VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
28 päivänä syyskuuta 2011
Asia F‑13/10
Carlo De Nicola
vastaan
Euroopan investointipankki (EIP)
Henkilöstö – Euroopan investointipankin henkilöstö – Arviointi – Ylennys – Vahingonkorvauskanne – Tutkittavaksi ottaminen
Aihe: SEUT 270 artiklaan ja EIP:n henkilöstösääntöjen 41 artiklaan perustuva kanne, jossa Carlo De Nicola vaatii virkamiestuomioistuinta erityisesti ensinnäkin kumoamaan Euroopan investointipankin valituslautakunnan 23.9.2009 tekemän päätöksen, toiseksi kumoamaan hänen vuoden 2008 arviointikertomuksensa, kolmanneksi kumoamaan 18.3.2009 tehdyt ylennyspäätökset, neljänneksi kumoamaan ylentämättä jättämistä koskevan päätöksen ja viidenneksi velvoittamaan pankin korvaamaan hänelle aiheutuneen aineettoman ja aineellisen vahingon.
Ratkaisu: Kanne hylätään. Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja puolesta EIP:n oikeudenkäyntikuluja. EIP vastaa puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Euroopan investointipankin toimihenkilöt – Kanne – Valituslautakunnan kannanotoista tehdyt valitukset – Tutkittavaksi ottaminen – Vaikutus
(Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 41 artikla)
2. Virkamiehet – Euroopan investointipankin toimihenkilöt – Kanne – Kanne yleisesti sovellettavasta toimenpiteestä – Arviointimenettelyä koskeva opas – Tutkimatta jättäminen
(Henkilöstösääntöjen 90 artikla; Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 41 artikla)
3. Virkamiehet – Euroopan investointipankin toimihenkilöt – Kanne – Määräajat – Kohtuullisen määräajan vaatimus – Määräajan alkamisajankohta
(Henkilöstösääntöjen 90 artikla; Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 41 artikla)
4. Virkamiehet – Euroopan investointipankin toimihenkilöt – Kanne – Kanne, joka koskee sovittelulautakuntaedustajan nimittämättä jättämistä – Määräajan alkamisajankohta
(Henkilöstösääntöjen 90 artikla; Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 41 artikla)
5. Virkamiehet – Euroopan investointipankin toimihenkilöt – Kanne – Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdan soveltaminen analogisesti – Täysi tuomiovalta
(Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohta; Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 41 artikla)
6. Virkamiehet – Euroopan investointipankin toimihenkilöt – Kanne – Vahingonkorvauskanne – Sellaisen kanteen tutkittavaksi ottaminen, jota on edeltänyt valituslautakunnassa esitetty vahingonkorvausvaatimus
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla; Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 41 artikla)
7. Virkamiehet – Kanne – Kumoamiskanne, jota ei ole nostettu määräajassa – Vahingonkorvauskanne, jolla pyritään samaan lopputulokseen – Tutkimatta jättäminen
8. Virkamiehet – Euroopan investointipankin toimihenkilöt – Vuosittainen arviointikertomus – Tuomioistuinvalvonta – Rajat
(Henkilöstösääntöjen 91 artikla)
1. Euroopan investointipankkiin henkilökunnan arviointia varten perustetun valituslautakunnan kannanotoista tehdyillä valituksilla ei ole itsenäistä sisältöä ja niiden vaikutus on, että unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi saatetaan tällaisten hallinnollisten valitusten kohteena olevat arviointikertomukset. Valituslautakunnan päätöksellä ei yleisesti ole itsenäistä sisältöä kaikkiin sen käsiteltäväksi saatettuihin päätöksiin nähden.
(ks. 44 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑59/09, De Nicola v. EIP, 8.3.2011, 131 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
2. Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 41 artiklan perusteella henkilöstön jäsenet voivat nostaa kanteen unionin tuomioistuimissa ainoastaan yksittäisistä riidoista. Vaikka henkilöstön jäsenet voivat tietyin edellytyksin vedota yleisesti sovellettavien toimenpiteiden lainvastaisuuteen yksittäisen riita-asian yhteydessä, he eivät voi suoraan vaatia kyseisten toimenpiteiden kumoamista. Tällä kohdalla on tiettyjä yhtäläisyyksiä henkilöstösääntöjen 90 artiklan säännösten kanssa, joissa säädetään, että jotta toimenpide voitaisiin katsoa virkamiehelle vastaiseksi toimeksi, sen on erityisesti sisällettävä hallinnon lopullinen kannanotto virkamiehen yksittäiseen tilanteeseen.
Tässä yhteydessä pankin arviointimenettelyä koskeva opas, jonka tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa tiettyyn yleisesti ja abstraktisti määriteltyyn henkilöryhmään eli pankin toimihenkilöihin, on yleisesti sovellettava toimenpide. Sen kumoamiseksi tehtyjen valitusten ei siten voida katsoa liittyvän pankin henkilöstösääntöjen 41 artiklan säännöksissä tarkoitettuihin yksittäisiin riitoihin. Pankin toimihenkilö ei näin ollen voi nostaa suoraa kannetta tästä oppaasta.
(ks. 54 ja 55 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 153/79, Bowden ym. v. komissio, 16.7.1981, 13 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑192/99, Dunnett ym. v. EIP, 6.3.2001, 61 ja 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; yhdistetyt asiat T‑120/01 ja T‑300/01, De Nicola v. EIP, 16.12.2004, 132 kohta ja yhdistetyt asiat T‑35/05, T 61/05, T‑107/05, T‑108/05 ja T‑139/05, Agne-Dapper v. komissio, 29.11.2006, 56 kohta
3. Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 41 artiklan sovittelumenettelyllä ja pankin hallinnollisessa tiedotteessa käyttöön otetulla, vuosittaista arviointia koskevalla erityisellä muutoksenhakumenettelyllä on sama tarkoitus kuin henkilöstösääntöjen 90 artiklassa käyttöön otetulla pakollisella oikeudenkäyntiä edeltävällä menettelyllä. Näiden menettelyiden tarkoituksena on samoin mahdollistaa erimielisyyksien sovinnollinen ratkaiseminen antamalla pankille mahdollisuus tarkastella uudelleen riidanalaista tointa ja kyseiselle henkilöstön jäsenelle mahdollisuus hyväksyä kyseisen toimen perustelut ja luopua tarvittaessa kanteen nostamisesta. Lisäksi pankin henkilöstösäännöissä ei vahvisteta näiden kahden menettelyn yhteensovittamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä. Arviointikertomuksia koskevissa asioissa asianomaisen henkilöstön jäsenen on päätettävä, aloittaako hän jommankumman näistä menettelyistä tai molemmat joko samanaikaisesti tai yhden toisensa jälkeen, sillä edellytyksellä, että merkityksellisissä hallinnollisissa tiedotteissa vahvistettua viitteellistä määräaikaa pyynnölle saattaa asia sisäisen valituslautakunnan käsiteltäväksi on noudatettava.
Tässä asiayhteydessä kolmen kuukauden määräaikaa, joka alkaa asianomaiselle työntekijälle vastaisen toimen tai mahdollisen valitusmenettelyn päätteeksi tehtävän kielteisen päätöksen tai sovittelumenettelyn epäonnistumisen tiedoksi antamisesta, on lähtökohtaisesti pidettävä kohtuullisena, edellyttäen kuitenkin, että yhtäältä mahdollisen valitusmenettelyn kesto on ollut kohtuullinen ja toisaalta asianosainen on esittänyt mahdollisen sovittelua koskevan pyynnön kohtuullisessa ajassa sen jälkeen, kun hän sai tiedoksi hänelle vastaisen toimen. Pankin henkilöstösääntöjen 41 artiklassa ja edellä mainituissa henkilöstötiedotteissa on otettu käyttöön nämä kaksi pankin kannalta sitovaa valinnaista menettelyä, mikä johtaa tarkemmin sanottuna väistämättä siihen, että jos henkilöstön jäsen esittää vaatimukset ensin valitusmenettelyn ja tämän jälkeen sovittelumenettelyn aloittamisesta, määräaika kanteen nostamiseksi virkamiestuomioistuimessa alkaa vasta siitä hetkestä, jona sovittelumenettely epäonnistui, jos henkilöstön jäsen oli esittänyt sovittelumenettelyä koskevan vaatimuksensa kohtuullisessa ajassa valitusmenettelyn päättymisen jälkeen.
(ks. 61 ja 62 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: em. asia De Nicola v. EIP, 136 ja 137 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
4. Missään Euroopan investointipankin sisäisessä säännössä ei määrätä pankin henkilöstölle määräaikaa kanteen nostamiselle siinä tapauksessa, ettei pankki aloita sovittelumenettelyä vaan jättää nimittämättä yhden henkilöstösääntöjensä 41 artiklassa tarkoitetun sovittelulautakunnan jäsenistä.
Koska pankki ei voi kieltäytyä lainmukaisesti sovittelumenettelyn aloittamisesta ja koska oikeusvarmuuden vaatimukselle aiheutuisi vahinkoa, jos asiaa koskevien säännösten puuttuessa määräaika, jonka kuluessa pankin toimet on riitautettava, olisi eripituinen kyseisen menettelyn luonteesta riippuen, on kuitenkin katsottava henkilöstösääntöjen 90 artiklaa mukaillen, että jos pankin henkilöstön jäsen vaatii muun kuin kurinpitoseuraamuksia koskevan riita-asian saattamista sovittelulautakunnan käsiteltäväksi ja pankki jättää nimittämättä edustajansa tähän lautakuntaan, tämä nimittämättä jättäminen johtaa sovittelua koskevan pyynnön implisiittiseen hylkäyspäätökseen, kun on kulunut neljä kuukautta siitä, kun pankki vastaanotti kyseisen pyynnön. Pankin henkilöstön jäsenen on siis nostettava kanne virkamiestuomioistuimessa kohtuullisessa kolmen kuukauden määräajassa, joka alkaa kulua tämän implisiittisen päätöksen tekemisestä.
(ks. 74, 75, 77 ja 78 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: em. asia De Nicola v. EIP, 137 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia F‑49/10, De Nicola v. EIP, 28.6.2011, 71 kohta
5. Euroopan investointipankin henkilöstön jäsenten nostamiin kanteisiin on sovellettava analogisesti henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdasta ilmenevää sääntöä, jonka mukaan unionin tuomioistuimilla ei ole minkäänlaista toimivaltaa, jos niiden käsiteltäväksi saatettua kannetta ei ole nostettu sellaisesta toimesta, jolla hallinto on hylännyt kantajan vaatimukset.
(ks. 91 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑86/08, Voslamber v. komissio, 30.11.2009, 224–239 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
6. Hallinto ei saa tulkita valituksia suppeasti oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä, vaan sen pitää päinvastoin tutkia ne avoimin mielin.
Koska Euroopan investointipankin henkilöstösäännöissä ei ole mainintaa edellytyksistä vahingonkorvausasian saattamisesta tuomioistuimen käsiteltäväksi, tässä yhteydessä on katsottava, että esittäessään vahingonkorvausvaatimuksen pankin valituslautakunnassa kantaja on laajemmin väistämättä saattanut edeltävän vahingonkorvausvaatimuksen pankin käsiteltäväksi.
(ks. 92 ja 95 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑62/01 P, Campogrande v. komissio, 23.4.2002, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
7. Virkamies, joka ei ole riitauttanut määräajassa nimittävän viranomaisen tekemää hänelle vastaista päätöstä, ei voi kiertää tätä prekluusiota nostamalla vahingonkorvauskannetta, joka perustuu kyseisen päätöksen väitettyyn lainvastaisuuteen. Kantaja ei siis voi pyrkiä vahingonkorvausvaatimuksella lopputulokseen, joka olisi samanlainen kuin siinä tapauksessa, että kumoamiskanne, jonka hän on laiminlyönyt nostaa määräajassa, olisi menestynyt. Vaikka virkamiehellä on oikeus nostaa hänelle vastaisen toimen väitettyyn lainvastaisuuteen perustuva kanne, jolla hän pyrkii ainoastaan hänelle kyseisestä toimesta aiheutuneen vahingon korvaamiseen eikä kyseisen toimen kumoamiseen, tällaiset vahingonkorvausvaatimukset on jätettävä tutkimatta, ellei niitä ole esitetty määräajassa, jota sovelletaan muutoksen hakemiseen kyseiseen toimeen.
(ks. 97 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 59/65, Schreckenberg v. komissio, 15.12.1966 ja asia 346/87, Bossi v. komissio, 14.2.1989
Virkamiestuomioistuin: asia F‑4/07, Skoulidi v. komissio, 21.2.2008, 50 ja 70 kohta
8. Unionin tuomioistuimen tehtävänä ei ole korvata arvioimisesta vastaavien henkilöiden arviointia omallaan. Euroopan investointipankilla on nimittäin laaja harkintavalta henkilöstönsä jäsenten työn arvioinnissa aivan kuten muillakin unionin toimielimillä ja elimillä. Unionin tuomioistuinten suorittama pankin henkilöstön jäsenen vuotuiseen arviointikertomukseen sisältyvien arviointien lainmukaisuuden valvonta koskee vain mahdollisia muotovirheitä, kyseisiä arviointeja koskevia ilmeisiä virheitä sekä mahdollista harkintavallan väärinkäyttöä.
(ks. 108 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: em. asia Voslamber v. komissio, 126 kohta