JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
ELEANOR SHARPSTON
19 päivänä heinäkuuta 2012 (1)
Asia C‑342/10
Euroopan komissio
vastaan
Suomen tasavalta
Pääomien vapaa liikkuvuus – Ulkomailla asuvalle eläkerahastolle jaettujen osinkojen syrjivä verotus
1. Tässä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä unionin tuomioistuinta pyydetään ratkaisemaan, verottaako Suomi ulkomailla asuville rahastoiville eläkejärjestelmille (jäljempänä ulkomaiset eläkejärjestelmät)(2) jaettuja osinkoja syrjivästi.
2. Kyseessä olevan kaltaiset eläkejärjestelmät saavat yleisesti järjestelmiin osallistuvilta ja/tai näiden puolesta maksuja, joilla ne tekevät sijoituksia saadakseen tuloja osinkomaksujen muodossa. Osa tuloista käytetään toimintamenojen kattamiseen, mutta suuri osa siirretään varauksiin, joista eläkkeet maksetaan eläkkeensaajille. Joissakin tapauksessa eläkejärjestelmää ylläpitävä laitos voi tehdä myös voittoa.
3. Suomeen sijoittautuneilta eläkejärjestelmiltä (jäljempänä kotimaiset eläkejärjestelmät) kannetaan lähtökohtaisesti 19,5 prosentin vero osinkojen maksuista.(3) Varauksiin siirrettävää osaa tästä tulosta käsitellään kuitenkin menona, joten se voidaan vähentää verotettavista tuloista. Tällaista sijoitustuloa ei näin ollen veroteta tässä vaiheessa lainkaan. Siitä kannetaan kuitenkin tuloveroa siinä vaiheessa, kun se maksetaan eläkkeensaajille vakuutussopimuksen nojalla.
4. Ulkomaisten eläkejärjestelmien osalta Suomi voi verottaa ainoastaan alueellaan suoritettuja osinkojen maksuja. Ulkomaisia eläkejärjestelmiä kohdellaan eri tavalla, sillä niiden osinkojen maksuista kannetaan 19,5 prosentin lähdevero.(4) Vastaavaa mekanismia ei kuitenkaan sovelleta kotimaisiin eläkejärjestelmiin, joiden varauksiin siirrettyihin tuloihin sovelletaan verotuksellista etua kansallisen järjestelmän nojalla.
5. Komissio väittää, että tällainen erilainen kohtelu on syrjivää.
Lainsäädäntö
Sopimus Euroopan unionin toiminnasta (SEUT) ja ETA-sopimus
SEUT
6. SEUT 63 artiklassa kielletään kaikki rajoitukset, jotka koskevat pääomanliikkeitä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä.
7. SEUT 65 artiklan 1 kohdan a alakohdassa todetaan, että se, mitä SEUT 63 artiklassa määrätään, ei rajoita jäsenvaltioiden oikeutta ”soveltaa niitä verolainsäädäntönsä säännöksiä, joiden mukaan verovelvollisia kohdellaan eri tavoin heidän asuinpaikkansa tai heidän pääomansa sijoituspaikan perusteella”.
8. SEUT 65 artiklan 3 kohdassa todetaan 1 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä ja menettelyistä, että ”ne eivät saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään taikka 63 artiklassa tarkoitetun pääomien ja maksujen vapaan liikkuvuuden peiteltyä rajoittamista”.
9. ETA-sopimuksen(5) 40 artiklassa laajennetaan SEUT 63 artiklan kieltoa koskemaan koko Euroopan talousaluetta (jäljempänä ETA).
10. ETA-sopimuksen 6 artiklassa täsmennetään, että ETA-sopimuksen määräyksiä, siltä osin kuin ne ovat sisällöltään samoja kuin vastaavat ETY:n tai EHTY:n perustamissopimuksen (tai perustamissopimusta sovellettaessa annettujen säädösten) säännöt, on tulkittava unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, sellaisena kuin kyseinen oikeuskäytäntö oli ETA-sopimuksen allekirjoittamishetkellä.(6) Unionin tuomioistuimella on toimivalta tulkita ETA-sopimusta Euroopan unionin alueen osalta.(7)
11. Näin ollen myös pääomanliikkeiden rajoitukset kieltäviä ETA-sopimuksen sääntöjä on tulkittava mahdollisimman samalla tavalla kuin SEUT 63 ja SEUT 65 artiklaa.
Neuvoston direktiivi 77/799/ETY
12. Direktiivillä 77/799/ETY(8) säännellään jäsenvaltioiden välistä tietojenvaihtoa, jonka avulla ne voivat asianmukaisesti määrätä tulo- ja varallisuusverot. Käsiteltävässä asiassa ei ole kyse tästä direktiivistä, mutta sillä on kuitenkin merkitystä siltä osin kuin komissio selittää, että se pyrkii ainoastaan niitä ETA-valtioita, joihin direktiiviä 77/799/ETY sovelletaan, koskevaan ratkaisuun.(9)
Neuvoston direktiivi 88/361/ETY
13. Pääomanliikkeet vapautettiin täysin direktiivillä 88/361/ETY,(10) ja sen 1 artiklan 1 kohdassa vaaditaankin jäsenvaltioita poistamaan kaikki pääomanliikkeiden rajoitukset. Sen jälkeen kun perustamissopimukseen sisällytettiin vuonna 1994 EY 56 ja EY 58 artikla (joista on tullut SEUT 63 ja 65 artikla),(11) direktiivin 88/361/ETY liitteenä olevalla nimikkeistöllä on ollut suuntaa-antava merkitys arvioitaessa, onko tietty toimenpide SEUT 63 artiklassa tarkoitettu pääomanliike.(12) ETA-sopimuksen 40 artiklaa on luettava yhdessä sopimuksen liitteen XII kanssa. Näissä kahdessa määräyksessä viitataan nimenomaisesti direktiiviin 88/361/ETY ja tapaan, jolla sitä olisi tulkittava ETA-sopimuksen yhteydessä.
Emo- ja tytäryhtiödirektiivi
14. Käsiteltävä asia ei liity suoraan emo- ja tytäryhtiödirektiiviin.(13) Sillä on kuitenkin merkitystä, koska sillä säännellään jaettavien osinkojen kaksinkertaista verotusta. Emo- ja tytäryhtiödirektiivin tarkoituksena on ottaa käyttöön yhteinen verotusjärjestelmä, jolla poistetaan eri jäsenvaltioissa sijaitsevien yhtiöiden välisen yhteistyön epäedullisuus verrattuna samassa jäsenvaltioissa sijaitsevien yhtiöiden väliseen yhteistyöhön, ja helpottaa näin yhtiöiden ryhmittymistä unionissa.(14) Emo- ja tytäryhtiödirektiivillä pyritään varmistamaan, että kun emoyhtiölle tytäryhtiönsä osakkaana jaetaan osinkoa (josta käytetään direktiivissä nimitystä voitto), emoyhtiön sijaintijäsenvaltion on joko oltava verottamatta tätä voittoa tai, jos sitä verotetaan, annettava emoyhtiön vähentää veronsa määrästä tytäryhtiön tästä osinkojen maksusta maksamaa veroa vastaava osuus.(15) Verotuksen neutraalisuuden varmistamiseksi emo- ja tytäryhtiödirektiivin 5 artiklassa säädetään, että ”tytäryhtiön emoyhtiölleen jakama voitto on vapautettava ennakonpidätyksestä”.(16)
Kansallinen lainsäädäntö
15. Lailla elinkeinotulojen verottamisesta (360/1968; jäljempänä LEV) säännellään kotimaisille eläkejärjestelmille jaettujen osinkojen verotusta. LEV:n 6 a § ja 11 §, luettuina yhdessä, tarkoittavat, että eläkejärjestelmille maksettavat osingot ovat veronalaista tuloa.
16. LEV:n 6 §:n, luettuna yhdessä tuloverolain (1535/1992) 2 §:n kanssa, nojalla eläkejärjestelmille maksetuista suorituksista kannetaan 19,5 prosentin vero.
17. LEV:n 7 §:ssä säädetään, että elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset ovat vähennyskelpoisia.
18. LEV:n 8 §:n 1 momentin 10 kohdassa säädetään, että 7 §:ssä tarkoitettuja vähennyskelpoisia menoja ovat muun muassa vakuutusyhtiöiden, vakuutusyhdistysten, vakuutuskassojen ja muiden niihin rinnastettavien vakuutuslaitosten lakisääteiset siirrot korvaus- ja vakuutusmaksuvastuuseen sekä eläkesäätiöiden ja muiden niihin rinnastettavien eläkelaitosten eläkesitoumuksista ja muista sellaisista sitoumuksista johtuvan vastuun peittämiseen tarvittavat vakuutusteknisten perusteiden mukaan lasketut määrät.(17) (18)
19. Suomalaisten yritysten ulkomaisille eläkejärjestelmille jakamista osingoista kannetaan lähdeverolain (627/1978) nojalla lähdeveroa. Lähdeverolain 3–7 §:n nojalla lähdeverokanta on 19,5 prosenttia. Kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevaa sopimusta sovellettaessa lähdeverokanta on alhaisempi.(19)
Menettely
20. Komissio vaatii SEUT 258 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti unionin tuomioistuinta toteamaan, että Suomen tasavalta on jättänyt noudattamatta SEUT 63 artiklaan ja ETA-sopimuksen 40 artiklaan perustuvia velvoitteitaan, kun se on ottanut käyttöön ja ylläpitänyt järjestelmää, jossa ulkomaisille eläkejärjestelmille jaettuja osinkoja verotetaan syrjivästi. Lisäksi komissio vaatii, että Suomen tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
21. Tanskan, Ranskan, Alankomaiden, Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset ovat asiassa väliintulijoina ja tukevat Suomen vaatimuksia.
22. Komissio sekä Suomen, Alankomaiden ja Ruotsin hallitukset esittivät suullisia huomautuksia 10.5.2012 pidetyssä istunnossa.
Asian tarkastelu
Alustavat huomautukset
23. Suomen hallitus väittää ensiksi, että komission nostama kanne on jätettävä tutkimatta. Suomi toteaa, ettei kanne täytä työjärjestyksen 38 artiklan 1 kohdan c alakohdan edellytyksiä, koska siinä ei mainita kanteen oikeudellisia perusteita riittävän selkeästi ja täsmällisesti, jotta Suomi pystyisi valmistelemaan puolustuksensa ja unionin tuomioistuin ratkaisemaan asian.
24. Komission kanne olisi ollut helpompi ymmärtää, jos se olisi muotoiltu täsmällisemmin, mutta Suomen hallituksen vastineen tarkastelusta käy ilmi, että se on ymmärtänyt komission moitteet. Kanne on lisäksi riittävän selkeä, jotta viiden jäsenvaltion hallitukset ovat pystyneet esittämään lausumansa nyt käsiteltävästä seikasta. Suomea ei mielestäni näin ollen ole asetettu epäedulliseen asemaan puolustuksen valmistelussa.
25. Toiseksi käsiteltävä asia liittyy rahastoiviin eläkejärjestelmiin. Ne kerryttävät varoja, joita voidaan käyttää ainoastaan eläke-etuuksien maksamiseen vakuutetuille henkilöille. Varat kuuluvat järjestelmälle, ja niitä voidaan käyttää ainoastaan kyseisten etuuksien maksamiseen.(20) Rahastoivat eläkejärjestelmät siirtävät sijoituksista saamiaan maksuja varauksiin, joista tulevat vastuut katetaan.(21) Suomi selitti istunnossa, että siirrot tehdään lain määräyksien mukaan. Kiistatonta on, että ulkomaiset eläkejärjestelmät harjoittavat samaa toimintaa, kun ne siirtävät osinkomaksuja varauksiin samaa tarkoitusta varten kuin kotimaiset eläkejärjestelmät.
26. Kolmanneksi jaettuja osinkoja pidetään yleensä ansiotuloina eikä menoina.(22) Näin ollen osingot ovat yleensä lähtökohtaisesti veronalaista tuloa.(23) Kyseisen kansallisen lainsäädännön nojalla eläkejärjestelmät (tai muut vastaavat laitokset, jotka harjoittavat samankaltaista vakuutustoimintaa) voivat ilmoittaa saamansa ja varaukseen siirtämänsä osinkojen maksut verotuksessa menoina. Veron suuruutta laskettaessa osingot siis vähennetään eläkejärjestelmän tuloista, jotta voidaan määrittää verotettava määrä.
27. Mielestäni tällainen järjestelmä muodostaa verotuksellisen edun, joka perustuu eläkejärjestelmien vastuiden ja toiminnan erityisluonteeseen.
28. Neljänneksi perustamissopimuksessa ei määritellä SEUT 63 artiklassa tarkoitettuja pääomanliikkeitä. Vaikka osinkojen jakoa ei mainita nimenomaisesti pääomanliikkeenä direktiivin 88/361/ETY liitteenä olevassa nimikkeistössä, osinkojen saamisen edellytyksenä on liitteessä olevan I otsikon 2 kohdassa tarkoitettu osallistuminen uuteen tai olemassa olevaan yritykseen ja/tai III otsikon A kohdan 1 ja 3 alakohdassa tarkoitetut arvopapereita koskevat valuuttatoimet.(24) Sellaisten varojen hankinta, joista jaetaan osinkoa, kuuluu selvästi nimikkeistöä koskevan liitteen soveltamisalaan, vaikka varsinaiset osinkojen maksut ovat yleensä veronalaista tuloa.
29. Viidenneksi jäsenvaltiot voivat sellaisilla välitöntä verotusta koskevilla aloilla, joita ei ole yhdenmukaistettu, päättää, harjoittavatko ne verotusvaltaansa. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioiden on kuitenkin harjoitettava verotusvaltaansa EU:n lainsäädännön mukaisesti ja vältettävä näin ollen kansalaisuuteen perustuvaa suoraa tai epäsuoraa syrjintää.(25)
Syrjintä
30. Komissio väittää, että koska kotimaiset eläkejärjestelmät voivat käsitellä varauksiin siirrettyjä osinkojen maksuja vähennyskelpoisina menoina, kyseiset järjestelmät on (käytännössä) vapautettu veroista. Ulkomaiset eläkejärjestelmät joutuvat epäedulliseen asemaan, koska niille jaetuista osingoista kannetaan lähdeveroa, josta ei voida tehdä vähennyksiä. Komissio väittää, että erilainen kohtelu vähentää rajat ylittävien pääomansiirtojen houkuttelevuutta, sillä se tekee ulkomaisille eläkejärjestelmille hankalaksi hankkia pääomaosuuksia suomalaisista yrityksistä. Erilainen kohtelu heikentää tällä tavoin suomalaisten yritysten mahdollisuuksia hankkia pääomaa muihin jäsenvaltioihin tai ETA-maihin sijoittautuneista eläkejärjestelmistä.
31. Suomi kiistää, että kotimaisille eläkejärjestelmille jaettavat osingot olisi vapautettu veroista. Se korostaa, että lähtökohtaisesti kaikkia eläkejärjestelmiä verotetaan. Se myöntää kuitenkin, että ulkomaisia eläkejärjestelmiä kohdellaan eri tavoin kuin kotimaisia eläkejärjestelmiä ja että joissakin tapauksissa mahdollisuus käsitellä osinkojen maksuja vähennyskelpoisina menoina voi johtaa verovapautukseen.
32. On selvää, että kyseisen kansallisen lainsäädännön mukainen järjestelmä muodostaa verotuksellisen edun, jota ei myönnetä ulkomaisille eläkejärjestelmille.
33. Eläkejärjestelmien on hankittava ja ylläpidettävä pääomavarallisuutta tuottaakseen tuloja pitkällä aikavälillä. Osinkojen erilainen verokohtelu haittaa pääomien vapaata liikkuvuutta, koska se vähentää Suomeen tehtävien sijoitusten houkuttavuutta ulkomaisten eläkejärjestelmien näkökulmasta. Tästä syystä suomalaisten yritysten mahdollisuudet saada sijoituksia ulkomaisista eläkejärjestelmistä ovat heikommat.(26)
34. Katson näin ollen, että kyseisellä kansallisella lainsäädännöllä rajoitetaan SEUT 63 artiklassa tarkoitetulla tavalla pääomien vapaata liikkuvuutta, koska siinä sallitaan kotimaisten eläkejärjestelmien käsitellä varauksiin siirrettyjä osinkojen maksuja vähennyskelpoisina menoina, mutta ei anneta samaa mahdollisuutta ulkomaisille eläkejärjestelmille.
Perusteltavuus
35. Onko kotimaisten ja ulkomaisten eläkejärjestelmien erilainen kohtelu perusteltua?
SEUT 65 artiklan 1 kohdan a alakohta
36. Suomi, jota väliintulijoina olevien jäsenvaltioiden hallitukset tukevat, väittää, että se voi SEUT 65 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla erottaa toisistaan eläkejärjestelmät, jotka ovat keskenään erilaisessa tilanteessa asuinpaikkansa osalta, ja soveltaa siten kyseistä kansallista lainsäädäntöä.
37. SEUT 65 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on pääomien vapaan liikkuvuuden perusperiaatetta koskevana poikkeuksena tulkittava suppeasti.(27) Sen ei pidä katsoa tarkoittavan, että kaikki kansalliset toimenpiteet, joissa veronmaksajat erotellaan asuinpaikkansa mukaisesti, ovat automaattisesti sopusoinnussa perustamissopimuksen kanssa.(28)
38. SEUT 65 artiklan 1 kohdan a alakohdan perusteella sallittu erilainen kohtelu on erotettava saman artiklan 3 kohdassa kielletystä mielivaltaisesta syrjinnästä. Jotta kyseisen kansallisen lainsäädännön voitaisiin katsoa soveltuvan yhteen pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien SEUT 63 artiklan määräysten kanssa, erilaisen kohtelun on koskettava tilanteita, jotka eivät ole objektiivisesti arvioituina toisiinsa rinnastettavissa, tai erilaisen kohtelun on oltava perusteltu yleistä etua koskevista pakottavista syistä.(29)
39. Unionin tuomioistuin on tarkastellut tätä kysymystä useissa taloudellista kaksinkertaista verotusta koskevissa asioissa.(30) Pääsääntönä on, että jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön toimenpiteitä välttääkseen tai vähentääkseen maassa asuvan yhtiön jakamien voittojen ketjuverotusta tai taloudellista kaksinkertaista verotusta ja että maassa asuvien ja toisessa jäsenvaltiossa asuvien osinkoa saavien osakkeenomistajien tilanteet eivät välttämättä ole rinnastettavissa toisiinsa.(31)
40. Mikäli jäsenvaltio kuitenkin yksipuolisesti tai verosopimusten välityksellä määrää, että tuloverovelvollisia ovat maassa asuvien osakkeenomistajien lisäksi ulkomailla asuvat osakkeenomistajat sellaisista osingoista, joita he saavat maassa asuvalta yhtiöltä, mainittujen ulkomailla asuvien osakkeenomistajien tilanne muistuttaa maassa asuvien osakkeenomistajien tilannetta.(32)
41. Unionin tuomioistuin on todennut seuraavaa: ”Pelkästään siitä, että kyseinen valtio käyttää verotusvaltaansa, aiheutuu näet toisessa jäsenvaltiossa toimitettavasta verottamisesta riippumatta ketjuverotuksen tai taloudellisen kaksinkertaisen verotuksen vaara. Tällaisessa tapauksessa osinkoa jakavan yhtiön asuinvaltion on varmistettava, että ulkomailla asuvia kohdellaan vastaavalla tavalla kuin maassa asuvia suhteessa kyseisen valtion kansallisessa oikeudessa säädettyyn järjestelyyn ketjuverotuksen tai taloudellisen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tai vähentämiseksi, jotta ulkomailla asuviin osingonsaajiin ei kohdistu pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitusta, joka on EY 56 artiklan mukaan lähtökohtaisesti kielletty.”(33)
42. Käsiteltävässä asiassa kyseisen kansallisen lainsäädännön tavoitteena on ottaa huomioon eläkejärjestelmien (ja muiden niihin rinnastettavien laitosten) tarkoitus, joka on kerryttää varauksiin siirrettyjä varoja, jotka käytetään myöhemmin tulevien vakuutusvastuiden kattamiseen. Kun siinä sallitaan kyseisten laitosten käsitellä osinkoja vähennyskelpoisina menoina, mahdollista verotusta lykätään siihen saakka, kunnes maksu suoritetaan vakuutussopimuksen nojalla, jolloin eläkkeensaajalta kannetaan vero kyseisestä maksusta.
43. Vaikka ulkomaiset eläkejärjestelmät harjoittavat samaa toimintaa ja niillä on samat varauksiin tehtäviä siirtoja koskevat tavoitteet kuin kotimaisilla eläkejärjestelmillä, Suomi on päättänyt verottaa näille järjestelmille jaettavia osinkoja. Koska siirtojen tekeminen varauksiin on olennainen osa järjestelmien toimintaa, mielestäni suomalaisilta yrityksiltä osinkoja saavien ulkomaisten eläkejärjestelmien tilanne voidaan rinnastaa kotimaisten eläkejärjestelmien tilanteeseen.
44. Näin ollen katson, että kyseinen kansallinen lainsäädäntö rajoittaa pääomien vapaata liikkuvuutta SEUT 63 artiklassa kielletyllä tavalla, koska ulkomaisten eläkejärjestelmien ei sallita käsitellä suomalaisilta yrityksiltä saamiaan ja varauksiin siirtämiään osinkoja vähennyskelpoisina menoina.
Verotuksen alalla sovellettava alueperiaate
45. Suomi ja väliintulijoina olevien jäsenvaltioiden hallitukset väittävät, että kotimaisten ja ulkomaisten eläkejärjestelmien erilainen kohtelu on perusteltua verotuksen alalla sovellettavan alueperiaatteen nojalla. Ne väittävät, että kyseisen periaatteen nojalla ulkomailla asuvat (jotka ovat rajoitetusti verovelvollisia) ovat verovelvollisia ainoastaan niistä tuloistaan ja menoistaan, jotka liittyvät suoraan siihen toimintaan, josta verotusvaltiossa (Suomi) verotettava tulo on syntynyt.(34) Maassa asuvien (jotka ovat yleisesti verovelvollisia) veron määräytymisperusteena ovat puolestaan niiden maailmanlaajuiset tulot ja menot.
46. Kansainvälisessä vero-oikeudessa sovellettavaa alueperiaatetta ei ole määritelty, vaikka unionin tuomioistuin on sen vahvistanut.(35) Olen samaa mieltä siitä, että verotusvaltion on harjoitettava verotusvaltaansa kyseisen periaatteen mukaisesti.(36)
47. Mielestäni tästä ei kuitenkaan seuraa, että kyseinen kansallinen lainsäädäntö jää automaattisesti SEUT 63 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle. Kotimaisten ja ulkomaisten eläkejärjestelmien erilaista kohtelua ei voida sisällyttää perustamissopimuksen 65 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamisalaan pelkästään viittaamalla kyseiseen periaatteeseen.(37)
48. Suomi ja väliintulijoina olevat jäsenvaltiot vetoavat asiassa Gerritse annettuun tuomioon(38) ja väittävät, että varauksiin siirretyt osinkojen maksut eivät liity suoraan siiihen taloudelliseen toimintaan (pääomasijoitukset Suomessa), josta osingot ovat syntyneet. Ulkomaisten eläkejärjestelmien tapauksessa tällaisia siirtoja ei voida käsitellä vähennyskelpoisina menoina, sillä verotuksen alalla sovellettavasta alueperiaatteesta seuraa, että ulkomaiset eläkejärjestelmät ovat vain rajoitetusti verovelvollisia Suomessa. Näin ollen kotimaisia eläkerahastoja voidaan kohdella eri tavalla, koska ne ovat yleisesti verovelvollisia Suomessa.
49. Myös komissio vetoaa asiassa Gerritse annettuun tuomioon ja väittää, että kyseistä kansallista lainsäädäntöä olisi tulkittava siten, että siinä tunnustetaan varauksiin tehtävien osinkojen siirtojen liittyvän suoraan Suomessa tehtyihin pääomasijoituksiin, joista osingot ovat syntyneet. Siksi näitä siirtoja olisi käsiteltävä vähennyskelpoisina menoina myös ulkomaisten eläkejärjestelmien tapauksessa.
50. Yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa Gerritse annetussa tuomiossa,(39) että kun kyseessä olevat menot liittyvät suoraan siihen toimintaan, josta verotusvaltiossa verotettava tulo on syntynyt, verotusvaltiossa asuvat henkilöt ja muualla kuin verotusvaltiossa asuvat henkilöt ovat toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa ja näiden menojen olisi oltava vähennyskelpoisia.
51. Käsiteltävä asia eroaa aiemmista asioista, joissa unionin tuomioistuin on selvittänyt, olisiko ulkomailla asuville veronmaksajille myönnettävä samat menojen vähennyskelpoisuuteen liittyvät edut kuin maassa asuville veronmaksajille veron määräytymisperustetta laskettaessa.(40)
52. Käsiteltävän asian olosuhteet ovat poikkeukselliset, koska osinkojen maksut ovat tuloja. Ne eivät ole menoja. Kyseisessä kansallisessa lainsäädännössä luodaan juridinen fiktio, jonka mukaan kotimaiset eläkejärjestelmät voivat käsitellä kyseisiä siirtoja menoina.
53. On selvitettävä, olisiko tätä samaa fiktiota sovellettava ulkomaisiin eläkejärjestelmiin.
54. Asiassa FKP Scorpio Konzertproduktionen antamassaan tuomiossa(41) yhteisöjen tuomioistuin totesi tuolloisista EY 59 ja EY 60 artiklasta (joista on tullut SEUT 56 ja SEUT 57 artikla), etteivät nämä määräykset estä ottamasta tarvittaessa huomioon kuluja, jotka eivät liity edellä mainitussa asiassa Gerritse vahvistetussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla suoraan siihen elinkeinotoimintaan, josta verotettava tulo on syntynyt.
55. Päättelen tästä, ettei verotuksen alalla sovellettavasta alueperiaatteesta seuraa automaattisesti, että ulkomaisille eläkejärjestelmille jaettujen ja varauksiin siirrettyjen osinkojen (kyseisen kansallisen lainsäädännön mukaan ”menojen”) olisi liityttävä suoraan siihen toimintaan, josta tulo on syntynyt, jotta ne olisivat vähennyskelpoisia.
Verotusjärjestelmän johdonmukaisuus
56. Suomi väittää vielä toissijaisesti, että erilainen kohtelu on perusteltua, koska se on välttämätöntä maan verotusjärjestelmän johdonmukaisuuden varmistamiseksi.
57. Vaikka unionin tuomioistuin on katsonut, että perusvapauksien käytön rajoittaminen erilaisella kohtelulla sen mukaan, kuuluuko tietty seikka tämän järjestelmän soveltamisalaan, on oikeutettavissa tarpeella taata kansallisen verojärjestelmän johdonmukaisuus, se on kuitenkin korostanut sitä, että tämän perustelun mukaisesti kyseisellä verotuksellisella edulla on oltava suora yhteys siihen, että tämä etu kompensoidaan kantamalla tietty vero.(42)
58. Asiassa Bachmann(43) oli kyse Belgian järjestelmästä, jota sovellettiin tulojen verottamiseen erityisesti tapauksissa, joissa toisessa jäsenvaltiossa maksetut vakuutusmaksut olivat vähennyskelpoisia verotuksessa. Bachmann oli tehnyt sairaus- ja työkyvyttömyysvakuutus- sekä henkivakuutussopimukset Saksassa, jossa hän tällöin työskenteli, ja muutti sitten Belgiaan asuakseen ja työskennelläkseen siellä ja jatkoi siellä näiden sopimusten mukaisten maksujen maksamista. Hän ei voinut Belgian lainsäädännön mukaan vähentää näitä vakuutusmaksuja verotettavista tuloistaan, kuten hän olisi voinut tehdä silloin, jos nämä maksut olisi maksettu Belgiassa. Belgian hallitus vetosi kuitenkin menestyksekkäästi siihen, että vakuutusmaksujen vapautus verosta kompensoitiin vakuutuksenantajien maksamien eläkkeiden, elinkorkojen ja pääoman verottamisella. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi verojärjestelmän johdonmukaisuuden edellyttävän, että jos jäsenvaltion on hyväksyttävä toisessa jäsenvaltiossa maksettujen vakuutusmaksujen vähentäminen, sen on voitava kantaa veroa vakuutuksenantajien maksamista summista. Tätä ei kuitenkaan voitu taata. Näin ollen verojärjestelmän johdonmukaisuutta ei voitu taata toimenpiteillä, jotka olivat olleet vähemmän rajoittavia kuin Belgian säännöt.
59. Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Bachmann antama tuomio perustui toteamukseen siitä, että Belgian lain mukaan mahdollisuus vähentää vakuutusmaksut verotettavista tuloista liittyi suoraan(44) tästä seuraavaan vakuutuksenantajien maksamien summien verottamiseen saman tuloverovelvollisen veronmaksajan osalta. Kyseisessä Belgian lainsäädännössä säädettiin myös, että jos vakuutusmaksuja ei vähennetty vakuutetun verotettavista tuloista, myöskään vakuutusyhtiön maksamia etuuksia ei verotettu.
60. Käsiteltävässä asiassa ei ole vastaavaa yhteyttä, joka tasapainottaisi verotuksellisen edun ja verovelvollisuuden.
61. Suomen järjestelmässä on kolme erityispiirrettä: i) eläkejärjestelmille jaetuista osingoista kannetaan elinkeinoveroa, ii) ne osinkojen maksut, jotka siirretään varauksiin, käsitellään vähennyskelpoisina menoina verotuksessa ja iii) osinkojen maksuista kannettava vero voidaan lykätä eläkkeensaajien maksettavaksi näille vakuutussopimusten nojalla suoritettavista tulevista maksuista.
62. Nämä kolme erillistä piirrettä voivat muodostaa osan verotusjärjestelmän kokonaisuudesta, mutta niiden välisestä suorasta yhteydestä ei ole näyttöä.
63. Suomi ei ole osoittanut eläkejärjestelmien verotuksellisesta edusta ja siitä mahdollisesti seuraavasta eläkkeensaajan etuuksien verotuksesta, että verovähennykset liittyisivät suoraan eläkkeensaajan mahdolliseen tuloverotukseen, kun tämä vastaanottaa etuudet vakuutussopimuksen nojalla. Eläkejärjestelmät sijoittavat lisäksi yleensä erilaisiin varoihin ja ylläpitävät siten varauksiaan eri lähteistä saamillaan tuloilla. Yritysinvestoinneista jaettavat osingot ovat ainoastaan yksi näistä tulonlähteistä. Tällaisessa tilanteessa vakuutussopimusten nojalla eläkejärjestelmistä maksetut etuudet eivät perustu ainoastaan osinkojen maksuihin. Näin ollen kyseisen kansallisen lainsäädännön nojalla maksettujen osinkojen verokohtelu ei liity suoraan mahdollisiin vakuutetuille maksettuihin eläke-etuuksiin, joista kannetaan tuloveroa.
64. Erilaista kohtelua ei siis mielestäni voida perustella sillä, että se on välttämätön verojärjestelmän johdonmukaisuuden varmistamiseksi.
65. Katson näin ollen, ettei kyseinen kansallinen lainsäädäntö ole perusteltu.
Muut aiheeseen liittyvät seikat
Kaksinkertainen verotus
66. Kaksinkertaisesta verotuksesta on selvennettävä kaksi seikkaa.
67. Ensinnäkin Suomen verojärjestelmän mukaan suomalaisen tytäryhtiön ulkomaiselle eläkejärjestelmälle, joka on myös emo- ja tytäryhtiödirektiivin 2 artiklassa ja 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu emoyhtiö, jakamista osingoista ei makseta lähdeverolain 3–7 §:ssä tarkoitettua 19,5 prosentin lähdeveroa.(45)
68. Emo- ja tytäryhtiödirektiivin nojalla näiden osinkojen maksujen verottamisesta vastaa ulkomaisen eläkejärjestelmän sijaintivaltio. Se voi olla verottamatta eläkejärjestelmälle (emoyhtiölle) jaettuja osinkoja. Vaihtoehtoisesti se voi verottaa eläkejärjestelmää, mutta tällöin sen on annettava eläkejärjestelmän vähentää veronsa määrästä suomalaiselta tytäryhtiöltään saamiensa osinkojen maksuun liittyvää veroa vastaava osuus.(46)
69. Näin ollen ulkomaisille eläkejärjestelmille, jotka ovat emo- ja tytäryhtiödirektiivissä tarkoitettuja emoyhtiöitä, jaettujen osinkojen verotus kuuluu Suomen sijasta näiden eläkejärjestelmien sijaintijäsenvaltioille.
70. Toiseksi Suomi on tehnyt kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevat sopimukset Kyprosta lukuun ottamatta kaikkien jäsenvaltioiden ja Liechtensteinia lukuun ottamatta kaikkien ETA-valtioiden kanssa.(47) Kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevien sopimusten nojalla osinkojen maksuihin sovelletaan enintään 15 prosentin verokantaa. Suomi selitti istunnossa, että joissakin tapauksessa verokanta on nolla (kuten Ranskan, Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan tapauksessa).(48)
71. Ranska väittää, että ulkomaisten eläkejärjestelmien epäsuotuisampaa kohtelua lievennetään kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevilla sopimuksilla, joiden mukaan niihin sovelletaan alempaa verokantaa (enintään 15:tä prosenttia) kuin kotimaisiin eläkejärjestelmiin, joihin sovelletaan 19,5 prosentin verokantaa.
72. Vaikka unionin tuomioistuin on todennut, että jäsenvaltio voi taata perustamissopimuksesta johtuvien velvoitteidensa noudattamisen tekemällä toisen jäsenvaltion kanssa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen,(49) tällaisen sopimuksen soveltamisen on mahdollistettava kansallisesta lainsäädännöstä johtuvan erilaisen kohtelun vaikutusten kompensoiminen.(50)
73. Kyseisen kansallisen lainsäädännön mukaisen erilaisen kohtelun poistamiseksi Suomen on osoitettava, ettei ulkomaisten eläkejärjestelmien kotimaisia eläkejärjestelmiä ankarampi verokohtelu johdu sen verotusjärjestelmästä.(51) On totta, että jos ulkomaisille eläkejärjestelmille jaettuihin osinkoihin sovelletaan nollaverokantaa (kuten Ranskassa, Irlannissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa), mahdollisia osinkoja verotetaan Suomen sijasta sijoittautumisvaltiossa.
74. Suomi myöntää kuitenkin, että kotimaisille eläkejärjestelmille myönnetyn verotuksellisen edun käytännön vaikutus on, että niille jaetuista osingoista maksetaan usein vain vähän tai ei ollenkaan elinkeinoveroa. Mielestäni on niin, että kun ulkomaisiin eläkejärjestelmiin sovelletaan kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen nojalla enintään 15 prosentin verokantaa, tällainen sopimus ei kompensoi epäsuotuisaa kohtelua (paitsi tapauksissa, joissa verokanta on kyseisen sopimuksen nojalla nolla tai lähes nolla). Nämä sopimukset eivät siten mielestäni täysin kompensoi kyseisen kansallisen lainsäädännön mukaista erilaista kohtelua.
Lähdevero
75. Esitän lopuksi joitakin huomautuksia Tanskan, Alankomaiden ja Ruotsin hallitusten esittämistä lähdeveroon liittyvistä huomautuksista.(52)
76. Kyseiset hallitukset väittävät, että verotuksen alalla sovellettavasta alueperiaatteesta seuraa, että verotusvaltaansa käyttävän jäsenvaltion pitäisi voida verottaa ulkomailla asuville veronmaksajille jaettuja osinkoja niiden bruttomäärän perusteella niiden nettosumman sijasta (osinkojen maksut miinus esimerkiksi mahdolliset menojen vähennykset).
77. Yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa Truck Centre antamassaan tuomiossa,(53) että veronkanto ennakonpidätyksen muodossa kuvaa tilannetta, jossa ainoastaan maassa asuvat veronmaksajat ovat sen valtion, jossa maksu suoritetaan, verohallinnon välittömässä valvonnassa ja tämä verohallinto voi määrätä veronmaksun pakkotäytäntöönpanosta. Näin ei ole ulkomailla asuvien veronmaksajien osalta, koska niihin kohdistuva veronkanto edellyttää toisen jäsenvaltion verohallinnon avustusta ja yhteistyötä.(54) Unionin oikeudessa tunnustetaan siten, että maassa asuvien ja ulkomailla asuvien veronmaksajien erilaiset verotusjärjestelyt ovat sallittuja, kun näiden kahden veronmaksajaluokan tilanteet eivät ole rinnastettavissa toisiinsa veron hallinnoinnin ja veronkannon osalta.
78. Olen näin ollen samaa mieltä siitä, että jäsenvaltio voi verotusvaltaansa käyttäessään päättää soveltaa lähdeveroa kantaakseen veroa ulkomailla asuville maksetuista osingoista. Edellä 34 kohdassa esittämäni päätelmä liittyy kuitenkin pikemminkin tiettyä verotuksellista etua koskevaan erilaiseen kohteluun kuin lähdeveron soveltamiseen.
Ratkaisuehdotus
79. Edellä esitetyistä syistä katson, että kyseinen kansallinen lainsäädäntö on vastoin SEUT 63 artiklaa ja ETA-sopimuksen 40 artiklaa. Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian komission vaatimusten mukaisesti ja velvoittaa työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaisesti Suomen tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, kuten komissio on vaatinut.