JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
MACIEJ SZPUNAR
3 päivänä maaliskuuta 2015 (1)
Asia C‑681/13
Diageo Brands BV
vastaan
Simiramida-04 EOOD
(Ennakkoratkaisupyyntö – Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaat))
Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Asetus (EY) N:o 44/2001 – Tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano – Kieltäytymisperusteet – Valtion, jossa tunnustamista ja täytäntöönpanoa pyydetään, oikeusjärjestyksen perusteiden loukkaaminen – Unionin oikeusjärjestyksen perusteet − Toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama tuomio, joka on vastoin unionin tavaramerkkioikeutta – Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistaminen – Direktiivi 2004/48/EY – Oikeudenkäyntikulut
I Johdanto
1. Nyt käsiteltävässä asiassa Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaat) on esittänyt unionin tuomioistuimelle useita ennakkoratkaisukysymyksiä, jotka koskevat pääasiassa sitä, miten on tulkittava asetuksen (EY) N:o 44/2001(2) 34 artiklan 1 alakohtaa, jossa säädetään, että tuomiota ei tunnusteta, jos tunnustaminen on selkeästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), jossa tunnustamista pyydetään. Tarkemmin sanoen on kyse siitä, oikeuttaako se, että tuomiovaltiossa annettu tuomio on vastoin unionin oikeutta, sen, että tätä tuomiota ei tunnusteta siinä valtiossa, jossa tunnustamista pyydetään, sillä perusteella, että se loukkaa tämän valtion oikeusjärjestyksen perusteita. Tämä asia antaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden täsmentää niitä viimeksi tuomiossa Apostolides(3) muotoiltuja kriteerejä, jotka sen valtion tuomioistuimen, jossa tunnustamista pyydetään, on otettava huomioon arvioidessaan, onko kyseessä ilmeinen kyseisen valtion oikeusjärjestyksen perusteiden loukkaaminen, silloin, kun tämä loukkaaminen on seurausta unionin oikeuden sääntöjen rikkomisesta.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Asetus N:o 44/2001
2. Asetuksen N:o 44/2001 johdanto-osan 6, 16 ja 17 perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:
”(6) Siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden vapaan liikkuvuuden tavoitteen saavuttamiseksi on tarpeellista ja asianmukaista, että tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevista säännöistä säädetään velvoittavalla yhteisön säädöksellä, jota sovelletaan sellaisenaan.
– –
(16) Keskinäinen luottamus lainkäyttöön edellyttää, että jäsenvaltiossa annettu tuomio tunnustetaan ilman erityistä menettelyä paitsi, jos riidan kohteena on kysymys tuomion tunnustamisesta.
(17) Tämä sama keskinäinen luottamus tekee oikeutetuksi sen, että menettely, jolla jäsenvaltiossa tunnustetaan täytäntöönpanokelpoiseksi toisessa jäsenvaltiossa annettu tuomio, on tehokas ja nopea. Tämän vuoksi tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisen olisi tapahduttava toimitettujen asiakirjojen muodollisen tarkastuksen jälkeen lähes ilman enempiä toimenpiteitä ja ilman mahdollisuutta, että tuomioistuin ottaa omasta aloitteestaan huomioon tämän asetuksen mukaisia täytäntöönpanon epäämisperusteita.”
3. Asetuksen N:o 44/2001 33 artiklan 1 kohta, 34 artiklan 1 ja 2 alakohta sekä 36 artikla ovat asetuksen III luvussa, jonka otsikko on ”Tunnustaminen ja täytäntöönpano”.
4. Tämän asetuksen 33 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltiossa annettu tuomio tunnustetaan toisissa jäsenvaltioissa ilman eri menettelyä.”
5. Mainitun asetuksen 34 artiklan 1 ja 2 alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Tuomiota ei tunnusteta, jos
1) tunnustaminen on selkeästi vastoin sen valtion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), missä tunnustamista pyydetään;
2) tuomio on annettu poisjäänyttä vastaajaa vastaan eikä haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ole annettu tiedoksi vastaajalle niin hyvissä ajoin ja siten, että vastaaja olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa, paitsi jos vastaaja ei ole hakenut tuomioon muutosta, vaikka olisi voinut niin tehdä”.
6. Saman asetuksen 36 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Ulkomaista tuomiota ei saa sen sisältämän asiaratkaisun osalta ottaa missään tapauksessa uudelleen tutkittavaksi.”
B Direktiivi 2004/48/EY
7. Direktiivin 2004/48/EY(4) 1 artiklassa säädetään, että kyseinen direktiivi koskee ”teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi tarvittavia toimenpiteitä, menettelyjä ja oikeussuojakeinoja”, ja täsmennetään, että tämä ilmaus käsittää myös ”teollisoikeudet”.
8. Direktiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaan siinä säädettyjä toimenpiteitä, menettelyjä ja oikeussuojakeinoja sovelletaan ”kaikkiin yhteisön lainsäädännössä ja/tai kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä säädettyjen teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksiin”.
9. Mainitun direktiivin 3 artiklan 2 kohdan nojalla niiden toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen, jotka jäsenvaltioiden on säädettävä teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi, on oltava ”tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja niitä on sovellettava siten, että vältetään luomasta esteitä lailliselle kaupankäynnille ja säädetään takeista niiden väärinkäytön estämiseksi”.
10. Tätä silmällä pitäen direktiivin 2004/48 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset oikeusviranomaiset voivat tietyin edellytyksin ”määrätä nopeita ja tehokkaita väliaikaisia toimia väitettyyn loukkaamiseen liittyvän asiaankuuluvan todistusaineiston suojaamiseksi”. Samassa säännöksessä täsmennetään, että nämä toimet voivat sisältää myös ”riidanalaisten tavaroiden – – haltuunottamisen”. Tämän direktiivin 9 artiklan, jonka otsikko on ”Turvaamis- ja säilyttämistoimenpiteet”, 1 kohdan b alakohdassa säädetään myös, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeusviranomaiset voivat hakijan pyynnöstä ”määrätä takavarikoitaviksi tai luovutettaviksi sellaiset tavarat, joiden epäillään loukkaavan teollis- tai tekijänoikeutta”. Saman direktiivin 7 artiklan 4 kohdassa ja 9 artiklan 7 kohdassa säädetään, että ”jos myöhemmin todetaan, ettei teollis- tai tekijänoikeutta ole loukattu tai loukkaamisen uhkaa ei ole ollut”, oikeusviranomaisilla on oltava oikeus ”vastaajan pyynnöstä määrätä toimenpiteiden hakija suorittamaan vastaajalle asianmukainen korvaus näiden toimenpiteiden aiheuttamista vahingoista”.
11. Direktiivin 2004/48 14 artiklassa säädetään oikeudenkäyntikuluista seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kohtuulliset ja oikeasuhteiset oikeudenkäyntikulut ja muut oikeudenkäynnin voittaneelle osapuolelle aiheutuneet kulut kuuluvat yleensä oikeudenkäynnin hävinneen maksettaviksi, jollei se ole kohtuutonta.”
III Pääasian tosiseikat, ennakkoratkaisukysymykset sekä asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa
12. Diageo Brands BV (jäljempänä Diageo Brands), jonka kotipaikka on Amsterdam (Alankomaat), on muun muassa Johnny Walker ‑tavaramerkin haltija. Se tuo tämän merkkistä viskiä Bulgarian markkinoille paikallisen eksklusiivisen maahantuojan välityksellä.
13. Simiramida-04 EOOD (jäljempänä Simiramida), jonka kotipaikka on Varna (Bulgaria), harjoittaa alkoholijuomien kauppaa.
14. Varnan (Bulgaria) satamaan saapui Georgiasta 31.12.2007 Simiramidalle osoitettu kontti, jossa oli 12 096 pulloa Johnny Walker ‑merkkistä viskiä. Diageo Brands katsoi, että tämän pulloerän tuonti Bulgariaan ilman sen lupaa loukkasi tavaramerkkiä, jonka oikeudenhaltija se on, ja haki Sofiyski gradski sadilta (Sofian kaupungin tuomioistuin, Bulgaria) lupaa kyseisen viskierän takavarikoimiselle ja sai tämän luvan 12.3.2008.
15. Sofiyski apelativen sad (Sofian toisen muutoksenhakutuomioistuin) kumosi 12.3.2008 tehdyn takavarikkopäätöksen Simiramidan valituksen perusteella 9.5.2008.
16. Varhoven kasatsionen sad (ylin kassaatiotuomioistuin) hylkäsi Diageo Brandsin tekemän kassaatiovalituksen muodollisilla perusteilla 30.12.2008 ja 24.3.2009 antamillaan tuomioilla.
17. Diageo Brandsin hakemuksesta tehty viskierän takavarikko peruutettiin 9.4.2009.
18. Pääasian oikeudenkäynnissä, jonka Diageo Brands pani vireille Simiramidaa vastaan tavaramerkkiloukkauksen perusteella, Sofiyski gradski sad hylkäsi Diageo Brandsin vaatimukset 11.1.2010 antamallaan tuomiolla. Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, Sofiyski gradski sad katsoi asian olosuhteita tutkimatta, että Varhoven kasatsionen sadin 15.6.2009 antamasta tulkintatuomiosta seurasi, että sellaisten tuotteiden tuonti Bulgariaan, jotka on laskettu liikkeeseen Euroopan talousalueen (ETA) ulkopuolella tavaramerkin haltijan suostumuksella, ei loukkaa tavaramerkkiin kuuluvia oikeuksia. Sofiyski gradski sad katsoi, että kyseinen tulkintatuomio sitoi sitä Bulgarian prosessioikeuden perusteella.
19. Diageo Brands ei hakenut muutosta Sofiyski gradski sadin 11.1.2010 antamaan tuomioon, joka on lainvoimainen.
20. Pääasiassa Simiramida vaatii Alankomaiden tuomioistuimissa maksettavaksi yli 10 miljoonan euron määrää korvauksena vahingosta, jonka se väittää kärsineensä Diageo Brandsin hakemuksesta tehdystä takavarikosta. Simiramida perustaa vaatimuksensa Sofiyski gradski sadin 11.1.2010 antamaan tuomioon, jossa tämä takavarikko todettiin laittomaksi. Diageo Brands tuo puolustuksekseen esiin, että tätä tuomiota ei voida Alankomaissa tunnustaa, koska se on selkeästi vastoin asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuja oikeusjärjestyksen perusteita. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että 11.1.2010 antamassaan tuomiossa Sofiyski gradski sad sovelsi unionin oikeutta ilmeisen virheellisesti perustaessaan tuomion tulkintatuomioon, joka sekin oli virheellinen, koska sen antaessaan Varhoven kasatsionen sad laiminlöi velvollisuuttaan esittää ennakkoratkaisukysymys SEUT 267 artiklan nojalla.
21. Rechtbank Amsterdam (Amsterdamin alioikeus) hyväksyi 2.3.2011 antamassaan tuomiossa Diageo Brandsin esittämät perustelut ja hylkäsi Simiramidan vaatimuksen.
22. Simiramidan valituksen perusteella Gerechtshof te Amsterdam (Amsterdamin muutoksenhakutuomioistuin) muutti 5.6.2012 antamallaan tuomiolla Rechtbank Amsterdamin tuomiota ja katsoi, että Sofiyski gradski sadin 11.1.2010 antama tuomio oli tunnustettava Alankomaissa. Se päätti kuitenkin lykätä korvausvaatimuksen käsittelyä.
23. Diageo Brandsin tekemän valituksen perusteella Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaiden ylin tuomioistuin) totesi, että kassaatiomenettelyssä ”asianosaiset ovat samaa mieltä siitä, että Varhoven kasatsionen sadin 15.6.2009 antama tulkintatuomio on unionin oikeuden vastainen” ja että ”Diageo Brands esitti – – [Varhoven kasatsionen sadin] 26.4.2012 antaman uuden tulkintatuomion, jossa 15.6.2009 annettu tulkintatuomio nimenomaisesti pysytettiin”.
24. Tässä tilanteessa Hoge Raad der Nederlanden on 20.12.2013 antamallaan välipäätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimen kirjaamoon 23.12.2013, päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko asetuksen – – N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohtaa tulkittava niin, että siinä säädetty kieltäytymisperuste koskee myös tilannetta, jossa tuomiojäsenvaltion tuomioistuimen tuomio on selkeästi unionin oikeuden vastainen ja kyseinen tuomioistuin on huomannut sen?
2) (a) Onko asetuksen – – N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohtaa tulkittava niin, että se tilanne, että siinä säädettyyn kieltäytymisperusteeseen vetoava asianosainen ei ole turvautunut tuomiojäsenvaltiossa siellä saatavilla oleviin oikeussuojakeinoihin, estää sen, että kyseiseen kieltäytymisperusteeseen voidaan vedota menestyksekkäästi?
(b) Mikäli edellä 2 (a) kohdassa esitettyyn kysymykseen vastataan myöntävästi, olisiko kysymykseen vastattava toisin, jos turvautuminen tuomiojäsenvaltiossa saatavilla oleviin oikeussuojakeinoihin olisi ollut turhaa, koska on oletettava, ettei niihin turvautuminen olisi johtanut erilaiseen tuomioon?
3) Onko direktiivin 2004/48/EY 14 artiklaa tulkittava niin, että kyseistä säännöstä sovelletaan myös kuluihin, joita asianosaisille aiheutuu jäsenvaltiossa käytävässä vahingonkorvausoikeudenkäynnissä, jos vaatimus ja puolustus liittyvät vastaajan väitettyyn vastuuseen hankkimistaan takavarikoista ja antamistaan lausunnoista tavaramerkkioikeutensa turvaamiseksi toisessa jäsenvaltiossa, ja tässä yhteydessä tulee esiin kysymys viimeksi mainitun jäsenvaltion tuomioistuimen antaman tuomion tunnustamisesta ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa?”
25. Pääasian asianosaisten lisäksi kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Saksan ja Latvian hallitukset sekä Euroopan komissio.
26. 9.12.2014 pidetyssä istunnossa esitettiin pääasian asianosaisten sekä komission puolesta suullisia huomautuksia.
IV Asian tarkastelu
27. Aluksi tarkastelen lähtökohtia, joihin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin perustaa pyyntönsä, ja sitten ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien ennakkoratkaisukysymysten olennaisia näkökohtia.
A Alustavat toteamukset
28. Ensinnäkin on muistettava, että kansallisen tuomioistuimen asiana on selvittää pääasian oikeudenkäyntiin johtaneet tosiseikat sekä tehdä näistä ne johtopäätökset, joita sen annettavana oleva päätös edellyttää.(5)
29. Unionin tuomioistuinten ja kansallisten tuomioistuinten välisessä toimivallanjaossa on nimittäin pääsääntöisesti kansallisen tuomioistuimen asiana tutkia, täyttyvätkö ne tosiseikkoja koskevat edellytykset, joiden perusteella on sovellettava unionin oikeusnormia, kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa. Unionin tuomioistuin voi kuitenkin ennakkoratkaisupyyntöä käsitellessään tarvittaessa tehdä täsmennyksiä ohjatakseen kansallista tuomioistuinta tulkinnassa.(6)
30. Tässä tilanteessa unionin tuomioistuimen on vastattava kansallisen tuomioistuimen esittämiin, unionin oikeuden tulkintaa koskeviin ennakkoratkaisukysymyksiin mutta jätettävä kansallisen tuomioistuimen tehtäväksi siinä vireillä olevan oikeudenkäynnin tosiseikoista varmistuminen.(7)
31. Tältä osin huomautan, että kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, kansallinen tuomioistuin perustaa ennakkoratkaisukysymyksensä useisiin lähtökohtiin, muun muassa siihen, että Sofiyski gradski sadin 11.1.2010 antama tuomio ja Varhoven kasatsionen sadin 15.6.2009 antama tulkintatuomio, johon Sofiyski gradski sadin tuomio perustuu, ovat unionin oikeuden vastaisia.(8) Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoittaa, että Varhoven kasatsionen sadin 26.4.2012 antama toinen tulkintatuomio, jossa ensimmäinen tulkintatuomio nimenomaisesti vahvistettiin, on niin ikään unionin oikeuden vastainen.
32. On kuitenkin niin, että kuten komission istunnossa vahvistamista kirjallisista huomioista ilmenee, komissio on aloittamassaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä, joka koskee Varhoven kasatsionen sadin oikeuskäytännön yhteensopivuutta direktiivin N:o 2008/95/EY(9) 5 artiklan kanssa, tutkinut molemmat kyseisen tuomioistuimen tulkintatuomiot. Tutkimuksensa päätteeksi komissio teki sen päätelmän, että niin 15.6.2009 annettu tulkintatuomio kuin 26.4.2012 annettu yksityiskohtaisempi tulkintatuomiokin ovat unionin oikeuden mukaisia. Tämän tarkastelun perusteella komissio päätti jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn. Komission mukaan ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvä väite, jonka mukaan Varhoven kasatsionen sadin 15.6.2009 antama tulkintatuomio on unionin oikeuden vastainen, ei näin ollen pidä paikkaansa. En siis voi sulkea pois mahdollisuutta, että Sofiyski gradski sad olisi loppujen lopuksi soveltanut tätä tuomiota virheellisesti.
33. Sofiyski gradski sadin 11.1.2010 antaman tuomion osalta ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että asianosaiset näyttävät olevan olennaisilta osin samaa mieltä siitä, että tämä tuomio on katsottava direktiivin 89/104 5 artiklan vastaiseksi.(10) Kyseisen artiklan nojalla tavaramerkin haltija voi näet kieltää kolmansilta osapuolilta etenkin tällä tavaramerkillä varustettujen tuotteiden maahantuonnin, tarjoamisen, liikkeelle laskemisen tai varastoinnin tällaista tarkoitusta varten.(11) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tätä artiklaa on tulkittava siten, että tavaramerkin haltija voi estää ilman hänen suostumustaan tapahtuvan tällä tavaramerkillä varustettujen alkuperäisten tavaroiden ensimmäisen liikkeelle laskemisen ETA:ssa.(12)
34. Näiden alustavien huomautusten valossa ja tiettyjen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien kysymysten väliset yhteydet huomioon ottaen ensimmäinen ja toinen kysymys, jotka koskevat asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohdan tulkintaa, käsitellään yhdessä ja ensimmäisinä. Sen jälkeen tarkastellaan direktiivin 2004/48 14 artiklan tulkintaa koskevaa kysymystä.
B Ensimmäinen ja toinen ennakkoratkaisukysymys
35. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta pääasiassa, oikeuttaako se, että tuomiovaltiossa annettu tuomio on vastoin unionin oikeutta, sen, että tätä tuomiota ei tunnusteta siinä valtiossa, jossa tunnustamista pyydetään, sillä perusteella, että se loukkaa tämän valtion oikeusjärjestyksen perusteita. Tämä tuomioistuin pyrkii myös selvittämään, voiko tuomioistuin, jolta täytäntöönpanoa haetaan, ottaa huomioon sen seikan tai onko sen otettava huomioon se seikka, että henkilö, joka vastustaa tuomion tunnustamista valtiossa, jossa tunnustamista pyydetään, ei ole käyttänyt tuomiovaltiossa käytettävissään olleita muutoksenhakukeinoja.
36. Näihin kysymyksiin vastaamiseksi on aluksi tutkittava, mitkä ovat ne kriteerit, joiden perusteella sen valtion tuomioistuimen, jossa tunnustamista pyydetään, on arvioitava, onko kyseessä ilmeinen kyseisen valtion oikeusjärjestyksen perusteiden loukkaaminen. Pääasiassa on kyse tähän arviointiin tarvittavien seikkojen määrittämisestä siinä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, joka koskee asetuksessa N:o 44/2001 tarkoitettujen oikeusjärjestyksen perusteiden käsitteeseen vetoamista.
1. Alustava huomautus oikeusjärjestyksen perusteiden käsitteestä
37. Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimelle on esitetty kysymys oikeusjärjestyksen perusteiden käsitteen tulkitsemisesta asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä eli tuomion tunnustamisvaiheessa valtiossa, jossa tunnustamista pyydetään.
38. Oikeusjärjestyksen perusteiden käsitteen osalta on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan niin, että vaikka jäsenvaltiot voivat asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohdassa säädetyn varauman perusteella lähtökohtaisesti vapaasti määrittää kansallisten käsitystensä mukaisesti, mitä vaatimuksia niiden oikeusjärjestysten perusteesta aiheutuu, tälle käsitteelle asetetaan rajat kyseisen asetuksen tulkinnalla. Vaikka unionin tuomioistuimen tehtävänä ei siis ole määritellä jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteiden käsitteen sisältöä, sen on kuitenkin valvottava, missä rajoissa jäsenvaltion tuomioistuin voi tähän käsitteeseen nojautuen olla tunnustamatta toisessa jäsenvaltiossa annettua tuomiota.(13)
39. Pääasiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että tuomiovaltion tuomioistuin on loukannut unionin aineellista oikeussääntöä, nimittäin direktiivin 89/104 5 artiklaa. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että oikeusjärjestyksen perusteiden loukkauksessa on tosiaan kyse unionin oikeuden rikkomisesta. Näin ollen kyseinen loukkaus ei koske kansallisen oikeusjärjestyksen perusteita tuomion tunnustamisvaiheessa vaan unionin oikeusjärjestyksen perusteita, jotka itsessään ovat olennainen osa kansallisen oikeusjärjestyksen perusteita.(14) Tietyt unionille annettujen tehtävien täyttämisen ja erityisesti sisämarkkinoiden toimivuuden varmistamisen kannalta perustavanlaatuiset säännökset(15) oikeuttavat etenkin välitystuomion tunnustamisesta kieltäytymisen. Vaikka näet onkin kunkin jäsenvaltion asia määritellä mitä vaatimuksia niiden oikeusjärjestyksen perusteista aiheutuu, kansallisen oikeusjärjestyksen perusteiden ytimessä ovat silti unionin perustavanlaatuiset arvot, periaatteet ja säännöt, joilla on sama normatiivinen sisältö, joka jokaisen jäsenvaltion on otettava huomioon.
2. Asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettua oikeusjärjestyksen perusteiden käsitettä koskeva oikeuskäytäntö
40. Asetus N:o 44/2001 on kuudennen perustelukappaleensa mukaan osa eurooppalaisen oikeudellisen alueen perustamista, jossa on taattava siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden vapaa liikkuvuus, joka on yksi tämän asetuksen perustavoitteista. Asetuksen N:o 44/2001 johdanto-osan 16 ja 17 perustelukappaleesta ilmenee, että siinä säädetyn tunnustamis- ja täytäntöönpanojärjestelmän perustana on keskinäinen luottamus lainkäyttöön unionissa. Tämä luottamus edellyttää sitä, että jäsenvaltiossa annettu tuomioistuinratkaisu tunnustetaan toisessa jäsenvaltiossa ilman eri toimenpiteitä, mutta myös sitä, että menettely, jonka tarkoituksena on saada ratkaisu täytäntöönpanokelpoiseksi viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa, on tehokas ja nopea. Kyseisen asetuksen 17 perustelukappaleen mukaan tällaiseen menettelyyn saa sisältyä vain täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista varten toimitettujen asiakirjojen pelkkä muodollinen tarkastus jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista tai täytäntöönpanoa pyydetään.(16)
41. Koska tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 tehty yleissopimus, sellaisena kuin se oli muutettuna peräkkäisillä yleissopimuksilla uusien jäsenvaltioiden liittyessä kyseiseen yleissopimukseen (jäljempänä Brysselin yleissopimus)(17), on jäsenvaltioiden välisissä suhteissa korvattu asetuksella N:o 44/2001(18), tästä yleissopimuksesta oikeuskäytännössä annettu tulkinta pätee myös tämän asetuksen vastaaviin säännöksiin.(19) Tämä koskee myös asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohtaa, jolla on korvattu Brysselin yleissopimuksen 27 artiklan 1 kohta.(20) Kyseisessä artiklassa säädetään, että tuomiota ei tunnusteta, jos tunnustaminen on selkeästi vastoin sen valtion oikeusjärjestyksen perusteita, jossa tunnustamista pyydetään. Ne epäämisperusteet, joihin voidaan vedota, luetellaan nimenomaisesti tämän asetuksen 34 ja 35 artiklassa. Tämä luettelo, jossa mainittuja perusteita on tulkittava suppeasti, on tyhjentävä.(21) Erityisesti asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohtaa on tulkittava suppeasti, koska sillä rajoitetaan yhden asetuksella tavoitellun perustavanlaatuisen päämäärän toteuttamista.(22) Tässä säännöksessä olevalla, oikeusjärjestyksen perusteita koskevalla ehdolla voi siis olla merkitystä ainoastaan poikkeustilanteissa.(23)
42. Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 38 kohdasta ilmenee, on näet niin, että vaikka oikeusjärjestyksen perusteet ovat kansallinen käsite, ne ovat kuitenkin unionin tuomioistuimen tiukassa valvonnassa ja kyseinen tuomioistuin tulkitsee niitä rajoittavasti.(24) Tämä suppean tulkinnan vaatimus esitettiin jo Brysselin yleissopimusta koskevassa P. Jenardin selvityksessä(25), ja se tunnetaan myös kansallisissa lainsäädännöissä.(26) Yleissopimuksen asetukseksi muuttamisen yhteydessä lisätty adverbi ”selkeästi” näet konkretisoi asetuksessa sen, että tuomioiden tunnustamisen odotetaan olevan selkeässä ristiriidassa oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa.(27) Kuten neuvoston asetusehdotuksen 41 artiklan perusteluista ilmenee, tämän muutoksen tarkoituksena oli korostaa sitä, että ”oikeusjärjestyksen perusteisiin (ordre public) vetoaminen on mahdollista vain poikkeuksellisissa tapauksissa” ja että sillä on ”pyritty edistämään” ”tuomioiden vapaata liikkuvuutta”.(28)
43. Tältä osin oikeuskäytännössä on katsottu, että koska asetuksen N:o 44/2001 36 artiklassa ja 45 artiklan 2 kohdassa kielletään toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion ottaminen uudelleen tutkittavaksi sen sisältämän asiaratkaisun osalta, niillä estetään se, että valtion, jossa tunnustamista tai täytäntöönpanoa pyydetään, tuomioistuin kieltäytyisi tunnustamasta tai panemasta täytäntöön tuomiota pelkästään sillä perusteella, että tuomiovaltion tuomioistuimen soveltama oikeussääntö poikkeaa oikeussäännöstä, jota valtion, jossa tunnustamista tai täytäntöönpanoa pyydetään, tuomioistuin olisi soveltanut, jos asia olisi saatettu sen ratkaistavaksi. Valtion, jossa tunnustamista tai täytäntöönpanoa pyydetään, tuomioistuin ei voi myöskään tutkia, pitävätkö tuomiovaltion tuomioistuimen arvioinnit oikeudellisista seikoista ja tosiseikoista paikkansa.(29)
44. Edellä esitetystä seuraa, että asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohdassa olevaa, oikeusjärjestyksen perusteita koskevaa ehtoa voidaan siis soveltaa ainoastaan, jos toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion tunnustaminen olisi kestämättömällä tavalla ristiriidassa valtion, jossa tunnustamista pyydetään, oikeusjärjestyksen kanssa sen vuoksi, että tällä tunnustamisella loukattaisiin jotakin perusperiaatetta. Jotta kieltoa, joka koskee toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion tutkimista uudelleen sen sisältämän asiaratkaisun osalta, noudatettaisiin, kyseessä on oltava sellaisen oikeussäännön ilmeinen rikkominen, jota pidetään valtion, jossa tunnustamista pyydetään, oikeusjärjestyksessä olennaisen tärkeänä, tai sellaisen oikeuden ilmeinen loukkaaminen, jota pidetään tässä oikeusjärjestyksessä perustavanlaatuisena.(30) Kansallisen tuomioistuimen on näet taattava yhtä tehokkaasti kansalliseen oikeusjärjestykseen perustuvien oikeuksien kuin unionin oikeusjärjestykseen perustuvien oikeuksien suoja.(31)
3. Oikeudellinen arviointi
a) Olennaisen tärkeän säännön, perustavanlaatuisena pidettävän oikeuden tai unionin oikeuden perusperiaatteen loukkaaminen
45. Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 33 kohdasta ilmenee, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee pääasiassa ainoastaan sen, että tuomiovaltion tuomioistuin on rikkonut direktiivin 89/104 5 artiklaa.
46. Tältä osin Saksan hallitus ja komissio tuovat esiin, että on vaikea kuvitella, että se direktiivin 89/104 5 artiklan rikkominen, johon Sofiyski gradski sadin väitetään 11.1.2010 annetussa tuomiossaan syyllistyneen, voitaisiin katsoa unionin oikeuden perusperiaatteen loukkaukseksi.
47. Olen samaa mieltä.
48. Aivan ensiksi huomautan, että oikeusjärjestyksen perusteita asetuksen N:o 440/2001 34 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä on arvioitava konkreettisesti eli sen perusteella, miten vakavia vaikutuksia kyseisen tuomion tunnustamisella olisi. Pääasian ja sen valtion, jossa tunnustamista pyydetään, oikeusjärjestyksen perusteiden välinen suhde on siis niin ikään otettava huomioon.(32)
49. Kuten olen alustavissa huomautuksissani tuonut esiin, tässä tapauksessa on niin, että vaikka ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvä toteamus, jonka mukaan Varhoven kasatsionen sadin 15.6.2009 antama tulkintatuomio on unionin oikeuden vastainen, ei pidäkään paikkaansa, komission tätä koskevien huomautusten valossa ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että Sofiyski gradski sad on soveltanut tätä tuomiota virheellisesti.
50. Oikeuskäytännön mukaan sen valtion, jossa tunnustamista pyydetään, tuomioistuin ei kuitenkaan voi kieltäytyä tunnustamasta toisessa jäsenvaltiossa annettua tuomiota pelkästään sillä perusteella, että sen käsityksen mukaan kansallista tai unionin oikeutta on sovellettu virheellisesti tässä tuomiossa, sillä muuten kyseenalaistettaisiin asetuksen N:o 44/2001 tarkoitus.(33)
51. Koska oikeusjärjestyksen perusteisiin vetoaminen on mahdollista vain poikkeustapauksissa, katson, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaista mahdollista oikeudellista virhettä ei sinänsä voida lähtökohtaisesti katsoa oikeusjärjestyksen perusteiden loukkaamiseksi eikä sillä sinänsä voida lähtökohtaisesti oikeuttaa Sofiyski gradski sadin tuomion tunnustamisesta kieltäytymistä.(34) Yhtäältä näet tämän ratkaisuehdotuksen 44 kohdassa mieleen palautetussa oikeuskäytännössä mainitut tuomion tunnustamisesta kieltäytymisen kriteerit eivät tämän tuomion osalta täyty. Kieltäytymiseen on peruste, jos tuomion tunnustamisen vaikutukset ovat vastoin sen valtion, jossa tunnustamista pyydetään, oikeusjärjestyksen perusteita(35), mikä koskee niin kansallista oikeutta kuin unionin oikeuttakin, ja näiden vaikutusten on oltava vakavuudeltaan tietynasteisia eli rikottava ilmeisellä tavalla sellaista oikeussääntöä, jota pidetään valtion, jossa tunnustamista pyydetään, oikeusjärjestyksessä olennaisen tärkeänä, tai loukattava sellaista oikeutta, jota pidetään tässä oikeusjärjestyksessä perustavanlaatuisena.(36) Toisaalta taas Sofiyski gradski sadin tuomion tunnustaminen ei ole kestämättömällä tavalla ristiriidassa valtion, jossa tunnustamista pyydetään, oikeusjärjestyksen kanssa, koska sillä ei loukata mitään perusperiaatetta. Kuten komissio on huomauttanut, toisenlaisen päätöksen vaarana olisi asetuksen N:o 44/2001 36 artiklassa ja 45 artiklassa kielletyn uudelleentutkimista koskevan vallan palauttaminen. Tällainen päätös johtaisi komission mukaan myös siihen, että yhtäältä kiistettäisiin se keskinäinen luottamus lainkäyttöön unionissa, johon asetuksessa N:o 44/2001 säädetty tunnustamis- ja täytäntöönpanojärjestelmä perustuu, ja toisaalta haitattaisiin tuomioistuinratkaisujen tunnustamisen ja täytäntöönpanon tehokkuutta ja nopeutta.
52. Ei kuitenkaan voida sulkea pois sitä, että tuomion tunnustaminen voisi tällaisen virheen vuoksi ilmeisellä tavalla rikkoa olennaisen tärkeitä sääntöjä tai perusperiaatteita, mukaan lukien unionin oikeuden säännöt ja periaatteet. Lisäksi on syytä painottaa, että näiden unionin oikeusjärjestyksen perusteita koskevien sääntöjen tai periaatteiden loukkaaminen on välttämätöntä.(37) Komission tavoin minäkään en silti ole edes vakuuttunut siitä, että pääasiassa voitaisiin katsoa, että vähimmäistason yhdenmukaistamisdirektiiviin, jonka tarkoituksena oli lähentää jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädäntöä ja samalla jättää niille varsin laaja vapaus direktiivin saattamisessa osaksi kansallista oikeusjärjestystä,(38) lisätyn säännöksen virheellinen soveltaminen tai tulkinta voitaisiin katsoa olennaisen tärkeiden sääntöjen tai perusperiaatteiden loukkaukseksi.(39)
53. Yhteisöjen tuomioistuimen vastaus asiassa Eco Swiss(40), jossa oli kyse välitystuomion täytäntöönpanokelpoisuudesta, ei muuta tätä arviota. Tässä tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin näet katsoi, että SEUT 101 artikla on perustavanlaatuinen määräys, joka on välttämätön unionille annettujen tehtävien täyttämiseksi ja erityisesti sisämarkkinoiden toimivuuden varmistamiseksi.(41) Tästä yhteisöjen tuomioistuin päätteli, että tämä unionin oikeuden määräys on ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta New Yorkissa 10.6.1958 tehdyssä yleissopimuksessa tarkoitettuihin oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluva määräys,(42) kun taas direktiivin 89/104 5 artikla ei voi olla asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuihin oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluva säännös.
54. On myös joukko muita eroja, joiden vuoksi tämä tuomio ei ole merkityksellinen pääasiassa. Ensinnäkään 34 artiklan 1 alakohdan mukainen mahdollisuus kieltäytyä tunnustamisesta ei koske välitystuomioita vaan toisessa jäsenvaltiossa annettuja tuomioistuinratkaisuja. Kansallisten tuomioistuinten tuomioita koskee kuitenkin laillisuusolettama. Tämä laillisuusolettama oikeuttaa sen, että unionin tuomioistuimen soveltama oikeusjärjestyksen perusteita koskeva kriteeri on tuomioistuinratkaisujen kohdalla väljempi kuin välitystuomioissa. Toiseksi jäsenvaltioiden tuomioistuinten antamat tuomiot kuuluvat unionin oikeudessa käyttöön otetun oikeussuojajärjestelmän ja etenkin ennakkoratkaisumenettelyn piiriin toisin kuin välitystuomiot.(43) Tältä osin oikeuskäytännössä on korostettu, että sopimukseen perustuva välimiesoikeus ei ole SEUT 267 artiklassa tarkoitettu ”jäsenvaltion tuomioistuin”, koska välimiehet eivät voi kansallisen tuomioistuimen tavoin pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua kysymyksissä, joissa on kyse unionin oikeuden tulkinnasta.(44) Jäsenvaltioiden keskinäinen luottamus tuomioistuinratkaisuihinsa ja unionin oikeudessa käyttöön otettu oikeussuojajärjestelmä selittävätkin suurelta osin sen, että asia Eco Swiss ja asia Renault ratkaistiin eri tavoin.(45) Lisäksi on syytä muistaa, että unionin oikeudessa edellytetään, että jäsenvaltiot korjaavat kaikki niiden syyksi luettavalla unionin oikeuden rikkomisella yksityisille aiheutetut vahingot, myös silloin, kun kyseinen vahinko johtuu asiaa ylimpänä oikeusasteena käsitelleen tuomioistuimen ratkaisusta.(46) Valtion vastuun lisäksi on olemassa myös mahdollisuus jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen nostamiseen SEUT 258 artiklan nojalla.
b) Vilpittömän yhteistyön periaatteen loukkaaminen
55. Diageo Brands vetoaa siihen, että sekä Sofiyski gradski sad että Varhoven kasatsionen sad ovat rikkoneet velvollisuutta esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymys.
56. Mitä tulee ensinnäkin Sofiyski gradski sadin velvollisuuteen esittää ennakkoratkaisukysymys, muistutan, että unionin tuomioistuin on jo katsonut, että SEUT 267 artiklalla perustetulla järjestelmällä, jolla pyritään turvaamaan unionin oikeuden yhtenäinen tulkinta jäsenvaltioissa, toteutetaan unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välinen suora yhteistyö.(47)
57. Tältä osin ennakkoratkaisupyyntö perustuu tuomioistuinten väliseen vuoropuheluun, jonka käynnistyminen riippuu kokonaisuudessaan siitä arvioinnista, jonka kansallinen tuomioistuin tekee tämän ennakkoratkaisupyynnön merkityksellisyydestä ja tarpeellisuudesta.(48) Jos kansallisen tuomioistuimen ratkaisuun ei saada hakea muutosta, viimeksi mainitulla on siis lähtökohtaisesti velvollisuus saattaa asia unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUT 267 artiklan kolmannessa kohdassa tarkoitetuin tavoin, jos siinä on esitetty unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen tulkintaa koskeva kysymys.(49)
58. Pääasiassa on vaikea nähdä, että tuomiovaltion tuomioistuin olisi ilmeisellä tavalla rikkonut velvollisuuttaan esittää ennakkoratkaisukysymys. Sofiyski gradski sad on näet ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin, ja sen tuomioon olisi voinut hakea muutosta, jopa valittaa Bulgarian ylimmän oikeusasteen tuomioistuimeen. Näin ollen sillä ei ollut SEUT 267 artiklan toisen kohdan mukaan velvollisuutta esittää ennakkoratkaisukysymystä.(50)
59. Mitä tulee toiseksi Varhoven kasatsionen sadin 15.6.2009 antamaan tulkintatuomioon, joka toimi perustana Sofiyski gradski sadin 11.1.2010 antamalle tuomiolle, tyydyn toteamaan, että pääasia koskee ainoastaan Sofiyski gradski sadin 11.1.2010 antaman tuomion tunnustamista.
b) Se, että kaikkiin oikeussuojakeinoihin ei ole turvauduttu
60. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Diageo Brands ei sitä koskevassa menettelyssä käyttänyt niitä oikeussuojakeinoja, jotka sillä oli kansallisen oikeuden perusteella käytettävissään. Tältä osin ennakkoratkaisupyynnössä esitetään, että tämä oikeussuojakeinojen käyttämättä jättäminen johtuu siitä, että bulgarialaisissa tuomioistuimissa käytettävissä oleviin oikeussuojakeinoihin turvautumisessa ei olisi ollut mieltä, koska se ei olisi johtanut toisenlaiseen tuomioon näissä tuomioistuimissa.
61. Tämä väite ei vakuuta.
62. Tämän ratkaisuehdotuksen 50 kohdassa on muistutettu, että pelkkä kansallista oikeutta tai unionin oikeutta koskeva oikeudellinen virhe ei voi oikeuttaa kieltäytymään tuomion tunnustamisesta asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohdan perusteella.(51) Unionin tuomioistuin on todennut, että tällaisissa tapauksissa yksityisille tarjotaan riittävät takeet kussakin jäsenvaltiossa käytössä olevalla muutoksenhakujärjestelmällä, jota on täydennetty SEUT 267 artiklassa määrätyllä ennakkoratkaisupyyntömenettelyllä.(52)
63. Kun on kyse kansallisella tasolla käyttöön otetuista oikeussuojakeinoista, asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohta ei tosin edellytä kaikkiin tuomiojäsenvaltion oikeussuojakeinoihin turvautumista. Komissio huomauttaa kuitenkin, että asetus N:o 44/2001 nojautuu siihen perusajatukseen, että aineellista kysymystä koskevat menettelytoimet, myös aineellisten virheiden korjaamiset, on keskitettävä tuomiojäsenvaltioon.(53)
64. Yhdyn tietenkin tähän lähtökohtaan. Se, että oikeusjärjestyksen perusteisiin on mahdollista vedota vain poikkeustapauksissa, perustuu näet myös siihen olettamukseen, että vastaajat käyttävät kaikkia tuomiojäsenvaltion oikeuden perusteella käytettävissään olevia oikeussuojakeinoja saadakseen oikeudelliset virheet oikaistuksi. Asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohdassa ei sinänsä edellytetä kaikkiin tuomiojäsenvaltion oikeussuojakeinoihin turvautumista. On kuitenkin syytä katsoa, että yleisesti ottaen ja tietenkin lukuun ottamatta erityisiä olosuhteita, jotka tekevät tuomiojäsenvaltion oikeussuojakeinojen käytön liian vaikeaksi tai mahdottomaksi, yksityisten on kyseisessä jäsenvaltiossa käytettävä kaikkia käytettävissä olevia oikeussuojakeinoja estääkseen oikeusjärjestyksen perusteiden loukkaamisen aiemmassa vaiheessa. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun väitetty oikeusjärjestyksen perusteiden loukkaaminen johtuu unionin oikeuden rikkomisesta. Kaikilla jäsenvaltioiden tuomioistuimilla on siis kiistaton velvollisuus noudattaa unionin oikeusjärjestyksen perusteita.(54)
65. Tältä osin asetuksen N:o 44/2001 merkitys ja tavoite puoltavat nähdäkseni sitä, että valtion, jossa tunnustamista pyydetään, tuomioistuin ottaa huomioon sen, että tuomiovaltiossa annetun tuomion tunnustamista vastustava henkilö ei ole käyttänyt kansallisen oikeuden perusteella käytettävissään olleita oikeussuojakeinoja.(55) Näin ollen valtion, jossa tunnustamista pyydetään, tuomioistuimen on mahdollista kyseisen valtion oikeusjärjestyksen perusteiden ilmeistä loukkaamista, joka oikeuttaisi tuomion tunnustamisesta kieltäytymisen asetuksen N:o 44/2001 mukaisesti, arvioidakseen ilman muuta otettava huomioon se, sisältääkö tuomiovaltion oikeusjärjestys järjestelmiä, joilla kansallinen tuomioistuin voi korjata unionin oikeuden rikkomiset.(56) Tämä on kuitenkin otettava huomioon tapauskohtaisesti kunkin asian konkreettisten olosuhteiden mukaan.(57) Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 39 kohdassa on mainittu, on niin, että jos kyseinen rikkominen koskee kansallisten oikeusjärjestyksen perusteiden sijasta unionin oikeusjärjestyksen perusteita, kaikkien jäsenvaltioiden velvollisuus tämän rikkomisen huomioon ottamiseen johtuu niiden velvollisuudesta valvoa unionin oikeuden oikeaa soveltamista.(58)
66. Jos Diageo Brands olisi pääasiassa käyttänyt kaikkia Bulgarian oikeuden perusteella käytettävissä olleita oikeussuojakeinoja, se olisi mahdollisesti voinut tuoda bulgarialaisessa ylimmän oikeusasteen tuomioistuimessa esiin ennakkoratkaisupyynnön tarpeen.
67. Joka tapauksessa on syytä pitää mielessä, että jos Diageo Brands olisi yhtäältä käyttänyt kaikkia käytettävissään olevia oikeussuojakeinoja bulgarialaisissa tuomioistuimissa ja jos toisaalta ylempien oikeusasteiden tuomioistuimet olisivat rikkoneet unionin oikeutta, Diageo Brandsilla olisi ollut mahdollisuus saada Bulgarian valtion vastuu todetuksi. Komission mukaan on niin, että vaikka unionin oikeudessa perustettu oikeussuojajärjestelmä ei voikaan taata täydellistä virheettömyyttä, se tarjoaa kuitenkin asianosaisille mahdollisuuden saada korvausta siinä tapauksessa, että unionin oikeutta on sovellettu virheellisesti. Kuten myös tämän ratkaisuehdotuksen 54 kohdassa on muistutettu, oikeuskäytännössä on tältä osin katsottu, että periaatetta, jonka mukaan jäsenvaltioilla on velvollisuus korjata niiden syyksi luettavalla unionin oikeuden rikkomisella yksityisille aiheutetut vahingot, sovelletaan myös silloin, kun kyseinen vahinko johtuu asiaa ylimpänä oikeusasteena käsitelleen tuomioistuimen ratkaisusta.(59)
4. Välipäätelmä
68. Kaiken edellä esitetyn huomioon ottaen ensimmäiseen ja toiseen ennakkoratkaisukysymykseen on syytä vastata siten, että asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohtaa on tulkittava siten, että se, että tuomiovaltiossa annettu tuomio on vastoin unionin oikeutta, ei oikeuta sitä, että tätä tuomiota ei tunnusteta siinä valtiossa, jossa tunnustamista pyydetään, sillä perusteella, että se loukkaa tämän valtion oikeusjärjestyksen perusteita. Pelkästään pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallista oikeutta tai unionin oikeutta koskeva oikeudellinen virhe ei näet voi oikeuttaa tunnustamisesta kieltäytymistä asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohdan perusteella siltä osin kuin siinä ei ole kyse sen valtion, jossa tunnustamista pyydetään, oikeusjärjestyksen olennaisen tärkeän oikeussäännön ilmeisestä rikkomisesta.
69. Kun valtion, jossa tunnustamista pyydetään, tuomioistuin tutkii, onko tapahtunut ilmeinen oikeusjärjestyksen perusteiden loukkaaminen, joka johtuu unionin oikeuden perustavanlaatuisten sääntöjen rikkomisesta, kyseisen tuomioistuimen on otettava huomioon se, että henkilö, joka vastustaa tuomion tunnustamista valtiossa, jossa tunnustamista pyydetään, ei ole käyttänyt tuomiovaltiossa käytettävissään olleita oikeussuojakeinoja.
C Kolmas ennakkoratkaisukysymys
70. Kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee pääasiassa, kuuluvatko jäsenvaltiossa vireille pannusta pääasian oikeudenkäynnistä, joka koskee takavarikon aiheuttaman vahingon korvausvaatimusta ja jonka aikana on tullut esille kysymys teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamista koskevassa riita-asiassa annetun tuomion tunnustamisesta toisessa jäsenvaltiossa, aiheutuneet oikeudenkäyntikulut direktiivin 2004/48 14 artiklan soveltamisalaan.
71. Direktiivin 2004/48 1 artiklassa säädetään, että kyseinen direktiivi koskee kaikkia teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi tarvittavia toimenpiteitä, menettelyjä ja oikeussuojakeinoja. Lisäksi saman direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa säädetään, että mainittuja toimenpiteitä, menettelyjä ja oikeussuojakeinoja sovelletaan direktiivin 3 artiklan mukaisesti muun muassa asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännössä säädettyjen teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksiin. Direktiivin 2004/48 yleisenä tavoitteena on siis lähentää jäsenvaltioiden lainsäädäntöjä, jotta voidaan varmistaa teollis- ja tekijänoikeuksien suojan korkea, yhdenvertainen ja yhdenmukainen taso sisämarkkinoilla.(60)
72. Lisäksi direktiivin 2004/48 tarkoituksena ei ole suinkaan säännellä kaikkia teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyviä näkökohtia vaan ainoastaan näiden oikeuksien noudattamiseen ja loukkaamiseen liittyviä kysymyksiä velvoittamalla valtiot säätämään tehokkaista oikeussuojakeinoista, joilla olemassa olevan teollis- tai tekijänoikeuden loukkaukset voitaisiin välttää, lopettaa tai korjata.(61)
73. Tältä osin vahingonkorvauskanteet liittyisivät läheisesti menettelyihin, joilla pyritään turvaamaan teollis- ja tekijänoikeuksien suoja. Niinpä direktiivin 2004/48 7 artiklassa säädetään yhtäältä toimenpiteistä, jotka mahdollistavat sellaisten tavaroiden takavarikoimisen, joiden epäillään loukkaavan teollis- tai tekijänoikeuksia.(62) Toisaalta direktiivin 9 artiklan 7 kohdassa säädetään toimenpiteistä, jotka mahdollistavat kanteen nostamisen perusteettomasta takavarikosta aiheutuneen vahingon korvaamiseksi. Komission mukaan nämä toimenpiteet ovat tae, jonka lainsäätäjä on katsonut tarpeelliseksi vastineeksi niille nopeille ja tehokkaille väliaikaisille toimille, joista se on säätänyt.(63)
74. Direktiivin 2004/48 14 artiklan osalta unionin tuomioistuin on todennut, että tämän säännöksen tarkoituksena on vahvistaa teollis- ja tekijänoikeuksien suojan tasoa ehkäisemällä se, että ne, joiden oikeuksia on loukattu, jättävät ryhtymättä oikeudelliseen menettelyyn oikeuksiensa turvaamiseksi.(64)
75. Komission tavoin olen sitä mieltä, että direktiivin 2004/48 14 artiklan laaja ja yleisluontoinen sanamuoto, jossa viitataan ”voittaneeseen osapuoleen” ja ”hävinneeseen” täsmentämättä sitä, minkätyyppisestä tässä direktiivissä säädetystä menettelystä on kyse, antaa mahdollisuuden katsoa, että tätä säännöstä sovelletaan siinä tapauksessa, että asianosainen, joka häviää, ei ole teollis- tai tekijänoikeuden haltija mutta on epäiltynä tällaisen oikeuden loukkaamisesta.
76. Kaiken edellä esitetyn huomioon ottaen kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen on syytä vastata, että sellaisesta Alankomaissa vireille pannusta pääasian oikeudenkäynnistä, joka koskee takavarikon aiheuttaman vahingon korvausvaatimusta ja jonka aikana on tullut esille kysymys toisessa jäsenvaltiossa teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamista koskevassa riita-asiassa annetun tuomion tunnustamisesta, aiheutuneet oikeudenkäyntikulut kuuluvat direktiivin 2004/48 14 artiklan soveltamisalaan.
V Ratkaisuehdotus
77. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Hoge Raad der Nederlandenin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
1) Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohtaa on tulkittava siten, että se, että tuomiovaltiossa annettu tuomio on vastoin Euroopan unionin oikeutta, ei oikeuta sitä, että tätä tuomiota ei tunnusteta siinä valtiossa, jossa tunnustamista pyydetään, sillä perusteella, että se loukkaa tämän valtion oikeusjärjestyksen perusteita. Pelkkä pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallista oikeutta tai unionin oikeutta koskeva oikeudellinen virhe ei näet voi oikeuttaa tuomion tunnustamisesta kieltäytymistä asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohdan perusteella siltä osin kuin siinä ei ole kyse valtion, jossa tunnustamista pyydetään, oikeusjärjestyksen olennaisen tärkeän oikeussäännön ilmeisestä rikkomisesta. Kun valtion, jossa tunnustamista pyydetään, tuomioistuin tutkii, onko mahdollisesti tapahtunut ilmeinen oikeusjärjestyksen perusteiden loukkaaminen, joka johtuu unionin oikeuden perustavanlaatuisten sääntöjen rikkomisesta, kyseisen tuomioistuimen on otettava huomioon se, että henkilö, joka vastustaa tuomion tunnustamista valtiossa, jossa tunnustamista pyydetään, ei ole käyttänyt tuomiovaltiossa käytettävissään olleita oikeussuojakeinoja.
2) Jäsenvaltiossa vireille pannusta pääasian oikeudenkäynnistä, joka koskee takavarikon aiheuttaman vahingon korvausvaatimusta ja jonka aikana on tullut esille kysymys teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamista koskevassa riita-asiassa toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion tunnustamisesta, aiheutuneet oikeudenkäyntikulut kuuluvat teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY 14 artiklan soveltamisalaan.