EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(kolmas jaosto)
11 päivänä joulukuuta 2013
Asia F‑142/12
A
vastaan
Euroopan komissio
Henkilöstö – Sosiaaliturva – Tapaturma tai ammattitauti – Henkilöstösääntöjen 73 artikla – Pysyvä osittainen työkyvyttömyys – Vahingonkorvausvaatimus
Aihe: SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa A vaatii virkamiestuomioistuinta yhtäältä kumoamaan Euroopan komission 11.1.2012 tekemän päätöksen, jolla todetaan hänellä olevan 20 prosentin pysyvä osittainen työkyvyttömyysaste ja vahvistetaan hänen ammattitaudistaan aiheutuneen tilansa vakiintumispäiväksi 25.2.2010, ja toisaalta velvoittamaan komission korvaamaan eri vahingot, jotka ovat aiheutuneet yhtäältä 11.1.2012 tehtyyn päätökseen johtaneen menettelyn kohtuuttomasta kestosta ja toisaalta hänen ammattitaudistaan.
Ratkaisu: Euroopan komission 11.1.2012 tekemä päätös, jolla päätetään menettely, joka oli aloitettu Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 73 artiklan nojalla A:n sairastuttua ammattitautiin, kumotaan. Euroopan komissio velvoitetaan maksamaan A:lle 3 500 euroa. Kanne hylätään muilta osin. Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Sosiaaliturva – Tapaturma- ja ammattitautivakuutus – Lääkärinlausunto – Lääketieteellisen lautakunnan harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat – Perusteluvelvollisuuden laajuus
(Henkilöstösääntöjen 73 artikla)
2. Virkamiehet – Sosiaaliturva – Tapaturma- ja ammattitautivakuutus – Lääkärinlausunto – Lääketieteelliselle lautakunnalle kuuluvan perusteluvelvollisuuden laajuus – Riittämättömät ja ristiriitaiset perustelut – Oikeudelliset seuraukset – Lääketieteellisen lautakunnan lausuntoon perustuvan päätöksen kumoaminen
(Henkilöstösääntöjen 73 artikla)
3. Virkamiehet – Sosiaaliturva – Tapaturma- ja ammattitautivakuutus – Lääkärinlausunto – Nimittävällä viranomaisella ei ole mahdollisuutta sivuuttaa lääketieteellisen lautakunnan arviointia
(Henkilöstösääntöjen 73 artikla)
4. Henkilöstökanne – Kumoamistuomio – Vaikutukset – Velvollisuus ryhtyä täytäntöönpanotoimiin – Toimielimen päätöksen lainvastaisuuden aiheuttaman odotustilanteen jatkuminen – Asianmukainen korvaus henkisestä kärsimyksestä
(SEUT 266 artikla; henkilöstösääntöjen 73 artikla)
5. Virkamiehet – Sosiaaliturva – Tapaturma- ja ammattitautivakuutus – Henkilöstösääntöihin perustuvan järjestelmän mukainen kiinteä korvaus – Täydentävää korvausta koskeva hakemus, joka perustuu virheeseen, joka on omiaan synnyttämään toimielimen vastuun – Täydentävää korvausta koskevan hakemuksen arvioiminen, jota varten tarvitaan lääkärinlausunto – Tutkimatta jättäminen henkilöstösääntöjen mukaisen järjestelmän mukaisesti käytävän menettelyn aikana
(Henkilöstösääntöjen 73 artikla)
1. Unionin virkamiesten tapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta annettujen yhteisten määräysten 22 artiklassa tarkoitetun lääketieteellisen lautakunnan osalta tämän lautakunnan antamia varsinaisia lääketieteellisiä arvioita on pidettävä lopullisina kun ne on annettu sääntöjenmukaisesti. Tuomioistuimen toimivaltaan kuuluu vain sen tarkastaminen, että toisaalta mainitun lautakunnan kokoonpano ja toiminta ovat sääntöjenmukaiset, ja toisaalta, että lautakunnan lausunto on sääntöjenmukainen ja erityisesti, voidaanko sen perusteluiden avulla arvioida toteamuksia, joille lausunto perustuu, ja onko lääketieteellisten toteamusten ja niistä johtuvien päätelmien välillä ymmärrettävä yhteys. Kun lääketieteellisen lautakunnan käsiteltäväksi on saatettu monitahoisia lääketieteellisiä kysymyksiä, jotka koskevat muun muassa vaikeasti selvitettävää taudinkuvaa tai asianomaisella virkamiehellä olevien vaivojen ja hänen unionin toimielimessä tekemänsä työn välistä syy-yhteyttä, lautakunnan on lausunnossaan esitettävä muun muassa asiakirja-aineiston seikat, joilla se perustelee kantaansa. Silloin kun lääketieteellisen lautakunnan kanta poikkeaa merkittävästi joistakin aikaisemmista, asianomaisen henkilön kannalta edullisemmista merkityksellisistä lääkärinlausunnoista, sen on myös täsmennettävä syyt, joiden vuoksi sen kanta poikkeaa niistä.
(ks. 62 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑79/09, AE v. komissio, 14.9.2010, 64 ja 65 oikeuskäytäntöviittauksineen
2. Unionin virkamiesten tapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta annettujen yhteisten määräysten 22 artiklassa tarkoitetun lääketieteellisen lautakunnan kertomuksessa on oltava perustelut, joiden avulla voidaan arvioida seikkoja, joille se perustuu ja muodostaa ymmärrettävä yhteys siinä olevien lääketieteellisten toteamusten ja päätelmien välille.
Kun lääketieteellinen lautakunta perustelee vakiintumispäivän vahvistamista esittämällä pelkkiä hallinnollisia toteamuksia ja muun muassa vain ilmoittaa päivän, jona lääkärit kokoontuivat ja saivat tiedot hänen potilastiedoistaan, on perusteluita pidettävä riittämättöminä.
Lisäksi kun lääketieteellinen lautakunta jättää kertomuksessaan noudattamatta omia aikaisempia lääketieteellisiä arviointejaan täsmentämättä lääketieteellisiä syitä, jotka johtivat sen tekemään tällaisia lausuntoja, ovat perustelut luonteeltaan ristiriitaiset.
Koska lääketieteellinen lautakunta käytti täten puutteellisia ja ristiriitaisia perusteluita, se ei tarjonnut asianomaiselle mahdollisuutta saada ymmärrettävää tietoa yhteydestä, jonka lääketieteellinen lautakunta aikoi muodostaa tekemiensä lääketieteellisten arviointien ja päätelmien välille hänen terveydentilansa vakiintumisen päiväyksen osalta.
Asianomaisen oikeudet hänen osittaisen pysyvän työkyvyttömyyden asteen vahvistamiseen ja näin ollen henkilöstösääntöjen 73 artiklan 2 kohdassa säädettyyn pääomaan sekä yhteisten määräysten 13 artiklassa säädettyyn pysyvää osittaista työkyvyttömyyttä koskevaan täydentävään korvaukseen voidaan kuitenkin määritellä vain sen mukaan, minä päivänä hänen terveydentilansa vakiintui ammattitaudin jälkeen, kun otetaan erityisesti huomioon, että 1.1.2006 tuli voimaan asteikko, jonka soveltaminen asianomaiseen henkilöön edellyttää, että hänen terveydentilansa on vakiintunut tämän asteikon voimaantulon jälkeen, mikä lääketieteellisen lautakunnan on vielä täsmennettävä siten, että se perustelee arviointinsa oikeudellisesti riittävällä tavalla.
Näin ollen lääketieteellisen lautakunnan antaman lausunnon perusteluiden puutteellisuuden toteaminen terveydentilan vakiintumisen päivän osalta on omiaan johtamaan tämän päiväyksen vahvistamisesta tehdyn päätöksen kumoamiseen.
(ks. 70–78 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: em. asia AE v. komissio, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia F‑31/10, Guittet v. komissio, 13.6.2012, 54 ja 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
3. Henkilöstösääntöjen säännöksillä, jotka koskevat lääketieteellistä lautakuntaa, joka on kutsuttu koolle 73 artiklan mukaisesti, on tarkoitus antaa lääketieteen asiantuntijoiden tehtäväksi kaikkien sellaisten lääketieteellisten kysymysten lopullinen arviointi, joita nimittävä viranomainen ei voi hallinnollisen kokoonpanonsa vuoksi suorittaa. Tämän seurauksena nimittävä viranomainen ei voi oikeudellista virhettä tekemättä sivuuttaa lääketieteellisen lautakunnan tekemiä lääketieteellisiä arviointeja paitsi jos on osoitettu, että nämä arvioinnit ovat merkityksettömiä koska ne on tehty sääntöjenvastaisesti. Siinä tapauksessa, että lääketieteellisen lautakunnan antama lääketieteellinen lausunto on virheellinen, nimittävä viranomainen ei kuitenkaan voi toimivaltaansa ylittämättä korvata tämän lautakunnan arviointia omalla arvioinnillaan lausumalla itse lääketieteellisistä kysymyksistä.
Terveydentilan vakiintumispäivän vahvistamisen osalta riittää kun muistutetaan, että terveydentilan vakiintuminen on lääketieteellinen käsite, jonka arviointi kuuluu lääketieteelliselle lautakunnalle ja jota ei voida vahvistaa sen mukaan, kuinka pitkän jakson ajalta lääketieteellinen hoito korvataan Euroopan unionin virkamiesten tapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta annettujen yhteisten määräysten mukaan.
Näin ollen vahvistaessaan terveydentilan vakiintumispäiväksi eri päivän kuin sen, jonka lääketieteellinen lautakunta oli vahvistanut, nimittävä viranomainen ylitti toimivaltansa ja sen päätöksessä on tältä osin oikeudellinen virhe.
(ks. 81–85 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑86/11, McCoy v. alueiden komitea, 7.5.2013, 78 kohta
4. Tapauksessa, jossa tuomiolla on kumottu toimielimen päätös, jossa on vahvistettu tietty pysyvän osittaisen työkyvyttömyyden aste, toimielimen tehtävänä on toteuttaa SEUT 266 artiklan mukaisesti tämän tuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet ja muun muassa toteuttaa laillisuusperiaatetta noudattaen kaikki toimenpiteet, joilla voidaan korvata kohtuullisesti haitta, joka kantajalle on kumotuista toimenpiteistä aiheutunut, tämän vaikuttamatta kuitenkaan kantajan mahdollisuuteen nostaa myöhemmin kanne toimenpiteistä, joita toimielin on toteuttanut kumoamistuomion täytäntöönpanoa varten.
Koska kumoamistuomion vaikutuksena kuitenkin on, ettei terveydentilan vakiintumista ole vielä vahvistettu, tässä vaiheessa ei voida vielä arvioida menettelyn keston kohtuullisuutta, koska kantajan työkyvyttömyyden asteen lopullista vahvistamista koskeva päätös, jolla tämä menettely saatetaan päätökseen, voidaan tehdä vasta sen jälkeen, kun on vahvistettu päivä, jona terveydentila katsotaan vakiintuneeksi.
Koska kantaja on kumoamistuomion johdosta jälleen tilanteessa, jossa hän joutuu odottamaan lopullista päätöstä henkilöstösääntöjen 73 artiklan nojalla aloitetussa menettelyssä, tällainen riidanalaisen päätöksen lainvastaisuudesta johtuva odottelun ja epävarmuuden pitkittyminen aiheuttaa henkistä kärsimystä, josta toimielimen on maksettava asianmukainen korvaus, jonka kohtuullinen määrä voidaan määritellä kumoamistuomion yhteydessä.
(ks. 90–92 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑132/03, Casini v. komissio, 15.9.2005, 98 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑15/05, Andres ym. v. EKP, 24.6.2008, 132 kohta ja asia F‑63/10, BL v. komissio, 13.6.2012, 108 kohta
5. Ammattitautiin sairastuneella virkamiehellä on oikeus hakea täydentävää korvausta yleisen lainsäädännön mukaan ainoastaan siinä tapauksessa, että henkilöstösääntöjen 73 artiklalla käyttöön otettu järjestelmä ei mahdollista asianmukaista korvausta. Näin ollen virkamiehen korvausvaatimusta, joka koskee virkamiehelle ammattitaudista aiheutuneen aineellisen vahingon ja henkisen kärsimyksen korvaamista, ei pääsääntöisesti voida ottaa tutkittavaksi, ellei henkilöstösääntöjen 73 artiklan nojalla aloitettua menettelyä ole saatettu päätökseen.
Siitä, että lääketieteellistä menettelyä ei ole saatettu päätökseen, ei voida järjestelmällisesti päätellä, että toimielimen väitetystä virkavirheestä aiheutuneen vahingon korvaamista koskeva vaatimus olisi ennenaikainen. Prosessiekonomian periaatteen mukaisesti yleisen vahingonkorvausvaatimuksen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että kantaja on jo turvautunut henkilöstösääntöjen mukaiseen korvausmenettelyyn.
Ammattitaudista aiheutuneen henkisen kärsimyksen ja aineellisen vahingon korvaamista koskeva vaatimus on ennenaikainen silloin, kun asianomaisen henkilön virkatehtävien hoitamisen olosuhteiden ja aiheutuneiden vahinkojen syy-yhteyden määrittäminen sekä kyseisten vahinkojen arviointi edellyttävät lääketieteellistä asiantuntija-apua, jolloin kyseistä syy-yhteyttä ja kyseistä vahinkoa ei voida määrittää ennen kuin henkilöstösääntöjen 73 artiklan nojalla aloitettu menettely on päättynyt.
(ks. 95–97 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑300/97, Latino v. komissio, 15.12.1999, 94 kohta ja asia T‑57/99, Nardone v. komissio, 10.12.2008, 56 kohta
Virkamiestuomioistuin: yhdistetyt asiat F‑124/05 ja F‑96/06, A ja G v. komissio, 13.1.2010, 151 ja 152 kohta