EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(ensimmäinen jaosto)
18 päivänä toukokuuta 2015
Asia F‑44/14
Jaana Pohjanmäki
vastaan
Euroopan unionin neuvosto
Henkilöstö – Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Nimittävän viranomaisen ja neuvoa-antavan ylennyskomitean tehtävät – Arviointikertomusten puuttuminen – Neuvoa-antavan ylennyskomitean jäsenet eivät ole tutkineet arviointikertomuksia – Neuvoa-antavan ylennyskomitean esittelijän ja entisen arvioijan tehtävien yhteensopivuus – Ilmeinen arviointivirhe – Palkkaluokassa saavutettu virkaikä – Hoidettujen vastuullisten tehtävien taso – Huolenpitovelvollisuus
Aihe: SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Jaana Pohjanmäki vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan unionin neuvoston päätöksen olla ylentämättä häntä palkkaluokkaan AD 13 vuoden 2013 ylennyskierroksella sekä velvoittamaan neuvoston korvaamaan hänelle henkisen kärsimyksen, jota hän väittää kyseisestä päätöksestä aiheutuneen.
Ratkaisu: Kanne hylätään. Jaana Pohjanmäki vastaa puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan. Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan puolet Pohjanmäen oikeudenkäyntikuluista.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Yksityiskohtaiset menettelysäännöt – Arviointikertomusten huomioon ottaminen – Epätäydellinen ja sääntöjenvastainen henkilökansio – Seuraukset
(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)
2. Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Yksityiskohtaiset menettelysäännöt – Arviointikertomusten huomioon ottaminen – Neuvoa-antavien ylennyskomiteoiden suorittama etukäteistutkimus – Yksityiskohtaiset menettelysäännöt – Tilanne, jossa vain yksi neuvoa-antavan ylennyskomitean jäsen on tutustunut arviointikertomuksiin –Hyväksyttävyys
(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)
3. Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Yksityiskohtaiset menettelysäännöt – Arviointikertomusten huomioon ottaminen – Neuvoa-antavien ylennyskomiteoiden suorittama etukäteistutkimus – Yksityiskohtaiset menettelysäännöt – Tilanne, jossa arviointikertomuksiin on tutustunut neuvoa-antavan ylennyskomitean jäsen, joka on ollut kyseisen virkamiehen arvioija – Hyväksyttävyys
(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)
4. Henkilöstökanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Hylkäävä päätös – Riidanalaisen toimen perustelujen korvaaminen
(Henkilöstösääntöjen 45, 90 ja 91 artikla)
5. Virkamiehet – Ylennys – Ylennysperusteet – Ansiot – Virkaiän huomioon ottaminen – Toissijaisuus – Ansioiden ajallisen pysyvyyden huomioon ottaminen –Vaikutus
(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)
6. Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Hallinnon harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Rajat – Ilmeinen arviointivirhe – Käsite
(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)
7. Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Hallinnon harkintavalta – Seikat, jotka voidaan ottaa huomioon – Hoidettujen vastuualueiden taso
(Henkilöstösääntöjen 5 ja 45 artikla)
8. Virkamiehet – Ylennys – Ylentämättä jääneen henkilön tekemä hallinnollinen valitus – Hylkäävä päätös – Perusteluvelvollisuus – Ulottuvuus – Perustelujen puutteellisuus – Asian korjaaminen oikeudenkäynnin aikana – Edellytykset
(Henkilöstösääntöjen 25 ja 45 artikla)
1. Ylentämättä jättämistä koskevan päätöksen kumoamiseksi ei riitä, että ylennettäväksi ehdolla olevan virkamiehen asiakirja-aineisto on sääntöjenvastainen ja epätäydellinen, koska tämän lisäksi on osoitettava, että tämä seikka on vaikuttanut ratkaisevasti ylennysmenettelyyn.
Kun kyseessä on sääntöjenvastaisuus, joka perustuu siihen, että virkamiehen suorituksista ei ole ollut käytettävissä tietoja kahdelta jaksolta, jotka kattavat yhteensä seitsemän kuukautta, ei ole osoitettu, että tämä sääntöjenvastaisuus olisi voinut vaikuttaa ratkaisevasti ylennysmenettelyyn. Kaiken kaikkiaan seitsemän kuukauden jakso, jonka aikana asianomaisen suorituksia ei ole arvioitu arviointikertomuksissa, on näet hyvin lyhyt verrattuna kahdeksaan vuoteen, jotka hän on ollut kyseisessä palkkaluokassa, eikä asianomainen ole osoittanut eikä edes väittänyt, että hänen ansionsa olisivat olleet näiden seitsemän kuukauden aikana niin merkittäviä, että vertailevan tutkimuksen tulos olisi voinut olla erilainen, jos nämä ansiot olisi otettu huomioon.
(ks. 41, 43 ja 44 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: tuomio Sabbag Afota v. neuvosto (F‑9/11, EU:F:2011:196, 42–44 kohta)
2. Jos toimielimen käyttöön ottama ylennysjärjestelmä mahdollistaa sen, että kunkin neuvoa-antavan ylennyskomitean keskuudesta nimetään esittelijä, jonka tehtävänä on tutkia asiakirja-aineisto ja arviointikertomukset ja esitellä ne neuvoa-antavalle ylennyskomitealle, siitä, että yhden ylennyskelpoisen virkamiehen arviointikertomuksiin on tutustunut vain yksi neuvoa-antavan ylennyskomitean jäsen, ei voida päätellä, että ansioiden vertailu olisi kokonaisuutena sääntöjenvastainen. Koska myöskään toimielimen sisäisissä säännöissä ei säädetä menettelystä tai erityisistä muotosäännöistä neuvoa-antavan ylennyskomitean esittelijän nimeämistä varten, riittää, että yksi neuvoa-antavan ylennyskomitean jäsenistä tutustuu arviointikertomuksiin, jotta voidaan katsoa, että tämä henkilö on toiminut esittelijänä neuvoa-antavassa ylennyskomiteassa.
(ks. 46 kohta)
3. Jos toimielimen käyttöön ottama ylennysjärjestelmä mahdollistaa sen, että kuhunkin neuvoa-antavaan ylennyskomiteaan nimetään esittelijä, jonka tehtävänä on tutustua asiakirja-aineistoon ja arviointikertomuksiin ja esitellä ne neuvoa-antavalle ylennyskomitealle, ja sen mukaan yhden ylentämiskelpoisen virkamiehen ensimmäinen arvioija on neuvoa-antavan ylennyskomitean jäsen, tämän jäsenen on pidätyttävä osallistumasta kyseistä virkamiestä koskevaan keskusteluun. Ei ole kuitenkaan syytä laajentaa viimeksi mainitun säännön ulottuvuutta niin laajaksi, että siihen sisältyisi myös esittelijän tehtävä, jota kyseisen jäsenen on hoidettava neuvoa-antavassa ylennyskomiteassa asiakirja-aineiston ja asiaa koskevien kertomusten tutkimisvaiheessa.
(ks. 49 kohta)
4. Oikeudenkäyntiä koskevan menettelyn kehittyminen mahdollistaa sen, että hallinto tutkii hallinnollisen valituksen vaiheessa riidanalaisen toimen uudelleen uusien tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella ja muuttaa tai täydentää tarvittaessa perusteluja, joiden nojalla se toteutettiin.
(ks. 52 kohta)
Viittaukset:
Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio Mocová v. komissio (T‑347/12 P, EU:T:2014:268, 34, 35 ja 45 kohta)
Virkamiestuomioistuin: tuomio AZ v. komissio (F‑26/10, EU:F:2011:163, 38 kohta) ja BD v. komissio (F‑36/11, EU:F:2012:49, 47 kohta)
5. Henkilöstösääntöjen 45 artiklassa määrätään, että ylennys suoritetaan yksinomaan tekemällä valinta ansioituneimpien ylennyskelpoisten virkamiesten joukosta. Näin ollen virkamiehen ylennyksen kannalta palkkaluokassa ja yksikössä saavutettu virkaikä otetaan huomioon vain toissijaisena perusteena siinä tapauksessa, että hänen ansionsa ja muiden ylennyskelpoisten virkamiesten ansiot ovat yhtä suuria.
Ansioiden ajallista pysyvyyttä koskeva peruste ei ole erillinen henkilöstösääntöjen 45 artiklassa mainituista kolmesta perusteesta vaan kuuluu suoraan niistä ensimmäiseen, joka perustuu virkamiehistä laadittaviin arviointikertomuksiin, ja antaa nimittävälle viranomaiselle mahdollisuuden saattaa oikeudenmukaiseen tasapainoon tavoite varmistaa sellaisten lahjakkaiden virkamiesten nopea urakehitys, jotka erottuvat muista poikkeuksellisen hyvän suoritustasonsa perusteella, ja tavoite varmistaa tavanomainen ura virkamiehille, jotka ovat osoittaneet pitkän ajanjakson kuluessa jatkuvasti korkeaa suoritustasoa.
(ks. 57 ja 58 kohta)
Viittaukset:
Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio Stols v. neuvosto (T‑95/12 P, EU:T:2014:3, 40–45 kohta)
Virkamiestuomioistuin: tuomio Barbin v. parlamentti (F‑68/09, EU:F:2011:11, 91 kohta) ja tuomio Nieminen v. neuvosto (F‑81/12, EU:F:2014:50, 43 ja 44 kohta, valitus vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, tuomio T‑464/14 P)
6. Nimittävällä viranomaisella on laaja harkintavalta sen vertaillessa ylennettäviksi ehdolla olevien virkamiesten ansioita, ja unionin tuomioistuinten valvonnan on rajoituttava tässä yhteydessä sen selvittämiseen, ettei hallinto ole ylittänyt sille asetettuja rajoja ja ettei se ole käyttänyt valtaansa ilmeisesti virheellisellä tavalla, kun otetaan huomioon keinot ja perusteet, joiden vuoksi hallinto on voinut päätyä tekemäänsä arviointiin. Tuomioistuimet eivät siten voi korvata omalla arvioinnillaan nimittävän viranomaisen ehdolla olevien virkamiesten ansioista ja pätevyydestä suorittamaa arviota.
Tässä yhteydessä virhe on ilmeinen, kun se on helposti havaittavissa ja se voidaan todeta selvästi niiden arviointiperusteiden valossa, joita lainsäätäjä on tarkoittanut käytettäväksi ylennyspäätöksiä tehtäessä. Tästä seuraa, että sen osoittamiseksi, että hallinto on tosiasioita arvioidessaan tehnyt ilmeisen virheen, joka on omiaan oikeuttamaan päätöksen kumoamisen, kantajan on esitettävä riittävät todisteet siitä, etteivät hallinnon esittämät arvioinnit ole uskottavia. Ilmeistä arviointivirhettä koskeva peruste on toisin sanoen hylättävä, jos kyseenalaistettua arviointia voidaan kantajan esittämistä seikoista huolimatta pitää totena tai pätevänä.
(ks. 61 ja 62 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: tuomio AC v. neuvosto (F‑9/10, EU:F:2011:160, 22–24 kohta) ja tuomio Nieminen v. neuvosto (EU:F:2014:50, 59 kohta)
7. Henkilöstösääntöjen 5 artiklassa vahvistetun palkkaluokan ja tehtävän vastaavuuden periaatteen mukaan samaan palkkaluokkaan kuuluvien virkamiesten ja toimihenkilöiden oletetaan toimivan tehtävissä, jotka ovat vastuullisuudeltaan toisiaan vastaavia. Näin ollen hallinnon on vertaillessaan ylennyskelpoisten virkamiesten ansioita otettava huomioon ylennyskelpoisen virkamiehen tehtävien vastuullisuuden taso, jos ne ovat vastuullisempia kuin tehtävät, joita hänen palkkaluokkansa virkamiehelle tavanomaisesti annetaan.
(ks. 66 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: tuomio Merhzaoui v. neuvosto (F‑18/09, EU:F:2011:180, 59 kohta)
8. Vaikka nimittävän viranomaisen ei tarvitse perustella ylennyspäätöksiään ylentämättä jääneille virkamiehille, sen on sitä vastoin perusteltava ylentämättä jääneen virkamiehen valituksen hylkäävä päätös, ja tämän hylkäävän päätöksen perustelujen on vastattava sen päätöksen perusteluja, josta hallinnollinen valitus oli tehty.
Tässä yhteydessä sitä, ovatko perustelut riittävät, on arvioitava niiden väitteiden keskeisiin seikkoihin nähden, joihin toimielin vastaa. Koska ylentämiset suoritetaan henkilöstösääntöjen 45 artiklan mukaisesti valitsemalla, on riittävää, että valituksen hylkäämisen perusteluissa viitataan siihen, että virkamiehen yksittäistapauksessa on sovellettu ylentämistä koskevia lainmukaisia ja henkilöstösääntöjen mukaisia edellytyksiä.
Tältä osin nimittävän viranomaisen alustavia perusteluja voidaan täydentää käsittelyn aikana.
(ks. 79, 80 ja 83 kohta)
Viittaukset:
Unionin yleinen tuomioistuin: määräys Van Neyghem v. neuvosto (T‑113/13 P, EU:T:2013:568, 17 kohta)
Virkamiestuomioistuin: tuomio AC v. neuvosto (EU:F:2011:160, 29 kohta); tuomio Sabbag Afota v. neuvosto (EU:F:2011:196, 65 kohta) ja tuomio Bouillez ym. v. neuvosto (F‑11/11, EU:F:2012:8, 22 kohta)