VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
26 päivänä toukokuuta 2011
Asia F-40/10
Giorgio Lebedef
vastaan
Euroopan komissio
Henkilöstö – Virkamiehet – Vuosiloma – Vuosilomaoikeuden käyttämisen jälkeinen poissaolo ilman etukäteen myönnettävää lupaa – Palkan menettäminen – Henkilöstösääntöjen 60 artikla
Aihe: SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Giorgio Lebedef vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan Eurostatin pääjohtajan 11.8.2009 tekemän päätöksen, jonka mukaan hän menetti palkkansa viiden ja puolen päivän ajalta, koska hän oli ollut poissa tehtävistään (tätä päivien määrää vastaavan ajan) sen jälkeen, kun hän oli pitänyt vuosilomansa kokonaisuudessaan, ja ilman hänen esimiehensä etukäteen myöntämää lupaa.
Ratkaisu: Kanne hylätään. Kantaja vastaa kaikista oikeudenkäyntikuluista.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Lomat – Vuosiloma – Loma, jonka seurauksena vuosilomaoikeus ylittyy – Etukäteen myönnettävää lupaa koskeva edellytys – Sillä, että virkamies on siirretty puoliaikaisesti henkilöstön edustuksen tehtäviin, ei ole merkitystä
(Henkilöstösääntöjen 60 artikla)
2. Virkamiehet – Lomat – Vuosiloma – Komission käyttöön ottama järjestelmä – Loma, jonka seurauksena vuosilomaoikeus ylittyy – Etukäteen myönnettävää lupaa koskeva edellytys – Perusteluvelvollisuus
(Henkilöstösääntöjen 60 artikla)
3. Virkamiehet – Luvaton poissaolo – Asian korjaaminen jälkikäteen – Edellytykset
(Henkilöstösääntöjen 60 artikla)
4. Virkamiehet – Virkamiehelle vastainen päätös – Perusteluvelvollisuuden laajuus
(Henkilöstösääntöjen 25 artikla)
5. Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Päätös, joka on tehty työpaikkakiusaamista koskevassa asiayhteydessä – Kiusaamisen ja riidanalaisen päätöksen välistä yhteyttä koskeva vaatimus
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
6. Virkamiehet – Työpaikkakiusaaminen – Käsite
(Henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohta)
1. Henkilöstösääntöjen 60 artiklan sanamuodosta seuraa, että asianomaisen virkamiehen esimiehen on myönnettävä ennakkoon lupa sellaista vuosilomaa varten, jonka seurauksena vuosilomaoikeus ylittyy. Tältä osin virkamies, jolle tällaista lupaa ei ole myönnetty, ei voi vedota siihen, ettei hän tosiasiallisesti työskentele yksikössään, koska hänet on siirretty puoliaikaisesti henkilöstön edustuksen tehtäviin.
Sen periaatteen mukaan, jonka mukaan sääntöjen rikkominen ei saa koitua sääntöjä rikkoneen eduksi, virkamiehen sääntöjenvastaiset poissaolot jäljellejäävän puolikkaan työajan puitteissa eivät vapauta tätä virkamiestä vuosilomia koskevien sääntöjen noudattamisesta. Näin ollen kun virkamies on ollut poissa tarkistamatta etukäteen, onko hänen lomahakemuksensa hyväksytty, hänen poissaolonsa on sääntöjenvastainen sen edellytyksen kannalta, jonka mukaan hänen on saatava sitä varten etukäteen esimiehen lupa.
(ks. 26 ja 30 kohta)
Viittaukset:
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑364/09 P, Lebedef v. komissio, 16.12.2010 ja asia T‑52/10 P, Lebedef v. komissio
Virkamiestuomioistuin: asia F‑39/08, Lebedef v. komissio, 7.7.2009 ja asia F‑54/09, Lebedef v. komissio, 30.11.2009
2. Komission toteuttamien lomia koskevien täytäntöönpanosäännösten yhteydessä asianomaisen virkamiehen esimiehen on hyväksyttävä ennalta vuosiloma, jonka seurauksena vuosilomaoikeus ylittyy. Lupa voidaan myöntää vain poikkeustapauksessa ja hakemus on perusteltava. Koska tällainen lupa on myönnettävä ennen kuin asianomainen aloittaa loman, asian on välttämättä oltava samalla tavoin kun on kyse siitä, millä perusteella esimies on päättänyt joko hyväksyä tai hylätä haetun luvan. Näin ollen hakemusta ei voida pitää perusteltuna, kun selitykset on esitetty jälkikäteen ja kun ne eivät ole olleet esimiehen saatavilla silloin, kun hän on päättänyt jättää lomahakemuksen hyväksymättä. Näin ollen esimiestä ei voida arvostella siitä, ettei hän ole hyväksynyt tällaista hakemusta.
Lisäksi se seikka, että vaadittu etukäteen myönnettävä lupa voidaan myöntää vain poikkeuksellisesti ja että asianomaisen virkamiehen esimies vastaa siitä, merkitsee väistämättä, että hallinnolla on asiassa laaja harkintavalta, jota se käyttää sisäistä järjestäytymistä koskevan toimivaltansa nojalla.
(ks. 26, 31 ja 32 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑39/08, Lebedef v. komissio, 7.7.2009, 55 kohta ja asia F‑54/09, Lebedef v. komissio, 30.11.2009, 48 kohta
3. Virkamiehen sääntöjenvastaisia poissaoloja ei voida hyväksyä jälkikäteen myöhässä esitettyjen sellaisten todistusten perusteella, joista käy ilmi, että virkamies on osallistunut ammattiyhdistystoimintaan tai henkilöstösääntöjen mukaisiin henkilöstön edustuksen tehtäviin, koska henkilöstösääntöjen 60 artiklan mukaan tällainen hyväksyminen on mahdollista vain sairaus- tai onnettomuustapauksissa. Toimivaltaisen viranomaisen on joka tapauksessa, myös silloin kun on esitetty jälkikäteen annettuja todistuksia, voitavaa säilyttää tietty valvontaoikeus itsellään ja arvioida sitä, onko luvattomana pidetyn poissaolon oikaiseminen jälkikäteen perusteltua.
(ks. 32 kohta)
4. Virkamiestä koskevan unionin toimielimen päätöksen puutteellisia perusteluita voidaan korjata valitukseen annetun vastauksen yhteydessä esitetyillä asianmukaisilla perusteluilla, koska näiden perusteluiden oletetaan vastaavan sen päätöksen perusteluita, josta valitus tehtiin.
(ks. 38 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑221/02, Lebedef v. komissio, 18.9.2003, 62 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑57/06, Hinderyckx v. neuvosto, 7.11.2007, 25 kohta
5. Se, että virkamieheen kohdistuva työpaikkakiusaaminen on väitetysti näytetty toteen, ei merkitse, että kaikki asianomaiselle virkamiehelle vastaiset päätökset, jotka tekemisen ajankohtansa kannalta liittyvät työpaikkakiusaamisen asiayhteyteen, olisivat lainvastaisia. Kyseessä olevan työpaikkakiusaamisen ja riidanalaisen päätöksen perustelujen välillä on myös oltava yhteys.
(ks. 42 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑2/09, Menghi v. ENISA, 24.2.2010, 69 kohta ja asia F‑45/10, AO v. komissio, 4.4.2011, 39 kohta
6. Loman epäämistä yksikön asianmukaisen toiminnan turvaamiseksi ei lähtökohtaisesti voida pitää merkkinä työpaikkakiusaamisesta. Asian laita on sitä suuremmalla syyllä täten kun virkamies on laiminlyönyt vaaditut hallinnolliset muodollisuudet, koska hän ei ollut ennen poissaoloaan saanut esimiehensä myöntämää lupaa. Samoista syistä on katsottava, ettei virkamies voi perustellusti väittää, että hänen lomahakemuksensa hylkääminen tai tämän hakemuksen oikaisematta jättäminen myöhemmin on toimintaa, joka voidaan luokitella työpaikkakiusaamiseksi.
(ks. 45 ja 46 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑144/03, Schmit v. komissio, 4.5.2005, 78 kohta ja asia T‑154/05, Lo Giudice v. komissio, 25.10.2007, 107 kohta