UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

16 päivänä kesäkuuta 2015 (*)

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Euroopan banaanimarkkinat Italiassa, Kreikassa ja Portugalissa – Hintojen vahvistamisen koordinointi – Näytön tutkittavaksi ottaminen – Puolustautumisoikeudet – Harkintavallan väärinkäyttö – Todiste kilpailusääntöjen rikkomisesta – Sakkojen määrän laskeminen 

Asiassa T‑655/11,

FSL Holdings, kotipaikka Antwerpen (Belgia),

Firma Léon Van Parys, kotipaikka Antwerpen,

Pacific Fruit Company Italy SpA, kotipaikka Rooma (Italia),

edustajinaan asianajajat P. Vlaemminck, C. Verdonck, B. Van Vooren ja B. Gielen,

kantajina,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään M. Kellerbauer ja A. Biolan,

vastaajana,

jossa vaaditaan ensisijaisesti, että [SEUT] 101 artiklan mukaisesta menettelystä [asia COMP/39482 – Eksoottiset hedelmät (banaanit)] 12.10.2011 annettu komission päätös K(2011) 7273 lopullinen on kumottava, ja toissijaisesti, että sakkojen määrää on alennettava,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja E. Martins Ribeiro (esittelevä tuomari) sekä tuomarit S. Gervasoni ja L. Madise,

kirjaaja: hallintovirkamies L. Grzegorczyk,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 4.11.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Tosiseikat

1        Nyt käsiteltävällä kanteella FSL Holdings (jäljempänä FSL), Firma Léon Van Parys (jäljempänä LVP) ja Pacific Fruit Company Italy SpA (jäljempänä PFCI) (jäljempänä yhdessä kantajat tai Pacific) vaativat, että [SEUT 101] artiklan mukaisesta menettelystä [asia COMP/39482 – Eksoottiset hedelmät (banaanit)] 12.10.2011 annettu komission päätös K(2011) 7273 lopullinen on kumottava (jäljempänä riidanalainen päätös).

2        Kantajat harjoittavat Bonita‑merkkisten banaanien tuontia, kaupan pitämistä ja myyntiä Euroopassa (riidanalaisen päätöksen 14 perustelukappale). LVP:tä, PFCI:tä ja yksiköitä, jotka kuuluivat samaan konserniin ja jotka osallistuivat banaanialan liiketoimintaan Euroopassa, voidaan tietolähteen mukaan kutsua nimellä Pacific, Pacific Fruit, Bonita tai Noboa, koska Bonita‑merkki kuuluu Noboa-konsernille (riidanalaisen päätöksen 15 ja 16 perustelukappale).

3        Chiquita Brands International Inc. (jäljempänä Chiquita) haki 8.4.2005 sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun komission tiedonannon perusteella (EYVL 2002, C 45, s. 3; jäljempänä vuoden 2002 yhteistyötiedonanto) sakkoimmuniteettia banaanien, ananasten ja muiden Eurooppaan tuotavien tuoreiden hedelmien jakelu- ja myyntitoiminnan osalta. Tämä hakemus merkittiin rekisteriin asianumerolla COMP/39188 – Banaanit (riidanalaisen päätöksen 79 perustelukappale).

4        Euroopan yhteisöjen komissio myönsi vuoden 2002 yhteistyötiedonannon 8 kohdan a alakohdan mukaisesti Chiquitalle 3.5.2005 ehdollisen vapautuksen sakoista oletetun banaanien ja ananasten myyntiä Euroopan talousalueella (ETA) koskeneen salaisen kartellin osalta (riidanalaisen päätöksen 79 ja 345 perustelukappale).

5        Komissio teki 15.10.2008 päätöksen K(2008) 5955 lopullinen [SEUT 101] artiklan mukaisesta menettelystä (asia COMP/39188 – Banaanit) (tiivistelmä EUVL 2009, C 189, s. 12; jäljempänä päätös asiassa COMP/39188 – Banaanit), jossa todettiin Chiquitan, Dole-konsernin ja Internationale Fruchtimport Gesellschaft Weichert & Co. KG:n (jäljempänä Weichert), jossa Del Monte ‑konserni käytti tuolloin ratkaisevaa vaikutusvaltaa, rikkoneen EY 81 artiklaa osallistumalla yhdenmukaistettuun menettelytapaan, jonka avulla ne yhtenäistivät banaanien viitehintoja, jotka ne vahvistivat vuosina 2000−2002 viikoittain Itävallan, Belgian, Tanskan, Suomen, Saksan, Luxemburgin, Alankomaiden ja Ruotsin osalta (riidanalaisen päätöksen 80 perustelukappale).

6        Asiassa COMP/39188 – Banaanit suorittamiensa tutkimusten yhteydessä komissio teki tarkastuksia useiden banaanien maahantuojien toimitiloissa – erityisesti LVP:n toimitiloissa Antwerpenissä (Belgia) ja osoitti 20.7.2007 väitetiedoksiannon useille banaanien maahantuojille, joihin FSL ja LVP kuuluivat. Mainitut yritykset eivät kuitenkaan lopulta olleet asiassa COMP/39188 – Banaanit tehdyn päätöksen adressaatteja.

7        Komissio sai 26.7.2007 Italian veropoliisilta jäljennökset asiakirjoista, jotka oli saatu erään Pacificin työntekijän kotona ja toimistossa tehdyn kansalliseen tutkintaan liittyvän tarkastuksen aikana (riidanalaisen päätöksen 81 perustelukappale).

8        Komission kilpailuasioiden pääosasto ilmoitti Chiquitalle suullisesti 26.11.2007, että komission virkamiehet aikoivat tehdä tarkastuksia Chiquita Italia SpA:n toimitiloissa 28.11.2007. Chiquitalle ilmoitettiin tässä yhteydessä, että Etelä-Eurooppaa koskevaa tutkintaa suoritettiin asianumerolla COMP/39482 – Eksoottiset hedelmät (banaanit), ja Chiquitaa muistutettiin siitä, että sille oli myönnetty ehdollinen sakkoimmuniteetti koko Euroopan yhteisön osalta ja että se oli velvollinen tekemään yhteistyötä (riidanalaisen päätöksen 82 perustelukappale).

9        Komissio teki 28.11. ja 30.11.2007 välisenä aikana [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) 20 artiklan 4 kohdan nojalla tarkastuksia banaanien maahantuojien toimistoissa Italiassa ja Espanjassa (riidanalaisen päätöksen 83 perustelukappale).

10      Komissio lähetti tutkinnan aikana useita tietopyyntöjä osapuolille, asiakkaille ja muille markkinatoimijoille, erityisesti satamille ja satamaviranomaisille, osapuolia kehotettiin toimittamaan uudelleen tiettyjä tietoja ja todisteita, jotka sisältyivät asian COMP/39188 – Banaanit tutkimusaineistoon, ja Chiquitaa kehotettiin yksilöimään, mitkä sen mainitussa asiassa antamien suullisten lausumien osat liittyivät sen mielestä myös käsiteltävään asiaan (riidanalaisen päätöksen 84 perustelukappale). Kilpailuasioista vastaava pääosasto lähetti 9.2.2009 Chiquitalle kirjeen, jossa tehtiin yhteenveto sen vuoden 2002 yhteistyötiedonannon mukaisesti tekemän yhteistyön tilanteesta (riidanalaisen päätöksen 85 perustelukappale).

11      Komissio antoi 10.12.2009 väitetiedoksiannon Chiquitaa, Fruit Shippers Ltd:tä ja kantajia vastaan asiassa COMP/39482 – Eksoottiset hedelmät (banaanit). Saatuaan oikeuden tutustua asiakirjavihkoon kaikki riidanalaisen päätöksen adressaatit toimittivat komissiolle huomautuksensa ja osallistuivat 18.6.2010 järjestettyyn kuulemistilaisuuteen (riidanalaisen päätöksen 87 ja 88 perustelukappale).

12      Komissio teki riidanalaisen päätöksen 12.10.2011.

 Riidanalainen päätös

13      Komission mukaan riidanalaisessa päätöksessä on kyse Chiquitan ja Pacificin yhteistyöjärjestelystä, joka koski banaanien tuontia, kaupan pitämistä ja myyntiä Kreikassa, Italiassa ja Portugalissa (Etelä-Euroopan alue) 28.7.2004 ja 8.4.2005 välisenä aikana (riidanalaisen päätöksen 1, 73, 93–95, 306 ja 330 perustelukappale).

14      Tuote, johon komission menettely kohdistui, on banaani (tuoreet hedelmät), ja riidanalainen päätös koskee sekä kypsyttämättömiä (vihreitä) banaaneja että kypsytettyjä (keltaisia) banaaneja. Banaanien katsotaan olevan ympäri vuoden saatavilla oleva tuote, jota pidetään kaupan viikoittain ja jonka kysyntä vaihtelee jonkin verran vuodenajan mukaan, koska kysyntä on suurempaa vuoden kuuden ensimmäisen kuukauden aikana ja vähäisempää lämpimien kesäkuukausien aikana. Banaaneja myydään joko jollakin tavaramerkillä tai ilman tavaramerkkiä, ja ne ovat peräisin Euroopan unionista, Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maista (AKT) tai AKT:n ulkopuolisista maista. AKT:n ulkopuolisista maista peräisin olevat banaanit tuodaan unioniin yleensä Karibialta, Väli-Amerikasta ja Etelä-Amerikasta sekä joistakin Afrikan maista, ja ne kuljetetaan Euroopan satamiin jäähdytetyissä aluksissa (riidanalaisen päätöksen 2 ja 3 perustelukappale).

15      Riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettuna ajanjaksona banaanien tuontia Euroopan yhteisöön säänneltiin banaanialan yhteisestä markkinajärjestelystä 13.2.1993 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 404/93 (EYVL L 47, s. 1), jossa säädettiin tuontikiintiöihin ja tariffeihin perustuvasta järjestelmästä. Banaanien tuontikiintiöt vahvistettiin vuosittain ja jaettiin neljännesvuosittain siten, että kalenterivuoden vuosineljännesten välillä oli rajallista joustovaraa (riidanalaisen päätöksen 53 perustelukappale).

16      Banaanialalla tehtiin ero kolmen seuraavan banaaniluokan välillä: parasta laatua olevat Chiquita‑merkkiset banaanit, toiseen luokkaan kuuluvat Dole ja Del Monte ‑merkkiset banaanit ja kolmanteen luokkaan kuuluvat banaanit, joita kutsuttiin kolmosiksi ja joihin kuului useita muita merkkejä, erityisesti Pacificin Bonita-merkki ja Chiquitan Consul-merkki. Tämä merkkien perusteella tehty jaottelu heijastui banaanien hinnoitteluun (riidanalaisen päätöksen 27 perustelukappale).

17      Banaanialalla tehtiin hintojen osalta ero T1-hinnan ja T2 ‑hinnan välillä. T1-hinnaksi kutsuttiin hintoja, jotka maksettiin ”ennen maksuja” eli joihin ei sisältynyt tulli- ja lisenssimaksuja, ja T2-hinnaksi kutsuttiin hintoja, jotka maksettiin ”maksujen jälkeen” (riidanalaisen päätöksen 29 perustelukappale).

18      Banaaniala toimi Italiassa, Kreikassa ja Portugalissa kahdella tasolla eli ”vihreällä” tasolla, jolla maahantuojat myivät kypsyttämättömiä banaaneja kypsyttämöille ja tukkukauppiaille, sekä ”keltaisella” tasolla, jolla keltaisia banaaneja myyvät maahantuojat ja tukkukauppiaat myivät kypsyttämöiden kypsyttämät banaanit muille tukkukauppiaille, supermarketeille tai vähittäiskauppiaille. Chiquita ja Pacific myivät kyseisenä ajanjaksona Etelä-Euroopan alueella lähes yksinomaan vihreitä banaaneja, mutta ne eivät olleet tehneet tukkukauppiaiden tai kypsyttämöiden kanssa pitkän aikavälin sopimuksia tai puitesopimuksia (riidanalaisen päätöksen 31, 32 ja 39 perustelukappale).

19      Komission mukaan ”keltaisen” banaanin hinta muodostui viikkoa tai kahta aiemmin vahvistetusta ”vihreän” banaanin hinnasta, johon lisättiin kypsyttämisestä laskutettu marginaali ja muut kustannukset. Tämä marginaali ei ollut Etelä-Euroopan alueella yhtenäinen, vaan vihreiden hintojen ja keltaisten hintojen välinen korrelaatio oli siellä vähäisempi kuin unionin muissa osissa (riidanalaisen päätöksen 33 perustelukappale).

20      Riidanalaisessa päätöksessä viitataan ilman muita täsmennyksiä käytetyllä ”hinnan” käsitteellä vihreään T2-hintaan (ennen alennuksia ja ostohyvityksiä) kummakin osapuolen eli Chiquitan tai Bonitan parhaan merkin osalta (riidanalaisen päätöksen 42 perustelukappale).

21      Hintojen vahvistamiseen Etelä-Euroopassa osallistuneet keskeiset toimijat Chiquitassa olivat C1, joka toimi tosiseikkojen tapahtuma-aikana erityisesti [luottamuksellinen tieto](1) tehtävissä, ja C2 [luottamuksellinen tieto]. Pacificissa keskeiset toimijat olivat P1 [luottamuksellinen tieto] ja P2 [luottamuksellinen tieto]. Lisäksi asianomaisena ajanjaksona P3 [luottamuksellinen tieto] ja P4 [luottamuksellinen tieto] olivat [luottamuksellinen tieto] (riidanalaisen päätöksen 12 ja 18 perustelukappale).

22      Komissio selvittää, että 28.7.2004 alkaneen ja ainakin vuoden 2005 ”kaupanpitämisviikkoon 15” jatkuneena ajanjaksona Chiquita ja Pacific yhteensovittivat tulevia hintoja, hintatasoja, hinnan vaihteluja ja/tai hintasuuntauksia koskevia hintastrategioitaan ja vaihtoivat tietoja hintoja koskevasta tulevasta markkinakäyttäytymisestä Kreikassa, Italiassa ja Portugalissa (riidanalaisen päätöksen 94 ja 187 perustelukappale).

23      Komission mukaan kyseiset tosiseikat merkitsevät SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua sopimusta, koska asianomaiset yritykset olivat sopineet nimenomaisesti tietystä markkinakäyttäytymisestä, jolla tietoisesti korvataan kilpailun riskit käytännön yhteistyöllä. Komissio katsoi lisäksi, että vaikkei osapuolten olisi osoitettukaan tehneen nimenomaisesti sopimusta merkitsevää yhteistä suunnitelmaa, kyseessä ollut käyttäytyminen tai osapuolten käyttäytyminen merkitsi kuitenkin SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yhdenmukaistettua menettelytapaa, ja osapuolten välinen tietojenvaihto vaikutti niiden käyttäytymiseen, kun ne vahvistivat banaanien hintoja Etelä-Euroopassa (riidanalaisen päätöksen 188–195 perustelukappale).

24      Komissio arvioi, että osapuolten käyttäytyminen merkitsi yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua SEUT 101 artiklan rikkomista, koska noudatetut sopimukset ja/tai yhdenmukaistetut menettelytavat olivat osa kokonaisjärjestelmää, jonka tavoitteena oli vahvistaa suuntaviivat niiden toiminnalle markkinoilla ja rajoittaa niiden yksilöllistä kaupallista käyttäytymistä päämääränään pyrkiä samaan kilpailunvastaiseen tarkoitukseen ja yhteen ainoaan taloudelliseen tavoitteeseen, eli rajoittaa tai vääristää tavanomaisia hintojen vaihteluja Italiassa, Kreikassa ja Portugalissa sekä vaihtaa näitä seikkoja koskevia tietoja (riidanalaisen päätöksen 209–213 perustelukappale).

25      Komissio täsmensi, että tiettyjen kilpailusääntöjen soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan 4.4.1962 annetun asetuksen (ETY) N:o 26 (EYVL 1962, 30, s. 993), joka oli voimassa tosiseikkojen tapahtuma-aikana ja jossa säädettiin, että SEUT 101 artiklaa sovellettiin kaikkiin sopimuksiin, päätöksiin ja menettelytapoihin, jotka liittyvät eri tuotteiden, mukaan lukien hedelmät, tuotantoon tai kauppaan, 2 artiklassa säädettiin poikkeuksista SEUT 101 artiklan soveltamiseen. Koska näiden poikkeuksien soveltamisedellytykset eivät kuitenkaan täyttyneet tässä asiassa, komissio katsoi, että kyseisiin menettelytapoihin ei voitu soveltaa asetuksen N:o 26 2 artiklan mukaista poikkeusta (riidanalaisen päätöksen 172–174 perustelukappale).

26      Sakkojen määrän laskemiseksi komissio sovelsi riidanalaisessa päätöksessä asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen (EUVL 2006, C 210, s. 2; jäljempänä vuoden 2006 suuntaviivat) ja vuoden 2002 yhteistyötiedonannon säännöksiä.

27      Komissio määritti sakon perusmäärän, joka muodostuu määrästä, joka on enintään 30 prosenttia yrityksen kyseessä olevan myynnin arvosta kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden mukaan ja joka kerrotaan niiden vuosien lukumäärällä, joiden aikana yritys osallistui kilpailusääntöjen rikkomiseen, ja lisäsummasta, joka on 15–25 prosenttia myynnin arvosta kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistumisen kestosta riippumatta (riidanalaisen päätöksen 319 perustelukappale).

28      Nämä laskutoimitukset johtivat seuraaviin sakon perusmääriin:

–        Chiquita 47 922 000 euroa ja

–        Pacific 11 149 000 euroa (riidanalaisen päätöksen 334 perustelukappale).

29      Asian COMP/39188 – Banaanit (ks. edellä 5 kohta) erityisolosuhteiden vuoksi sakon perusmäärää alennettiin tässä asiassa 60 prosentilla banaanialan sääntelyjärjestelmän ja sen, että yhtenäistäminen koski viitehintoja, huomioon ottamiseksi. Koska käsiteltävässä asiassa näitä molempia seikkoja ei esiinny, komissio päätti, että kaikkien asianomaisten yritysten osalta oli sovellettava ainoastaan 20 prosentin alennusta sakon perusmäärästä. Komissio totesi siten, että vaikka asiassa COMP/39188 kyseessä olleen rikkomisen ajankohtana ja nyt käsiteltävässä asiassa sovellettavat säätelyjärjestelmät olivat pitkälti samanlaiset, hintojen vahvistaminen ei tässä asiassa koskenut viitehintoja, joita Etelä-Euroopassa ei käytetä, ja että oli jopa näyttöä siitä, että salaisen yhteistyön piiriin kuuluivat myös tosiasiallisten hintojen tasolla olevat hinnat (riidanalaisen päätöksen 336–340 perustelukappale).

30      Tämän mukautuksen jälkeen sakkojen perusmäärät olivat seuraavat:

–        Chiquita 38 337 600 euroa ja

–        Pacific 8 919 200 euroa (riidanalaisen päätöksen 341 perustelukappale).

31      Chiquita sai vapautuksen sakoista vuoden 2002 yhteistyötiedonannon nojalla (riidanalaisen päätöksen 345–352 perustelukappale). Koska Pacificin osalta ei tehty muita mukautuksia, sille määrätty lopullinen pyöristetty sakko oli 8 919 000 euroa.

32      Riidanalaisen päätöksen päätösosassa todetaan seuraavaa:

”1 artikla

Seuraavat yritykset rikkoivat SEUT 101 artiklaa 28.7.2004 ja 8.4.2005 välisenä aikana osallistumalla sopimukseen ja/tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan, joka koski banaanien myyntihintojen vahvistamista kolmessa Etelä-Euroopan maassa eli Italiassa, Kreikassa ja Portugalissa:

a)      Chiquita Brands International, Inc., Chiquita Banana Company BV, Chiquita Italia SpA,

b)      FSL Holdings NV, Firma Leon Van Parys NV, Pacific Fruit Company Italy SpA.

2 artikla

Edellä 1 artiklassa mainitusta rikkomisesta määrätään seuraavat sakot:

a)      Chiquita Brands International, Inc., Chiquita Banana Company BV, Chiquita Italia SpA, yhteisvastuullisesti 0 EUR,

b)      FSL Holdings NV, Firma Leon Van Parys NV, Pacific Fruit Company Italy SpA, yhteisvastuullisesti 8 919 000 EUR.

– –”

 Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

33      Kantajat nostivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 22.12.2011 toimittamallaan kannekirjelmällä nyt käsiteltävän kanteen.

34      Unionin yleinen tuomioistuin (toinen jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ja esitti työjärjestyksensä 64 artiklassa määrättynä prosessinjohtotoimena komissiolle kirjallisen kysymyksen ja pyysi asianosaisia toimittamaan tiettyjä asiakirjoja. Asianosaiset vastasivat näihin pyyntöihin asetetussa määräajassa. Komissio kieltäytyi kuitenkin toimittamasta tiettyjä pyydettyjä asiakirjoja niiden luottamuksellisuuteen vedoten.

35      Unionin yleinen tuomioistuin määräsi työjärjestyksensä 65 artiklan b alakohdan, 66 artiklan 1 kohdan ja 67 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan nojalla 24.10.2014 antamallaan määräyksellä komission toimittamaan asiakirjat, joiden luottamuksellisuuteen se oli vedonnut. Komissio vastasi määräykseen asetetussa määräajassa. Koska unionin yleinen tuomioistuin katsoi, etteivät mainitut asiakirjat olleet oikeusriidan ratkaisemiseksi välttämättömiä, ne poistettiin asiakirja-aineistosta, eikä niitä annettu tiedoksi kantajille.

36      Osapuolten suulliset lausumat ja niiden unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamat vastaukset kuultiin 4.11.2014 pidetyssä istunnossa.

37      Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

–        ensisijaisesti kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin, kuin siinä väitetään kantajien rikkoneen SEUT 101artiklaa (riidanalaisen päätöksen 1 ja 2 artiklan kumoaminen niitä koskevilta osin),

–        toissijaisesti kumoaa riidanalaisen päätöksen 2 artiklan siltä osin, kuin siinä määrätään kantajille 8 919 000 euron sakko, ja alentaa sakkoa kannekirjelmässä esitettyjen perustelujen mukaisesti ja

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

38      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen ja

–        velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

39      Kantajat esittävät kanteensa tueksi neljä kanneperustetta. Ensimmäisen kanneperusteen mukaan olennaisia menettelymääräyksiä olisi rikottu ja puolustautumisoikeuksia loukattu. Toisen kanneperusteen mukaan harkintavaltaa olisi käytetty väärin. Kolmannen kanneperusteen mukaan riidanalainen päätös olisi virheellinen, koska kyseisessä päätöksessä ei osoiteta oikeudellisesti riittävällä tavalla kantajien rikkoneen SEUT 101 artiklan 1 kohtaa, todisteita olisi arvioitu väärin ja rikkomista ei voitaisi näyttää toteen esitetyillä todisteilla. Neljännen kanneperusteen mukaan asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohtaa ja vuoden 2006 suuntaviivoja olisi rikottu sen vuoksi, että kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta, kestoa ja lieventäviä seikkoja on arvioitu virheellisesti ja sakkoa laskettaessa olisi loukattu syrjintäkiellon periaatetta.

40      Johdanto-osassa, jonka otsikkona on ”Kyseessä olevan alan kuvailu”, kantajat esittävät huomautuksia, jotka koskevat yleisesti Euroopan ja erityisesti Etelä-Euroopan banaanimarkkinoiden ominaispiirteitä. Kantajat täsmensivät istunnossa, että näitä seikkoja koskevilla osuuksilla heidän kirjelmissään pyrittiin selventämään unionin yleiselle tuomioistuimelle asian taustaa ja että niihin ei sisältynyt riidanalaista päätöstä vastaan esitettyjä konkreettisia väitteitä. Tästä on tehty merkintä istunnon pöytäkirjaan.

I       Riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevat ensisijaiset vaatimukset

A       Kanneperuste, jonka mukaan olennaisia menettelymääräyksiä olisi rikottu ja puolustautumisoikeuksia loukattu

41      Kantajat vetoavat ensimmäisessä kanneperusteessaan siihen, että olennaisia menettelymääräyksiä olisi rikottu ja puolustautumisoikeuksia loukattu, koska komissio käytti asiakirjoja, jotka oli saatu yksinomaan kansallista verotutkintaa varten, sekä muista lähteistä peräisin olevia asiakirjoja ja koska sakkoimmuniteettia hakeneeseen yhtiöön oli vaikutettu lainvastaisesti. Viimeksi mainitun väitteen tueksi esitetyt tosiseikat ovat kuitenkin samoja kuin ne, joilla pyritään tukemaan kanneperustetta, jonka mukaan harkintavaltaa olisi käytetty väärin, minkä kantajat istunnossa vahvistivat, joten näitä tosiseikkoja on syytä tarkastella mainitun kanneperusteen tutkimisen yhteydessä.

1.     Alustavat huomautukset

42      Ensinnäkin on huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeudessa vallitseva periaate on vapaan todistusharkinnan periaate ja että ainoa merkityksellinen arviointiperuste esitettyjen todisteiden harkinnassa on niiden luotettavuus (tuomio 8.7.2004, JFE Engineering ym. v komissio, T‑67/00, T‑68/00, T‑71/00 ja T‑78/00, Kok., s. II‑2501, 273 kohta; tuomio 8.7.2004, Dalmine v. komissio, T‑50/00, Kok., s. II‑2395, 72 kohta ja tuomio 12.12.2012, Almamet v. komissio, T‑410/09, 38 kohta).

43      Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin myös, että ihmisoikeuksien noudattaminen on unionin säädösten laillisuuden edellytys ja että unionissa ei voida hyväksyä sellaisia toimia, jotka ovat ristiriidassa ihmisoikeuksien kunnioituksen kanssa (ks. tuomio 3.9.2008, Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, C‑402/05 P ja C‑415/05 P, Kok., s. I‑6351, 284 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 14.10.2009, Bank Melli Iran v. neuvosto, T‑390/08, Kok., s. II‑3967, 70 kohta ja edellä 42 kohdassa mainittu tuomio Almamet v. komissio, 39 kohta).

44      Unionin oikeudessa ei voida siten hyväksyä todisteita, jotka on hankittu jättäen kokonaan noudattamatta menettelyä, josta niiden hankkimisen osalta on säädetty ja jolla pyritään suojelemaan asianomaisten ihmisoikeuksia. Tämän menettelyn noudattamista on siten pidettävä SEUT 263 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna olennaisena menettelymääräyksenä. Oikeuskäytännön mukaan olennaisen menettelymääräyksen rikkomisesta aiheutuu seurauksia riippumatta siitä, onko tästä rikkomisesta aiheutunut vahinkoa sille, joka vetoaa siihen (ks. vastaavasti tuomio 6.4.2000, komissio v. ICI, C‑286/95 P, Kok., s. I‑2341, 42 ja 52 kohta ja edellä 42 kohdassa mainittu tuomio Almamet v. komissio, 39 kohta).

45      Tässä yhteydessä on hyödyllistä todeta oikeuskäytännössä jo katsotun, että sen laillisuus, että kansallinen syyttäjäviranomainen tai toimivaltainen kilpailuviranomainen lähettää komissiolle kansallisen rikosoikeuden nojalla saatuja tietoja, on kysymys, joka kuuluu kansallisen oikeuden alaan. Lisäksi unionin tuomioistuimet eivät ole toimivaltaisia valvomaan kansallisen viranomaisen toimenpiteen laillisuutta kansallisen oikeuden kannalta (ks. tuomio 25.1.2007, Dalmine v. komissio, C‑407/04 P, Kok., s. I‑829, 62 kohta ja edellä 42 kohdassa mainittu tuomio 8.7.2004, Dalmine v. komissio, 86 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

46      Koska kansallinen tuomioistuin ei ole todennut kysymyksessä olevien asiakirjojen luovuttamista lainvastaiseksi, ei ole katsottava, että nämä asiakirjat olisivat todisteita, joita ei voida ottaa tutkittavaksi ja joita ei voida ottaa asiakirjavihkoon (edellä 45 kohdassa mainittu tuomio 25.1.2007, Dalmine v. komissio, 63 kohta).

47      Toiseksi on syytä palauttaa mieliin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kaikissa menettelyissä, jotka voivat johtaa asetuksessa N:o 1/2003 säädetyn kaltaisiin seuraamuksiin eli erityisesti sakkoihin tai uhkasakkoihin, puolustautumisoikeudet ovat perusoikeuksia, jotka ovat erottamaton osa yleisiä oikeusperiaatteita, joiden noudattamista unionin tuomioistuimet valvovat (ks. edellä 42 kohdassa mainittu tuomio Almamet v. komissio, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48      Tässä yhteydessä on syytä panna merkille, että asetuksen N:o 1/2003 soveltamisalaan kuuluva, komissiossa käytävä hallinnollinen menettely jakautuu kahteen erilliseen ja toisiaan seuraavaan vaiheeseen, eli alustavaan tutkintavaiheeseen ja kontradiktoriseen vaiheeseen, joista molempiin liittyy oma sisäinen logiikkansa. Alustavan tutkintavaiheen, jonka aikana komissio käyttää sille tämän asetuksen nojalla kuuluvia tutkintavaltuuksia ja joka kestää aina väitetiedoksiantoon asti, tavoitteena on tehdä komissiolle mahdolliseksi koota kaikki merkitykselliset seikat, joiden perusteella voidaan todeta se, onko kilpailusääntöjä rikottu vai ei, ja komission on tämän ensimmäisen vaiheen perusteella voitava ottaa ensimmäinen kanta menettelylinjaan ja siihen, kuinka menettelyä jatketaan. Sitä vastoin kontradiktorisen vaiheen, joka alkaa väitetiedoksiannosta ja päättyy lopullisen päätöksen tekemiseen, nojalla komission on voitava ottaa lopullisesti kantaa väitettyyn kilpailusääntöjen rikkomiseen (ks. tuomio 3.9.2009, Prym ja Prym Consumer v. komissio, C‑534/07 P, Kok., s. I‑7415, 27 kohta ja edellä 42 kohdassa mainittu tuomio Almamet v. komissio, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49      Yhtäältä alustava tutkintavaihe alkaa siitä hetkestä, jona komissio asetuksen N:o 1/2003 18 ja 20 artiklassa sille esitutkintaa varten annettuja valtuuksia käyttäessään ryhtyy toimenpiteisiin, jotka merkitsevät moitetta kilpailusääntöjen rikkomisesta ja joilla voi olla merkittäviä vaikutuksia kilpailusääntöjen rikkomisesta epäiltyjen yritysten tilanteeseen (tuomio 15.10.2002, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, C‑238/99 P, C‑244/99 P, C‑245/99 P, C‑247/99 P, C‑250/99 P−C‑252/99 P ja C‑254/99 P, Kok., s. I‑8375, 182 kohta ja tuomio 21.9.2006, Nederlandse Federatieve Vereniging voor de Groothandel op Elektrotechnisch Gebied v. komissio, C‑105/04 P, Kok., s. I‑8725, 38 kohta ja edellä 42 kohdassa mainittu tuomio Almamet v. komissio, 25 kohta).

50      Toisaalta oikeuskäytännöstä ilmenee, että asianomaiselle yritykselle ilmoitetaan vasta kontradiktorisen hallinnollisen vaiheen alkaessa väitetiedoksiannolla kaikista niistä olennaisista seikoista, joihin komissio menettelyn kyseisessä vaiheessa perustaa näkemyksensä, ja yrityksellä on vasta tuosta ajankohdasta alkaen oikeus tutustua asiaa koskeviin asiakirjoihin puolustautumisoikeuksiensa tehokkaan käyttämisen turvaamiseksi. (ks. edellä 42 kohdassa mainittu tuomio Almamet v. komissio, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Jos nimittäin oikeudet ulotettaisiin koskemaan väitetiedoksiannon lähettämistä edeltävää aikaa, komission suorittaman tutkinnan tehokkuus vaarantuisi, sillä yritys saisi jo alustavan tutkinnan vaiheessa tietoonsa, mitä tietoja komissiolla on ja mitä tietoja siltä on siis vielä mahdollista salata (edellä 45 kohdassa mainittu tuomio 25.1.2007, Dalmine v. komissio, 60 kohta ja edellä 42 kohdassa mainittu tuomio Almamet v. komissio, 25 kohta).

51      On kuitenkin niin, että komission alustavan tutkinnan aikana tekemät selvitystoimet, erityisesti asetuksen N:o 1/2003 18 ja 20 artiklan nojalla laaditut tietopyynnöt ja tehdyt tarkastukset vastaavat sisällöltään kilpailusääntöjen rikkomista koskevaa moitetta ja niillä voi olla merkittäviä vaikutuksia kilpailusääntöjen rikkomisesta epäiltyjen yritysten tilanteeseen. On siten tärkeää estää se, että puolustautumisoikeudet voisivat peruuttamattomalla tavalla vaarantua hallinnollisen menettelyn kyseisessä vaiheessa, koska suoritetuilla tutkintatoimilla voi olla ratkaiseva merkitys hankittaessa todisteita sellaisista yritysten lainvastaisista toimista, joista ne voivat joutua vastuuseen (ks. edellä 42 kohdassa mainittu tuomio Almamet v. komissio, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

52      Asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohdassa säädetään, että komission on perusteltava päätös, jossa määrätään tarkastuksesta, mainitsemalla sen kohde ja tarkoitus, mikä on perustavanlaatuinen vaatimus paitsi sen vuoksi, että asianomaisten yritysten tiloissa toteutettaviksi aiottujen toimenpiteiden osoitetaan olevan oikeutettuja, myös siksi, että yritysten on mahdollista ymmärtää yhteistyövelvoitteensa laajuus samanaikaisesti puolustautumisoikeutensa säilyttäen (tuomio 21.9.1989, Hoechst v. komissio, 46/87 ja 227/88, Kok., s. 2859, 29 kohta; tuomio 22.10.2002, Roquette Frères, C‑94/00, Kok., s. I‑9011, 47 kohta; tuomio 11.12.2003, Minoan Lines v. komissio, T‑66/99, Kok., s. II‑5515, 54 kohta; tuomio 8.3.2007, France Télécom v. komissio, T‑339/04, Kok., s. II‑521, 57 kohta ja edellä 42 kohdassa mainittu tuomio Almamet v. komissio, 28 kohta).

53      Komission on myös mainittava niin täsmällisesti kuin mahdollista etsinnän kohde ja seikat, joihin tarkastus kohdistuu. Tällainen vaatimus on omiaan turvaamaan kyseisten yritysten puolustautumisoikeudet, sillä näitä oikeuksia loukattaisiin vakavasti, jos komissio voisi vedota yrityksiä vastaan tarkastuksen kuluessa hankittuihin todisteisiin, jotka eivät liittyisi tarkastuksen kohteeseen eivätkä sen tarkoitukseen (tuomio 17.10.1989, Dow Benelux v. komissio, 85/87, Kok., s. 3137, 18 kohta; edellä 52 kohdassa mainittu tuomio Roquette Frères, 48 kohta; edellä 52 kohdassa mainittu tuomio Minoan Lines v. komissio, 55 kohta ja edellä 42 kohdassa mainittu tuomio Almamet v. komissio, 29 kohta).

54      Vaikka oikeuskäytännöstä käy ilmi, että komission tarkastuksissa kokoamia tietoja ei voida käyttää muihin tarkoituksiin kuin tarkastusvaltuutuksissa tai tarkastuksia koskevassa päätöksessä mainittuihin tarkoituksiin, tästä ei kuitenkaan voida päätellä, että olisi kiellettyä, että komissio aloittaisi uuden tutkimusmenettelyn selvittääkseen niiden tietojen paikkansapitävyyden, jotka se on sattumalta saanut aiemmin suoritetussa tarkastuksessa, tai täydentääkseen näitä tietoja, mikäli nämä tiedot antaisivat viitteitä perustamissopimuksen kilpailusääntöjen vastaisten menettelytapojen olemassaolosta, sillä tällainen kielto ylittäisi sen, mikä on liikesalaisuuksien ja puolustautumisoikeuksien suojelemiseksi välttämätöntä, ja rajoittaisi epäoikeutetulla tavalla komission mahdollisuutta täyttää tehtävänsä sen valvomiseksi, että yhteismarkkinoilla noudatetaan kilpailusääntöjä, ja SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan rikkomisten havaitsemiseksi (edellä 53 kohdassa mainittu tuomio Dow Benelux v. komissio, 17–19 kohta ja edellä 49 kohdassa mainittu tuomio Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, 298–301 kohta ja edellä 42 kohdassa mainittu tuomio Almamet v. komissio, 30 kohta).

55      Komissiolla on uudessa tutkimuksessa oikeus vaatia uudelleen jäljennöstä asiakirjoista, jotka se on saanut ensimmäisen tutkimuksen yhteydessä, ja käyttää niitä tällöin selvitysaineistona asiassa, jota jälkimmäinen tutkimus koskee ilman, että tällä olisi vaikutusta asianomaisten yritysten puolustautumisoikeuksiin (ks. vastaavasti edellä 49 kohdassa mainittu tuomio Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, 303–305 kohta ja edellä 42 kohdassa mainittu tuomio Almamet v. komissio, 30 kohta).

56      Kolmanneksi on syytä panna merkille, että menettelyn jakamista koskeva päätös, joka vastaa yhden tai useamman uuden tutkimusmenettelyn aloittamista, kuuluu komission harkintavallan piiriin sen käyttäessä niitä oikeuksia, jotka sille on perussopimuksessa kilpailuoikeuden alalla annettu (ks. vastaavasti edellä 53 kohdassa mainittu tuomio Dow Benelux v. komissio, 17–19 kohta; edellä 49 kohdassa mainittu tuomio Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio 446–449 kohta ja tuomio 19.5.2010, Wieland-Werke ym. v. komissio, T‑11/05, 101 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

57      Komissiolla on siten oikeus eriyttää ja yhdistää menettelyjä objektiivisin perustein (tuomio 12.9.2007, Prym ja Prym Consumer v. komissio, T‑30/05, 64 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja tuomio 13.7.2011, Polimeri Europa v. komissio, T‑59/07, Kok., s. II‑4687, 100 kohta).

58      Kantajien esittämää kanneperustetta on tutkittava näiden periaatteiden valossa.

2.     Kanneperuste, jonka mukaan Italian veroviranomaisten toimittamia asiakirjoja on käytetty todisteina

59      Kantajat muistuttavat, että komission väitteet perustuvat suurelta osin asiakirjoihin, jotka Italian veroviranomainen Guardia di Finanza on toimittanut ja jotka Guardia di Finanza on saanut haltuunsa kansallisen verotutkinnan yhteydessä, eli P1:n käsinkirjoitettuihin muistiinpanoihin.

60      Kantajat vetoavat siihen, ettei niille ole ilmoitettu näiden komission asiakirjavihossa lähes kahden vuoden ajan ennen kantajille tiedoksi antamista säilytettyjen asiakirjojen toimittamisesta, joten kantajat eivät ole voineet vedota Italian lainsäädännön mukaisiin menettelyllisiin takeisiin sen estämiseksi, että asiakirjat annetaan komissiolle ja että niitä käytetään tutkinnassa, eivätkä ne ole voineet käyttää puolustautumisoikeuksiaan.

61      Kantajien mukaan asetuksen N:o 1/2003 12 artiklan 1 kohdassa säädetyt menettelylliset vähimmäistakeet, joita on syytä soveltaa tässä asiassa analogisesti, ovat esteenä sille, että kyseessä olevia asiakirjoja käytetään tässä menettelyssä. Lisäksi Guardia di Finanzan Procuratore della Repubblicalta (valtionsyyttäjä) Roomasta (Italia) saama lupa käyttää mainittuja asiakirjoja hallinnollisiin tarkoituksiin ei koske tätä menettelyä, koska komission kilpailuasioissa määräämät sakot ovat Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan ihmisoikeussopimuksen (jäljempänä EIOS) 6 artiklassa tarkoitetulla tavalla rikosoikeudellisia.

62      Kantajat vaativat siten, että kyseiset asiakirjat poistetaan asiakirjavihosta ja että niitä ei oteta huomioon näyttönä tässä asiassa.

63      Komission mukaan kysymys siitä, onko se, että kansalliset viranomaiset toimittavat kansallisen rikosoikeuden soveltamisen yhteydessä saatuja asiakirjoja, lainmukaista, riippuu kansallisesta lainsäädännöstä, ja asiakirja jätetään tutkimatta vain, jos kansallinen tuomioistuin on todennut luovuttamisen olleen lainvastainen. Rooman Procuratore on päinvastoin antanut luvan kyseessä olevien asiakirjojen käyttämiseen hallinnollisiin tarkoituksiin. Komissio torjuu tässä yhteydessä väitteen siitä, että unionin kilpailuoikeuteen perustuvat menettelyt olisivat luonteeltaan rikosoikeudellisia.

64      Komissio väittää myös, että asetuksen N:o 1/2003 12 artiklan 2 kohta koskee ainoastaan tietojen vaihtamista eurooppalaisen kilpailuverkoston (EKV) piirissä ja että asetuksessa ei kielletä komissiota ottamasta vastaan muista lähteistä peräisin olevia asiakirjoja.

65      On syytä erottaa kysymys, joka koskee sitä, onko Italian viranomaisten toimittamat asiakirjat otettava tässä asiassa näyttönä tutkittavaksi, kysymyksestä, joka koskee kantajien puolustautumisoikeuksien turvaamista. Kantajien väitteistä näet ilmenee, että ne yhtäältä riitauttavat kyseisten asiakirjojen tutkittavaksi ottamisen näyttönä ja että ne toisaalta vetoavat puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen.

 a) Asiakirjat, joiden tutkittavaksi ottaminen näyttönä on riitautettu

66      Aivan aluksi on syytä panna merkille, että komissio on käyttänyt tässä asiassa näyttönä Guardia di Finanzan komissiolle toimittamien asiakirjojen joukossa ollutta neljää P1:n muistiinpanojen sivua eli 28.7.2004 järjestettyä lounasta koskenutta kahta muistiinpanojen sivua ja kahta elokuulta 2004 peräisin ollutta muistiinpanojen sivua. Näiden neljän sivun ohella komissio on viitannut joihinkin muihinkin Guardia di Finanzan toimittamiin P1:n muistiinpanojen sivuihin tukeakseen kilpailusääntöjen rikkomiseen liittyneiden todisteiden eli P1:n muistiinpanojen uskottavuutta (ks. jäljempänä 210 kohta) ja sitä, että P1 oli osallistunut suoraan Pacificin johtamiseen (ks. jäljempänä 296 kohta), mutta se ei ole tukeutunut näihin sivuihin näyttönä kilpailusääntöjen rikkomisesta.

67      Kun kyse on neljästä kilpailusääntöjen rikkomisesta näyttönä käytetystä muistiinpanojen sivusta, on todettava asiakirjavihosta ilmenevän, että komissio on löytänyt 28.7.2004 järjestettyä lounasta koskeneet kaksi muistiinpanojen sivua myös Pacificin tiloissa Roomassa tehdyissä tarkastuksissa.

68      On siten todettava, että 28.7.2004 järjestettyä lounasta koskeneet kaksi muistiinpanojen sivua kuuluvat käsiteltävän asian asiakirjavihkoon siitä riippumatta, onko Guardia di Finanzan toimittamat asiakirjat otettava tutkittavaksi. Kantajat vahvistivat kuitenkin istunnossa – mistä on tehty merkintä istunnon pöytäkirjaan –, että ne eivät riitauta komission tämän asian yhteydessä tekemien tarkastusten laillisuutta eivätkä siten myöskään mahdollisuutta ottaa näiden tarkastusten yhteydessä kootut asiakirjat tutkittavaksi näyttönä.

69      Edellä 54 ja 55 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä käy joka tapauksessa ilmi, että vaikka komission tarkastuksissa saamia tietoja ei voida käyttää muihin tarkoituksiin kuin tarkastusvaltuutuksissa tai tarkastuksia koskevassa päätöksessä mainittuihin tarkoituksiin, tästä ei kuitenkaan voida päätellä, että olisi kiellettyä, että komissio aloittaisi uuden tutkimusmenettelyn selvittääkseen niiden tietojen paikkansapitävyyden, jotka se on sattumalta saanut aiemmin suoritetussa tarkastuksessa, tai täydentääkseen näitä tietoja, mikäli nämä tiedot antaisivat viitteitä perussopimuksen kilpailusääntöjen vastaisten menettelytapojen olemassaolosta, ja että komissiolla on uudessa tutkimuksessa oikeus vaatia uudelleen jäljennöstä asiakirjoista, jotka se on saanut ensimmäisen tutkimuksen yhteydessä, ja käyttää niitä tällöin selvitysaineistona asiassa, jota jälkimmäinen tutkimus koskee ilman, että tällä olisi vaikutusta asianomaisten yritysten puolustautumisoikeuksiin.

70      Edellä esitetystä seuraa, että ainoat Guardia di Finanzan toimittamat asiakirjat, joihin komissio on käsiteltävässä asiassa tukeutunut näyttönä kilpailusääntöjen rikkomisesta ja joiden tutkittavaksi ottaminen on riitautettu, ovat elokuulta 2004 peräisin olevat kaksi muistiinpanojen sivua.

 b) Italian veroviranomaisen toimittamien asiakirjojen tutkittavaksi ottaminen todisteina

71      Kantajien mukaan takeet, joita suojataan asetuksen N:o 1/2003 12 artiklan 2 kohdalla, jossa säädetään, että komission ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten kesken vaihdettuja tietoja voidaan käyttää näyttönä vain asiassa, ”jota varten tiedot toimittanut viranomainen ne hankki”, on esteenä sille, että Italian veroviranomaisten toimittamia asiakirjoja käytetään näyttönä käsiteltävässä asiassa.

72      Vaikka kantajien mukaan asetusta N:o 1/2003 sovelletaan periaatteessa vain EKV:n puitteissa, siinä otetaan kuitenkin käyttöön joukko sääntöjä ja menettelyllisiä vähimmäistakeita, joiden soveltamisalaa olisi laajennettava kaikkiin komission kilpailualan tutkinnossa näyttönä käyttämiin tietoihin. Kaikki muut tulkinnat johtaisivat sellaisen ei-hyväksyttävän eron tekemineen, jolla komissiolle annettaisiin oikeus tehdä yhteistyötä kansallisten EKV:hen kuulumattomien viranomaisten kanssa saadakseen näyttöä vähemmän rajoitetulla ja säännellyllä tavalla ja jolla tehtäisiin mahdolliseksi se, että komissio voi kiertää asetuksessa N:o 1/2003 säädetyt menettelylliset takeet ja rajoitukset.

73      Kantajat vetoavat näin ollen siihen, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevia asiakirjoja voidaan käyttää näyttönä kansallisessa verotutkinnassa vain siihen tarkoitukseen, jota varten ne on koottu, mutta ei kilpailualan tutkimuksessa sen osoittamiseksi, että SEUT 101 artiklaa on rikottu. Kaikki muut tulkinnat merkitsisivät sitä, että kantajien puolustautumisoikeuksia ja erityisesti kilpailualan tutkimuksissa sovellettavia sisäisiä menettelysäännöksiä loukattaisiin perustavanlaatuisella tavalla.

74      Nämä väitteet on hylättävä. Ei voida väittää, että asetuksen N:o 1/2003 12 artiklan 2 kohdassa vahvistettuja takeita loukattaisiin sillä, että komissio käyttää näyttönä asetuksella N:o 1/2003 säännellyssä menettelyssä kansallisten viranomaisten – olivat ne mitä tahansa – muihin tarkoituksiin kuin SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan soveltamiseksi ja muihin kuin komission tutkinnan päämääriä varten kokoamia asiakirjoja.

75      Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin, että asetuksella N:o 1/2003 päätetään aikaisempi keskitetty järjestelmä ja sillä mahdollistetaan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti kansallisten kilpailuviranomaisten laajempi osallistuminen ja annetaan niille tässä tarkoituksessa toimivalta täytäntöön panna yhteisön kilpailuoikeutta. Asetuksen systematiikka perustuu kuitenkin läheiseen yhteistyöhön, jota pyritään kehittämään komission ja verkostoon järjestettyjen jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten välillä (ks. vastaavasti tuomio 8.3.2007, France Télécom v. komissio, T‑339/04, Kok., s. II‑521, 79 kohta).

76      Asetuksen N:o 1/2003 IV lukuun, jonka otsikkona on ”Yhteistyö”, kuuluvan 12 artiklan tarkoituksena on siten säännellä tietojenvaihtoa komission ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten muodostamassa verkostossa, jotta tietojen liikkuminen verkostossa voidaan mahdollistaa, samalla kun varmistetaan, että yritysten asiaankuuluvia prosessuaalisia takeita noudatetaan.

77      Asetusta N:o 1/2003 koskeneen ehdotuksen perusteluissa komissio selvitti seuraavaa:

”[12 artiklan] 1 kohdalla luodaan oikeusperusta komission ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten väliselle tietojenvaihdolle ja tietojen käyttämiselle todisteina EY:n kilpailuoikeuden soveltamista koskevissa menettelyissä. – – Tavoitteena on mahdollistaa asian käsittelyn siirtäminen viranomaiselta toiselle asioiden käsittelyn tehokkaan kohdentamisen vuoksi. 2 kohdassa asetetaan rajoitukset 1 kohdan nojalla siirrettyjen tietojen käytölle ja varmistetaan siten, että asianomaisten yritysten oikeudet suojataan menettelyssä tarkoituksenmukaisella tavalla.”

78      Kielto käyttää komission ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten asetuksen N:o 1/2003 12 artiklan 2 kohdan mukaisia tutkintavaltuuksiaan käyttäen hankkimia tietoja näyttönä muihin tarkoituksiin, kuin mihin ne on hankittu, palvelee erityistarvetta eli tarvetta varmistaa se, että niitä menettelyllisiä takeita, jotka liittyvät siihen, että komissio ja kansalliset kilpailuviranomaiset tehtäviään hoitaessaan kokoavat tietoja, noudatetaan ja samalla mahdollistetaan näiden viranomaisten välinen tietojenvaihto. Tästä kiellosta ei voida kuitenkaan johtaa automaattisesti yleistä kieltoa, jonka mukaan komissio ei saisi käyttää näyttönä tietoja, jotka muu kansallinen viranomainen on tehtäviään hoitaessaan saanut.

79      On lisäksi niin, että tällainen yleinen kielto tekisi komissiolle kuuluvan SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan vastaista käyttäytymistä koskevan todistustaakan kestämättömäksi ja olisi siten ristiriidassa perussopimuksessa komissiolle annetun näiden määräysten asianmukaista soveltamista koskevan valvontatehtävän kanssa.

80      Edellä 45 ja 46 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä käy ilmi, että sen laillisuus, että kansallinen syyttäjäviranomainen tai toimivaltainen kilpailuviranomainen lähettää komissiolle kansallisen rikosoikeuden nojalla saatuja tietoja, on kysymys, joka kuuluu kansallisen oikeuden alaan. Lisäksi unionin tuomioistuimet eivät ole toimivaltaisia valvomaan kansallisen viranomaisen toimenpiteen laillisuutta kansallisen oikeuden kannalta. Näin ollen koska italialainen tuomioistuin ei ole todennut kysymyksessä olevien asiakirjojen toimittamista lainvastaiseksi, ei ole katsottava, että nämä asiakirjat olisivat todisteita, joita ei voida ottaa tutkittavaksi ja joita ei voida ottaa asiakirjavihkoon.

81      Tässä yhteydessä riittää, kun pannaan merkille, etteivät kantajat esitä käsiteltävässä asiassa seikkoja, joilla voitaisiin osoittaa, että kansallinen tuomioistuin olisi todennut kyseessä olevien asiakirjojen toimittamisen lainvastaiseksi. Niiden perusteluista ei myöskään käy ilmi, että kyseessä olevien asiakirjojen toimittamisen ja niiden käyttämisen lainmukaisuus unionin oikeuden tasolla olisi saatettu toimivaltaisen italialaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi (ks. vastaavasti edellä 45 kohdassa mainittu tuomio 25.1.2007, Dalmine v. komissio, 63 kohta ja edellä 42 kohdassa mainittu tuomio 8.7.2004, Dalmine v. komissio, 87 kohta).

82      On lisäksi syytä hylätä kantajien väite siitä, että Rooman Procuratore della Repubblicalta olisi saatu lupa ainoastaan hallinnollisia tarkoituksia varten. Kantajien mukaan kartelleja tai muita yhteistoimintajärjestelyä koskeva menettely ei kuulu ”hallinnolliset tarkoitukset” ‑luonnehdinnan piiriin, koska komission määräämät sakot ovat EIOS:n 6 artiklassa tarkoitetulla tavalla rikosoikeudellisia. Guardia di Finanzan Procuratore della Repubblicalta saama lupa ei siten kattaisi käsiteltävässä asiassa komission menettelyä.

83      Ensiksi on syytä todeta olevan toki niin, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi 27.9.2011 antamansa tuomion A. Menarini Diagnostics S.R.L. v. Italia (asia nro 43509/08) 44 kohdassa, johon kantajat vetoavat, että ”[a]siaan liittyvät eri näkökohdat huomioon ottaen – – [se] katso[i], että kantajana olevalle yritykselle määrätty sakko o[li] rikosoikeudellinen, joten 6 artiklan 1 kappaletta o[li] käsiteltävässä asiassa sovellettava rikosoikeudellisesta näkökulmasta”.

84      Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että Rooman Procuratore della Repubblicalta saatua lupaa, jolla se salli kyseessä olevien asiakirjojen käyttämisen ”hallinnollisiin tarkoituksiin”, olisi tulkittava siten, että Procuratore della Repubblica olisi halunnut sulkea pois näiden asiakirjojen käyttämisen kilpailuoikeuden alaan kuuluvassa menettelyssä, jos Italian oikeusjärjestelmässä kilpailuoikeutta pidetään osana hallinto-oikeutta. Asia on kuitenkin näin, mikä käy ilmi muun muassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen edellä 83 kohdassa mainitun tuomion A. Menarini Diagnostics S.R.L. v. Italia sanamuodosta (11 kohta ja sitä seuraavat kohdat sekä 60 kohta).

85      Tässä yhteydessä on todellakin todettava, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan noudattaminen ei ole esteenä sille, että hallinnollisessa menettelyssä ”rangaistuksen” määrää aluksi hallintoviranomainen. Se edellyttää kuitenkin, että jollei hallintoviranomaisen päätös itsessään täytä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa määrättyjä edellytyksiä, päätös voidaan myöhemmin saattaa tutkittavaksi tuomiovaltaa käyttävässä elimessä, jolla on täysi harkintavalta (tuomio 10.7.2014, Telefónica ja Telefónica de España v. komissio, C‑295/12 P, 51 kohta,).

86      On lisäksi hyödyllistä panna merkille olevan riidatonta, että saatuaan ensin Rooman Procuratore della Repubblicalta luvan käyttää mainittuja asiakirjoja hallinnollisiin tarkoituksiin Guardia di Finanza toimitti kyseiset asiakirjat komissiolle 25.7.2007 (riidanalaisen päätöksen 81 perustelukappale), kun taas edellä 83 kohdassa mainittu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio A. Menarini Diagnostics S.R.L. v. Italia, johon kantajat vetoavat, on annettu 27.9.2011. Procuratoren päätöstä ei voida siten tulkita siten, että kyseisessä tuomiossa olisi mahdollisesti luonnehdittu sen seurauksia kilpailuoikeuden kannalta.

87      Toiseksi on syytä todeta asiakirjavihosta ilmenevän, ettei voida väittää, että Procuratore della Repubblica ei tässä asiassa kyseessä olevat luvat antaessaan olisi ollut tietoinen siitä, että kyseisiä asiakirjoja oli tarkoitus käyttää kilpailuoikeuden alaan kuuluvassa tutkinnassa.

88      Kantajat tuovat tältä osin esiin väitetiedoksiantoon antamansa vastauksen 466 kohdassa, että Rooman Procuratore della Repubblica oli 13.7.2007 tekemällään päätöksellä antanut luvan luovuttaa P1:n kotoa haltuun otetut asiakirjat Guardia di Finanzassa sisäisesti ne haltuunsa ottaneelta Nucleo Polizia Tributaria di Romalta (Rooman talousasioiden poliisiyksikkö) Nucleo Speciale Tutela Mercatille (markkinoiden suojelun erityisyksikkö). Guardia di Finanzan komissiolle lähettämien asiakirjojen saatekirjeen sivulla 2 olevasta alaviitteestä käy kuitenkin ilmi, että Nucleo Speciale Tutela Mercati, joka on organisatorisesti osa Comando tutela dell’Economia -osastoa (talouden suojelun johto), on kilpailun suojelemiseen koko Italian alueella erikoistunut Guardia di Finanzan osasto. Nucleo Speciale Tutela Mercati on toimivaltainen ottamaan vastaan tietoja viraston muilta yksiköiltä ja ne arvioituaan toimittamaan ne edelleen toimivaltaiselle viranomaiselle. Kun Procuratore della Repubblica antoi luvan Guardia di Finanzan Nucleo Polizia Tributaria di Roman verotutkinnan yhteydessä haltuunsa ottamien asiakirjojen toimittamiseen saman viranomaisen Nucleo Speciale Tutela Mercatille, se ei voinut olla tietämätön siitä, että se antoi näin tehdessään luvan käyttää asiakirjoja kilpailualan tutkinnassa.

89      On lisäksi syytä panna merkille kantajien väitetiedoksiantoon antaman vastauksen 467 kohdasta, riidanalaisen päätöksen 81 perustelukappaleesta ja vastineen 21 kohdasta ilmenevän, että Procuratore della Repubblica totesi komission Guardia di Finanzalle 21.12.2007 osoittaman pyynnön ja Guardia di Finanzan sille 3.1.2008 lähettämän kirjeen johdosta myöhemmin, että siitä, että komissio antoi kyseiset asiakirjat tiedoksi osapuolille, ei aiheutunut vahinkoa Italiassa käynnissä olleelle kansalliselle tutkinnalle. Näin ollen on todettava, ettei Procuratore della Repubblica voinut olla enää tästä ajankohdasta alkaen tietämätön siitä, että asiakirjat olivat komission hallussa kilpailuoikeuden alan tutkinnan suorittamiseksi.

90      Edellä esitetystä seuraa, että väite, joka liittyy siihen, että komissio on käyttänyt tässä asiassa näyttönä Italian Guardia di Finanzan toimittamia asiakirjoja, on hylättävä.

 c) Kantajien puolustautumisoikeuksien turvaaminen komission toimilla

91      Edellä 47 kohdassa on jo palautettu mieliin sen osalta, olisiko komission pitänyt antaa kantajille tilaisuus tutustua asiakirjoihin aikaisemmin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kaikissa menettelyissä, jotka voivat johtaa asetuksessa N:o 1/2003 säädetyn kaltaisiin seuraamuksiin eli erityisesti sakkoihin tai uhkasakkoihin, puolustautumisoikeudet ovat perusoikeuksia, jotka ovat erottamaton osa yleisiä oikeusperiaatteita, joiden noudattamista unionin tuomioistuimet valvovat.

92      Puolustautumisoikeuksien noudattaminen edellyttää sitä, että asianomainen yritys saa hallinnollisen menettelyn kuluessa ilmaista asianmukaisesti näkemyksensä esiin tuotujen tosiseikkojen ja olosuhteiden paikkansapitävyydestä ja merkityksestä sekä niistä asiakirjoista, joita komissio on käyttänyt rikkomista koskevan väitteensä tukena (ks. edellä 45 kohdassa mainittu tuomio 25.1.2007, Dalmine v. komissio, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

93      Tässä yhteydessä väitetiedoksianto on unionin oikeuden perusperiaatteen, joka edellyttää puolustautumisoikeuksien kunnioittamista kaikissa menettelyissä, soveltamista koskeva menettelyllinen tae. Kuten edellä 48 kohdassa on jo palautettu mieliin, SEUT 101 artiklan mukaisessa menettelyssä on erotettava hallinnollisen menettelyn kaksi vaihetta toisistaan eli väitetiedoksiantoa edeltävä tutkintavaihe ja tämän jälkeinen hallinnollinen menettely. Kumpaankin näistä toisiaan seuraavista vaiheista liittyy oma sisäinen logiikka; ensimmäisen vaiheen perusteella komission on voitava ottaa kantaa siihen, kuinka menettelyä jatketaan, ja toisen vaiheen nojalla sen on voitava ottaa lopullisesti kantaa kilpailusääntöjen rikkomista koskevaan moitteeseen (ks. edellä 48 kohdassa mainittu tuomio 3.9.2009, Prym ja Prym Consumer v. komissio, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

94      Sen osalta, olisiko komission tullut ilmoittaa kantajille aikaisemmin ja jopa ennen väitetiedoksiannon lähettämistä siitä, että sillä oli Italian viranomaisten toimittamia asiakirjoja hallussaan, on syytä palauttaa mieliin, että yhtäältä juuri väitetiedoksiannon lähettäminen ja toisaalta se, että väitetiedoksiannon adressaatilla on oikeus tutustua asiakirjavihkoon, jotta se voi saada tietoonsa, mitä todisteita komission asiakirjavihkoon sisältyy, turvaavat puolustautumisoikeudet ja oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, joihin kantajat vetoavat tässä kanneperusteessaan (ks. vastaavasti edellä 45 kohdassa mainittu tuomio 25.1.2007, Dalmine v. komissio, 58 kohta).

95      Asianomaiselle yritykselle ilmoitetaan juuri väitetiedoksiannossa kaikista niistä olennaisista seikoista, joihin komissio menettelyn tässä vaiheessa perustaa näkemyksensä. Tästä seuraa, että yritys voi vasta väitetiedoksiannon lähettämisen jälkeen täysimääräisesti käyttää puolustautumisoikeuksiaan (ks. edellä 45 kohdassa mainittu tuomio 25.1.2007, Dalmine v. komissio, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

96      Jos nimittäin oikeudet ulotettaisiin koskemaan väitetiedoksiannon lähettämistä edeltävää aikaa, komission suorittaman tutkinnan tehokkuus vaarantuisi, sillä yritys saisi jo ensimmäisessä tutkintavaiheessa tietoonsa, mitä tietoja komissiolla on ja mitä tietoja siltä on siis vielä mahdollista salata (ks. vastaavasti edellä 45 kohdassa mainittu tuomio 25.1.2007, Dalmine v. komissio, 60 kohta).

97      Tästä seuraa, että komissiolla ei käsiteltävässä asiassa ollut velvollisuutta ilmoittaa kantajille ennen väitetiedoksiannon lähettämistä siitä, että Guardia di Finanza oli toimittanut asiakirjat.

98      Näin ollen riittää, kun todetaan, että komissio mainitsi väitetiedoksiannon 86 perustekappaleessa nimenomaisesti tukeutuvansa mainittuihin asiakirjoihin todisteina. Kantajien komissiolle 13.7.2009 lähettämästä kirjeestä ilmenee lisäksi, että komissio toimitti Guardia di Finanzalta saamansa asiakirjat kantajille 6.7.2009 eli jo ennen väitetiedoksiannon lähettämistä 10.12.2009. Kantajat vahvistivat tämän seikan istunnossa, ja siitä on tehty merkintä istunnon pöytäkirjaan.

99      On syytä todeta lisäksi, että kantajat eivät vetoa siihen, että sillä, että komissio ei ilmoittanut kantajille tutkintavaiheessa, että sillä oli Italian viranomaisten toimittamia tietoja hallussaan, olisi voinut olla vaikutusta kantajien myöhempiin mahdollisuuksiin puolustautua siinä hallinnollisen menettelyn vaiheessa, joka alkoi väitetiedoksiannon lähettämisellä (ks. vastaavasti edellä 45 kohdassa mainittu tuomio 25.1.2007, Dalmine v. komissio, 61 kohta).

100    Edellä esitetystä seuraa, että väite, joka koskee Italian veroviranomaisten toimittamien asiakirjojen käyttämistä todisteina, on hylättävä.

3.     Muista lähteistä peräsin olevien asiakirjojen käyttämistä koskeva väite

101    Kantajat arvostelevat tapaa, jolla komissio on käyttänyt asian COMP/39188 – Banaanit asiakirjavihosta peräisin olevaa asiakirjaa, joka oli saatu LVP:n tiloista kyseisen asian yhteydessä suoritetussa tarkastuksessa, josta ei ollut ilmoitettu etukäteen, eli P1:n P2:lle 11.4.2005 klo 9.57 lähettämää sisäistä sähköpostiviestiä (jäljempänä 11.4.2005 klo 9.57 lähetetty sähköpostiviesti).

102    Kantajat väittävät, että komissio olisi käyttänyt asiakirjaa yhtäältä Chiquitan sakkoimmuniteettihakemuksen yhteydessä ja toisaalta todisteena käsiteltävässä asiassa. Koska ensimmäinen seikka liittyy lainvastaista vaikuttamista sakkoimmuniteetin hakijaan koskevaan väitteeseen, sitä käsitellään siinä yhteydessä (ks. jäljempänä 162 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

103    Siltä osin kuin kyse on mainitun asiakirjan käyttämisestä todisteena tässä asiassa, on todettava asiakirjavihosta ilmenevän, että komissio oli pyytänyt kantajia esittämään tämän asiakirjan käsiteltävässä asiassa. Kantajat esittivät tämän asiakirjan 14.8.2008 komission tietopyyntöön antamansa vastauksen liitteenä ja syyskuussa 2008 komission toiseen tietopyyntöön antamansa vastuksen liitteenä.

104    Edellä 54 ja 55 kohdassa mainitusta oikeuskäytännössä käy kuitenkin ilmi, että vaikka komission tarkastuksissa saamia tietoja ei voida käyttää muihin tarkoituksiin kuin tarkastusvaltuutuksissa tai tarkastuksia koskevassa päätöksessä mainittuihin tarkoituksiin, tästä ei kuitenkaan voida päätellä, että olisi kiellettyä, että komissio aloittaisi uuden tutkimusmenettelyn selvittääkseen niiden tietojen paikkansapitävyyden, jotka se on sattumalta saanut aiemmin suoritetussa tarkastuksessa, tai täydentääkseen näitä tietoja, mikäli nämä tiedot antaisivat viitteitä perustamissopimuksen kilpailusääntöjen vastaisten menettelytapojen olemassaolosta, ja että komissiolla on uudessa tutkimuksessa oikeus vaatia uudelleen jäljennöstä asiakirjoista, jotka se on saanut ensimmäisen tutkimuksen yhteydessä, ja käyttää niitä tällöin selvitysaineistona asiassa, jota jälkimmäinen tutkimus koskee ilman, että tällä olisi vaikutusta asianomaisten yritysten puolustautumisoikeuksiin.

105    Edellä esitetystä seuraa, että väite, joka koskee toisesta asiakirjavihosta peräisin olevan asiakirjan käyttämistä todisteena tässä asiassa, ja ensimmäinen kanneperuste kokonaisuudessaan on näin ollen hylättävä.

B       Lainvastaista vaikuttamista sakkoimmuniteetin hakijaan ja harkintavallan väärinkäyttöä koskeva kanneperuste

106    Kantajat erottavat väitteen, joka koskee lainvastaista vaikuttamista sakkoimmuniteetin hakijaan ja johon vedotaan olennaisten muotomääräysten rikkomista ja puolustautumisoikeuksien loukkaamista koskevan ensimmäisen kanneperusteen tueksi (ks. edellä 41 kohta), ainakin muodollisesti kanneperusteesta, joka koskee harkintavallan väärinkäyttöä.

107    Kantajat selittivät istunnossa, että niillä tosiseikoilla, joilla tuetaan ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä esitettyä väitettä lainvastaisesta vaikuttamisesta sakkoimmuniteetin hakijaan (ks. edellä 41 kohta), on tarkoitus tukea myös harkintavallan väärinkäyttöä koskevaa kanneperustetta, jota ei tueta mitenkään muutoin. On siten katsottava kantajien vetoavan pääasiallisesti siihen, että kyseisillä tosiseikoilla voidaan osoittaa komission vaikuttaneen lainvastaisesti sakkoimmuniteetin hakijaan ja että tässä olisi samalla kyse myös harkintavallan väärinkäyttämisestä, ja tutkittava kaikkia mainittuja tosiseikkoja jäljempänä toisen kanneperusteen tutkimisen yhteydessä.

108    Aivan aluksi on syytä huomauttaa, että tämän kanneperusteen tueksi kehittämissään perusteluissa kantajat esittävät joukon väitteitä, jotka sekoittuvat kolmannen kanneperusteen yhteydessä esitettyihin väitteisiin, riitauttaakseen Chiquitan lausumien todenperäisyyden tai uskottavuuden taikka komission niistä tekemät johtopäätökset. Siltä osin kuin nämä väitteet eivät koske riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtaneen menettelyn sääntöjenmukaisuutta vaan kysymystä siitä, onko komissio osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla kilpailusääntöjä rikotun, niitä on syytä tutkia kolmannen kanneperusteen yhteydessä, joka koskee sitä, että komissio ei olisi osoittanut riittävällä tavalla SEUT 101 artiklan 1 kohtaa rikotun ja että komissio ei siten olisi täyttänyt sille asetuksen N:o 1/2003 2 artiklan nojalla kuuluvaa todistustaakkaa (jäljempänä 173 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

1.     Alustavat huomautukset

 a) Sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskeva ohjelma

109    Komissio on ottanut käyttöön sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskevan ohjelman, joka liittyy sen toimintaan seuraamusten määräämiseksi SEUT 101 artiklan rikkomisista. Ohjelmassa myönnetään suotuisa kohtelu yrityksille, jotka tekevät sen kanssa yhteistyötä unionin etuja vahingoittavia salaisia kartelleja koskevissa tutkimuksissa (tuomio 9.9.2011, Deltafina v. komissio, T‑12/06, Kok., s. II‑5639, 103 kohta, joka on muutoksenhaun yhteydessä vahvistettu tuomiolla 12.6.2014, Deltafina v. komissio, C‑578/11 P).

110    Tätä sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskevaa ohjelmaa, joka alun perin otettiin käyttöön sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetulla komission tiedonannolla (EYVL 1996, C 207, s. 4; jäljempänä vuoden 1996 yhteistyötiedonanto) on sittemmin täydennetty tässä asiassa sovellettavalla vuoden 2002 yhteistyötiedonannolla ja sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetulla komission tiedonannolla (EYVL 2006, C 298, s. 17; jäljempänä vuoden 2006 yhteistyötiedonanto) (ks. vastaavasti edellä 109 kohdassa mainittu tuomio 9.9.2011, Deltafina v. komissio, 104 kohta).

111    Tähän ohjelmaan osallistuvat yritykset tekevät tutkinnassa aktiivista ja vapaaehtoista yhteistyötä ja helpottavat komission tehtävää, joka muodostuu unionin kilpailusääntöjen rikkomisten toteamisesta ja niistä seuraamusten määrittämisestä (ks. vastaavasti tuomio 25.10.2005, Groupe Danone v. komissio, T‑38/02, Kok., s. II‑4407, 505 kohta ja tuomio 12.12.2007, BASF ja UCB v. komissio, T‑101/05 ja T‑111/05, Kok., s. II‑4949, 90 kohta). Yhteistyön vastineeksi yrityksiä voidaan kohdella suopeasti niille muussa tapauksessa määrättävien sakkojen määräämisessä sillä edellytyksellä, että ne täyttävät sovellettavassa yhteistyötiedonannossa asetetut vaatimukset (edellä 109 kohdassa mainittu tuomio 9.9.2011, Deltafina v. komissio, 108 kohta).

112    Sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskevassa ohjelmassa, sellaisena kuin se on määritelty vuoden 2002 yhteistyötiedonannossa, varataan komissiolle mahdollisuus myöntää täydellinen sakkoimmuniteetti yritykselle, joka aloittaa ensimmäisenä yhteistyön tutkinnassa, sekä alentaa sakkoja yrityksiltä, jotka ryhtyvät myöhemmin yhteistyöhön komission kanssa. Ensiksi mainitussa tapauksessa yritys vapautetaan täysin yksilöllisen vastuun periaatteesta, jonka mukaan silloin, kun yritys rikkoo kilpailusääntöjä, sen asiana on vastata kyseisestä rikkomisesta (ks. vastaavasti tuomio 24.9.2009, Erste Group Bank ym. v. komissio, C‑125/07 P, C‑133/07 P, C‑135/07 P ja C‑137/07 P, Kok., s. I‑8681, 77 kohta). Muissa tapauksissa tämän poikkeuksen soveltaminen vaihtelee yhteistyöhakemusten saapumisjärjestyksen ja tarjotun yhteistyön laadun mukaan (edellä 109 kohdassa mainittu tuomio 9.9.2011, Deltafina v. komissio, 109 kohta).

113    Vuoden 2002 yhteistyötiedonannossa määritellyssä sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskevassa ohjelmassa, jonka sisältö toistetaan olennaisin osin vuoden 2006 yhteistyötiedonannossa, määritetään kolmivaiheinen menettely täydellisen sakkoimmuniteetin myöntämiseksi yritykselle (edellä 109 kohdassa mainittu tuomio 9.9.2011, Deltafina v. komissio, 111 kohta).

114    Ensimmäisessä vaiheessa yrityksen, joka haluaa aloittaa yhteistyön komission kanssa, on otettava yhteyttä komissioon ja toimitettava sille todisteita väitetystä kilpailua rajoittavasta kartellista unionissa. Todisteiden on oltava sellaisia, joiden perusteella komissio katsoo vuoden 2002 yhteistyötiedonannon 8 artiklan a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa voivansa tehdä päätöksen tarkastusten toimittamisesta tai joiden perusteella se katsoo vuoden 2002 yhteistyötiedonannon 8 artiklan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa voivansa todeta, että [SEUT 101] artiklaa on rikottu (edellä 109 kohdassa mainittu tuomio 9.9.2011, Deltafina v. komissio, 112 kohta).

115    Menettelyn toisessa vaiheessa komissio arvioi vastaanottamansa immuniteettihakemuksen tueksi toimitetut todisteet tarkastaakseen, täyttääkö yritys vuoden 2002 yhteistyötiedonannon 8 artiklan a alakohdassa tai tapauksen mukaan sen b alakohdassa asetetut edellytykset. Komissio myöntää kirjallisesti ehdollisen vapautuksen sakoista ensimmäiselle nämä edellytykset täyttävälle yritykselle vuoden 2002 yhteistyötiedonannon 15 ja 16 kohdan mukaisesti (edellä 109 kohdassa mainittu tuomio 9.9.2011, Deltafina v. komissio, 113 kohta).

116    Ehdollisen immuniteetin myöntäminen merkitsee siis sitä, että vuoden 2002 yhteistyötiedonannon 8 kohdassa asetetut edellytykset täyttävälle yritykselle myönnetään hallinnollisen menettelyn aikana tietyt oikeusvaikutukset tuottava menettelyllinen erityisasema. Tällaista ehdollista immuniteettia ei kuitenkaan voida missään tapauksessa rinnastaa lopulliseen sakkoimmuniteettiin, joka myönnetään vasta hallinnollisen menettelyn lopussa (edellä 109 kohdassa mainittu tuomio 9.9.2011, Deltafina v. komissio, 114 kohta).

117    Tarkemmin sanottuna ehdollisen immuniteetin myöntäminen ensinnäkin osoittaa, että asianomainen yritys on täyttänyt ensimmäisenä vuoden 2002 yhteistyötiedonannon 8 kohdan a tai b alakohdassa asetetut edellytykset ja ettei komissio tutki muita immuniteettihakemuksia ennen kuin se on ottanut kantaa kyseisen yrityksen hakemukseen (vuoden 2002 yhteistyötiedonannon 18 kohta), ja antaa toiseksi asianomaiselle yritykselle takeet sakkoimmuniteetin saamisesta sillä edellytyksellä, että komissio hallinnollisen menettelyn lopussa toteaa sen täyttävän myös vuoden 2002 yhteistyötiedonannon 11 kohdan a–c alakohdassa asetetut edellytykset (edellä 109 kohdassa mainittu tuomio 9.9.2011, Deltafina v. komissio, 115 kohta).

118    Tässä yhteydessä on huomattava, että vuoden 2002 yhteistyötiedonannon 11 kohdan a–c alakohdassa todetaan seuraavaa:

”Edellä joko 8 kohdan a alakohdassa ja 9 kohdassa tai 8 kohdan b alakohdassa ja 10 kohdassa esitettyjen edellytysten lisäksi seuraavien edellytysten on täytyttävä samanaikaisesti joka tapauksessa, jotta sakoista vapauttaminen tulee kysymykseen:

a)      yrityksen on tehtävä koko komissiossa toteutettavan hallintomenettelyn ajan kaikin tavoin yhteistyötä, joka on jatkuvaa ja nopeaa, ja toimitettava komissiolle kaikki haltuunsa tulevat tai saatavillaan olevat todisteet epäillystä rikkomisesta. Yrityksen on oltava jatkuvasti komission käytettävissä ja vastattava nopeasti kaikkiin pyyntöihin, jotka voivat auttaa vahvistamaan tosiseikat;

b)      yrityksen on lopetettava osallistumisensa epäiltyyn kilpailusääntöjen rikkomiseen viimeistään silloin, kun se toimittaa joko 8 kohdan a alakohdassa tai 8 kohdan b alakohdassa tarkoitetut todisteet;

c)      yritys ei ole painostanut muita yrityksiä osallistumaan kilpailusääntöjen rikkomiseen.”

119    Vasta kolmannessa vaiheessa eli hallinnollisen menettelyn lopussa komissio tekee lopullisen päätöksensä siitä, myönnetäänkö ehdollisen immuniteetin saaneelle yritykselle tällä päätöksellä varsinainen sakkoimmuniteetti. Samalla hetkellä lakkaavat ehdollisesta immuniteetista seuraavan menettelyllisen aseman vaikutukset. Vuoden 2002 yhteistyötiedonannon 19 kohdassa täsmennetään, että lopullinen sakkoimmuniteetti voidaan kuitenkin myöntää ainoastaan, jos yritys on koko hallinnollisen menettelyn ajan ja lopullisen päätöksen tekemiseen saakka täyttänyt kaikki tämän yhteistyötiedonannon 11 kohdan a–c alakohdassa asetetut kolme kumulatiivista edellytystä (edellä 109 kohdassa mainittu tuomio 9.9.2011, Deltafina v. komissio, 117 kohta).

120    Tässä järjestelmässä, sellaisena kuin se on määritelty vuoden 2002 yhteistyötiedonannossa, immuniteettia hakeneelle yritykselle ei ennen komission lopullista päätöstä myönnetä varsinaista immuniteettia vaan ainoastaan menettelyllinen asema, joka voi hallinnollisen menettelyn päätteeksi muuttua sakkoimmuniteetiksi, jos vaaditut edellytykset täyttyvät (edellä 109 kohdassa mainittu tuomio 9.9.2011, Deltafina v. komissio, 118 kohta ja tuomio 18.6.2013, Fluorsid ja Minmet v. komissio, T‑404/08, 134 kohta).

 b) Yhteistyövelvoitteen sisältö

121    Vuoden 2002 yhteistyötiedonannon 11 kohdan a alakohdan sanamuoto (ks. edellä 118 kohta) ja erityisesti yritykseltä edellytetyn yhteistyön määritteleminen ”kokonaisvaltaiseksi, jatkuvaksi ja nopeaksi” osoittavat, että immuniteettia hakeneelle yritykselle asetettu yhteistyövelvoite on luonteeltaan hyvin yleinen ja epämääräinen ja että velvoitteen täsmällinen ulottuvuus voidaan määrittää ainoastaan siinä asiayhteydessä, johon se liittyy, nimittäin sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskevan ohjelman yhteydessä (edellä 109 kohdassa mainittu tuomio 9.9.2011, Deltafina v. komissio, 124 kohta).

122    Täydellisen sakkoimmuniteetin myöntäminen on poikkeus periaatteesta, jonka mukaan yrityksellä on yksilöllinen vastuu kilpailusääntöjen rikkomisesta, ja tällainen poikkeus voidaan oikeuttaa tarpeella helpottaa vakavimpiin kilpailunrajoituksiin luokiteltavien menettelytapojen toteamista, tutkintaa ja rankaisemista sekä varmistaa seuraamusten varoittava vaikutus. Tässä tilanteessa on siis täysin johdonmukaista vaatia, että immuniteettia hakenut yritys tekee – kilpailusääntöjä rikkovasta käyttäytymisestään myönnettävän täydellisen sakkoimmuniteetin vastineeksi – komission tutkinnan aikana yhteistyötä, jonka vuoden 2002 yhteistyötiedonannon mukaan on oltava ”kokonaisvaltaista, jatkuvaa ja nopeaa” (edellä 109 kohdassa mainittu tuomio 9.9.2011, Deltafina v. komissio, 125 kohta).

123    Yhteistyön luonnehtiminen ”kokonaisvaltaiseksi” merkitsee, että immuniteetin hakijan komissiolle tarjoaman avun on oltava kattavaa, ehdotonta ja varauksetonta. Sen luonnehtiminen ”jatkuvaksi” ja ”nopeaksi” tarkoittaa, että yhteistyön on jatkuttava koko hallinnollisen menettelyn ajan ja että sitä on periaatteessa tehtävä välittömästi (edellä 109 kohdassa mainittu tuomio 9.9.2011, Deltafina v. komissio, 126 kohta).

124    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sakon alentaminen yhteistyötiedonannon nojalla on perusteltu ainoastaan, kun toimitettujen tietojen ja kyseessä olevan yrityksen käyttäytymisen yleisemminkin voidaan katsoa osoittavan yrityksen todellista yhteistyöhenkeä (ks. vuoden 1996 yhteistyötiedonannosta tuomio 28.6.2005, Dansk Rørindustri ym. v. komissio, C‑189/02 P, C‑202/02 P, C‑205/02 P–C‑208/02 P ja C‑213/02 P, Kok., s. I‑5425, 395 kohta; tuomio 29.6.2006, komissio v. SGL Carbon, C‑301/04 P, Kok., s. I‑5915, 68 kohta ja edellä 112 kohdassa mainittu tuomio Erste Group Bank ym. v. komissio, 281 kohta ja vuoden 2002 yhteistyötiedonannosta edellä 109 kohdassa mainittu tuomio 9.9.2011, Deltafina v. komissio, 127 kohta).

125    Kuten yhteistyön käsitteestä, sellaisena kuin sitä on selitetty vuoden 2002 yhteistyötiedonannossa, seuraa, alennus voidaan myöntää kyseisen tiedonannon perusteella yksinomaan, jos kyseessä olevan yrityksen käyttäytyminen ilmentää tällaista yhteistyöhenkeä (ks. vuoden 1996 yhteistyötiedonannosta vastaavasti edellä 124 kohdassa mainittu tuomio Dansk Rørindustri ym. v. komissio, 396 kohta ja edellä 112 kohdassa mainittu tuomio Erste Group Bank ym. v. komissio, 282 kohta ja vuoden 2002 yhteistyötiedonannosta edellä 109 kohdassa mainittu tuomio 9.9.2011, Deltafina v. komissio, 128 kohta).

126    Tätä periaatetta on sitäkin suuremmalla syyllä sovellettava täydellisen sakkoimmuniteetin oikeuttavaan yhteistyöhön, koska sakoista vapauttaminen merkitsee edullisempaa kohtelua kuin pelkkä sakon alentaminen. Täydellisen sakkoimmuniteettiin oikeuttavan ”kokonaisvaltaisen, jatkuvan ja nopean” yhteistyön käsite edellyttää siten todellista ja kattavaa yhteistyötä, jossa yritys osoittaa aitoa yhteistyöhenkeä (ks. vastaavasti edellä 109 kohdassa mainittu tuomio 9.9.2011, Deltafina v. komissio, 129 ja 130 kohta).

2.     Riidanalainen päätös

127    On syytä palauttaa mieliin, että – kuten edellä 3 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa jo todettiin – Chiquita haki 8.4.2005 vuoden 2002 yhteistyötiedonannon perusteella sakkoimmuniteettia tai vaihtoehtoisesti sakon alentamista banaanien, ananaksen ja muiden Eurooppaan tuotavien tuoreiden hedelmien jakelu- ja myyntitoiminnan osalta. Tämä hakemus merkittiin rekisteriin asianumerolla COMP/39188 – Banaanit, ja Chiquita sai 3.5.2005 ehdollisen vapautuksen sakoista banaanien ja ananasten myyntiä ETA-alueella koskeneen epäillyn salaisen kartellin osalta, sellaisena kuin sitä oli Chiquitan 8.4., 14.4., 21.4. ja 28.4.2005 antamissa tiedoissa kuvailtu. Asiassa COMP/39188 – Banaanit suoritettu tutkinta johti [SEUT 101] artiklan mukaisesta menettelystä 15.10.2008 tehtyyn komission päätökseen K(2008) 5955 lopullinen (asia COMP/39188 – Banaanit), jossa todettiin Chiquitan, Dole‑konsernin ja Weichertin, jossa Del Monte ‑konserni käytti tuolloin ratkaisevaa vaikutusvaltaa, rikkoneen EY 81 artiklaa osallistumalla yhdenmukaistettuun menettelytapaan, jonka avulla ne yhtenäistivät banaanien viitehintoja, jotka ne vuosina 2000–2002 vahvistivat viikoittain Itävallan, Belgian, Tanskan, Suomen, Saksan, Luxemburgin, Alankomaiden ja Ruotsin osalta (riidanalaisen päätöksen 79 ja 80 perustelukappale).

128    Edellä 7 ja 8 kohdassa todettiin jo myös, että komissio aloitti asiassa COMP/39482 – Eksoottiset hedelmät (banaanit) tutkinnan Etelä-Euroopassa saatuaan 26.7.2007 Italian veropoliisilta jäljennökset asiakirjoista, jotka oli saatu Pacificin työntekijän kotona ja toimistossa tehdyn kansalliseen tutkintaan liittyneen tarkastuksen aikana (riidanalaisen päätöksen 81 perustelukappale).

129    Komissio selitti riidanalaisen päätöksen 82 ja 83 perustelukappaleessa, että komission kilpailuasioiden pääosasto ilmoitti Chiquitalle suullisesti 26.11.2007, että komission virkamiehet aikoivat tehdä tarkastuksia Chiquitan Italian toimitiloissa Roomassa ja että ne odottivat C1:n olevan kyseisenä ajankohta paikalla keskustelua varten. Chiquitaa muistutettiin tällöin siitä, että se oli saanut ehdollisen vapautuksen sakoista koko yhteisön osalta, että vuoden 2002 yhteistiedonannon perusteella se oli velvollinen tekemään yhteistyötä ja että Etelä-Eurooppaa koskevaa tutkintaa suoritettiin asianumerolla COMP/39482 – Eksoottiset hedelmät. Komission virkamiehet tekivät asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastuksen Chiquita Italiassa ja kävivät keskustelun C1:n kanssa.

130    Kuten edellä 10 kohdassa jo todettiin, komissio mainitsi riidanalaisen päätöksen 84 ja 85 perustelukappaleessa, että se oli lähettänyt tutkinnan aikana osapuolille useita tietopyyntöjä, että osapuolia oli kehotettu toimittamaan uudelleen eräitä niiltä itseltään peräisin olevia tietoja ja todisteita, jotka sisältyivät asiassa COMP/39188 – Banaanit suoritetun tutkinnan asiakirjavihkoon, ja että Chiquitaa oli kehotettu yksilöimään, mitkä sen mainitussa asiassa antamien suullisten lausumien osat liittyivät sen mielestä myös käsiteltävään asiaan. Kilpailuasioista vastaava pääosasto lähetti 9.2.2009 Chiquitalle kirjeen, jossa tehtiin yhteenveto sen vuoden 2002 yhteistyötiedonannon mukaisesti tekemän yhteistyön tilanteesta.

131    Käsiteltävässä asiassa kyseessä olevaa kilpailusääntöjen rikkomista pidettiin selvästi erillisenä asiassa COMP/39188 – Banaanit todetusta rikkomisesta. Komissio totesi tältä osin, että käsiteltävässä asiassa oli kyse (yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta) kilpailusääntöjen rikkomisesta, joka oli erillinen sen vuoksi, että tässä asiassa tutkinnan kohteena olevien sopimusten maantieteellinen ulottuvuus, mukana ollut henkilöstö, epäillyn rikkomisen kattama ajanjakso, alan toiminta ja menettelytapojen luonne erosivat selvästi siitä, mitä asiassa COMP/39188 – Banaanit oli todettu (riidanalaisen päätöksen 80, 316 ja 345 perustelukappale).

132    Chiquitan sakkoimmuniteettihakemuksen osalta komissio totesi tarkemmin, että ennen tätä hakemusta se ei ollut tehnyt epäillyn kartellin osalta tarkastuksia, että sillä ei ollut hallussaan tarkastusten tekemiseen tarvittavaa näyttöä, että Chiquita sai 3.5.2005 ehdollisen vapautuksen sakoista banaanien ja ananasten myyntiä ETA-alueella koskeneen epäillyn salaisen kartellin osalta, sellaisena kuin sitä oli kuvailtu tämän yrityksen 8.4., 14.4., 21.4. ja 28.4.2005 antamissa tiedoissa, ja että koska käsiteltävässä asiassa kyseessä olevat menettelytavat olivat erilliset asiaan COMP/39188 – Banaanit liittyneistä menettelytavoista, alkuperäinen tutkinta jaettiin kahdeksi asiaksi eli asiaksi COMP/39482 – Eksoottiset hedelmät ja asiaksi COMP/39188 – Banaanit. Komissio täsmensi, että tällaisessa tapauksessa jokaisen sakkoimmuniteettia hakeneen oli tehtävä yhteistyötä samasta immuniteettihakemuksesta mahdollisesti seuraavissa molemmissa eri tutkinnoissa ja jatkettava yhteistyötä vielä senkin jälkeen, kun se on saanut lopullisen sakkoimmuniteetin sen rikkomisen tai niiden rikkomisten osalta, joista on ollut kyse toisessa näistä tutkinnoista (riidanalaisen päätöksen 345 perustelukappale).

133    Komissio selitti lisäksi katsoneensa tässä asiassa 10.12.2009 antamassaan väitetiedoksiannossa eräiden Chiquitan menettelyn kuluessa antamien lausumien perusteella alustavasti, ettei riidanalaisen päätöksen kohteena oleva kilpailusääntöjen rikkominen kuulunut tämän yrityksen 8.4.2005 esittämän sakkoimmuniteettihakemuksen piiriin ja että yritys ei näin ollen ollut täyttänyt velvoitteita, jotka kuuluivat sille vuoden 2002 yhteistyötiedonannon 11 kohdan a alakohdan (yhteistyövelvollisuus) ja b alakohdan (kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistumisen lopettaminen hakemusta jätettäessä) nojalla. Kuten edellä 130 kohdassa jo todettiin, komissio oli ennen väitetiedoksiantoa osoittanut Chiquitalle kirjeen, jossa tehtiin yhteenveto sen vuoden 2002 yhteistyötiedonannon mukaisesti tekemän yhteistyön tilanteesta (riidanalaisen päätöksen 348 perustelukappale).

134    Komissio jatkoi esitystään toteamalla, että se oli päätellyt kaikki Chiquitan erityisesti väitetiedoksiannon jälkeen esittämät perustelut huomioon ottaen, että riidanalaisessa päätöksessä todettu kilpailusääntöjen rikkominen kuului tämän yrityksen esittämän sakkoimmuniteettihakemuksen piiriin. Komissio muistutti kuitenkin, että sakkoimmuniteettia hakeneiden oli pyrittävä ilmoittamaan selkeästi tiedot, joihin ne sakkoimmuniteettia anoessaan perustivat väitteensä (riidanalaisen päätöksen 349 perustelukappale).

135    Komissio muistutti lopuksi yhteenvetona, että Chiquita oli antanut sille useita lausumia, joissa tehtiin selkoa Chiquitan roolista banaanialalla Etelä-Euroopassa – sen kollusiiviset yhteydet Pacificin kanssa mukaan lukien –, ja se muistutti, että komission tutkinta oli alun perin aloitettu Chiquitan myötävaikutuksen vuoksi. Näin ollen oli katsottava, että kyseinen yritys oli täyttänyt jatkuvan yhteistyön velvoitteensa ja että sen sakkoimmuniteettia ei olisi perusteltua perua tämän asian erityisolosuhteet huomioon ottaen (riidanalaisen päätöksen 351 ja 352 perustelukappale).

3.     Seikat, joihin kantajat ovat vedonneet

136    Kantajat vetoavat siihen, että komissio olisi soveltanut lainvastaisia menettelytapoja tukeakseen omia epäilyjään ja olettamiaan tavoitteenaan vaikuttaa Chiquitaan vuoden 2002 yhteistyötiedonannon tarkoituksen vastaisesti. Tästä on todisteena se, että Chiquita ei esittänyt mitään käsiteltävään asiaan liittyvää seikkaa immuniteettihakemuksessaan ja että komissio ei myöskään tukeutunut tähän hakemukseen tukeakseen kilpailusääntöjen rikkomista käsiteltävässä asiassa. Komissiolla on alusta alkaen ollut ennakkoon omaksuttu näkemys riidanalaisesta asiasta, sillä se on laatinut kilpailunvastaista kartellia koskevan asiakirjavihon ensin ja käyttänyt sen jälkeen hyväkseen toisessa asiassa sakkoimmuniteettia hakenutta tahoa tukeakseen väitteittään.

137    Kantajat katsovat, että koska komissio on vaikuttanut sakkoimmuniteettia hakeneeseen yhtiöön tällä tavoin väärin, komissio on paitsi selvästi ylittänyt sille vuoden 2002 yhteistyötiedonannossa annetun toimivallan ja asetuksessa N:o 1/2003 annetut tutkintaa ja seuraamusten määräämistä koskevat valtuudet myös käyttänyt toimivaltuuksiaan muihin tarkoituksiin kuin niihin, joita varten ne on sille annettu.

138    Komissio kiistää kantajien väitteet ja vetoaa siihen, ettei mitään sen hallinnollisen menettelyn aikana toteuttamaa toimea voida tulkita epäasianmukaisen painostuksen kohdistamiseksi Chiquitaan tai toimeksi, jolla olisi pyritty ohjailemaan sakkoimmuniteetin hakijaa.

139    Aivan aluksi on syytä palauttaa mieliin, että harkintavallan väärinkäyttöä on se, että unionin toimielin tekee toimenpiteen yksinomaan tai ainakin olennaisilta osin muiden kuin esitettyjen päämäärien saavuttamiseksi tai perustamissopimuksessa asian käsittelyjärjestykseksi erityisesti määrätyn menettelyn välttämiseksi. Unionin tuomioistuimet ovat katsoneet, että harkintavaltaa on käytetty väärin ainoastaan, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että toimenpide on tehty yksinomaan tai ainakin olennaisilta osin muiden kuin esitettyjen päämäärien saavuttamiseksi (tuomio 13.11.1990, Fedesa, C‑331/88, Kok., s. I‑4023, 24 kohta; tuomio 11.11.2004, Ramondín ym. v. komissio, C‑186/02 P ja C‑188/02 P, Kok., s. I‑10653, 44 kohta; tuomio 16.4.2013, Espanja ja Italia v. neuvosto, C‑274/11 ja C‑295/11, 33 kohta; tuomio 27.9.2012, Koninklijke Wegenbouw Stevin v. komissio, T‑357/06, 246 kohta ja tuomio 16.1.2014, BP Products North America v. neuvosto, T‑385/11, 120 kohta).

140    Tämän jälkeen on syytä palauttaa mieliin, että komissiolle on annettu asetuksella N:o 1/2003 toimivaltuudet, joiden tarkoituksena on mahdollistaa se, että komissio voi hoitaa sille perussopimuksessa uskotun tehtävän valvoa kilpailusääntöjen noudattamista sisämarkkinoilla (ks. analogisesti asetuksesta N:o 17, tuomio 26.6.1980, National Panasonic v. komissio, 136/79, Kok., s. 2033, 20 kohta ja määräys 17.11.2005, Minoan Lines v. komissio, C‑121/04 P, 34 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

141    Vuoden 2002 yhteistyötiedonannossa, jonka rakennetta on esitelty edellä 111–126 kohdassa, määritetään yleisesti ja abstraktisti menettelysäännöt, jotka komissio on asettanut itselleen sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskevan ohjelmansa soveltamiseksi, ja taataan näin ollen yritysten oikeusvarmuus (ks. analogisesti edellä 124 kohdassa mainittu tuomio Dansk Rørindustri ym. v. komissio, 211 ja 213 kohta).

142    Vaikka kyseistä yhteistyötiedonantoa ei voida pitää oikeussääntöinä, joita komissio on kaikissa tapauksissa velvollinen noudattamaan, sillä vahvistetaan kuitenkin käytännesääntöjä, joilla ilmaistaan noudatettava käytäntö ja joista komissio ei voi yksittäistapauksessa poiketa, jollei se perustele tätä poikkeamista syillä, jotka ovat sopusoinnussa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa (ks. analogisesti edellä 124 kohdassa mainittu tuomio Dansk Rørindustri ym. v. komissio, 209 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 8.10.2008, Carbone-Lorraine v. komissio, T‑73/04, Kok., s. II‑2661, 70 kohta).

143    Kun komissio antaa tällaisia käytännesääntöjä ja ne julkaisemalla ilmoittaa, että niitä sovelletaan tuosta hetkestä lähtien niissä tarkoitettuihin tilanteisiin, se rajoittaa oman harkintavaltansa käyttämistä eikä se voi poiketa näistä säännöistä, tai muuten sen mahdollisesti katsottaisiin loukanneen yleisiä oikeusperiaatteita, kuten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta tai luottamuksensuojan periaatetta (ks. analogisesti edellä 124 kohdassa mainittu tuomio Dansk Rørindustri ym. v. komissio, 211 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja edellä 142 kohdassa mainittu tuomio Carbone-Lorraine v. komissio, 71 kohta).

144    On lisäksi huomattava, että vaikka edellä mainitun oikeuskäytännön mukaan komissio voi tukeutua muihin tutkintoihin liittyneisiin todisteisiin aloittaessaan uuden tutkinnan (ks. edellä 54 ja 55 kohta) ja yhdistää tai jakaa menettelyn (ks. edellä 56 ja 57 kohta) ja vaikka edellä 121–126 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan sakkoimmuniteetin hakijan tekemän yhteistyön on oltava ”kokonaisvaltaista”, komission on ”pysyttävä neutraalina ja pidättäydyttävä vaikuttamasta sakkoimmuniteetin hakijaan”, kuten komissio itse riidanalaisen päätöksen 351 perustelukappaleessa toteaa.

145    Toisin kuin kantajat väittävät, seikat, jotka ne ovat esittäneet lainvastaista vaikuttamista sakkoimmuniteetin hakijaan koskevan väitteen ja harkintavallan väärinkäyttöä koskevan kanneperusteen tueksi, eivät ole sellaisia, että niillä voitaisiin osoittaa komission loukanneen näitä periaatteita käsiteltävässä asiassa. Niiden tosiseikkojen perusteella, joihin kantajat vetoavat, ei voida vahvistaa väitteitä siitä, että ”komissio olisi soveltanut lainvastaisia menettelytapoja tukeakseen omia epäilyjään ja olettamiaan tavoitteenaan vaikuttaa Chiquitaan, joka oli sakkoimmuniteettia hakenut yhtiö, [yhteistyö]tiedonannon tarkoituksen vastaisesti” laatimalla ”– – henkilökohtaisten ja käsinkirjoitettujen muistiinpanojen spekulatiivisen tulkinnan pohjalta kilpailunvastaista kartellia koskevan asiakirjavihon ensin ja [käyttämällä] sitten – – toisessa asiassa sakkoimmuniteettia hakenutta tahoa tukeakseen kyseistä asiakirjavihkoa”.

146    Kantajat eivät ensiksikään voi esittää väitteitä yleisesti sen perusteella, että komissio oli aluksi katsonut, ettei Chiquitan sakkojen alentamishakemus olisi kattanut nyt esillä olevaa menettelyä, mutta oli myöhemmin riidanalaisessa päätöksessä ”muuttanut mieltään”. Kuten edellä 113–120 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä on täsmennetty, vuoden 2002 yhteistyötiedonannolla määritetyn kaltainen yhteistyömenettely on prosessi, jonka lopussa komissio myöntää sakkoimmuniteetin hakijalle lopullisen sakkoimmuniteetin tai ei myönnä sitä riippuen siitä, onko hakija tehnyt yhteistyötä koko menettelyn ajan. Komissio ei ole siten velvollinen ottamaan jo väitetiedoksiannon vaiheessa lopullista kantaa sakkojen alentamishakemukseen (ks. vastaavasti edellä 120 kohdassa mainittu tuomio Fluorsid ja Minmet v. komissio, 134–136 kohta).

147    Se, että komissio ei käsiteltävässä asiassa tukeudu todisteena kilpailusääntöjen rikkomisesta koko ETA-alueen kattaneeseen Chiquitan alkuperäiseen sakkojen alentamishakemukseen (ks. edellä 3, 4 ja 127 kohta), ei myöskään ole omiaan osoittamaan, että komissio olisi käyttänyt toimivaltuuksiaan myöhemmän menettelyn kuluessa väärin yllyttääkseen Chiquitaa vahvistamaan käsiteltävään asiaan liittyviä tosiseikkoja. Edellä 121–126 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä käy nimittäin ilmi, että täydellistä sakkoimmuniteettia hakevan yrityksen yhteistyövelvoitteeseen kuuluu velvollisuus tehdä kattavaa, jatkuvaa ja nopeaa yhteistyötä koko menettelyn ajan. Komission esittämien kysymysten johdosta tämä voi edellyttää sellaisia tosiseikkoja, joita alkupäinen lausuma ei kata, koskevien tutkimusten tekemistä ja lausumien antamista, koska kysymyksiin vastaaminen on tärkeä osa sakkoimmuniteettia hakeneelle kuuluvaa yhteistyövelvollisuutta, kuten komissio vastineensa 31 kohdassa perustellusti huomauttaa.

148    Edellä 56 ja 57 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että komissiolla on oikeus sekä erottaa että yhdistää menettelyt objektiivisin perustein. Kantajat eivät vetoa käsiteltävässä asiassa seikkoihin, joilla voitaisiin riitauttaa ne komission esittämät syyt, joiden perusteella komissio on tässä asiassa katsonut, että asiaan COMP/39482 – Eksoottiset hedelmät liittyviä tosiseikkoja ja asiaan COMP/39188 – Banaanit liittyviä tosiseikkoja oli syytä pitää kahtena selvästi erillisenä kilpailusääntöjen rikkomisina (ks. edellä 131 kohta).

149    Komissio on näin ollen voinut katsoa perustellusti, että tällaisessa tapauksessa jokaisen sakkoimmuniteettia hakeneen on tehtävä yhteistyötä samasta koko ETA-alueen kattavasta immuniteettihakemuksesta mahdollisesti seuraavissa molemmissa eri tutkinnoissa (ks. edellä 3, 4 ja 127 kohta) ja jatkettava yhteistyötä vielä senkin jälkeen, kun se on saanut lopullisen sakkoimmuniteetin sen rikkomisen tai niiden rikkomisten osalta, joista on ollut kyse toisessa näistä tutkinnoista (ks. edellä 132 kohta).

150    Tämän johdosta kantajien väitteet, jotka perustuvat yleisesti ajatukseen siitä, että Chiquita olisi ”mukauttanut” väitteitään komission esittämien tosiseikkojen mukaisiksi, eivät voi myöskään menestyä.

151    Tässä yhteydessä on lisäksi syytä palauttaa mieliin, että lausunnon antajan intressien vastaisia lausuntoja on lähtökohtaisesti pidettävä erityisen uskottavina todisteina (tuomio 26.4.2007, Bolloré ym. v. komissio, T‑109/02, T‑118/02, T‑122/02, T‑125/02, T‑126/02, T‑128/02, T‑129/02, T‑132/02 ja T‑136/02, Kok., s. II‑947, 166 kohta).

152    Vaikka sakkoimmuniteettia hakenut yritys voi joutua esittämään mahdollisimman paljon raskauttavia seikkoja, on kuitenkin niin, että tällainen yritys on myös tietoinen virheellisten seikkojen esittämisestä aiheutuvista mahdollisista kielteisistä seurauksista, jotka voivat johtaa jo myönnetyn sakkoimmuniteetin menettämiseen. Lisäksi riskiä siitä, että virheelliset lausumat tunnistetaan ja ne johtavat mainittuihin seurauksiin, lisää se, että tällaisia lausumia on tuettava muilla todisteilla (tuomio 19.12.2013, Siemens ym. v. komissio, C‑239/11 P, C‑489/11 P ja C‑498/11 P, 138 kohta).

153    Unionin tuomioistuimella on jo ollut tilaisuus korostaa, että yhtiön antama lausuma, jossa myönnetään sen itsensä rikkoneen kilpailusääntöjä, aiheuttaa merkittäviä oikeudellisia ja taloudellisia riskejä, joihin kuuluu erityisesti riski siitä, että kansallisissa tuomioistuimissa nostetaan vahingonkorvauskanteita, joiden yhteydessä voidaan vedota siihen, että komissio on näyttänyt yrityksen rikkoneen kilpailusääntöjä (ks. edellä 152 kohdassa mainittu tuomio Siemens ym. v. komissio, 140 ja 141 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

154    Kun toiseksi otetaan huomioon sakkoimmuniteetin hakijan menettelyllisestä asemasta Chiquitalle johtuvat velvoitteet (ks. edellä 120–126 kohta), ei voida katsoa, että ainoastaan se, että sitä muistutettiin tästä asemasta, merkitsisi lainvastaista painostamista, toisin kuin kantajat väittävät. Samoin kantajien väitettä siitä, että komissio ”[oli] uhannut olla myöntämättä Chiquitalle Pohjois-Eurooppaa koskeneessa asiassa [(asia COMP/39188 – Banaanit)] sakkoimmuniteettia varmistuakseen siitä, että kyseinen yritys tekee yhteistyötä, löytääkseen riittävää näyttöä ja vaikuttaakseen käsiteltävään asiaan liittyviä tosiseikkoja koskeviin Chiquitan lausumiin”, ei ole millään tavalla tuettu.

155    Chiquitan asianajaja A1:n istunnossa esittämä lausuma, johon kantajat vastauksen sivulla 43 olevassa alaviitteessä viittaavat ja josta ilmenee komission pyytäneen istunnossa Chiquitan asianajajia selittämään C1:lle, että hänen olisi oltava puheliaampi, ei osoita, että komissio olisi vaatinut Chiquitalta enempää, kuin mitä sakkoimmuniteetin hakijalta yhteistyön päätteeksi edellytetään (ks. edellä 121–126 kohta). Kantajien mainitsema ote on lisäksi asetettava koko lausuman asiayhteyteen, jossa A1 ja A2 puolustautuivat komission kantaa vastaan riitauttamalla Chiquitan yhteistyöhalukkuuden selittäen, ettei komissio voinut odottaa C1:n suhtautuneen tarkastuksiin hyväntahtoisesti siitä huolimatta, että komissio oli nimenomaan vaatinut, että yllätyksellisyyden säilyttämiseksi hänelle ei ilmoiteta siitä etukäteen. Sekä Chiquitan asianajajien että etenkin C1:n itsensä tätä tilannetta koskevista lausumista ilmenee siten, että C1 koki yksilönä joutuneensa hyökkäyksen kohteeksi ja piti tarkastusta ”vihamielisenä”, kunnes asianajajat selittivät hänelle, että Chiquita oli päättänyt tehdä komission kanssa yhteistyötä ja että hän saattoi olla puheissaan sen vuoksi hyväntahtoinen.

156    Kolmanneksi kantajat väittävät komission käyttäneen monia painostuskeinoja, koska komissio oli ilmoittanut Chiquitalle useilla kirjeillä aikovansa tehdä tarkastuksia sen toimitiloissa ja kuulustella sen työntekijöitä, pyytänyt sitä esittämään käsiteltävässä asiassa asiakirjoja, jotka se oli esittänyt jo Pohjois-Eurooppaa koskeneessa asiassa (asia COMP/39188 – Banaanit), ja vahvistanut liittäneensä kyseisen asian asiakirjat käsiteltävän asian asiakirjavihkoon.

157    Aivan aluksi on syytä todeta komission maininneen vastineen 34 kohdassa – eivätkä kantajat ole vastauskirjelmässään riitauttaneet tätä seikkaa –, että kantajien väitteet siitä, että komissio olisi lähettänyt Chiquitalle useita kirjeitä ilmoittaakseen sille tulevista tarkastuksista, ei tosiasiassa pidä paikkaansa. Komissio toistaa tässä yhteydessä jo riidanalaisen päätöksen 82 perustelukappaleeseen sisältyneen toteamuksen, jonka mukaan se oli ilmoittanut Chiquitalle 26.11.2007 ainoastaan suullisesti aikovansa vierailla kahta päivää myöhemmin sen toimitiloissa ja toivovan saada keskustella C1:n kanssa. Tällainen menettely vaikuttaa perustellulta, jotta Chiquita kykeni varmistamaan C1:n läsnäolon kyseisenä ajankohtana, eikä se voi itsessään olla sakkoimmuniteettia hakeneeseen kohdistettu lainvastainen painostuskeino. Se, että Chiquitaa pyydettiin esittämään uudelleen asiakirjat, jotka se oli esittänyt jo asiassa COMP/39188 – Banaanit, ei ole lainvastaista, vaan se on ehdoton edellytys sille, että mainittuja asiakirjoja voitiin käsiteltävässä asiassa käyttää, kuten edellä 54 ja 55 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee. Kantajien väitettä siitä, että komissio olisi ilmoittanut Chiquitalle yhdistäneensä asian COMP/39188 – Banaanit asiakirjat käsiteltävän asian asiakirjavihkoon, ei ole tuettu millään tavalla, joten myöskään tällä väitteellä ei kyetä osoittamaan, että komissio olisi käyttänyt harkintavaltaa väärin.

158    Neljänneksi asiakirjavihkoon sisältyvillä seikoilla, joita kantajat ovat lainanneet niiden asiayhteydestä erillään, ei myöskään voida osoittaa, että komissio olisi painostanut sakkoimmuniteetin hakijaa lainvastaisesti.

159    Ensinnäkin Chiquitan asiassa COMP/39188 – Banaanit tekemillä päätelmillä, joihin kantajat vetoavat ja joiden mukaan ”UK/Irlantia, Etelä-Eurooppaa ja Ranskaa koskevia hintoja ei ilmoitettu kilpailijoille”, kuvaillaan sitä, millä tavalla Chiquita ilmoitti viitehintansa kilpailijoilleen torstaiaamuisin. Asiassa COMP/39482 – Eksoottiset hedelmät ei kuitenkaan ollut kyse viitehinnoista, joten Chiquitan lausumat käsiteltävässä asiassa eivät ole ristiriidassa sen asiassa COMP/39188 – Banaanit tekemien päätelmien kanssa.

160    Toiseksi Chiquitan asianajaja A2:n istunnossa esittämät lausumat, joihin kantajat myös tukeutuvat ja joissa A2 totesi, että 8.4.2005 edeltävää ajanjaksoa koskevat huomautukset ”eivät välttämättä tukisi komission väitteitä”, koskivat komission mahdollisuutta käydä C1:n kanssa toinen keskustelu, niitä tosiseikkoja, joita C1 voisi tällaisessa keskustelussa kommentoida, ja laajemmin Chiquitan velvollisuutta kommentoida 8.4.2005 – ajankohta, jona se haki sakkoimmuniteettia – edeltävään ajanjaksoon liittyneitä tosiseikkoja. A2 lausui tällöin Chiquitan katsoneen, että kun otetaan huomioon sen velvoitteet sakkoimmuniteetin hakijana, se, että se oli ehdottanut komissiolle kahdesti keskustelua C1:n kanssa, oli riittävää varsinkin, koska Chiquita oli päättänyt kommentoida ainoastaan 8.4.2005 jälkeisiä väitetiedoksiannossa esitettyjä tosiseikkoja. Sitä, että tällaisessa yhteydessä vedotaan vain aiempaa ajanjaksoa koskeviin huomautuksiin, jotka ”eivät välttämättä tukisi komission väitteitä”, ei voida tulkita lausumaksi, jonka mukaan kilpailusääntöjä ei olisi rikottu ennen 8.4.2005. A2 totesi istunnossa päinvastoin selvästi sen, ettei Chiquita kiistänyt sitä, että kilpailusääntöjä oli rikottu ennen 8.4.2005, mutta se kiisti sen, että rikkominen olisi jatkunut kyseisen ajankohdan jälkeen.

161    Kolmanneksi A2:n istunnossa esittämä lausuma, johon kantajien vastauskirjelmän sivulla 25 olevassa alaviitteessä viitataan ja jonka mukaan ”Chiquitan näkökulmasta kilpailuasioiden pääosasto näyt[ti] ottaneen oikopäätä käyttöön ennalta omaksutun näkemyksen” ”tukeakseen tätä asiaa koskevaa teoriaansa, ja kilpailuasioiden pääosasto vaati Chiquitaa [tekemään yhteistyötä] riittäviä tietojen ja todisteiden löytämiseksi”, ”komission asiana [oli] kuitenkin tukea päätelmiään sille toimitetuilla todisteilla eikä tehdä päätelmiä ja käyttää sakkoimmuniteettia hakenutta mainittujen päätelmien tukemiseen” ja ”jos Chiquitan saamat ja toimittamat tiedot eivät vasta[nneet] sitä ennalta omaksuttua näkemystä, joka kilpailuasioiden pääosastolla tässä asiassa o[li], Chiquitan ei voi[tu] katsoa olevan vastuussa siitä”, on asetettava oikeaan asiayhteyteensä eli siihen, jossa Chiquita riidanalaisessa asiassa annetun väitetiedoksiannon jälkeen puolustautui sitä mahdollisuutta vastaan, että se ei saisi sakkoimmuniteettia käsiteltävässä asiassa. Kantajien lainaama viimeinen lause päättyy nimittäin seuraavasti: ”[J]os Chiquitan saamat ja toimittamat tiedot eivät vasta[nneet] sitä ennalta omaksuttua näkemystä, joka kilpailuasioiden pääosastolla tässä asiassa o[li], Chiquitan ei voi[tu] katsoa olevan vastuussa siitä, eikä kilpailuasioiden pääosasto voi varmasti kieltäytyä myöntämästä sen perusteella sakkoimmuniteettia”. Asia on näin myös niiden A2:n lausumien osalta, joita kantajien vastauskirjelmän sivuilla 45 ja 46 olevissa alaviitteissä lainataan ja jotka liittyvät väitteisiin, joilla pyrittiin riitauttamaan asian jakaminen kahtia, jos jakamisesta seuraisi se, että Chiquitalta otettaisiin sakkoimmuniteetti pois osalta sisämarkkinoista, vaikka se oli saanut ehdollisen sakkoimmuniteetin koko sisämarkkinoiden osalta.

162    Viidenneksi kantajat arvostelevat tapaa, jolla komissio käytti Chiquitan kanssa tehtävää yhteistyötä hallinnoidessaan erästä asian COMP/39188 – Banaanit asiakirjavihosta peräisin ollutta asiakirjaa, joka oli saatu LVP:n toimitiloista mainitun asian yhteydessä tehdyissä tarkastuksissa, joista ei ollut ilmoitettu etukäteen, eli 11.4.2005 klo 9.57 lähetettyä sähköpostiviestiä.

163    Ensiksikin komission edustajat olivat Chiquita Italian tiloissa marraskuussa 2007 tehdyn tarkastuksen yhteydessä ilmoittaneet kyseisen yrityksen työntekijöille sellaisen asiakirjan – eli 11.4.2005 klo 9.57 lähetetyn sähköpostiviestin – olemassaolosta, joka oli todiste Chiquitan ja kantajien syyllistymisestä lainvastaiseen toimintaan, vaikka tätä asiakirjaa ei ollut liitetty käsiteltävän asian tutkinta-aineistoon.

164    Komission mukaan marraskuussa 2007 tehdyn tarkastuksen yhteydessä Chiquitalle ei annettu jäljennöstä 11.4.2005 klo 9.57 lähetetystä sähköpostiviestistä, ja komission virkamiehet vetosivat vain siihen, että Chiquita saattaisi löytää asian COMP/39188 – Banaanit asiakirjavihkoon sisältyneen asiakirjan, josta kävisi ilmi 11.4.2005 aikoihin ylläpidetyt kollusiiviset yhteydet (riidanalaisen päätöksen 248 perustelukappale). Chiquitalla oli kyseisessä asiassa annetun väitetiedoksiannon adressaattina perusteltu syy perehtyä kyseiseen asiakirjaan, ja se, että Chiquitalle annettiin oikeus tutustua siihen, oli lain ja jopa asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 2 kohdan mukaisen velvollisuuden mukaista. Komissio väittää lisäksi voineensa käyttää mainittua asiakirjaa riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtaneen menettelyn jatkamiseen, koska oikeuskäytännön mukaan komissio saattoi koota muista tutkinnoista todisteita ja koska asetuksen N:o 1/2003 28 artiklan 1 kohdassa ei kielletä aloittamasta tutkintaa niiden tietojen paikkansapitävyyden selvittämiseksi, jotka se on sattumalta saanut aiemmin suoritetussa tutkinnassa, tai näiden tietojen tarkastamiseksi.

165    On syytä panna merkille, että Chiquita ja C1 vahvistivat istunnossa komission toteamuksen siitä, että jäljennöstä 11.4.2005 klo 9.57 lähetetystä sähköpostiviestistä ei marraskuussa 2007 tehdyn tarkastuksen yhteydessä annettu Chiquitalle, että komission keskusteluista vastanneet virkamiehet vetosivat vain siihen, että Chiquita saattaisi löytää Pohjois-Eurooppaa koskeneen asian asiakirjavihkoon sisältyneen asiakirjan, josta kävisi ilmi 11.4.2005 aikoihin ylläpidetyt kollusiiviset yhteydet, ja että kantajat eivät ole riitauttaneet tätä toteamusta. Kun otetaan huomioon edellä mainittu oikeuskäytäntö, jonka mukaan komissio voi tukeutua tietyssä asiassa saatuihin todisteisiin lähtökohtana toisessa asiassa tehtäville tarkastuksille (ks. edellä 54 ja 55 kohta), ja oikeuskäytäntö, jonka mukaan sakkoimmuniteetin hakijan yhteistyövelvoite jatkuu koko menettelyn ajan ja merkitsee velvollisuutta reagoida uusiin seikkoihin (ks. edellä 121–126 kohta), se, että esittäessään sakkoimmuniteetin hakijalle kysymyksen komissio tukeutui toisen asian asiakirjavihkoon sisältyneeseen asiakirjaan, ei ole lainvastaista.

166    Toiseksi kantajat kritisoivat sitä, että komissio esitti Chiquitan työntekijöille 11.4.2005 klo 9.57 lähetetystä sähköpostiviestistä myöhemmin kaksi versiota ja antoi ymmärtää, että ne olisivat olleet todiste P1:n ja C1:n välisistä lainvastaisista yhteyksistä.

167    Tässä yhteydessä on syytä panna merkille komission todenneen riidanalaisen päätöksen 248 perustelukappaleessa, että kyseisestä sähköpostiviestistä toimitettiin Chiquitalle jäljennös sen jälkeen, kun sille oli lähetetty kirje, jossa tehtiin yhteenveto sen tilanteesta, jotta sillä olisi mahdollisuus lausua tästä asiakirjasta, joka oli omiaan osoittamaan sen jatkaneen kilpailusääntöjen rikkomista vielä sen jälkeen, kun se oli hakenut sakkojen alentamista.

168    Chiquitan 5.3.2009 ja istunnossa antamasta lausumasta kuitenkin ilmenee, että ennen kirjeen, jossa tehtiin yhteenveto sen tilanteesta, lähettämistä Chiquita oli saanut sähköpostiviestistä ei-luottamuksellisen version, jossa todettiin kaikkien peitettyjen nimien olleen Pacificin työntekijöiden nimiä, ja että se oli saanut version, josta ilmeni erään peitetyn nimen viitanneen C1:een, vasta tämän kirjeen lähettämisen jälkeen. Chiquita ymmärsi näin ollen vasta tässä vaiheessa, että asiakirja saattoi olla todiste siitä, että Chiquita olisi jatkanut kilpailusääntöjen rikkomista vielä sen jälkeen, kun se oli hakenut sakkoimmuniteettia.

169    On niin, että kantajien ja komission välillä 17.10., 6.11. ja 14.11.2008 käydyn kirjeenvaihdon ja kantajien komission tietopyyntöihin 14.8.2008 ja syyskuussa 2008 antamien vastausten lukeminen rinnakkain osoittaa sen, että komissio oli pyytänyt Pacificia esittämään ei-luottamuksellisen version kyseisestä sähköpostiviestistä.

170    Edellä 103 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa tarkastelluista seikoista sekä juuri mainituista asiakirjavihon osista ilmenee, että sinä ajankohtana, jona komissio antoi kyseisen sähköpostiviestin Chiquitalle, kantajat olivat jo esittäneet käsiteltävässä asiassa kyseisen asiakirjan, joten komissio käytti sitä oikeutetusti Chiquitan suhteen. Komissiota ei tässä yhteydessä voida arvostella siitä, että se oli antanut Chiquitalle ei-luottamuksellisen version asiakirjasta, jossa Pacificin työntekijöiden nimet oli peitetty tietojen luottamuksellisuuden suojelemiseksi.

171    On yhtä lailla perusteltua, että sen jälkeen kun komissio oli näyttänyt Chiquitalle asiakirjasta version, jossa kaikki nimet oli peitetty ja jossa mainittiin virheellisesti kaikkien nimien olleen Pacificin työntekijöiden nimiä, komissio antoi Chiquitalle version, josta ilmeni yhden näistä nimistä viittaavan C1:een. Chiquita kykeni nimittäin vain tällä tavalla yhtäältä ymmärtämään, että asiakirja oli potentiaalisesti omiaan osoittamaan Pacificin ja Chiquitan väliset kilpailunvastaiset yhteydet sen jälkeen, kun viimeksi mainittu oli hakenut sakkoimmuniteettia, ja toisaalta ilmaisemaan kantansa seikasta, jolla sakkoimmuniteetin antamatta jättämistä tässä asiassa voitaisiin perustella. On perusteltua, että komissio antoi Chiquitalle tämän mahdollisuuden sen immuniteettihakemuksen hallinnoinnin yhteydessä, eivätkä kantajat voi siten arvostella komissiota siitä, että se olisi vaikuttanut sakkoimmuniteetin hakijaan lainvastaisesti tässä yhteydessä.

172    Kaikista edellä esitetyistä näkökohdista seuraa, että toinen kanneperuste on hylättävä.

C       Sitä, että riittävää näyttöä SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomisesta ei olisi esitetty, koskeva kanneperuste

173    Kantajat väittävät, että komissio ei olisi osoittanut riittävällä tavalla, että niiden käyttäytyminen merkitsi SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomista ja että komissio ei olisi siten täyttänyt sille asetuksen N:o 1/2003 2 artiklan mukaisesti kuuluvaa todistustaakkaa.

174    Tämä kanneperuste jakautuu kahteen osaan. Kantajat väittävät ensimmäisessä osassa, ettei komission esittämillä todisteilla voida tukea tosiseikkoja sellaisina, kuin toimielin on ne kuvaillut. Kantajat vetoavat toisessa osassa siihen, että tämän asian tosiseikat eivät muodosta SEUT 101 artiklan rikkomista. Ensiksikin komissio ei olisi onnistunut näyttämään toteen niiden osallistuneen sopimukseen ja/tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan, toiseksi komissio ei olisi osoittanut, että käyttäytymisellä, johon ne olivat osallistuneet, olisi ollut kilpailunvastainen tarkoitus tai vaikutus, ja kolmanneksi komissio ei olisi osoittanut, että tässä käyttäytymisessä olisi ollut kyse yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta kilpailusääntöjen rikkomisesta.

1.     Ensimmäinen osa, jonka mukaan todisteita olisi arvioitu virheellisesti

 a) Alustavat huomautukset


 Todistutaakkaa koskevat periaatteet

175    Asetuksen N:o 1/2003 2 artiklasta ja vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että kilpailuoikeuden alalla silloin, kun kyse on kilpailusääntöjen rikkomista koskevasta riita-asiasta, komission on näytettävä toteamansa rikkominen toteen ja sen on esitettävä oikeudellisesti riittävä näyttö siitä, että tämän rikkomisen perustana olevat tosiseikat ovat olemassa (tuomio 17.12.1998, Baustahlgewebe v. komissio, C‑185/95 P, Kok., s. I‑8417, 58 kohta; tuomio 6.1.2004, BAI ja komissio v. Bayer, C‑2/01 P ja C‑3/01 P, Kok., s. I‑23, 62 kohta; tuomio 22.11.2012, E.ON Energie v. komissio, C‑89/11 P, 71 kohta ja tuomio 17.9.2007, Microsoft v. komissio, T‑201/04, Kok., s. II‑3601, 688 kohta).

176    Tällöin komission tehtävänä on hankkia riittävän täsmällistä ja yhtäpitävää näyttöä, jonka perusteella voidaan vakuuttua siitä, että väitetty rikkominen on tapahtunut (ks. vastaavasti tuomio 28.3.1984, Compagnie royale asturienne des mines ja Rheinzink v. komissio, 29/83 ja 30/83, Kok., s. 1679, 20 kohta; tuomio 31.3.1993, Ahlström Osakeyhtiö ym. v. komissio, C‑89/85, C‑104/85, C‑114/85, C‑116/85, C‑117/85 ja C‑125/85–C‑129/85, Kok., s. I‑1307, 127 kohta; tuomio 21.1.1999, Riviera Auto Service ym. v. komissio, T‑185/96, T‑189/96 ja T‑190/96, Kok., s. II‑93, 47 kohta; tuomio 27.9.2006, Dresdner Bank ym. v. komissio, T‑44/02 OP, T‑54/02 OP, T‑56/02 OP, T‑60/02 OP ja T‑61/02 OP, Kok., s. II‑3567, 62 kohta ja tuomio 15.12.2010, E.ON Energie v. komissio, T‑141/08, Kok., s. II‑5761, 48 kohta).

177    On kuitenkin korostettava, että kaikkien komission esittämien todisteiden ei tarvitse välttämättä täyttää näitä edellytyksiä kaikkien rikkomisen osatekijöiden osalta. Riittää, että aihetodisteet, joihin komissio vetoaa, kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna vastaavat tätä vaatimusta (ks. edellä 49 kohdassa mainittu tuomio Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, 513−523 kohta ja edellä 176 kohdassa mainittu tuomio Dresdner Bank ym. v. komissio, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

178    Tässä yhteydessä on syytä todeta, että komissio voi ottaa huomioon rikkomisjakson ulkopuolella toteen näytettyjä osatekijöitä, jos nämä osatekijät kuuluvat aihetodisteisiin, joihin komissio vetoaa näyttääkseen toteen mainitun kilpailusääntöjen rikkomisen (ks. vastaavasti tuomio 2.2.2012, Denki Kagaku Kogyo ja Denka Chemicals v. komissio, T‑83/08, 193 kohta), ja että komissio voi vedota kilpailunvastaisen käyttäytymisen jälkeisiin tosiseikkoihin vahvistaakseen objektiivisen todisteen sisällön (tuomio 27.9.2012, Guardian Industries ja Guardian Europe v. komissio, T‑82/08, 55 kohta).

179    Koska kilpailunvastaisten sopimusten kielto on yleisesti tunnettu, ei komissiota voida edellyttää toimittamaan asiakirjoja, jotka osoittavat nimenomaisesti kyseessä olevien toimijoiden yhteydenpidon. Niitä vaillinaisia ja hajanaisia asiakirjoja, jotka komissiolla on mahdollisesti käytettävissään, on kaikissa tapauksissa voitava täydentää päättelyllä, jonka avulla voidaan muodostaa kuva asiassa merkityksellisistä seikoista. Kilpailunvastaisen menettelytavan tai sopimuksen olemassaolo on pääteltävä tietyistä yhteensattumista ja indisioista, jotka yhdessä tarkasteltuina voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus kilpailusääntöjen rikkomisesta (ks. vastaavasti tuomio 7.1.2004, Aalborg Portland ym. v. komissio, C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, Kok., s. I‑123, 55–57 kohta ja edellä 176 kohdassa mainittu tuomio Dresdner Bank ym. v. komissio, 64 ja 65 kohta).

180    Jos komissio tukeutuu yksinomaan kyseessä olevien yritysten menettelyyn markkinoilla todetakseen rikkomisen olemassaolon, viimeksi mainittujen tarvitsee vain osoittaa sellaisten olosuhteiden olemassaolo, jotka valaisevat komission toteamia tosiseikkoja eri tavalla ja joiden perusteella komission esittämä tosiseikkojen selitys, jonka perusteella se totesi unionin kilpailusääntöjä rikotun, voidaan korvata toisella uskottavalla selityksellä (ks. edellä 42 kohdassa mainittu tuomio JFE Engineering ym. v. komissio, 186 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Jos komissio toteaa, että kilpailusääntöjä on rikottu, tukeutuen olettamaan siitä, ettei todettuja tosiseikkoja voida selittää muuten kuin kilpailua rajoittavalla käyttäytymisellä, unionin tuomioistuinten tosin on kumottava kyseessä oleva päätös, jos kyseessä olevat yritykset esittävät perustelut, jotka valaisevat komission toteamia tosiseikkoja eri tavalla ja joiden perusteella komission esittämä tosiseikkojen selitys, jonka perusteella se totesi yhteisön kilpailusääntöjä rikotun, voidaan korvata toisella uskottavalla selityksellä. Tällaisessa tilanteessa ei nimittäin voida katsoa, että komissio on näyttänyt toteen kilpailusääntöjen rikkomisen (ks. vastaavasti edellä 176 kohdassa mainittu tuomio Compagnie royale asturienne des mines ja Rheinzink v. komissio, 16 kohta; edellä 176 kohdassa mainittu tuomio Ahlström Osakeyhtiö ym. v. komissio, 126 ja 127 kohta ja edellä 175 kohdassa mainittu tuomio 22.11.2012, E.ON Energie v. komissio, 74 kohta).

181    Kun komissio todetessaan kilpailuoikeuden rikkomisen tukeutuu asiakirjatodisteisiin, kyseessä olevien yritysten tehtävänä ei ole kuitenkaan pelkästään esittää vaihtoehtoista uskottavaa selitystä komission teorialle, vaan niiden on myös vedottava siihen, että riidanalaisessa päätöksessä mainitut todisteet olivat riittämättömiä rikkomisen olemassaolon toteen näyttämiseksi (tuomio 20.4.1999, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, T‑305/94–T‑307/94, T‑313/94–T‑316/94, T‑318/94, T‑325/94, T‑328/94, T‑329/94 ja T‑335/94, Kok., s. II‑931, 725–728 kohta; edellä 42 kohdassa mainittu tuomio JFE Engineering ym. v. komissio, 187 kohta ja edellä 176 kohdassa mainittu tuomio 15.12.2010, E.ON Energie v. komissio, 55 kohta).

182    Kun kyse on todisteista, joihin voidaan vedota SEUT 101 artiklan rikkomisen toteen näyttämiseksi, on syytä panna uudelleen merkille, että unionin oikeudessa vallitseva periaate on vapaan todistusharkinnan periaate (ks. edellä 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Missään säännöksessä tai millään yhteisön oikeuden yleisellä periaatteella ei kielletä komissiota tukeutumasta yhtä yritystä vastaan muiden moitittujen yritysten lausuntoihin. Muutoin komissiolle kuuluva todistustaakka SEUT 101 artiklan vastaisista menettelyistä olisi mahdoton täyttää, mikä olisi yhteensopimatonta perussopimuksissa komissiolle uskotun näiden määräysten moitteetonta soveltamista koskevan valvontatehtävän kanssa (ks. vastaavasti edellä 42 kohdassa mainittu tuomio JFE Engineering ym. v. komissio, 192 kohta).

183    Kun kyse on eri todisteille annettavasta todistusarvosta, on syytä korostaa, että ainoa merkityksellinen arviointiperuste esitettyjen todisteiden harkinnassa on niiden luotettavuus (ks. tuomio 8.7.2004, Mannesmannröhren-Werke v. komissio, T‑44/00, Kok., s. II‑2223, 84 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; edellä 42 kohdassa mainittu tuomio 8.7.2004, Dalmine v. komissio, 72 kohta ja edellä 42 kohdassa mainittu tuomio JFE Engineering ym. v. komissio, 273 kohta). Todistelua koskevien yleisten sääntöjen mukaan asiakirjan uskottavuus ja siksi sen näyttöarvo riippuu sen alkuperästä, laatimisolosuhteista, vastaanottajasta ja sisällöstä (tuomio 15.3.2000, Cimenteries CBR ym. v. komissio, T‑25/95, T‑26/95, T‑30/95–T‑32/95, T‑34/95–T‑39/95, T‑42/95–T‑46/95, T‑48/95, T‑50/95–T‑65/95, T‑68/95–T‑71/95, T‑87/95, T‑88/95, T‑103/95 ja T‑104/95, Kok., s. II‑491, 1053 kohta). On pidettävä erittäin tärkeänä sitä, että asiakirja on laadittu välittömästi tosiseikkojen tapahtumisen yhteydessä (tuomio 11.3.1999, Ensidesa v. komissio, T‑157/94, Kok., s. II‑707, 312 kohta ja tuomio 16.12.2003, Nederlandse Federatieve Vereniging voor de Groothandel op Elektrotechnisch Gebied ja Technische Unie v. komissio, T‑5/00 ja T‑6/00, Kok., s. II‑5761, 181 kohta) tai sen on laatinut näiden tosiseikkojen välitön todistaja. Lisäksi lausunnon antajan intressien vastaisia lausuntoja on lähtökohtaisesti pidettävä erityisen uskottavina todisteina (edellä 42 kohdassa mainittu tuomio JFE Engineering ym. v. komissio, 207, 211 ja 212 kohta).

184    Kun komission kokoamia todisteita arvioidaan, tilanteessa, jossa esiintyy epätietoisuutta, tuomioistuimen on ratkaistava asia sen yrityksen hyväksi, jolle rikkomisen toteamista koskeva päätös on osoitettu. Erityisesti käsitellessään sakkopäätöksen kumoamista koskevaa kannetta tuomioistuin ei näin ollen voi todeta, että komissio on näyttänyt kyseisen rikkomisen toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla, jos sillä on tämän seikan osalta yhä epäilyksiä (edellä 42 kohdassa mainittu tuomio JFE Engineering ym. v. komissio, 177 kohta ja edellä 176 kohdassa mainittu tuomio Dresdner Bank ym. v. komissio, 60 kohta ja edellä 176 kohdassa mainittu tuomio 15.12.2010, E.ON Energie v. komissio, 51 kohta).

185    Tällaisessa tilanteessa on otettava huomioon syyttömyysolettaman periaate, joka nykyään mainitaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdassa ja jota sovelletaan yrityksiä koskevien kilpailusääntöjen rikkomiseen liittyviin menettelyihin, jotka voivat johtaa sakkojen tai uhkasakkojen määräämiseen (tuomio 8.7.1999, Hüls v. komissio, C‑199/92 P, Kok., s. I‑4287, 149 ja 150 kohta; tuomio 8.7.1999, Montecatini v. komissio, C‑235/92 P, Kok., s. I‑4539, 175 ja 176 kohta; edellä 175 kohdassa mainittu tuomio 22.11.2012, E.ON Energie v. komissio, 72 ja 73 kohta ja edellä 42 kohdassa mainittu tuomio JFE Engineering ym. v komissio, 178 kohta).

186    Kantajien esittämiä väitteitä on tutkittava näiden huomautusten valossa.

 Komission tässä asiassa esittämien todisteiden mieleen palauttaminen

187    On syytä palauttaa mieliin, että komissio totesi riidanalaisen päätöksen 94 ja 95 perustelukappaleessa, että 28.7.2004 alkaneena ja ainakin vuoden 2005 ”kaupanpitämisviikkoon 15” jatkuneena ajanjaksona Chiquita ja Pacific yhteensovittivat tulevia hintoja, hintatasoja, hinnan vaihteluja ja/tai hintasuuntauksia koskevia hintastrategioitaan ja vaihtoivat tietoja hintoja koskevasta tulevasta markkinakäyttäytymisestään Kreikassa, Italiassa ja Portugalissa. Komissio toteaa, että salainen yhteistyö aloitettiin Chiquitan ja Pacificin välisessä kokouksessa 28.7.2004 ja että osapuolet ryhtyivät muihin kollusiivisiin yhteyksiin välittömästi tämän kokouksen jälkeen. Todisteista käy siten ilmi, että Chiquita ja Pacific pitivät yllä tällaisia yhteyksiä lähes viikoittain vuoden 2005 helmikuusta vuoden 2005 huhtikuun alkuun jatkuneena ajanjaksona.

188    Komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 96 perustelukappaleessa, että keskeinen näyttö salaiseen yhteistyöhön osallistumisesta muodostuu seuraavasti:

–        Italian Guardia di Finanzan kansallisen tutkinnan yhteydessä saamat asiakirjat (P1:n muistiinpanot)

–        komission 28.–30.11.2007 tekemissä tarkastuksissa saamat asiakirjat ja näiden tutkintojen aikana annetut lausumat

–        sakkoimmuniteettia hakeneen Chiquitan esittämät yrityksen lausumat ja

–        Chiquitan tietopyyntöihin antamat vastaukset ja niitä seuranneet lausumat.

189    Komissio erottaa tämän jälkeen toisistaan kilpailusääntöjen rikkomista kokonaisuutena koskevan näytön, johon kuuluu Chiquitan lausumat (riidanalaisen päätöksen 97–101 perustelukappale), 28.7.2004 pidettyä kokousta koskevan näytön, johon kuuluu Chiquitan lausumat ja P1:n muistiinpanot (riidanalaisen päätöksen 102–120 perustelukappale), jatkoyhteydenpitoa elokuussa 2004 koskevan näytön, johon kuuluu Chiquitan lausunnot ja P1:n muistiinpanot (riidanalaisen päätöksen 121–125 perustelukappale), ja vielä muita helmi–huhtikuussa 2005 ylläpidettyjä yhteyksiä koskevan näytön, johon kuuluu P1:n P2:lle maanantaina 11.4.2005 klo 9.57 lähettämä sisäinen sähköpostiviesti, johon sisältyi Chiquitan vuoden 2005 viikkoina 9–15 soveltamia hintoja koskevia tietoja sisältänyt ”Chiquitan hinnat – 2005” ‑niminen taulukko ja vastaava päiväämätön taulukko, joka löydettiin P2:n työhuoneesta ja johon sisältyi vuoden 2005 viikkoja 6–13 koskevat tiedot (riidanalaisen päätöksen 126–139 perustelukappale).

 b) Näytön arviointi käsiteltävässä asiassa

190    Kantajat vetoavat siihen, että vaikka komissio ja Chiquita ovat nähneet paljon vaivaa löytääkseen näyttöä tässä asiassa kyseessä olevasta väitetystä kilpailusääntöjen rikkomisesta, kilpailijoiden välisiä kollusiivisia yhteyksiä koskevat ”asiakirjatodisteet”, joita komissio käyttää väitteitään tukeakseen, koostuvat vaatimattomasti ainoastaan kolmista käsinkirjoitetuista muistiinpanoista ja yhdestä sisäisestä sähköpostiviestistä, jotka yli vuosi ennen komission tutkinnan aloittamista kuollut PFCI:n entinen työntekijä P1 oli tehnyt. Kantajat viittaavat näin ollen 28.7.2004 järjestettyä lounasta koskeneisiin P1:n muistiinpanoihin ja hänen muistiinpanojaan sisältäneeseen kahteen elokuulta 2004 peräisin olleeseen sivuun sekä P1:n P2:lle 11.4.2005 klo 9.57 lähettämään sisäiseen sähköpostiviestiin.

191    Kun otetaan huomioon, että muita välittömiä asiakirjatodisteita ei ole ja että sakkoimmuniteettia hakenut ei ole tehnyt perusteltua ja asianmukaisesti tuettua tunnustusta, komission väitteet perustuvat vain sen käsinkirjoitetuista muistiinpanoista ja mainitusta sähköpostiviestistä tekemään tulkintaan. Komissio on kuitenkin tulkinnut näitä asiakirjoja täysin virheellisesti, irrottanut ne asiayhteydestään ja tehnyt yleistyksiä niiden arvoituksellisen, epäselvän ja hajanaisen muotoilun perusteella jättäen näin tehdessään vaille huomiota monia asiakirjoja ja todisteita, jotka ovat omiaan osoittamaan kantajat syyttömiksi ja joita sekä Chiquita että PFCI ovat toimittaneet komissiolle.

192    Kantajat väittävät näin ollen, että käsinkirjoitetut muistiinpanot tai sähköpostiviesti eivät ole riittävä näyttö väitetystä kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä ja että kaikista näistä asiakirjoista on mahdollista antaa toinen täysin uskottava tulkinta.

193    Kantajat väittävät vielä, että komission näistä asiakirjoista esittämä tulkinta on selvästi ristiriidassa Chiquitan ja erityisesti C1:n esittämien lausumien sekä asiakirjavihkoon sisällytettyjen asiakirjojen kanssa.

 P1:n muistiinpanot ja 28.7.2004 järjestetty työlounas

–       P1:n muistiinpanojen uskottavuus

194    Kantajat väittävät, että P1:n muistiinpanojen uskottavuutta vähentävät sekä eräät niiden ominaispiirteet että niiden tekijän henkilöys, koska C1:llä ja P1:llä oli monia perusteltuja syitä olla yhteydessä toisiinsa 28.7.2004 järjestetyn lounaan aikaan, ja että koska muistiinpanot on laadittu kyseisen kokouksen jälkeen, niitä ei voida pitää ”samalta ajalta olevina” todisteina kokouksesta.

195    Ensiksikin kantajat muistuttavat, että P1:n muistiinpanot löydettiin henkilökohtaisia muistiinpanoja sisältäneistä muistikirjoista, jotka otettiin haltuun hänen kotoaan kansallisen verotutkinnan yhteydessä, että näitä muistiinpanoja ei ollut koskaan saatettu kenenkään tietoon, että niistä ei ollut keskusteltu ja että niistä ei ollut myöskään tarkoitus keskustella. PFCI:ssä oli yleisesti tunnettua, että P1:llä ”oli tapana toimistosta lähdettyään mennä baariin juomaan muutama lasillinen, pohtia päivän tapahtumia ja panna paperille sekä työelämäänsä että yksityiselämäänsä liittyviä henkilökohtaisia ideoita, ajatuksia ja pohdintoja”. Kantajat korostavat, että P1 oli kuollut heinäkuussa 2006 32-vuotiaana ja että siten oli syytä olla erittäin varovainen tehtäessä johtopäätöksiä hänen henkilökohtaisista muistiinpanoistaan, jotka saattoivat johtaa monenlaisiin tulkintoihin etenkin sen vuoksi, että ne olivat arvoituksellisia, epäjohdonmukaisia ja hajanaisia ja että niihin sisältyi paljon kirjoitus- ja kielioppivirheitä, mikä osoittaa sen, että englanti ei ollut niiden tekijän äidinkieli.

196    Kantajat korostavat lisäksi, että tullessaan Pacificin palvelukseen P1 oli vain 26-vuotias ja että hän oli uusi kokeneiden liikemiesten hallitsemalla banaanialalla. Heidän saamansa vaikutelman mukaan P1 oli ”hukassa” ja hieman ”peloissaan”. Hän oli paitsi ”ahkera, tarkka” ja ”hyvin organisoitunut” talousasioissa myös ”herkkä, pikkutarkka ja täynnä itseään”. P1 oli 28.7.2004 järjestelyn työlounaan aikaan työskennellyt PFCI:n palveluksessa vasta seitsemän kuukautta sen jälkeen, kun hän oli siirtynyt LVP:n Antwerpenin toimitiloista Roomaan. Toisiin tehtäviin siirtäminen ei tapahtunut sopuisasti, eikä P1 ollut hyvissä väleissä myyntiryhmäänsä kuuluneiden paljon kokeneempien työtovereidensa kanssa, joten hän oli työssään melko eristynyt. Koska hän oli ”erittäin kunnianhimoinen”, hän oli kuitenkin pyrkinyt saavuttamaan P2:n luottamuksen [luottamuksellinen tieto] toivoen saavansa PFCI:ssä tai LVP:ssä merkittävämmän aseman, ”mistä [kuultiin] usein haaveiltavan”. Kantajien mukaan nämä seikat ovat saattaneet johtaa siihen, että P1 on liioitellut kirjoituksissaan runsaasti.

197    Edellä 183 kohdassa on palautettu mieliin, että ainoa merkityksellinen arviointiperuste vapaasti esitettyjen todisteiden harkinnassa on niiden uskottavuus, joka riippuu niiden alkuperästä, laatimisolosuhteista, vastaanottajasta ja sisällön järkevyydestä ja luotettavuudesta. On todettu myös, että on pidettävä erittäin tärkeänä sitä, että asiakirja on laadittu välittömästi tosiseikkojen tapahtumisen yhteydessä tai sen on laatinut näiden tosiseikkojen välitön todistaja.

198    Nämä periaatteet huomioon ottaen kantajien perusteluilla ei voida asettaa yleisesti ottaen kyseenalaiseksi P1:n muistiinpanojen uskottavuutta.

199    Ensiksikin sillä, että sekä tekijän työelämää että yksityiselämää koskevat tiedot olivat henkilökohtaisia muistiinpanoja sisältäneissä vihkoissa, tai sillä, että nämä vihkot löydettiin laatijan kotoa, ei voida saattaa näiden asiakirjojen uskottavuutta kyseenalaiseksi.

200    P1:n muistiinpanojen, joita ei ollut tarkoitus saattaa muiden tiedoksi, henkilökohtaisuus ei puhu niiden uskottavuutta vastaan vaan päinvastoin uskottavuuden puolesta. Vaikka unionin yleinen tuomioistuin saattoi muiden seikkojen ohella ottaa huomioon sen, että asiakirjan laatineella oli henkilökohtainen intressi kaunistella tosiseikkoja voidakseen esittää esimiehilleen heidän odotuksiaan vastaavan lopputuloksen, katsoakseen, että asiakirjan todistusarvoa oli tarpeen alentaa (ks. vastaavasti edellä 176 kohdassa mainittu tuomio Dresdner Bank ym. v. komissio, 132 kohta), tällaisia perusteluja ei voida soveltaa käsiteltävässä asiassa, jossa se, että P1:n muistiinpanot eivät olleet tarkoitettu kenenkään luettaviksi, puhuu sen teorian puolesta, että ne heijastelevat tosiasioita, sellaisina kuin niiden tekijä on ne havainnut, totuudenmukaisesti.

201    Näin ollen kantajien väitteet siitä, että P1:llä, joka ”pyrki saavuttamaan esimiestensä kunnioituksen”, saattoi persoonallisuutensa sekä asemansa PFCI:ssä ja banaanikaupan maailmassa takia olla taipumusta liioitella runsaasti kirjoituksissaan, eivät ole omiaan vakuuttamaan unionin yleistä tuomioistuinta.

202    Toiseksi vaikka se seikka, että kyseiset avainsanoja käyttämällä tehdyt muistiinpanot ovat lyhyet ja että niiden tekijä kuoli heinäkuussa 2006 (riidanalaisen päätöksen 18 perustelukappale) eli pian Guardia di Finanzan hänen kotiinsa 30.5.2006 tekemän tarkastuksen, jonka aikana kyseiset asiakirjat löydettiin, jälkeen ja ennen niiden toimittamista komissiolle heinäkuussa 2007, eikä ole siten voinut selittää niiden sisältöä, edellyttää toki tiettyä varovaisuutta näitä muistiinpanoja tulkittaessa, näillä seikoilla ei voida saattaa kyseenalaiseksi niiden uskottavuutta yleisesti.

203    Tässä yhteydessä on palautettava mieliin, että kyseiset seikat koskevat salaista toimintaa, mikä tarkoittaa salaisia tapaamisia ja kirjallisen materiaalin vähentämistä minimiin. Kun otetaan huomioon vaikeudet saada tällaisesta toiminnasta välittömiä todisteita, kuten kilpailusääntöjen rikkomisen aikana järjestetyissä tapaamisissa tehtyjä merkintöjä tai tapaamisten pöytäkirjoja, niiden todistusarvoa ei voida kyseenalaistaa ainoastaan sillä perusteella, että ne ovat käsin kirjoitettuja tai epäyhtenäisiä, että ne sisältävät lyhenteitä tai symboleja ja että niihin voidaan näin ollen edellyttää toimitettavan lisätietoja tai että ne pitää tutkia komission hallussa jo olevien tietojen yhteydessä (ks. vastaavasti tuomio 16.6.2011, Solvay v. komissio, T‑186/06, Kok., s. II‑2839, 405 ja 406 kohta).

204    Tässä asiassa on syytä panna lisäksi merkille, että P1:n muistiinpanot eivät ole epäselviä, ristiriitaisia tai epäjohdonmukaisia, toisin kun kantajat väittävät. Sillä, että P1:n äidinkieli ei ollut englanti, ei voida saattaa kyseenalaiseksi hänen muistiinpanojensa uskottavuutta yleisesti. Vaikka unionin yleinen tuomioistuin on ottanut huomioon pöytäkirjan uskottavuutta arvioidessaan sen, miten hyvin pöytäkirjan laatija on osannut pöytäkirjan kohteena olleessa keskustelussa käytettyä kieltä (ks. vastaavasti edellä 176 kohdassa mainittu tuomio Dresdner Bank ym. v. komissio, 132 kohta), P1:n muistiinpanot osoittavat käsiteltävässä asiassa hänen osanneen hyvin englantia, minkä lisäksi komissio on todennut P1:n suorittaneen korkeakoulututkinnon University of Californiassa (Yhdysvallat), josta hän oli saanut kaupallisen alan tutkintotodistuksen (riidanalaisen päätöksen 169 perustelukappale), mitä kantajat eivät ole riitauttaneet ja minkä myös Pacificin P2 on maininnut istunnossa. On joka tapauksessa syytä palauttaa mieliin, että oikeuskäytännön mukaan asiakirjan päiväyksen tai allekirjoituksen puute tai se seikka, että se on kirjoitettu epäselvästi, ei poista tältä asiakirjalta kaikkea todistusvoimaa, kun sen alkuperä, todennäköinen päiväys ja sen sisältö voidaan määritellä riittävän varmasti (ks. vastaavasti tuomio 11.7.2014, Sasol ym. v. komissio, T‑541/08, 232 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

205    Kolmanneksi P1:n nuoruus tai hänen asemansa PFCI:ssä ja laajemmin banaanialalla eivät ole perusteluja, joilla hänen muistiinpanojensa uskottavuus voidaan saattaa kyseenalaiseksi. C1:n lausumilla, joita kantajat tässä yhteydessä lainaavat, ei voida osoittaa tätä toteamusta vääräksi. Kuten komissio toteaa, P1:tä yli 15 vuotta vanhemman C1:n lausumalla, jonka mukaan hänen ensimmäinen vaikutelmansa P1:stä oli ollut se, että hän oli ”hukassa” ja” hieman peloissaan oleva nuori mies”, viitataan näiden kahden henkilön ensimmäiseen kohtaamiseen Associazione Nazionale Importatori Prodotti Ortofrutticoli ‑yhdistyksen (hedelmien ja vihannesten maahantuojien kansallinen yhdistys, ANIPO) kokouksessa, mitä kantajat eivät kiistä. ANIPOon kuului kokeneita liikemiehiä, joita C1 luonnehti ”vanhojen kettujen laumaksi”. Komissio toteaa perustellusti, ettei tässä yhteydessä ole yllättävää, että nuori ja vähemmän kokenut henkilö tuntee olonsa ensimmäisellä kerralla epävarmaksi.

206    Kantajat vääristelevät C1:n sanomisia väittäessään, että C1 ”o[li] myöntänyt, ettei hän tosiasiassa pitänyt [P1:tä] johdonmukaisena henkilönä ja ettei hän olisi itse käynyt kauppaa P1:n kanssa”. Näitä kielteisiä arvioita P1:n persoonasta, joita ei sisälly siihen kuulemistilaisuuden pöytäkirjan kohtaan, johon kantajat viittaavat, ei voida todellisuudessa johtaa a contrario C1:n esittämästä positiivisesta arviosta P2:n persoonasta.

207    Sen kantajien väitteen osalta, jonka mukaan ”useat henkilöt ovat vahvistaneet, että hän [P1] oli paitsi ahkera, tarkka talousasioissa ja hyvin organisoitunut myös herkkä, pikkutarkka ja täynnä itseään”, on syytä panna merkille, että kantajat vetoavat tässä kohdin ainoastaan P2:n istunnossa antamaan lausumaan, joka esitettiin yhdenmukaisesti Pacificin oikeudellisten neuvonantajien laatiman Pacificin puolustautumislinjausten kanssa ja jolla pyrittiin asettamaan P1:n uskottavuus henkilönä kyseenalaiseksi korostamalla, että hän olisi ollut taipuvainen liioittelemaan muistiinpanoissaan omaa rooliaan. Vaikka P1 olisikin ollut ”täynnä itseään”, edellä 199–201 kohdassa on jo todettu, että se, että hänen muistiinpanonsa olivat henkilökohtaisia eivätkä luettaviksi tarkoitettuja, tekee epätodennäköiseksi oletuksen, jonka mukaan hän olisi näissä muistiinpanoissa liioitellut omaa merkitystään saavuttaakseen esimiestensä kunnioituksen. Lisäksi kantajien itsensä esiin tuoma seikka, jonka mukaan P1 oli ”tarkka talousasioissa”, on omiaan puhumaan sen tavan uskottavuuden puolesta, jolla P1 teki muistiinpanoja.

208    Neljänneksi vastaavasti ja kuten komissio perustellusti korostaa, P1:n väitetty eristyminen toimistossa, hänen väitetyt henkilösuhdeongelmansa työtovereidensa kanssa tai hänen väitetyt ammatilliset pyrkimyksensä – jotka sitä paitsi vaikuttavat täysin tavallisilta tämän ikäisen työntekijän osalta – eivät voi viedä uskottavuutta hänen muistiinpanoiltaan. On lisäksi syytä panna merkille, että kantajat viittaavat näiden väitteidensä tueksi todistusarvoltaan rajalliseen asiakirjaan, eli kantajien oikeudellisen neuvonantajan A3:n kirjoittamaan kirjeeseen, joka laadittiin väitetiedoksiantoon vastaamista varten.

209    Vaikka viidenneksi on todettava edellä mainituista seikoista ilmenevän, etteivät kantajat ole esittäneet konkreettisia seikkoja, joilla P1:n muistiinpanojen uskottavuus voitaisiin saattaa epäilyksenalaiseksi, on pantava sitä vastoin merkille, että komissio osoittaa useita seikkoja, jotka puhuvat mainittujen muistiinpanojen uskottavuuden puolesta (riidanalaisen päätöksen 115–119 perustelukappale), eivätkä kantajat ole onnistuneet osoittamaan niitä vääriksi. Komissio vetoaa siten siihen, että P1:n muistiinpanojen luotettavuus ja se valpas ja harkittu tapa, jolla hän muistiinpanojaan teki, voidaan vahvistaa sillä, että muut lähteet tukevat hänen muistiinpanoissa raportoimiaan seikkoja.

210    Ensinnäkin yhtäältä P1:n ja toisaalta P2:n 14.1.2004 pidetystä kokouksesta tekemien muistiinpanojen vertailu osoittaa, että muistiinpanot ovat yhtäpitäviä useilta osin (riidanalaisen päätöksen 167 perustelukappale).

211    Toiseksi P1:n Portugalia koskevissa muistiinpanoissa viitataan aivan oikein siihen, että Chiquitalla oli 28.7.2004 järjestetyn lounaan aikoihin edustaja Portugalissa, ja siihen, että Chiquita suunnitteli tämän rakenteen muuttamista, minkä monet Chiquitan antamat vastaukset, organisaatiokaavio ja tämän yhtiön vuoden 2005 strategisia prioriteetteja koskeva asiakirja vahvistavat. P1:n muistiinpanoissa kuvataan Portugalin markkinoita lisäksi ”vähemmän vakiintuneiksi” markkinoiksi, joilla oli ”alimmat hinnat” verrattuna kaksiin muihin kyseessä olleisiin markkinoihin eli Kreikan ja Italian markkinoihin, joilla Chiquitan banaaneilla ei ollut ”parhaan luokan” statusta. Nämä seikat on vahvistettu myös Chiquitan antamalla vastauksella ja hintataululukolla sekä Pacificin tietopyyntöihin antamilla vastauksilla. P1:n muistiinpanojen ja asiakirjavihkoon kuuluvien muiden seikkojen välistä vertailua on mahdollista tehdä tämän kuitenkaan rajoittamatta niiden kantajien perustelujen myöhempää tutkimista, joilla Chiquitan lausumien uskottavuus pyritään riitauttamaan.

212    Kolmanneksi Kreikkaa koskevissa P1:n muistiinpanoissa kuvataan aivan oikein Chiquitan organisatorista rakennetta näillä markkinoilla (ks. riidanalaisen päätöksen 10 perustelukappale) ja mainitaan keskustelut, jotka koskivat Chiquitan ja Pacificin välistä huolinta-alan yhteistyötä Salernon (Italia) ja Aigionin (Kreikka) satamissa. Pacific myöntää sen, että Pacificin ja Chiquitan kesken on keskusteltu huolintaa ja näitä satamia koskevasta yhteistyöstä. Chiquitan luovuttama 23.2.2005 päivätty sisäinen sähköpostiviesti todistaa myös yhteistä laivausta koskeneista keskusteluista, jotka Chiquitan lausumien mukaan jatkuivat kesäkuuhun 2006 saakka. On syytä panna merkille 23.2.2005 päivätyn sisäisen sähköpostiviestin osalta, että asianosaisten siitä tekemistä eroavista tulkinnoista riippumatta ja riippumatta kysymyksestä siitä, mikä sopimus ja mitkä markkinat olivat siinä raportoitujen keskustelujen kohteena, tästä sähköpostiviestistä käy selvästi ilmi kyseen olleen Chiquitan ja Pacificin välisestä (mahdollisesta) yhteistyöstä yhteisessä laivauksessa, mikä osoittaa sen, että tästä aiheesta on käyty keskusteluja kahden kilpailijan välillä, ja tekee kyseisestä sähköpostiviestistä seikan, jolla voidaan vahvistaa P1:n muistiinpanojen uskottavuutta.

213    P1 viittasi myös siihen, että Chiquita (mahdollisesti) vähentäisi Consul-merkkisten banaanien hankintaa Kreikasta, ja Chiquitan taulukosta ilmenee Chiquitan todella vähentäneen tämän merkkisten banaanien myyntiä vuoden 2005 viikosta 18 alkaen.

214    Neljänneksi Italian markkinoihin liittyneitä Pacificin ja Chiquitan strategisia keskusteluja koskeneiden P1:n muistiinpanojen osalta (joissa todetaan erityisesti ”Consulin vähentäminen 15 000/viikko”, Chiquitan määrän lisäämiseen keskittyminen ja ajatus ”antaa tilaa Bonitalle” sekä se, että ”Bonita nostaa hintoja”) on niin, että Chiquitan hintataulukoista ilmenee, että Chiquita oli todella alkanut kasvattaa parasta Chiquita-merkkiä olevien banaaniensa myyntimääriä vuoden 2004 toiselta vuosipuoliskolta alkaen ja aikonut aloittaa vuoden 2005 kuluessa halvempaa Consul-merkkiä olevien banaanien myynnin merkittävän vähentämisen Italiassa.

215    P1:n huomautukset Chiquitan Italian strategiasta voidaan lisäksi vahvistaa Chiquitan sisäisillä muistiinpanoilla, jotka C2 teki tiedoksi C1:lle lisenssijärjestelmän päätyttyä vuoden 2005 lopussa (ks. riidanalaisen päätöksen 35 perustelukappale ja alaviite 60) ja joihin sisältyi analyysi Italian markkinoista tätä järjestelmää seuraavan ajanjakson alkaessa. Analyysiin sisältyi seuraava toteamus:

”Uuden järjestelmän alkaessa olisi ollut paikallaan odottaa Chiquitan ja Bonitan välistä ’kireää’ kilpailua. Tämä on yksi niistä syistä, joiden vuoksi Chiquita on luopunut Consulin maahantuonnista. Vaikka Chiquitan toiminta asteikon yläpäässä on pysynyt vakiona, Bonitan markkinakäyttäytyminen asteikon alapäässä on ollut valitettavasti täysin olematonta.”

216    On mahdollista myöntää tämän asiakirjan vahvistavan erään P1:n muistiinpanoihin sisältyneen seikan totuudenmukaisuuden – eli sen, että Chiquita aikoi vähentää Consul-merkin myyntiä Chiquita-merkkinsä hyväksi – ilman, että olisi tarpeen lausua asianosaisten välillä riidanalaisesta kysymyksestä (riidanalaisen päätöksen 118 ja 119 perustelukappale) siitä, ovatko nämä muistiinpanot todiste Chiquitan ja Pacificin kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä. Riidanalaisen päätöksen 118–120 perustelukappaleesta käy nimittäin ilmi komission viitanneen kyseessä olevaan pöytäkirjaan ainoastaan seikkana, jolla tuetaan P1:n muistiinpanojen uskottavuutta, eikä siis seikkana, jolla vahvistettaisiin se, että 28.7.2004 järjestetyllä lounaalla olisi tehty sopimus tai että tällainen sopimus olisi pantu täytäntöön (ks. tältä osin myös jäljempänä 257–260 kohta).

217    Lisäksi on niin, että – toisin kuin kantajat väittävät – se, että nämä muistiinpanot on tehty ajallisesti P1:n muistiinpanojen jälkeen, ei vaikuta niiden todistusvoimaan. Edellä 178 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, että komissio voi ottaa huomioon rikkomisjakson ulkopuolella toteen näytettyjä osatekijöitä, jos nämä osatekijät kuuluvat aihetodisteisiin, joihin komissio vetoaa näyttääkseen toteen mainitun kilpailusääntöjen rikkomisen, ja muistiinpanoissa viitataan myös menneisyyteen eli lisenssijärjestelmän ajanjaksoon.

218    Kantajat eivät vastauskirjelmässään kumoa edellä esitettyjä seikkoja, vaan ne väittävät pelkästään, että ”[P1:n] muistiinpanoja ei voida pitää kokonaisuudessaan uskottavana todisteena sen perusteella, että muistiinpanoihin sisältyy joitakin rivejä, joissa viitataan seikkoihin, joista on todella käyty keskusteltuja, tai sen vuoksi, että tietyt banaanialan tosiseikkoja koskeneet lausumat voidaan tarkistaa julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella”. Tämän vuoksi on todettava, että kantajat eivät ole osoittaneet vääriksi edellä 210−217 kohdassa mainittuja komission esittämiä seikkoja.

219    Kantajat väittävät toiseksi, että C1:llä ja P1:llä oli 28.7.2004 järjestetyn työlounaan tapahtuma-aikana useita hyväksyttäviä syitä tavata toisiaan; syyt liittyivät erityisesti ANIPOn tulevaisuuteen ja mahdollisuuteen tehdä yhteishankinta- ja yhteishuolintajärjestelyjä, minkä C1:n lausumat todistavat. Koska Chiquitalla ei ollut riittävästi lisenssejä ja koska se etsi muita hankintalähteitä, se oli tehnyt tällaisia järjestelyjä muidenkin kilpailijoiden kanssa ja lähestynyt PFCI:n P2:ta tehdäkseen tällaisen järjestelyn PFCI:n kanssa. Kun P2 ei ollut hyväksynyt tätä ehdotusta, jota hän piti taloudellisesti epäedullisena, kantajien mukaan ei ollut yllättävää, että C1 kokeili onneaan uudelleen ehdottamalla vastaavaa järjestelyä tällä kertaa suoraan uudelle kokemattomalle tulokkaalle eli P1:lle.

220    Nämä väitteet on syytä hylätä ilman, että olisi syytä tutkia, oliko C1:llä ja P1:llä hyväksyttäviä syitä tavata toisiaan. Riittää, kun todetaan, että vaikka tällaisten perusteltujen syiden pohjalta voitaisiinkin esittää vaihtoehtoinen selitys heidän tapaamisensa syylle, niillä ei olisi mitään vaikutusta heidän yhteydenpitonsa kollusiiviseen luonteeseen, mikäli se on näytetty toteen. Kuten komissio totesi riidanalaisen päätöksen 147 perustelukappaleessa, väite siitä, että kilpailijoiden välillä oli ollut väitetysti hyväksyttävää yhteydenpitoa, ei missään tapauksessa sulje pois sitä, että yllä on pidetty myös kollusiivisia yhteyksiä. Unionin tuomioistuin on jo korostanut, että sopimusta voidaan pitää tarkoitukseltaan kilpailua rajoittavana, vaikka sen ainoana päämääränä ei ole kilpailun rajoittaminen, vaan sillä on myös muita, hyväksyttäviä päämääriä (ks. tuomio 6.4.2006, General Motors v. komissio, C‑551/03 P, Kok., s. I‑3173, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kuten komissio perustellusti toteaa, kantajat eivät riidanalaisen päätöksen toteamukset kiistääkseen voi tyytyä osoittamaan, että yhteydenpidolla oli myös hyväksyttävä päämäärä, vaan niiden on osoitettava, että sillä oli ainoastaan tällainen päämäärä.

221    Kolmanneksi kantajat väittävät, että P1:n muistiinpanot eivät ole uskottava transkriptio 28.7.2004 järjestelyllä lounaalla käydystä keskustelusta, joka kesti vain noin 40–45 minuuttia ja joka nautittiin hotellin meluisan uima-altaan äärellä, sillä P1 ei tehnyt tämän lounaan aikana muistiinpanoja, joita voitaisiin pitää ”samalta ajalta olevana” todisteena lounaasta, minkä C1 on vahvistanut. Kyseiset muistiinpanot tehtiin todennäköisesti jonkin aikaa kokouksen jälkeen, ja ne olivat siten keskustelussa esillä olleita asioita koskeneita henkilökohtaisia pohdintoja, jotka heijastelivat P1:n näkemyksiä siitä, miten yhteishankinnat ja yhteishuolinta Chiquitan kanssa toimisivat, minkä myös C1 on todennut.

222    Kuten edellä 183 ja 197 kohdassa on jo palautettu mieliin, asiakirjan todistusarvoa arvioitaessa on pidettävä erittäin tärkeänä sitä, että asiakirja on laadittu välittömästi tosiseikkojen tapahtumisen yhteydessä tai sen on laatinut näiden tosiseikkojen välitön todistaja. Tässä asiassa ei ole riitautettu sitä, että P1 osallistui 28.7.2004 järjestetylle lounaalle ja että häntä voidaan siten luonnehtia sen välittömäksi todistajaksi. Koska tälle lounaalle osallistuneita henkilöitä oli vähän – vain P1, C1 ja C2 – ja koska P1 oli ainoa Pacificin edustaja, hän ei ollut vain mykkä todistaja vaan osallistui myös aktiivisesti keskusteluun, minkä vuoksi hänen todistuksellaan on merkittävää todistusarvoa. Se, että kyse on ollut kolmen päähenkilön välisestä suorasta keskustelusta, tekee epätodennäköiseksi kantajien ilmaisematta jättämän oletuksen siitä, että P1:n todistuksen todistusarvo olisi ehkä alentunut sen vuoksi, että lounaalla oli ollut melua, ja tämä olisi voinut estää P1:tä ymmärtämästä keskustelua.

223    P1:n muistiinpanoja voidaan näin ollen luonnehtia 28.7.2004 järjestetyn lounaan ajalta oleviksi muistiinpanoiksi, vaikkei niitä olisi tehty itse lounaalla vaan vähän sen jälkeen. Riittää, kun todetaan, että samalta ajalta olevan asiakirjan luonteen vastaista ei ole se, että siihen on kirjattu hieman ennen tosiseikkoja annettuja lausumia, ja että mikään P1:n muistiinpanoissa ei viittaa siihen, että ne eivät vastaisi tämän tapahtuman yhteydessä käytyjen keskustelujen sisältöä siinäkin tapauksessa, että ne olisi tehty tapahtuman jälkeen, kuten komissio riidanalaisen päätöksen 166 perustelukappaleessa perustellusti toteaa (ks. vastaavasti edellä 178 kohdassa mainittu tuomio Guardian Industries ja Guardian Europe v. komissio, 39 kohta). Se, että muistiinpanoissa seurataan tapahtumien ja ajankohtien kronologista ja säännönmukaista järjestystä, puhuu lisäksi sen olettaman puolesta, että muistiinpanot tehtiin asianomaisten tapahtumien aikana tai enintään hieman niiden jälkeen. Lisäksi on syytä palauttaa mieliin edellä 210 kohdassa todettu seikka eli se, että asiakirjavihkoon sisältyy ainakin yhden tapahtuman eli 14.1.2004 pidetyn kokouksen osalta sekä P1:n että P2:n tekemät muistiinpanot, jotka ovat monilta osin yhtäpitävät (riidanalaisen päätöksen 167 perustelukappale).

224    Edellä esitetyistä sekoista seuraa, että kantajien väitteet, joilla P1:n muistiinpanojen uskottavuus pyritään asettamaan yleisesti kyseenalaiseksi, on hylättävä.

–        Kantajien ehdottama tulkinta 28.7.2004 järjestettyä työlounasta koskevista muistiinpanoista

225    Kantajat väittävät, että pyrkiessään näyttämään toteen sen, että Chiquita ja PFCI olivat tehneet kilpailunvastaisen sopimuksen, komissio tukeutuu omaan tulkintaansa P1:n käsinkirjoitettujen muistiinpanojen muutamasta rivistä (riidanalaisen päätöksen 105 perustelukappale), jotka esitetään Chiquitan C1:n ja C2:n sekä PFCI:n P1:n kesken Shangri la Corsetti ‑ravintolassa Roomassa 28.7.2004 järjestetyn työlounaan ”ajalta olevana asiakirjatodisteena”. Kyseinen työlounas olisi ollut ”Chiquitan ja Pacificin välisen kollusiivisen järjestelyn lähtökohta”, vaikka näiden muistiinpanojen todistusarvo on erittäin rajallinen ja vaikka komissio on tulkinnut niitä täysin virheellisesti asiayhteys ja olosuhteet, joissa P1 ne teki, huomioon ottaen.

226    Komissio selittää riidanalaisessa päätöksessä, että Chiquitan C1:n ja C2:n sekä Pacificin P1:n kesken Shangri la Corsetti ‑ravintolassa Roomassa 28.7.2004 järjestetty lounas oli Chiquitan ja Pacificin välisen kollusiivisen sopimuksen lähtökohta ja että C1 ja P1 alkoivat soitella toisilleen säännöllisesti tämän kokouksen jälkeen. Komission mukaan kyseisen kokouksen ajalta olevat asiakirjatodisteet – eli P1:n muistiinpanot (riidanalaisen päätöksen 105 perustelukappale) – osoittavat, miten Chiquita ja Pacific käyttivät tätä kokousta hyväkseen ottaakseen käyttöön hintojen koordinaatiojärjestelmän, joka kehittyi tämän jälkeen edelleen (riidanalaisen päätöksen 102–104 perustelukappale).

227    Komissio väittää näistä muistiinpanoista käyvän ilmi, että Chiquita ja Pacific – joista käytetään nimitystä Bonita – keskustelivat toiminnastaan Portugalissa, Kreikassa ja Italiassa ja ottivat jatkuvaa yhteistyötään varten käyttöön kolmivaiheisen ”toimintasuunnitelman”. Sen mukaan osapuolet ottivat ensimmäistä kertaa yhteyttä toisiinsa seuraavalla viikolla yhdenmukaistaakseen hintoja Portugalissa ja saadakseen selville, oliko ”pysyttävä” samalla tasolla, ”nostettava” vai ”laskettava”. Tämä seikka on yhdenmukainen Chiquitan lausuman kanssa, jonka mukaan 28.7.2004 järjestetyn kokouksen jälkeen C1 ja P1 vaihtoivat ajoittain yksityiskohtaisempia tietoja hintasuuntauksista tulevan viikon osalta käyttäen ilmaisuja, joiden avulla osapuolet kykenivät ymmärtämään, pitikö hintoja nostaa, laskea vai pitikö ne pysyttää samalla tasolla. Toimintasuunnitelma osoitti, että osapuolet antoivat toisessa vaiheessa eräänlaisen etusijan Italiaa koskeneelle strategialleen (käyttämällä ilmaisua ”katsoa ensin Italiaa”) ja että kolmannessa vaiheessa korostettiin niiden yhteistä Kreikkaa koskenutta strategiaa (käyttämällä ilmaisua ”sen jälkeen Kreikka”) (riidanalaisen päätöksen 106 perustelukappale).

228    Kantajat väittävät sitä vastoin, että 28.7.2004 järjestettyä lounasta koskevat P1:n muistiinpanot olivat hänen kyseisellä lounaalla käytyjen keskustelujen aihetta – eli ”Chiquitan mahdollisuutta hankkia banaaneja Noboalta Ecuadorista” – koskeneita omia pohdintojaan, minkä C1 on vahvistanut. Muistiinpanoja olisi tulkittava siten, että ne olivat P1:n henkilökohtaisia ajatuksia, jotka koskivat tapaa, millä yhteishankintajärjestely toimisi käytännössä.

229    On syytä palauttaa mieliin edellä 194−224 kohdassa olevista seikoista ilmenevän, että kantajien perustelut, joilla pyrittiin riitauttamaan P1:n muistiinpanojen uskottavuus yleisesti, eivät voi menestyä ja että kyseisille muistiinpanoille on päinvastoin annettava merkittävä todistusarvo sillä perusteella, että ne on tehnyt tosiseikkojen välitön todistaja ja että muut todisteet tukevat niiden uskottavuutta. Kantajien olettama, jonka mukaan näitä muistiinpanoja olisi tulkittava siten, että ne heijastelevat P1:n omia ajatuksia eivätkä 28.7.2004 järjestelyllä lounaalla todellisuudessa käytyä keskustelua, ei voi näin ollen menestyä.

230    Ensiksikin on syytä panna merkille, että C1:n väitteellä, jota kantajat lainaavat ja jonka mukaan lounaalla käytyjen keskustelujen aiheena oli ”Chiquitan mahdollisuus hankkia banaaneja Noboalta Ecuadorista”, ei kumota komission tulkintaa, koska sillä ei kiistetä sitä, että kyseisellä lounaalla keskusteltiin myös yhteishankintojen mahdollisuudesta (riidanalaisen päätöksen 151 perustelukappale). Kantajien esittämästä lainauksesta ei kuitenkaan käy ilmi, että tämä asia olisi ollut ainoa kokouksessa keskustelun aiheena ollut teema, ja edellä 220 kohdassa on jo todettu, että kantajat eivät riidanalaisen päätöksen toteamukset kiistääkseen voi tyytyä osoittamaan, että yhteydenpidolla oli myös hyväksyttävä päämäärä, vaan niiden on osoitettava, että sillä oli ainoastaan tällainen päämäärä.

231    Tämä tulkinta, kuten myös tulkinta, jonka mukaan muistiinpanot heijastelivat vain P1:n henkilökohtaisia ajatuksia, on kuitenkin hylättävä, kun otetaan huomioon, että muistiinpanot ovat erittäin selkeät siltä osin, kuin kyse oli Pacificin ja Chiquitan aikomuksesta yhdenmukaistaa hintojaan.

232    Komissio toteaa siten perustellusti, että tulkinta, jonka mukaan 28.7.2004 järjestettyä lounasta koskeneet muistiinpanot ovat P1:n henkilökohtaisia pohdintoja Chiquitan mahdollisuudesta hankkia banaaneja Noboalta Ecuadorista, ei sovi yhteen sen tosiseikan kanssa, että näistä muistiinpanoista ilmenee selvästi, että Chiquita ja Pacific keskustelivat toiminnastaan Portugalissa, Kreikassa ja Italiassa, että ne sopivat ”viikoittaisesta yhteistyöstä hintojen ylläpitämiseksi” ja että ne ottivat käyttöön kolmivaiheisen ”toimintasuunnitelman”, jonka mukaan ”[P1]” ja ”[C1]” [k]eskustel[isivat] [seuraavalla] viikolla Portugalista” tehdäkseen ”päätöksen hinnoista” ja saadakseen selville, oliko ”pysyttävä” samalla tasolla, ”nostettava” vai ”laskettava”. Tämä esitys on yhteensopiva Chiquitan 22.5.2008 antaman lausuman kanssa, jonka mukaan 28.7.2004 järjestetyn kokouksen jälkeen C1 ja P1 vaihtoivat ajoittain yksityiskohtaisempia tietoja hintasuuntauksista tulevan viikon osalta käyttäen ilmaisuja, joiden avulla osapuolet kykenivät ymmärtämään, pitikö hintoja nostaa, laskea vai pitikö ne pysyttää samalla tasolla (riidanalaisen päätöksen 100 perustelukappale), ja tämä voidaan todeta, jollei kantajien Chiquitan lausumia koskevien myöhempien perustelujen tutkimisesta muuta johdu (ks. jäljempänä 336 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

233    Toiseksi kantajien tulkinta, jonka mukaan muistiinpanoista ilmenisi C1:n tehneen P1:lle yhteenvedon Portugalin markkinoista antaakseen uudelle tulokkaalle tietoa siitä kaupallisesta organisaatiosta, johon PFCI tulisi mukaan, jos se toimittaisi Chiquitalle banaaneja, ei voi menestyä. Tulkinnassa ei nimittäin oteta huomioon sitä, että maininta siitä, että Portugalin markkinat ovat ”kolmesta T2-markkinasta vähiten vakiintuneet”, ja jota seurasi ilmaus ”viikoittainen yhteistyö hintojen ylläpitämiseksi”, ei voi komission mukaan selittyä aikomuksella antaa uudelle tulokkaalle tietoja Chiquitan myyntiorganisaatiosta Portugalissa.

234    Kantajat väittävät kuitenkin, että tulkinta, jonka mukaan ”viikoittainen yhteistyö hintojen ylläpitämiseksi” ‑ilmaus olisi todiste siitä, että Chiquita ja Pacific olivat sopineet hintayhteistyöstä, on ristiriidassa Chiquitan selitysten ja sen hinnan kanssa, jonka PFCI suunnitteli saavansa Portugalissa. Uskottavampi tulkinta olisi se, että C1 selitti P1:lle edustajan kanssa työskentelemisen merkitsevän sitä, että Chiquita teki edustajan kanssa yhteistyötä viikoittain päättäessään Portugalin markkinoille vahvistettavasta hinnasta. P1 olisi vaihtoehtoisesti saattanut ajatella, että yhteishuolintajärjestelyn tekeminen Chiquitan kanssa antaisi PFCI:lle mahdollisuuden pitää yllä hintoja, mikäli se ryhtyisi toimittamaan banaaneja Portugaliin viikoittain.

235    Aivan aluksi on todettava, ettei tämä tulkinta ole vakuuttava, sillä kun otetaan huomioon toimintasuunnitelman vaihe, jota ”puhua seuraavalla viikolla Portugalista; hintapäätös; statu quo; nostaa; laskea; [P1]/[C1]” kaltaisten ilmausten käyttäminen havainnollistaa, ilmenee, että Portugalia koskevalla lauseella ”viikoittainen yhteistyö hintojen ylläpitämiseksi” viitataan C1:n ja P1:n kahdenväliseen yhteistyöhön.

236    Chiquitan ja C1:n lausumat, joihin kantajat viittaavat ja joiden mukaan lounaalla käytyjen keskustelujen aiheena oli ollut yhteishankinnat ja yhteishuolinta, eivät ole ristiriidassa komission P1:n muistiinpanoista tekemien johtopäätösten kanssa (ks. tältä osin jo edellä 230 kohta).

237    Kantajat väittävät lopuksi, ettei ilmausta ”viikoittainen yhteistyö hintojen ylläpitämiseksi” voida tulkita siten, että sillä viitattaisiin kilpailijoiden väliseen yhteistyöhön. Kun otetaan huomioon Portugalia koskenut ”toimintasuunnitelma”, jota havainnollistaa ”puhua seuraavalla viikolla Portugalista; hintapäätös, statu quo; nostaa, laskea” kaltaisten ilmausten käyttäminen, P1:n ja C1:n olisi pitänyt olla viikosta 32 alkaen yhteydessä toisiinsa viikoittain ”pitääkseen yllä hintoja”, mutta tätä komissio ei kuitenkaan ole näyttänyt toteen. Lisäksi asiakirjavihkoon sisällytetyt todisteet eli 2.8.2004 päivätyt P1:n muistiinpanot ja vuoden 2004 viikkoa 32 koskenut viikoittainen hintaraportti osoittavat selvästi, että PFCI odotti joutuvansa laskemaan hintojaan Portugalissa viikolla 32. Komissio ei omista syistään ole ollut huomaavinaan myöskään sitä, että sana ”nostaa” on P1:n muistiinpanoissa pyyhitty yli.

238    Nämä väitteet on hylättävä.

239    Mainintaa ”viikoittainen yhteistyö hintojen ylläpitämiseksi” ei yhtäältä voida tulkita niin, että se merkitsisi sitä, että hintojen oli pysyttävä tulevalla viikolla ehdottomasti samalla tasolla, vaan sillä viitataan yhteistyöhön, jonka päämääränä on pitää yllä tiettyä hintavakautta yleisesti sellaisten viikoittaisten keskustelujen avulla, joiden aikana päätettiin, oliko hintojen pysyttävä samalla tasolla, oliko niitä nostettava vai laskettava asianomaisella viikolla (käyttäen ilmausta ”puhua seuraavalla viikolla Portugalista; hintapäätös: statu quo; nostaa; laskea”). Sillä, että Pacific odotti joutuvansa laskemaan hintojaan Portugalissa 28.7.2004 järjestetyn lounaan jälkeisellä viikolla, ei voida siten osoittaa, että osapuolet eivät olisi tällä lounaalla sopineet hintayhteistyöstä. Komission tulkintaa ei voida kyseenalaistaa myöskään sillä, että sana ”nostaa” on pyyhitty P1:n muistiinpanoissa yli. On syytä todeta, että se, että P1 oli Portugalia koskevan ”toimintasuunnitelman” osalta pyyhkinyt muistiinpanoissaan tämän sanan yli seuraavan viikon osalta, on sopusoinnussa sen kantajien esiin tuoman tosiseikan kanssa, että Pacific todellakin varautui kyseisellä viikolla hintojen laskemiseen Portugalissa.

240    Toisaalta siitä riippumatta, oliko komissio velvollinen näyttämän toteen sen, että yhteistyö, josta 28.7.2004 järjestettyä lounasta koskeneissa muistiinpanoissa oli kyse, oli pantu täytäntöön, ja riippumatta osapuolten myöhempää yhteydenpitoa koskevien todisteiden tutkimisesta, riittää, kun todetaan, että se, että komissio ei ole esittänyt todisteita, joilla voitaisiin osoittaa erityisesti P1:n ja C1:n pitäneen yhteyttä toisiinsa 28.7.2004 järjestetyn lounaan jälkeisestä viikosta alkaen, ei ole todiste siitä, etteivät nämä henkilöt olisi yhdenmukaistaneet toimintaansa tällä lounaalla.

241    Kolmanneksi kantajat väittävät Kreikkaa koskevista muistiinpanoista ilmenevän, että C1 antoi P1:lle lyhyen yleiskatsauksen Chiquitan toiminnasta Kreikassa saadakseen P1:n vakuuttuneeksi yhteishankintajärjestelyn tekemisen eduista. Ilmauksen ”apu Chiquita/Bonita-kaksikon sysäämiseksi” voitaisiin siten ymmärtää merkitsevän sitä, että C1 totutti P1:tä ajatukseen hedelmien ja lisenssien toimittamisesta kilpailijalle yhteishankintajärjestelyn yhteydessä. Koska Chiquitalla ei ollut riittävästi lisenssejä, se oli päättänyt vähentää Consul-merkkisten banaaniensa myyntiä Chiquita-merkkisten banaaniensa hyväksi sen vuoksi, että se sai viimeksi mainituista korkeamman hinnan, ja tämä selittää seuraavan ilmauksen: ”vähennetään myös Consulia. Chiquitan ajatus: pelkkää Chiquitaa, ainoastaan parasta laatua olevaa merkkiä”. Tässä yhteydessä ilmauksella ”apu Chiquita/Bonita-kaksikon sysäämiseksi” viitataan Pacificin Bonita-merkkiin kohdistuvan kilpailun vähenemiseen sen jälkeen, kun Chiquita teki yksipuolisen päätöksen kasvattaa paremman Chiquita-merkkinsä myyntimääriä ja vähentää halvemman Consul-merkkinsä myyntimääriä. Tämä ilmaus voitaisiin ymmärtää vaihtoehtoisesti myös siten, että siinä on kyse C1:n antamista ohjeista, jotka liittyvät PFCI:ltä saatavien banaanien laatuvaatimuksiin.

242    Ilmaukset ”Chiquitan hinta Kreikassa = Italiassa” ja ”heidän mukaan sen pitäisi olla = Bonitasta Italiassa ja Kreikassa” eivät merkitse mitään, koska Chiquitan hinnat tai PFCI:n hinnat eivät ole olleet samat Italiassa ja Kreikassa. Kyseisiä rivejä on näin ollen analysoitava yhteishankintoja koskeneiden keskustelujen valossa siten, että ne merkitsevät C1:n pyrkineen saamaan P1:n tekemään yhteishankintajärjestely selittämällä hänelle, että jos PFCI toisi omilla lisensseillään Chiquitan banaaneja, jotka tämän jälkeen myytäisiin korkeampaan hintaan, Chiquita varaisi Pacificille osan tästä hinnasta kompensoidakseen voiton menetystä, joka aiheutuisi siitä, että Pacificin tuomien Bonita-merkkisten banaanien myyntimäärä vähenisi. Näin ollen nämä ilmaukset eivät ole todiste siitä, että kaksi kilpailijaa olisi keskustellut keskenään omista hintastrategioistaan tai vielä vähemmän todellisista markkinahinnoista.

243    Mikään muistiinpanoihin sisältyvä seikka ei siten viittaa siihen, että Chiquitan ja PFCI:n välillä olisi tehty Kreikassa noudatettavaa hintastrategiaa koskeva kilpailunvastainen sopimus, eikä komissio ole myöskään osoittanut, että tällainen sopimus olisi pantu täytäntöön. Tosiasioista käy tässä yhteydessä yksiselitteisesti ilmi, että PFCI:n Kreikassa ja Italiassa saamien hintojen väliset erot eivät ole suinkaan vähentyneet, vaikka näin olisi tapahtunut, jos oletettu sopimus olisi tehty ja pantu täytäntöön.

244    Komissio väittää P1:n muistiinpanoista ilmenevän Kreikkaa koskevan hinnoittelun osalta, että Chiquita oli todennut sen päämääränä olevan nostaa Kreikassa soveltamansa hinnat Italiassa soveltamiensa hintojen tasolle, joka oli korkeampi (minkä osoittaa ilmaus ”Chiquitan hinta Kreikassa = Italiassa”), ja selittänyt, että sen mielestä samaa lähestymistapaa olisi sovellettava Pacificin Bonita-merkkisiin banaaneihin Kreikassa ja Italiassa (minkä osoittaa ilmaus ”[Chiquitan] mukaan sen pitäisi olla = Bonitasta Italiassa ja Kreikassa”). Lisäksi komission mukaan Chiquitan ja Pacificin Kreikassa ja Italiassa soveltamien hintojen toisiinsa kytkeytymisen tapaa koskeva kysymys on erittäin arkaluonteinen ja liittyy kahden kilpailijan omaksumiin hintastrategioihin (riidanalaisen päätöksen 109 ja 110 perustelukappale).

245    Komissio tarkentaa vielä, ettei riidanalaisessa päätöksessä väitetä, että Consul-merkin myynnin vähentäminen tai ”Chiquita/ Pacific-kaksikon sysääminen” olisi osa hintojen vahvistamisesta tehtyä sopimusta. Kantajien perusteluja, joilla osoitetaan, että päätös vähentää Consul-merkin myyntiä Chiquita-merkin hyväksi on seurausta Chiquitan yksipuolisesta päätöksestä, ei ole siten tarpeen tutkia.

246    Riippumatta siitä, ovatko Kreikkaa koskevat muistiinpanot todiste sopimuksesta tai yhdenmukaistetusta menettelytavasta ja oliko komission tehtävä ehdottomasti ero näiden kahden lainvastaisen käyttäytymisen välillä (ks. tältä osin jäljempänä 437 kohta ja sitä seuraavat kohdat), on todettava, ettei näihin muistiinpanoihin sisälly seikkoja, jotka puhuisivat sen kantajien esittämän tulkinnan puolesta, jonka mukaan ne heijastelevat keskusteluja Pacificin lisensseillä maahan tuotavista Chiquita-merkkisistä banaaneista saatavan korkeamman hinnan jakamisesta. Näistä muistiinpanoista ilmenee päinvastoin, että C1 ja P1 vaihtoivat keskenään tietoja hintojen vahvistamiseen liittyvistä aikomuksistaan ja strategioistaan ja että aikomukset olivat strategian osa sikäli, että Pacificin piti pyrkiä nostamaan Kreikan hintatasonsa Italian hintojen tasolle (minkä osoittaa ilmaus ”heidän mukaan sen pitäisi olla = Bonitasta Italiassa ja Kreikassa”). Kysymys siitä, vastasivatko tosiasialliset hinnat tämän jälkeen täysin näitä aikomuksia, on tässä yhteydessä vailla merkitystä, ja se, että hintoja ei mukautettu sovitulla tavalla, ei myöskään osoita vääräksi päätelmää, jonka mukaan muistiinpanot ovat todiste siitä, että Chiquita ja Pacific vaihtoivat tietoja hintoja koskevista aikomuksistaan Kreikan osalta.

247    Neljänneksi kantajat väittävät aluksi, että Italiaa koskevissa muistiinpanoissa käytetty ilmaus ”sysätä Dole ja Del Monte ulos” ei heijastele C1:n ja P1:n välistä keskustelua. Koska Dolella ja Del Montella yhdessä oli Italiassa noin 40 prosentin markkinaosuus, ei olisi mitenkään uskottavaa, että Chiquita ja PFCI, joiden markkinaosuus Italian markkinoilla oli vain noin 10 prosenttia, olisivat voineet keskustella ja vielä vähemmän sopia tällaisesta strategiasta. Tämän on lisäksi vahvistanut C1, joka 18.6.2010 pidetyssä kuulemistilaisuudessa totesi P1:n muistiinpanoista, joista ajatus ”sysätä Dole ja Del Monte ulos” ilmenee, että ”kyse on vain kaverista, joka ei tiedä mistä puhuu”, ja että ”se on aivan järjetöntä”.

248    Kantajat jatkavat toteamalla, että seuraavilla riveillä käytetyt ilmaukset, jotka koskevat Consul-merkkisten banaanien myyntimäärän vähentymistä ja Chiquita-merkkisten banaanien myyntimäärän kasvua, on jälleen ymmärrettävä C1:n antamiksi selityksiksi siitä, että Chiquita keskittyy lisenssipulan vuoksi yksipuolisesti kannattavampaan Chiquita-merkkisten banaanien myyntiin. P1 päätteli tästä selityksestä, että tämä Chiquitan strategia antaisi Bonita-merkille tilaa. Ilmaukset ”tarjonnan sääntely (Ecuador)” ja ”Bonita sysää hintoja” heijastelevat samoin P1:n ajatusta siitä, että banaanien hankkiminen Ecuadorista myös Chiquitalle tekisi mahdolliseksi sen, että Pacific voisi sysätä alaspäin tarjontahintoja tässä maassa. Chiquita toteutti Consul-merkkisten banaanien myyntimäärien vähentämisen Italiassa kuitenkin vasta lähes vuosi 28.7.2004 järjestetyn lounaan jälkeen, joten vähentämistä ei voida missään tapauksessa liittää tällä lounaalla keskusteltuun aiheeseen, eikä sillä ole kilpailunvastaisen menettelytavan vaikutusta. P1:n C1:n selityksistä tekemät henkilökohtaiset johtopäätökset eivät missään tapauksessa tarkoita tai osoita sitä, että olisi tehty kilpailunvastainen sopimus, jolla pyrittiin jakamaan markkinat tai yhteensovittamaan hintoja.

249    Kantajat väittävät vielä, että myös ilmaisuihin ”paikallinen sopimus (Italia/Portugali/Kreikka)” ja ”liian suuri (pääkonttori). Ei mahdollista” sisältyviä seikkoja on tulkittava yhteishankintojen yhteydessä ja että ne merkitsevät sitä, että P1 arvioi olevan liian monimutkaista päästä yhteishankinnoista sopimukseen, jos Chiquitan ja PFCI:n pääkonttorit otettaisiin mukaan neuvotteluihin. Tästä on osoituksena se, että Chiquitan ja LVP:n pääkonttorien väliset aiemmat keskustelut eivät ole johtaneet tuloksiin, minkä vuoksi sopimus oli parempi tehdä paikallisella tasolla.

250    Aivan aluksi on syytä todeta riidanalaisen päätöksen 112 perustelukappaleesta käyvän ilmi, ettei komissio väitä, että osapuolet olisivat tehneet sopimuksen ”sysätä[kseen] Dolen ja Del Monten ulos [Italian] markkinoilta” tai että tällainen suunnitelma perustui ”sopimukseen, joka oli tehty tarkoituksena haastaa kahden mahtavan kilpailijan markkina-asema vähentämällä Consul-merkkisten banaanien määrää ja korvaamalla ne sitten Bonita-merkkisillä banaaneilla sekä nostamalla hintoja”. Näin ollen ei ole tarpeen tutkia kysymystä siitä, osoittivatko muistiinpanot tämän seikan, eikä lausua komission kirjelmissään esittämän kyseessä olevia rivejä koskevan sen mahdollisen selityksen todennäköisyydestä, jota kantajat luonnehtivat ”pelkkään spekulaatioon perustuvaksi”.

251    Siltä osin kuin kantajien väitteet voidaan ymmärtää siten, että ne liittyvät jälleen pyrkimykseen kumota P1:n muistiinpanojen uskottavuus vetoamalla C1:n 18.6.2010 järjestetyssä kuulemistilaisuudessa esittämään toteamukseen, jonka mukaan ajatus ”sysätä Dole ja Del Monte ulos” on ”aivan järjetön” ja osoittaa sen ajattelijan olevan ”vain kaveri[– –], joka ei tiedä mistä puhuu”, riittää, kun pannaan merkille seuraavat seikat: Yhtäältä nämä P1:n muistiinpanojen oletetulle uskottavuuden puutteelle perustuvat väitteet on hylätty jo edellä 194 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa. Toisaalta pelkästään C1:n lausumalla, jonka mukaan ajatus ”sysätä Dole ja Del Monte ulos markkinoilta” on järjetön – lausuma, joka omassa asiayhteydessään ja kokonaisuutena luettuna ei kuitenkaan ole täysin yksiselitteinen – ei voida osoittaa, että osapuolet eivät olisi ottaneet tätä asiaa esille tai että muistiinpanot kokonaisuudessaan eivät heijastelisi 28.7.2004 järjestetyllä lounaalla käytyä keskustelua, ellei C1:n lausumia kokonaisuutena koskevien kantajien väitteiden myöhemmästä tutkimisesta muuta johdu (ks. jäljempänä 336 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

252    Asianosaisten näkemyserot tulkittaessa ilmauksia ”Consulin vähentäminen 15 000/viikko [– –] Keskittyminen Chiquitan määrän kasvattamiseen [– –] Antaa tilaa Bonitalle [– –] Tarjonnan sääntely (Ecuador)” koskevat kysymystä siitä, onko syytä katsoa näiden ilmausten heijastelevan P1:n omia pohdintoja, jotka liittyvät C1:n selityksiin Chiquitan yksipuolisesta strategiasta kasvattaa Chiquita-merkkisten banaanien määrää, vai kilpailijoiden yhteistä strategiaa, jolla pyrittiin edistämään hintojen nousua sekä sääntelemään Ecuadorista tehtäviä hankintoja muuttamalla banaanimerkkien maahantuontia koskeneita strategioita. Ilman, että olisi tarpeen lausua asianosaisten väitteistä siitä, jättikö YMJ:llä harjoitettu markkinoiden sääntely joustovaraa maahantuotavien banaanimäärien osalta vai ei, tässä yhteydessä on todettava, että kantajien tulkinta, jonka mukaan muistiinpanot ilmentävät yksipuolisia selityksiä ja pohdintoja, ei voi menestyä, koska se on ristiriidassa näitä otteita välittömästi seuraavan ilmauksen ”paikallinen sopimus” kanssa sekä muistiinpanojen kaikkien otteiden kanssa, joista ilmenee niiden heijastelevan kahdenvälisiä päätöksiä (ks. edellä 231, 232 ja 235 kohta).

253    Kantajien muistutus siitä, että Chiquita alkoi toteuttaa Consul-merkkisten banaanien määrien alentamista ja Chiquita-merkkisten banaanien määrien kasvattamista koskevaa strategiaansa vasta vuoden kuluttua 28.7.2004 järjestetystä lounaasta, sekä viittaus C1:n lausumiin, joissa todetaan tämän strategian perustuneen ainoastaan yhtiön sisäisiin kaupallisiin näkökohtiin, liittyvät vähemmän kysymykseen siitä, mistä 28.7.2004 järjestetyllä lounaalla keskusteltiin, kuin tämän lounaan mahdollisiin seurauksiin. Niissä on näin ollen kyse yhdenmukaistamisen vaikutuksista, kuten komissio perustellusti korostaa.

254    Kun otetaan huomioon muistiinpanot kokonaisuudessaan sekä edellä esitetyt seikat, on todettava, että on syytä hylätä kantajien väite siitä, että myös ilmauksia ”paikallinen sopimus (Italia/Portugali/Kreikka)” ja ”liian suuri (pääkonttori). Ei mahdollista” on tulkittava yhteishankintojen yhteydessä ja että ne merkitsevät P1:n arvioineen olevan liian monimutkaista päästä yhteishankinnoista sopimukseen, jos Chiquitan ja PFCI:n pääkonttorit otettaisiin neuvotteluihin mukaan, minkä osoitti se, että Chiquitan ja LVP:n pääkonttorien väliset aiemmat keskustelut eivät ole johtaneet tuloksiin, joten sopimus oli parempi tehdä paikallisella tasolla.

255    Viidenneksi ja vastaavalla tavalla kantajien väitteet siitä, että yksikään ”Toimintasuunnitelma”‑otsikon alla muistiinpanoissa olleista virkkeistä ei ole riittävän selvä, jotta sen perusteella voitaisiin katsoa, että Chiquitan ja PFCI:n välillä on todella tehty sopimus ja että ne ovat laatineet kolmivaiheisen toimintasuunnitelman jatkoyhteistyötä varten, eivät myöskään voi menestyä. Siten 28.7.2004 järjestettyä lounasta koskeneiden P1:n muistiinpanojen loppupuolelle sisältyneet ”toimintasuunnitelman” muodostavat seikat ovat päinvastoin lyhennelmä tällä lounaalla käydystä keskustelusta ja osapuolten tässä tilaisuudessa sopimasta strategiasta.

256    Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kantajien esittämillä vaihtoehtoisilla selityksillä ei voida asettaa kyseenalaiseksi komission päätelmiä, jotka se teki 28.7.2004 järjestettyä lounasta koskeneista P1:n muistiinpanoista.

–        Kantajia vastaan puhuvat todisteet, jotka ovat omiaan vahvistamaan kilpailunvastaisen sopimuksen olemassaolon

257    Kantajat väittävät, että komissio ei ole esittänyt mitään näyttöä, jolla voitaisiin osoittaa, että Chiquita ja Pacific olisivat tehneet työlounaalla kilpailunvastaisen sopimuksen. Kaikki komission sen, että ”[P1:n] muistiinpanot ovat ankkuroitu vahvasti todellisuuteen”, osoittamiseksi esittämät seikat ovat ristiriidassa kantajien esittämien vaihtoehtoisten tulkintojen kanssa. Ainoa lisäasiakirja, joka komission mukaan vahvistaa ”strategiaa koskeneet [P1:n] huomautukset”, on Chiquitan sisäinen pöytäkirja, jonka C2 teki lisenssijärjestelmän päätyttyä ja johon sisältyy analyysi banaanimarkkinoista kyseisen järjestelmän päättymisen jälkeen.

258    Kantajien mukaan riidanalaisen päätöksen 118 ja 119 perustelukappaleeseen sisältyvä komission tulkinta, jonka mukaan ilmaus ”Bonitan markkinavaikutus asteikon ’alapäässä’ on ollut täysin olematonta” vahvistaa sen, että Chiquita oletti Bonitalla olevan näillä markkinoilla johtoaseman ja että se oli pettynyt tuloksiin, on hylättävä, koska pöytäkirja ei koske tarkastelun kohteena ollutta ajanjaksoa. Ei voida päätellä Chiquitan olettaneen, että PFCI toimisi 28.7.2004 järjestelyllä lounaalla tehdyn sopimuksen vuoksi markkinoilla tietyllä tavalla. Uskottavampi selitys olisi se, että PFCI yksinkertaisesti toimi eri tavalla kuin, mitä Chiquita oli yksipuolisesti olettanut. Se, että pöytäkirjassa todetaan PFCI:n vaikutuksen ”olleen täysin olematonta”, on täydellisessä ristiriidassa komission lausumien kanssa, joiden mukaan Chiquitan ja PFCI:n välillä olisi pantu täytäntöön niiden markkinakäyttäytymisen yhteensovittamiseen tähdännyt sopimus.

259    Kantajien väitteet on hylättävä.

260    Yhtäältä edellä on jo todettu, että komissio viittasi kyseessä olevaan pöytäkirjaan ainoastaan seikkana, joka vahvistaa P1:n muistiinpanojen uskottavuutta, eikä seikkana, joka vahvistaa sen, että 28.7.2004 järjestetyllä lounaalla olisi tehty sopimus tai tällainen sopimus olisi pantu täytäntöön (ks. edellä 216 kohta).

261    Toisaalta riippumatta siitä, että komissio totesi, että todisteista, joihin se tässä asiassa tukeutuu, ilmenee, että osapuolet jatkoivat 28.7.2004 sovittua yhteistoimintaa tämän jälkeisellä yhteydenpidolla 8.4.2005 saakka (riidanalaisen päätöksen 187–195 perustelukappale), on syytä palauttaa mieliin 28.7.2004 järjestettyä lounasta koskeneiden ainoiden muistiinpanojen osalta, että kun kilpailunvastaisen sopimuksen olemassaolosta on esitetty asiakirjatodiste, komissio ei ole velvollinen esittämään todisteita, jotka tukevat kyseistä sopimusta tai sen täytäntöönpanoa, vaan kantajien asiana on sitä vastoin osoittaa komission esittämien todisteiden olevan riittämättömiä.

262    Edellä 181 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä käy tältä osin ilmi, että, kun komissio todetessaan kilpailuoikeuden rikkomisen tukeutuu asiakirjatodisteisiin, kyseessä olevien yritysten tehtävänä ei ole kuitenkaan pelkästään esittää vaihtoehtoista uskottavaa selitystä komission teorialle, vaan niiden on myös vedottava siihen, että riidanalaisessa päätöksessä mainitut todisteet olivat riittämättömiä rikkomisen olemassaolon toteen näyttämiseksi.

263    Näin ollen 28.7.2004 järjestettyä lounasta koskevien muistiinpanojen uskottavuutta ei voida saattaa kyseenalaiseksi kantajien väitteillä, joiden mukaan se, että pöytäkirjassa todetaan PFCI:n vaikutuksen ”olleen täysin olematonta”, on täydellisessä ristiriidassa komission lausumien kanssa, joiden mukaan Chiquitan ja PFCI:n välillä oli pantu täytäntöön niiden markkinakäyttäytymisen yhteensovittamiseen tähdännyt sopimus.

264    Edellä esitetystä seuraa, että kantajien väitteet, joiden mukaan kilpailunvastaisen sopimuksen olemassaoloa tukevia todisteita ei ole esitetty, samoin kuin P1:n muistiinpanoja ja 28.7.2004 järjestettyä lounasta koskevat väitteet kokonaisuudessaan on hylättävä.

 Chiquitan ja PFCI:n 28.7.2004 jälkeiset jatkoyhteydet

265    Kantajat kiistävät komission toteamuksen siitä, että hintoja koskenut yhteydenpito oli ollut Chiquitan kertomaa toistuvampaa ja että se aloitettiin lähes välittömästi 28.7.2004 pidetyn kokouksen jälkeen (riidanalaisen päätöksen 121 perustelukappale). PCFI:n toimittamilla puhelutietojen luetteloilla tai P1:n kaksilla muistiinpanoilla, joihin komissio vetoaa, ei voida osoittaa, että asia olisi ollut näin.

–       P1:n puhelutiedot

266    On syytä palauttaa mieliin, että komissio totesi riidanalaisessa päätöksessä, että C1 ja P1 ryhtyivät 28.7.2004 pidetyn kokouksen jälkeen soittelemaan toisilleen säännöllisesti – yhteensä noin 15–20 kertaa syyskuun 2004 ja kesäkuun 2006 välisenä aikana −, ja se viittasi tässä yhteydessä puhelutietoihin P1:n matkapuhelimellaan puhumista puheluista sekä C1:n ja Chiquitan marraskuussa 2007 ja 15.2.2008 ja 22.5.2008 tehtyjen tarkastusten yhteydessä antamiin lausumiin (riidanalaisen päätöksen 101 perustelukappale ja alaviite 160).

267    Komissio totesi, että P1:n matkapuhelimellaan helmi–heinäkuussa 2004, loka–joulukuussa 2004 sekä tammi–marraskuussa 2005 puhumia puheluja koskeneista tiedoista ilmenee hänen soittaneen C1:lle 14 kertaa ja aloittaneen kaksi puhelua Chiquita Italian kanssa. Komissio totesi lisäksi Pacificin ilmoittaneen, ettei sillä ollut hallussaan tietoja kiinteää puhelinlinjaa käyttäen soitetuista puheluista ja että matkapuhelimen osalta se kykeni esittämään puhelutiedot vain vuodelta 2005. Näin ollen tiedot, jotka koskevat joka tapauksessa ainoastaan P1:n C1:lle tai Chiquitalle soittamia puheluita, ovat vaillinaisia eivätkä anna täydellistä kuvaa asiasta (riidanalaisen päätöksen 101 perustelukappale ja alaviite 159).

268    Kantajat väittävät, että vaikka komissiolla oli hallussaan P1:n matkapuhelinta koskeneet puhelutiedot helmi–heinäkuulta 2004, loka–joulukuulta 2004 sekä tammi–marraskuulta 2005, komissio kykeni yksilöimään ainoastaan 14 P1:n C1:lle soittamaa puhelua, jotka kaikki oli soitettu 20.1.2005 jälkeen (riidanalaisen päätöksen alaviite 159), ja että 20.1.2005 ja 8.4.2005 välisenä aikana oli soitettu vain yksi kestoltaan 20 sekuntia ollut ja yksi kestoltaan minuutin ja viisi sekuntia ollut puhelu. Komissio ei näin ollen voi käyttää näitä puhelutietoluetteloita tukeakseen päätelmäänsä, jonka mukaan P1 ja C1 panivat 28.7.2004 ja 8.4.2005 välisenä aikana täytäntöön kilpailunvastaisen sopimuksen.

269    Aivan aluksi on syytä panna merkille, että sitä, että muita osapuolten väliset yhteydet osoittavia tietoja ei puhelutietojen vaillinaisuuden vuoksi (ks. edellä 267 kohta) ole olemassa, ei voida tulkita siten, että se osoittaisi, ettei tällaisia yhteyksiä olisi ollut, kuten komissio perustellusti toteaa. Kantajien väite siitä, että komissio käyttää hyväkseen tietojen vaillinaisuutta perustellakseen teoriaansa siitä, että tällaisia puheluja on soitettu, ja kääntää siten todistustaakan, on tässä yhteydessä hylättävä. Perustellessaan päätelmäänsä osapuolten välisestä johdonmukaisesta yhteydenpitojärjestelmästä komissio ei nimittäin tukeudu tietojen vaillinaisuuteen, vaan se tukeutuu kaikkiin todisteisiin (ks. edellä 187–189 kohta), joihin kuuluvat todisteena siitä, että P1:n ja C1:n välillä käytiin puhelinkeskustelut tammikuussa 2005 ja huhtikuussa 2005, olevat tiedot.

270    Se, että nämä kaksi puhelua olivat lyhyitä, ei osoita sitä, ettei näiden keskustelujen sisältö olisi ollut kilpailunvastainen, sillä vakiintuneessa tietojenvaihtojärjestelmässä on mahdollista ilmoittaa tietoja tulevista hintoja koskevista aikomuksista hyvin lyhyessä ajassa.

271    Niitä kantajien perusteluja, joiden mukaan mikään komission esittämistä todisteista ei tue teoriaa siitä, että osapuolet pitivät 28.7.2004 alkaen säännöllisesti yhteyttä, on tarkasteltava sen jälkeen, kun ensin on tutkittu kantajien myöhemmät väitteet, erityisesti väite siitä, että C1:n kysymyksen siitä, onko komissio luonnehtinut kyseessä ollutta kilpailusääntöjen rikkomista perustellusti ”yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi jatketuksi”, yhteydessä antamat lausumat ovat selvässä ristiriidassa sen kanssa, että hän olisi ollut säännöllisesti yhteydessä P1:een (ks. 475 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

272    Edellä esitetystä seuraa, että pelkästään P1:n puhelutietoihin perustuvat väitteet on hylättävä, jollei kantajien myöhempien väitteiden tutkimisesta muuta johdu.

–       P1:n elokuulta 2004 olevat muistiinpanot

273    On syytä panna merkille, että komissio totesi riidanalaisessa päätöksessä P1:n muistiinpanoista ilmenevän, että P1 oli ollut yhteydessä Chiquitan C1:een ja C2:een kaksi eri kertaa elokuussa 2004 eli noin 1−2 viikkoa 28.7.2004 pidetyn kokouksen jälkeen keskustellakseen tulevista hinnoista Kreikassa ja Italiassa sekä markkinakehityksestä Portugalissa. Komission mukaan nämä muistiinpanot ovat todiste Chiquitan ja Pacificin välisistä ensimmäisistä 28.7.2004 pidetyn kokouksen jälkeisistä jatkoyhteyksistä, ja ne vahvistavat sen, ettei kyse ollut yksittäisestä tapauksesta, vaan osapuolet toteuttivat sen täytäntöön panemiseksi jatkotoimia tässä tilaisuudessa käyttöön otetun kollusiivisen järjestelmän mukaisesti (riidanalaisen päätöksen 122 ja 124 perustelukappale).

274    Komissio toteaa näistä muistiinpanoista ensimmäisestä käyvän ilmi (riidanalaisen päätöksen 123 perustelukappale), että P1 ja C1 olivat yhteyksissä perjantaina 6.8.2004 (viikko 32) ja vaihtoivat tällöin hintatietoja ja että vaikka kaikkien yksityiskohtien tulkitseminen ei kuluneen ajan vuoksi ole enää mahdollista, nämä muistiinpanot osoittavat, että keskusteltuaan ensin alustensa saapumisaikatauluista Pacific ja Chiquita keskustelivat ja vaihtoivat tietoja hinnoista, minkä vahvistaa se, että P1:n mainitsemat hinnat (minkä osoittaa seuraavien ilmausten käyttäminen: ”Bonita: € 10,75 [– –] Chiquita € 10,75 [nykyinen] -> ei alle [sic] [– –] Kreikka -> € 15,50- € 16,25- samat[t] taso[t]”) vastaavat tarkasti T2-hintaa, jonka Chiquita ja Pacific todellisuudessa saivat keskeisiltä asiakkailtaan tämän yhteydenpidon tapahtuma-aikana (riidanalaisen päätöksen 124 perustelukappale).

275    Komissio toteaa P1:n jälkimmäisten muistiinpanojen olevan todiste Pacificin ja Chiquitan toisesta yhteydenpidosta, joka ajoittui vähän 11.8.2004 jälkeen ja jonka aikana P1 ja C2 keskustelivat ainakin [vakaista] markkinaolosuhteista Portugalin markkinoilla, koska muistiinpanoissa todetaan, että ”Chiquita -> [C2] [sic] [– –] Portugali -> vakaa” ja että Portugalin alueen vakauden vahvistavat tosiasialliset hinnat, jotka Chiquita sai Portugalissa vihreistä banaaneista 6.8. ja 20.8.2004 välisenä aikana (riidanalaisen päätöksen 125 perustelukappale).

276    Kantajat väittävät, ettei komissio välitä P1:n 6.8.2004 päivättyjen muistiinpanojen todellisesta sisällöstä (edellä 274 kohta) ja että se tulkitsee niitä siten, että se saa ne vastaamaan omia väitteitään. Komissio päätteli pelkän kolmen näihin muistiinpanoihin sisältyneen rivin perusteella osapuolten keskustelleen hintatiedoista sen takia, että niissä mainitut hinnat näyttävät vastaavan Chiquitan ja PFCI:n Kreikassa ja Italiassa tosiasiassa saamia T2-hintoja, mutta se ei ottanut huomioon muita näihin muistiinpanoihin sisältyneitä hintoja ja tietoja.

277    Väitteidensä tueksi kantajat riitauttavat komission toteamuksen siitä, että muistiinpanoissa mainitut hinnat vastasivat Chiquitan ja Pacificin asianomaisena ajanjaksona tosiasiassa saamia hintoja, ja väittävät, että muut muistiinpanoihin sisältyneet tiedot eivät pidä paikkaansa, eivät vastaa todellisia tapahtumia, olivat yleisesti tunnettuja, eivätkä vastanneet C1:n ja P1:n välillä 28.7.2004 väitetysti käyttöön otettua ”toimintasuunnitelmaa”.

278    Aivan aluksi on todettava, että kun otetaan huomioon asianosaisten toimittamat hintaluettelot, kantajien perustelut, joissa väitetään, etteivät muistiinpanoissa mainitut hinnat vastanneet Chiquitan ja Pacificin tosiasiassa laskuttamia hintoja, eivät voi menestyä. Muistiinpanoissa on ilmaus ”Bonita: € 10,75 [– –] Chiquita € 10,75 [nykyinen] -> ei alle [sic] [– –] Kreikka -> € 15,50- € 16,25- samat[t] taso[t]” ja hintaluettelot vahvistavat, että:

–        Chiquitan osalta tosiasiallinen vihreä T2-hinta laatikolta, joka laskutettiin viikolla 33/2004 sen keskeisimmiltä kreikkalaisilta asiakkailta oli 15,00–15,50 euroa ja tosiasiallinen vihreä T2-hinta laatikolta, joka laskutettiin viikolla 33/2004 suurimmalta osalta sen italialaisista asiakkaista oli 16,00–16,25 euroa ja

–        Pacificin osalta tosiasiallinen vihreä T2-hinta laatikolta, joka laskutettiin viikolla 31/2004 (Pacificin aluksen saavuttua Kreikkaan) sen keskeisimmiltä kreikkalaisilta asiakkailta oli 10,50–10,75 euroa ja tosiasiallinen vihreä T2-hinta laatikolta, joka laskutettiin viikolla 34/2004 (Pacificin seuraavan aluksen saavuttua Kreikkaan) sen keskeisimmiltä kreikkalaisilta asiakkailta oli 10,25 euroa (riidanalaisen päätöksen 124 perustelukappale ja alaviite 192).

279    Aivan aluksi on todettava, että kantajien väite siitä, että muistiinpanoissa mainitut hinnat eivät vastanneet Chiquitan tosiasiallisia hintoja, on perusteltu siinä tapauksessa, että huomioon otetaan kaikki ”Chiquita”‑sanan jälkeen esiintyvät lukuina ilmaistut viittaukset (11,50–11,75 euroa, 10,50–10,75 euroa, 10,75 euroa ja 15,50–16,25 euroa). Kaikki nämä luvut eivät välttämättä kuitenkaan vastaa Chiquitan hintoja. Koska 10 ja 11 euron väliin sijoittuvat luvut vastaavat Pacificin laskuttamia hintoja, näiden lukujen mainitseminen ”Chiquita”-sanan jälkeen voi merkitä sitä, että ne ovat hintoja, joita Chiquita oli neuvonut Pacificia laskuttamaan, ja tätä näyttäisi tukevan maininta ”ei alle”. Väitteet siitä, että sen vuoksi, että PFCI ei myynyt mitään Kreikassa viikolla 33, se ei olisi kyennyt yhtenäistämään hintojaan Chiquitan kanssa kyseisellä viikolla, on hylättävä, koska muistiinpanoissa voi hyvin olla kyse viikosta 31 tai 34, jonka aikana Pacificin hinnat vastasivat muistiinpanoissa mainittuja hintoja. Kantajat eivät onnistu osoittamaan vääräksi toteamusta siitä, että luvut 15,50 ja 16,25 vastasivat Chiquitan kreikkalaisilta ja italialaisilta asiakkailtaan kyseessä olevana ajanjaksona laskuttamia hintoja. Kantajien väite siitä, että muistiinpanoissa ei viitata Italiaan, on hylättävä, sillä vaikka niissä ei viitata tähän maahan nimeltä mainiten, ilmaus ”Kreikka -> € 15,50- € 16,25- sama[t] taso[t]” ja edellä 278 kohdassa mainitut tosiasialliset hintatasot osoittavat, että muistiinpanoissa vertaillaan Chiquitan Kreikassa ja Italiassa perimiä hintoja, kuten komissio perustellusti toteaa.

280    Kantajat väittävät toiseksi todisteiden tukevan sitä, että ”Kreikka”-otsikon alla olevat ilmaukset ”[m]enemme sinne seuraavalla viikolla. 93 000 laatikkoa 2 viikoksi” ja ”->Bonita: € 10,75 -> 0,25 (kuljetukset)” eivät vastaa todellisuutta, kun huomioon otetaan tiedot PFCI:n Kreikkaan vuosina 2004 ja 2005 toimittamista määristä ja banaanien kuljettamisesta Kreikkaan aiheutuneet kustannukset, ja ne hylkäävät komission tässä yhteydessä ehdottamat selitykset spekulaationa, joka ei ole uskottavaa tai todennäköistä. Komissio puolestaan väittää kantajien esittämistä tulkinnoista samaa niin ikään todisteiden tukemana.

281    On syytä todeta komission tyytyneen tuomaan riidanalaisessa päätöksessä esiin, että kyseisistä muistiinpanoista ilmeni, että eräs P1:n ja C1:n välisistä yhteydenotoista tapahtui perjantaina 6.8.2004, että useiden tuleviin hintoihin tehtyjen viittausten perusteella on selvää, että tietoja vaihdettiin kahden yrityksen tulevasta käyttäytymisestä hinnoittelussa, että keskustelun kohteena olleet hintatiedot koskivat hintoja Kreikassa ja Italiassa – minkä vahvistaa se, että muistiinpanoissa mainitut hinnat vastasivat tosiasiassa saatuja hintoja – ja että se ei kyennyt kuluneen ajan vuoksi tulkitsemaan enää kaikkia muita seikkoja (ks. edellä 274 kohta). Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen ei ole tarpeen lausua asianosaisten näiden seikkojen osalta esittämistä perusteluista ja todisteista, koska ei ole osoitettu tai edes väitetty, että komission tulkinta voitaisiin osoittaa näiden muiden seikkojen avulla vääräksi, ja koska kantajat väittävät ja yrittävät näyttää toteen vain, että nämä seikat ”eivät pidä paikkaansa tai vastaa todellisia tapahtumia”.

282    Kolmanneksi kantajat vetoavat siihen, että muistiinpanoihin sisältyy virheellisten tietojen lisäksi myös tietoja, jotka olivat yleisesti tunnettuja viikolla 32. Komission tavoin on kuitenkin todettava tämän voivan merkitä ainoastaan sitä, että osapuolet vaihtoivat kilpailunvastaisten yhteyksiensä aikana myös tietoja, joita olisi voitu saada muistakin lähteistä. Tässä yhteydessä on syytä panna lisäksi merkille, että kilpailijan näkemys jostain tarjonta- ja kysyntäolosuhteiden kannalta tärkeästä tiedosta, joka voidaan saada muuten kuin keskustelemalla kyseisten yritysten kanssa, ja tämän tiedon vaikutuksesta markkinoiden kehitykseen ei ole määritelmän mukaan saatavilla olevaa julkista tietoa (tuomio 14.3.2013, Dole Food ja Dole Germany v. komissio, T‑588/08, 279 kohta).

283    Neljänneksi kantajat väittävät elokuulta 2004 peräisin olevien jälkimmäisten muistiinpanojen osalta (riidanalaisen päätöksen 125 perustelukappale) (ks. edellä 275 kohta), ettei komissio selitä, kuinka nämä muistiinpanot voisivat olla todiste minkäänlaisesta yhteydenpidosta P1:n ja C2:n kesken tai minkään sopimuksen täytäntöönpanosta, ja että väite siitä, että C2 olisi ilmoittanut hintojen pysyvän samoina Portugalissa, saattaa olla huhu, jonka P1 kuuli PFCI:n toimistossa.

284    Nämä väitteet on kuitenkin hylättävä, koska kaikki tarkastelun kohteena jo olleet todisteet huomioon ottaen elokuulta 2004 peräisin oleviin jälkimmäisiin muistiinpanoihin sisältyvästä ilmauksesta ”Chiquita -> [C2] [sic] [– –] Portugali -> vakaa” on perusteltua päätellä, että P1 ja C2 olivat olleet keskenään yhteyksissä, jonka aikana C2 kertoi P1:lle hintojen pysyvän Portugalissa vakaina. Näin on etenkin, koska kantajat eivät esitä mitään sen väitteensä tueksi, jonka mukaan se, että C2 oli ilmoittanut hintojen pysyvän vakaina, olisi P1:n kuulema ”huhu”, ja koska Chiquitan vihreistä banaaneista Portugalissa 6.8. ja 20.8.2004 välisenä ajanjaksona tosiasiassa saamien hintojen vakauden vahvistaa Chiquitan Portugalin-edustajan hintaluettelo.

285    Viidenneksi kantajat väittävät vielä, että jatkuvuuden varmistamiseen tähdännyt yhteydenpito – sellaisena kuin komissio sen on 6.8.2004 päivätyistä muistiinpanoista päätellyt – ei vastaa 28.7.2004 järjestetyllä lounaalla C1:n ja P1:n kesken väitetysti käyttöön otettua ”toimintasuunnitelmaa”, koska komission tästä ”toimintasuunnitelmasta” tekemän tulkinnan mukaan Chiquita ja PFCI olisivat keskittyneet Kreikkaa koskeneeseen yhteiseen strategiaansa vasta sen jälkeen, kun ne olivat suunnitelleet Portugalia ja Italiaa koskeneet yhteiset strategiansa. Komissio ei ole kuitenkaan esittänyt mitään todisteita mahdollisista jatkoyhteyksistä viimeksi mainittujen maiden osalta.

286    Nämä väitteet on hylättävä. Paitsi että elokuulta 2004 peräisin olevista kaksista muistiinpanoista ilmenee osapuolten keskustelleen yhtä lailla Portugalista (ks. edellä 283 ja 284 kohta) ja implisiittisesti Italiasta (ks. edellä 278 ja 279 kohta) kuin Kreikastakin, komissio toteaa perustellusti myös, ettei näiden todisteiden uskottavuutta voida asettaa kyseenalaiseksi ainoastaan sen vuoksi, että osapuolten yhteistoiminnassa ei noudatettu tarkasti 28.7.2004 laaditun ”toimintasuunnitelman” järjestystä.

287    Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kantajien väitteet, joilla pyritään asettamaan kyseenalaiseksi Chiquitan ja PFCI:n välisiä 28.7.2004 jälkeisiä jatkoyhteyksiä koskevat todisteet, on hylättävä.

 Helmikuun 2005 ja huhtikuun 2005 väliset jatkoyhteydet

288    Kantajat väittävät, että komissio tukeutui yhteen ainoaan P1:n P2:lle 11.4.2005 klo 9.57 lähettämään sisäiseen sähköpostiviestiin (riidanalaisen päätöksen 127 perustelukappale) ja päiväämättömään taulukkoon, jonka otsikkona on ”Chiquitan hinnat – 2005” (riidanalaisen päätöksen 130 perustelukappale), osoittaakseen sen, että ”salaista hintayhteistyötä tehtiin lähes viikoittain vuoden 2005 viikkoina 6−15”, vaikka nämä asiakirjat pitäisi ymmärtää sekoitukseksi yhtäältä P1:n tekemiä muistiinpanoja ja toisaalta hänelle varainhoidon valvojana PFCI:ssä kuuluneita tehtäviä ja hänen taipumustaan liioitella saavuttaakseen esimiestensä kunnioituksen.

289    Kantajat vetoavat ensiksikin seikkoihin, joilla pyritään osoittamaan, ettei P1 ollut PFCI:ssä vastuussa hinnoittelusta vaan että P1 teki kalibrointiharjoituksia julkisesti saatavilla olleiden tietojen pohjalta. Ne esittävät toiseksi 11.4.2005 klo 9.57 lähetetystä sähköpostiviestistä oman tulkintansa, jonka mukaan mikään ei viittaa siihen, että viestiin sisältyneet tiedot olisivat olleet peräisin Chiquitalta. Ne toteavat kolmanneksi, että Chiquitan ja C1:n lausumat vahvistavat tämän tulkinnan.

–       Riidanalainen päätös

290    On syytä palauttaa mieliin komission todenneen riidanalaisessa päätöksessä, että Pacificin ja Chiquitan 28.7.2004 pidetyssä kokouksessa käyttöön ottaman hintojen koordinaatiojärjestelmän toteuttaminen ja täytäntöön paneminen voidaan näyttää toteen P1:n esimiehelleen P2:lle ([luottamuksellinen tieto]) maanantaina 11.4.2005 (vuoden 2005 viikko 15) klo 9.57 lähettämällä Pacificin sisäisellä sähköpostiviestillä ja päiväämättömällä taulukolla, jonka otsikkona on ”Chiquitan hinnat – 2005”, johon sisältyi tietoja Chiquitan hinnoista vuoden 2005 viikoilta 6–13. Komission mukaan nämä asiakirjat osoittavat yhdessä, että Pacificin P1 ja Chiquitan C1 tekivät salaista hintayhteistyötä lähes viikoittain vuoden 2005 helmikuusta saman vuoden huhtikuun alkuun (viikoilla 6/2005–15/2005) (riidanalaisen päätöksen 126 perustelukappale).

291    Komissio selvittää, että 11.4.2005 klo 9.57 lähettämässään sähköpostiviestissä P1 ilmoitti P2:lle C1:n kanssa hintakartelliin liittyneen viimeaikaisen yhteydenpidon sisällöstä (mikä ilmenee seuraavan ilmauksen käytöstä: ”Jäljempänä seuraavat viimeisimmät tiedot [C1:n] kanssa puheena olleista hinnoista)” Chiquitaa koskeneet arkaluonteiset hinnoittelutiedot mukaan lukien (riidanalaisen päätöksen 127 perustelukappale). Komissio toteaa tämän jälkeen, että Chiquitan banaanien hinnat vuoden 2005 viikoilla 9–15 käyvät ilmi sähköpostiviestin liitteenä olleesta taulukosta (mikä ilmenee seuraavan ilmauksen käytöstä: ”Chiquitan hinnat – 2005 [– –] bruttohinta euroina”) ja että hinnat on eritelty merkin (Chiquita ja Consul) ja maan (Italia, Kreikka ja Portugali) perusteella. Viikon 15 eli maanantaina 11.4.2005 alkaneen viikon osalta hintojen jälkeen on tehty ennustetta (”forecast”) merkitsevä merkintä ”(f)”, mistä ilmenee kyseen olleen tulevia hintoja koskeneesta salaisesta yhteistyöstä. Chiquitan ennakoidut hinnat Italiassa, Kreikassa ja Portugalissa vastaavat lisäksi Chiquitan keskeisimmiltä asiakkailtaan kyseisellä viikolla tosiasiassa saamaa T2-hintaa (riidanalaisen päätöksen 128 perustelukappale).

292    Komissio jatkaa viittaamalla taulukossa mainittuihin Chiquitan eri viikkojen hintoihin ja toteaa, että monet taulukon alaosaan sisältyneet selittävät huomautukset osoittavat P1:n ja C1:n lähes viikoittaisen tulevia hintoja koskeneen kollusiivisen yhteydenpidon sisällön. Huomautuksissa todetaan seuraavaa: ”Viikko 10: hän nostaa P & S [Portugalissa ja Espanjassa] meidän tasollemme”; ”Viikko 13: Chiquita tuntee siihen kohdistetun paineen alentaa hintoja pelkästään Italiassa (pääsiäisen jälkeen). Olemme sopineet yhdessä, että meidän on pidettävä hinnat ennallaan.”; ”Viikko 14: Chiquita tuntee siihen kohdistetun paineen alentaa hintoja Italiassa, erityisesti pohjoisessa. Hän soitti pyytääkseen, että sopisimme tulevaa viikkoa koskevasta strategiastamme ja että yrittäisimme olla muuttamatta sitä.”; ”Viikko 15 – [– –] puhuin [C1:lle], ja hän antaa ohjeet pitää kaikki hinnat ennallaan” (riidanalaisen päätöksen 129 perustelukappale).

293    Sen, että näitä kollusiivisia yhteyksiä pidettiin yllä lähes viikoittain vuoden 2005 helmikuusta saman vuoden huhtikuulle jatkuneena ajanjaksona, osoittaa komission mukaan lisäksi päiväämätön taulukko, jonka otsikkona on ”Chiquitan hinnat – 2005”, joka löydettiin paperiversiona Pacificin P2:n toimistosta samasta kansiosta kuin 11.4.2005 klo 9.57 lähetetty sähköpostiviesti ja joka on aiempi versio tähän sähköpostiviestiin liitetystä taulukosta (riidanalaisen päätöksen 130 perustelukappale). Komissio huomauttaa, että 11.4.2005 klo 9.57 lähetettyyn sähköpostiviestiin sisältynyt taulukko koski vuoden 2005 viikkoja 9–15 ja että ”Chiquitan hinnat – 2005” ‑niminen päiväämätön taulukko koski puolestaan vuoden 2005 viikkoja 6–13 ja sisälsi samat selittävät huomautukset viikkojen 10 ja 13 osalta kuin 11.4.2005 klo 9.57 lähetettyyn sähköpostiviestiin liitetty taulukko [minkä osoittaa seuraavien ilmausten käyttäminen: ”Viikko 10: hän nostaa P & S [Portugalissa ja Espanjassa] meidän tasollemme”; ”Viikko 13: Chiquita tuntee siihen kohdistetun paineen alentaa hintoja pelkästään Italiassa (pääsiäisen jälkeen). Olemme sopineet yhdessä, että meidän on pidettävä hinnat ennallaan”]. Tämä tosiseikka vahvistaa sen, kuten P1 totesi 11.4.2005 klo 9.57 lähettämässään sähköpostiviestissä (johon sisältyy ilmaus: ”Jäljempänä seuraavat viimeisimmät tiedot [C1:n] kanssa puheena olleista hinnoista”), että P1 päivitti taulukkoa ja selittäviä huomautuksia säännöllisesti lähes viikoittain C1:n kanssa tekemänsä vihreiden banaanien viikoittaista hintaa Portugalissa, Kreikassa ja Italiassa koskeneen salaisen yhteistyön puitteissa (riidanalaisen päätöksen 131 perustelukappale).

–       11.4.2005 klo 9.57 lähetetyn sähköpostiviestin asiayhteys ja olosuhteet

294    Kantajat toteavat aluksi, ettei P1 ole missään vaiheessa vastannut Pacificissa millään tavalla myynnistä taikka myyntimäärien tai hintojen vahvistamisesta.

295    Nämä väitteet on hylättävä. On nimittäin syytä panna merkille komission todenneen, – eivätkä kantajat ole riitauttaneet tätä seikkaa asianmukaisesti – että P1:llä Pacificissa olleista muista velvollisuuksista riippumatta P1 oli läsnä ja osallistui sisäisiin kokouksiin, joiden aikana keskusteltiin hinnoista, että hän raportoi P2:lle kollusiivisista yhteyksistään Chiquitan kanssa ja että hän keskusteli hinnoista Pacificin markkinointiryhmän jäsenten, esimerkiksi P3:n kanssa, minkä osoittaa 11.4.2005 klo 9.57 lähetetty sähköpostiviesti, johon sisältyy erityisesti seuraavat ilmaukset: ”Ilmoitin [P3:lle] ja [P4:lle], että Aldi pysyi ennallaan viikolla 15”; ”[P3] tiedotti minulle jatkuvasti hintojen laskusta Italiassa”.

296    Komissio esittää myös seuraavan joukon todisteita, joilla pyritään osoittamaan P1:n osallistuneen suoraan PFCI:n johtamiseen:

–        eri otteet hänen muistiinpanoistaan, jotka osoittavat hänen olleen mukana banaanikaupan kaikilla osa-alueilla korkealla tasolla, erityisesti hinnoittelukysymysten, myyntimäärien, lisenssien ja toimitusten käsittelyssä sekä yhteyksissä asiakkaisiin ja muihin markkinatoimijoihin (kuten satamaoperaattorit), ja jotka ovat todiste hänen keskusteluistaan PFCI:n henkilöstön ja P2:n kanssa sekä hänen liikematkoistaan,

–        Chiquitan C1:n C3:lle ja C4:lle 23.2.2005 lähettämä sähköpostiviesti, joka koskee tuontia ja jossa P1 mainitaan yhteyshenkilönä ja välikätenä Chiquitan henkilöstön ja P2:n välillä, ja 11.4.2005 klo 9.57 lähetetty sähköpostiviesti (ks. edellä 290–292 kohta) ja

–        joukko Pacificissa tehtyyn tarkastukseen liittyviä asiakirjoja.

297    Komission tavoin on lisäksi syytä panna merkille (riidanalaisen päätöksen 324 perustelukappale), että se, että sekä 11.4.2005 klo 9.57 lähetetty sähköpostiviesti että Chiquitan hintoja koskeneita tietoja vuoden 2005 viikkoilta 6–13 sisältänyt päiväämätön taulukko löydettiin P2:n toimistosta paperille tulostetussa muodossa ja kansioon järjestettynä, osoittaa Pacificin käyttäneen näitä P1:n ”kokoamia” tietoja.

298    Koska kantajat toteavat vain, että ”[P1:llä] ei ollut mitään päätösvaltaa myyntien ja määrien tai hintojen määrittämisessä ja että hän ei myöskään ollut mukana yhdessäkään keskustelussa, joiden aikana vahvistettiin hintatasoja,” ja että ”mikään asiakirjavihkoon sisältyvä seikka ei osoita [P1:n] todella antaneen Chiquitaa koskeneet tiedot kauppaedustajien ryhmälle”, on todettava, etteivät kantajat ole kumonneet komission esittämiä todisteita.

299    Tätä toteamusta ei voida osoittaa vääräksi P1:n P2:lle ja muille Pacificin johtajistoon kuuluneille 11.4.2005 klo 9.57 lähettämällä sähköpostiviestillä, jota kantajat lainaavat. Tämä asiakirja ei nimittäin ole todiste, jolla voitaisiin osoittaa, ettei P1 osallistunut hintojen vahvistamiseen.

300    Kantajat väittävät tässä yhteydessä P1:n todenneen 11.4.2005 klo 9.57 lähetetyssä sähköpostiviestissä, että ”vaikka [P3] tiedotti hänelle jatkuvasti hintojen laskusta 0,75–1,00 eurolla Italiassa”, hän katsoi, että ”[PFCI:n] täytyi kyetä pysymään 17,00 eurossa Italiassa”. Viikkoa 15 koskeneen viikoittaisen hintaraportin sisältäneestä samana päivänä klo 11.24 lähetetystä sähköpostiviestistä kävi ilmi, että PFCI:n hinnat olivat ylitarjonnan vuoksi todella laskeneet Italiassa 0,45 eurolla, mikä osoittaisi selkeästi sen, että – toisin kuin P3 väittää – P1 ei missään tapauksessa osallistunut PFCI:n hintojen vahvistamiseen ja että Chiquitan hinnoilla, jotka pysyivät viikolla 15 ennallaan, ei ollut ratkaisevaa vaikutusta PFCI:n vahvistaessa hintojaan.

301    Komissio hylkäsi nämä väitteet jo riidanalaisen päätöksen 137 ja 138 perustelukappaleessa, eivätkä kantajat onnistu saattamaan näissä perustelukappaleissa esitettyjä selityksiä kyseenalaisiksi unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämillään kirjelmillä. Komissio totesi, että näillä kahdella sähköpostiviestillä oli selvästi eri tarkoitus. Niistä ensimmäisessä todettiin, että hinnat Italiassa olivat yleisesti laskussa mutta että oli olemassa syitä pyrkiä pitämään hinnat ennallaan, kun taas Pacificin sisäisiä hinnoittelukeskusteluja heijastellut jälkimmäinen sisälsi hintoja koskeneita tietoja, jotka oli tarkoitettu Pacificin viikkoraporttiin. Nämä kaksi sähköpostiviestiä näin ollen osoittavat sen, että Pacificilla oli selkeä käsitys hintatasoista, joita sen myyntihenkilöstön piti ennen asiakkaiden kanssa käytäviä keskusteluja käyttää (riidanalaisen päätöksen 137 ja 138 perustelukappale). Komissio päättelee siten perustellusti, että ensimmäinen sähköpostiviesti sisälsi ex ante tietoja Chiquitan hintoja koskeneista aikomuksista ja että jälkimmäisessä taas oli kyse asiakkaiden kanssa Italiassa käytyjä keskusteluja koskeneesta viikoittaisesta ex post raportista. Siten voidaan kohtuudella katsoa, että jälkimmäinen sähköpostiviesti perustuu P1:n alkuperäistä arviota muuttaneisiin päivitettyihin tietoihin. P1 ilmoitti jälkimmäisessä sähköpostiviestissä lisäksi syyt, joiden vuoksi hän lopulta otti hintojen laskun huomioon; niitä olivat hintojen aleneminen Pohjois-Italiassa, äskettäin saapuneiden banaanien määrät ja Pacificin myymättä olevat banaanivarastot. Se, että nämä kaksi sähköpostiviestiä olivat P1:n lähettämiä, osoittaa hänen osallistuneen hintojen vahvistamiseen Pacificissa, toisin kuin kantajat väittävät.

302    Ei voida myöskään hyväksyä kantajien väitettä, jonka mukaan se, että Pacificin hinnat Italiassa laskivat vuoden 2005 viikolla 15 ja että Chiquitan hinnat taas pysyivät ennallaan, osoittaisi sen, ettei Chiquitan hinnoilla ollut mitään vaikutusta Pacificin hintoihin. Pelkästään se, että yritys ei käyttäydy hintayhteistyön edellyttämällä tavalla, ei ole omiaan osoittamaan, että unionin kilpailuoikeutta ei olisi rikottu (ks. vastaavasti tuomio 30.4.2009, CD-Contact Data v. komissio, T‑18/03, Kok., s. II‑1021, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), vaan edellä olevassa kappaleessa juuri esitetystä johtuu lisäksi nimenomaisesti, että klo 9.57 lähetetty Chiquitan hintataulukon sisältänyt sähköpostiviesti koski Pacificin hintoja koskeneita aikomuksia ja että klo 11.24 lähetetyssä sähköpostiviestissä selitettiin nimenomaan, miksi tosiasialliset hinnat poikkesivat näistä aikomuksista. Tämä ei ole todiste siitä, että hintoja koskeneita aikomuksia koskenut yhteistyö ei ole vaikuttanut tosiasiallisiin hintoihin.

303    Kantajien P1:n roolia koskevien väitteiden osalta on syytä palauttaa lopuksi mieliin, että oikeuskäytännön mukaan se, että yrityksen katsotaan olevan vastuussa SEUT 101 artiklan rikkomisesta, ei edellytä sitä, että yhtiömiehet tai ylimmät johtajat ovat syyllistyneet kilpailusääntöjen rikkomiseen, tai edes sitä, että he ovat olleet siitä tietoisia; riittävää on se, että rikkomukseen on syyllistynyt sellainen henkilö, jolla on oikeus toimia yrityksen lukuun (tuomio 7.6.1983, Musique Diffusion française ym. v. komissio, 100/80–103/80, Kok., s. 1825, 97 kohta; tuomio 20.3.2002, Brugg Rohrsysteme v. komissio, T‑15/99, Kok., s. II‑1613, 58 kohta ja edellä 282 kohdassa mainittu tuomio Dole Food ja Dole Germany v. komissio, 581 kohta). Kantajat eivät ole kuitenkaan osoittaneet vääriksi komission esittämiä erityisesti Pacificin yhtiöjärjestykseen liittyviä todisteita, joilla osoitetaan tilanteen olleen P1:n osalta tämä.

304    Näin ollen kantajien väitteellä, jonka mukaan P1:llä ei ollut lopullista vastuuta hintojen vahvistamisesta, ei ole merkitystä ja se on hylättävä (ks. vastaavasti edellä 282 kohdassa mainittu tuomio Dole Food ja Dole Germany v. komissio, 582 kohta).

305    Toiseksi on todettava, että kantajien väitteillä, joilla pyritään osoittamaan P1:n tehneen kalibrointiharjoituksia julkisesti saatavilla olleiden tietojen pohjalta, ei voida kumota sitä, että hän sai C1:ltä myös kilpailunvastaisia tietoja. Näin ollen se, että P2 pyysi P1:tä tutkimaan julkisesti saatavilla olleita lukuja – kuten 8.12.2004 päivätystä sähköpostiviestistä ilmenee –, ei ole todiste, jolla voitaisiin osoittaa, ettei Pacificilla olisi ollut käytettävissään Chiquitan hintoja koskeneita luottamuksellisia tietoja. Mainittuun sähköpostiviestiin sisältyneen lausuman perusteella, jonka mukaan Pacificilla ei tarkistusten tekemistä varten ollut käytettävissään muuta riippumatonta lähdettä kuin Sopisco, ei voida päätellä, ettei Pacificilla olisi ollut käytettävissään kilpailussa sovellettavia hintoja koskevia suoria tietolähteitä.

306    Kolmanneksi edellä 220 kohdassa on jo todettu, että se, että kilpailijoiden välillä on tosiseikkojen tapahtumahetkellä ollut hyväksyttävää yhteydenpitoa – minkä kantajien lainaama C1:n 23.2.2005 lähettämä sähköpostiviesti osoittaa –, ei sulje pois sitä, että myös kollusiivisia yhteyksiä on pidetty yllä. Komissio totesi, että P1 ja C1 jatkoivat keskusteluja yhteishankinnoista ja yhteishuolinnasta koko rikkomisjakson ajan (riidanalaisen päätöksen 152 perustelukappale). Kuten edellä 220 kohdassa on jo muistutettu, unionin tuomioistuin on korostanut, että sopimusta voidaan pitää tarkoitukseltaan rajoittavana, vaikka sen ainoana päämääränä ei ole kilpailun rajoittaminen, vaan sillä on myös muita, hyväksyttäviä päämääriä (ks. edellä 220 kohdassa mainittu tuomio General Motors v. komissio, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

–       Kantajien tulkinta 11.4.2005 klo 9.57 lähetetystä sähköpostiviestistä

307    Kantajat väittävät, ettei mikään 11.4.2005 klo 9.57 lähetettyyn sähköpostiviestiin sisältyvä seikka viittaa siihen, että viestiin sisältyneet tiedot olisi saatu kilpailijoilta tai että ne eivät sähköpostiviestiä lähetettäessä olisi olleet vielä julkisesti saatavilla. Nämä tiedot olivat sitä paitsi virheellisiä.

308    Useissa sähköpostiviestiin sisältyneissä toteamuksissa viitattiin ensiksikin markkinoilla yleisesti tunnettuihin tosiseikkoihin. Esimerkiksi viikkoa 13 koskevissa muistiinpanoissa mainittiin, että ”Chiquita tun[si] siihen kohdistetun paineen alentaa hintoja pelkästään Italiassa (pääsiäisen jälkeen)”. Markkinahinnat alkavat kuitenkin alentua joka vuosi pääsiäisen jälkeen, mitä P1 ei ehkä tiennyt. Samoin sen, että Wong-alus oli toimittamassa Di Leonardolle merkittäviä banaanimääriä, täytyi olla yleisesti tunnettua markkinoilla. Koska Wong-alus oli saapunut jo 4.4.2005, Ravennan satamassa (Italiassa) purettujen banaanien määrä oli ollut tiedossa ainakin joitakin päiviä ennen tätä ajankohtaa, joten Chiquita ja PFCI olivat saaneet Di Leonardon tavarantoimittajien ominaisuudessa tiedon Di Leonardolta siitä, ettei se tarvinnut niiltä suuria määriä.

309    Tätä väitettä ei voida hyväksyä, sillä se perustuu 11.4.2005 klo 9.57 lähetettyyn sähköpostiviestiin sisältyneiden seikkojen lainaamiseen vain osittain. Kantajat jättävät mainitsematta, että ilmausta ”Chiquita tuntee siihen kohdistetun paineen alentaa hintoja pelkästään Italiassa (pääsiäisen jälkeen)” seuraa seikka, jolla voidaan osoittaa tulevia hintoja koskeneen sopimuksen tekeminen, eli seuraava ilmaus: ”Olemme sopineet yhdessä, että meidän on pidettävä hinnat ennallaan”. Kantajat korostavat samoin sitä, että se, että Wong-alus oli saapunut viikolla 14, oli markkinoilla yleisesti tunnettua, mutta eivät ole huomaavinaan sitä, että P1 yksilöi tämän tiedon lähteen selvästi tehdessään seuraavan kirjauksen:

”Jäljempänä seuraavat viimeisimmät tiedot [C1:n] kanssa puheena olleista hinnoista. Juuri hän kertoi minulle Di Leonardosta/Wongista.”

310    Vastaavalla tavalla kantajat vaikenevat muistakin sähköpostiviestiin sisältyneistä seikoista, joiden ei voida katsoa liittyvän pelkästään yleisiin markkinaolosuhteisiin tai sisältävän vain julkisesti saatavilla olleita tai asiakkailta peräisin olleita tietoja vaan jotka ovat päinvastoin todiste siitä, että Pacific oli keskustellut Chiquitan kanssa tulevista hinnoista ja hintoja koskeneista aikomuksista. Sähköpostiviestiin sisältyy erityisesti seuraavat maininnat: ”Hän soitti pyytääkseen, että jaamme strategiamme tulevalla viikolla ja pyrimme pitämään hintoja yllä”, ”Jäljempänä seuraavat viimeisimmät tiedot [C1:n] kanssa puheena olleista hinnoista” tai ”Viikko 15 – [– –] puhuin [C1:lle] ja hän antaa ohjeet pitää kaikki hinnat ennallaan”. Nämä seikat ovat todiste P1:n ja C1:n välisistä kilpailunvastaisista yhteyksistä riippumatta siitä kantajien esiin tuomasta seikasta, ettei P1 ollut kirjoittanut C1:n nimeä oikein, eikä kyseisiä seikkoja voida tulkita ”[C1:n] hyväksyttävän yhteydenpidon aikana vuoden 2005 alussa antamien yleisten lausumien kaunistelluiksi versioiksi, joilla [P1] saattoi korostaa väitettyä tietämystään ja rooliaan banaanialalla”, kuten kantajat väittävät.

311    Tässä yhteydessä on hylättävä myös kantajien väitteet, joiden mukaan sen vuoksi, että C1:tä ei mainita viikkoja 13 ja 14 koskeneissa muistiinpanoissa nimeltä, ei ole mahdollista tietää kehen ”hän” pronominilla viitataan tai päätellä, että ilmauksilla ”olemme sopineet” tai ”hän soitti pyytääkseen, että jaamme strategiamme” viitataan C1:een tai kehenkään muuhunkaan Chiquitan toimihenkilöön. Niillä voitaisiin viitata yksinkertaisesti PFCI:n sisäisiin keskusteluihin. Kun otetaan huomioon ilmauksiin ”Jäljempänä seuraavat viimeisimmät tiedot [C1:n] kanssa puheena olleista hinnoista” ja ”Puhuin [C1:lle], ja hän antaa ohjeet pitää kaikki hinnat ennallaan” sisältyvät seikat ja se, että kaikki nämä maininnat ovat Chiquitan hintataulukkoon sisältyneitä huomautuksia, ja kaikki komission kokoamat todisteet (ks. edellä 188 ja 189 kohta), komissio on voinut katsoa perustellusti, että ilmauksilla ”olemme sopineet” tai ”hän soitti pyytääkseen, että jaamme strategiamme” viitataan C1:een.

312    Kantajat väittävät toiseksi, ettei mikään sähköpostiviestiin sisältynyt seikka osoita, että tiedot olisi saatu ennen niiden leviämistä markkinoille tai että ne olisivat peräisin Chiquitalta, ja ettei komissio esitä mitään näyttöä tältä osin. Niinpä viikkojen 9−14 hintatiedot eivät olleet enää ajankohtaisia 11.4.2005 klo 9.57 lähetetyn sähköpostiviestin lähettämishetkellä maanantaina vuoden 2005 viikolla 15, ja ne olivat jo tiedossa markkinoilla. P1 kykeni siten saamaan nämä tiedot helposti PFCI:n myyntiryhmältä seuraamalla ryhmän asiakkaiden kanssa käymiä neuvotteluja tai julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella.

313    Kantajat väittävät viikkoa 15 koskeneiden tietojen osalta myös, että huomiota on kiinnitettävä erityisesti sähköpostiviestin lähettämisen ajankohtaan klo 9.57. Vaikkei ole mahdollista määrittää sitä ajankohtaa, jona P1oli laatinut jotkut muut osat sähköpostiviestistä, on todennäköistä, että viikkoa 15 koskeneet tiedot lisättiin samana aamuna sen jälkeen, kun P1 oli puhunut jonkun myyntiryhmän jäsenen kanssa Chiquitan hinnoista kyseisellä viikolla, sellaisina kuin asiakkaat olivat ne hänelle kertoneet. Tämä selitys sopii täydellisesti yhteen sen kanssa, että Chiquita vahvisti hinnat ja antoi ne tiedoksi markkinoille yleensä maanantaiaamuisin klo 9.00 jälkeen; Chiquita vahvisti tältä osin, että ”voidaan kohtuudella olettaa, että asiakkaat tiesivät Chiquitan kuluvan viikon hinnat jo maanantaiaamuna klo 9.57”. Vaikka P1 ei olisikaan saanut Chiquitan hintoja koskeneita tietoja asiakkailta, Chiquita olisi todennut lisäksi, että ”jos yleiset markkinaolosuhteet pysyivät jotakuinkin samoina, kuten [C1] meille haastatteluissaan moneen otteeseen kertoi, oli loogista, että [P1] saattoi päätellä jopa ennen maanantaiaamua varmuudella, että Chiquitan hinnat eivät muuttuisi seuraavalla viikolla”.

314    On syytä panna merkille komission maininneen riidanalaisessa päätöksessä, että Pacific oli todennut sen viikoittaisten neuvottelujen italialaisten asiakkaiden kanssa käynnistyvän maanantaiaamuisin noin klo 10.00 muttei välttämättä päättyvän kyseisenä ajankohtana ja että usein viikon aikana asiakkaan kanssa käytiin useammat neuvottelut kuin yhdet ja asiakkaalle myytiin useammin kuin kerran (riidanalaisen päätöksen 135 perustelukappale). Kantajat ovat kirjelmissään vahvistaneet tämän mutta väittäneet samalla, että PFCI olisi saanut tiedon Chiquitan hinnoista sen asiakkailta jo silloin, kun se vahvisti maanantaiaamuna omat hintansa Italian osalta. Kantajat väittävät Kreikan ja Portugalin osalta, että myös siellä myynnit toteutettiin yleensä yksilöllisesti. Koska PFCI ei vastaanottanut näissä kahdessa maassa tavarantoimituksia viikoittain vaan kahdesti kuukaudessa, kauppaedustajat alkoivat ottaa yhteyttä asiakkaisiin noin 10 päivää ennen aluksen ennakoitua saapumisajankohtaa, ja neuvotteluja jatkettiin siihen saakka, kunnes hinnoista ja banaanimääristä päästiin sopimukseen. Se, että Chiquita vahvisti seuraavan viikon toimitustensa hinnat Portugalissa ja Kreikassa torstaisin ja perjantaisin, merkitsi sitä, että PFCI, joka vastaanotti banaanitoimituksia ja myi näissä maissa vain kahdesti kuukaudessa, sai etukäteen tiedon Chiquitan hinnoista sen asiakkailta ja otti ne muiden markkinoilta koottujen tietojen ohella huomioon vahvistaessaan omia hintojaan.

315    Tämän valossa ainakaan Italian hintojen osalta ei vaikuta todennäköiseltä, että P1 olisi lisännyt viikkoa 15 koskeneet tiedot ennen sähköpostiviestin lähettämistä samana aamuna sen jälkeen, kun joku myyntiryhmän jäsen oli kertonut hänelle omilta asiakkailtaan tietoonsa saamansa Chiquitan hinnat. Chiquitan lausumat on tässä yhteydessä ymmärrettävä lisäksi niiden antamiseen liittyvässä asiayhteydessä eli Chiquitan puolustuksena yhteenvedon sen tilanteesta sisältäneeseen komission kirjeeseen, jossa komissio totesi, että sillä oli 11.4.2005 klo 9.57 lähetetyn sähköpostiviestin vuoksi syytä epäillä sitä, oliko Chiquita lopettanut kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevän toimintansa sakkoimmuniteettihakemuksensa jättämisen ajankohtana eli 8.4.2005, mikä olisi voinut olla syy olla myöntämättä sille vapautusta sakoista tässä asiassa. Chiquitalla oli siten tietty syy väittää, että P1 oli saattanut saada Chiquitan viikon 15 hinnat tietoonsa maanantaiaamuna ennen sähköpostiviestin lähettämistä muusta lähteestä kuin C1:ltä, eli osoittaa, ettei C1:n ja P1:n välillä ollut pidetty yhteyttä enää 8.4.2005 jälkeen.

316    Vastauksena yhteenvedon Chiquitan tilanteesta sisältäneeseen kirjeeseen annetusta Chiquitan lausumasta voidaan todeta, että Chiquita ilmoitti siinä olettaneensa ensin, että 11.4.2005 klo 9.57 lähetetty sähköpostiviesti heijasteli Pacificin sisäisiä keskusteluja, koska se oli saanut tästä asiakirjasta ei-luottamuksellisen version, jossa kaikki nimet oli peitetty, ja koska sille oli ilmoitettu virheellisesti näiden nimien viittaavaan Pacificin toimihenkilöihin. Chiquita ei sitä vastoin ilmoittanut siinä olettaneensa alun perinkin, että Pacific oli saanut sähköpostiviestiin liitetyt tiedot markkinoilta, kuten kantajat haluavat uskotella.

317    Lisäksi sähköpostiviestissä käytetty sanamuoto, eli ilmaus ”Viikko 15 – [– –] Puhuin [C1:lle], ja hän antaa ohjeet pitää kaikki hinnat ennallaan, osoittaa, että tiedot Chiquitan hintoja koskeneista ennusteista olivat peräisin Chiquitalta itseltään, ei joiltakin sen asiakkailta. Tämä on lisäksi ristiriidassa olettaman kanssa, jonka mukaan P1 olisi päätellyt itse, että hinnat pysyisivät ennallaan sen vuoksi, että yleiset markkinaolosuhteet olivat pysyneet jotakuinkin samoina.

318    Viikkoja 9–14 koskeneiden tietojen luottamuksellisuuden osalta komissio päätteli perustellusti olevan todennäköistä, ettei näitä tietoja vaihdettu ensimmäistä kertaa 11.4.2005 vaan että niitä oli vaihdettu jo aiemmin niiden ollessa vielä arkaluonteisia ja että kantajat valitsivat näiden tietojen luottamuksellisuuden arvioimisen ajankohdan siten huonosti (riidanalaisen päätöksen 126−131 perustelukappale, ks. edellä 290−293 kohta). Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin komission todenneen, että se, että 11.4.2005 klo 9.57 lähetetyssä sähköpostiviestissä esitettiin aiemmilla viikoilla vaihdettuja tietoja, selittyy sillä, että taulukkoa Chiquitan kanssa käydyistä keskusteluista päivitettiin säännöllisesti. Tämän seikan osoittaa päiväämätön taulukko, jonka otsikkona on ”Chiquita – Hinnat 2005”, joka koskee viikkoja 6–13 ja johon sisältyy samat yhteydenpitoon Chiquitan kanssa liittyneet sanamuodot kuin 11.4.2005 klo 9.57 lähetettyyn sähköpostiviestiin (riidanalaisen päätöksen 130 ja 131 perustelukappale; ks. edellä 293 kohta). Sitä kantajien väitettä ei voida hyväksyä, jonka mukaan myöskään päiväämättömän taulukon perusteella ei ole mahdollista määrittää henkilöä, joka olisi voinut toimittaa sen sisältämät tiedot, tai ajankohtaa, jona nämä tiedot on toimitettu, tai sitä, olivatko tiedot kyseisenä ajankohtana kilpailun kannalta arkaluonteisia.

319    Vaikka osapuolet olisivat vaihtaneet sellaisiakin tietoja, jotka olisi voitu saada muista lähteistä, on joka tapauksessa syytä panna komission tavoin merkille (riidanalaisen päätöksen 155 perustelukappale), että kilpailijoiden välinen yhteydenpito ei ole hyväksyttävää sillä perusteella, että banaanien hinnat tunnettiin alalla laajalti.

320    Kilpailijoiden välinen tietojenvaihto ei ole hyväksyttävää sillä perusteella, että nämä tiedot tai jotkut niistä ovat julkisesti saatavilla, sillä kaikkien talouden toimijoiden on määritettävä itsenäisesti politiikka, jota ne aikovat harjoittaa sisämarkkinoilla. Vaikka tämä itsenäisyysvaatimus ei suljekaan pois talouden toimijoiden oikeutta sopeuttaa toimintaansa oman harkintansa mukaan kilpailijoidensa todettuun tai odotettuun käyttäytymiseen, sen kanssa on kuitenkin ehdottomasti ristiriidassa, että tällaiset toimijat olisivat keskenään minkäänlaisessa suorassa tai epäsuorassa yhteydessä joko pyrkimällä vaikuttamaan todellisen tai mahdollisen kilpailijan markkinakäyttäytymiseen tai paljastamalla tällaiselle kilpailijalle päätetty tai suunnitteilla oleva markkinakäyttäytyminen (ks. tuomio 24.10.1991, Rhône-Poulenc v. komissio, T‑1/89, Kok., s. II‑867, 121 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

321    Tässä yhteydessä on syytä panna merkille uudelleen, kuten edellä 282 kohdassa jo mainittiin, ettei kilpailijan näkemys jostain tarjonta- ja kysyntäolosuhteiden kannalta tärkeästä tiedosta, joka voidaan saada muuten kuin keskustelemalla kyseisten yritysten kanssa, ja tämän tiedon vaikutuksesta markkinoiden kehitykseen ole määritelmän mukaan saatavilla olevaa julkista tietoa (edellä 282 kohdassa mainittu tuomio Dole Food ja Dole Germany v. komissio, 279 kohta).

322    On lisäksi todettava, että hintoja koskevien tietojen säännöllinen vaihtaminen voi lisätä keinotekoisesti sellaisten markkinoiden läpinäkyvyyttä, joilla kilpailu oli jo vähäisempää erityisen sääntelyn ja kilpailijoiden välisen tietojen vaihtamisen vuoksi (ks. vastaavasti edellä 179 kohdassa mainittu tuomio Aalborg Portland ym. v. komissio 281 kohta ja edellä 282 kohdassa mainittu tuomio Dole Food ja Dole Germany v. komissio, 405 kohta).

323    On hylättävä kantajien väite siitä, että hintoja koskevat tiedot olivat asiakkaiden tiedossa ennen kuin ne ilmoitettiin kilpailijoille ja että tämän vuoksi ne voitiin koota jo markkinoilta. Vaikka näin voitaisiin todeta tapahtuneen, tämä seikka ei merkitse sitä, että hintataulukoiden kilpailijoille lähettämisen ajankohtana nämä hinnat olisivat muodostaneet objektiivisen ja välittömästi varmennettavissa olevan markkinatiedon. Suora lähettäminen mahdollisti sen, että kilpailijat saivat nämä tiedot yksinkertaisemmin, nopeammin ja suoremmin kuin markkinoiden kautta. Ennakolta lähettäminen teki mahdolliseksi tulevia hintapolitiikkoja koskevan keskinäisen varmuuden ilmapiirin luomisen (ks. vastaavasti tuomio 8.7.2008, Lafarge v. komissio, T‑54/03, 463 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

324    Kantajien väitteistä, joiden mukaan asianomaisen yrityksen asiakkaat tunsivat vaihdetut hintatiedot ennen kuin niistä ilmoitettiin kilpailijoille, ja väitteistä, että tämän vuoksi viimeksi mainitut olivat voineet jo saada markkinoilta paljastuneita tietoja, on todettava, että yksistään se seikka, että on otettu vastaan kilpailijoita koskevia tietoja, jotka itsenäinen toimija pitää liikesalaisuutena, riittää osoittamaan kilpailunvastaista tarkoitusta (tuomio 24.10.1991, Atochem v. komissio, T‑3/89, Kok., s. II‑1177, 54 kohta; tuomio 10.3.1992, Solvay v. komissio, T‑12/89, Kok., s. II‑907, 100 kohta; tuomio 12.7.2001, Tate & Lyle ym. v. komissio, T‑202/98, T‑204/98 ja T‑207/98, Kok., s. II‑2035, 66 kohta; tuomio 8.7.2008, BPB v. komissio, T‑53/03, Kok., s. II‑1333, 154 kohta ja edellä 323 kohdassa mainittu tuomio Lafarge v. komissio, 462 kohta).

325    Kolmanneksi on niin, että – toisin kuin kantajat väittävät – 11.4.2005 klo 11.24 lähetetyllä sähköpostiviestillä ei voida osoittaa, että 11.4.2005 klo 9.57 lähetettyyn sähköpostiviestiin sisältyneet tiedot olivat sillä tavoin virheellisiä, että se menettää täysin uskottavuutensa. Edellä 299−301 kohdassa on nimittäin jo todettu, että kahdella sähköpostiviestillä oli selvästi eri tarkoitus. Ensimmäiseen sisältyi ex ante tietoja Chiquitan hintoja koskeneista aikomuksista, kun jälkimmäisessä taas oli kyse Italiassa asiakkaiden kanssa käytyjä neuvotteluja koskeneesta viikoittaisesta ex post raportista, jota oli päivitetty hintojen laskun Pohjois-Italiassa, äskettäin saapuneiden banaanimäärien ja Pacificin myymättä olevien banaanivarastojen perusteella.

326    Neljänneksi kantajat väittävät vielä, että 11.4.2005 klo 9.57 lähetetyssä sähköpostiviestissä mainitut Chiquitan hintojen vaihtelut vuoden 2005 viikoilla 9−10 ja 10−11 eivät pidä paikkaansa. Jos P1 ja C1 olisivat todella keskustelleet hinnoista säännöllisesti, voitaisiin edes odottaa, että P1:n raportoimat Chiquitan hinnat olisivat oikeat. Komissio pyrkii näin ollen salaamaan sen, että sen esittämissä asiakirjoissa mainitut hinnat eivät vastaa tosiasiallisia hintoja.

327    Komissio kiistää tämän toteamuksen ja väittää, että sähköpostiviestissä mainitut hinnat vastasivat tosiasiallisia hintoja ja että keskustelut hinnoista, sellaisina kuin 11.4.2005 klo 9.57 lähetetty sähköpostiviesti niitä heijastelee, ovat kilpailunvastaisia, vaikka ne eivät olisikaan yhdenmukaisia jatkossa tosiasiassa saatujen hintojen kanssa.

328    Riittää, kun todetaan, että vaikka oletettaisiinkin, etteivät jatkossa laskutetut tosiasialliset hinnat vastanneet osapuolten kesken vaihdettuja hintoja koskeneita aikomuksia, tämä ei poista tämän tietojenvaihdon kilpailunvastaisuutta, koska kilpailijoiden välillä tapahtuva tietojenvaihto voi olla kilpailusääntöjen vastaista, jos se alentaa kyseessä olevien markkinoiden toimintaan liittyvän epävarmuuden astetta tai poistaa tämän epävarmuuden kokonaan ja tämän vuoksi rajoittaa yritysten välistä kilpailua. Lisäksi SEUT 101 artikla, sen enempää kuin muutkaan perustamissopimuksen kilpailusäännöt, ei ole tarkoitettu yksinomaan yksittäisten kilpailijoiden tai kuluttajien välittömien intressien suojelemiseen, vaan sillä pyritään suojelemaan myös markkinoiden rakennetta ja siten kilpailua sinänsä (tuomio 4.6.2009, T-Mobile Netherlands ym., C‑8/08, Kok., s. I‑4529, 31, 35 ja 38 kohta ja edellä 282 kohdassa mainittu tuomio Dole Food ja Dole Germany v. komissio, 545 kohta).

329    Erityisesti se, ettei yhdenmukaistettu menettelytapa vaikuta suoraan hintatasoon, ei estä sen toteamista, että sillä rajoitetaan kyseessä olevien yritysten välistä kilpailua (ks. vastaavasti tuomio 20.3.2002, Dansk Rørindustri v. komissio, T‑21/99, Kok., s. II‑1681, 140 kohta ja edellä 282 kohdassa mainittu tuomio Dole Food ja Dole Germany v. komissio, 546 kohta).

330    Tältä osin on todettava, että markkinoilla tosiasiallisesti käytettäviin hintoihin voivat vaikuttaa ulkoiset tekijät, jotka eivät ole kartellin jäsenten vaikutusvallassa, kuten talouden yleinen kehitys, kysynnän kehitys tällä nimenomaisella alalla tai asiakkaiden neuvotteluvoima (edellä 282 kohdassa mainittu tuomio Dole Food ja Dole Germany v. komissio, 547 kohta).

331    Edellä esitetystä seuraa, että kantajat eivät ole onnistuneet kumoamaan komission toteamuksia, jotka koskevat Chiquitan ja Pacificin helmikuusta 2005 huhtikuuhun 2005 jatkuneita yhteyksiä. Näin ollen on hylättävä myös kantajien väite siitä, että vaikka todella pitäisikin katsoa 11.4.2005 klo 9.57 lähetetyn sähköpostiviestin heijastelleen C1:n ja P1:n välisiä keskusteluja, tähän sähköpostiviestiin sisältyi vain epäsuoria todisteita enintään neljästä yhteydenpidosta näiden kahden henkilön välillä vuoden 2005 viikkojen 10, 13, 14 ja 15 osalta.

–       Chiquitan ja C1:n lausumat 11.4.2005 klo 9.57 lähetetystä sähköpostiviestistä

332    Kantajat väittävät, että niiden tulkinta 11.4.2005 klo 9.57 lähetetystä sähköpostiviestistä on täysin yhtäpitävä Chiquitan ja C1:n esittämän tulkinnan kanssa, ja ne lainaavat tässä yhteydessä useita eri C1:n lausumia.

333    Ilman, että olisi tarpeen tarkastella kaikkia kantajien lainaamia otteita, riittää, kun todetaan – kuten edellä on jo huomautettu (ks. edellä 315 kohta) ja jollei Chiquitan ja C1:n lausumiin perustuvien kantajien väitteiden tutkimisesta jäljempänä muuta johdu (ks. jäljempänä 336 kohta ja sitä seuraavat kohdat) –, että kyseisten lausumien tarkoituksena oli saada kumottua komission syytös siitä, että Chiquita olisi jatkanut rikkomista 8.4.2005 eli immuniteettihakemuksen jättämisen jälkeen, minkä 11.4.2005 klo 9.57 lähetetty sähköpostiviesti olisi osoittanut. Näin ollen ei ole yllättävää, että tätä seikkaa koskeneissa Chiquitan ja C1:n lausumissa pyrittiin vetoamaan siihen, ettei sähköpostiviesti ollut todiste kilpailunvastaisesta tietojenvaihdosta 8.4.2005 jälkeen.

334    Chiquita ja C1 eivät lausumissaan sitä vastoin totea, ettei kyseinen sähköpostiviesti heijastelisi aiemmin käytyjä kilpailunvastaisia keskusteluja, mikä käy ilmi erityisesti Chiquitan 13.10.2009 antamaan lausumaan sisältyneestä C1:n todistajanlausunnosta.

335    Tästä seuraa, että kantajien väitteet, joiden mukaan Chiquitan lausumat vahvistaisivat niiden 11.4.2005 klo 9.57 lähetettyä sähköpostiviestiä koskeneen tulkinnan, on hylättävä.

 Chiquitan ja C1:n lausumat

336    Kantajat väittävät, että komissio tulkitsee Chiquitan ja etenkin C1:n lausumia täysin virheellisesti. Kantajien mukaan nämä lausumat ovat selvässä ristiriidassa komission päätelmien kanssa, mutta ne näyttävät sitä vastoin olevan yhtäpitävät Pacificin komission esittämistä asiakirjatodisteista tekemien vaihtoehtoisten tulkintojen kanssa.

337    Komissio vetoaa siihen, että vaikka Chiquitan lausumiin sisältyy joitakin puolustautumiseen tähtääviä osuuksia, ne ovat kokonaisuudessaan yhtäpitävät kilpailusääntöjen rikkomista koskeneen toteamuksen ja asiakirjatodisteiden kanssa.

–       Alustavat huomautukset

338    On syytä palauttaa mieliin – kuten edellä 182 kohdassa on jo todettu –, että unionin oikeudessa vallitseva periaate on vapaan todistusharkinnan periaate ja että missään säännöksessä tai millään unionin oikeuden yleisellä periaatteella ei kielletä komissiota tukeutumasta yhtä yritystä vastaan muiden moitittujen yritysten lausuntoihin.

339    Chiquitan lausunnoille annettavasta luotettavuudesta on todettava, että ensimmäisenä kartellin paljastajana Chiquita saattoi käsiteltävässä asiassa perustellusti odottaa saavansa vuoden 2002 yhteistyötiedonannon 8 kohdassa mainitun täydellisen sakkoimmuniteetin. Niinpä ei voida sulkea pois sitä, että sillä on voinut olla houkutus esittää paljastetun kilpailusääntöjen vastaisen menettelyn merkitys mahdollisimman suurena tuottaakseen haittaa kilpailijoilleen markkinoilla (ks. vastaavasti tuomio 3.3.2011, Siemens v. komissio, T‑110/07, Kok., s. II‑477, 64 kohta).

340    Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisi katsottava, ettei Chiquitan lausunnoilla ole mitään luotettavuutta. Oikeuskäytännössä on todettu, että se, että lainvastaisen yhteistoimintajärjestelyn pääosallistujien vapaaehtoisesti esittämiin todisteisiin saatetaan suhtautua tietyllä tavalla epäluuloisesti, on ymmärrettävää, sillä kyseisillä osallistujilla on taipumus vähätellä sen osuuden merkitystä, joka niillä on kilpailusääntöjen rikkomiseen, ja suurennella toisten osuutta. Kun kuitenkin yhteistyötiedonannon mukaiselle menettelylle ominainen logiikka otetaan huomioon, jokainen pyrkimys johtaa komissiota harhaan voisi kyseenalaistaa hakijan yhteistyön vilpittömyyden ja kattavuuden ja näin ollen vaarantaa tämän mahdollisuuden hyötyä täysimääräisesti yhteistyötiedonannosta (ks. vastaavasti edellä 339 kohdassa mainittu tuomio Siemens v. komissio, 65 kohta ja tuomio 30.11.2011, Quinn Barlo ym. v. komissio, T‑208/06, Kok., s. II‑7953, 53 kohta).

341    Lisäksi on niin, että – kuten edellä 151−153 kohdassa todettiin – lausunnon antajan intressien vastaisia lausuntoja on lähtökohtaisesti pidettävä erityisen uskottavina todisteina, ja vaikka sakkoimmuniteettia hakenut yritys voi joutua esittämään mahdollisimman paljon raskauttavia seikkoja, on kuitenkin niin, että tällainen yritys on myös tietoinen virheellisten seikkojen esittämisestä aiheutuvista mahdollisista kielteisistä seurauksista, jotka voivat johtaa jo myönnetyn sakkoimmuniteetin menettämiseen, lisäksi riskiä siitä, että virheelliset lausumat tunnistetaan ja ne johtavat mainittuihin seurauksiin, lisää se, että tällaisia lausumia on tuettava muilla todisteilla. Samoin yhtiön antama lausuma, jossa myönnetään sen itsensä rikkoneen kilpailusääntöjä, aiheuttaa merkittäviä oikeudellisia ja taloudellisia riskejä, joihin kuuluu erityisesti riski siitä, että kansallisissa tuomioistuimissa nostetaan vahingonkorvauskanteita, joiden yhteydessä voidaan vedota siihen, että komissio on näyttänyt yrityksen rikkoneen kilpailusääntöjä.

342    Siltä osin kuin muut yritykset, joita myös moitittiin yhteistoimintajärjestelyyn osallistumisesta, ovat kiistäneet Chiquitan lausunnot, niiden tueksi on kuitenkin esitettävä muuta näyttöä, jotta yhteistoimintajärjestelyn olemassaolo ja laajuus voitaisiin osoittaa riittävällä tavalla (ks. vastaavasti edellä 339 kohdassa mainittu tuomio Siemens v. komissio, 66 kohta; tuomio 16.6.2011, Bavaria v. komissio, T‑235/07, Kok., s. II‑3229, 79 kohta ja edellä 57 kohdassa mainittu tuomio Polimeri Europa v. komissio, 54 kohta).

343    C1:n lausumien osalta on korostettava yhtäältä, ettei hänen todistustaan voida pitää Chiquitan todistukseen nähden erillisenä ja itsenäisenä. Paitsi että hän työskenteli kyseisen yhtiön palveluksessa vuodesta 1989 alkaen – eli suuren osan työurastaan – ja työskenteli siellä komission tutkintavaiheen aikana edelleen, hän myös esiintyi komissiossa Chiquitan edustajana tämän täyttäessä sakkoimmuniteetin saamisen edellyttämää yhteistyövelvoitettaan (riidanalaisen päätöksen 97 perustelukappale). Chiquitan lausumat ovat lisäksi lähinnä yhteenvetoa C1:n keskusteluissa antamista lausumista, ja komissio on rinnastanut C1:n suorat lausumat osittain Chiquitan lausumiin (riidanalaisen päätöksen 97 perustelukappale ja sitä seuraavat perustelukappaleet). Niinpä C1:n lausumia ei voida pitää muuna todisteena, joka edellä 342 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla tukee Chiquitan lausumia, vaan niiden on katsottava kuuluvan viimeksi mainittuihin (ks. vastaavasti edellä 339 kohdassa mainittu tuomio Siemens v. komissio, 69 ja 70 kohta).

344    On syytä palauttaa mieliin toisaalta, että todistajan, joka on välittömästi todistanut tosiseikkoja, todistajanlausunnon todistusarvoa on lähtökohtaisesti pidettävä korkeana (edellä 339 kohdassa mainittu tuomio Siemens v. komissio, 75 kohta).

–       Riidanalainen päätös

345    Komissio totesi riidanalaisessa päätöksessä Chiquitan antaneen menettelyn kuluessa useita lausumia banaanikaupasta Etelä-Euroopassa: näitä ovat monet Chiquitan suulliset lausumat, Chiquitan vastaus kirjeeseen, jossa tehtiin yhteenveto sen vuoden 2002 yhteistyötiedonannon mukaisesti tekemän yhteistyön tilanteesta, ja sen kuulemistilaisuudessa antamat lausumat. Lisäksi C1 antoi komission virkamiesten tarkastuksissa asetuksen N:o 1/2003 19 artiklan nojalla käymän keskustelun yhteydessä Chiquitan nimissä lausuman, kun se täytti sakkojen alentamista koskevan hakemuksen edellyttämää yhteistyövelvoitettaan (riidanalaisen päätöksen 97 perustelukappale).

346    Komissio tuo esiin Chiquitan todenneen, että se oli osallistunut 28.7.2004 ja 8.4.2005 (yhteistyötiedonannon mukaisen hakemuksen jättämisajankohta) välisenä aikana kilpailusääntöjen rikkomiseen, jossa oli kyse ajoittaisista lainvastaisista yhteyksistä Pacificin kanssa ja joka koski tietojenvaihtoa tulevan viikon hintoja koskevista pyrkimyksistä (riidanalaisen päätöksen 98 perustelukappale).

347    Komission mukaan Chiquita selittää, että useiden Chiquitan C1:n ja Pacificin P1:n (joka oli tällöin [luottamuksellinen tieto]) välisten keskustelujen yhteydessä, jotka koskivat pääasiallisesti banaanien hankkimista Ecuadorista, yhteishuolintatoimenpiteitä, Salernon satamapalveluja koskeneita valituksia, ANIPO-yhdistyksen purkautumista ja banaanien myyntiä Portugalissa, Italiassa, Kreikassa ja muissa maissa, Chiquitan ja Pacificin edustajat keskustelivat myös tulevasta markkinakehityksestä ja hintoja koskeneista aikomuksistaan ja vaihtoivat näkemyksiään niistä, ja hintoja koskeneet aikomukset ilmaistiin hintavariaationa (riidanalaisen päätöksen 99 perustelukappale).

348    Komissio toteaa Chiquitan selittäneen vielä, että osapuolet vaihtoivat toisinaan näkemyksiä yleisistä markkinasuuntauksista ja että jotkut näistä keskusteluista johtivat yksityiskohtaisempaan tietojenvaihtoon tulevan viikon hintasuuntauksista. Chiquita vetoaa siihen, että vaikka Chiquitan C1 ei antanut Pacificin P1:lle selvää tai avointa tietoa hinnoista, hän ilmoitti näkemyksensä yleisistä markkinasuuntauksista käyttäen seuraavan kaltaisia sanamuotoja: ”markkinat ovat pehmeät”, ”hedelmiä ei ole tällä hetkellä paljon”, ”en usko markkinoiden romahtavan” tai ”minulla ei ole mitään syytä muuttaa”. Chiquitan esittämän asiakirja-aineiston mukaan kuka tahansa banaanialaa tunteva henkilö saattoi kuitenkin tulkita nämä kuvaukset helposti erityisiksi hintoja koskeneiksi tiedoiksi. Chiquita kertoi, että koska hinnat vaihtelivat tavallisesti 0,50 euroa suuntaansa, ilmauksen ”markkinat ovat pehmeät” kaltainen tieto merkitsi sitä, että hinnat olivat laskemassa 0,50 eurolla. Ilmauksen ”hedelmiä ei ole tällä hetkellä paljon” kaltainen tieto taas merkitsi sitä, että hinnat olivat nousemassa 0,50 eurolla ja ilmauksen ”minulla ei ole mitään syytä muuttaa” kaltainen tieto merkitsi sitä, että Chiquitan hinnat pysyivät ennallaan. Chiquitan lausumat osoittavat, että hintoja koskeneita aikomuksia vaihdettiin siten, että molemmat osapuolet ymmärsivät, pitikö seuraavan viikon hintoja nostaa 0,50 eurolla, laskea 0,50 eurolla vai pitikö ne pitää samalla tasolla (riidanalaisen päätöksen 100 perustelukappale).

349    Komissio toteaa vielä, että Chiquitan mukaan hintoja koskeneeseen yhteydenpitoon suoraan osallistuneet henkilöt olivat Chiquitan C1 ja Pacificin P1 ja että myös Chiquitan C2 ([luottamuksellinen tieto]) osallistui tähän yhteydenpitoon. Chiquita selvittää, että ANIPO‑yhdistyksen 24.6.2006 pidetyn kokouksen yhteydessä järjestetyn ensimmäisen tapaamisen jälkeen sen työntekijä C1 ja Pacificin P1 tapasivat saman pöydän ääressä 28.7.2004 järjestetyllä lounaalla, jolle osallistui myös sen työntekijä C2. Chiquitan C1 ja Pacificin P1 alkoivat soitella toisilleen säännöllisesti 28.7.2004 pidetyn kokouksen jälkeen yhteensä noin 15–20 kertaa syyskuun 2004 ja kesäkuun 2006 välisenä ajanjaksona. Chiquita selvittää, että vaikka puhelujen tiheys riippui keskustelun kohteena olleista kysymyksistä, puheluja soitettiin tiheämmin vuoden 2004 lopulla ja vuoden 2005 alussa, koska ANIPO‑yhdistyksen jäsenet kävivät tuolloin laajoja keskusteluja yhdistyksen tulevaisuudesta ja koska P1, joka oli markkinoilla uusi tulokas, kääntyi C1:n puoleen saadakseen selville hänen näkemyksensä ja saadakseen tietoja markkinasuuntauksista ja niihin liittyneistä kysymyksistä. Chiquita täsmensi, että näistä 15–20 puhelusta alle puolessa käytiin yleistä keskustelua tai yksityiskohtaisempaa keskustelua hintasuuntauksista, että noin viisi puhelua liittyi tuleviin markkinasuuntauksiin ja oli luonteeltaan yleisempää ja että viiteen muuhun puheluun sisältyi seuraavaa viikkoa koskeneita ”markkinasuuntauksia koskeneisiin tietoihin pohjautuneita C1:n spesifisempiä hintaodotuksia”. Chiquita mainitsi tämän yhteydenpidon tapahtuneen ennen kuin Chiquitan kauppiaat ilmoittivat Italian hinnat asiakkaille säännönmukaisesti maanantaiaamuisin. Chiquitan mukaan puhelut, joiden aikana Chiquitan ja Pacificin välillä vaihdettiin tietoja hintasuuntauksista, päättyivät myöhemmin Chiquitan haettua sakkoimmuniteettia 8.4.2005 (riidanalaisen päätöksen 101 perustelukappale).

–       Kantajien väitteet, joilla Chiquitan ja C1:n lausumien todistusarvo riitautetaan

350    Kantajat väittävät, että Chiquitan lausumat ovat selvästi ristiriidassa komission päätelmien kanssa ja että komissio tulkitsee lausumia virheellisesti saadakseen ne vastaamaan omia väitteitään jättäen täysin huomiotta sen, että lausumat osoittavat kantajien syyttömyyden, vaikka ne ovat yhtäpitävät PFCI:n P1:n 28.7.2004 päivätyistä muistiinpanoista ja 11.4.2005 klo 9.57 lähetetystä sähköpostiviestistä esittämien vaihtoehtoisten selitysten kanssa.

351    Kantajien mukaan väite siitä, että Chiquita ja PFCI tekivät yhdessä kilpailunvastaisen sopimuksen, joka pantiin tämän jälkeen täytäntöön, on selvästi, nimenomaisesti ja johdonmukaisesti osoitettu vääräksi Chiquitan ja etenkin tässä asiassa avaintodistajana olevan C1:n lausumilla. Koska C1 on ainoa vielä elossa oleva henkilö, joka on osallistunut oletettuun kilpailunvastaiseen yhteydenpitoon P1:n kanssa, hänen näkemyksensä ja muistikuvansa ovat ilmiselvästi perustavanlaatuisia tämän asian ratkaisemisen kannalta, ja hän on kiistatta henkilö, joka osaa parhaiten tulkita 28.7.2004 järjestettyä lounasta koskeneita muistiinpanoja ja 11.4.2005 klo 9.57 lähetettyä sähköpostiviestiä. On siten kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että C1 on osoittanut komission näistä asiakirjoista tekemän tulkinnan vääräksi ja että hän on kiistänyt johdonmukaisesti käyneensä keskusteluja PFCI:n kanssa markkinakäyttäytymisen yhteensovittamiseksi tai varsinkaan tehneensä siitä sopimusta.

352    Se, että komissio on jättänyt täysin vaille huomiota ja sivuuttanut Chiquitan ja C1:n antamat syyttömyyden osoittavat yksiselitteiset lausumat, on menettelylliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvä perustavanlaatuinen ongelma. Kantajat vetoavat siihen, että komission on suoritettava objektiivinen tutkinta ja että komissio ei saa jättää huomiotta syyttömyyden osoittavia todisteita erityisesti silloin, kun näillä todisteilla selvästi kyseenalaistetaan sen väitteet. Komissio on lisäksi jättänyt toimittamatta Pacificille asiakkaiden tietopyyntöihin antamat vastaukset ja järjestämättä lisäkeskustelua C1:n kanssa.

353    Kantajat myöntävät väitteidensä ehdottomuudesta hieman joustaen olevan totta, ettei Chiquita ole ehkä muodollisesti kiistänyt toteamusta kilpailusääntöjen rikkomisesta 8.4.2005 edeltävän ajanjakson osalta. Kantajien mukaan käy kuitenkin selvästi ilmi, että asiakysymyksen osalta Chiquita ja C1 ovat nimenomaisesti kiistäneet komission väitteet, joiden mukaan Chiquita ja PFCI olisivat sopineet institutionaalisesta kartellista hintojensa yhdenmukaistamiseksi.

354    Aivan aluksi on syytä panna merkille, että asiassa merkitykselliset Chiquitan lausumien osuudet (Chiquitan lausumat 15.2.2008, 22.5.2008, 5.3.2009 ja 13.10.2009) ovat lähinnä toistoa C1:n Chiquitan vastuuhenkilöiden tai sen asianajajien johtamissa keskusteluissa antamista lausumista (ks. myös riidanalaisen päätöksen 250 perustelukappale). Tämän kolmannen kanneperusteen osan tutkiminen merkitsee siten lähinnä C1:n lausumien sisällön ja uskottavuuden analysoimista.

355    Seuraavaksi on syytä ottaa huomioon, että oletettua kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevät tosiseikat – sellaisina kuin komissio on ne käytettävissä olevien todisteiden perusteella päätellyt (ks. edellä 187–189 kohta) – ovat Chiquitan C1:n ja C2:n sekä PFCI:n P1:n välinen tapaaminen 28.7.2004 järjestetyllä lounaalla, jonka aikana osapuolet päättivät sovittaa jatkossa yhteen hintoja koskeneita strategioitaan ja joka oli siten kilpailusääntöjen rikkomisen alkamisajankohta, ja heinäkuun 2004 ja 8.4.2005 väliselle ajanjaksolle ajoittuneet C1:n ja P1:n väliset puhelut, joiden aikana nämä henkilöt sopivat Chiquitan ja Pacificin hintasuuntauksista ja panivat näin täytäntöön 28.7.2004 järjestetyllä lounaalla tehtyä sopimusta (riidanalaisen päätöksen 102, 103, 121 ja 126 perustelukappale). C1 on siten yksi oletetun kartellin kahdesta päähenkilöistä, joten hänen lausumansa ovat merkittäviä todisteita.

356    Oikeuskäytännön mukaan (ks. edellä 342 ja 343 kohta) siltä osin kuin Pacific on kiistänyt Chiquitan lausumat, Chiquitan ja C1:n lausumien tueksi on esitettävä muuta näyttöä, jotta yhteistoimintajärjestelyn olemassaolo ja laajuus voitaisiin osoittaa riittävällä tavalla. Komissio vetoaa siihen, että näin on tehty, sillä komissio ei kilpailusääntöjen rikkomista koskevan toteamuksensa tueksi nojaudu vain Chiquitan ja C1:n lausumiin vaan myös Italian Guardia di Finanzan kansallisen tutkinnan yhteydessä suorittamissa tarkastuksissa saamiin asiakirjoihin eli P1:n muistiinpanoihin sekä komission 28.−30.11.2007 suorittamiensa tarkastusten yhteydessä saamiin asiakirjoihin eli erityisesti P1:n P2:lle maanantaina 11.4.2005 klo 9.57 lähettämään sisäiseen sähköpostiviestiin sekä P2:n toimistosta löydettyyn päiväämättömään taulukkoon (ks. edellä 187–189 kohta).

357    Kantajien väitteistä, sellaisina kuin ne ilmenevät kantajien kirjelmistä, joista edellä 350–353 kohdassa on tehty yhteenveto, ja sellaisina kuin ne on vahvistettu istunnossa, ilmenee, että kantajat eivät arvostele varsinaisesti sitä, ettei muuta Chiquitan ja C1:n lausumia tukevaa näyttöä olisi esitetty, vaan ne vetoavat siihen, että nämä lausumat ovat selvässä ristiriidassa komission muusta näytöstä tekemien päätelmien kanssa. Väitteidensä tueksi kantajat viittaavat eräisiin Chiquitan ja C1:n lausumien otteisiin.

358    Kantajat täsmensivät istunnossa kuitenkin vetoavansa myös siihen, että C1:n lausumia, joiden mukaan hänen yhteydenpitoonsa P1:n kanssa sisältyi markkinakehityksen yleisiä suuntauksia koskeneiden tietojen vaihtamista, ei tueta muulla näytöllä. Nämä väitteet liittyvät siihen, että kantajat kiistävät komission näyttäneen asianmukaisesti toteen, että käsiteltävässä asiassa kilpailusääntöjen rikkomista voidaan luonnehtia yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi jatketuksi, ja niitä on siten tutkittava asianomaisessa yhteydessä (ks. jäljempänä 493–497 kohta).

359    Nyt on syytä tutkia ensiksikin, ovatko Chiquitan ja C1:n lausumat selvässä ristiriidassa komission päätelmien kanssa, minkä jälkeen on toiseksi tutkittava kantajien lainaamia otteita ja kolmanneksi käsiteltävä väitteitä, joiden mukaan komissio olisi jättänyt toimittamatta tietyt asiakirjat Pacificille ja järjestämättä lisäkeskustelua C1:n kanssa.

360    Ensiksikin on todettava, että luettaessa Chiquitan ja C1:n lausumat (Chiquitan lausumat 15.2.2008, 22.5.2008, 5.3.2009 ja 13.10.2009) käy ilmi, että vaikka näissä lausumissa on joitakin komission kaiken näytön perusteella tekemiltä väitteiltä puolustautumiseen tähtääviä kohtia, ne eivät ole ”selvästi, nimenomaisesti ja johdonmukaisesti” ristiriidassa komission päätelmien kanssa ja niitä ei missään tapauksessa voida pitää ”syyttömyyden osoittavina todisteina”. Komission kokoamat asiakirjatodisteet huomioon ottaen C1 ei myöskään ole ”osoittanut vääräksi” komission päätelmiä.

361    Komission riidanalaisen päätöksen 98 perustelukappaleessa esittämässä toteamuksessa, jonka kantajat riitauttavat ja jonka mukaan Chiquita oli todennut lausumissaan, että ”28.7.2004 ja 8.4.2005 välisenä ajanjaksona [– –] se oli rikkonut kilpailusääntöjä pitämällä Pacificin kanssa yllä ajoittaisia lainvastaisia yhteyksiä, jotka koskivat tietojen vaihtamista tulevan viikon hintasuuntauksista”, tehdään siten asianmukainen yhteenveto C1:n Chiquitan toimitiloihin 28. ja 29.11.2007 tehtyjen tarkastusten yhteydessä antamasta lausumasta ja Chiquitan komission tutkintamenettelyn aikana antamista lausumista, joihin osapuolet viittaavat.

362    Näitä lausumia vääriksi osoittamatta on kuitenkin todettava, että ne ovat vähemmän selkeitä kuin komission muun näytön perusteella tekemät päätelmät, ja komissio myönsi tämän riidanalaisen päätöksen 104 ja 121 perustelukappaleessa.

363    Tässä yhteydessä on syytä panna merkille, että komissio on tutkinut kantajien väitteitä siitä, että Chiquitan lausumat olivat ristiriidassa riidanalaisen päätöksen 158 perustelukappaleeseen ja sitä seuraaviin kappaleisiin sisältyvien komission väitteiden kanssa. Komissio väitti, että vaikka Chiquitan lausumiin sisältyy jotakin puolustautumiseen tähtääviä osuuksia, ne ovat kokonaisuudessaan yhtäpitävät kilpailusääntöjen rikkomista koskevan toteamuksen ja asiakirjatodisteiden kanssa (riidanalaisen päätöksen 159 perustelukappale).

364    Komissio vetoaa siihen, että marraskuun 2007 tarkastusten yhteydessä käyty keskustelu C1:n kanssa ajoittui ajankohtaan, jolloin C1 joutui vielä valmistelemaan puolustautumislinjauksia, ja että tässä yhteydessä annetut lausumat ovat tämän vuoksi erityisen uskottavia. Komissio väittää, että vaikka C1 saattoi toisinaan vaikuttaa vastahakoiselta tuomaan esiin sitä, että hän oli täysin tietoinen kartellin toiminnasta, hän myönsi kuitenkin molempien osapuolten osallistuneen kollusiiviseen käyttäytymiseen, joka selvästi ylitti täysin satunnaiset keskustelut yhteishankinnoista ja yhteishuolinnasta (riidanalaisen päätöksen 159 perustelukappale).

365    Komissio toteaa, että Chiquitan Euroopan toimitusjohtaja ilmoitti 17.4.2005 päivätyllä (10 päivää immuniteettihakemuksen jälkeen lähetetyllä) sähköpostiviestillään henkilöstönsä jäsenille C1 mukaan luettuna, että yritys aikoi ryhtyä kurinpitotoimenpiteisiin niitä kohtaan, jotka eivät 48 tunnin kuluessa ilmoita siitä, että he ovat olleet tietoisia kilpailunvastaisista yhteyksistä kilpailijoiden kanssa. Chiquitan mukaan C1:tä kuulusteltiin ensimmäisen kerran tämän määräajan päättymistä seuraavana päivänä. Komission mukaan voidaan olettaa, että se, että C1 ei asetetussa 48 tunnin määräajassa kertonut kollusiivisista yhteyksistään Pacificin kanssa, vaikutti kielteisesti hänen haluunsa ilmoittaa, että hän oli ollut tietoinen salaiseen yhteistyöhön osallistumisesta siitä alkaen, kun asianomainen menettely vuonna 2007 käynnistyi, sillä hän pelkäsi kurinpitotoimenpiteitä (hän ei nimittäin ollut ilmoittanut vuonna 2005 asetetussa määräajassa hintoja koskeneista yhteyksistä Pacificin kanssa) (riidanalaisen päätöksen 159 ja 251 perustelukappale).

366    Komissio selittää vielä, että vastauksessaan yhteenvedon sen tilanteesta sisältäneeseen komission kirjeeseen Chiquita esitteli kurinpitotoimenpiteet, joita kohdistettiin sen työntekijöihin, jos he rikkovat sen määräämiä sääntöjen noudattamiseen liittyviä toimia (oli kyse sitten mahdollisen lainvastaisen käyttäytymisen jatkamisesta, sopimattomista yhteyksistä kilpailijoiden kanssa tai epätäydellisten, vilpillisten tai väärien vastausten antamisesta) ja jotka saattoivat merkitä jopa työsopimuksen purkamista, ja se selitti, että vuodesta 2005 alkaen C1:lle oli ilmoitettu näistä seurauksista taukoamatta. Komissio väittää, että Chiquitan useita vuosia kyseessä olleiden tosiseikkojen tapahtumisen jälkeen antamien tiettyjen lausumien puolustautumiseen tähtäävä luonne ei tämän seikan valossa voi johtaa epäilyihin niiden täsmällisten ja yksityiskohtaisten tietojen todistusarvosta, jotka sisältyvät Pacificin kilpailusääntöjen rikkomisen aikana laatimaan asiakirjanäyttöön, jota myös Chiquitan lausumat tukevat (riidanalaisen päätöksen 159 perustelukappale).

367    Kantajat väittävät, että komission C1:n lausumien arvoa koskeneet toteamukset ovat epäjohdonmukaisia ja ristiriitaisia. Komissio korostaa toisaalta sitä, että C1:n lausumat ovat erityisen uskottavia, mutta toisaalta se pyrkii minimoimaan kyseisten lausumien merkityksen silloin, kun niitä käsitellään syyttömyyden osoittavina todisteina. Komission väite siitä, että C1:n lausumia on arvioitava siinä valossa, että C1 osallistui itse kilpailusääntöjen rikkomiseen, minkä vuoksi hänellä oli intressi minimoida P1:n kanssa pitämiensä yhteyksien kilpailunvastaisuus, on spekulatiivinen eikä perustu todellisuuteen. C1:tä uhkasi päinvastoin työsopimuksen irtisanominen ja vahingonkorvausvastuuseen joutuminen, mikäli hän ei paljastaisi keskusteluissa kaikkia tosiseikkoja. Siltä osin kuin nämä lausumat annettiin ajankohtana, jolloin Chiquita luuli, että se tekemänsä yhteistyön puutteellisuuden vuoksi saattoi ehkä menettää sakkoimmuniteettinsa sekä Pohjois-Eurooppaa koskeneessa asiassa että nyt käsiteltävässä asiassa, Chiquitalla ja sen työntekijöillä ei ollut minkäänlaista intressiä salata pienintäkään lainvastaista tekoa, vaan päinvastoin intressi toimittaa liikaakin tietoja.

368    Nämä väitteet on hylättävä.

369    Yhtäältä on pantava merkille, että vaikka C1:n lausumat on tietysti rinnastettava Chiquitan lausumiin siinä mielessä, että nämä lausumat eivät voi tukea toinen toistaan todisteina (ks. edellä 343 kohta), on otettava kuitenkin huomioon tiettyjä eroja, kun analysoidaan motiiveja, jotka voivat olla oman kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistumisensa myöntävän henkilön lausumien ja sakkoimmuniteettia hakevan yrityksen lausumien takana.

370    Kuten oikeuskäytännössä on jo katsottu, vaikka yksilöllä, toisin kuin yrityksellä, ei voi olla henkilökohtaista intressiä esittää kilpailijoiden kilpailusääntöjen vastaisen menettelyn merkitystä mahdollisimman suurena (ks. vastaavasti edellä 339 kohdassa mainittu tuomio Siemens v. komissio, 70 kohta), on kuitenkin myönnettävä olevan totta, että vaikka Chiquitalla ei sakkoimmuniteetin hakijana ollut intressiä salata kilpailusääntöjen rikkomista merkitseviä seikkoja, on täysin mahdollista, ettei C1 yksilönä ollut erityisen innostunut ajatuksesta joutua myöntämään henkilökohtainen osallistumisensa kilpailusääntöjen rikkomiseen erityisesti, koska hän ei ollut ilmoittanut rikkomisesta annetussa määräajassa (ks. edellä 365 kohta), ja tämä siitäkin huolimatta, että Chiquita oli ryhtynyt toimiin, joilla häntä pyrittiin kannustamaan paljastamaan kaikki P1:n kanssa pitämiinsä yhteyksiin liittyvät näkökohdat. Yksilö voi näet epäröidä myöntää sellaista käyttäytymistä, jota voidaan joko ammatillisesta tai henkilökohtaisesta näkökulmasta katsoen pitää kielteisenä etenkin käsiteltävässä asiassa esillä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa vain yhtä henkilöä yrityksessä syytetään osallistumisesta rikkomiseen (ks. tältä osin C1:n kuulemistilaisuudessa antama lausuma, jossa hän myönsi, että hän on ”pahoillaan” tapahtuneesta ja ettei hän olisi toiminut näin, jos hän olisi tiennyt rikkovansa unionin oikeutta näin toimiessaan).

371    Kuten komissio perustellusti korostaa, C1:llä oli lisäksi ilmeinen intressi minimoida P1:n kanssa pitämiensä yhteyksien kilpailunvastainen sisältö, kun otetaan huomioon hänen mahdollinen henkilökohtainen vastuunsa esimerkiksi kansallisen siviilioikeuden tai rikosoikeuden nojalla.

372    On siten täysin uskottavaa, että C1 epäröi tuoda esille kaikkia P1:n kanssa pitämiinsä yhteyksiin liittyneitä näkökohtia ja erityisesti myöntää kyseisten yhteyksien kollusiivista luonnetta siitä huolimatta, että Chiquita painosti häntä, jotta hän ei salaisi tietoja.

373    Komissio toteaa lisäksi perustellusti, että C1:n komission marraskuussa 2007 tekemien tarkastusten yhteydessä ajankohtana, jolloin hän ei vielä ollut valmistellut puolustautumislinjauksia, antamat lausumat ovat erityisen uskottavia. Chiquitan ja C1:n lausumista ilmenee, ettei C1:lle ollut ilmoitettu etukäteen komission tarkastuksesta yllätyksellisyyden säilyttämiseksi (ks. edellä 155 kohta). Chiquitan asianajajien tarkastuksessa esittämistä selityksistä huolimatta (ks. myös edellä 155 kohta) on uskottavaa, ettei C:llä ollut vielä ollut aikaa valmistella puolustautumislinjausta. Se, että myöhemmissä lausumissa esittämistään täsmennyksistä huolimatta C1 on aina pitänyt asiallisesti kiinni siitä, mitä hän näissä ensimmäisissä lausumissaan totesi (ks. Chiquitan lausuma 5.3.2009), puhuu näiden kaikkien lausumien uskottavuuden puolesta.

374    Edellä esitetystä seuraa – jollei kantajien esiin ottamien otteiden myöhemmästä tutkimisesta muuta johdu (ks. jäljempänä 376 kohta ja sitä seuraavat kohdat) –, että C1:n lausumien yleinen sisältö kokonaisuudessaan ei ole ristiriidassa niiden komission päätelmien kanssa, joiden mukaan komissio on esittänyt johdonmukaisen selityksen näiden lausumien puolustautumiseen tähtäävästä luonteesta, ja että komissio ei kilpailusääntöjen rikkomisen toteen näyttämiseksi ole tukeutunut yksinomaan näihin lausumiin vaan myös muihin todisteisiin, joihin kuuluu erityisesti asiakirjanäyttöä (ks. edellä 187–189 kohta). Se saattoi siten vedota näihin lausumiin muiden todisteiden tukena (ks. edellä 342 kohta), tämän kuitenkaan rajoittamatta kilpailusääntöjen rikkomisen jatkuvuutta koskevien kantajien myöhempien väitteiden tutkimista (ks. edellä 358 kohta ja jäljempänä 475 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

375    Tässä yhteydessä on hyödyllistä palauttaa mieliin, että vaikka oikeuskäytännön mukaan todisteen epäselvyys heikentää kiistatta niiden todistusvoimaa, niitä ei ole kuitenkaan jätettävä kokonaan huomiotta. On huomautettava uudelleen, ettei se, että asiakirjassa viitataan ainoastaan joihinkin muissa todisteissa mainituista tosiseikoista, merkitse sitä, ettei komissio voisi vedota siihen muiden todisteiden tukena (ks. vastaavasti edellä 42 kohdassa mainittu tuomio JFE Engineering ym. v. komissio, 263 kohta).

376    Toiseksi kantajat lainaavat eri otteita Chiquitan ja C1:n lausumista tukeakseen väitettään siitä, että näillä lausumilla voidaan saattaa kyseenalaiseksi komission päätelmät ja että lausumat ovat sitä vastoin yhtäpitävät Pacificin esittämien vaihtoehtoisten selitysten kanssa.

377    Kantajat vetoavat ensiksikin siihen, että lausunnoissa mainitaan useita kertoja, että P1 ja C1 tapasivat ensimmäistä kertaa ANIPOn kokouksessa kesäkuussa 2004, että 28.7.2004 järjestetty työlounas oli vasta heidän toinen tapaamisensa ja että Chiquitan mukaan he keskustelivat tällä lounaalla ”Chiquitan mahdollisuudesta hankkia banaaneja Noboalta Ecuadorista”. Näissä lausumissa ei mainita missään kohdin tässä kokouksessa käydyistä hintakeskusteluista eikä etenkään siitä, että osapuolet olisivat sopineet käyttäytymisensä yhteensovittamisesta hintojen osalta.

378    Yhtäältä on syytä panna merkille, että tehdessään 28.7.2004 järjestettyä lounasta koskeneet päätelmät komissio ei tukeutunut Chiquitan lausumiin vaan P1:n muistiinpanoihin (riidanalaisen päätöksen 102–120 perustelukappale), ja se totesi tämän asiakirjanäytön osoittavan, että lounaalla oli keskusteltu muistakin aiheista kuin niistä, joihin osapuolet ovat viitanneet (riidanalaisen päätöksen 104 perustelukappale). Toisaalta sitä seikkaa, että C1 ilmoitti tällä lounaalla keskustelun kohteena olleen aiheen olleen Chiquitan mahdollisuus hankkia banaaneja Noboalta Ecuadorista ja että C1 ei ilmoittanut keskustelleensa hinnoista tai sopineensa käyttäytymisen yhteensovittamisesta hintojen osalta P1:n kanssa, ei voida tulkita komission päätelmien kiistämiseksi. C1 ei näin ollen ole kiistänyt sitä, että hän oli keskustellut osapuolten käyttäytymisestä hintojen osalta, eikä myöskään ilmoittanut, että Chiquitan mahdollisuus hankkia banaaneja Noboalta Ecuadorista olisi ollut ainoa aihe, josta lounaalla keskusteltiin.

379    Tässä yhteydessä on lisäksi syytä panna merkille komission todenneen riidanalaisen päätöksen 106 perustelukappaleessa, että P1:n muistiinpanojen perusteella tehty päätelmä siitä, että osapuolet ottivat 28.7.2004 järjestetyllä lounaalla käyttöön toimintasuunnitelman, jonka mukaan ne ottaisivat yhteyttä toisiinsa seuraavalla viikolla yhdenmukaistaakseen hintojaan Portugalissa ja selvittääkseen, pitikö ”pitää” samalla tasolla, pitikö ”nostaa” vai ”laskea”, on johdonmukainen Chiquitan 15.2.2008 ja 22.5.2008 antamien lausumien kanssa, joiden mukaan C1 ja P1 vaihtoivat 28.7.2004 pidetyn kokouksen jälkeen ajoittain seuraavaa viikkoa koskeneita yksityiskohtaisempia hintasuuntauksia käyttämällä sellaisia ilmaisuja, joiden perusteella osapuolet ymmärsivät, pitikö hintoja nostaa vai laskea vai pitikö ne pitää samalla tasolla. Komissio huomauttaa (riidanalaisen päätöksen alaviite 171), että nämä lausumat antaessaan Chiquita ei ollut nähnyt käsinkirjoitettuja muistiinpanoja, koska se sai mahdollisuuden tutustua niihin vasta saatuaan komission 10.12.2009 lähettämän väitetiedoksiannon johdosta oikeuden tutustua asiakirjavihkoon (ks. edellä 11 kohta).

380    Tässä yhteydessä on hyödyllistä palauttaa mieliin, että lausumilla, jotka sakkoimmuniteettia hakeva yritys on antanut ennen, kuin se on saanut tiedon komission tutkintansa yhteydessä kokoamista seikoista, on erityisen merkittävää todistusarvoa.

381    On syytä todeta tältä osin, että vaikka sen perusteella, että lausuma on annettu menettelyn myöhäisemmässä vaiheessa ja erityisesti väitetiedoksiantoon annettavassa vastauksessa, ei voida sinänsä kiistää lausuman kaikkea todistusarvoa, sen todistusarvo on kuitenkin vähäisempi kuin jos se olisi annettu oma-aloitteisesti. Etenkin silloin kun yritys, joka jättää sakkoimmuniteettia koskevan hakemuksen, tuntee komission tutkimuksensa yhteydessä kokoamat seikat, yhteistyöstä annetun tiedonannon mukaiselle menettelylle ominainen logiikka, jonka mukaan jokainen yritys johtaa komissiota harhaan voisi kyseenalaistaa yrityksen yhteistyön vilpittömyyden ja kattavuuden (ks. edellä 340 kohta), ei päde samassa määrin kuin silloin, kun kyseessä on oma-aloitteinen lausuma eivätkä komission esittämät väitteet ole tiedossa. Samoin on todettava, ettei niitä toteamuksia, joiden mukaan yhteistyötiedonannon nojalla annetut lausumat ovat lausuman antajan intressien vastaisia ja niitä on lähtökohtaisesti pidettävä erityisen uskottavina todisteina (ks. edellä 341 kohta), voida soveltaa täysimääräisesti, kun on kyse väitetiedoksiantoon annetusta vastauksesta, jonka on esittänyt sakkoimmuniteettia hakenut yritys (ks. vastaavasti edellä 340 kohdassa mainittu tuomio Quinn Barlo ym. v. komissio, 108 ja 109 kohta).

382    Toiseksi kantajat muistuttavat, että lausumissa todettiin, että C1 ja P1 alkoivat 28.7.2004 järjestetyn työlounaan jälkeen soitella toisilleen syyskuun 2004 ja syyskuun 2006 välisenä ajanjaksona ajoittain ja että keskeisimmät näiden puhelujen aikana käsitellyt aiheet olivat mahdollisuus hankkia banaaneja Ecuadorista, yhteishuolintajärjestelyt, Salernon satamapalveluja koskeneet valitukset, ANIPOn tulevaisuus ja toisinaan banaanien myynti Pohjois-Italiassa. Tätä seikkaa ei kuitenkaan ole kiistetty, eikä se ole ristiriidassa komission päätelmien kanssa, koska lausumissa mainitaan myös, että keskusteluja käytiin markkinakehityksen suuntauksista ja hintoja koskeneista aikomuksista.

383    Kantajat vetoavat tässä yhteydessä siihen, että nämä keskustelut voivat kuitenkin selittyä sillä Chiquitan vahvistamalla seikalla, että P1 oli banaanimarkkinoilla aivan uusi ja kiinnostunut C1:n kokemuksesta ja että tämän tyyppiset yleiset keskustelut vastasivat myös eri toimijoiden kesken ANIPOn piirissä käytyjä keskusteluja. Näistä lausumista ei siten voida päätellä, että C1 ja P1 olisivat panneet täytäntöön sopimusta hintojen yhteensovittamisesta.

384    Ensiksikin on pantava merkille, että todetessaan C1:n ja P1:n panneen täytäntöön hintojen yhteensovittamista koskenutta sopimusta, komissio ei tukeutunut pelkästään kyseisiin lausumiin vaan kaikkiin riidanalaisen päätöksen 4 kohdassa mainittuihin todisteisiin (ks. riidanalaisen päätöksen 190 ja 191 perustelukappale). Toiseksi se, että P1 oli kiinnostunut C1:n kokemuksesta, ei kumoa päätelmää, jonka mukaan kyseiset henkilöt vaihtoivat puhelinkeskusteluidensa aikana hintoja koskeneita tietoja, eikä se ole tämän päätelmän kanssa ristiriidassa. Kolmanneksi kantajat eivät tue mitenkään väitettään siitä, että P1:n ja C1:n välillä käydyt keskustelut vastasivat ANIPOn piirissä käytäviä tavanomaisia keskusteluja, mutta vaikka näin olisi ollutkin, tämä ei poistaisi P1:n ja C1:n välisen hintojen vaihtamisen lainvastaisuutta. Neljänneksi kantajat jättävät mainitsematta sen, ettei C1 ilmoittanut keskustelleensa P1:n kanssa ainoastaan yleisistä markkinasuuntauksista vaan että C1 selitti keskustelleensa P1:n kanssa ajoittain myös seuraavaa viikkoa koskeneista yksityiskohtaisemmista hintasuuntauksista käyttäen sellaisia ilmaisuja, joiden perusteella molemmat osapuolet ymmärsivät, pitikö hintoja nostaa, laskea vai pitikö ne pitää samalla tasolla.

385    Kolmanneksi kantajat vetoavat tältä osin siihen, että C1 toki ilmoitti, että jotkut hänen ja P1:n välisistä puhelinkeskusteluista olivat johtaneet yksityiskohtaisempaan tietojenvaihtoon seuraavaa viikkoa koskevista hintasuuntauksista, mutta että hän myös tarkensi, ettei hän ollut koskaan antanut eksplisiittisiä ja avoimia tietoja hinnoista. Chiquita lisäsi myöhemmin pelkästään komission painostuksen vuoksi, että kaikki banaanialaa tuntevat henkilöt ymmärsivät yleisesti, että näillä yleiskuvauksilla oli tarkka merkitys hintojen yhteydessä, sillä markkinoilla, joilla oli yleisesti tunnettua, että hinnat vaihtelivat 0,5 euroa suuntaansa, nämä yleiset kuvaukset merkitsivät sitä, että hinnat olivat laskemassa 0,5 eurolla, nousemassa 0,5 eurolla tai pysymässä samalla tasolla.

386    Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa aivan aluksi, että väitteet, joiden mukaan komissio olisi hallinnollisen menettelyn aikana painostanut Chiquitaa sopimattomalla tavalla, on jo hylätty edellä 106–172 kohdassa. Vaikka lausuma, jossa täsmennettiin kaikkien banaanialaa tuntevien henkilöiden kyenneen ymmärtämään C1:n antamat yleiset tiedot (Chiquitan lausuma 22.5.2008), on toki myöhempi kuin se, jossa Chiquitan myönnettiin antaneen tällaisia yleisiä tietoja (Chiquitan lausuma 15.2.2008), molemmat lausumat on annettu ennen ajankohtaa, jona Chiquitalle annettiin 10.12.2009 lähetetyn väitetiedoksiannon jälkeen oikeus tutustua komission asiakirjavihkoon (ks. edellä 11 kohta), ja ne ovat siten erityisen uskottavia (ks. edellä 380 ja 381 kohta).

387    Kyseisistä kahdesta lausumasta ensimmäisestä (Chiquitan lausuma 15.2.2008) alkaen on myönnetty, että C1 on saattanut kuvailla yleisiä markkinasuuntauksia käyttäen ilmauksia ”markkinat ovat pehmeät”, ”hedelmiä ei ole paljon”, ”en usko markkinoiden romahtavan” tai ”minulla ei ole mitään syytä muuttaa”. Tällaiset kommentit voidaan kuitenkin ymmärtää tulevia hintavaihteluja koskeviksi tiedoiksi, sillä ilmaus ”markkinat ovat pehmeät” voi merkitä hintojen alentumista, ilmaus ”hedelmiä ei ole paljon” voi merkitä hintojen nousua ja ilmaus ”minulla ei ole mitään syytä muuttaa” voi merkitä hintojen pysymistä samalla tasolla. Kantajien väite siitä, että P1 ei ollut kokenut toimija banaanialalla ja että hänen ei voida siksi olettaa ymmärtäneen näiden yleisten kuvausten viittaavan hintojen vaihteluun, ei voi myöskään menestyä.

388    Tässä yhteydessä on syytä panna merkille unionin yleisen tuomioistuimen katsoneen jo, että sääolosuhteet sekä tuottajamaissa että maissa, joihin hedelmät tuodaan kulutettaviksi, satamien ja kypsyttäjien varastojen suuruus, vähittäismyynnin ja kypsyttäjille suuntautuvan myynnin tilanne ja myynninedistämiskampanjat ovat selvästi erittäin tärkeitä seikkoja määritettäessä tarjonnan tasoa suhteessa kysyntään, ja niiden esille tuominen valveutuneiden toimijoiden kahdenvälisissä keskusteluissa johti väistämättä samaan käsitykseen markkinoista ja niiden hintakehityksestä. (ks. vastaavasti tuomio 14.3.2013, Fresh Del Monte Produce v. komissio, T‑587/08, 360 kohta).

389    Kantajat väittävät näiden hintavaihtelujen täsmällisen suuruuden osalta, että Chiquitan lausuma, jonka mukaan banaanimarkkinoilla oli yleisesti tunnettua, että hinnat vaihtelivat 0,5 eurolla suuntaansa, minkä vuoksi C1:n tietojen voitiin ymmärtää merkitsevän sitä, että hinnat olivat laskemassa tai nousemassa 0,5 eurolla tai pysymässä samalla tasolla, ei perustu todellisuuteen, koska analyysi tosiasiallisten hintojen viikoittaisesta vaihtelusta osoittaa, etteivät hinnat nouse tai laske vain 0,5 eurolla ja ettei ole olemassa mitään 0,5 euron vaihtelua suuntaansa merkitsevää hintakehityksen suuntausta. Kantajat vetoavat siihen, että PFCI:n ja Chiquitan tosiasiassa soveltamia hintoja koskevista tiedoista käy päinvastoin ilmi, että hinnat saattavat heilahdella viikoittain jopa 1–2 eurolla taikka 0,25 eurolla tai sitäkin vähemmän, ja ne esittävät Chiquitan ja Pacificin hintataulukoita tämän väitteen tueksi.

390    Nämä väitteet on hylättävä. Kuten komissio perustellusti korostaa, kysymys siitä, vaihtelivatko hinnat täsmälleen 0,5 eurolla, ei ole asian kannalta merkityksellinen, jos osapuolet ovat vaihtaneet tulevaa viikkoa koskeneita hintoja koskevia aikomuksia siten, että molemmat tiesivät, olivatko hinnat nousemassa, laskemassa vai pysymässä samalla tasolla, koska tällaiset hintasuuntauksia koskevat keskustelut vähentävät molempien osapuolten epävarmuutta niiden oman markkinakäyttäytymisen osalta.

391    Hinnan, vaikka vain viitehinnankin, vahvistaminen vaikuttaa kilpailuun sen vuoksi, että sen avulla kaikilla kartelliin osallisilla on mahdollisuus ennustaa muiden kilpailijoiden harjoittama hintapolitiikka kohtuullisen varmasti. Yleisemmin tällaiset kartellit vaikuttavat suoraan kyseisillä markkinoilla vallitsevan kilpailun olennaisiin parametreihin. Kun tuottajat ovat ilmaisseet yhteisen tahtonsa noudattaa tuotteisiinsa tiettyä hintatasoa, ne eivät ole päättäneet itsenäisesti siitä politiikasta, jota ne aikoivat markkinoilla noudattaa, joten ne ovat rikkoneet kilpailua koskevien perustamissopimuksen määräysten perusajatusta (ks. edellä 324 kohdassa mainittu tuomio BPB v. komissio, 310 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Lisäksi on syytä palauttaa mieliin, että SEUT 101 artiklassa kielletään sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat niiden vaikutuksista riippumatta, jos niillä on kilpailua rajoittava tarkoitus (ks. vastaavasti tuomio 8.7.1999, komissio v. Anic Partecipazioni, C‑49/92 P, Kok., s. I‑4125, 122 ja 123 kohta) tämän kuitenkaan rajoittamatta kantajien väitteiden tutkimista jatkossa.

392    Neljänneksi kantajat muistuttavat muita kommentteja esittämättä Chiquitan 22.5.2008 antaman lausuman otteista, joissa tehdään yhteenveto C1:n antamista tiedoista, jotka liittyivät hänen ja P1:n välisten puhelujen päämäärään ja lukumäärään.

393    Siltä osin kuin se seikka, että kantajat muistuttavat tästä lausumasta perusteluissaan, joilla pyritään osoittamaan, ettei Chiquitan lausumien perusteella voida päätellä kilpailunvastaisen käyttäytymisen olemassaoloa, voidaan ymmärtää siten, että kantajat väittävät, että kyseisen lausuman mukaan kyse on ollut asianomaiseen ajanjaksoon suhteutettuna vain harvoista hintakeskusteluihin liittyneistä puheluista, riittää kun todetaan, että edellä 362–374 kohdassa on jo mainittu, että komissio on myöntänyt, että Chiquitan ja C1:n lausumat eivät ole yhtä selkeitä kuin komission kaikkien todisteiden perusteella tekemät päätelmät, ja että komissio on esittänyt uskottavan selityksen C1:n epäröinnille myöntää osallistuneensa oletettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen. Kantajat eivät ole onnistuneet saattamaan tätä selitystä kyseenalaiseksi.

394    Viidenneksi kun kyse on C1:n lausuman otteesta, jota kantajat lainaavat väittäen, että 28.7.2004 järjestettyä lounasta koskeneiden P1:n muistiinpanojen olisi nähtävä heijastelevan tapaa, jolla P1 esitti kyseisen kokouksen työtovereilleen PFCI:ssä, riittää kun todetaan kyseisestä lausunnosta ilmenevän, että C1 ei ole kiistänyt komission näistä muistiinpanoista tekemiä päätelmiä ja että hän on todennut lounaalla käydyn keskustelun koskeneen joitakin muistiinpanoissa käsiteltyjä seikkoja. Muutoin on viitattava edellä esitettyyn siltä osin, kun kyse on C1:n epäröinnistä paljastaa kilpailunvastainen käyttäytymisensä kokonaan (ks. edellä 362–374 kohta).

395    Kuudenneksi kantajat lainaavat vain osittain ja asiayhteydestä irrallaan Chiquitan 13.10.2009 antaman lausuman eräitä otteita ja antavat ymmärtää, että Chiquita olisi ilmoittanut olleensa tietämätön mistään P1:n ja C1:n välisissä puhelinkeskusteluissa tapahtuneita kilpailusääntöjen rikkomisia koskeneista todisteista ja että C1 olisi väittänyt, että hänellä oli hyväksyttävät syyt keskustella P1:n kanssa ja että hän ei muistanut ainoatakaan hintasuuntauksia koskenutta keskustelua P1:n P2:lle 11.4.2005 klo 9.57 lähettämän sähköpostiviestin aikoihin. Kantajat jättävät kuitenkin mainitsematta, että tämä Chiquitan lausuma on vastaus yhteenvedon sen sakkoimmuniteettihakemuksen tilanteesta sisältäneeseen komission kirjeeseen, jossa komissio totesi, että 11.4.2005 klo 9.57 lähetetyn sähköpostiviestin vuoksi sillä oli syytä uskoa, ettei Chiquita ollut lopettanut sakkoimmuniteettihakemuksen jättäessään eli 8.4.2005 kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevää käyttäytymistä. Kantajien lainaamat otteet osoittavat kokonaisuudessaan siten vain sen, että C1:llä ei 8.4.2005 jälkeen ollut enää kollusiivisia yhteyksiä P1:een, minkä Chiquitan 5.3.2009 antama lausuma sitä paitsi myös vahvistaa.

396    Kantajat myös vääristelevät viimeksi mainittujen lausumien otteita, joissa todetaan, että C1 on pitänyt aina kiinni omasta versiostaan tosiseikoista ja todennut P1:n tietojen voineen olla peräisin muista lähteistä, ja joissa todetaan, että kaikkien C1:n kanssa yhteistyötä tehneiden työntekijöiden haastatteluissa heistä jokainen oli antanut uskottavan todistuksen, joka vahvisti sen, ettei kilpailijoiden välillä ole ollut lainvastaista yhteydenpitoa tai yhteistyötä. Nämä otteet ovat nimittäin peräisin Chiquitan toteamuksista siitä, että kilpailusääntöjen rikkominen päättyi 8.4.2005, ja siitä, että Chiquita oli kuulustellut C1:tä ja hänen työtovereitaan vain vähän 8.4.2005 jälkeen ja että kukaan ei ollut tällöin myöntänyt, että Etelä-Euroopassa olisi ollut kilpailijoiden välistä lainvastaista yhteydenpitoa. On kuitenkin riidatonta, että C1 myönsi komission marraskuussa 2007 tekemien tarkastusten yhteydessä ensimmäistä kertaa vaihtaneensa P1:n kanssa tietoja hintasuuntauksista tajuttuaan, että Etelä-Eurooppaa koskevaa tutkintaa oltiin käynnistämässä, vaikka hän ei ollut ilmoittanut kilpailunvastaisesta toiminnastaan Chiquitan toimitusjohtajan yhtiön työntekijöille tätä varten asettamassa määräajassa yrityksen haettua sakkoimmuniteettia 8.4.2005 (ks. erityisesti edellä 365 kohta). Ennen Etelä-Eurooppaa koskeneen menettelyn aloittamista annettuja aiempia lausumia ei siten voida esittää korjauksina niihin päätelmiin, jotka komissio teki kyseisessä menettelyssä.

397    Kantajat väittävät vastaavalla tavalla, että C1 kiisti komission esitetyistä todisteista tekemän tulkinnan välittömästi saatuaan oikeuden tutustua niihin ja että C1:n selitykset ovat yhtäpitäviä myös niiden aiempien lausumien kanssa, jotka oli annettu jo ennen tutkinnan aloittamista riidanalaisessa asiassa. Kantajat lainaavat tältä osin Chiquitan asiassa COMP/39188 – Banaanit tekemiä päätelmiä, joissa Chiquita totesi, että ”Yhdistynyttä kuningaskuntaa / Irlantia, Etelä-Eurooppaa ja Ranskaa koskeneita hintoja ei ilmoitettu kilpailijoille”.

398    Tässä yhteydessä riittää, kun todetaan edellä 159 kohdassa jo mainitun, että Chiquitan lausumilla, joiden mukaan ”UK/Irlantia, Etelä-Eurooppaa ja Ranskaa koskeneita hintoja ei ilmoitettu kilpailijoille”, kuvaillaan sitä, kuinka Chiquita ilmoitti torstaiaamuisin viitehintansa kilpailijoilleen, ja että Etelä-Eurooppaa koskeneessa asiassa ei ole kyse viitehinnoista, joten Chiquitan Pohjois-Eurooppaa koskeneet lausumat eivät voi olla ristiriidassa komission käsiteltävässä asiassa tekemien päätelmien kanssa.

399    Kolmanneksi sen väitteensä yhteydessä, jonka mukaan komission on suoritettava objektiivinen tutkinta ja se ei saa olla välittämättä syyttömyyden osoittavista todisteista, kantajat toteavat, että huolimatta Pacificin pyynnöstä saada oikeus tutustua toimitettuun ja ei-luottamukselliseen versioon asiakkaiden komission tietopyyntöön antamista vastauksista, Pacificille annettiin oikeus tutustua vain näistä vastauksista tehtyihin yhteenvetoihin, ja täten siltä on viety mahdollisuus tutustua mahdollisten syyttömyyden osoittavien asiakkaiden toimittamien tietojen yksityiskohtiin.

400    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kilpailuasioissa oikeudella tutustua asiakirjoihin on erityisesti tarkoitus mahdollistaa se, että väitetiedoksiannon saaneet oikeussubjektit saavat tietoonsa komission asiakirjavihkoon sisältyvän selvitysaineiston, jotta ne voisivat asianmukaisella tavalla ilmaista tämän selvityksen perusteella näkemyksensä päätelmistä, jotka komissio on tehnyt väitetiedoksiannossaan. Oikeus tutustua asiakirjoihin kuuluu näin ollen menettelyllisiin takeisiin, joiden tarkoituksena on puolustautumisoikeuksien suojeleminen ja erityisesti sen varmistaminen, että oikeutta tulla kuulluksi voidaan tosiasiallisesti käyttää (ks. vastaavasti edellä 179 kohdassa mainittu tuomio Aalborg Portland ym. v. komissio, 68 kohta ja edellä 111 kohdassa mainittu tuomio Groupe Danone v. komissio, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

401    Komissiolla on siis velvollisuus antaa SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamista koskevassa menettelyssä mukana oleville yrityksille kaikki tutkimuksen aikana kokoamansa asianosaisen syyllisyyttä ja syyttömyyttä osoittavat asiakirjat muiden yritysten liikesalaisuuksia sisältäviä, toimielimen sisäisiä ja muita luottamuksellisia tietoja sisältäviä asiakirjoja lukuun ottamatta (ks. vastaavasti edellä 179 kohdassa mainittu tuomio Aalborg Portland ym. v. komissio, 68 kohta ja edellä 111 kohdassa mainittu tuomio Groupe Danone v. komissio, 34 kohta).

402    Oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että kun kolmannet osapuolet antavat vastauksia komission tietopyyntöihin, komission on otettava huomioon se mahdollisuus, että määräävässä markkina-asemassa oleva yritys kohdistaa kostotoimia kilpailijoihin, tavarantoimittajiin tai asiakkaisiin, jotka ovat osallistuneet komission tutkimukseen asiassa. Tällaisen mahdollisuuden vuoksi kolmansilla osapuolilla, jotka antavat komissiolle sen toteuttamien kyselyjen yhteydessä asiakirjoja, joiden toimittaminen saattaisi niiden mielestä johtaa niihin kohdistuviin kostotoimiin, on oikeus olettaa, että niiden esittämää asiakirjojen luottamuksellista käsittelyä koskevaa pyyntöä noudatetaan (ks. tuomio 25.10.2002, Tetra Laval v. komissio, T‑5/02, Kok., s. II‑4381, 98 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

403    Komissio vastasi riidanalaisen päätöksen 253 perustelukappaleessa käsiteltävässä asiassa Pacificin väitetiedoksiantoon antamassa vastauksessa esittämään arvosteluun, jonka mukaan Pacificin olisi pitänyt saada oikeus tutustua muuhunkin kuin vain niiden vastausten yhteenvetoihin, jotka banaanien eri maahantuojien asiakkaat olivat komission lähettämien tietopyyntöjen johdosta antaneet. Se totesi, että oli perusteltua olla antamatta yrityksille, joilla on potentiaalia kohdistaa merkittävää taloudellista ja kaupallista painostusta kilpailijoihinsa tai kauppakumppaneihinsa, asiakkaisiinsa tai tavarantoimittajiinsa, oikeutta tutustua heidän asiakkailtaan ja muiden tavarantoimittajien asiakkailta peräisin oleviin kirjeisiin. Koska kantajat eivät pyri kiistämään tätä komission antamaa selitystä, on syytä katsoa, että ne eivät ole osoittaneet, että se, että eräitä asiakirjoja on jätetty asiakirjoihin tutustumisoikeuden ulkopuolelle, ei olisi ollut tässä asiassa perusteltua.

404    Kantajat väittävät vielä, ettei komissio käyttänyt koskaan hyväkseen sille tehtyä tarjousta järjestää lisäkeskusteluja C1:n kanssa, mikä on heikentänyt merkittävästi komission kykyä tehdä tarkka ja täydellinen analyysi tämän asian tosiseikoista. Komissio olisi voinut lisäkeskustelujen avulla ymmärtää, oliko lausumissa kyse ”alenevasta suuntauksesta” vai oliko komissio vain ymmärtänyt väärin sen ainoan virkkeen, johon se tukeutui, ja tehnyt siitä virheellisen tulkinnan.

405    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan hallinnollisissa menettelyissä noudatettaviin unionin oikeusjärjestyksessä annettuihin takeisiin kuuluu erityisesti toimivaltaisen toimielimen velvoite tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävänä olevan tapauksen kannalta merkitykselliset seikat (tuomio 21.11.1991, Technische Universität München, C‑269/90, Kok., s. I‑5469, 14 kohta ja edellä 342 kohdassa mainittu tuomio Bavaria v. komissio, 222 kohta).

406    Tämän jälkeen on syytä huomauttaa, että [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta 7.4.2004 annetun komission asetuksen N:o 773/2004 (EUVL L 123, s. 18) 10 artiklan 3 kohdassa säädetään, että yritykset ja yritysten yhteenliittymät, joihin sovelletaan asetuksen N:o 1/2003 soveltamista koskevaa menettelyä, ”voivat ehdottaa, että komissio kuulee henkilöitä, jotka voivat vahvistaa vastineessa ilmoitetut tosiseikat”. Asetuksen N:o 773/2004 13 artiklasta ilmenee, että tällaisessa tapauksessa komissiolla on kohtuullisessa määrin harkintavaltaa päättäessään siitä, onko sellaisia henkilöitä tarpeen kuulla, joiden lausumilla saattaa olla merkitystä asian selvittämisen kannalta. Puolustautumisoikeuksien turvaaminen ei nimittäin edellytä sitä, että komissio kuulisi asianosaisen nimeämiä todistajia katsoessaan, että asia on jo riittävästi tutkittu (ks. analogisesti asetuksesta N:o 17 tuomio 20.3.2002, HFB ym. v. komissio, T‑9/99, Kok., s. II‑1487, 383 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

407    Käsiteltävässä asiassa komissio ilmoitti riidanalaisen päätöksen 250 ja 251 perustelukappaleessa syyt, joiden vuoksi se katsoi, ettei mikään seikka puhunut sen puolesta, että C1:n kanssa olisi ollut tarpeen käydä toinen keskustelu. Paitsi että kantajat eivät osoita komission tässä yhteydessä esittämiä seikkoja konkreettisesti vääriksi, ne eivät tämän lisäksi myöskään selitä kunnolla, miksi Pacific ei käyttänyt hyväkseen mahdollisuutta kuulustella C1:tä kuulemistilaisuudessa itse. Se, että kantajat viittasivat istunnossa Chiquitan päätökseen esittää 18.6.2010 pidetyssä kuulemistilaisuudessa kommentteja vain 8.4.2005 eli sen sakkoimmuniteettihakemuksen jättämisen jälkeisestä ajanjaksosta, ei ole tässä yhteydessä vakuuttava. Chiquitan kuulemistilaisuudessa antamista lausumista käy ilmi, että se halusi käyttää aikansa puolustautuakseen sitä mahdollisuutta vastaan, että komissio ottaisi siltä pois sakkoimmuniteetin riidanalaisessa asiassa, minkä vuoksi se ei halunnut käyttää tätä aikaa kommentoidakseen sakkoimmuniteettihakemuksensa jättämistä edeltänyttä ajanjaksoa, jonka osalta se ei ole kiistänyt komission päätelmiä. Näistä lausumista ei kuitenkaan ilmene Chiquitan vastustaneen sitä, että Pacific esittäisi C1:lle aiempaa ajanjaksoa koskevia kysymyksiä. Chiquita totesi päinvastoin nimenomaisesti, että sen tarjous mahdollisuudesta kuulustella C1:tä oli edelleen voimassa.

408    Näin ollen on todettava, että kantajien väitteet, joilla komissiota arvostellaan siitä, ettei se järjestänyt lisäkeskustelua C1:n kanssa, on hylättävä.

409    Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kantajien väitteet, joilla Chiquitan ja C1:n lausumien todistusarvo asetetaan kyseenalaisiksi, ja kolmannen kanneperusteen ensimmäinen osa kokonaisuudessaan on hylättävä.

2.     Toinen osa, jonka mukaan esitetyillä todisteilla ei kyetä tukemaan toteamusta kilpailusääntöjen rikkomisesta

410    Kantajat väittävät, ettei komissio ole näyttänyt toteen osapuolten välistä sopimusta eikä yhdenmukaistettua menettelytapaa. Komissio ei ensinnäkään ole onnistunut näyttämään toteen, että kantajat ovat osallistuneet sopimukseen ja/tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan, komissio ei toiseksi ole osoittanut, että käyttäytymisellä, johon ne ovat osallistuneet, oli kilpailunvastainen tarkoitus tai vaikutus, ja komissio ei kolmanneksi ole osoittanut, että tämä menettely olisi ollut yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen.

 a) Alustavat huomautukset

411    On muistutettava, että SEUT 101 artiklassa kielletään yhteismarkkinoille soveltumattomina kaikki sellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy yhteismarkkinoilla; erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat, joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja, joilla rajoitetaan tai valvotaan tuotantoa, markkinoita, teknistä kehitystä taikka investointeja, joilla jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä.

412    SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimuksen käsite on seurausta siitä, että osallistuvat yritykset ilmaisevat yhteisen tahtonsa käyttäytyä markkinoilla määrätyin tavoin (ks. analogisesti EY 81 artiklan 1 kohdasta edellä 391 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Anic Partecipazioni, 130 kohta; ks. myös analogisesti EHTY 65 artiklan 1 kohdasta tuomio 11.3.1999, Thyssen Stahl v. komissio, T‑141/94, Kok., s. II‑347, 262 kohta).

413    SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimuksen käsite, sellaisena kuin sitä oikeuskäytännössä on tulkittu, edellyttää sitä, että on olemassa vähintään kahden sopimuspuolen yhteinen tahto, jolloin merkitystä ei ole tämän tahdon ilmenemismuodolla, kunhan se tarkoin vastaa tätä tahtoa (tuomio 26.10.2000, Bayer v. komissio, T‑41/96, Kok., s. II‑3383, 69 kohta ja tuomio 19.5.2010, IMI ym. v. komissio, T‑18/05, Kok., s. II‑1769, 88 kohta).

414    Samassa määräyksessä tarkoitetulla yhdenmukaistetulla menettelytavalla tarkoitetaan yritysten välisen yhteistoiminnan muotoa, jolla tietoisesti korvataan kilpailun riskit käytännön yhteistyöllä ilman, että asiasta olisi tehty varsinaista sopimusta (tuomio 16.12.1975, Suiker Unie ym. v. komissio, 40/73–48/73, 50/73, 54/73–56/73, 111/73, 113/73 ja 114/73, Kok., s. 1663, 26 kohta; edellä 176 kohdassa mainittu tuomio Ahlström Osakeyhtiö ym. v. komissio, 63 kohta; edellä 391 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Anic Partecipazioni, 115 kohta ja edellä 185 kohdassa mainittu tuomio Hüls v. komissio, 158 kohta).

415    Unionin tuomioistuin on lisännyt, että yhteensovittamisen ja yhteistyön kriteerejä on tarkasteltava sellaisesta perustamissopimuksen kilpailua koskeville määräyksille ominaisesta näkökulmasta, jonka mukaan jokaisen yrityksen on itsenäisesti määrättävä yhteismarkkinoilla noudatettavaksi aikomastaan toimintalinjasta (edellä 414 kohdassa mainittu tuomio Suiker Unie ym. v. komissio, 173 kohta; edellä 176 kohdassa mainittu tuomio Ahlström Osakeyhtiö ym. v. komissio, 63 kohta; edellä 391 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Anic Partecipazioni, 116 kohta ja tuomio 2.10.2003, Corus UK v. komissio, C‑199/99 P, Kok., s. I‑11177, 106 kohta).

416    Vaikka tämä itsenäisyysvaatimus ei suljekaan pois yritysten oikeutta sopeutua tehokkaasti kilpailijoidensa todettuun tai odotettuun käyttäytymiseen, sen kanssa on kuitenkin ehdottomasti ristiriidassa, että tällaiset yritykset olisivat keskenään minkäänlaisessa suorassa tai epäsuorassa yhteydessä joko pyrkimällä vaikuttamaan todellisen tai mahdollisen kilpailijan markkinakäyttäytymiseen tai paljastamalla tällaiselle kilpailijalle päätetty tai suunnitteilla oleva markkinakäyttäytyminen, kun näiden yhteydenottojen tarkoituksena tai vaikutuksena on sellaisten kilpailuolosuhteiden muodostuminen, jotka eivät vastaa tavanomaisia olosuhteita kyseisillä markkinoilla, kun otetaan huomioon tarjottujen tuotteiden tai palveluiden luonne, yritysten merkittävyys ja lukumäärä sekä kyseisten markkinoiden laajuus (edellä 414 kohdassa mainittu tuomio Suiker Unie ym. v. komissio, 174 kohta; edellä 391 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Anic Partecipazioni, 117 kohta; edellä 185 kohdassa mainittu tuomio Hüls v. komissio, 160 kohta ja edellä 415 kohdassa mainittu tuomio Corus UK v. komissio, 107 kohta).

417    Yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteen suhteen edellytetään paitsi kyseisten yritysten välistä yhdenmukaistamista, myös tätä yhdenmukaistamista seuraavaa markkinakäyttäytymistä ja näiden kahden seikan välistä syy-yhteyttä. On syytä olettaa, elleivät asianomaiset toimijat esitä niille kuuluvan näyttövelvollisuuden mukaisesti vastakkaista näyttöä, että yhdenmukaistamiseen osallistuvat ja edelleen markkinoilla toimivat yritykset ottavat markkinakäyttäytymisestään päättäessään huomioon kilpailijoidensa kanssa vaihtamansa tiedot. Näin on etenkin siinä tapauksessa, että yhdenmukaistaminen jatkuu pitkän ajanjakson kuluessa säännöllisenä (edellä 391 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Anic Partecipazioni, 121 kohta; edellä 185 kohdassa mainittu tuomio Hüls v. komissio, 161–163 kohta ja edellä 328 kohdassa mainittu tuomio T-Mobile Netherlands ym., 51 kohta).

418    On lopuksi palautettava mieliin, että sopimuksen käsitteen vertailu yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteeseen osoittaa, että subjektiiviselta kannalta ne kattavat samankaltaisia salaisen yhteistyön muotoja, jotka eroavat toisistaan ainoastaan voimakkuutensa ja ilmenemismuotojensa osalta (edellä 391 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Anic Partecipazioni, 131 kohta).

419    Tästä seuraa, että vaikka sopimuksen ja yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteillä on osittain erilaiset tunnusmerkit, ne eivät ole keskenään yhteensopimattomia. Komission ei tarvinnut luonnehtia kutakin todettua menettelytapaa sopimukseksi tai yhdenmukaistetuksi menettelytavaksi, vaan komissio saattoi perustellusti luonnehtia toisia näistä menettelytavoista ”sopimuksiksi” ja toisia ”yhdenmukaistetuiksi menettelytavoiksi” (ks. vastaavasti edellä 391 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Anic Partecipazioni, 132 kohta ja tuomio 17.12.1991, Hercules Chemicals v. komissio, T‑7/89, Kok., s. II‑1711, 264 kohta).

420    Lisäksi SEUT 101 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa sopimuksen konkreettisten vaikutusten huomioon ottaminen on tarpeetonta, kun on ilmeistä, että sen tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla (edellä 179 kohdassa mainittu tuomio Aalborg Portland ym. v. komissio, 261 kohta).

421    Siitä kysymyksestä, voidaanko yhdenmukaistetulla menettelytavalla katsoa olevan kilpailunvastainen tarkoitus, vaikka sillä ei ole välitöntä yhteyttä kuluttajahintoihin, on todettava, että SEUT 101 artiklan 1 kohdan sanamuodon perusteella ei voida katsoa, että ainoastaan sellaiset yhdenmukaistetut menettelytavat olisivat kiellettyjä, jotka vaikuttaisivat välittömästi loppukuluttajien maksamiin hintoihin. SEUT 101 artiklan 1 kohdan a alakohdasta käy päinvastoin ilmi, että yhdenmukaistettu menettelytapa voi olla tarkoitukseltaan kilpailunvastainen, jos sillä ”suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja” (edellä 328 kohdassa mainittu tuomio T‑Mobile Netherlands ym., 36 ja 37 kohta).

422    Joka tapauksessa SEUT 101 artikla, sen enempää kuin muutkaan perussopimuksen kilpailusäännöt, ei ole tarkoitettu yksinomaan yksittäisten kilpailijoiden tai kuluttajien välittömien intressien suojelemiseen vaan sillä pyritään suojelemaan myös markkinoiden rakennetta ja siten kilpailua sinänsä. Sen toteamiseksi, että yhdenmukaistetun menettelytavan tarkoitus on kilpailunvastainen, ei näin ollen vaadita sitä, että kyseisellä menettelytavalla on välitön yhteys kuluttajahintoihin (edellä 328 kohdassa mainittu tuomio T‑Mobile Netherlands ym., 38 ja 39 kohta).

423    Siltä osin kuin kysymys on jaottelusta sellaisiin yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, joiden tarkoitus on kilpailunvastainen, ja niihin, joiden vaikutus on kilpailunvastainen, on palautettava mieliin, että kilpailunvastainen tarkoitus ja vaikutus eivät ole kumulatiivisia edellytyksiä, vaan ne ovat vaihtoehtoisia sen arvioimiseksi, kuuluuko menettelytapa SEUT 101 artiklan 1 kohdassa todetun kiellon piiriin vai ei. Asiassa 56/65, LTM, 30.6.1966 annetusta tuomiosta (Kok., s. 337 ja 359, Kok. Ep. I, s. 251) lähtien vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tämän edellytyksen vaihtoehtoisuus, joka osoitetaan konjunktiolla ”tai”, johtaa siihen, että on tarkasteltava ensiksi yhdenmukaistetun menettelytavan tarkoitusta ottaen huomioon se taloudellinen asiayhteys, jossa sitä on sovellettava. Jos kuitenkin tämän yhdenmukaistetun menettelytavan sisällön tarkastelusta ei ilmene riittävää vahingollisuutta kilpailulle, on tutkittava menettelytavan vaikutuksia, ja jotta kielto koskisi menettelytapaa, on edellytettävä niiden eri seikkojen olemassaoloa, jotka osoittavat, että kilpailu on tosiasiallisesti estynyt, rajoittunut tai vääristynyt tuntuvasti (ks. vastaavasti tuomio 20.11.2008, Beef Industry Development Society ja Barry Brothers, C‑209/07, Kok., s. I‑8637, 15 kohta ja edellä 328 kohdassa mainittu tuomio T‑Mobile Netherlands ym., 28 kohta).

424    Arvioitaessa sitä, onko yhdenmukaistettu menettelytapa SEUT 101 artiklan 1 kohdan nojalla kielletty, sen konkreettisten vaikutusten huomioon ottaminen on tarpeetonta, kun on ilmeistä, että sen tarkoituksena on estää kilpailu yhteismarkkinoilla tai rajoittaa tai vääristää sitä (ks. vastaavasti tuomio 13.7.1966, Consten ja Grundig v. komissio, 56/64 ja 58/64, Kok., s. 429 ja 496; edellä 49 kohdassa mainittu tuomio Nederlandse Federatieve Vereniging voor de Groothandel op Elektrotechnisch Gebied v. komissio, 125 kohta ja edellä 423 kohdassa mainittu tuomio Beef Industry Development Society ja Barry Brothers, 16 kohta). Erottelu ”tarkoitukseen perustuvan rikkomisen” ja ”vaikutuksiin perustuvan rikkomisen” välillä liittyy siihen, että tiettyjen yritysten välisten yhteistoimintamuotojen voidaan jo luonteensa puolesta katsoa haittaavan kilpailun normaalia toimintaa (edellä 423 kohdassa mainittu tuomio Beef Industry Development Society ja Barry Brothers, 17 kohta ja edellä 328 kohdassa mainittu tuomio T‑Mobile Netherlands ym., 29 kohta).

425    Siihen, että menettelytavan tarkoitus on kilpailunvastainen, riittää se, että yhdenmukaistettu menettelytapa on omiaan vaikuttamaan kielteisesti kilpailuun. Yhdenmukaistetun menettelytavan on toisin sanoen ainoastaan oltava sen oikeudellisen ja taloudellisen asiayhteyden perusteella konkreettisesti omiaan estämään kilpailu yhteismarkkinoilla tai rajoittamaan tai vääristämään sitä. Sillä, onko tällainen vaikutus todellisuudessa olemassa ja missä määrin niin on, voi enintään olla merkitystä laskettaessa mahdollisten sakkojen suuruutta ja arvioitaessa vahingonkorvausvaatimusta (edellä 328 kohdassa mainittu tuomio T-Mobile Netherlands ym., 31 kohta).

426    Tässä yhteydessä on vielä palautettava mieliin, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että tietyntyyppinen yritysten toiminnan yhteensovittaminen ilmentää siinä määrin riittävää vahingollisuutta kilpailulle, jotta voidaan katsoa, ettei sen vaikutusten tutkiminen ole tarpeen (ks. tuomio 11.9.2014, CB v. komissio, C‑67/13 P, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

427    Mainittu oikeuskäytäntö liittyy siihen, että tiettyjen yritysten välisten toiminnan yhteensovittamisen muotojen voidaan jo luonteensa puolesta katsoa haittaavan kilpailun normaalia toimintaa (ks. edellä 426 kohdassa mainittu tuomio CB v. komissio, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

428    On siis vakiintuneesti katsottu, että tietyn kollusiivisen käyttäytymisen, kuten sen, että kartellit vahvistavat hintoja horisontaalisesti, voidaan katsoa niin todennäköisesti johtavan haitallisiin vaikutuksiin erityisesti hintojen, tuotteiden ja palvelujen määrien tai laadun kannalta, että voidaan katsoa, että SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi ei ole tarpeen osoittaa, että kyseisellä käyttäytymisellä on konkreettisia vaikutuksia markkinoilla. Kokemus nimittäin osoittaa, että mainitunlainen käyttäytyminen johtaa tuotannon vähentämiseen ja hintojen korotuksiin, mikä taas johtaa resurssien huonoon jakautumiseen, mistä erityisesti kuluttajat kärsivät (edellä 426 kohdassa mainittu tuomio CB v. komissio, 51 kohta).

429    Jos yritysten toiminnan yhteensovittamisen tyypin analyysista ei kuitenkaan ilmene riittävää vahingollisuutta kilpailulle, on sitä vastoin tutkittava sen vaikutuksia, ja jotta se voidaan kieltää, on edellytettävä niiden eri seikkojen olemassaoloa, jotka osoittavat, että kilpailu on tosiasiallisesti estynyt, rajoittunut tai vääristynyt tuntuvasti (edellä 426 kohdassa mainittu tuomio CB v. komissio, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

430    Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan sen arvioimiseksi, onko yritysten välinen sopimus tai yritysten yhteenliittymän päätös riittävän vahingollinen, jotta sitä voidaan pitää SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna ”tarkoitukseen perustuvana” kilpailunrajoituksena, on tarkasteltava sen lausekkeiden sisältöä, sen tavoitteita sekä sen taloudellista ja oikeudellista asiayhteyttä. Kyseistä asiayhteyttä arvioitaessa on myös otettava huomioon sopimuksen kohteena olevien tavaroiden tai palvelujen luonne sekä kyseisten markkinoiden toimintaan ja rakenteeseen liittyvät tosiasialliset olosuhteet (ks. edellä 426 kohdassa mainittu tuomio CB v. komissio, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

431    Lisäksi on huomattava, että vaikka osapuolten aikomuksia ei ole tarpeen ottaa huomioon sen määrittämisessä, onko kyseinen yritysten välinen sopimus kilpailua rajoittava vai ei, mikään ei estä kilpailuviranomaisia tai kansallisia ja unionin tuomioistuimia ottamasta niitä huomioon (ks. edellä 426 kohdassa mainittu tuomio CB v. komissio, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

432    Kantajien väitteitä on tarkasteltava näiden periaatteiden valossa.

 b) Riidanalainen päätös

433    Komissio totesi riidanalaisen päätöksen 187 perustelukappaleessa, että kyseisen päätöksen 4 osassa kuvatut tosiseikat osoittavat, että päätöksen adressaatit olivat osallistuneet banaalialaa koskeneeseen kollusiiviseen toimintaan Etelä-Euroopan alueella erityisesti

–        sovittamalla yhteen tulevia hintoja, hintatasoja, hinnanvaihteluja ja/tai hintasuuntauksia koskevia hintastrategioitaan

–        vaihtamalla tietoja hintoja koskevasta tulevasta markkinakäyttäytymisestään.

434    Komissio jatkoi toteamalla mainittujen tosiseikkojen ja edellä mainitun käyttäytymisen merkitsevän selvästi SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua sopimusta, koska asianomaiset yritykset olivat sopineet nimenomaisesti tietystä markkinakäyttäytymisestä ja koska kyseinen toiminta oli sellainen toiminnan yhteensovittamisen ja yhteistyön muoto, jolla osapuolet olivat tietoisesti korvanneet kilpailun riskit käytännön yhteistyöllä. Komissio totesi, että vaikka ei ole tarpeen näyttää lopulta toteen, että osapuolet ovat nimenomaisesti tehneet sopimusta merkitsevän yhteisen suunnitelman, kyseinen käyttäytyminen tai sen osapuolet muodostivat kuitenkin SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhdenmukaistetun menettelytavan (riidanalaisen päätöksen 188 perustelukappale).

435    Komission mukaan riidanalaisen päätöksen 4 osassa kuvatut tosiseikat osoittavat, että kahdenvälistä salaista yhteistyötä tehtiin tietyn ajanjakson kuluessa systemaattisesti (tai ainakin säännöllisesti) ja toistuvasti ja että kahdenväliset järjestelyt seurasivat vakiintunutta mallia, joka oli kyseisenä ajanjaksona johdonmukainen, vaikka yhteydenpidon ominaispiirteet ja intensiteetti saattoivat ajallisesti vaihdella (riidanalaisen päätöksen 191 perustelukappale).

436    Komissio totesi vielä, ettei mikään osoittanut, että asianomaiset yritykset eivät olisi ottaneet huomioon vaihdettuja tietoja päättäessään markkinakäyttäytymisestään, ja että riidanalaisen päätöksen 4 osassa kuvatut tosiseikat osoittavat tämän lisäksi, että osapuolet ottivat huomioon vaihdetut hintoja koskeneet tiedot ainakin osittain ja toimivat niiden perusteella. Komissio katsoi, että osapuolten tekemistä kahdenvälisistä sopimuksista seurasi näin ollen se, että yhteydenpito oli vaikuttanut osapuolten käyttäytymiseen, kun ne vahvistivat banaanien hintoja Italian, Kreikan ja Portugalin osalta (riidanalaisen päätöksen 192–194 perustelukappale).

 c) Sopimuksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan olemassaolo

437    Kantajat väittävät, että komissio ei olisi osoittanut niiden osallistuneen sopimukseen tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan ja että komissio olisi loukannut syrjintäkiellon periaatetta.

438    Kantajat väittävät ensiksikin, että Chiquitan ja PFCI:n välisen sopimuksen olemassaolon osoittaakseen komission on näytettävä toteen, että osapuolet ovat ilmaisseet yhteisen tahtonsa käyttäytyä markkinoilla määrätyin tavoin, ja että yhdelläkään komission tässä asiassa esittämällä asiakirjatodisteella ei voida tukea vakaata näkemystä siitä, että asia olisi näin. Niinpä 28.7.2004 järjestettyä lounasta koskeneista muistiinpanoista on mahdollista päätellä vain, että C1 ja P1 olivat käyneet hyväksyttäviä keskusteluja erityisesti ANIPO‑yhdistyksen tulevaisuudesta sekä yhteishankinta- ja yhteishuolintajärjestelyjen mahdollisuudesta ja että P1:n muistiinpanot olivat vain hänen tämän keskustelun sisältöä koskenutta henkilökohtaista pohdintaansa eikä ilmausta Chiquitan ja kantajien yhteisestä tahdosta käyttäytyä määrätyin kilpailunvastaisin tavoin.

439    Kantajien mukaan ainoastaan 11.4.2005 klo 9.57 lähetettyyn sähköpostiviestiin sisältynyt ilmaus ”olemme sopineet yhdessä, että meidän on pidettävä hinnat ennallaan” on ehkä mahdollista tulkita yhteisen tahdon ilmaukseksi. Tämä sähköpostiviesti ei kuitenkaan osoita sopimuksen tekemistä oikeudellisesti riittävällä tavalla, ja – vaikka se osoittaisikin sen – sähköpostiviesti koski vain yhtä ainoaa päivää tai enintään yhtä ainoaa viikkoa, joten sillä ei missään tapauksessa voida tukea väitettä kahdeksan kuukautta ja 12 päivää kestäneestä hintojen yhteensovittamista koskeneesta sopimuksesta. Komissio ei ole siten osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että Chiquita ja kantajat olisivat tehneet sopimuksen, jolla pyrittiin rajoittamaan kilpailua, eikä se ole esittänyt riittäviä todisteita osoittaakseen, että osapuolet olisivat panneet tällaisen sopimuksen täytäntöön.

440    Aivan aluksi on syytä panna merkille, että kantajat esittävät uudelleen tiettyjä väitteitä, jotka on jo hylätty tarkasteltaessa komission tämän kanneperusteen ensimmäisen osan yhteydessä esittämiä todisteita.

441    Kuten komissio riidanalaisen päätöksen 177 perustelukappaleessa perustellusti jo muistutti, kilpailijoiden välillä katsotaan olevan olemassa sopimus silloin, kun osapuolet tekevät yhteisen suunnitelman, joka rajoittaa tai on omiaan rajoittamaan niiden kaupallista itsenäisyyttä, määrittämällä niiden toiminnan linjat tai vastavuoroisen markkinoilta vetäytymisen. Sopimusta ei ole tarpeen tehdä kirjallisesti, minkäänlaisten muodollisuuksien noudattamista ei edellytetä, eikä ole välttämätöntä, että sopimusrikkomusten seuraamuksista tai täytäntöönpanotoimista olisi sovittu. Lisäksi sopimus voi olla nimenomainen, tai se voi olla implisiittisesti pääteltävissä osapuolten käyttäytymisestä.

442    Lopuksi on niin, että – toisin kuin kantajat väittävät – 11.4.2005 klo 9.57 lähetettyyn sähköpostiviestiin sisältynyt ilmaus ”Olemme sopineet yhdessä, että meidän on pidettävä hinnat ennallaan” ei ole ainoa todiste osapuolten yhteisestä tahdonilmauksesta. Useat muutkin P1:n 28.7.2004 päivättyihin muistiinpanoihin sisältyvät seikat (erityisesti ilmaukset ”viikoittainen yhteistyö hintojen ylläpitämiseksi”, ”paikallinen sopimus” tai ”Toimintasuunnitelma 1. – Puhua seuraavalla viikolla Portugalista: Hintapäätös: statu quo, nostaa, laskea. [P1]/[C1]”, ks. riidanalaisen päätöksen 105 perustelukappale) ja 11.4.2005 klo 9.57 lähetetty sähköpostiviesti (jossa on ilmaukset ”olemme sopineet yhdessä, että meidän on pidettävä hinnat ennallaan” tai ”hän soitti pyytääkseen, että sopisimme tulevaa viikkoa koskevasta strategiastamme ja että yrittäisimme olla muuttamatta sitä”, ks. edellä 292 kohta) osoittavat, että osapuolet ovat ilmaisseet yhteisen tahtonsa käyttäytyä markkinoilla määrätyin tavoin.

443    Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin, että kantajien perustelut, joilla halutaan väittää, että P1:n muistiinpanot ja 11.4.2005 klo 9.57 lähetetty sähköpostiviesti heijastelevat pelkästään C1:n yksipuolisten lausumien pohjalta nousseita P1:n henkilökohtaisia ajatuksia, on hylätty kolmannen kanneperusteen tutkimisen yhteydessä, ja että on todettu, että nämä asiakirjat päinvastoin heijastelivat osapuolten kesken tehtyjä kahdenvälisiä päätöksiä (ks. erityisesti edellä 221–223, 232–235, 252, 255, 309–311 ja 317 kohta).

444    Toiseksi kantajat vetoavat siihen, että komissio ei olisi osoittanut niiden osallistuneen yhdenmukaistettuun menettelytapaan.

445    Ensiksikin kantajat muistuttavat, että osoittaakseen Chiquitan ja Pacificin osallistuneen yhdenmukaistettuun menettelytapaan komission on näytettävä toteen, että osapuolet ovat yhdenmukaistaneet toimintaansa, että yhdenmukaistettu toiminta on johtanut myöhempään markkinakäyttäytymiseen ja että näiden kahden seikan välillä on ollut syy-yhteys. Komissio tukeutuu tältä osin tuomion T-Mobile (edellä 328 kohdassa mainittu tuomio, 60–62 kohta) mukaiseen oikeuskäytäntöön, joka ei kuitenkaan sovellu käsiteltävään asiaan, jossa komission olisi pitänyt näyttää toteen, että kantajien ja Chiquitan välillä on ollut monia ja usein toistuvia yhteyksiä ja että nämä kokoukset ylittivät täysin hyväksyttävän ammatillisen yhteydenpidon, mitä komissio ei kuitenkaan ole onnistunut tekemään erityisesti sen vuoksi, että mitään näyttöä Chiquitan ja PFCI:n välisistä yhteyksistä 28.7.2004 ja 8.4.2005 välisenä ajanjaksona ei ole olemassa kahta hyvin lyhyttä puhelua lukuun ottamatta.

446    On syytä todeta, että riippumatta siitä, ovatko riidanalaisen päätöksen viittaukset tiettyyn oikeuskäytäntöön asian kannalta merkityksellisiä, unionin yleisen tuomioistuimen on tarkistettava, onko komissio tämän asian olosuhteissa voinut päätellä perustellusti, että osapuolten käyttäytyminen merkitsi yhdenmukaistettua menettelytapaa, jolla on kilpailua rajoittava tarkoitus tai vaikutus.

447    Lisäksi on syytä palauttaa mieliin, että unionin tuomioistuin totesi (edellä 328 kohdassa mainitussa) tuomiossa T-Mobile Netherlands ym., että yhdenmukaistamisen kohteesta ja erityisistä markkinaolosuhteista riippuu, miten usein, millaisin väliajoin ja millä tavalla kilpailijat pitävät yhteyttä toisiinsa markkinakäyttäytymisensä yhdenmukaistamiseksi. Mikäli nimittäin kyseiset yritykset perustavat kartellin, jossa on sovittu sellaisesta monimutkaisesta yhdenmukaistamisjärjestelmästä, joka käsittää suuren määrän kyseisten yritysten markkinakäyttäytymisen osatekijöitä, säännöllinen pidemmän aikaa kestävä yhteydenpito voi olla välttämätöntä. Mikäli kyse on sen sijaan yksittäistä kysymystä koskevasta yhdenmukaistamisesta, jolla pyritään mukauttamaan markkinakäyttäytymistä kertaluonteisesti yhden erillisen kilpailutekijän osalta, yksi ainoa yhteydenotto saattaa riittää kyseisten yritysten tavoitteleman kilpailunvastaisen tavoitteen toteuttamiseen (edellä 328 kohdassa mainittu tuomio T‑Mobile Netherlands ym., 60 kohta).

448    Unionin tuomioistuin jatkoi toteamalla, että tällaisessa tilanteessa on katsottava, että merkitystä ei ole sillä, kuinka monta kokousta kyseisten yritysten välillä pidettiin, vaan sillä, antoivatko tapahtuneet yhteydenotot kyseisille yrityksille mahdollisuuden ottaa markkinakäyttäytymisestään päättäessään huomioon kilpailijoidensa kanssa vaihtamansa tiedot ja korvata tietoisesti kilpailun riskit yritysten välisellä käytännön yhteistyöllä. Silloin kun voidaan näyttää toteen, että nämä yritykset ovat yhdenmukaistaneet menettelytapansa keskenään ja ne toimivat edelleen markkinoilla, on perusteltua vaatia, että ne esittävät näyttöä siitä, että tämä yhdenmukaistaminen ei ole vaikuttanut niiden markkinakäyttäytymiseen (edellä 328 kohdassa mainittu tuomio T-Mobile Netherlands ym., 60 kohta).

449    Toisin kuin kantajat väittävät, tämä oikeuskäytäntö soveltuu käsiteltävään asiaan, koska komissio on nimenomaan osoittanut, että tulevia hintoja koskeneen keskinäisen tietojenvaihdon avulla osapuolet kykenivät ottamaan vaihdetut tiedot huomioon päättäessään markkinakäyttäytymisestään. Erityisesti säännöllisesti päivitetty Chiquitan hintoja koskenut taulukko, joka löydettiin kansiosta Pacificin P2:n toimistosta, on todiste tästä (ks. edellä 290–293 kohta).

450    Kantajien väitteet, joiden mukaan mitään näyttöä Chiquitan ja PFCI:n välisistä yhteyksistä 28.7.2004 ja 8.4.2005 välisenä ajanjaksona ei ole olemassa, on hylättävä, koska kantajat eivät ole osoittaneet vääriksi todisteita, joihin komissio on osapuolten väliset yhteydet 28.7.2004 ja 8.4.2005 välisenä ajanjaksona toteen näyttääkseen tukeutunut ja joita ovat kahdet muistiinpanot elokuulta 2004, yksi puhelinkeskustelu tammikuussa 2005 ja huhtikuussa 2005, Chiquitan hinnat vuoden 2005 viikosta 6 alkaen sisältänyt taulukko ja Chiquitan hinnat vuoden 2005 viikosta 9 alkaen sisältänyt sähköpostiviesti, jotka löydettiin kansiosta Pacificin P2:n toimistosta, sekä Chiquitan ja C1:n lausumat (ks. edellä 265–287, 288–335 ja 336–409 kohta).

451    Vaikka kantajien väitteet voivat olla asian kannalta jossain määrin merkityksellisiä, kun tutkitaan yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua kilpailusääntöjen rikkomista tässä asiassa, ne on hylättävä, kun tutkitaan yhdenmukaistetun menettelytavan olemassaoloa, koska kolmannen kanneperusteen tutkimisen yhteydessä on todettu, että kantajat eivät ole osoittaneet vääriksi yhtäpitäviä todisteita, joihin komissio on tukeutunut päätellessään osapuolten välisen sopimuksen ja/tai yhdenmukaistetun menettelytavan, eli 28.7.2004 järjestettyä lounasta koskeneita muistiinpanoja, muistiinpanoja elokuulta 2004, puhelutietoja, 11.4.2005 klo 9.57 lähetettyä sähköpostiviestiä, päiväämätöntä taulukkoa ja Chiquitan lausumia. Riippumatta siitä, voidaanko tätä kilpailusääntöjen rikkomista luonnehtia yhteyksien säännöllisyyden perusteella yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi jatketuksi rikkomiseksi (ks. tältä osin jäljempänä 475 kohta ja sitä seuraavat kohdat), on todettava, että komission esittämistä todisteista ilmenee, että osapuolten välinen yhteydenpito antoi niille mahdollisuuden ottaa markkinakäyttäytymisestään päättäessään huomioon kilpailijoidensa kanssa vaihtamansa tiedot ja korvata tietoisesti kilpailun riskit keskinäisellä käytännön yhteistyöllä. Tämä pitää paikkansa erityisesti käsiteltävässä asiassa, jossa yhdenmukaistaminen koski vain yhtä osapuolten käyttäytymisen aspektia, eli hintoja, joten 28.7.2004 järjestetyllä lounaalla käyttöön otetussa tietojenvaihtojärjestelmässä osapuolten hintasuuntauksia koskenut yhtä kysymystä koskenut yhdenmukaistaminen on voinut riittää tutkittavana olevan kilpailunvastaisen päämäärän saavuttamiseen.

452    Toiseksi kantajien mukaan komissio tukeutuu ristiriitaisella tavalla monitahoisia kilpailusääntöjen rikkomisia koskevaan oikeuskäytäntöön, kun se pyrkii välttämään sitä, että se joutuisi luonnehtimaan väitettyä käyttäytymistä sopimukseksi tai yhdenmukaistetuksi menettelytavaksi. Koska käsiteltävässä asiassa on mukana vain kaksi yritystä, joista toinen on pieni, ja koska väitetty rikkominen kesti vain kahdeksan kuukautta ja 12 päivää, komissio ei voi tukeutua tähän oikeuskäytäntöön, vaan sen on osoitettava täsmällinen tapa ja tarkka ajankohta, jona PFCI ja Chiquita oletetusti tekivät sopimuksen tai osallistuivat yhdenmukaistettuun menettelytapaan.

453    Nämä väitteet on hylättävä, koska kantajat eivät voi moittia komissiota siitä, että se olisi perustanut kantansa käsiteltävässä asiassa virheellisesti monitahoisia kilpailusääntöjen rikkomisia koskevaan oikeuskäytäntöön (ks. edellä 418 ja 419 kohta). Se, että esillä olevassa kilpailusääntöjen rikkomisessa oli mukana vain kaksi yritystä, joista toinen on pieni, ja että väitetty rikkominen kesti vain kahdeksan kuukautta ja 12 päivää, ei vaikuta millään tavalla siihen, että komissio ei ole velvollinen luonnehtimaan kutakin todettua menettelytapaa sopimukseksi tai yhdenmukaistetuksi menettelytavaksi, vaan komissio saattoi perustellusti luonnehtia toisia näistä menettelytavoista ”sopimuksiksi” ja toisia ”yhdenmukaistetuiksi menettelytavoiksi”. Koska komissio on osoittanut osapuolten väliset yhteydet oikeudellisesti riittävällä tavalla, ei voida edellyttää, että komissio määrittäisi täsmällisesti kunkin yksittäisen ajankohdan, jona osapuolet yhdenmukaistivat toimintaansa, kuten kantajat väittävät.

454    Kolmanneksi kantajat väittävät, ettei komissio ole osoittanut niiden osallistuneen yhdenmukaistettuun menettelytapaan, koska se ei ole näyttänyt toteen, että yhdenmukaistamista olisi tapahtunut tai että tällainen yhdenmukaistaminen olisi johtanut myöhempään markkinakäyttäytymiseen. Oletus siitä, että yhdenmukaistettuun menettelytapaan osallistunut yritys ottaa myöhemmästä markkinakäyttäytymisestään päättäessään vaihdetut tiedot huomioon, voidaan kumota, jos on osoitettu, ettei yhdenmukaistamisella ole ollut minkäänlaista vaikutusta yrityksen yksilölliseen markkinakäyttäytymiseen. Viikoilla 13 ja 15 Italiassa sovelletut hinnat, joita C1 ja P1 väitetysti yhdenmukaistivat, eivät pysyneet ennallaan, eivätkä ne siten seuranneet P1:n analyysiä. Komissio ei myöskään ole onnistunut osoittamaan, että Chiquita ja PFCI olisivat vahvistaneet hintansa koordinoidusti väitetyn kilpailusääntöjen rikkomisen muina viikkoina.

455    On syytä panna merkille edellä olevista seikoista käyvän ilmi, että komissio on osoittanut, että osapuolten välillä on tapahtunut yhdenmukaistamista, ja että kantajien väitteillä ei voida kumota oletusta siitä, että ne ovat myöhemmästä markkinakäyttäytymisestään päättäessään ottaneet vaihdetut tiedot huomioon.

456    On syytä palauttaa mieliin, että vaikka oletettaisiinkin, etteivät tämän jälkeen laskutetut tosiasialliset hinnat vastanneet osapuolten vaihtamia hintoja koskeneita aikomuksia, se, ettei yhdenmukaistettu menettelytapa vaikuta suoraan hintatasoon, ei estä sen toteamista, että sillä rajoitetaan kyseessä olevien yritysten välistä kilpailua, kuten edellä 328, 329 ja 330 kohdassa jo todettiin (ks. vastaavasti edellä 329 kohdassa mainittu tuomio Dansk Rørindustri v. komissio, 140 kohta ja edellä 282 kohdassa mainittu tuomio Dole Food ja Dole Germany v. komissio, 546 kohta).

457    Tältä osin on todettava, että markkinoilla tosiasiallisesti käytettäviin hintoihin voivat vaikuttaa ulkoiset tekijät, jotka eivät ole kartellin jäsenten vaikutusvallassa, kuten talouden yleinen kehitys, kysynnän kehitys tällä nimenomaisella alalla tai asiakkaiden neuvotteluvoima (edellä 282 kohdassa mainittu tuomio Dole Food ja Dole Germany v. komissio, 547 kohta).

458    Erityisesti hinnan, vaikka vain viitehinnankin, vahvistaminen vaikuttaa kilpailuun sen vuoksi, että sen avulla kaikilla kartelliin osallisilla on mahdollisuus ennustaa muiden kilpailijoiden harjoittama hintapolitiikka kohtuullisen varmasti. Yleisemmin tällaiset kartellit vaikuttavat suoraan kyseisillä markkinoilla vallitsevan kilpailun olennaisiin parametreihin. Kun tuottajat ovat ilmaisseet yhteisen tahtonsa noudattaa tuotteisiinsa tiettyä hintatasoa, ne eivät ole päättäneet itsenäisesti siitä politiikasta, jota ne aikoivat markkinoilla noudattaa, joten ne ovat rikkoneet kilpailua koskevien perustamissopimuksen määräysten perusajatusta (ks. edellä 324 kohdassa mainittu tuomio BPB v. komissio, 310 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Lisäksi on palautettava mieliin, että sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat ovat SEUT 101 artiklan nojalla kiellettyjä vaikutuksistaan riippumatta, jos niillä on kilpailua rajoittava tarkoitus (ks. vastaavasti edellä 391 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Anic Partecipazioni, 122 ja 123 kohta), tämän kuitenkaan rajoittamatta kantajien väitteiden tutkimista jatkossa.

459    Lopulta neljänneksi on todettava, että kantajat tyytyvät vain toistamaan kolmannen kanneperusteen tutkimisen yhteydessä jo hylättyjä väitteitä, kun ne väittävät, että Chiquita ja C1 ovat osoittaneet komission väitteet yhdenmukaistamisesta toistuvasti vääriksi (ks. edellä 332–409 kohta).

460    Kolmanneksi kantajat väittävät, että komission asiakirjavihkoon sisältyy kilpailijoiden, joiden joukkoon PFCI ei kuulu, välisiä hintakeskusteluja koskevaa selkeää asiakirjanäyttöä mutta että komissio ei kuitenkaan ole esittänyt niitä vastaan mitään kilpailunvastaista menettelyä koskevaa väitettä, mikä merkitsee sitä, että perusoikeuskirjan 20 artiklassa taattua syrjintäkiellon periaatetta on loukattu.

461    Tämä väite on hylättävä. Kantajat eivät voi esittää väitteitä sen perusteella, että muita yrityksiä vastaan ei ole käynnistetty menettelyjä. Edellä esitetyistä seikoista seuraa, että komissio on koonnut riittävästi todisteita, joilla voidaan perustella menettelyn käynnistämistä kantajia vastaan. Vaikka oletettaisiinkin, että muut toimijat ovat olleet samankaltaisessa tilanteessa kuin kantajat ja että niitä vastaan ei ole käynnistetty menettelyä, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että sen vuoksi, että komissio ei ole todennut kilpailusääntöjen rikkomista sellaisen toimijan osalta, joka on samankaltaisessa tilanteessa kuin kantaja, ei voida jättää huomiotta kantajan osalta todettua kilpailunsääntöjen rikkomista silloin, kun rikkominen on näytetty asianmukaisesti toteen (edellä 176 kohdassa mainittu tuomio Ahlström Osakeyhtiö ym. v. komissio, 146 kohta; tuomio 20.3.2002, KE KELIT v. komissio, T‑17/99, Kok., s. II‑1647, 101 kohta ja tuomio 15.6.2005, Tokai Carbon ym. v. komissio, T‑71/03, T‑74/03, T‑87/03 ja T‑91/03, 397 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja kun tuomioistuimen käsiteltäväksi ei ole saatettu tämän muun toimijan tilannetta (ks. tuomio 4.7.2006, Hoek Loos v. komissio, T‑304/02, Kok., s. II‑1887, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

462    Edellä esitetystä seuraa, että kantajien perustelut, joilla halutaan väittää, ettei komissio ole osoittanut niiden osallistuneen sopimukseen ja/tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan, on hylättävä.

 d) Kilpailua rajoittava tarkoitus tai vaikutus

463    Kantajat vetoavat siihen, ettei komissio ole osoittanut, että niiden käyttäytymisellä olisi ollut kilpailua rajoittava tarkoitus tai vaikutus.

464    Ensiksikin kantajat muistuttavat, että komission on osoitettava oikeudellisesti riittävällä tavalla, että sopimuksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan tarkoituksena oli estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai että niistä seuraa, että kilpailu estyi, rajoittui tai vääristyi. Väitettyyn kilpailusääntöjen rikkomiseen liittyvien tosiseikkojen ja olosuhteiden perusteella on kuitenkin mahdotonta päätellä, että osapuolet olisivat tehneet hinnoista sopimista koskeneen horisontaalisen järjestelyn, jonka tarkoituksena oli rajoittaa kilpailua, joten väitettyä kilpailusääntöjen rikkomista ei voida pitää tarkoitukseen perustuvana kilpailun rajoittamisena.

465    Kantajat väittävät komission tukeutuvan siihen, että osapuolten käyttäytymisen tarkoituksena oli hintojen vahvistaminen, ja päättelevän siitä, että kilpailusääntöjen rikkomisen tarkoituksena käsiteltävässä asiassa oli rajoittaa kilpailua. Mainittuun rikkomiseen liittyvien tosiseikkojen ja olosuhteiden perusteella on kuitenkin mahdotonta päätellä, että osapuolet olisivat tehneet hinnoista sopimista koskeneen horisontaalisen järjestelyn, sillä osapuolten käyttäytymistä voidaan pitää enintään pelkästään yleisiä markkinasuuntauksia koskeneiden epäselvien ja hajanaisten tietojen itsenäisenä vaihtamisena, mikä tekee mahdottomaksi sen, että tietojenvaihtoa voitaisiin pitää tarkoitukseen perustuvana rikkomisena.

466    Tämä väite on hylättävä. Edellä 411–431 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö ja kolmannen kanneperusteen yhteydessä tutkitut tosiseikat huomioon ottaen on ilmeistä, että komissio on päätellyt käsiteltävässä asiassa perustellusti, että osapuolten käyttäytymisen tarkoituksena oli estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla.

467    Toisin kuin ne kantajat väittävät, jotka vielä rikkomisen oikeudellisen luonnehtimisen yhteydessä esittävät uudelleen tiettyjä perusteluja, jotka on jo hylätty tämän asian tosiseikkojen ja komission esittämien todisteiden tutkimisen yhteydessä, käsiteltävässä asiassa kyseessä olevaa rikkomista on luonnehdittava tarkoitukseen perustuvaksi kilpailun rajoittamiseksi sen vuoksi, että – kuten komissio riidanalaisen päätöksen 226 perustelukappaleessa toteaa – tähän käyttäytymiseen liittyy SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen horisontaalisten sopimusten yleisiä ominaispiirteitä, koska hinta on keskeisin kilpailun väline ja koska osapuolet ovat käsiteltävässä asiassa nimenomaisesti sovittaneet yhteen hintojen vaihtelua perimmäisenä tavoitteenaan paisuttaa hintoja omaksi edukseen.

468    Tässä yhteydessä on syytä todeta, että SEUT 101 artiklan 1 kohdan a alakohdassa annettu ensimmäinen esimerkki kartellista, jonka on todettu nimenomaisesti olevan yhteismarkkinoille soveltumaton, koskee kartellia, jolla ”suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja”. Kartellin kohteena oleva menettelytapa on nimenomaisesti kielletty SEUT 101 artiklan 1 kohdassa, sillä se käsittää olennaisia rajoituksia kilpailulle yhteismarkkinoilla (ks. vastaavasti edellä 388 kohdassa mainittu tuomio Fresh Del Monte Produce v. komissio, 768 kohta).

469    Edellä 426–428 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee siten, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltainen toiminnan yhteensovittamisen tyyppi, eli hintojen yhteensovittaminen, jossa on kyse toimijoiden välisistä yhteyksistä, joiden tarkoituksena on ohjailla ja siten viimekädessä paistuttaa hintoja, ilmentää siinä määrin riittävää vahingollisuutta kilpailulle, jotta voidaan katsoa, ettei sen vaikutusten tutkiminen ole tarpeen, koska hintakartellin voidaan jo luonteensa puolesta katsoa haittaavan kilpailun normaalia toimintaa.

470    Toiseksi kantajat väittävät, että koska niiden käyttäytymistä ei voida luonnehtia tarkoitukseen perustuvaksi kilpailun rajoittamiseksi, komission olisi pitänyt osoittaa, että käyttäytymisestä seurasi se, että kilpailu rajoittui yhteismarkkinoilla, mutta myöskään tätä komissio ei ole onnistunut osoittamaan.

471    Koska tämä väite perustuu virheelliseen oletukseen siitä, että kyseessä ollutta käyttäytymistä ei voida luonnehtia tarkoitukseen perustuvaksi kilpailun rajoittamiseksi, se on hylättävä. Jo SEUT 101 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ilmenee, että yritysten väliset sopimukset ovat vaikutuksistaan riippumatta kiellettyjä, jos niillä on kilpailua rajoittava tarkoitus. Niinpä todellisten kilpailua rajoittavien vaikutusten osoittamista ei edellytetä, jos sen kilpailua rajoittava tarkoitus on osoitettu (ks. tuomio 3.3.2011, Siemens Österreich ym. v. komissio, T‑122/07–T‑124/07, Kok., s. II‑793, 75 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

472    Sopimuksen todellisia vaikutuksia ei näet tarvitse ottaa huomioon sovellettaessa SEUT 101 artiklan 1 kohtaa, jos on ilmeistä, että sopimuksen tarkoituksena on estää kilpailua taikka rajoittaa tai vääristää sitä. Näin on erityisesti silloin, kun sopimukset sisältävät ilmeisiä kilpailun rajoituksia, kuten hintojen vahvistaminen ja markkinoiden jakaminen (tuomio 8.12.2011, KME Germany ym. v. komissio, C‑389/10 P, Kok., s. I‑13125, 75 kohta).

473    Näin ollen on ilmeistä, että komissio totesi perustellusti riidanalaisen päätöksen 222–234 perustelukappaleessa, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevaa kilpailusääntöjen rikkomista voitiin luonnehtia tarkoitukseen perustuvaksi kilpailun rajoittamiseksi ja että sen vaikutusten tutkiminen ei ollut tarpeen.

474    Tästä seuraa, että kantajien väitteet, joiden mukaan niiden käyttäytymisellä ei ollut kilpailua rajoittavaa tarkoitusta tai vaikutusta, on hylättävä.

 e) Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen

475    Kantajat väittävät, että komissio ei ole näyttänyt oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen kilpailusääntöjen rikkomisen kestoa, sillä se ei ole osoittanut rikkomisen olleen jatkettu.

476    Kantajat muistuttavat tässä yhteydessä oikeuskäytännöstä ilmenevän, että jos ei ole olemassa näyttöä, jolla voidaan osoittaa suoraan rikkomisen kesto, komission on esitettävä ainakin näyttöä, joka liittyy ajallisesti riittävän lähellä toisiaan oleviin tosiseikkoihin, joiden perusteella voidaan kohtuudella päätellä, että rikkominen on jatkunut keskeytyksettä tietyn kahden ajankohdan välillä ja että kysymystä siitä, onko kaksi tosiseikkaa toisistaan erottava ajanjakso riittävän pitkä merkitäkseen rikkomisen keskeytymistä, on arvioitava kyseessä olevan kartellin toiminnan asiayhteydessä.

477    Komissio ei ole esittänyt käsiteltävässä asiassa näyttöä, jolla voitaisiin osoittaa P1:n ja C1:n välinen yhteydenpito koko väitetyn rikkomisen keston ajalta, lukuun ottamatta kahta hyvin lyhyttä puhelua, jotka molemmat soitettiin 20.1.2005 jälkeen. Koska hintaneuvotteluja banaanialalla käydään viikoittain, tämä merkitsee sitä, että näyttöä ei ole olemassa minkäänlaisesta toiminnasta yli 30 neuvottelukierroksen ajalta. Koska komissio ei ilmiselvästi ole osoittanut mitään yhteydenpitoa 28.7.2004 päivättyjen muistiinpanojen ja 11.4.2005 klo 9.57 lähetetyn sähköpostiviestin välisenä aikana, komissio ei ole näyttänyt toteen, että väitetyt menettelytavat olisivat yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu rikkomien. Kantajat vetoavat väitteensä tueksi uudelleen C1:n lausumiin, joilla oletetaan voitavan kiistää sellaisen kokonaissuunnitelman olemassaolo, jolla on pyritty yhteiseen tavoitteeseen.

478    On syytä todeta, että SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkominen voi johtua paitsi yksittäisestä toimenpiteestä, myös useista toimenpiteistä tai jopa jatkuvasta käyttäytymisestä. Tämän tulkinnan oikeellisuutta ei voida kiistää sillä perusteella, että yksi tai useampi osatekijä tästä useiden toimenpiteiden sarjasta tai tästä jatkuvasta käyttäytymisestä voisi sellaisenaankin ja erikseen tarkasteltuna merkitä kyseisen määräyksen rikkomista. Kun eri toimenpiteet kuuluvat ”kokonaissuunnitelmaan”, koska niillä on sama tavoite vääristää kilpailua yhteismarkkinoiden sisällä, komissiolla on oikeus kohdistaa vastuu näistä toimenpiteistä sen mukaan, miten yritykset ovat osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen kokonaisuutena (edellä 391 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Anic Partecipazioni, 81 kohta; edellä 179 kohdassa mainittu tuomio Aalborg Portland ym., v. komissio, 258 kohta ja tuomio 28.4.2010, Amann & Söhne ja Cousin Filterie v. komissio, T‑446/05, Kok., s. II‑1255, 90 kohta).

479    On syytä palauttaa mieliin vielä, että yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen käsite koskee juuri tilannetta, jossa useat yritykset ovat osallistuneet rikkomiseen, joka muodostuu jatkuvasta käyttäytymisestä, jolla on yksi taloudellinen tavoite eli kilpailun vääristäminen, tai itsenäisistä rikkomisista, joita yhdistävät sama tarkoitus (kaikilla osatekijöillä sama tarkoitus) ja samat subjektit (samat yritykset, jotka ovat tietoisia yhteiseen tarkoitukseen osallistumisesta) (edellä 257 kohdassa mainittu tuomio BPB v. komissio, 257 kohta ja edellä 478 kohdassa mainittu tuomio Amann & Söhne ja Cousin Filterie v. komissio, 89 kohta).

480    Lisäksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen käsite voi liittyä kilpailunvastaisen käyttäytymisen, joka muodostuu sopimuksista, yhdenmukaistetuista menettelytavoista ja yritysten yhteenliittymien päätöksistä, oikeudelliseen luokitteluun (ks. vastaavasti edellä 181 kohdassa mainittu tuomio 20.4.1999, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, 696–698 kohta; edellä 406 kohdassa mainittu tuomio HFB ym. v. komissio, 186 kohta ja edellä 111 kohdassa mainittu tuomio BASF v. komissio, 159 kohta).

481    Lisäksi on huomautettava jatketusta rikkomisesta, että komissio voi kokonaissuunnitelman käsitteen nojalla olettaa, että rikkomista ei ole keskeytetty, vaikka sillä ei olekaan tietyn ajanjakson osalta näyttöä asianomaisen yrityksen osallistumisesta tuohon rikkomiseen, kunhan yritys on osallistunut rikkomiseen ennen kyseistä ajanjaksoa ja sen jälkeen ja kunhan ei ole olemassa todisteita tai indisioita, joiden nojalla voidaan ajatella, että rikkominen on ollut keskeytyksissä kyseisen yrityksen osalta. Tässä tapauksessa komissio voi määrätä sakon koko sen ajanjakson osalta, jolloin kilpailusääntöjä on rikottu, mukaan lukien ajanjakso, jonka osalta sillä ei ole näyttöä asianomaisen yrityksen osallistumisesta (tuomio 17.5.2013, Trelleborg Industrie ja Trelleborg v. komissio, T‑147/09 ja T‑148/09, 87 kohta).

482    Oikeusvarmuuden periaate edellyttää sitä, että jos ei ole olemassa näyttöä, jolla voidaan osoittaa suoraan rikkomisen kesto, komissio esittää ainakin näyttöä, joka liittyy ajallisesti riittävän lähellä toisiaan oleviin tosiseikkoihin, joiden perusteella voidaan kohtuudella päätellä, että rikkominen on jatkunut keskeytyksettä tietyn kahden ajankohdan välillä (tuomio 7.7.1994, Dunlop Slazenger v. komissio, T‑43/92, Kok., s. II‑441, 79 kohta; tuomio 6.7.2000, Volkswagen v. komissio, T‑62/98, Kok., s. II‑2707, 188 kohta; tuomio 5.4.2006, Degussa v. komissio, T‑279/02, Kok., s. II‑897, 114 ja 153 kohta ja edellä 413 kohdassa mainittu tuomio IMI ym. v. komissio, 88 kohta).

483    Vaikka kilpailusääntöjä rikkovan toiminnan kahden ilmenemismuodon välinen ajanjakso on merkityksellinen tekijä osoitettaessa kilpailusääntöjen rikkomisen jatkuvuutta, ei kysymystä siitä, onko kyseinen ajanjakso riittävän pitkä merkitäkseen rikkomisen keskeytymistä, pidä tutkia abstraktilla tasolla. Päinvastoin sitä on arvioitava kyseessä olevan kartellin toiminnan asiayhteydessä (edellä 413 kohdassa mainittu tuomio IMI ym. v. komissio, 89 kohta).

484    Silloin kun voidaan katsoa, että yrityksen osallistuminen rikkomiseen on keskeytynyt ja että yritys on osallistunut rikkomiseen ennen kyseistä keskeytymistä ja sen jälkeen, tuo rikkominen voidaan luonnehtia uusituksi, jos – kuten jatketun rikkomisen osalta (ks. edellä 479 kohta) – yritys on ennen keskeytymistä ja sen jälkeen pyrkinyt yhteen ainoaan tavoitteeseen, mikä voidaan päätellä siitä, että kyseisten menettelytapojen tavoitteet, asianomaiset tuotteet, salaiseen yhteistyöhön osallistuneet yritykset, sen pääasialliset täytäntöönpanotavat, yritysten puolesta toimineet luonnolliset henkilöt ja lopuksi mainittujen menettelytapojen maantieteellinen soveltamisala ovat samat. Rikkominen on siis yhtenä kokonaisuutena pidettävä uusittu rikkominen, ja vaikka komissio voi määrätä sakon koko sen ajanjakson osalta, jolloin kilpailusääntöjä on rikottu, se ei sitä vastoin voi määrätä sitä sen ajanjakson osalta, jolloin rikkominen on ollut keskeytyksissä (edellä 481 kohdassa mainittu tuomio Trelleborg Industrie ja Trelleborg v. komissio, 88 kohta).

485    Komissio arvioi käsiteltävässä asiassa, että osapuolten käyttäytyminen merkitsee yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua SEUT 101 artiklan rikkomista, koska havaitut sopimukset ja/tai yhdenmukaistetut menettelytavat ovat olleet osa kokonaisjärjestelmää, jonka tavoitteena oli vahvistaa niiden markkinatoiminnan linjat ja rajoittaa niiden yksilöllistä kaupallista käyttäytymistä päämääränään pyrkiä samanlaiseen kilpailunvastaiseen päämäärään ja yhteen ainoaan taloudelliseen tavoitteeseen, eli hintojen tavanomaisen vaihtelun rajoittamiseen tai vääristämiseen banaanialalla Italiassa, Kreikassa ja Portugalissa sekä vaihtaa tietoja näistä aiheista (riidanalaisen päätöksen 209–213 perustelukappale).

486    Komissio totesi riidanalaisen päätöksen 214–221 perustelukappaleessa lisäksi, ettei kantajien perusteluja, joilla se, että kilpailusääntöjen rikkominen oli jatkettu, riitautettiin, voitu hyväksyä, koska toteamus siitä, että Pacific ja Chiquita olivat sitoutuneet yhteensovittamaan hintoja ja vaihtamaan tietoja tulevasta markkinakäyttäytymisestä hintojen osalta, perustui samalta ajalta oleviin asiakirjoihin ja Chiquitan yrityslausumiin, joita tarkasteltiin riidanalaisen päätöksen 4 osassa.

487    Komissio selvittää riidanalaisen päätöksen 216 perustelukappaleessa, että kilpailusääntöjen rikkomisen lähtökohtana oli Pacificin ja Chiquitan välillä 28.7.2004 pidetty kokous, jonka kollusiivisesta luonteesta ovat todisteena P1:n muistiinpanot, ja että tämän kokouksen aikana käyttöön otettu kollusiivinen järjestelmä (erityisesti Kreikan, Italian ja Portugalin kattanut organisoitu ja säännöllinen hintojen vahvistamisen järjestelmä), sellaisena kuin se P1:n muistiinpanoista ilmenee, oli sopusoinnussa Chiquitan yrityslausumissaan kuvaaman käyttäytymisen kanssa.

488    Komissio jatkoi riidanalaisen päätöksen 217 perustelukappaleessa toteamalla, että asiakirjavihossa esitetyt samalta ajalta olevat todisteet osoittivat, että Chiquita ja Pacific olivat jatkaneet 28.7.2004 pidetyn kokouksen jälkeen kollusiivisia yhteyksiään, että ensimmäinen yhteydenotto tapahtui 6.8.2004 ja toinen 11.8.2004 ja että tämän yhteydenpidon aikana osapuolet keskustelivat hinnoista Kreikassa ja markkinakehityksestä Portugalissa. Komissio mainitsi lisäksi, että näiden yhteyksien luonne ja asiasisältö olivat sopusoinnussa Chiquitan yrityslausumien ja sen kuulemistilaisuudessa 28.7.2004 pidettyä kokousta seuranneesta ajanjaksosta esittämien väitteiden kanssa, joiden mukaan C1 ja P1 alkoivat soitella toisilleen ja keskustella muun muassa markkinoiden yleisistä suuntauksista, erityisistä hintasuuntauksista ja seuraavaa viikkoa koskeneista hintoja koskevista aikomuksista, ja sen kanssa, että Chiquitan mukaan näiden henkilöiden välisiä puheluja käytiin yhtä useammin vuoden 2004 lopussa ja vuoden 2005 alussa.

489    Komissio totesi vielä riidanalaisen päätöksen 218 perustelukappaleessa, että Pacificin 11.4.2005 lähetetty sisäinen sähköposti ja päiväämätön taulukko, jonka otsikkona oli ”Chiquitan hinnat – 2005”, vahvistivat säännöllisen keskinäisen yhteydenpidon jatkamisen, jonka aikana Pacific ja Chiquita olivat sovittaneet yhteen hintoja. Sekä sähköpostiviesti että taulukko osoittavat sen, että yhteyksiä pidettiin lähes viikoittain helmi–huhtikuussa 2005 (viikot 6/2005–15/2005), ja päiväämätön taulukko, jonka otsikkona oli ”Chiquitan hinnat – 2005”, osoitti erityisesti, että Pacificin P1 päivitti Chiquitan hinnat sisältänyttä taulukkoa joka viikko ja teki siihen muistiinpanoja Chiquitan C1:n kanssa käymiensä keskustelujen sisällöstä.

490    Komissio totesi lopulta riidanalaisen päätöksen 219–221 perustelukappaleessa, että – toisin kuin Pacific väittää – kaiken sen näytön perusteella, johon se on tukeutunut, ei voitu päätellä, että näytössä olisi seitsemän kuukauden pituinen aukko, vaan näyttöä kokonaisuutena tarkasteltaessa oli osoitettu pikemminkin, että kollusiivinen käyttäytyminen, jonka 11.4.2005 lähetetty sähköpostiviesti ja päiväämätön taulukko, jonka otsikkona oli ”Chiquitan hinnat – 2005” osoittivat, oli jatkoa hintojen yhteensovittamisjärjestelmälle, sellaisena kuin se oli otettu käyttöön 28.7.2004 pidetyssä kokouksessa. Tämän on vahvistanut myös Chiquita, joka totesi syyllistyneensä 28.7.2004 ja 8.4.2005 välisenä ajanjaksona kilpailusääntöjen rikkomiseen, joka muodostui Pacificin kanssa pidetyistä ajoittaisista lainvastaisista yhteyksistä, jotka koskivat molempien osapuolten yksilöllisten ”hintasuuntauksia koskevien tietojen” vaihtamista seuraavan viikon osalta. Riidanalaisen päätöksen 221 perustelukappaleessa komissio päätteli Chiquitan edellä toteamasta seuraavan, että Chiquitan ja Pacificin kahdenvälistä salaista yhteistyötä oli tehty säännöllisesti ja toistuvasti tietyn ajanjakson aikana ja että kahdenväliset järjestelyt olivat seuranneet johdonmukaista mallia koko kyseisen ajanjakson ajan, vaikka yhteydenpidon ominaispiirteet ja intensiteetti ovat saattaneet ajan kuluessa vaihdella. Osapuolten välisillä yhteyksillä, joita pidettiin yllä 28.7.2004 järjestetyssä kokouksessa ja sen jälkeen, oli edistetty osapuolten markkinakäyttäytymisen yhteensovittamista ja kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihtamista, ja kaikki nämä toimenpiteet olivat osa kokonaissuunnitelmaa, koska ne oli toteutettu pyrkien yhteen yhteiseen kilpailunvastaiseen päämäärään eli hintojen tavanomaisen vaihtelun rajoittamiseen tai vääristämiseen banaanialalla Italiassa, Kreikassa ja Portugalissa ja tietojen vaihtamiseen tästä parametristä.

491    Ensiksikin siltä osin, kuin vastauksen 65 kohtaan sisältyvä kantajien maininta voidaan ymmärtää siten, että sillä kiistetään se, että tässä asiassa kyseessä olevaa kilpailusääntöjen rikkomista on pidettävä yhtenä kokonaisuutena, on todettava, että tällaiset väitteet eivät voi menestyä. Edellä 479, 480 ja 484 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö ja tämän kanneperusteen ensimmäisen osan yhteydessä tutkitut tosiseikat huomioon ottaen käy nimittäin selvästi ilmi, että käsiteltävässä asiassa kyseessä ollutta käyttäytymistä on luonnehdittava yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi rikkomiseksi, kun otetaan huomioon se, että rikkomisen eri ilmenemismuotojen tarkoitus ja subjektit ovat samat. Myöskään kantajien lainaamalla C1:n lausumalla, jonka mukaan hän ei ollut tietoinen rikkovansa unionin oikeutta pitäessään yhteyttä P1:n kanssa, ei voida osoittaa, että osapuolet eivät olisi tehneet yhteistä suunnitelmaa, jolla pyrittiin rajoittamaan kilpailua, koska – kuten komissio perustellusti korostaa – tietoisuus unionin oikeuden rikkomisesta ei ole välttämätön edellytys sen toteamiselle, että oli olemassa suunnitelma, jolla pyrittiin yhteiseen kilpailunvastaiseen tarkoitukseen.

492    Toiseksi siltä osin, kuin kyse on kilpailusääntöjen rikkomisen jatketusta luonteesta, on syytä todeta, että tämän kanneperusteen ensimmäisen osan yhteydessä suoritetusta todisteiden tutkimisesta seuraa, että kantajat eivät voi perustellusti väittää, että mitään todisteita osapuolten välisistä yhteyksistä elokuun 2004 ja huhtikuun 2005 välisenä ajanjaksona eli yli seitsemän kuukauden ajalta ei olisi olemassa, lukuun ottamatta kahta hyvin lyhyttä puhelua. Nämä todisteet osoittavat, että osapuolet ottivat 28.7.2004 järjestetyllä lounaalla käyttöön kollusiivisen järjestelmän (ks. P1:n 28.7.2004 järjestettyä lounasta koskevat muistiinpanot), että ne olivat yhteyksissä toisiinsa 6.8.2004 ja 11.8.2004 (ks. P1:n kahdet muistiinpanot elokuulta 2004) ja että P1 soitti C1:lle 20.1.2005 ja 7.4.2005 (ks. P1:n puhelut C1:n kanssa 20.1.2005 ja 7.4.2005). Lisäksi 11.4.2005 lähetetty sähköpostiviesti yhdessä Chiquitan hinnat vuoden 2005 viikoilta 9–15 sisältäneen taulukon kanssa ja päiväämätön taulukko, joka löydettiin kansiosta P2:n toimistosta ja johon sisältyi Chiquitan hinnat vuoden 2005 viikoilta 6−13, osoittavat osapuolten väliset yhteydet 7.2.2005 alkaen (viikko 6/2005) aina 8.4.2005 saakka (viikon 14/2005 loppu). Chiquitan lausumista seuraa vielä, että se oli 28.7.2004 ja 8.4.2005 välisenä ajanjaksona syyllistynyt kilpailusääntöjen rikkomiseen, joka muodostui Pacificin kanssa pidetyistä ajoittaisista lainvastaisista yhteyksistä, jotka koskivat molempien osapuolten yksilöllisten ”hintasuuntauksia koskevien tietojen” vaihtamista seuraavan viikon osalta (Chiquitan lausunnot kuulemistilaisuudessa), että Chiquitan C1 ja Pacificin P1 alkoivat 28.7.2004 pidetyn kokouksen jälkeen soitella toisilleen säännöllisesti, yhteensä noin 15–20 kertaa syyskuun 2004 ja kesäkuun 2006 välisenä ajanjaksona (Chiquitan lausuma 22.5.2008), ja että näitä puheluja käytiin yhtä useammin vuoden 2004 lopulla ja vuoden 2005 alussa (Chiquitan lausuma 15.2.2008).

493    Kolmanneksi on todettava, että edellä mainituista todisteista kokonaisuudessaan ilmenee, ettei komissio ole esittänyt asiakirjanäyttöä osapuolten välisistä yhteyksistä 12.8.2004 ja 19.1.2005 välisenä ajanjaksona. Kun otetaan huomioon riidanalaisen päätöksen perustelukappaleet, joista on tehty edellä 485–490 kohdassa yhteenveto, sekä komission vastineeseen sisältyneet perustelut, on ilmeistä, että katsoessaan, että kilpailusääntöjen rikkominen oli ollut tämän ajanjakson aikana jatkettua, komissio tukeutui kaikkiin todisteisiin yhtenä kokonaisuutena tarkasteltuna ja Chiquitan koko kilpailusääntöjen rikkomisajan kattaneisiin lausumiin, sellaisena kuin komissio on ottanut rikkomisen huomioon.

494    Tässä yhteydessä on korostettava, että todisteita on arvioitava yhtenä kokonaisuutena silloin, kun tarkastellaan sitä, onko komissio täyttänyt todistustaakan edellä 175–185 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti osoittaakseen oikeudellisesti riittävällä tavalla sen, että kilpailusääntöjä on rikottu. Tarkastelussa, jossa on kyse rikkomisen jatketun luonteen osoittamisesta, ei kuitenkaan pyritä analysoimaan sitä, voidaanko kaikista todisteista kokonaisuutena kohtuudella päätellä, että rikkomista on jatkettu keskeytyksettä koko näiden todisteiden kattaman ajanjakson, vaan sitä, onko komissio esittänyt näyttöä, joka liittyy ajallisesti riittävän lähellä toisiaan oleviin tosiseikkoihin, joiden perusteella voidaan kohtuudella päätellä, että rikkominen on jatkunut keskeytyksettä tietyn kahden ajankohdan välillä (edellä 413 kohdassa mainittu tuomio IMI ym. v. komissio, 88–97 kohta).

495    Vaikka Chiquitan lausumia voidaan pitää todisteina, jotka liittyvät ajanjaksoon, jota kilpailijoiden väliset yhteydenotot osoittava asiakirjanäyttö ei kata, ja vaikka oikeuskäytännöstä käy ilmi, että sakkoimmuniteettia hakeneen yrityksen lausumilla on lähtökohtaisesti merkittävää todistusarvoa (ks. edellä 151–153, 339–341, 380 ja 381 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö), vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa myös, että yritysten lausuntojen tueksi on kuitenkin esitettävä muuta näyttöä, jos muut yritykset, joita myös moitittiin yhteistoimintajärjestelyyn osallistumisesta, ovat kiistäneet ne (ks. edellä 342 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö).

496    Komission perusteluja, joiden mukaan ”todisteita yhtenä kokonaisuutena tarkasteltaessa on selvää, että 11.4.2005 päivätyn sähköpostiviestin ja päiväämättömän taulukon osoittama kollusiivinen käyttäytyminen on seurausta hintojen yhteensovittamisjärjestelmästä, sellaisena kuin se otettiin käyttöön 28.7.2004 pidetyssä kokouksessa”, ei voida hyväksyä. Yhtäältä toteamuksella siitä, ettei ole olemassa todisteita tai indisioita, joiden nojalla voidaan ajatella, että rikkominen olisi ollut keskeytyksissä kantajien osalta, ei ole asian kannalta merkitystä ennen kuin komissio on täyttänyt sille kuuluvan todistustaakan, eli esittänyt näyttöä, joka liittyy ajallisesti riittävän lähellä toisiaan oleviin tosiseikkoihin, joiden perusteella voidaan kohtuudella päätellä, että rikkominen on jatkunut keskeytyksettä tietyn kahden ajankohdan välillä (ks. edellä 413 kohdassa mainittu tuomio IMI ym. v. komissio, 86 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Toisaalta on joka tapauksessa niin, ettei yrityksen osallistumista kartelliin voida päätellä epätäsmällisten selvitysten perusteella tehdyistä pohdinnoista (ks. tuomio 10.10.2014, Soliver v. komissio, T‑68/09, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

497    Näin ollen sitä, että Chiquitan lausumia tukevaa näyttöä, joka osoittaisi Chiquitan ja Pacificin välisen yhteydenpidon noin viiden kuukauden ajalta (12.8.2004–19.1.2005) vähän yli kahdeksan kuukauden pituisesta rikkomisjaksosta, ei ole esitetty, on pidettävä rikkomisen keskeytymisenä, erityisesti sen vuoksi – kuten kantajat toteavat ilman, että komissio kiistäisi sitä –, että banaanimarkkinoilla käydään hintaneuvotteluja viikoittain, minkä viikkoja 6–13 ja 9–15/2005 koskeneet P1:n laatimat Chiquitan hintataulukot sitä paitsi vahvistavat, ja että mitään selvää näyttöä Chiquitan ja Pacificin välisestä yhteydenpidosta noin 20 neuvottelukierroksen aikana ei ole esitetty.

498    Kun otetaan huomioon se, että kantajat aloittivat uudelleen ja uusivat noin viiden kuukauden kuluttua osallistumisensa kilpailusääntöjen rikkomiseen, jonka ne eivät kiistä olevan sama kartelli kuin se, johon ne osallistuivat ennen keskeyttämistä, rikkomista on luonnehdittava yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi uusituksi rikkomiseksi, ja sen on katsottava kestäneen 28.7.2004–11.8.2004 ja 20.1.2005–8.4.2005 välisen ajanjakson (ks. vastaavasti edellä 413 kohdassa mainittu tuomio IMI ym. v. komissio, 97 kohta ja edellä 481 kohdassa mainittu tuomio Trelleborg Industrie ja Trelleborg v. komissio, 95 kohta).

499    Edellä esitetystä seuraa, että kolmas kanneperuste on osittain hyväksyttävä siltä osin, kun kyse on siitä, että komissio on tehnyt virheen päätellessään, että kilpailusääntöjen rikkomista jatkettiin yhtäjaksoisesti 12.8.2004 ja 19.1.2005 välisen ajanjakson, ja kolmas kanneperuste on muilta osin hylättävä.

500    Näin ollen riidanalaisen päätöksen kumoamista koskeva vaatimus on syytä hyväksyä osittain, koska komissio yhtäältä päätteli mainitun päätöksen 1 artiklassa, että kantajat olivat osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen 12.8.2004 ja 19.1.2005 välisen ajanjakson, ja koska komissio toisaalta vahvisti 2 artiklassa kantajille määrätyn sakon määrän ottamalla huomioon alun perin todetun rikkomisen keston. Riidanalaisen päätöksen osittaisesta kumoamisesta aiheutuvia seurauksia tarkastellaan jäljempänä 560–564 kohdassa.

II     Sakon poistamista tai sen määrän alentamista koskevat toissijaiset vaatimukset

501    Kantajat vetoavat esittämiensä vaatimusten tueksi toissijaisesti kanneperusteeseen, joka koskee sitä, että asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohtaa ja vuoden 2006 suuntaviivoja olisi rikottu sen vuoksi, että väitetyn kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta ja kestoa sekä lieventäviä seikkoja on arvioitu virheellisesti ja syrjintäkiellon periaatetta olisi loukattu.

A       Alustavat huomautukset

502    On palautettava mieliin, kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että komissiolla on laaja harkintavalta sakkojen laskentamenetelmän osalta. Tähän menetelmään, jota rajaavat vuoden 2006 suuntaviivat, sisältyy joustavia osatekijöitä, joiden perusteella komissiolla on mahdollisuus käyttää omaa harkintavaltaansa asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 3.9.2009, Papierfabrik August Koehler ym. v. komissio, C‑322/07 P, C‑327/07 P ja C‑338/07 P, Kok., s. I‑7191, 112 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

503    Unionin kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuus on määritettävä erittäin monien seikkojen, kuten asian ominaispiirteiden, asiayhteyden ja sakkojen ennalta ehkäisevän vaikutuksen perusteella, mutta huomioon otettavista arviointiperusteista ei ole vahvistettu sitovaa tai tyhjentävää luetteloa (tuomio 19.3.2009, Archer Daniels Midland v. komissio, C‑510/06 P, Kok., s. I‑1843, 72 kohta ja edellä 48 kohdassa mainittu tuomio 3.9.2009, Prym ja Prym Consumer v. komissio, 54 kohta).

504    Kuten edellä 26 kohdassa todettiin, komissio on käsiteltävässä asiassa määrittänyt sakkojen määrän vuoden 2006 suuntaviivoissa määriteltyä menetelmää soveltaen.

505    Vaikkei vuoden 2006 suuntaviivoja voitaisikaan pitää oikeussääntöinä, joita hallinto on kaikissa tapauksissa velvollinen noudattamaan, niillä vahvistetaan kuitenkin käytännesääntöjä, joilla ilmaistaan noudatettava käytäntö ja joista hallinto ei voi yksittäistapauksessa poiketa, jollei se perustele tätä poikkeamista syillä, jotka ovat sopusoinnussa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa (ks. analogisesti edellä 124 kohdassa mainittu tuomio Dansk Rørindustri ym. v. komissio, 209 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja edellä 142 kohdassa mainittu tuomio Carbone-Lorraine v. komissio, 70 kohta).

506    Kun komissio antaa tällaisia käytännesääntöjä ja ne julkaisemalla ilmoittaa, että niitä sovelletaan tuosta hetkestä lähtien niissä tarkoitettuihin tilanteisiin, se rajoittaa oman harkintavaltansa käyttämistä eikä se voi poiketa näistä säännöistä, tai muuten sen mahdollisesti katsottaisiin loukanneen yleisiä oikeusperiaatteita, kuten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta tai luottamuksensuojan periaatetta (ks. analogisesti edellä 124 kohdassa mainittu tuomio Dansk Rørindustri ym. v. komissio, 211 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja edellä 142 kohdassa mainittu tuomio Carbone-Lorraine v. komissio, 71 kohta).

507    Vuoden 2006 suuntaviivoissa määritetään yleisesti ja abstraktisti menettelysäännöt, jotka komissio on asettanut itselleen sakkojen määrän vahvistamiseksi, ja taataan näin ollen yritysten oikeusvarmuus (ks. analogisesti edellä 124 kohdassa mainittu tuomio Dansk Rørindustri ym. v. komissio, 211 ja 213 kohta).

508    Vuoden 2006 suuntaviivoissa määritellään kaksivaiheinen laskentamenettely (vuoden 2006 suuntaviitojen 9 kappale), ja niiden mukaan laskennan ensimmäisessä vaiheessa komissio määrittää sakon perusmäärän kullekin asianomaiselle yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle. Suuntaviivoissa on tältä osin seuraavat säännökset:

”12. Perusmäärä lasketaan myyntiarvon perusteella käyttämällä seuraavaa menettelyä.

[– –]

13. Määrittääkseen sakon perusmäärän komissio käyttää sellaisten rikkomiseen suoraan tai epäsuorasti liittyvien tavaroiden tai palveluiden myyntiarvoa, jotka yritys on myynyt Euroopan talousalueen (ETA) alueella sijaitsevalla asian kannalta merkityksellisellä maantieteellisellä alueella. Komissio käyttää yleensä lähtökohtana yrityksen myyntiä sen ajanjakson viimeisenä täytenä vuotena, jona yritys osallistui rikkomiseen.

[– –]

19. Sakon perusmäärä lasketaan osuutena myyntiarvosta, joka määritetään rikkomisen vakavuuden perusteella ja kerrotaan niiden vuosien lukumäärällä, joina rikkominen tapahtui.

20. Kunkin rikkomistyypin vakavuus arvioidaan tapauskohtaisesti kaikkien tapauksessa merkityksellisten seikkojen perusteella.

21. Sakon perusmäärässä huomioon otettava osuus myyntiarvosta on yleensä enintään 30 prosenttia.

22. Päättäessään, olisiko tietyssä tapauksessa otettava huomioon asteikon ala- vai yläpäähän sijoittuva osuus myyntiarvosta, komissio ottaa huomioon tiettyjä tekijöitä, kuten rikkomisen luonne, kaikkien osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus, rikkomisen maantieteellinen ulottuvuus ja se, onko rikkominen toteutunut käytännössä.

23. Hinnoista sopimisesta, markkinoiden jakamisesta ja tuotantorajoituksista tehdyt horisontaaliset sopimukset, jotka ovat yleensä salaisia, kuuluvat luonteeltaan vakavimpiin kilpailunrajoituksiin. Tällaisista sopimuksista on määrättävä kilpailupolitiikan mukaan ankaria seuraamuksia. Kyseisten rikkomisten tapauksessa huomioon otettava osuus myynnistä sijoittuu sen vuoksi yleensä asteikon yläpäähän.

24. Jotta kunkin rikkomiseen osallistuneen yrityksen osallistumisen kesto otettaisiin kokonaisuudessaan huomioon, myyntiarvon perusteella määritetty määrä (ks. edellä 20–23 kohta) kerrotaan niiden vuosien lukumäärällä, joina yritys on osallistunut rikkomiseen. Alle kuusi kuukautta kestävät jaksot lasketaan puolena vuotena. Yli kuusi kuukautta mutta alle yhden vuoden kestävät jaksot lasketaan täytenä vuotena.

25. Riippumatta rikkomiseen osallistuneen yrityksen osallistumisen kestosta, komissio sisällyttää lisäksi perusmäärään määrän, joka on 15–25 prosenttia edellä A jaksossa määritellystä myyntiarvosta, estääkseen yrityksiä osallistumasta hintojen vahvistamisesta, markkinaosuuksista ja tuotantorajoituksista tehtäviin horisontaalisiin sopimuksiin. Komissio voi lisätä perusmäärään kyseisen lisäsumman myös muunlaisten rikkomisten tapauksessa. Päättääkseen kussakin tapauksessa huomioon otettavan osuuden myyntiarvosta komissio ottaa huomioon useita tekijöitä, erityisesti 22 kohdassa mainitut tekijät.”

509    Vuoden 2006 suuntaviivojen mukaan laskennan toisessa vaiheessa komissio voi kaikki merkitykselliset seikat huomioon ottavan kokonaisarvioinnin perusteella korottaa tai alentaa perusmäärää (vuoden 2006 suuntaviivojen 11 ja 27 kohta).

510    Näin ollen vuoden 2006 suuntaviivojen 29 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Sakon perusmäärää voidaan alentaa, kun komissio havaitsee esimerkiksi seuraavia lieventäviä seikkoja:

–        Kyseinen yritys esittää todisteet siitä, että se on lopettanut rikkomisen välittömästi sen jälkeen, kun komissio puuttui rikkomiseen. Tätä lieventävää seikkaa ei sovelleta salaisten sopimusten tai menettelytapojen (varsinkaan kartellien) tapauksessa.

–        Kyseinen yritys esittää todisteet siitä, että rikkominen on ollut tuottamuksellista.

–        Kyseinen yritys esittää todisteet siitä, että sen osuus rikkomisessa on ollut huomattavan vähäinen, ja siten osoittaa, että ollessaan osapuolena rikkomiseen liittyvään sopimukseen se tosiasiassa jätti soveltamatta sopimusta ja kävi käytännössä kilpailua markkinoilla. Pelkästään sitä seikkaa, että yritys on osallistunut rikkomiseen muita yrityksiä lyhyemmän ajan, ei katsota lieventäväksi seikaksi, sillä kyseinen seikka otetaan jo huomioon sakon perusmäärässä.

–        Kyseinen yritys tekee komission kanssa tosiasiallista yhteistyötä, joka ylittää sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskevan tiedonannon soveltamisalan ja menee yrityksen lakisääteisiä yhteistyövelvoitteita pitemmälle.

–        Yrityksen kilpailunvastainen toiminta on viranomaisten hyväksymää tai edistämää taikka se on hyväksytty tai sitä on edistetty lainsäädännöllä.”

511    Kuten unionin tuomioistuin on muistuttanut 8.12.2011 antamissaan tuomioissa KME Germany ym. v. komissio (C‑389/10 P, mainittu edellä 472 kohdassa, 129 kohta) ja KME ym. v. komissio (C‑272/09 P, Kok., s. I-12789, 102 kohta), unionin tuomioistuinten on harjoitettava niille kuuluvaa laillisuusvalvontaa niiden seikkojen perusteella, jotka kantaja on esittänyt niiden kanneperusteiden tueksi, joihin se vetoaa. Tässä laillisuusvalvonnassa tuomioistuimet eivät voi tukeutua komission harkintavaltaan, kun kyse on niiden seikkojen valinnasta, jotka on otettava huomioon sovellettaessa suuntaviivoissa mainittuja arviointiperusteita, ja näiden seikkojen arvioinnista, perusteena sille, etteivät tuomioistuimet harjoita oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja koskevaa perinpohjaista laillisuusvalvontaa.

B       Riidanalainen päätös

512    Komissio muistutti riidanalaisessa päätöksessä, että vuoden 2006 suuntaviivojen mukaan sakon perusmäärä on enintään 30 prosenttia niiden tavaroiden tai palvelujen myynnin arvosta, joita rikkominen tiettynä vuonna koskee, ja se määritetään rikkomisen vakavuuden perusteella ja kerrotaan niiden vuosien lukumäärällä, joina yritys osallistui rikkomiseen, ja että lisäsumma on yrityksen myynnin arvosta 15−25 prosenttia riippumatta siitä, kuinka kauan se osallistui rikkomiseen. Perusmäärää voidaan tämän jälkeen korottaa tai alentaa kunkin yrityksen osalta, jos havaitaan raskauttavia tai lieventäviä seikkoja (riidanalaisen päätöksen 313 ja 319 perustelukappale).

513    Komissio totesi tämän jälkeen, että sakon perusmäärä määritetään käyttäen yleensä lähtökohtana niiden tavaroiden tai palvelujen myynnin arvoa, jotka yritys on saanut suorassa suhteessa rikkomiseen asianomaisella maantieteellisellä alueella sen ajanjakson viimeisenä täytenä vuotena, jona yritys osallistui rikkomiseen. Komissio huomautti kuitenkin, että rikkomisen lyhyen keston vuoksi, joka kattoi osittain kaksi kalenterivuotta, käsiteltävässä asiassa oli syytä poiketa tästä periaatteesta ja ottaa lähtökohdaksi myynnin vuosittaista arvoa koskeva arvio, joka perustuu sen myynnin todelliseen arvoon, jonka yritykset toteuttivat niiden kahdeksan kuukauden aikana, jonka niiden rikkomiseen osallistuminen kesti (riidanalaisen päätöksen 314 perustelukappale).

514    Komissio muistutti myös, että rikkominen koski käsiteltävässä asiassa sekä kypsyttämättömiä (vihreitä) että kypsytettyjä (keltaisia) banaaneja (tuoreita hedelmiä) ja että asianomainen maantieteellinen alue kattaa kolme Etelä-Euroopan maata eli Kreikan, Italian ja Portugalin (riidanalaisen päätöksen 315 ja 316 perustelukappale).

515    Komissio totesi tämän jälkeen, että sakkoa laskettaessa huomioon otettava osuus myynnin arvosta määritetään rikkomisen vakavuuden perusteella ja että huomioon otettavaa osuutta määrittäessään se ottaa huomioon tiettyjä tekijöitä, kuten rikkomisen luonne, kaikkien osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus, rikkomisen maantieteellinen ulottuvuus ja se, onko rikkominen toteutunut käytännössä (riidanalaisen päätöksen 320 perustelukappale).

516    Komission mukaan riidanalaisen päätöksen adressaatit ovat käsiteltävässä asiassa osallistuneet yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun SEUT 101 artiklan rikkomiseen, koska ne ovat pyrkineet yhteen ainoaan yhteiseen kilpailunvastaiseen päämäärään eli hintojen tavanomaisen vaihtelun rajoittamiseen tai vääristämiseen banaanialalla Italiassa, Kreikassa ja Portugalissa ja tätä paramentriä koskevien tietojen vaihtamiseen, sekä rikkomiseen, jonka yhteydessä ne ovat sovittaneet yhteen tulevia hintoja, hintatasoja, hinnan vaihteluita ja/tai hintasuuntauksia koskenutta hinnoittelustrategiaansa ja vaihtaneet tietoja hintojen osalta sovellettavasta markkinakäyttäytymisestä. Tämän vuoksi nämä rikkomiset kuuluvat luonteensa puolesta kaikkein vakavimpiin kilpailunrajoituksiin (riidanalaisen päätöksen 321 ja 325 perustelukappale).

517    Komissio totesi tämän jälkeen riidanalaisen päätöksen 326–328 perustelukappaleessa, että Chiquitan ja Pacificin yhteinen markkinaosuus oli vuonna 2004 arviolta 50 prosenttia Italiassa, 30 prosenttia Portugalissa ja 65–70 prosenttia Kreikassa, kun vuonna 2005 tämä markkinaosuus oli arviolta 50 prosenttia Italiassa, 40 prosenttia Portugalissa ja 60 prosenttia Kreikassa. Komissio totesi lisäksi, että kartelli kattoi kolme jäsenvaltiota, eli Kreikan, Italian ja Portugalin, ja että tehdyt sopimukset oli pantu täytäntöön.

518    Komissio päätteli, että riidanalaisen päätöksen 321–325 perustelukappaleessa tarkastellut arviointiperusteet huomioon ottaen käsiteltävässä asiassa kaikkien asianomaisten yritysten osalta huomioon otettavan myynnin arvon osuudeksi oli syytä vahvistaa 15 prosenttia (riidanalaisen päätöksen 329 perustelukappale).

519    Rikkomisen keston osalta komissio totesi ottavansa huomioon sen todellisen ajanjakson keston, jona yritykset osallistuivat rikkomiseen, eli kahdeksan kuukautta ja 12 päivää, joka pyöristettiin alaspäin siten, että laskutoimituksessa käytettiin kahdeksaa kuukautta. Tämän perusteella keston perusteella sovellettavaksi kertoimeksi saatiin kunkin asianomaisen yrityksen osalta 0,66 (2/3 täydestä vuodesta) (riidanalaisen päätöksen 330 ja 331 perustelukappale).

520    Komissio katsoi estävään vaikutukseen tähtäävän perusmäärään sisältyvän lisäsumman osalta, joka vastaa 15–25 prosenttia myynnin arvosta, että kaikkiin asianomaisiin yrityksiin oli syytä soveltaa lisäsummaa, joka vastasi 15 prosenttia vuosittaisesta myynnin arvosta (riidanalaisen päätöksen 332 ja 333 perustelukappale).

521    Komissio totesi perusmäärään tehtävistä mukautuksista vielä, että mitään raskauttavia seikkoja ei ollut havaittu. Komissio muistutti lieventävien seikkojen osalta, että Pohjois-Eurooppaa koskeneessa asiassa perusmäärää alennettiin 60 prosentilla sillä perusteella, että banaanialalla oli hyvin tarkka sääntelyjärjestelmä ja että kyseisessä asiassa toteen näytetty toiminnan yhteensovittamisen tyyppi koski viitehintoja. Koska käsiteltävässä asiassa näitä lieventäviä seikkoja ei ole, komissio päätti, että perusmäärää oli syytä alentaa kaikkien asianomaisten yritysten osalta 20 prosentilla. Komissio totesi, että huolimatta siitä, että asiassa COMP/39188 – Banaanit kyseessä olleen rikkomisen ajankohtana sovellettu sääntelyjärjestelmä ja käsiteltävässä asiassa sovellettu sääntelyjärjestelmä ovat pitkälti samankaltaiset, käsiteltävässä asiassa hintojen vahvistaminen ei koskenut viitehintoja, joita Etelä-Euroopassa ei käytetä, ja että näyttöä oli jopa siitä, että salainen yhteistyö oli kattanut myös tosiasiallisten hintojen tasolla olevat hinnat (riidanalaisen päätöksen 336–340 perustelukappale).

C       Rikkomisen vakavuus

522    Kantajat vetoavat siihen, ettei komissio ole selvästikään arvioinut väitetyn rikkomisen vakavuutta oikein.

523    Ensiksikin kantajat arvostelevat sitä, että komissio väitti Pacificin ja Chiquitan osallistuneen ”institutionalisoituneeseen ja vakiintuneeseen hintojen vahvistamista koskeneeseen kartelliin”, vaikka väitetty kilpailusääntöjen rikkominen on hyvin kaukana kartellista, jolle on tyypillistä hintojen vahvistaminen, ja vaikka osapuolten käyttäytymistä voidaan pitää enintään pelkästään yleisiä markkinasuuntauksia koskeneiden epäselvien ja hajanaisten tietojen itsenäisenä vaihtamisena, jota tapahtui hyväksyttäviin syihin perustuvan yhteydenpidon yhteydessä ajoittain. Komissio ei ole siten selvästikään arvioinut oikein väitetyn rikkomisen vakavuutta, koska sitä ei luonteensa vuoksi voitu missään tapauksessa pitää tarkoitukseen perustuvana kilpailun rajoittamisena.

524    Näitä väitteitä ei voida hyväksyä, koska kantajat tyytyvät vain esittämään uudelleen arvostelun, joka on jo esitetty kilpailusääntöjen rikkomisen toteamisen yhteydessä. Kolmannen kanneperusteen tutkimisen yhteydessä on kuitenkin jo osoitettu, etteivät kantajat ole onnistuneet näyttämään toteen, että komissio ei olisi väittänyt perustellusti, että ne ovat osallistuneet institutionalisoituneeseen ja vakiintuneeseen hintojen vahvistamista koskeneeseen kartelliin ja että käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva rikkominen on tarkoitukseen perustuva kilpailun rajoittaminen.

525    Koska vuoden 2006 suuntaviivojen 23 kohdassa todetaan selvästi, että hinnoista sopimisesta tehtyjen horisontaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen tapauksessa huomioon otettava osuus myynnistä sijoittuu yleensä ”asteikon yläpäähän” ja koska tästä kappaleesta käy ilmi, että vakavimpien rajoitusten osalta prosenttiosuuden pitäisi olla ainakin yli 15 prosenttia, komissiolla oli käsiteltävässä asiassa siten oikeus määrätä 15 prosentin osuus, joka sijoittuu ”asteikon yläpään” alaosaan (ks. vastaavasti tuomio 16.6.2011, Team Relocations ym. v. komissio, T‑204/08 ja T‑212/08, Kok., s. II‑3569, 94 kohta; tuomio Ziegler v. komissio, T‑199/08, Kok., s. II‑3507, 141 kohta ja tuomio Gosselin Group ja Stichting Administratiekantoor Portielje v. komissio, T‑208/08 ja T‑209/08, Kok., s. 3639, 131 kohta). On korostettava, että ottaessaan huomioon 15 prosenttia osapuolten myynnin arvosta komissio käytti osuutta, joka on alle puolet siitä, joka voidaan yleensä ottaa huomioon hintojen vahvistamisesta tehtävissä horisontaalisissa sopimuksissa tai yhdenmukaistetuissa menettelytavoissa, eli 30 prosenttia (ks. vastaavasti edellä 388 kohdassa mainittu tuomio Fresh Del Monte Produce v. komissio, 776 kohta).

526    Toiseksi kantajat vetoavat siihen, että sakon perusmäärää määritettäessä on otettava huomioon myös se, että yhteenlaskettu markkinaosuus oli pieni ja rikkomisen maantieteellinen ulottuvuus oli rajallinen, koska rikkominen kattoi vain kolme jäsenvaltiota, mikä asianomaisena ajanjaksona vastasi vain 15:tä prosenttia koko Euroopan banaanimarkkinoista.

527    Nämä väitteet on hylättävä.

528    Mitä tulee siihen myynnin arvon osuuteen, joka on otettu huomioon vahvistettaessa perusmäärän muuttuvaa osaa vuoden 2006 suuntaviivojen 19−24 kohdan mukaisesti ja joka on tässä asiassa 15 prosenttia (ks. edellä 518 kohta), on syytä palauttaa mieliin, että vuoden 2006 suuntaviivojen 20 kohdassa todetaan nimenomaisesti, että ”kunkin rikkomistyypin vakavuus arvioidaan tapauskohtaisesti kaikkien tapauksessa merkityksellisten seikkojen perusteella”. Lisäksi vuoden 2006 suuntaviivoilla on perustavanlaatuisesti muutettu sakkojen laskentamenetelmää. Erityisesti kilpailusääntöjen rikkomisten jakaminen kolmeen luokkaan (”vakavaa vähäisemmät”, ”vakavat” ja ”erittäin vakavat”) on poistettu, ja hienosäätöisemmän erottelun mahdollistamiseksi käyttöön on otettu asteikko 0 prosentista 30 prosenttiin. Vuoden 2006 suuntaviivojen 19 kohdan mukaan sakon perusmäärä lasketaan osuutena myynnin arvosta, ja tämä osuus ”määritetään rikkomisen vakavuuden perusteella”. Vuoden 2006 suuntaviivojen 21 kohdan mukaan sakon perusmäärässä huomioon otettava osuus myynnin arvosta ”on yleensä enintään 30 prosenttia” (edellä 525 kohdassa mainittu tuomio Ziegler v. komissio, 139 kohta ja edellä 525 kohdassa mainittu tuomio Gosselin Group ja Stichting Administratiekantoor Portielje v. komissio, 129 kohta).

529    Komissio ei näin ollen voi käyttää sakkojen vahvistamista koskevaa harkintavaltaansa ja siten määrittää tarkkoja prosenttiosuuksia, jotka sijoittuvat 0 prosentin ja 30 prosentin väliin, ottamatta huomioon asian erityisiä olosuhteita. Vuoden 2006 suuntaviivojen 22 kohdassa todetaan, että ”päättäessään, olisiko tietyssä tapauksessa otettava huomioon asteikon ala- vai yläpäähän sijoittuva osuus” myynnin arvosta, ”komissio ottaa huomioon tiettyjä tekijöitä, kuten rikkomisen luonne, kaikkien osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus, rikkomisen maantieteellinen ulottuvuus ja se, onko rikkominen toteutunut käytännössä” (edellä 525 kohdassa mainittu tuomio Ziegler v. komissio, 140 kohta ja edellä 525 kohdassa mainittu tuomio Gosselin Group ja Stichting Administratiekantoor Portielje v. komissio, 130 kohta).

530    Täsmällisen prosenttiosuuden määrittämisen vaikeus on jossain määrin vähentynyt hintojen vahvistamista ja markkinoiden jakamista koskevien salaisten horisontaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen tapauksessa, jossa vuoden 2006 suuntaviivojen 23 kohdan mukaisesti huomioon otettava osuus myynnistä sijoittuu yleensä ”asteikon yläpäähän”. Mainitusta kohdasta ilmenee, että vakavimpien rajoitusten osalta prosenttiosuuden pitäisi olla ainakin yli 15 prosenttia (edellä 525 kohdassa mainittu tuomio Ziegler v. komissio, 141 kohta ja edellä 525 kohdassa mainittu tuomio Gosselin Group ja Stichting Administratiekantoor Portielje v. komissio, 131 kohta).

531    Käsiteltävässä asiassa riidanalaisen päätöksen 329 perustelukappaleesta ilmenee, että 15 prosentin osuus vahvistettiin yksinomaan rikkomisen luonteen perusteella ja että muilla riidanalaisen päätöksen 326–328 perustelukappaleessa mainituilla tekijöillä – eli kaikkien osapuolten yhteenlasketulla markkinaosuudella, rikkomisen maantieteellisellä ulottuvuudella ja sillä, onko rikkominen toteutunut käytännössä – ei ole ollut mitään vaikutusta vakavuuden perusteella määräytyneeseen prosenttiosuuteen, joka otettiin huomioon perusmäärää määritettäessä.

532    Kun komissio tyytyy soveltamaan kaikkein vakavimmille kilpailunrajoituksille säädetyn vähimmäistason suuruista tai lähes sen suuruista prosenttia, muita tekijöitä tai olosuhteita ei ole tarpeen ottaa huomioon. Näin on ainoastaan silloin, jos asiassa pitäisi vahvistaa korkeampi prosenttiosuus (edellä 525 kohdassa mainittu tuomio Ziegler v. komissio, 142 kohta ja edellä 525 kohdassa mainittu tuomio Gosselin Group ja Stichting Administratiekantoor Portielje v. komissio, 132 kohta).

533    Lisäksi on syytä panna komission tavoin merkille, että sakon perusmäärää vahvistettaessa huomioon otettu myynnin arvo – eli myynnit Portugalissa, Italiassa ja Kreikassa – heijastelee jo kartellin rajallista maantieteellistä ulottuvuutta.

534    Kolmanneksi kantajat vetoavat siihen, ettei komissio ole osoittanut väitetyllä rikkomisella olleen vähäisintäkään vaikutusta markkinoilla ja ettei komissio ole tehnyt edes analyysiä mahdollisesta konkreettisesta vaikutuksesta, vaikka käsiteltävässä asiassa ei varmastikaan voida olettaa, että yleisiä markkinasuuntauksia koskeneella tietojenvaihdolla erittäin säännellyillä ja läpinäkyvillä markkinoilla kahden tavarantoimittajan välillä, joista toinen oli pieni, on voinut olla mitään vaikutusta markkinoilla, ja että asianomaisena ajanjaksona tosiasialliset hinnat ja hintojen vaihtelut eivät olleet yhtäpitävät niiden hintojen kanssa, joita olisi voitu odottaa, jos hintojen vahvistamista koskenut kartelli olisi pantu täytäntöön.

535    Myöskään näitä väitteitä ei voida hyväksyä.

536    Tässä yhteydessä on palautettava mieliin, että SEUT 101 artiklan 1 kohdan a alakohdassa annettu ensimmäinen esimerkki kartellista, jonka on todettu nimenomaisesti olevan yhteismarkkinoille soveltumaton, koskee kartellia, jolla ”suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja”. Kartellin kohteena oleva menettelytapa on nimenomaisesti kielletty SEUT 101 artiklan 1 kohdassa, sillä se käsittää olennaisia rajoituksia kilpailulle yhteismarkkinoilla (edellä 388 kohdassa mainittu tuomio Fresh Del Monte Produce v. komissio, 768 kohta).

537    SEUT 101 artikla, sen enempää kuin muutkaan perussopimuksen kilpailusäännöt, ei ole tarkoitettu yksinomaan yksittäisten kilpailijoiden tai kuluttajien välittömien intressien suojelemiseen vaan sillä pyritään suojelemaan myös markkinoiden rakennetta ja siten kilpailua sinänsä. Siihen toteamukseen, että yhdenmukaistetun menettelytavan tarkoitus on kilpailunvastainen, ei näin ollen vaadita sitä, että kyseisellä menettelytavalla on välitön yhteys kuluttajahintoihin (edellä 328 kohdassa mainittu tuomio T‑Mobile Netherlands ym., 38 ja 39 kohta).

538    Järjestelmästä, joka koskee seuraamusten määräämistä kilpailusääntöjen rikkomisen perusteella – sellaisena kuin kyseinen järjestelmä on toteutettu asetuksella N:o 17 ja asetuksella N:o 1/2003 ja sellaisena kuin sitä on oikeuskäytännössä tulkittu –, ilmenee, että kartellien kaltaisten yhteistoimintajärjestelyjen perusteella on luonnostaan määrättävä ankarimmat sakot. Kilpailunvastaisen menettelytavan vaikutus ei itsessään ole ratkaiseva peruste sakkojen suuruuden määrittämiselle (tuomio 12.11.2009, Carbone-Lorraine v. komissio, C‑554/08 P, 44 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja edellä 388 kohdassa mainittu tuomio Fresh Del Monte Produce v. komissio, 770 kohta).

539    On lisäksi pantava merkille, että vuoden 2006 suuntaviivoissa ei asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja [HT] 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa annetuista suuntaviivoista (EYVL 1998, C 9, s. 3) poiketen mainita enää vakavuuden arvioimiseksi tarvetta ottaa huomioon ”rikkomiseen syyllistyneiden todellista taloudellista kapasiteettia aiheuttaa merkittävää vahinkoa kilpailijoille” eikä myöskään kilpailusääntöjen rikkomisen ”todellista vaikutusta markkinoihin, jos se on mitattavissa” (edellä 525 kohdassa mainittu tuomio Gosselin Group ja Stichting Administratiekantoor Portielje v. komissio, 128 kohta ja edellä 388 kohdassa mainittu tuomio Fresh Del Monte Produce v. komissio, 772 kohta). Komissio ei näin ollen ollut velvollinen ottamaan huomioon rikkomisen vaikutusta määrittäessään sen osuuden myynnin arvosta, joka vuoden 2006 suuntaviivojen 19−24 kohdan mukaisesti otettiin vakavuuden perusteella huomioon.

540    Kantajien väitteistä ei kuitenkaan ilmene, että ne riitauttaisivat vuoden 2006 suuntaviivojen lainmukaisuuden.

541    Edellä esitetystä seuraa, että kantajien väitteet, jotka koskevat rikkomisen vakavuuden virheellistä arvioimista, on hylättävä.

D       Rikkomisen kesto

542    Kantajat väittävät, ettei komissio ole analysoinut asianmukaisesti kilpailusääntöjen rikkomisen kestoa. Komissio ei ole osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla rikkomisen alkaneen 28.7.2004 ja jatkuneen 8.4.2005 saakka, joten väitetyn rikkomisen kesto on lyhennettävä enintään yhteen viikkoon.

543    On todettava, että kantajat esittävät uudelleen komission esittämien todisteiden riitauttamisen yhteydessä jo esittämänsä arvostelun, jota on tutkittu ja joka on hylätty jo kolmannen kanneperusteen yhteydessä. Sitä vastoin on syytä palauttaa mieliin, että tämän tutkimisen yhteydessä tuotiin esiin, että komissio on tehnyt virheen päätellessään, että kilpailusääntöjen rikkomista jatkettiin yhtäjaksoisesti 28.7.2004 ja 8.4.2005 välisenä ajanjaksona (ks. edellä 497 ja 499 kohta). On syytä huomata komission todenneen siten riidanalaisen päätöksen 306 perustelukappaleessa virheellisesti, että kantajat olivat rikkoneet kilpailusääntöjä kahdeksan kuukautta ja 12 päivää. Koska kolmannen kanneperusteen tutkimisen yhteydessä on todettu (ks. edellä 498 kohta), että rikkominen kesti 28.7.2004−11.8.2004 ja 20.1.2005−8.4.2005 välisen ajanjakson, on syytä päätellä, että rikkominen kesti kolme kuukautta ja 11 päivää.

E       Lieventävät seikat

544    Kantajat muistuttavat, että asiassa COMP/39188 – Banaanit tehdyssä päätöksessä komissio alensi kaikkien osapuolten osalta sakon perusmäärää 60 prosentilla sen perusteella, että banaanialalla oli hyvin tarkka sääntelyjärjestelmä ja että kyseisessä päätöksessä toteen näytetty toiminnan yhteensovittamisen tyyppi koski tarjontahintoja (riidanalaisen päätöksen 336 perustelukappale).

545    Vaikka komissio on myöntänyt nimenomaisesti, että sen rikkomisen ajankohtana, jota asiassa COMP/39188 – Banaanit annettu päätös koski, sovellettu sääntelyjärjestelmä ja käsiteltävässä asiassa sovellettu sääntelyjärjestelmä toimivat pitkälti samankaltaisten sääntöjen mukaisesti, komissio on kuitenkin kieltäytynyt myöntämästä tässä asiassa samaa alennusta kuin asiassa COMP/39188 – Banaanit sillä perusteella, että asiassa COMP/39188 – Banaanit toteen näytettyä tarjontahinnan tyyppiä ei käytetä Etelä-Euroopassa ja että väitetty Etelä-Eurooppaa koskenut rikkominen merkitsi tosiasiallisten hintojen tasolla tapahtunutta hintojen yhteensovittamista. Tämän vuoksi sakon perusmäärää alennettiin vain 20 prosentilla (riidanalaisen päätöksen 338 ja 339 perustelukappale).

546    Kantajien mukaan PFCI ja Chiquita eivät sopineet minkäänlaisesta hintojen vahvistamista tai hinnoittelun yhteensovittamista koskevasta järjestelystä tai sovittaneet vielä vähemmän yhteen tosiasiallista hintatasoa, ja markkinasuuntauksia koskeneiden epäselvien tietojen hyvin hajanainen vaihtaminen sellaisen yhteydenpidon yhteydessä, jolla oli hyväksyttävä päämäärä, oli potentiaalisesti selvästi vähemmän haitallista kuin viikoittain järjestetyt tarjontahintoja koskeneet keskustelut, jotka olivat asian COMP/39188 – Banaanit kohteena. Näin ollen kaikkiin Pacificille käsiteltävässä asiassa määrättäviin sakkoihin olisi sovellettava vähintään 60 prosentin alennusta.

547    Nämä väitteet on hylättävä.

548    Aivan aluksi on syytä palauttaa mieliin, että – kuten edellä 510 kohdassa jo mainittiin – vuoden 2006 suuntaviivojen 29 kohdassa määrätään, että sakon perusmäärää voidaan muuttaa tiettyjen lieventävien olosuhteiden perusteella ja että siihen sisältyy luettelo, joka ei ole tyhjentävä, lieventävistä seikoista, joiden perusteella sakon perusmäärää voidaan alentaa tietyin edellytyksin (ks. vastaavasti tuomio 25.10.2011, Aragonesas Industrias y Energía v. komissio, T‑348/08, Kok., s. II‑7583, 279 ja 280 kohta).

549    Koska vuoden 2006 suuntaviivoissa ei ole velvoittavaa toteamusta lieventävistä seikoista, jotka voidaan ottaa huomioon, on katsottava, että komissio on pitänyt itsellään tiettyä harkintavaltaa, jotta se voi arvioida kokonaisvaltaisesti sitä, missä määrin sakkoja on mahdollisesti alennettava lieventävien seikkojen perusteella (tuomio 15.9.2011, Lucite International ja Lucite International UK v. komissio, T‑216/06, 92 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

550    Aivan aluksi on hylättävä vielä kerran kantajien väite siitä, että PFCI ja Chiquita eivät olisi sopineet minkäänlaisesta hintojen vahvistamista tai hinnoittelun yhteensovittamista koskevasta järjestelystä tai sovittaneet yhteen tosiasiallista hintatasoa, sillä kolmannen kanneperusteen tutkimisen yhteydessä on osoitettu komission todenneen perustellusti, että osapuolet olivat osallistuneet institutionalisoituneeseen ja vakiintuneeseen kartelliin, jonka tarkoituksena oli vahvistaa hintoja ja johon kuului myös tosiasiallisten hintojen tasolla olleiden hintojen yhteensovittaminen.

551    Tämän jälkeen on syytä panna komission tavoin merkille (riidanalaisen päätöksen 339 perustelukappale), että alennuksen myöntämistä Pohjois-Eurooppaa koskeneessa asiassa on perusteltu kahdella toistaan tukevalla tekijällä – eli tarkalla sääntelyjärjestelmällä ja sillä, että yhteensovittaminen koski vain viitehintoja –, mutta käsiteltävässä asiassa todetun rikkomisen yhteydessä ei ole näytetty toteen jälkimmäistä näistä kahdesta tekijästä, joten toisiaan tukevien aihetodisteiden, joilla Pohjois-Eurooppaa koskeneessa asiassa voitiin perustella 60 prosentin alennusta, tämä osa puuttuu käsiteltävässä asiassa.

552    Lopuksi on palautettava mieliin, että unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut, että komission aiempi päätöskäytäntö ei ole sakkojen määrittämisen oikeudellinen kehys kilpailuoikeuden alalla ja että muita asioita koskevat päätökset ovat luonteeltaan viitteellisiä syrjinnän olemassaolon osalta (tuomio 21.9.2006, JCB Service v. komissio, C‑167/04 P, Kok., s. I‑8935, 205 kohta). Komissiolla on sakkojen suuruuden määrittämisessä laaja harkintavalta, eivätkä sitä sido sen aikaisemmat arvioinnit. Tästä seuraa, että kantajat eivät voi unionin tuomioistuimissa vedota komission päätöspolitiikkaan (edellä 503 kohdassa mainittu tuomio Archer Daniels Midland v. komissio, 82 kohta ja edellä 112 kohdassa mainittu tuomio Erste Group Bank ym. v. komissio, 123 kohta).

553    Tämä johtopäätös on tehtävä myös arvioitaessa vaatimusta sakon määrän alentamisesta sillä perusteella, että komissio on muissa päätöksissä myöntänyt alennuksen ”poikkeuksellisten olosuhteiden” vuoksi. Pelkästään se seikka, että komissio on myöntänyt aikaisemmassa päätöksentekokäytännössään tietyn alennusprosentin tietystä käyttäytymisestä, ei merkitse sitä, että sen pitäisi myöntää sama suhteellinen alennus silloin, kun se arvioi samanlaista käyttäytymistä jossain myöhemmässä hallinnollisessa menettelyssä. Komissiolla on sakkojen määrän vahvistamisen alalla harkintavaltaa, jonka perusteella se voi milloin tahansa korottaa sakkojen yleistä tasoa asetuksessa N:o 1/2003 mainituissa rajoissa, jos se on tarpeen unionin kilpailupolitiikan toteuttamiseksi (edellä 124 kohdassa mainittu tuomio Dansk Rørindustri ym. v. komissio, 190 ja 191 kohta).

554    Edellä esitetystä seuraa, että kantajien arvostelu, jonka mukaan lieventävien seikkojen perusteella myönnetty alennus on riittämätön, on hylättävä.

F       Syrjintäkiellon periaatteen noudattaminen sakkoa laskettaessa

555    Kantajat vetoavat siihen, että komission asiakirjavihkoon sisältyy selviä asiakirjatodisteita kilpailijoiden välisistä hintakeskusteluista, joissa PFCI ei ole ollut mukana. Ne lainaavat tässä yhteydessä [luottamuksellinen tieto] 2.3.2005 lähettämää sisäistä sähköpostiviestiä, joka kuuluu seuraavasti: ”Puhuin [luottamuksellinen tieto] kanssa, joka vahvisti sen, että he pyrkivät nostamaan 0,5 eurolla ja asemoimaan kaikkialla 17,00 euroon.” Koska komissio päätti asiakirjavihkoonsa sisältyneistä todisteista huolimatta olla määräämättä sakkoa [luottamuksellinen tieto] ja [luottamuksellinen tieto], sillä, että PFCI:lle on määrätty sakko, loukataan selvästi perusoikeuskirjan 20 artiklassa taattua syrjintäkiellon periaatetta.

556    Näitä väitteitä ei voida hyväksyä, koska kantajat eivät voi vedota siihen, että muille yrityksille ei ole määrätty seuraamuksia, välttyäkseen itse niille SEUT 101 artiklan rikkomisesta asetetulta sanktiolta, koska tuomioistuimen käsiteltäväksi ei ole saatettu näiden muiden yritysten tilannetta (ks. edellä 461 kohdassa mainittu tuomio Hoek Loos v. komissio, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

557    Vaikka oletettaisiin, että on sellaisia toimijoita, joiden tilanne olisi samanlainen kuin kantajien tilanne mutta joita vastaan ei ole aloitettu menettelyä, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tällaisen seikan perusteella ei voida katsoa, ettei kantajien osalta todettu kilpailusääntöjen rikkominen olisi paikkansapitävä, koska rikkominen on näytetty asianmukaisesti toteen (edellä 176 kohdassa mainittu tuomio Ahlström Osakeyhtiö ym. v. komissio, 146 kohta; edellä 461 kohdassa mainittu tuomio KE KELIT v. komissio, 101 kohta ja edellä 461 kohdassa mainittu tuomio Tokai Carbon ym. v. komissio, 397 kohta).

558    Lopuksi on niin, että vaikka oletettaisiin, että komissio olisi jättänyt määräämättä seuraamuksia [luottamuksellinen tieto] ja [luottamuksellinen tieto] perusteettomasti, on syytä palauttaa mieliin, että yhdenvertaisuusperiaate on sovitettava yhteen laillisuusperiaatteen kanssa, jonka mukaan kukaan ei voi edukseen vedota lainvastaisuuteen, joka hyödyttää jotakuta toista (tuomio 4.7.1985, Williams v. tilintarkastustuomioistuin, 134/84, Kok., s. 2225, 14 kohta; tuomio 14.5.1998, SCA Holding v. komissio, T‑327/94, Kok., s. II‑1373, 160 kohta, joka on muutoksenhaun johdosta vahvistettu tuomiolla 16.11.2000, SCA Holding v. komissio, C‑297/98 P, Kok., s. I‑10101 ja tuomio 20.3.2002, LR AF 1998 v. komissio, T‑23/99, Kok., s. II‑1705, 367 kohta).

559    Edellä esitetystä seuraa, että väite siitä, että sakkoja laskettaessa olisi loukattu syrjintäkiellon periaatetta, ja kanneperuste kokonaisuudessaan on siten hylättävä.

III  Sakon lopullisen määrän määrittäminen

560    Ensiksikin on syytä palauttaa mieliin komission todenneen riidanalaisen päätöksen 314 perustelukappaleessa, että asianomaisille yrityksille määrättävän sakon perusmäärä on vahvistettu suhteessa sellaisten rikkomiseen suoraan tai epäsuorasti liittyvien tavaroiden tai palveluiden myynnin arvoon, jotka yritys on myynyt ETA-alueella sijaitsevalla asian kannalta merkityksellisellä maantieteellisellä alueella. Komissio jatkoi toteamalla, että vaikka se tavallisesti käyttää yrityksen myyntiä sen ajanjakson viimeisenä täytenä vuotena, jona se osallistui rikkomiseen, käsiteltävässä asiassa on syytä poiketa tästä periaatteesta rikkomisen lyhyt kesto, joka kattoi osittain kaksi kalenterivuotta, huomioon ottaen. Sakon perusmäärää laskiessaan komissio käytti tämän vuoksi vuosittaisen myynnin arvosta tekemäänsä arviota, joka perustui niiden myyntien todelliseen arvoon, jotka yritykset toteuttivat niiden kahdeksan kuukauden aikana, jotka otettiin huomioon niiden rikkomiseen osallistumisen kestona, eli elokuusta 2004 maaliskuuhun 2005. Tämä arvio vuosittaisen myynnin arvosta oli Pacificin osalta 44 599 308 euroa (riidanalaisen päätöksen 318 perustelukappale).

561    On syytä todeta, että kantajien syyksi käsiteltävässä asiassa luettu yhtenä kokonaisuutena pidettävä uusittu kilpailusääntöjen rikkominen alkoi 28.7.2004 ja loppui 8.4.2005. On syytä todeta myös, etteivät kantajat riitauta edellä 560 kohdassa esitettyä komission laskelmaa tai käytettyä menetelmää, jolla määritettiin vuosittaisen myynnin arvosta tehtävä arvio, joka perustui niiden myyntien todelliseen arvoon, jotka yritykset toteuttivat yhtenä kokonaisuutena pidettävän uusitun kilpailusääntöjen rikkomisen alkamisen sen loppumisesta erottavan noin kahdeksan kuukauden aikana, ja jota on käytetty sakon perusmäärää laskettaessa.

562    Toiseksi on komission (riidanalaisen päätöksen 313 perustelukappale) ja edellä 508 kohdassa todetun tavoin palautettava mieliin, että vuoden 2006 suuntaviivojen mukaan sakon perusmäärään sisältyy jokaisen osapuolten kohdalla osallistumismaksu ja vaihteleva summa. Osallistumismaksu vastaa osuutta huomioon otetun myynnin arvosta, ja vaihteleva summa vastaa mainitun myynnin arvon osuutta kerrottuna niiden vuosien lukumäärällä, joina yritys osallistui rikkomiseen.

563    Komissio vahvisti tässä asiassa osallistumismaksun 15 prosentiksi huomioon otetusta myynnin arvosta (riidanalaisen päätöksen 333 perustelukappale). Vaihtelevan summan osalta komissio vahvisti vaihtelevaa summaa laskettaessa huomioon otettavan osuuden myynnin arvosta 15 prosentiksi (riidanalaisen päätöksen 329 perustelukappale) ja totesi tämän jälkeen, että sen sijaan, että se pyöristäisi ajanjaksot vuoden 2006 suuntaviivojen 24 kohdassa esitetyllä tavalla, se ottaa huomioon asianomaisten yritysten rikkomiseen osallistumisen todellisen keston, joka on osoitettu kuukausittain pro rata ja pyöristettynä alaspäin, ottaakseen huomioon kunkin yrityksen osallistumisen rikkomiseen kokonaisuudessaan (riidanalaisen päätöksen 331 perustelukappale). Koska komission tässä asiassa huomioon ottama kesto oli kahdeksan kuukautta ja 12 päivää, laskutoimituksessa käytettiin kahdeksaa kuukautta, minkä perusteella keston perusteella sovellettavaksi kertoimeksi saatiin 0,66 (2/3 täydestä vuodesta).

564    Koska edellä 498 ja 543 kohdassa todettiin, ettei yhtenä kokonaisuutena pidettävän uusitun rikkomisen kesto ollut käsiteltävässä asiassa kahdeksan kuukautta ja 12 päivää vaan kolme kuukautta ja 11 päivää, rikkomisen keston perusteella sovellettava kerroin ei ole 0,66 (kaksi kolmasosaa täydestä vuodesta) vaan 0,25 (yksi neljäsosa täydestä vuodesta). Komission perusmäärän kahta osatekijää laskettaessa huomioon ottama prosenttiosuus myynnin arvosta pysyy sitä vastoin samana eli 15 prosenttina. Sakon perusmäärä lasketaan näin ollen seuraavasti: Perusmäärän vaihteleva osa saadaan kertomalla 15 prosenttia myynnin arvosta (6 689 896,20 euroa) 0,25:llä (1 672 474,05 euroa), ja perusmäärän kiinteä osa (osallistumismaksu) pysyy samana kuin se, miksi komissio on sen laskenut eli 15 prosenttina myynnin arvosta (6 689 896,20 euroa). Lopullinen pyöristetty perusmäärä on siten 8 362 000 euroa. Kuten riidanalaisen päätöksen 340 perustelukappaleessa todettiin, tätä perusmäärää on lieventävien seikkojen perusteella alennettava sitten 20 prosentilla, ja se on tämän jälkeen 6 689 600 euroa. Tämä summa on lopuksi pyöristettävä 6 689 000 euroksi.

 Oikeudenkäyntikulut

565    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, unionin yleinen tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa omista kuluistaan.

566    Koska riidanalainen päätös on tässä asiassa kumottu kantajien vaatimuksesta osittain, komissio määrätään korvaamaan kaksi kolmasosaa kantajien oikeudenkäyntikuluista ja vastaamaan puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan. Kantajat määrätään vastaamaan kolmasosasta omia oikeudenkäyntikulujaan ja korvaamaan puolet komission oikeudenkäyntikuluista.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      [SEUT] 101 artiklan mukaisesta menettelystä [asia COMP/39482 – Eksoottiset hedelmät (banaanit)] 12.10.2011 annetun komission päätöksen K(2011) 7273 lopullinen 1 artikla kumotaan ajanjakson 11.8.2004–19.1.2005 osalta siltä osin kuin se koskee FSL Holdingsia, Firma Léon Van Parysia ja Pacific Fruit Company Italy SpA:ta.

2)      Päätöksen K(2011) 7273 lopullinen 2 artikla kumotaan siltä osin kuin siinä vahvistetaan FSL Holdingsille, Firma Léon Van Parysille ja Pacific Fruit Company Italylle määrättyjen sakkojen määräksi 8 919 000 euroa.

3)      Mainitun päätöksen K(2011) 7273 lopullinen 2 artiklassa FSL Holdingsille, Firma Léon Van Parysille ja Pacific Fruit Company Italylle määrättyjen sakkojen määräksi vahvistetaan 6 689 000 euroa.

4)      Kanne hylätään muilta osin.

5)      FSL Holdings, Firma Léon Van Parys ja Pacific Fruit Company Italy vastaavat kolmasosasta omia oikeudenkäyntikulujaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan puolet Euroopan komission oikeudenkäyntikuluista.

6)      Komissio vastaa puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kaksi kolmasosaa FSL Holdingsin, Firma Léon Van Parysin ja Pacific Fruit Company Italyn oikeudenkäyntikuluista.


Martins Ribeiro

Gervasoni

Madise

Julistettiin Luxemburgissa 16 päivänä kesäkuuta 2015.

Allekirjoitukset

Sisällys


Tosiseikat

Riidanalainen päätös

Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

I Riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevat ensisijaiset vaatimukset

A Kanneperuste, jonka mukaan olennaisia menettelymääräyksiä olisi rikottu ja puolustautumisoikeuksia loukattu

1. Alustavat huomautukset

2. Kanneperuste, jonka mukaan Italian veroviranomaisten toimittamia asiakirjoja on käytetty todisteina

a) Asiakirjat, joiden tutkittavaksi ottaminen näyttönä on riitautettu

b) Italian veroviranomaisen toimittamien asiakirjojen tutkittavaksi ottaminen todisteina

c) Kantajien puolustautumisoikeuksien turvaaminen komission toimilla

3. Muista lähteistä peräsin olevien asiakirjojen käyttämistä koskeva väite

B Lainvastaista vaikuttamista sakkoimmuniteetin hakijaan ja harkintavallan väärinkäyttöä koskeva kanneperuste

1. Alustavat huomautukset

a) Sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskeva ohjelma

b) Yhteistyövelvoitteen sisältö

2. Riidanalainen päätös

3. Seikat, joihin kantajat ovat vedonneet

C Sitä, että riittävää näyttöä SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomisesta ei olisi esitetty, koskeva kanneperuste

1. Ensimmäinen osa, jonka mukaan todisteita olisi arvioitu virheellisesti

a) Alustavat huomautukset

Todistutaakkaa koskevat periaatteet

Komission tässä asiassa esittämien todisteiden mieleen palauttaminen

b) Nätyön arviointi käsiteltävässä asiassa

P1:n muistiinpanot ja 28.7.2004 järjestetty työlounas

– P1:n muistiinpanojen uskottavuus

– Kantajien ehdottama tulkinta 28.7.2004 järjestettyä työlounasta koskevista muistiinpanoista

– Kantajia vastaan puhuvat todisteet, jotka ovat omiaan vahvistamaan kilpailunvastaisen sopimuksen olemassaolon

Chiquitan ja PFCI:n 28.7.2004 jälkeiset jatkoyhteydet

– P1:n puhelutiedot

– P1:n elokuulta 2004 olevat muistiinpanot

Helmikuun 2005 ja huhtikuun 2005 väliset jatkoyhteydet

– Riidanalainen päätös

– 11.4.2005 klo 9.57 lähetetyn sähköpostiviestin asiayhteys ja olosuhteet

– Kantajien tulkinta 11.4.2005 klo 9.57 lähetetystä sähköpostiviestistä

– Chiquitan ja C1:n lausumat 11.4.2005 klo 9.57 lähetetystä sähköpostiviestistä

Chiquitan ja C1:n lausumat

– Alustavat huomautukset

– Riidanalainen päätös

– Kantajien väitteet, joilla Chiquitan ja C1:n lausumien todistusarvo riitautetaan

2. Toinen osa, jonka mukaan esitetyillä todisteilla ei kyetä tukemaan toteamusta kilpailusääntöjen rikkomisesta

a) Alustavat huomautukset

b) Riidanalainen päätös

c) Sopimuksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan olemassaolo

d) Kilpailua rajoittava tarkoitus tai vaikutus

e) Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen

II Sakon poistamista tai sen määrän alentamista koskevat toissijaiset vaatimukset

A Alustavat huomautukset

B Riidanalainen päätös

C Rikkomisen vakavuus

D Rikkomisen kesto

E Lieventävät seikat

F Syrjintäkiellon periaatteen noudattaminen sakkoa laskettaessa

III Sakon lopullisen määrän määrittäminen

Oikeudenkäyntikulut


* Oikeudenkäyntikieli: englanti.


1 –      Luottamukselliset tiedot poistettu tekstistä. Henkilöiden anonymiteetin turvaamiseksi heidän nimensä on korvattu sen yrityksen nimen alkukirjaimella, jossa he työskentelivät (Chiquitan osalta C:llä ja Pacificin osalta P:llä), ja alkukirjainta seuraa numero. Chiquitaa hallinnollisessa menettelyssä edustaneiden kahden asianajajan nimet on korvattu A1:llä ja A2:lla ja Pacificin oikeudellisen neuvonantaja nimi on korvattu A3:lla.