VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS
15 päivänä joulukuuta 2010
Yhdistetyt asiat F-95/10 R ja F-105/10 R
Eberhard Bömcke
vastaan
Euroopan investointipankki (EIP)
Henkilöstö – Euroopan investointipankin henkilöstö – Välitoimimenettely – Henkilöstön edustajat – Irtisanominen viran puolesta – Fumus boni jurisia koskeva edellytys ei täyty
Aihe: Yhtäältä EIP:n henkilöstösääntöjen 41 artiklaan ja toisaalta SEUT 278 artiklaan ja EA 157 artiklaan sekä Euratomin perustamissopimukseen sen 106 A artiklan nojalla sovellettavaan SEUT 279 artiklaan perustuvat kanteet, joissa Eberhard Bömcke vaatii virkamiestuomioistuinta ensinnäkin lykkäämään sen 22.9.2010 tehdyn EIP:n päätöksen täytäntöönpanoa, jolla todetaan, että hänen henkilöstön edustajan toimikautensa on päättynyt sen vuoksi, että hän on ollut poissa peräkkäin yli neljän kuukauden ajan, toiseksi lykkäämään sen 12.10.2010 tehdyn EIP:n päätöksen täytäntöönpanoa, jolla todetaan, että hänen henkilöstön edustajan toimikautensa on päättynyt, ja lykkäämään henkilöstökomitean osittaista valintaa hänen vapaaksi tulleen toimikautensa, jonka on ollut tarkoitus olla voimassa 1.–8.12.2010, täyttämiseksi.
Ratkaisu: Välitoimihakemukset yhdistetyissä asioissa F‑95/10 R ja F‑105/10 R hylätään. Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
Tiivistelmä
1. Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Välitoimet – Myöntämisedellytykset – ”Fumus boni juris” – Kiireellisyys – Kumulatiivisuus – Kaikkien kysymyksessä olevien intressien vertailu – Tutkimisjärjestys ja tarkastustapa – Välitoimista päättävän tuomarin harkintavalta
(SEUT 278 ja SEUT 279 artikla; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohta)
2. Virkamiehet – Sairausloma – Ennenaikaisen työhön palaamisen hyväksyttävyys
1. Väliaikaisen oikeussuojan yhteydessä kiireellisyyttä ja sitä, onko hakemus ilmeisesti perusteltu (fumus boni juris), koskevat edellytykset ovat kumulatiivisia, joten välitoimihakemus on hylättävä, jos jokin näistä edellytyksistä ei täyty. Välitoimista päättävän tuomarin on myös tarvittaessa vertailtava kaikkia kysymyksessä olevia intressejä.
Tässä kokonaisarvioinnissa välitoimista päättävällä tuomarilla on laaja harkintavalta, ja hän voi asian ominaispiirteiden perusteella vapaasti päättää, miten ja millaisessa järjestyksessä hän tutkii nämä erilaiset edellytykset, sillä ei ole olemassa oikeussääntöä siitä, miten hänen olisi arvioitava sitä, onko asiassa tarpeen määrätä välitoimia.
(ks. 45 ja 46 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑173/99 R, Elkaïm ja Mazuel v. komissio, 10.9.1999 (Kok. H., s. I‑A‑155 ja II‑811, 18 kohta) ja asia T‑120/01 R, De Nicola v. EIP, 9.8.2001 (Kok. H., s. I‑A‑171 ja II‑783, 12 ja 13 kohta)
Virkamiestuomioistuin: asia F‑38/06 R, Bianchi v. ETFö, 31.5.2006 (Kok. H., s. I‑A‑1‑27 ja II‑A‑1‑93, 20 ja 22 kohta)
2. Sairauslomalla olevaa työntekijää ei ole kielletty palaamasta työskentelemään ennen työkyvyttömyyden osoittavassa lääkärintodistuksessa vahvistetun työkyvyttömyyden ennakoitua päättymisajankohtaa, jos kyseinen työntekijä katsoo, että hän voi jälleen hoitaa tehtäviään. Vaikka lääkärintodistuksen toimittaminen luo siten olettaman siitä, että työntekijä on ja pysyy sairauslomalla koko kyseisen todistuksen kattaman ajanjakson, tällainen olettama ei ole sellainen, etteikö sitä voitaisi kumota, ja asianomaisen työntekijän on mahdollista osoittaa, että hän on palannut työhön ennen kuin kyseisessä todistuksessa vahvistettu työkyvyttömyysaika on päättynyt.
Yksikön etu kuitenkin edellyttää, että työntekijän hallinnollisesta tilanteesta ei ole epäselvyyttä. Koska työntekijän ennenaikainen paluu on työnantajan kannalta uusi seikka, yksikön moitteeton järjestäminen voi näet edellyttää, että työnantaja ryhtyy toimenpiteisiin työn järjestämiseksi.
Kun otetaan huomioon yksikön etu ja siitä seuraava työntekijöiden hallinnollisen aseman selkeyden tarve, ei siis ole kohtuutonta, että työnantaja kieltäytyy sellaisen työntekijän osalta, joka väittää palanneensa työhön ennen toimittamassaan lääkärintodistuksessa vahvistetun työkyvyttömyysajan päättymistä, kyseenalaistamasta kyseisen todistuksen todistusvoimaa, jos tällainen ennenaikainen työhön palaaminen ei ilmene yksiselitteisesti kyseisen työntekijän käyttäytymisestä.
Tältä osin ei voida automaattisesti päätellä pelkästään siitä, että työntekijä on satunnaisesti paikalla toimistossaan, että hän työskentelee uudelleen eikä hän ole sairauslomalla, kuten hänen toimittamansa lääkärintodistus osoittaa.
Toimielin voi näin ollen vedota oikeutetusti työntekijän hallinnollisen aseman selkeyteen edellyttääkseen tarvittaessa, että työntekijä, joka haluaa ennenaikaisesti palata työhän, ilmoittaa työnantajalleen nimenomaisesti tällaisesta työhön palaamisesta. Toimielin voi vedota siihen oikeutetusti myös edellyttääkseen, että tilanteessa, jossa työntekijästä tulee uudelleen työkyvytön sen jälkeen, kun hän on palannut tällä tavalla uudelleen työhön, asianomainen toimittaa työnantajalleen uuden lääkärintodistuksen perustellakseen poissaolonsa.
(ks. 54–58 kohta)