanut suoraan toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelta tuottajalta, näyttää myös olevan vähäinen merkitys.
51. Täsmällisesti ottaen nimittäin juuri sen vuoksi, että vähittäismyyntimonopolin erityistehtävänä on kanavoida alkoholijuomien ostot yhden ainoan ja valvotun kanavan kautta ja lisäksi että Systembolaget ei varmastikaan ole tavaroiden kuljetusyritys, se ei voi, välittämättä sille kansallisessa lainsäädännössä annetusta erityistehtävästä, kuljettaa alkoholijuomia sellaisen yksityisen lukuun, joka ei ole kääntynyt sen puoleen.
52. Toiseksi se luonteeltaan yleisempi argumentti, jonka EFTAn valvontaviranomainen perustaa edellä mainitussa asiassa HOB-vín annettuun tuomioon islantilaisen alkoholin vähittäismyyntimonopolin (ÁTVR) toiminnasta, on jätettävä huomiotta.
53. EFTAn valvontaviranomaisen mukaan edellä mainitusta tuomiosta käy ilmi, että kansallinen säännös koskee erottamattomasti monopolin toimintaa ainoastaan, jos se koskee suoraan kyseistä monopolia. Sitä vastoin säännöksillä, jotka liittyvät laajassa merkityksessä toimijoiden ja yksityisten toimintaan, ei säännellä kyseisen monopolin toimintaa, ja niitä on tarkasteltava EY 28 artiklan valossa.
54. Voidaan muistuttaa, että asiassa HOB-vín annetussa tuomiossa EFTA-tuomioistuimelta, jonka käsiteltäväksi islantilainen tuomioistuin saattoi asian, kysyttiin sitä, onko kahta sellaista kaupallista edellytystä – jotka islantilainen alkoholin vähittäismyyntimonopoli määrää päätöksessä tai sopimuksessa ja jotka sen toimittajien valikoiman on täytettävä(21) – tarkasteltava Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (jäljempänä ETA-sopimus) 11 artiklan, jonka sanamuoto on pääasiallisesti samansisältöinen EY 28 artiklan kanssa, vai sanamuodoltaan pääasiallisesti EY 31 artiklan kanssa samansisältöisen ETA-sopimuksen 16 artiklan valossa.
55. EFTA-tuomioistuin nojautui edellä mainitussa asiassa Franzén annetun tuomion 35 ja 36 kohdassa tehtyyn erotteluun ja katsoi sen käsiteltävänä olevassa asiassa, että ratkaiseva tekijä sen selvittämiseksi, liittyivätkö kyseiset kaupalliset edellytykset erottamattomasti islantilaisen vähittäismyyntimonopolin toimintaan, oli se, että niitä sovellettiin ainoastaan ÁTVR:ään mutta ei muihin yrityksiin, joiden kaupallinen toiminta koski niin ikään varastointia. Koska kyseisillä edellytyksillä säänneltiin yksinomaan ÁTVR:n sopimussuhteita, niitä pidettiin siten monopolin toimintaan erottamattomasti liittyvinä ja tarkasteltiin ETA-sopimuksen 16 artiklaan nähden.(22)
56. Varmasti kuitenkin olisi riskialtista, mikäli EFTA-tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa HOB-vín tekemällä erottelulla haluttaisiin luoda yleisiä seurauksia. Tämä tuomioistuin toteaa nimittäin varovaisesti, että edellä mainittu rajanveto toimii ”tässä tapauksessa”. Toisin sanoen, vaikka onkin totta, että kyseisiä lainsäädännöllisiä edellytyksiä tai vielä suuremmalla syyllä, kuten EFTA-tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetussa asiassa, monopolin itsensä asettamia kaupallisia edellytyksiä, joita sovelletaan ainoastaan monopoliin, voidaan pitää sen toimintaan erottamattomasti liittyvinä, kansallisia oikeussääntöjä, jotka koskevat muita toimijoita tai yksityisiä, ei välttämättä voida erottaa kyseisen monopolin toiminnasta. Lisäksi voidaan huomauttaa, että tämän ratkaisuehdotuksen 35 kohdassa mainituissa asioissa yhteisöjen tuomioistuin on tarkastellut kansallisia oikeussääntöjä EY 31 artiklan perusteella, vaikka kyseiset oikeussäännöt eivät suoraan koske kyseistä monopolia. Loppujen lopuksi, kuten on jo täsmennetty, kaikki riippuu kansallisessa laissa kyseiselle monopolille annetusta erityistehtävästä.
57. Lopuksi pääasian kantajien, komission ja EFTAn valvontaviranomaisen mukaan se seikka, että suomalainen alkoholin vähittäismyyntimonopoli voi hoitaa tehtäviään, vaikka Suomessa ei ole nyt käsiteltävänä olevassa asiassa kyseessä olevan kaltaista kieltoa, osoittaa, että kyseinen kielto ei kuulu erottamattomasti monopolin toimintaan.
58. Julkisasiamies Tizzano on jo hylännyt tämän perustelun tuomalla perustellusti esille sen, että kyse ei puhtaasti ollut siitä, voiko monopoli toimia ilman kyseistä kieltoa, vaan sen arvioinnista, liittyykö säädetty kielto olennaisesti sen erityistehtävän hoitamiseen, jonka kansallinen lainsäätäjä on halunnut antaa monopolilleen, vai ei.(23)
59. Kun tätä ehdotusta kehitellään hiukan sitä kuitenkaan vääristelemättä, näyttää siltä, että asiassa Franzén annetussa tuomiossa suoritetun testin, eli testin, joka koskee kansallisten säännösten erotettavuutta alkoholin vähittäismyyntimonopolin olemassaolosta ja toiminnasta, perusteella yhteisöjen tuomioistuimen täytyy pohtia sitä, onko kyseisellä kiellolla jokin tarkoitus Ruotsin alkoholin vähittäismyyntimonopolin olemassaolosta ja toiminnasta riippumatta.
60. Nimittäin sen toteaminen, että oikeussääntö ”on erotettavissa” alkoholin vähittäismyyntimonopolin olemassaolosta ja toiminnasta, edellyttää mielestäni, ellei kyseisen säännöksen yhdenmukaisuudesta yhteisön oikeuden kanssa muuta johdu, että sillä katsotaan olevan peruste olemassaoloonsa sellaisenaan ja se voi olla olemassa riippumatta mainitun monopolin olemassaolosta ja toiminnasta.(24) Kyseisellä kiellolla ei kuitenkaan ole mitään perustetta olemassaololleen ilman kyseisen monopolin olemassaoloa ja toimintaa, koska, kuten edellä on todettu, se liittyy olennaisesti Ruotsin vähittäismyyntimonopolin tälle kansallisessa laissa annettuun erityistehtävään.
61. Kaikkien näiden seikkojen perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen siten, että ennakkoratkaisun esittämisestä tehdyssä päätöksessä tarkoitettua yksityisille asetettua alkoholin tuontikieltoa on arvioitava EY 31 artiklan perusteella.
B Toinen ennakkoratkaisukysymys
62. Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tietää, onko yksityisille asetettu alkoholijuomien tuontikielto EY 31 artiklassa määrättyjen edellytysten mukainen.
63. Muistutettakoon, että EY 31 artiklassa määrätään, että jäsenvaltiot mukauttavat kaupallisia valtion monopolejaan niin, että tavaroiden hankintaa tai myyntiä koskevissa ehdoissa ei syrjitä jäsenvaltioiden kansalaisia. Yhteisöjen tuomioistuin on myyntimonopolien osalta katsonut, että ”monopolit, joita on mukautettu siten, että toisista jäsenvaltioista tuotavat tavarat asetetaan kaupankäynnin osalta oikeudellisesti tai tosiasiallisesti huonompaan asemaan kuin kotimaiset tavarat, eivät ole sallittuja”.(25) Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että sen selvittämiseksi, onko myyntimonopoli järjestetty niin, ettei siinä syrjitä ketään EY 31 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, on tutkittava, onko kyseinen monopoli sellainen, että toisista jäsenvaltioista peräisin olevat tuotteet voivat joutua monopolin takia huonompaan asemaan, tai asetetaanko siinä käytännössä tällaiset tuotteet huonompaan asemaan.(26)
64. Pääasian osalta, kun julkisasiamies Tizzano toteaa, että alkoholilaissa yksityisille asetetulla maahantuontikiellolla ei sinänsä aseteta toisista jäsenvaltioista peräisin olevia tuotteita huonompaan asemaan, vaan päinvastoin kielto koskee täsmälleen samalla tavoin kotimaisia tuotteita, tämä näkemys on kokonaisuudessaan hyväksyttävissä. Nimittäin yhtäältä yksityiset voivat hankkia molempia ainoastaan Systembolagetin myymälöistä ja myyntipaikoista, ja toisaalta, mikäli alkoholijuomia ei ole saatavilla Systembolagetin valikoimassa, molempia on alkoholilain 5 luvun 5 §:n nojalla tilattava tämän yhtiön välityksellä.(27)
65. Toisin kuin julkisasiamies Tizzano katsoo, tämä arviointi näyttää kuitenkin riittävältä, jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voidaan pääasian tosiseikkoihin nähden antaa asian ratkaisun kannalta hyödyllinen vastaus.
66. Ei nimittäin pidä unohtaa, että pääasian kantajat ovat tehneet tilauksia suoraan ulkomaiselle jälleenmyyjälle ja tuottajalle, eivätkä he ole alkoholilain 5 luvun 5 §:ssä säädettyjen menettelytapojen vastaisesti edes yrittäneet vaatia Systembolagetia tekemään niitä.
67. Tämän vuoksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii yksityiselle asetetun maahantuontikiellon ja juuri periaatteen, joka koskee velvollisuutta vähittäismyyntimonopolin valikoimaan kuulumattomien alkoholijuomien saamiseksi tehdä tilaus Systembolagetille, yhdenmukaisuutta EY 31 artiklan 1 kohdan kanssa.
68. Sitä vastoin kansallinen tuomioistuin ei tiedustele yhteisöjen tuomioistuimelta kyseisen kiellon yhdenmukaisuutta EY 31 artiklan 1 kohdan kanssa siinä oletetussa tilanteessa, jossa kantajat olisivatkin tehneet tilauksensa Systembolagetille ja jossa viimeksi mainittu olisi puolestaan alkoholilain 5 luvun 5 §:n loppuosan, sellaisena kuin sitä sovellettiin pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, nojalla myöhemmin kieltäytynyt tekemästä tilauksia ”painavista syistä”.(28)
69. Lisäksi on riidatonta, että Systembolaget ei ole koskaan käyttänyt mahdollisuutta alkoholilain 5 luvun 5 §:n loppuosan nojalla kieltäytyä tilauksista ”painavista syistä”.
70. Tästä seuraa, että alkoholilaissa säädetyn kaltainen yksityisille asetettu alkoholijuomien maahantuontikielto ei lähtökohtaisesti ole EY 31 artiklan vastainen.
71. Huolimatta edellä todetusta, jos yhteisöjen tuomioistuimen olisi katsottava, että sen ratkaistavaksi on saatettu myös kysymys siitä, onko kyseinen kielto yhdenmukainen EY 31 artiklan 1 kohdan kanssa sikäli kuin kyseistä kieltoa voidaan soveltaa samanaikaisesti silloin, kun Systembolaget kieltäytyy alkoholilain 5 luvun 5 §:n loppuosan nojalla ”painavista syistä” tekemästä yksityisten tilauksia, jotka koskevat alkoholijuomia, joita ei ole saatavilla vähittäismyyntimonopolin valikoimassa, on syytä vastata seuraavalla tavalla: ennakkoratkaisun pyytämisestä tehdyssä päätöksessä tarkoitetun kaltainen kielto voi olla yhdenmukainen EY 31 artiklan 1 kohdan kanssa ainoastaan, jos se ei johda toisista jäsenvaltioista peräisin olevien tuotteiden oikeudellisesti tai tosiasiallisesti syrjivään kohteluun. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on tutkia, onko pääasiassa kyseessä tällainen tilanne.
III Ratkaisuehdotus
72. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa Högsta domstolenille seuraavasti:
1) Yksityisille asetettu alkoholijuomien tuontikielto, sellaisena kuin siitä säädetään 16.12.1994 annetussa alkoholilaissa (alkohollag (1738:1994)), on tarkoitettu tällä lailla käyttöön otetussa erityisessä järjestelmässä alkoholin vähittäismyyntimonopolin olemassaoloon ja toimintaan olennaisesti liittyväksi oikeussäännöksi. Näin ollen sitä on tutkittava EY 31 artiklan perusteella.
2) Alkoholilaissa käyttöön otetun kaltaisessa erityisessä järjestelmässä yksityisille asetettu alkoholijuomien maahantuontikielto on lähtökohtaisesti EY 31 artiklan 1 kohdan mukainen.
Mikäli kyseistä kieltoa voidaan kuitenkin soveltaa samanaikaisesti silloin, kun alkoholin vähittäismyyntimonopoli vastustaa painavista syistä yksityisten tekemiä tilauksia, jotka koskevat alkoholijuomia, joita ei ole saatavilla mainitun monopolin valikoimassa, tämä kielto voi olla yhdenmukainen EY 31 artiklan 1 kohdan kanssa ainoastaan, jos se ei johda toisista jäsenvaltioista peräisin olevien tavaroiden oikeudellisesti tai tosiasiallisesti syrjivään kohteluun. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on tutkia, onko pääasiassa kyseessä tällainen tilanne.