VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

15 päivänä joulukuuta 2010

Asia F-67/09

Nicolás Angulo Sánchez

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Henkilöstö – Erityisloma – Ylenevää polvea olevan sukulaisen vakava sairaus – Lomapäivien laskentatapa, kun kyseessä on useamman ylenevää polvea olevan sukulaisen vakava sairaus

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Nicolás Angulo Sánchez vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan 8.10. ja 8.12.2008 tehdyt neuvoston päätökset, joilla evättiin erityisloma ylenevää polvea olevan sukulaisen vakavan sairauden johdosta.

Ratkaisu: Neuvoston 8.10.2008 ja 8.12.2008 tekemät päätökset, joilla hylättiin kantajan tekemät erityislomahakemukset, kumotaan. Neuvosto vastaa kaikista oikeudenkäyntikuluista.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Lomat – Erityisloma

(Henkilöstösääntöjen liitteessä V oleva 6 artikla)

2.      Virkamiehet – Lomat – Erityisloma ylenevää polvea olevan sukulaisen vakavan sairauden johdosta

(Henkilöstösääntöjen liitteessä V oleva 6 artikla)

3.      Virkamiehet – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Hylkäämispäätös – Riidanalaisen toimen perustelujen korvaaminen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

4.      Virkamiehet – Kanne – Kanneperusteet – Tehoton kanneperuste – Kanneperuste, joka koskee riidanalaisessa päätöksessä esitetyn yhden ainoan perustelun virheellisyyttä – Päätös, joka voidaan laillisesti perustella toisella perustelulla

1.      Henkilöstösääntöjen liitteessä V olevassa 6 artiklassa säädetään ylenevää polvea olevan sukulaisen vakavan sairauden lisäksi muista eri tilanteista, joissa virkamiehelle voidaan myöntää erityislomaa; kyse on hyvin erilaisista tapahtumista. Eräät näistä tapahtumista voivat koskea saman kalenterivuoden aikana virkamiehen useampia lapsia tai useampia ylenevää polvea olevia sukulaisia. Etenkin lapsen syntymän tai kuoleman taikka ylenevää polvea olevan sukulaisen kuoleman osalta olisi vaikea käsittää, että kun otetaan huomioon näiden tapahtumien poikkeuksellinen luonne, henkilöstösääntöjen liitteessä V olevassa 6 artiklassa vahvistettua lomapäivien enimmäismäärää olisi katsottava sovellettavan kalenterivuoden aikana sattuviin lasten syntymiin kokonaisuudessaan taikka lasten tai ylenevää polvea olevan sukulaisen kuolemiin kokonaisuudessaan. Näiden tapausten osalta oikeus erityislomaan koskee välttämättäkin kutakin lapsen syntymää taikka kutakin lapsen tai ylenevää polvea olevan sukulaisen kuolemaa. Liitteessä V olevassa 6 artiklassa ei kuitenkaan kohdella eri tavalla siinä lueteltuja tapahtumia, joten sen perusteella on pääteltävä, että lainsäätäjä on halunnut kohdella samalla tavalla kaikkia näitä tapahtumia ja siis että virkamies voi ylenevää polvea olevan sukulaisen vakavan sairauden osalta saada vuodessa kaksi päivää lomaa ylenevää polvea olevaa sukulaista kohden.

(ks. 38–42 ja 45 kohta)

2.      Jos toimielin antaa sisäisen ohjeen, jossa viitataan henkilöstösääntöjen liitteessä V olevaan 6 artiklan viidenteen luetelmakohtaan ja jonka mukaan virkamiehellä on mahdollisuus saada erityislomansa uudistetuksi ylenevää polvea olevan sukulaisen vakavan sairauden johdosta, ja tätä mahdollisuutta koskevat lisäedellytykset, jotka liittyvät yhtäältä täysin erityisen perhetilanteen olemassaoloon ja toisaalta siihen, että kyseisellä ylenevää polvea olevalla sukulaisella on sairaus, joka on luonteeltaan krooninen, kyse on sellaisesta oikeudesta saada erityislomaa, joka ei vähennä oikeutta saada erityislomaa ylenevää polvea olevan sukulaisen vakavan sairauden johdosta, sellaisena kuin siitä säädetään mainitussa henkilöstösääntöjen liitteessä V olevassa 6 artiklassa.

Tällaiset ohjeet, joita on tarkoitus soveltaa ainoastaan henkilöstösääntöjen liitteessä V olevan 6 artiklan viidennessä luetelmakohdassa tarkoitettuja tilanteita arkaluonteisimpiin tilanteisiin, eivät siis ole ristiriidassa kyseisen artiklan säännösten kanssa.

(ks. 48 ja 49 kohta)

3.      Vaikka hallinto voi henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklalla käyttöön otetussa muutoksenhakukeinojen järjestelmässä joutua silloin, kun se hylkää valituksen nimenomaisesti, muuttamaan niitä perusteluja, joiden nojalla se on toteuttanut riidanalaisen toimen, tällainen muuttaminen ei kuitenkaan ole mahdollista silloin, kun nimenomainen päätös valituksen hylkäämisestä on tehty sen jälkeen, kun riidanalaisesta toimesta on nostettu kanne virkamiestuomioistuimessa.

Päätöksen perustelujen täydellistä laiminlyöntiä ei näet voida korvata hallinnon kanteen nostamisen jälkeen antamilla selvityksillä, sillä hallinnolle annettavalla mahdollisuudella korjata perustelujen täydellinen laiminlyönti kanteen nostamisen jälkeen loukattaisiin asianosaisten yhdenvertaisuutta tuomioistuimissa koskevaa periaatetta, koska kantajalla voisi tällöin ainoastaan vastauksessa esittää kanneperusteensa sellaisen perustelun osalta, josta hän on saanut tiedon vasta kanteen nostamisen jälkeen. Analogisesti ja samoista syistä silloin, kun hallinto ei vain täydennä olemassa olevaa perustelua vaan väittää perustavansa riidanalaisen toimen uuteen perusteluun, sen on välttämättä tehtävä tämä ennen kanteen nostamista.

(ks. 70 ja 71 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑52/90, Volger v. parlamentti, 12.2.1992 (Kok., s. II‑121, 41 kohta)

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑377/08 P, komissio v. Birkhoff, 9.12.2009 (Kok. H., s. I‑B‑1‑133 ja II‑B‑1‑807, 55–60 kohta) ja asia T‑560/08 P, komissio v. Meierhofer, 12.5.2010 (Kok., s. II‑1739, 59 kohta)

4.      Se, että päätös, joka perustuu yhteen ainoaan perusteluun, jonka virheellisyyden unionin tuomioistuimet ovat todenneet, voitaisiin laillisesti perustella toisella perustelulla, voi estää mainitun päätöksen kumoamisen ainoastaan siltä osin kuin hallinnolla ei ole mitään harkintavaltaa ja se voisi ainoastaan tehdä asiasisällöltään samanlaisen päätöksen kuin kumottu päätös.

Tässä suhteessa vastaajana oleva toimielin ei voi vedota päätelläkseen, ettei virkamiehellä ole oikeutettua intressiä saada kumotuksi hallinnon kieltäytyminen hyväksymästä hänen hakemuksiaan erityisloman saamiseksi ylenevää polvea olevan sukulaisen vakavan sairauden johdosta, siihen, ettei toimielimen sisäisessä ohjeessa vahvistettu myöntämisedellytys ole täyttynyt eli että kyse ei ole ”täysin erityisestä perhetilanteesta”, koska hallinnolla on virkamiehen osalta erittäin laaja harkintavalta, kuten edellytyksen sanamuodosta itsestään ilmenee

(ks. 75, 76 ja 78 kohta)