EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
17 päivänä heinäkuuta 2012
Asia F‑54/11
BG
vastaan
Euroopan oikeusasiamies
Henkilöstö – Kurinpitomenettely – Kurinpitoseuraamus – Viraltapano – Se, että kansallisissa rikostuomioistuimissa on vireillä esitutkinta viraltapanopäätöksen tekohetkellä – Miesten ja naisten tasa-arvoinen kohtelu – Kielto irtisanoa raskaana oleva työntekijä raskauden alkamisen ja äitiysloman päättymisen välisenä aikana
Aihe: SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa BG vaatii virkamiestuomioistuinta yhtäältä kumoamaan Euroopan oikeusasiamiehen päätöksen, jolla hänet on pantu viralta eläkeoikeuksia menettämättä, ja toisaalta korvaamaan vahingon, jonka hän katsoo itselleen aiheutuneen tästä päätöksestä.
Ratkaisu: Kanne hylätään. Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan oikeusasiamiehen oikeudenkäyntikulut.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Valituksen ja kanteen vastaavuus – Unionin tuomioistuimet tutkivat asian viran puolesta – Säännön sisältö
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
2. Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettely – Kurinpitomenettelyyn ja syytteeseen asettaminen samaan aikaan samasta teosta – Kurinpitomenettelyn keskeyttämisen tarkoitus – Velvollisuus ottaa huomioon rikostuomioistuimen vahvistamat tosiseikat – Kurinpitoseuraamuksen määrääminen ennen rikosoikeudellisen menettelyn päättymistä virkamiehen hyväksymien tosiseikkojen perusteella – Hyväksyttävyys
(Henkilöstösääntöjen liitteessä IX oleva 25 artikla)
3. Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Käsite – Päätös virkamiehen virantoimituksesta pidättämisestä – Lainvastaisuus – Vaikutuksia kurinpitoseuraamukseen ei ole
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
4. Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettely – Kurinpitolautakunta – Kokoonpano
(Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 5 artiklan 1 kohta)
5. Virkamiehet – Virkamiehelle vastainen päätös – Kurinpitoseuraamus – Perusteluvelvollisuuden laajuus
(Henkilöstösääntöjen liitteessä IX oleva 25 artikla)
6. Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Seuraamus – Nimittävän viranomaisen harkintavallan laajuus
(Henkilöstösääntöjen liitteessä IX oleva 10 artikla)
7. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Kurinpitoseuraamuksen tutkiminen täyden toimivallan nojalla
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla)
8. Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Seuraamus – Lieventävä seikka – Virheen tai virheellisen käyttäytymisen toistamatta jättäminen ei ole lieventävä seikka
(Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 10 artiklan h alakohta)
9. Virkamiehet – Turvallisuuden ja terveyden suojelu – Raskaana olevat ja äskettäin synnyttäneet tai imettävät virkamiehet työssä – Irtisanomiskielto – Poikkeus – Viraltapano kurinpitomenettelyn seurauksena
(Henkilöstösääntöjen 47 artikla; neuvoston direktiivin 92/85 10 artikla)
1. Valituksen ja kanteen vastaavuus on oikeusjärjestyksen perusteita koskeva kysymys, joka tuomioistuimen on tutkittava omasta aloitteestaan. Tätä prosessinedellytystä on kuitenkin sovellettava ainoastaan silloin, kun kanteessa muutetaan valituksen kohdetta tai perustetta. ”Perusteen” käsitettä on tässä yhteydessä tulkittava laajasti. Erityisesti kumoamisvaatimuksissa ”riita-asian perusteella” tarkoitetaan sitä, että kantaja riitauttaa riidanalaisen toimen aineellisen lainmukaisuuden tai vaihtoehtoisesti sen muodollisen lainmukaisuuden; tämä ero on tunnustettu oikeuskäytännössä.
(ks. 57 ja 58 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑7/06, B v. komissio, 11.7.2007, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia F‑40/09, Časta v. komissio, 1.7.2010, 83 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
2. Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevassa 25 artiklassa säädetyllä kurinpitomenettelyn keskeyttämisellä rikosoikeudellisen menettelyn päättymistä odotettaessa on kaksi tarkoitusta.
Yhtäältä sillä huolehditaan siitä, ettei vaikuteta kyseessä olevan virkamiehen asemaan rikosoikeudellisessa menettelyssä, joka on aloitettu häntä vastaan niiden seikkojen perusteella, jotka ovat myös hänen toimielimessään kurinpitomenettelyn kohteena.
Toisaalta tällainen keskeyttäminen mahdollistaa sen, että kurinpitomenettelyssä otetaan huomioon rikostuomioistuimen lainvoimaisessa tuomiossaan esittämät tosiseikat. Näin ollen silloin, kun samat tosiseikat voivat täyttää sekä rikoksen että virkamiehen henkilöstösääntöihin perustuvien velvoitteiden rikkomisen tunnusmerkistön, rikostuomioistuimen rikosoikeudenkäynnissä vahvistamat tosiseikat sitovat hallintoviranomaista. Kun rikostuomioistuin on todennut tosiseikat käsiteltävässä tapauksessa, hallintoviranomainen voi tämän jälkeen luokitella ne oikeudellisesti kurinpitomenettelyn alaisen virheen käsitteen kannalta ja tutkia erityisesti, merkitsevätkö ne henkilöstösääntöihin perustuvien velvoitteiden noudattamatta jättämistä.
Lisäksi kyseisen virkamiehen on toimitettava nimittävälle viranomaiselle tiedot, jonka perusteella tämä voi arvioida, käsitelläänkö tosiseikkoja, joista virkamiestä arvostellaan, samanaikaisesti häntä vastaan aloitetussa rikosoikeudellisessa menettelyssä. Tämän velvollisuuden täyttääkseen virkamiehen on pääsääntöisesti osoitettava, että häntä vastaan oli nostettu syyte, samaan aikaan kuin häneen kohdistui kurinpitomenettely.
Kun henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevassa 25 artiklassa vahvistettua periaatetta, jonka mukaan rikosoikeudellinen menettely pysäyttää kurinpitomenettelyn, on sovellettava pelkässä tutkinnassa jo ennen syytteen nostamista, sitä on sovellettava suppeasti, koska muutoin kurinpitomenettelyt menettäisivät tehokkaan vaikutuksensa. Periaate ei etenkään voi estää hallintoviranomaista määräämästä kurinpitoseuraamusta, kun tämä perustuu tosiseikkoihin, joita asianomainen virkamies ei kiistänyt, silloin kun hallintoviranomainen teki päätöksen.
(ks. 60–63, 71 ja 74 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑74/96, Tzoanos v. komissio, 19.3.1998, 34 ja 38 kohta; asia T‑197/00, Onidi v. komissio, 30.5.2002, 81 kohta ja asia T‑307/01, François v. komissio, 10.6.2004, 75 kohta
Virkamiestuomioistuin: yhdistetyt asiat F‑124/05 ja F‑96/06, A ja G v. komissio, 13.1.2010, 323 kohta
3. Päätös virkamiehen virantoimituksesta pidättämisestä on virkamiehelle vastainen toimi, josta voidaan nostaa kumoamiskanne henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa säädetyin edellytyksin.
Tällainen päätös ei kuitenkaan ole seuraamuksen määräämisestä tehtävää lopullista päätöstä valmisteleva välttämätön menettelytoimi vaan itsenäinen päätös, jonka nimittävä viranomainen voi tehdä ja joka edellyttää, että virkamiehen katsotaan tehneen vakavan virheen. Tästä seuraa, että virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen mahdollinen lainvastaisuus ei millään tavalla vaikuta kurinpitopäätöksen pätevyyteen.
(ks. 82 ja 83 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑203/95, Connolly v. komissio, 19.5.1999, 33 ja 36 kohta ja yhdistetyt asiat T‑120/01 ja T‑300/01, De Nicola v. EIP, 16.12.2004, 113 kohta
4. Koska henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 5 artiklan 1 kohdassa säädetään pelkästään, että kurinpitolautakunnassa on oltava vähintään yksi toimielimen ulkopuolelta valittu jäsen, siinä ei mitenkään kielletä, että enemmistö kurinpitolautakunnan jäsenistä tai jopa sen kaikki jäsenet voidaan valita toimielimen ulkopuolelta.
(ks. 87 kohta)
5. Adressaatille vastainen päätös on perusteltava niin, että tuomioistuin voi tutkia sen laillisuuden ja että päätöksen adressaatti saa tarvittavat tiedot arvioidakseen, onko päätös asianmukainen.
Arvioitaessa, täyttävätkö nimittävän viranomaisen päätöksen, jossa määrätään seuraamus, perustelut nämä vaatimukset, on otettava huomioon päätöksen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt. Vaikka kurinpitolautakunnan ja nimittävän viranomaisen on esitettävä tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin niiden päätökset oikeudellisesti perustuvat, sekä syyt, joiden vuoksi ne ovat tehneet päätöksensä, ei kuitenkaan edellytetä, että niiden olisi käsiteltävä kaikkia niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka se, jota asia koskee, on esittänyt menettelyssä.
Jos nimittävän viranomaisen määräämä seuraamus on ankarampi kuin kurinpitolautakunnan ehdottama, päätöksessä on lisäksi tarkasti yksilöitävä syyt, joiden perusteella nimittävä viranomainen on poikennut kurinpitolautakunnan lausunnosta.
(ks. 96–98 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 228/83, F. v. komissio, 29.1.1985, 35 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑34/96 ja T‑163/96, Connolly v. komissio, 19.5.1999, 93 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia T‑277/01, Stevens v. komissio, 5.12.2002, 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
6. Kurinpitoseuraamuksen määrittäminen perustuu nimittävän viranomaisen kaikista konkreettisista tosiseikoista ja kunkin yksittäistapauksen olosuhteista tekemään kokonaisarviointiin, sillä henkilöstösäännöissä ei säädetä niissä mainittujen seuraamusten ja virkamiesten erilaisten sääntöjenvastaisten tekojen kiinteästä suhteesta eikä täsmennetä, missä määrin raskauttavien tai lieventävien seikkojen olemassaolon on vaikutettava seuraamuksen valintaan.
(ks. 116 kohta)
7. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa ilmaistun tehokkaan oikeussuojan periaatteen noudattaminen ei sulje pois sitä, että hallinnollisessa menettelyssä seuraamuksen määrää ensin hallintoviranomainen. Periaatteen noudattaminen edellyttää kuitenkin, että ”lainkäyttöelin, jolla on täysi toimivalta,” tutkii myöhemmin sellaisen hallintoviranomaisen päätöksen laillisuuden, joka ei itse täytä tässä artiklassa asetettuja vaatimuksia.
Jotta lainkäyttöelintä voitaisiin luonnehtia lainkäyttöelimeksi, jolla on täysi toimivalta, sillä on erityisesti oltava toimivalta tutkia kaikki sen käsiteltäväksi saatetun oikeusriidan kannalta merkitykselliset tosiseikka- ja oikeuskysymykset, mikä tarkoittaa kurinpitoseuraamuksen osalta, että sillä on erityisesti toimivalta arvioida, ovatko virhe ja seuraamus oikeassa suhteessa, eikä sen tarvitse rajoittua tutkimaan, onko tapahtunut ilmeisiä arviointivirheitä tai onko harkintavaltaa käytetty väärin.
(ks. 117 kohta)
Viittaukset:
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑184/11 P, Nijs v. tilintarkastustuomioistuin, 15.5.2012, 85 ja 86 kohta
8. Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 10 artiklan h alakohdassa todetaan, että nimittävä viranomainen ottaa virheen vakavuutta määritellessään huomioon virheen tai virheellisen käyttäytymisen toistumisen, joten mahdollinen teon toistaminen voi oikeuttaa koventamaan seuraamusta. Se, ettei tekoa ole toistettu, ei sitä vastoin voi olla lieventävä seikka, koska virkamies on lähtökohtaisesti velvollinen pidättäytymään sellaisista teoista ja sellaisesta käytöksestä, jotka voisivat heikentää kyseisen virkamiehen hoitamiin tehtäviin kohdistuvaa arvonantoa.
(ks. 127 kohta)
Viittaukset:
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑208/06, Quinn Barlo ym. v. komissio, 30.11.2011, 255 ja 264 kohta
9. Toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä annetun direktiivin 92/85 10 artiklaa ei voida tulkita niin, että siinä kielletään kaikki raskaana olevan työntekijän irtisanomiset. Erottamispäätös, joka on tehty raskauden alkamisen ja äitiysloman päättymisen välisenä aikana syistä, jotka eivät liity raskauteen, ei nimittäin ole kyseisen 10 artiklan vastainen sillä edellytyksellä, että työnantaja esittää kirjallisesti asianmukaisesti perustellut syyt irtisanomiselle ja että kyseisen henkilön irtisanominen sallitaan kansallisessa lainsäädännössä ja/tai käytännössä, kuten tämän direktiivin 10 artiklan 1 ja 2 kohdassa edellytetään.
Vaikkei henkilöstösäännöissä ole erityissäännöstä, jossa säädettäisiin nimenomaisesti poikkeuksesta kyseisen direktiivin 10 artiklassa säädettyyn kieltoon, niitä on tulkittava niin, että niiden 47 artiklan e alakohdassa sallitaan tällainen poikkeaminen, sillä siinä säädetään täysin poikkeuksellisesta mahdollisuudesta, että virkamiehen palvelussuhde päättyy lopullisesti, kun kurinpitomenettelyn johdosta on tehty viraltapanopäätös.
(ks. 139 ja 142 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C-232/09, Danosa, 11.11.2010, 63 kohta