Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Augstākā tiesa (Senāts) (Latvia) on esittänyt 7.10.2019 – Euromin Holdings (Cyprus) Limited v. Finanšu un kapitāla tirgus komisija

(asia C-735/19)

Oikeudenkäyntikieli: latvia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Augstākā tiesa (Senāts)

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Euromin Holdings (Cyprus) Limited

Vastapuoli: Finanšu un kapitāla tirgus komisija

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko kansallinen lainsäädäntö julkisista ostotarjouksista 21.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/25/EY1 5 artiklan oikean soveltamisen vastainen, kun mainitussa lainsäädännössä vahvistetaan, että osakkeen hinta lasketaan pakollista takaisinostotarjousta varten jakamalla kohdeyhtiön nettovarallisuus (jotka sisältyvät määräysvaltaa vailla olevien omistajien osuuksiin eli vähemmistöosuuksiin) liikkeeseen laskettujen osakkeiden lukumäärällä?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi eli siten, että kohdeyhtiön nettovarallisuuteen ei pidä sisällyttää määräysvaltaa vailla olevien omistajien osuuksia tai vähemmistöosuuksia, voidaanko osakkeen hinnan vahvistamismenetelmää pitää julkisista ostotarjouksista 21.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/25/EY 5 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetulla tavalla selkeästi määriteltynä, kun sen ymmärtämiseksi on välttämätöntä soveltaa yhtä lainsäädännön kehittämistä oikeuskäytännöllä koskevaa menetelmää eli teleologista rajoittamista?

Onko kansallinen lainsäädäntö julkisista ostotarjouksista 21.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/25/EY 5 artiklan 4 kohdan eli käyvän hinnan vahvistamista koskevan säännön mukainen, kun siinä säädetään, että on valittava korkein hinta näistä kolmesta mahdollisesta vaihtoehdosta:

1)    hinta, jolla tarjouksen tekijä tai yhdessä hänen kanssaan toimivat henkilöt ostivat kohdeyhtiön osakkeet edellisten 12 kuukauden aikana. Jos osakkeet on ostettu eri hinnoilla, takaisinostohinta on osakkeiden korkein ostohinta 12 kuukauden aikana ennen takaisinostotarjouksen esittämistä koskevan lakisääteisen velvollisuuden syntymistä;

2)    osakkeen painotettu keskihinta säännellyillä markkinoilla tai monenvälisessä kaupantekojärjestelmässä, jolla on kyseisillä osakkeilla on käyty eniten kauppaa viimeisten 12 kuukauden aikana. Osakkeen painotettu keskihinta lasketaan 12 kuukauden ajalta ennen takaisinostotarjouksen esittämistä koskevan lakisääteisen velvollisuuden syntymistä;

3)    osakkeen arvo, joka lasketaan jakamalla kohdeyhtiön nettovarallisuus liikkeeseen laskettujen osakkeiden lukumäärällä. Nettovarallisuus lasketaan siten, että kohdeyhtiön yhteenlasketuista varoista vähennetään omien osakkeiden ja velkojen osuus. Jos kohdeyhtiöllä on osakkeita, joiden nimellisarvot poikkeavat toisistaan, osakkeen arvon laskemiseksi nettovarallisuus jaetaan sen prosenttiosuuden mukaan, joka vastaa osakkeen kutakin nimellisarvoa yhtiön osakepääomassa?

Jos kansallisessa lainsäädännössä vahvistettu laskentatapa, jossa käytetään julkisista ostotarjouksista 21.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/25/EY 5 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa jäsenvaltioille annettua harkintavaltaa, antaa tulokseksi 5 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan laskentatapaa korkeamman hinnan, onko direktiivin tavoitteen mukaista valita aina korkein hinta?

Jos yksityiselle aiheutuu vahinkoa Euroopan unionin oikeuden virheellisestä soveltamisesta, voidaanko kansallisessa lainsäädännössä säätää kyseisen vahingon korvaamista koskevasta rajoituksesta, jos tätä rajoitusta sovelletaan samalla tavoin sekä kansallisen lainsäädännön virheellisestä soveltamisesta aiheutuneisiin vahinkoihin että unionin oikeuden virheellisestä soveltamisesta aiheutuneisiin vahinkoihin?

Annetaanko julkisista ostotarjouksista 21.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/25/EY tähän asiaan sovellettavissa säännöksissä oikeuksia yksityisille eli täyttyykö siihen liittyvä edellytys, jonka perusteella valtion vahingonkorvausvastuu syntyy?

____________

1 EUVL 2004, L 142, s. 12.