EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(kolmas jaosto)

1 päivänä lokakuuta 2014

Asia F‑91/13

DF

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Palkkaus – Ulkomaankorvaus – Matkakulut – Kantajan tilapäinen siirto maahan, jonka kansalainen hän on – Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen edellytys

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa DF vaatii virkamiestuomioistuinta muun muassa kumoamaan Euroopan komission 20.12.2012 tekemän päätöksen, jossa määrätään ulkomaankorvauksen ja vuosittaisen matkakulukorvauksen, jota hänelle maksettiin 1.9.2009 ja 31.8.2012 välisen jakson aikana, jolloin hänet oli siirretty tilapäisesti Saksaan, takaisinperimisestä ja määräämään jo takaisinperittyjen summien palauttamisesta ja vahingonkorvauksesta.

Ratkaisu:      Euroopan komissio velvoitetaan maksamaan DF:lle 1 500 euroa korvauksena hänelle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä. Kanne hylätään muilta osin. Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan yksi neljäsosa DF:n oikeudenkäyntikuluista. DF vastaa kolmesta neljäsosasta omia oikeudenkäyntikulujaan

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Palkkaus – Ulkomaankorvaus – Myöntämisedellytykset – Tavanomainen asuinpaikka asemajäsenvaltion ulkopuolella viitekauden aikana – Viitekausi – Päättymispäivän määritteleminen virkamiehen tilapäisen siirron tapauksessa – Alkuperäinen tehtävissä aloittamispäivä

(Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan b alakohta)

2.      Virkamiehet – Perusteettoman edun palautus – Edellytykset – Suorituksen ilmeinen aiheettomuus – Perusteet

(Henkilöstösääntöjen 85 artikla)

3.      Virkamiehet – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Velvollisuus kuulla asianomaista ennen hänelle vastaisen päätöksen tekemistä – Ulottuvuus – Laiminlyönti – Seuraukset

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohta)

1.      Kun on kyse ulkomaankorvauksen myöntämisedellytyksistä virkamiehen tilapäisen siirron tapauksessa, henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu kymmenvuotiskausi päättyy aina alkuperäisen tehtävissä aloittamispäivän vuosipäivänä.

(ks. 17 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Magdalena Fernández v. komissio (T‑90/92, EU:T:1993:78, 32 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio B v. komissio (F‑7/06, EU:F:2007:129, 39 kohta); tuomio Cavallaro v. komissio (F‑108/05, EU:F:2007:164, 71 kohta) ja asia Blais v. EKP (F‑6/08, EU:F:2008:160, 67 kohta)

2.      Kun on kyse perusteettoman edun palauttamisen edellytyksistä, henkilöstösääntöjen 85 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuun suorituksen aiheettomuuteen liitetty ilmaisu ”niin ilmeinen” ei merkitse sitä, että perusteettomien maksujen saajana oleva virkamies olisi vapautettu kaikesta harkinnasta tai valvonnasta, vaan sitä, että nämä maksut on palautettava, kun kysymyksessä on virhe, joka ei voi jäädä huomaamatta tavanomaista huolellisuutta noudattavalta virkamieheltä, jonka oletetaan tuntevan palkkaukseensa sovellettavat säännöt.

Näin ollen tavanomaisen huolellinen, kokenut ja korkeassa palkkaluokassa oleva virkamies ei voi olla olematta tietoinen siitä, että ulkomaankorvauksen maksaminen liittyy henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklassa tarkoitettuun toiseen maahan siirtymiseen, joka puuttuu, kun virkamies siirretään tilapäisesti hoitamaan tehtäviä siinä maassa, jonka kansalainen hän on.

Tavanomaisen huolellisen, kokeneen ja korkeassa palkkaluokassa olevan virkamiehen, jonka osalta hallinto kieltäytyy vahvistamasta kirjallisesti suullisesti esitettyä tietoa, on tarkistettava tällaisten suullisten vakuutteluiden paikkansapitävyys esimerkiksi siten, että hän esittää hallinnolle kirjallisen pyynnön henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan nojalla.

(ks. 35, 37 ja 38 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio Stempels v. komissio (310/87, EU:C:1989:9, 10 kohta) ja tuomio Gouvras v. komissio (C‑420/04 P, EU:C:2005:482, 59 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Maslias v. parlamentti (T‑92/94, EU:T:1996:70, 60 kohta); tuomio Jensen v. komissio (T‑156/96, EU:T:1998:174, 63 kohta); tuomio Barth v. komissio (T‑348/00, EU:T:2001:144, 29 kohta) ja tuomio Gussetti v. komissio (T‑312/02, EU:T:2004:102, 82 kohta)

3.      Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan mukaan jokaisella on oikeus tulla kuulluksi, ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaisi häneen epäedullisesti.

Jotta kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaaminen voi aiheuttaa riidanalaisen päätöksen kumoamisen, on vielä tarkasteltava, olisiko menettely voinut johtaa toisenlaiseen lopputulokseen, jos tätä lainvastaisuutta ei olisi tapahtunut.

Näin ollen kun se seikka, että asianomaiselle ei tarjottu mahdollisuutta esittää huomautuksiaan ja selityksiä ennen aiheettomasti maksettujen summien takaisinperimistä koskevan päätöksen tekemistä, ei ollut omiaan vaikuttamaan päätöksen sisältöön, asianomaisen kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaaminen ei sellaisenaan ole peruste päätöksen kumoamiselle. On kuitenkin niin, että hallinto on tästä samasta syystä syyllistynyt lainvastaisuuteen, joka muodostaa virkavirheen, jonka perusteella voidaan myöntää korvaus.

(ks. 41–47 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: tuomio CH v. parlamentti (F‑129/12, EU:F:2013:203, 33 ja 38 kohta)