JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

NIILO JÄÄSKINEN

21 päivänä marraskuuta 2013 (1)

Asia C‑360/12

Coty Germany GmbH, aikaisemmin Coty Prestige Lancaster Group GmbH,

vastaan

First Note Perfumes NV

(Ennakkoratkaisupyyntö – Bundesgerichtshof (Saksa))

Kansainvälinen toimivalta siviilioikeudellisissa asioissa – Asetus (EY) N:o 40/94 – 93 artiklan 5 kohta – Toimivalta yhteisön tavaramerkin loukkausta koskevissa asioissa – Asetus (EY) N:o 44/2001 – 5 artiklan 3 alakohta – Erityinen toimivalta sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa – Vastaajan toisessa jäsenvaltiossa toteuttama teko, joka katsotaan avustamiseksi asiaa käsittelevän tuomioistuimen sijaintijäsenvaltion alueella tapahtuneessa loukkaustoimessa tai säännöstenvastaisessa toimessa





I       Johdanto

1.        Bundesgerichtshofin (Saksa) esittämässä ennakkoratkaisupyynnössä unionin tuomioistuinta pyydetään ratkaisemaan, voiko jäsenvaltion tuomioistuimen kansainvälinen toimivalta perustua pelkästään siihen, että oikeudenvastaisiksi väitetyt kolmannen osapuolen toteuttamat teot luetaan vastaajan syyksi sen perusteella, että sen katsotaan osallistuneen niihin välillisesti toisessa jäsenvaltiossa, ikään kuin se olisi toiminut myös asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimialueella.

2.        Nämä ongelmat ovat tulleet esiin aivan ensimmäistä kertaa tulkittaessa yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94(2) 93 artiklan 5 kohdassa esitettyä toimivaltasääntöä, kun kyse on vastaajan väitetystä epäsuorasta myötävaikutuksesta kolmannen osapuolen tekemiin loukkaustoimiin.

3.        Koska tämä ennakkoratkaisupyyntö koskee toiseksi tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001(3) 5 artiklan 3 alakohtaa, se on jatkoa joukolle viimeaikaisia tapauksia, jotka koskevat kysymystä siitä, voiko liittymä kolmannen osapuolen tekemiin säännöstenvastaisiin toimiin olla perusteena kyseisen säännöksen mukaiselle toimivallalle.(4) Asian tämän näkökohdan tarkastelu tuo esiin kahden oikeuskäytäntölinjan välisen jännitteen; toinen puoltaa tämän säännöksen suppeampaa tulkintaa kuin toinen, mikä unionin tuomioistuimen on otettava huomioon.

4.        Lisäksi kansallisen tuomioistuimen esittämät kaksi kysymystä ovat vuorovaikutuksessa keskenään, koska ensimmäinen koskee erityisesti sen määrittämistä, missä määrin – edellyttäen, että tarkoitetun kaltainen laajennettu toimivalta hyväksytään Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 3 alakohdan yhteydessä – tätä tulkintaa voitaisiin soveltaa tavaramerkkiasetuksen 93 artiklan 5 kohtaan. Näin ollen on tarkasteltava myös näiden kahden asetuksen välisiä mahdollisia yhteyksiä.

5.        Käytännössä tämän ennakkoratkaisupyynnön aiheena on saksalaisen yhtiön belgialaista yhtiötä vastaan tuomioistuimessa Saksassa nostama kanne, jonka perusteena on se, että kyseinen belgialainen yhtiö oli avustanut yhteisön tavaramerkin, jonka haltija saksalainen yhtiö on, loukkauksessa ja toiminut sopimatonta kilpailua edistävällä tavalla kyseisen saksalaisen yhtiön vahingoksi. Unionin tuomioistuimelta tiedustellaan tässä yhteydessä, voiko Saksan tuomioistuinten toimivalta perustua siihen, että vastaajan, joka on toiminut Belgiassa, oletetaan avustaneen saksalaisen yrittäjän, jota vastaan ei ole nostettu kannetta, Saksassa toteuttamien oikeudenvastaisten tekojen toteuttamisessa.

II     Pääasia, ennakkoratkaisukysymykset ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa

6.        Coty Germany GmbH(5) (jäljempänä Coty Germany) valmistaa ja myy hajuste- ja kosmetiikkatuotteita Saksassa. Se myy muun muassa naisille suunnattua hajustetta rekisteröimäänsä kolmiulotteista yhteisön tavaramerkkiä, jonka oikeudet se omistaa, mukailevassa pullossa.

7.        First Note Perfumes N.V. (jäljempänä First Note Perfumes) harjoittaa Belgiassa hajusteiden tukkumyyntiä. Se myi tammikuussa 2007 erään kuvastotuotteensa Stefan P. Warenhandelille (jäljempänä Stefan P.), joka harjoitti liiketoimintaa Saksassa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että tilatut naisille tarkoitetut hajustepullot toimitettiin Belgiassa. Coty Germanyn mukaan Stefan P. myi kyseiset tuotteet edelleen myöhemmin, toisin sanoen elokuussa 2007, Saksan alueella.

8.        Coty Germany piti sitä, että hajustetta myytiin tavaramerkkiä, jonka haltija se on, muistuttavissa pulloissa, tavaramerkkiloukkauksena, säännöstenvastaisena vertailevana mainontana ja sopimattomana jäljitelmänä ja nosti saksalaisessa tuomioistuimessa kanteen yksinomaan First Note Perfumesia vastaan;(6) siinä se vaati, että tämä velvoitetaan yhtäältä antamaan jälleenmyyjäänsä koskevat tiedot ja toisaalta korvaamaan kaikki ne vahingot, joita sille on aiheutunut tai aiheutuu kyseisen tuotteen Saksassa tapahtuvasta myynnistä, sekä korvaamaan sille oikeudenkäyntiä edeltäneeseen menettelyyn liittyvät kulut.

9.        Koska näitä vaatimuksia koskeva ensimmäisessä oikeusasteessa annettu hylkäävä tuomio pysytettiin valituksen johdosta annetulla tuomiolla sillä perusteella, ettei Saksan tuomioistuimilla ollut kansainvälistä toimivaltaa, Coty Germany haki Revision-valituksella muutosta Bundesgerichtshofissa. Se vetosi kyseisen yhteisön tavaramerkin loukkaamiseen ja sopimattomana kilpailuna pidettävien käytäntöjen harjoittamiseen.

10.      Bundesgerichtshof toteaa yhteisön tavaramerkkiin liittyen, että tavaramerkkiasetuksen 93 artiklan 5 kohdan(7) mukaan Saksan tuomioistuinten kansainvälisen toimivallan kannalta ratkaisevaa on se, voiko Coty Germany pätevästi väittää, että ainoa vastaaja on loukannut tavaramerkkiä Saksassa.

11.      First Note Perfumesin voidaan kuitenkin katsoa osallistuneen sellaiseen toimeen Saksan alueella ainoastaan Belgiassa tapahtuneen kyseessä olevien hajustepullojen Stefan P:lle tapahtuneen myynnin perusteella; Stefan P. on tämän jälkeen syyllistynyt Saksassa kyseisen asetuksen 9 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen b alakohdassa(8) tarkoitettuun tavaramerkkiloukkaukseen. Coty Germany on tässä yhteydessä esittänyt, että First Note Perfumes oli myötävaikuttanut sen oikeuksien väitettyyn loukkaukseen Saksassa, sillä se ei ottanut huomioon sitä, että sen saksalainen asiakas aikoi myydä Belgiassa ostamaansa tuotetta edelleen Saksassa, ja First Note Perfumes oli näin ollen avustanut kyseistä asiakasta ja oli siten myös vastuussa loukkauksen tunnusmerkistön toteuttamisessa.

12.      Lisäksi se väittää, että siltä osin kuin on kyse sopimatonta kilpailua koskevan Saksan oikeuden loukkaamiseen perustuvista Coty Germanyn väitteistä,(9) Saksan tuomioistuimet ovat toimivaltaisia First Note Perfumesia vastaan nostetun kanteen osalta Bryssel I -asetuksen 5 artiklan 3 alakohdan(10) mukaan vahingon ilmenemispaikkakunnan perusteella. Sen mukaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tavaramerkkiasetuksesta esittämät kysymykset nousevat siten esiin vastaavasti tässä yhteydessä.

13.      Bundesgerichtshof päätti 31.7.2012 tekemällään päätöksellä lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko [tavaramerkkiasetuksen] 93 artiklan 5 kohtaa tulkittava siten, että loukkaustoimi on tapahtunut jäsenvaltion (jäsenvaltio A) alueella tavaramerkkiasetuksen 93 artiklan 5 kohdan mukaisesti, jos toisen jäsenvaltion (jäsenvaltio B) alueella tapahtuneesta toimesta seuraa osallisuus ensin mainitun jäsenvaltion (jäsenvaltio A) alueella tapahtuneeseen oikeudenloukkaukseen?

2)      Onko [Bryssel I -] asetuksen 5 artiklan 3 alakohtaa tulkittava siten, että vahinko on sattunut jäsenvaltion alueella, jos säännöstenvastainen toimi, joka on oikeudenkäynnin kohteena tai jonka perusteella esitetään vaatimuksia, on tapahtunut toisen jäsenvaltion (jäsenvaltio B) alueella ja kyseessä on osallisuus ensin mainitun jäsenvaltion (jäsenvaltio A) alueella tapahtuneeseen säännöstenvastaiseen toimeen (päätekoon)?”

14.      Kirjallisia huomautuksia unionin tuomioistuimelle ovat toimittaneet Coty Germany, First Note Perfumes, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Sveitsin hallitukset sekä Euroopan komissio. Suullisessa käsittelyssä, joka pidettiin 19.9.2013, olivat läsnä pääasian asianosaiset, Saksan hallitus ja komissio.

III  Oikeudellinen arviointi

      Alustavat toteamukset

15.      Täsmennän ensiksi, että koska pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aika oli vuosi 2007, ainoastaan ennakkoratkaisukysymyksissä tarkoitettuja tavaramerkkiasetuksen ja Bryssel I ‑asetuksen säännöksiä sovelletaan ratione temporis, mutta ei vastaavia säännöksiä, jotka sisältyvät asetukseen (EY) N:o 207/2009,(11) jolla muutettiin ensin mainittua asetusta, tai asetukseen (EU) N:o 1215/2012,(12) jolla muutettiin jälkimmäistä asetusta. Muilta osin tämän asian kannalta merkityksellisiä säännöksiä ei ole muutettu tavalla, joka vaikuttaisi niiden sisältöön.

16.      Lisäksi totean, että se, mikä on keskeistä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien kahden kysymyksen kannalta, ilmenee asiassa Bier annettuun tuomioon eli niin sanottuun Mines de Potasse d’Alsace ‑tuomioon(13) perustuvasta unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä. Siitä ilmenee, että siltä osin kuin kyseessä on toimivalta sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa, Brysselin yleissopimuksen(14) 5 artiklan 3 kohtaan sisältyvällä ilmauksella ”sen paikkakunnan tuomioistui[n], missä vahingon aiheuttanut teko sattui,” tarkoitetaan samalla sekä paikkakuntaa, missä vahingon aiheuttanut syy-yhteydessä oleva tapahtuma on sattunut, että paikkakuntaa, jossa kyseinen vahinko ilmeni, niin että kantaja voi valintansa mukaan nostaa kanteen vastaajaa vastaan kumman tahansa paikkakunnan tuomioistuimessa.

17.      Vaikka on selvää, että tämä mahdollisuus pätee myös Bryssel I ‑asetuksen, jolla kyseinen yleissopimus korvattiin,(15) 5 artiklan 3 alakohtaan, toisesta kysymyksestä ilmenee, että edelleenkin on epäilyksiä siitä, voidaanko mahdollisuus ulottaa kattamaan liittymä oikeuteen haastamatta jääneen henkilön toteuttamiin tekoihin ottamalla erityisesti huomioon paikkakunta, jossa vahinko ilmeni. Ensimmäisellä kysymyksellä unionin tuomioistuinta pyydetään ensinnäkin lausumaan siitä, voitaisiinko mainittua oikeuskäytäntöä soveltaa analogisesti tavaramerkkiasetuksen 93 artiklan 5 kohdan nojalla vai onko kyseistä säännöstä tulkittava itsenäisesti ja voisiko siitä joka tapauksessa seurata toimivaltaperuste jokaiselle tuomioistuimelle, jossa on nostettu loukkauskanne pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa.

      Tavaramerkkiasetuksen 93 artiklan 5 kohdan tulkinta

–        Alustavat huomiot 

18.      Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin pyytää ensimmäisellä kysymyksellään unionin tuomioistuinta ratkaisemaan, onko tavaramerkkiasetuksen 93 artiklan 5 kohtaa tulkittava siten, että siinä sallitaan tuomioistuimen toimivallan vahvistaminen sellaisen paikkakunnan perusteella, jolla on tehty useista oletetuista tavaramerkin loukkaajista yhden – joka ei ole asiassa asianosaisena – syyksi luettava yhteisön tavaramerkin loukkaus, suhteessa toiseen oletettuun kyseisen tavaramerkin loukkaajaan, joka ei ole toiminut asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimialueella.

19.      Konkreettisemmin Bundesgerichtshof pohtii, onko esillä olevassa asiassa kyse kyseisessä artiklassa tarkoitetusta loukkaustoimesta, joka on tehty Saksassa, sikäli kuin myymällä – vaikkakin Belgiassa – kyseisiä hajustepulloja Stefan P:lle First Note Perfumes myötävaikutti Stefan P:n Saksassa tekemään yhteisön tavaramerkin, jonka haltija on Coty Germany, loukkaukseen, niin että Saksan tuomioistuimet ovat toimivaltaisia First Note Perfumesia koskevassa asiassa.

20.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ja Coty Germany ovat myöntävän vastauksen kannalla, toisin kuin First Note Perfumes ja komissio. Saksan hallitus väitti, ettei tavaramerkkiasetuksen 93 asetuksen 5 kohdassa säädetä tavaramerkkiloukkauksen seurausten ilmenemispaikkakuntaan perustuvasta tuomioistuinten toimivallasta vaan että siinä sallitaan toimivallan myöntäminen, jos useat henkilöt ovat tietoisesti osallistuneet rajat ylittävään yhteisön tavaramerkin loukkaukseen. Yhdistyneen kuningaskunnan ja Sveitsin hallitukset eivät ole esittäneet asiaa koskevia huomautuksia.

21.      Tukeakseen näkemystään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin nojautuu periaatteeseen, jonka mukaan määriteltäessä, onko jäsenvaltion tuomioistuin toimivaltainen, sen paikkakunnan, jossa tavaramerkkiasetuksen 93 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu loukkaustoimi on tapahtunut, määrittelemisessä on käytettävä samoja kriteerejä, joiden mukaisesti Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 3 alakohdassa määritellään paikkakunta, missä vahinko on sattunut.

22.      Jäljempänä esitettyjen syiden vuoksi katson kuitenkin, ettei tällainen analogia voi menestyä. Näin ollen ensimmäistä näistä säännöksistä olisi mielestäni tulkittava normina, joka on erillinen toisesta.

–        Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 3 alakohdan tulkintaa koskevan oikeuskäytännön soveltamatta jättäminen

23.      Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin katsoo, että vastaus siihen, missä jäsenvaltiossa tavaramerkkiasetuksen 93 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu oletettu loukkaustoimi on tapahtunut, riippuu edellä mainitun Mines de Potasse d’Alsace -oikeuskäytännön mukaan sekä paikkakunnasta, jossa vahingon aiheuttanut syy-yhteydessä oleva tapahtuma sattui,(16) että paikkakunnasta, jossa vahinko ilmeni.(17) Se väittää, että oikeustieteessä tuetaan pääasiallisesti tätä Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 3 alakohdan osalta hyväksytyn vaihtoehdon kanssa analogista tulkintaa,(18) joka on myös näiden kahden säännöksen tarkoituksen ja tavoitteen mukainen.

24.      Jos oletetaan, että nämä kaksi liittymää ovat unionin tuomioistuimen mukaan merkityksellisiä kyseisen artiklan soveltamisen kannalta, tämän jälkeen olisi tutkittava, voidaanko jompikumpi niistä katsoa näytetyksi toteen esillä olevassa asiassa suhteessa First Note Perfumesiin, mikä edellyttäisi, että teon oletetun päätekijän Stefan P:n Saksassa tekemät loukkaustoimet voidaan lukea First Note Perfumesin syyksi, koska tämä on osallistunut niihin välillisesti. Siitä seuraisi, että Saksan tuomioistuimilla on toimivalta ratkaista asia First Note Perfumesin osalta, vaikka Stefan P:tä ei ole haastettu oikeuteen.

25.      Mielestäni useat perusteet puhuvat kuitenkin sitä näkemystä vastaan, että tavaramerkkiasetuksen 93 artiklan 3 kohtaa voitaisiin tulkita Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 3 alakohtaa koskevan oikeuskäytännön valossa.

26.      Muistutan ensiksi, että näiden kahden välineen keskinäistä yhteensovittamista käsitellään nimenomaisesti tavaramerkkiasetuksessa, sillä sen 90 artiklan 1 kohdassa, jonka sisältö ilmaistaan suppeammin sanamuodoin sen 15. perustelukappaleessa, ilmaistaan myös Bryssel I ‑asetukseen pätevä periaate, jonka mukaan yhteisön tavaramerkkiä koskeviin kanteisiin sovelletaan Brysselin yleissopimusta.(19)

27.      Tähän periaatteeseen on kuitenkin poikkeuksia. Erityisesti tavaramerkkiasetuksen 90 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 3 alakohtaa ei sovelleta ensin mainitun asetuksen 92 artiklassa tarkoitetuista kanteista ja vaatimuksista johtuviin menettelyihin;(20) tällaisia kanteita ovat erityisesti ”kaikki loukkauskanteet”.(21) Tämän ulkopuolelle jättämisen huomioon ottaen tavaramerkkiasetuksen 93 artiklassa säädetään useista peräkkäin sovellettavista, kyseisessä säännöksessä tarkoitettuihin tilanteisiin soveltuvista toimivaltaperusteista, jotka poikkeavat toisinaan huomattavasti Bryssel I ‑asetuksessa säädetyistä,(22) erityisesti näin on sen 5 kohdassa.(23) Korostan jo nyt sitä, että sen nimenomaisen toteamuksen,(24) jonka mukaan loukkauskanteisiin sovelletaan Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 3 alakohdan sijaan tavaramerkkiasetuksen 93 artiklan 5 kohtaa, jossa vahvistetaan tältä osin erityistä toimivaltaa koskeva sääntö, vuoksi näitä kahta säännöstä ei voida mielestäni tulkita yhdessä.

28.      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämästä näkemyksestä poiketen katson, ettei viimeksi mainitun säännöksen erityisyyttä voida kieltää varsinkaan, kun otetaan toiseksi huomioon kyseisen säännöksen syntyhistoria. Tältä osin lainvalmisteluasiakirjat osoittavat, että jo ennen kuin varsinainen lainsäädäntövaihe käynnistettiin, yhteisön tavaramerkkiä koskevan asetusluonnoksen laatimisessa otettiin huomioon Brysselin yleissopimukseen sisältyvät toimivaltasäännöt ja niiden tulkintaa koskeva yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö.(25) Yhteisön tavaramerkkiä käsitellyt komission työryhmä totesi, että nämä säännöt vaikuttivat riittämättömiltä, jotta voitaisiin ratkaista tällaiseen yhtenäiseen perusteeseen perustuvien oikeuksien loukkauksesta useissa jäsenvaltioissa aiheutuvat erityisongelmat. Kyseinen ryhmä katsoi muun muassa, että yhteisön tavaramerkin erityisyyden vuoksi kyseisen yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohtaan perustuvaa sääntöä oli muutettava.(26) Totean lisäksi, että sen, mikä muodostaa tavaramerkkiasetuksen 93 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun erityisen toimivaltaperusteen erityisyyden,(27) sisältöä ei ole koskaan kyseenalaistettu huolimatta kyseiseen asetukseen tehdyistä muutoksista.(28)

29.      Kolmanneksi asiayhteyteen liittyvät seikat vahvistavat näkemystä, jonka mukaan tavaramerkkiasetuksen laatijat tahtoivat tehdä eron tämän säännöksen ja Brysselin yleissopimuksen määräyksen välillä. Vertailu lähialoilla hyväksyttyjen välineiden kanssa osoittaa, että yhteisön lainsäätäjä on tietoisesti sulkenut pois kyseisen yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdassa esitetyn toimivaltaperusteen, mitä ratkaisua se on päättänyt noudattaa muissa teollis- ja tekijänoikeuksia koskevissa säädöksissä(29) mutta mitä se ei ole kuitenkaan noudattanut kasvinjalostajanoikeuksia koskevassa asetuksessa (EY) N:o 2100/94.(30) Tätä vastakkaisuutta ei voida pitää pelkkänä kirjoitusvirheenä, jollaiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin näyttää sen tulkinneen. Se on mielestäni sitäkin selvempi osoitus unionin lainsäätäjän tarkoituksesta, kun otetaan huomioon, että viimeksi mainittu säädös laadittiin ja annettiin samaan aikaan tavaramerkkiasetuksen kanssa.

30.      Neljänneksi katson, ettei motiiveja, joiden perusteella unionin tuomioistuin päätyi erottamaan – mikä pätee Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 3 alakohtaan – toisistaan paikkakunnan, jossa vahingon aiheuttanut teko tapahtui, ja paikkakunnan, jossa vahinko ilmeni, voida soveltaa tavaramerkkiasetuksen 93 artiklan 5 kohdan yhteydessä näiden kahden säännöksen sisällön monien eroavuuksien vuoksi.

31.      Yhtäältä käsite paikkakunta, jossa loukkaustoimi tapahtui, on suppeampi kuin käsite paikkakunta, jossa vahinko sattui.(31) Toisaalta mainitussa 93 artiklan 5 kohdassa käytetty sanasto näyttäisi korostavan aktiivisen toiminnan merkitystä, koska sitä sovelletaan paikkakuntaan, jossa vahingon aiheuttanut teko tapahtui, eikä paikkakuntaan, jossa vahinko ilmeni, kun taas se, että Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 3 alakohdassa käytetty terminologia on neutraalimpaa, tuntuu mahdollistaneen sen laajan tulkinnan.(32) Lopuksi korostan, että näissä säännöissä myönnetyn toimivallan ulottuvuus vaihtelee monelta osin,(33) mikä vähentää edelleen niiden lähentämisen merkityksellisyyttä.

32.      Ottamalla huomioon sen asiayhteyden, jossa 93 artiklan 5 kohta on laadittu, kyseisen säännöksen sanamuodon erityispiirteistä(34) voidaan mielestäni päätellä, ettei sillä luoda vahingon ilmenemispaikkaan perustuvaa toimivaltaa. Edellä mainitun Mines de Potasse d’Alsace ‑oikeuskäytännön soveltaminen analogisesti tähän säännökseen ei siten tule kyseeseen.

33.      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tavaramerkkiasetuksen 93 artiklan 5 kohdan mukaan toimivalta perustuu paikkaan, jolla loukkaustoimi on tapahtunut, millä poiketaan 93 artiklan 1–4 kohdasta mutta mikä perustuu Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 3 alakohtaa vastaaviin päätelmiin. Kansallinen tuomioistuin viittaa tässä yhteydessä riita-asian ja sen paikkakunnan tuomioistuinten, missä vahinko sattui, välisen erityisen läheisen liittymän olemassaoloon, minkä vuoksi on perusteltua antaa toimivalta näille tuomioistuimille hyvään lainkäyttöön ja prosessin asianmukaiseen järjestämiseen liittyvien syiden perusteella.

34.      Tämän väitteen vuoksi voi olla vielä tarpeen vastata yhteen kysymykseen. Se koskee sitä, olisiko – vaikkei analoginen tulkinta olisi mahdollinen – Bryssel I ‑asetuksen tulkintaa ohjanneita pääperiaatteita kuitenkin sovellettava tavaramerkkiasetuksen 93 artiklan 5 kohdan tulkintaan, vaikkei viimeksi mainitussa asetuksessa mainita niitä. Näihin periaatteisiin lukeutuvat vaatimukset, jotka koskevat riita-asian ja asiaa käsittelevän tuomioistuimen välistä läheistä yhteyttä, hyvää lainkäyttöä ja prosessin asianmukaista järjestämistä sekä tuomioistuinten toimivaltaa koskevien sääntöjen ennustettavuutta ja oikeusvarmuutta.

35.      Huomautan tässä yhteydessä, että nämä eri vaatimukset perustuvat ennen kaikkea Brysselin yleissopimusta ja sen jälkeen Bryssel I ‑asetusta koskevasta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmeneviin tulkintaperiaatteisiin; viimeksi mainitussa nimenomaisesti mainitaan joitakin sellaisia periaatteita.(35) Ne johtuvat sekä näistä unionin tuomioistuimen analysoimista säännöistä implisiittisesti ilmenevistä edellytyksistä että talonpoikaisjärkeen perustuvista yleisluonteisista toteamuksista. Näitä yleisiä periaatteita voitaisiin siten soveltaa johonkin toiseen välineeseen edellyttäen, ettei kyseisen toimivaltasäännön sisältö eikä tarkoitus estä sitä.

36.      Täsmennän, ettei voida vedota siihen, että ennakoitavuuden tai oikeusvarmuuden puute voisi johtua näiden kahden asetuksen säännösten epäyhdenmukaisesta tulkinnasta, sillä niiden yhdistäminen merkitsisi sen kieltämistä, että tavaramerkkiasetuksessa säädettyjen toimivaltasääntöjen voidaan katsoa olevan eräänlainen lex specialis suhteessa Bryssel I ‑asetuksen vastaaviin sääntöihin. Yhteisön lainsäätäjän tässä toisessa yhteydessä tekemiä valintoja on kunnioitettava.

37.      Näin ollen ehdotan, että unionin tuomioistuin tulkitsee tavaramerkkiasetuksen 93 artiklan 5 kohtaa itsenäisesti ottamalla huomioon edellä mainitut vaatimukset tämän asetuksen sallimissa rajoissa, kun se vastaa ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen.

–        Paikkakuntaan, jossa vahinko – jonka on aiheuttanut myös sellainen kolmas osapuoli, joka ei ole asiassa vastaajana – on ilmennyt, perustuvaa mahdollista toimivallan laajentamista koskeva arviointi

38.      Unionin tuomioistuinta pyydetään lausumaan mahdollisuudesta vahvistaa sellainen liittymään perustuva toimivalta, jonka mukaan tavaramerkkiasetuksen 93 artiklan 5 kohdan perusteella olisi mahdollista haastaa vastaaja oikeuteen pelkästään sen perusteella, että se on osallistunut välillisesti jäsenvaltiossa väitettyyn loukkaustoimeen, jonka on ensisijaisesti tehnyt toisessa jäsenvaltiossa sellainen kolmas osapuoli, joka ei ole vastaajana tämän toisen jäsenvaltion tuomioistuimissa vireille saatetussa oikeudenkäynnissä.

39.      Tavaramerkkiasetuksen 94 artiklan 2 kohdasta käy mielestäni ilmi, että kyseisen asetuksen 93 artiklan 5 kohdassa esitetty toimivaltasääntö perustuu alueperiaatteeseen, joka on laadittu tässä suppeasti.(36) Säännöksen mukaan tuomioistuin, jonka toimivalta perustuu kyseiseen kohtaan, voi tehdä ”ratkaisun ainoastaan sen jäsenvaltion alueella tapahtuneen loukkaustoimen tai uhanneen loukkaustoimen osalta, jonka alueella kyseinen tuomioistuin sijaitsee”, kun taas tuomioistuimet, joiden toimivalta perustuu johonkin kyseisen 93 artiklan neljästä muusta kohdasta, voivat antaa ratkaisun myös kansallisen alueen ulkopuolella tapahtuneista loukkaustoimista.

40.      Lisäksi tavaramerkkiasetusta koskevat lainvalmisteluasiakirjat tukevat sitä, että sen 93 artiklan 5 kohtaan perustuvaa erityistä toimivaltaperustetta on tulkittava suppeasti. Tämä lähestymistapa on tarpeen kyseiseen asetukseen liittyvistä syistä, jotka koskevat vaikeutta yhteensovittaa yhteisön tavaramerkin antaman suojan yhtenäinen luonne(37) ja unionin alueen useille paikkakunnille sijoittuvien loukkaustoimien riski.(38) First Note Perfumes, Saksan hallitus ja komissio korostavat perustellusti sitä, että tapauksessa, jossa on kyse yhteisön tavaramerkin loukkauksesta, jokainen jäsenvaltio voitaisiin käytännössä katsoa paikaksi, jossa tavaramerkkiloukkaus ilmeni, koska suojatun oikeuden vaikutukset ulottuvat koko unionin alueelle.

41.      Totean lisäksi, että lainsäätäjän tarkoituksena oli alun perin yksi tuomioistuin(39) ja että on ilmeistä, että toimivallan myöntäminen kansallisille tuomioistuimille, mihin lopuksi päädyttiin, on kompromissi. Tämä puhuu sellaisen tulkinnan puolesta, jolla rajoitetaan tämän yhdenmukaista immateriaalioikeustyyppiä koskevan riita-asian jakautumista. Tavoite välttää keskenään ristiriitaisten ratkaisujen antaminen mainitaan sitä paitsi nimenomaisesti tavaramerkkiasetuksen johdanto-osassa.(40)

42.      Eräs kyseisen asetuksen tavoite, joka ilmenee valmisteluasiakirjoista,(41) koskee forum shoppingin torjumista. Tämä ei myöskään tue sellaista laajaa tulkintaa, jonka mukaan on mahdollista haastaa oikeuteen henkilö, jota epäillään osallisuudesta loukkaustoimeen, minkä tahansa liittymän perusteella, joka koskee toisen – oikeuteen haastamattoman – henkilön sääntöjenvastaista toimintaa.

43.      Lopuksi on kysyttävä, ovatko pääperiaatteet,(42) jotka unionin tuomioistuin on määritellyt tulkitessaan Bryssel I ‑asetusta, peruste tavaramerkkiasetuksen 93 artiklan 5 kohdan päinvastaiselle tulkinnalle. Tämän toimivaltaperusteen edellä kuvattujen erityispiirteiden vuoksi asia ei mielestäni ole näin nyt käsiteltävässä tapauksessa. Minusta vaikuttaa siltä, että lainsäätäjä on yhteisön tavaramerkin muodostaman yhdenmukaisen immateriaalioikeustyypin suojaamisen yhteydessä määritellyt ensisijaiset tavoitteet, jotka liittyvät ennen kaikkea riita-asian keskittämiseen yhden ainoan jäsenvaltion tuomioistuimiin: sen, jonka alueella loukkauksen käsittävä toimi on tapahtunut tai on vaarassa tapahtua.

44.      Katson siten, että ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että jotta väitetty loukkaustoimi katsottaisiin tehdyksi tavaramerkkiasetuksen 93 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa jäsenvaltiossa ja jotta se voitaisiin siten katsoa perusteeksi kyseisen jäsenvaltion tuomioistuinten toimivallalle, ei riitä, että vastaaja on välillisesti – toisessa jäsenvaltiossa tehdyllä toimella – osallistunut yhteisön tavaramerkkiin perustuvien oikeuksien loukkaukseen, jonka on tehnyt ensin mainitussa jäsenvaltiossa sellainen kolmas osapuoli, joka ei ole asiassa vastaajana.

      Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 3 alakohdan tulkinta

–        Alustavat huomiot 

45.      Toinen kysymys koskee sitä, onko Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 3 alakohtaa tulkittava siten, että siinä sallitaan tuomioistuimen toimivallan vahvistaminen väitetyn vahingon yhden oletetun tekijän osalta, vaikkei tämä vastaaja ole toiminut asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimialueella, jos säännöstenvastainen toimi, johon sitä vastaan on vedottu, on tapahtunut toisen jäsenvaltion alueella ja siinä on kyse osallisuudesta toisen oletetun tekijän sen jäsenvaltion, jossa kyseinen tuomioistuin sijaitsee, alueella tekemään ”päätekoon”.(43)

46.      Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, Coty Germany sekä Saksan ja Sveitsin hallitukset ovat puoltaneet tällaisen kolmannen osapuolen menettelyä koskevaan liittymään perustuvan toimivaltaperusteen hyväksymistä. Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen näkökulma oli eriytetympi; se ehdotti, että tämän mahdollisuuden ehdoksi asetetaan yksityiskohtaisia vaatimuksia, toisin sanoen, että se hyväksytään vain, jos on olemassa riittävän selvä ja suora yhteys siinä jäsenvaltiossa, jossa asiaa käsittelevä tuomioistuin sijaitsee, tehdyn väitetyn oikeudenvastaisen teon ja vastaajan toisessa jäsenvaltiossa toteuttamien toimien välillä. First Note Perfumes ja komissio sen sijaan suhtautuivat kielteisesti tähän vaihtoehtoon.

–        Oikeuskäytännöstä tehtävät päätelmät

47.      Heti aluksi on muistutettava, että kaikkia Bryssel I ‑asetuksen säännöksiä on tulkittava itsenäisesti käyttäen perustana sen järjestelmää ja tavoitteita.(44)

48.      Asetuksen 11 perustelukappaleen mukaan ”tuomioistuimen toimivaltaa koskevien [kyseisessä asetuksessa säädettyjen] sääntöjen ennustettavuuden on oltava hyvä, ja niiden on perustuttava periaatteeseen, jonka mukaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyy pääsääntöisesti vastaajan kotipaikan perusteella, ja vastaajan kotipaikan tuomioistuin on aina toimivaltainen, lukuun ottamatta joitakin tarkoin rajattuja tapauksia, joissa riidan kohteen tai osapuolten sopimusvapauden vuoksi jokin muu liittymäperuste on oikeutettu”.

49.      Bryssel I ‑asetuksen II luvun 2 jaksossa on siten vain poikkeuksena sopimusvaltion, jonka alueella vastaajalla on kotipaikka, tuomioistuinten toimivaltaa koskevasta, sen 2 artiklan 1 kohdassa säädetystä perusperiaatteesta säädetty eräistä erityisistä toimivaltaperusteista, joiden joukossa on kyseisen asetuksen 5 artiklan 3 alakohdassa määrätty toimivaltaperuste.(45)

50.      Unionin tuomioistuin on jo todennut, että kyseisen 5 artiklan 3 alakohdan toimivaltasääntö perustuu riita-asian ja sen paikkakunnan tuomioistuinten, missä vahinko sattui tai saattaa sattua, välisen erityisen läheisen liittymän olemassaoloon, minkä vuoksi on perusteltua antaa toimivalta näille tuomioistuimille hyvään lainkäyttöön ja prosessin asianmukaiseen järjestämiseen liittyvien syiden perusteella,(46) Bryssel I ‑asetuksen 12 perustelukappaleessa määriteltyjen suuntaviivojen mukaisesti. Paikan, missä vahinkoon syy-yhteydessä oleva tapahtuma on sattunut, yksilöinnin on mahdollistettava sellaisen tuomioistuimen toimivallan vahvistaminen, joka on objektiivisesti katsoen parhaassa asemassa arvioimaan sitä, täyttyvätkö oikeuteen haastetun henkilön vahingonkorvausvastuun edellytykset.(47)

51.      Kyseistä erityistä toimivaltaa koskevaa sääntöä, joka on siten luonteeltaan poikkeus, on tulkittava suppeasti, ja sen ei näin ollen voida tulkita koskevan muita kuin nimenomaisesti tarkoitettuja tilanteita,(48) koska vastaajan kotipaikan tuomioistuinten toimivaltaa koskevan yleisen säännön sivuuttamista ei voida hyväksyä.

52.      Edellä mainitun vakiintuneen Mines de Potasse d’Alsace ‑oikeuskäytännön mukaan Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 3 alakohdassa olevalla ilmaisulla ”paikkakunta, missä vahinko sattui tai saattaa sattua”, tarkoitetaan kuitenkin yhtä hyvin vahingon ilmenemispaikkaa kuin paikkaa, jossa tämän vahingon aiheuttanut kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma on sattunut.(49)

53.      Unionin tuomioistuin on kuitenkin jo osittain vastannut toiseen nyt käsiteltävässä asiassa esitettyyn kysymykseen kieltävästi toisen näistä kahdesta liittymää koskevasta seikasta, joka on paikka, missä vahinkoon syy-yhteydessä oleva tapahtuma on sattunut, jonka osalta on suljettu pois mahdollisuus, että toimivalta voisi perustua yksinomaan tekijäkumppanuuteen perustuvaan syyksilukemiseen. Edellä mainitussa asiassa Melzer annetusta tuomiosta käy ilmi, että ”[Bryssel I ‑asetuksen] 5 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava siten, ettei siinä sallita tuomioistuimen toimivallan vahvistamista sellaisen paikkakunnan perusteella, jolla on tehty useista oletetuista vahingonaiheuttajista yhden – joka ei ole asiassa asianosaisena – syyksi luettu vahingon aiheuttanut teko, suhteessa mainitun vahingon toiseen oletettuun aiheuttajaan, joka ei ole toiminut asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimialueella”.

54.      On totta, että viittaamalla käsitteeseen ”paikkakunta, missä vahinko sattui”, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on toisessa kysymyksessään ilmeisesti tarkoittanut sekä paikkaa, missä vahinkoon syy-yhteydessä oleva tapahtuma on sattunut, että vahingon ilmenemispaikkaa. Pääasian tosiseikat huomioon ottaen on todettava, että Saksan tuomioistuinten toimivalta voi perustua jompaankumpaan kriteeriin edellyttäen, että First Note Perfumesin osalta voidaan ottaa huomioon Stefan P:n toiminta Saksassa.

55.      On kuitenkin syytä huomauttaa, ettei kyseinen tuomioistuin ole voinut ottaa huomioon edellä mainitussa asiassa Melzer annetusta tuomiosta tehtäviä päätelmiä, koska kyseinen tuomio on annettu vasta ennakkoratkaisupyynnön esittämisen jälkeen. Esitetyn kysymyksen yleisestä muotoilusta riippumatta rajoitun jäljempänä olevissa huomautuksissani vahingon ilmenemispaikkaa(50) koskevaan toimivaltaperusteeseen, koska unionin tuomioistuin on jo – asian Melzer yhteydessä – tarkastellut ongelman toista nyt käsiteltävässä asiassa esiin tullutta näkökohtaa.

56.      Unionin tuomioistuin on jo ottanut kantaa vahingon ilmenemispaikkaan perustuvaan liittymään vieläkin uudemmassa tuomiossa, joka koskee erityisalaa eli tekijänoikeuksia koskevaa säännöstenvastaista toimea. Edellä mainitussa asiassa Pinckney annetun tuomion mukaan ”[Bryssel I -] asetuksen 5 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava niin, että kun asiaa käsittelevän tuomioistuimen jäsenvaltiossa suojattuja tekijän taloudellisia oikeuksia väitetään loukatun, kyseinen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan vahingonkorvauskanteen, jonka tekijä on nostanut toiseen jäsenvaltioon sijoittautunutta sellaista yhtiötä vastaan, joka on tuossa toisessa jäsenvaltiossa toisintanut kyseisen teoksen aineelliselle alustalle, jota kolmanteen jäsenvaltioon sijoittautuneet yhtiöt ovat sitten myyneet sellaisella internetsivustolla, johon voidaan tutustua myös asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimialueella. Asiaa käsittelevä tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan vain sijaintijäsenvaltionsa alueella aiheutunutta vahinkoa koskevat asiat”. Myös tästä on tehtävä johtopäätöksiä sikäli kuin kyseinen ratkaisu on sovellettavissa nyt käsiteltävään asiaan.

–        Paikkakuntaan, jossa vahinko – jonka on aiheuttanut myös riippumaton kolmas osapuoli – on ilmennyt, perustuvaa mahdollista toimivallan laajentamista koskeva arviointi

57.      Toisessa ennakkoratkaisukysymyksessä, sellaisena kuin se on uudelleen muotoiltuna edellä esitetyn oikeuskäytännön perusteella, unionin tuomioistuimelta kysytään pääasiallisesti sitä, onko Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 3 alakohtaa tulkittava siten, että siinä sallitaan tuomioistuimen toimivallan vahvistaminen sellaisen vahingon, jonka useista oletetuista aiheuttajista yhden syyksi vahingon aiheuttanut teko on luettu, ilmenemispaikkakunnan perusteella suhteessa mainitun vahingon toiseen oletettuun aiheuttajaan, joka puolestaan ei ole toiminut asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimialueella.

58.       On syytä korostaa sitä, että koska Bryssel I ‑asetuksen säännöksiin on sovellettava itsenäisen tulkinnan periaatetta, on erotettava selvästi toisistaan yhtäältä sopimussuhteen ulkopuolisen vahingonkorvausvastuun aiheutumisen edellytykset, jotka kuuluvat asiaan sovellettavan lainsäädännön mukaan tapahtuvan pääasian arvioinnin piiriin, ja toisaalta maantieteelliset liittymät, jotka ovat merkityksellisiä määritettäessä tuomioistuinten toimivaltaa kyseisessä asetuksessa esiintyvien käsitteiden pohjalta. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan(51) nämä kaksi säännösryhmää eivät systemaattisesti vastaa toisiaan; jotta tuomioistuin voisi todeta olevansa toimivaltainen kyseisen asetuksen 5 artiklan 3 alakohdan nojalla erityisesti vahingon ilmenemispaikan perusteella, ei tämän vuoksi mielestäni riitä, että sovellettavassa lainsäädännössä tai oikeuspaikan laissa sallitaan tietyntyyppisen vahingon korvaaminen tai korvaaminen noudattaen kolmannen osapuolen, jota vastaajan väitetään avustaneen, toimien vastaajan syyksi lukemisen kaltaisia erityisiä menettelytapoja, kuten kansallinen tuomioistuin esittää.

59.      Jos Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 3 alakohdassa tarkoitetun vahingon ilmenemispaikan osalta olisi hyväksyttävä sellainen lähestymistapa, unionin tuomioistuimen olisi asetettava määrällinen ja/tai laadullinen ”kynnys”, josta alkaen yksi toimijoista – mikäli usea henkilö on osallistunut sääntöjenvastaisuuteen – voitaisiin haastaa oikeuteen muun muassa sen toiminnasta johtuvan vahingon ilmenemispaikassa. Tätä erityisongelmaa ei ollut edellä mainitussa asiassa Melzer, koska paikkakunnan, jossa vahinkoa aiheuttanut teko tapahtui, osalta kunkin eri jäsenvaltioissa toimineen toimijan toimea voidaan helpommin tarkastella maantieteellisesti erillisenä kuin vahingon ilmenemispaikkakunnan osalta. Vaikka nyt käsiteltävänä olevaan pääasiaan liittyvien tosiseikkojen perusteella voidaan ilmeisellä tavalla erottaa toisistaan päävastuu ja liitännäisvastuu,(52) on tässä yhteydessä syytä pitää mielessä, että muut muodostelmat saattavat osoittautua sekä määrällisesti(53) että laadullisesti(54) monimutkaisemmiksi.

60.      Viimeksi mainitun seikan osalta huomautan, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ehdottaa, että suunnitellun toimivaltaperusteen hyväksymisen edellytykseksi asetetaan kriteeri, joka koskee vastaajan jäsenvaltiossa toteuttamien toimien ja kolmannen osapuolen asiaa käsittelevän tuomioistuimen sijaintijäsenvaltiossa väitetysti tekemän oikeudenvastaisen teon välisen ”riittävän selvän ja suoran yhteyden” olemassaoloa, ja tämän jälkeen, että kriteeriä sovelletaan konkreettisesti ottamalla pääasian tosiseikasto huomioon.(55) Ongelman tarkastelu tällaisesta näkökulmasta edellyttäisi aineellisten kriteerien, joiden kartoittaminen voi olla hankalaa, määrittelemistä,(56) ja tähän liittyy riski, että kussakin tapauksessa on suoritettava pääasian tarkastelua muistuttava monimutkainen ja pitkäkestoinen tosiseikkoja koskeva arviointi. Mielestäni se olisi vastoin Bryssel I ‑asetuksen tavoitetta, joka on sellaisten toimivaltasääntöjen määrittely, jotka ovat samanaikaisesti yhteisiä kaikille jäsenvaltioille, riita-asian osapuolten ennakoitavissa(57) ja siten sekä varmasti että nopeasti käytettävissä.

61.      Lisäksi mielestäni on legitiimiä epäillä, että Coty Germanyn esittämän kaltainen Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 3 alakohdan laaja tulkinta johtaa forum actoris ‑perusteen yleistymiseen ja edistää siten forum shoppingia. Kuten unionin tuomioistuin on korostanut,(58) hyväksymällä vastaajan kotipaikan tuomioistuinten yleisen toimivallan ja todetessaan selkeästi, etteivät kantajan kotipaikan tuomioistuimet ole toimivaltaisia, unionin lainsäätäjä on valinnut periaatteen, jota voidaan noudattaa mahdollisimman vähäisin poikkeuksin. Lisäksi se, että tunnustetaan usean tuomioistuimen toimivalta, lisää keskenään ristiriitaisten ratkaisujen riskiä, joka Bryssel I ‑asetuksella pyritään nimenomaan estämään;(59) muistutettakoon, ettei ratkaisujen vastavuoroinen tunnustaminen ole mahdollista sellaisessa tapauksessa.(60)

62.      Nyt käsiteltävässä tilanteessa tätä poikkeusta ei mielestäni voida perustella riita-asian ja sen paikkakunnan tuomioistuinten, missä vahinko sattui, välisen erityisen läheisen liittymän olemassaololla. Jos Saksan tuomioistuinten toimivallan perusteeksi riittäisi yksinomaan liittymä väitetyn pääteon tekijäksi oletetun kolmannen osapuolen Saksassa tekemiin toimiin, tulos ei olisi kyseisen perustelun mukainen. Kyseiset tuomioistuimet joutuisivat käytännössä arvioimaan vastaajan, jonka väitetään olevan osallinen kyseiseen tekoon, vastuuta yksinomaan toisessa jäsenvaltiossa tehtyjen tekojen perusteella.

63.      On pelättävissä, että sellainen laaja tulkinta kannustaa oikeudenkäyntistrategioihin, joiden mukaisesti oletettu uhri tyytyy haastamaan oikeuteen maksukykyisimmän vastapuolen tuomioistuimessa, jonka tuomiopiirissä on yksi liittymistä väitetyn vahingon toteutumisen aiheuttamiseen osallistuneen toisen henkilön toimintaan. Tällä keinolla kantaja voisi helposti kiertää erityisjärjestelyn, joka on otettu käyttöön Bryssel I ‑asetuksen 6 artiklan 1 alakohdalla(61) usean vastaajan oikeudenkäyntien vakiinnuttamiseksi ja ristiriitaisten ratkaisujen estämiseksi tällaisessa tapauksessa.(62) Sellaisten toimien yleistä vaaraa ei tule unohtaa, vaikka nyt käsiteltävässä tapauksessa on käynyt ilmi, että syy, jonka vuoksi kantaja ei ole haastanut oikeuteen pääteon tekijäksi oletettua kolmatta osapuolta, liittyy siihen, että hänen kanssaan on tehty tuomioistuimen ulkopuolinen sopimus.(63)

64.      Näin ollen minusta vaikuttaa siltä, että vahingon, jonka ovat oletetun syy-yhteysketjun mukaan aiheuttaneet muut henkilöt kuin vastaaja vapaaehtoisilla toimillaan, ilmenemispaikan itsessään ei pitäisi luoda siihen liittyvää toimivaltaperustetta etenkään, kun tämän ketjun pituutta ei ole määritetty selkeästi, ja se voi siten olla ääretön. Toisin sanoen Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 3 alakohdan perusteella ei mielestäni voida haastaa oikeuteen henkilöä, jonka katsotaan olevan vastuussa väitetystä säännöstenvastaisesta toimesta, sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa hänellä ei ole kotipaikkaa, pelkästään sen perusteella, että jokin toinen väitetty säännöstenvastainen toimi, jonka on tehnyt sellainen kolmas osapuoli, jota ei ole haastettu oikeuteen, on aiheuttanut vahinkoa tässä jäsenvaltiossa ja että vastaajan toimi on mahdollistanut toimet, jotka tämä kolmas on päättänyt tehdä myöhemmin.

65.      Minusta vaikuttaa siltä, että tämä kanta on unionin tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa Melzer antamassa tuomiossa omaksuman tulkinnan mukainen; sen sisältö voitaisiin yleistää siten, ettei tuomioistuimen toimivallan laajentumista suhteessa yhteen sellaiseen oletettuun vahingonaiheuttajaan, joka ei ole tehnyt säännöstenvastaista toimea asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimialueella, voida hyväksyä sellaisen paikkakunnan perusteella, jolla on tehty sellaisen toisen oletetun tekijän, jota puolestaan ei ole haastettu oikeuteen, syyksi luettu vahingon aiheuttanut teko, eikä kyseisestä teosta johtuvan vahingon ilmenemispaikan perusteella. Minusta olisi suositeltavaa katsoa, että jotta tuomioistuin voisi todeta olevansa toimivaltainen, syy-yhteyden ainoaan vastaajaan nähden on oltava riittävä.

66.      Näistä näkökohdista riippumatta totean, että jollei katsota, että unionin tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa Pinckney äskettäin antamassa tuomiossa(64) omaksuma kanta koski erityisesti kyseistä erityistapausta,(65) siinä esitetyt perustelut saattavat johtaa nyt käsiteltävässä asiassa päinvastaiseen ratkaisuun kuin se, joka edellä mainitussa asiassa Melzer annetusta tuomiosta näyttää voivan seurata.

67.      Unionin tuomioistuin on todennut asiassa Pinckney antamassaan tuomiossa, että ”tekijän taloudellisen oikeuden loukkaamisen osalta asiaa käsittelevällä tuomioistuimella on toimivalta ratkaista sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeva kanne, kun jäsenvaltio, jonka alueella kyseinen tuomioistuin sijaitsee, suojelee niitä taloudellisia oikeuksia, joihin kantaja on vedonnut, ja kun vahinko saattaa ilmetä kyseisen tuomioistuimen toimialueella”.(66)

68.      Jos ekstrapolaatio muihin säännöstenvastaisten toimien tyyppeihin olisi hyväksyttävä,(67) tämä logiikka voisi mielestäni johtaa siihen tulokseen, että tuomioistuin on toimivaltainen vahingon ilmenemispaikan perusteella, jos – kuten nyt käsiteltävässä pääasiassa – vahinko johtuu siitä, että epäilyksenalaiset tavarat ovat ”vaarassa” tulla asetetuksi kuluttajien saataville siinä jäsenvaltiossa, jossa asiaa käsittelevä tuomioistuin sijaitsee, ja jos oikeuspaikan lain mukaan tällaisesta toimesta voi joutua vahingonkorvausvastuuseen. Edellä mainitussa asiassa Pinckney annetun tuomion valossa vaikuttaa merkityksettömältä tieto, että oikeudenvastaiseksi väitetyllä teolla olisi ollut tosin asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimialueella vaikutuksia, jotka kuitenkin johtuvat sellaisen – sekä sen jäsenvaltion, jossa oikeuspaikka on, että kantajan jäsenvaltion ulkopuolella toimineen – riippumattoman kolmannen osapuolen, jota vastaan ei ole nostettu kannetta, menettelyistä.

69.      Ottaen huomioon, että käsiteltävän asian taustalla olevilla tosiseikoilla on yhteisiä piirteitä asian Pinckney tosiseikkojen kanssa,(68) kun taas näiden asioiden väliset erot eivät minusta vaikuta ratkaisevilta,(69) minun on vaikea löytää perusteluja, joiden nojalla tämä tulkintalinja voitaisiin hylätä yksilöitäessä Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettua vahingon ilmenemispaikkaa.

70.      Näin ollen katson, että jos unionin tuomioistuin aikoo tässä yhteydessä noudattaa edellä mainitussa asiassa Pinckney annetussa tuomiossa omaksuttua laajaa lähestymistapaa, sen pitäisi vastata toiseen ennakkoratkaisukysymykseen myöntävästi jäljempänä esitetyn sanamuodon mukaisesti. Jotta vastaus olisi tyhjentävä, muotoilen kuitenkin myös toissijaista kieltävää vastausta koskevan ehdotuksen sen varalta, että unionin tuomioistuin katsoo päinvastoin, että mainitussa tuomiossa omaksuttu kanta koski nimenomaisesti asiassa, jossa kyseinen tuomio annettiin, tarkasteltua tilannetta.

IV     Ratkaisuehdotus

71.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Bundesgerichtshofin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

1)      Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/1994 93 artiklan 5 kohtaa on tulkittava siten, ettei siinä sallita tuomioistuimen toimivallan vahvistamista sellaisen paikkakunnan perusteella, jolla on tehty useista oletetuista tavaramerkin loukkaajista yhden syyksi luettu yhteisön tavaramerkin loukkaus, suhteessa toiseen oletettuun kyseisen tavaramerkin loukkaajaan, joka ei ole toiminut asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimialueella.

2)      Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava siten, että siinä sallitaan tuomioistuimen toimivallan vahvistaminen sellaisen vahingon, jonka useista oletetuista aiheuttajista yhden syyksi vahingon aiheuttanut teko on luettu, ilmenemispaikkakunnan perusteella suhteessa mainitun vahingon toiseen oletettuun aiheuttajaan, joka ei ole toiminut asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimialueella.

Tai toissijaisesti:

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava siten, ettei siinä sallita tuomioistuimen toimivallan vahvistamista sellaisen paikkakunnan perusteella, jolla on tehty useista oletetuista vahingonaiheuttajista yhden syyksi luettu vahingon aiheuttanut teko, eikä vahingon ilmenemispaikkakunnan perusteella suhteessa mainitun vahingon toiseen oletettuun aiheuttajaan, joka ei ole toiminut asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimialueella.


1 – Alkuperäinen kieli: ranska.


2 – EYVL L 11, s. 1; jäljempänä tavaramerkkiasetus.


3 – EYVL 2001 L 12, s. 1; jäljempänä Bryssel I ‑asetus.


4 – Ks. asia C-228/11, Melzer, tuomio 16.5.2013; asia C-170/12, Pinckney, tuomio 3.10.2013 ja vielä vireillä oleva asia C-387/12, Hi Hotel HCF.


5 – Aikaisemmin Coty Prestige Lancaster Group GmbH.


6 – Oikeudenkäyntiasiakirjoista käy ilmi, että Coty Germany väittää tehneensä Stefan P:n kanssa tuomioistuimen ulkopuolisen sopimuksen, jonka mukaan oikeustoimista sitä vastaan luovutaan edellyttäen, että se – rangaistuksen uhalla – lopettaa menettelyt, joista häntä on moitittu. Asiaa käsittelevä saksalainen tuomioistuin on kuullut viimeksi mainittua todistajana First Note Perfumesia vastaan vireille pannussa menettelyssä.


7 – Kyseisen asetuksen 93 artikla on otsikoitu ”Kansainvälinen toimivalta”. Sen 5 kohdassa säädetään erityisesti, että ”edellä 92 artiklassa tarkoitetuista kanteista ja vaatimuksista [joihin loukkauskanteet kuuluvat] johtuvat menettelyt – – voidaan myös käydä sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jonka alueella loukkaustoimi on tapahtunut”.


8 – Kyseisessä säännöksessä määritellään sen ”yksinoikeuden” rajat, joka tavaramerkin haltijalla on.


9 – Toisin sanoen sopimattomasta kilpailusta annetun lain (Gesetz gegen den unlauteren Wettbewerb) 6 §:n 1 ja 2 momentin 6 kohdassa tarkoitettu sopimaton vertaileva mainonta sekä saman lain 4 §:n 9 momentin a ja b kohdassa tarkoitettu sopimaton jäljitelmä.


10 – Kyseisessä säännöksessä on erityinen toimivaltasääntö, jossa todetaan, että ”jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vahinko sattui tai saattaa sattua”.


11 – Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EUVL L 78, s. 1), joka tuli voimaan 13.4.2009.


12 – Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL L 351, s. 1). Asetuksen 81 artiklan mukaan sitä sovelletaan 10.1.2015 alkaen lukuun ottamatta sen 75 ja 76 artiklaa.


13 – Asia 21/76, tuomio 30.11.1976 (Kok., s. 1735, Kok. Ep. III, s. 219).


14 – Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla tehty yleissopimus, allekirjoitettu Brysselissä 27.9.1968 (EYVL 1972, L 299, s. 32), sellaisena kuin se on muutettuna myöhemmillä uusien jäsenvaltioiden tähän yleissopimukseen liittymisestä tehdyillä yleissopimuksilla (jäljempänä Brysselin yleissopimus).


15 – Edellä mainittuun Mines de Potasse d’Alsace -tuomioon perustuvan oikeuskäytännön soveltaminen on perusteltua, koska kyseisten määräysten ja säännösten voidaan katsoa vastaavan toisiaan (ks. mm. asia C-133/11, Folien Fischer ja Fofitec, tuomio 25.10.2012, 31 ja 32 kohta).


16 – Saksan kielellä ”Handlungsort” eli paikkakunta, jossa alkuperäinen tapahtuma sattui.


17 – Saksan kielellä ”Erfolgsort” eli paikkakunta, jossa vahinko ilmeni.


18 – Ks. mm. Saksan oikeuskäytäntö ja oikeustiede, joihin viitataan teoksessa Magnus, U. ja Mankowski, P., European Commentaries on Private International Law, Brussels I Regulation, 2. painos, Sellier, München, 2012, s. 247, alaviite 1380.


19 – Bryssel I ‑asetuksen 68 artiklan 2 kohdan mukaan.


20 – Kanteet, joissa yhteisön tavaramerkkituomioistuimilla on yksinomainen asiallinen toimivalta tämän 92 artiklan nojalla.


21 – Tietty paradoksi voidaan havaita siinä, että tavaramerkkiasetuksen 90 artiklassa esitetään ensin periaatteellinen viittaus ”yleisten” tuomioistuinten toimivaltaa koskeviin Bryssel I ‑asetuksesta peräisin oleviin sääntöihin, minkä jälkeen 92 artiklassa olevassa pitkässä luettelossa suurin osa kanteista, jotka saattavat käytännössä liittyä yhteisön tavaramerkkeihin, jätetään kyseisen säädöksen soveltamisalan ulkopuolelle (Gastinel, E., La marque communautaire, LGDJ, Pariisi, 1998, s. 203, n:o 395).


22 – Tämän 93 artiklan 1 kohdassa samoin kuin Bryssel I ‑asetuksen 2 artiklassa säädetään periaatteesta, jonka mukaan toimivaltaisia ovat pääsääntöisesti sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jonka alueella vastaajalla on kotipaikka tai liike. Sen 2 kohtaan sen sijaan sisältyy perustavanlaatuinen uudistus mainittuun asetukseen verrattuna, koska siinä säädetään, että jos vastaajalla ei ole kotipaikkaa eikä liikettä Euroopan unionissa, toimivaltaisia ovat sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa kantajalla on kotipaikka. Sen 3 kohdan mukaan toissijainen toimivalta on sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa sisämarkkinoiden harmonisointivirastolla (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) on kotipaikka, joka sijaitsee Alicantessa (Espanja). Sen 4 kohdassa samoin kuin Bryssel I ‑asetuksessa sallitaan poikkeaminen näistä toimivaltasäännöistä sopimalla tuomioistuinten toimivallasta joko nimenomaisesti tai hiljaisesti.


23 – Tämän säännöksen sisältö toistetaan edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 7.


24 – Tavaramerkkiasetuksen 90 artiklan 2 kohdan a alakohdassa.


25 – Ks. mm. komission 6.7.1976 hyväksymä muistio ETY-tavaramerkin luomisesta (SEC(76) 2462, s. 36, 155 ja 156 kohta).


26 – Ks. lokakuussa 1979 päivätty komission valmisteluasiakirja, jonka otsikkona on ”The need for a European trade mark System. Competence of the European Community to create one” (III/D/1294/79-EN).


27 – Jo ensimmäisen, 25.11.1980 esitetyn asetusehdotuksen (KOM(80) 635 lopullinen) mukaan toimivallan lähtökohdaksi soveltuu liittymä paikkakuntaan, jossa loukkaustoimi on tapahtunut; myöhemmin mahdollisuus ulotettiin koskemaan tapauksia, joissa loukkaustoimi on vaarassa tapahtua. Sama koskee siitä seuraavaa toimivallan ulottuvuuden rajaamista loukkaustoimiin, joiden oletetaan tapahtuneen sen jäsenvaltion alueella, jonka tuomioistuimet ovat siten toimivaltaisia.


28 – Tämän tekstin peräkkäiset muutokset, jotka on kirjattu SMHV:n verkkosivuille (http://oami.europa.eu/ows/rw/pages/CTM/legalReferences/originalRegulations.fr.do), eivät ole vaikuttaneet tähän säännökseen muuten kuin uudelleennumeroinnin muodossa.


29 – Ks. esim. yhteisömallista 12.12.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 (EYVL 2002, L 3, s. 1) 82 artiklan 5 kohta, jossa toistetaan tavaramerkkiasetuksen 93 artiklan 5 kohdassa esitetty toimivaltaperuste.


30 – Yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista 27.7.1994 annetun neuvoston asetuksen (EYVL L 227, s. 1) 101 artiklan 3 kohdassa säädetään, että ”tuoteväärennösten tekemisestä seuraavat menettelyt voidaan myös viedä sen paikkakunnan tuomioistuimeen, jolla korvattava teko tapahtui”, mikä vastaa Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohtaa.


31 – Unionin tuomioistuin on korostanut, että ”[Brysselin] yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdan kattavaan sanamuotoon sisältyvät vastuun moninaiset muodot” (edellä mainitun Mines de Potasse d’Alsace -tuomion 18 kohta).


32 – Ks. vastaavasti Tritton, G., Intellectual Property in Europe, Sweet & Maxwell, Lontoo, 2002, s. 1025, 13–101 kohta.


33 – Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 3 alakohdassa annetaan laajempi toimivalta kuin tavaramerkkiasetuksen 93 artiklan 5 kohdassa, jossa toimivalta rajoitetaan koskemaan sen jäsenvaltion, jossa asiaa käsittelevän tuomioistuimen kotipaikka on, alueella tapahtuneita loukkaustoimia (ks. myös viimeksi mainitun asetuksen 94 artiklan 2 kohta). Ensin mainitussa asetuksessa säädetään erityisestä toimivallasta määräämällä tietystä tuomioistuimesta, kun taas jälkimmäinen asetus koskee yleisesti asianomaisen ”jäsenvaltion tuomioistuimia”. Jälkimmäisestä poiketen ensin mainittu ei sitä paitsi kata toimivaltaa sellaisen vastaajan osalta, jonka kotipaikka on unionin ulkopuolella.


34 – Ks. mm. Fawcett, J., ja Torremans, P., Intellectual Property and Private International Law, Clarendon Press, Oxford, 1998, s. 330; Huet, A., ”La marque communautaire: la compétence des juridictions des États membres pour connaître de sa validité et de sa contrefaçon (Règlement CE n° 40/94 du Conseil du 20 décembre 1993)”, J.D.I., 1994, 3, s. 635.


35 – Tuomioistuinten toimivaltaa koskevien sääntöjen ”ennustettavuuteen” ja tarpeeseen ”helpottaa asianmukaista lainkäyttöä” liittyvät tavoitteet, jotka eivät sisältyneet Brysselin yleissopimukseen, mainitaan kyseisen asetuksen 11 ja 12 perustelukappaleessa.


36 – Tässä yhteydessä Desantes Real korostaa sitä, että kyseisen 93 artiklan 5 kohdassa asetetaan etusijalle alueperiaate sikäli kuin yleensä sääntöjenvastainen teko tapahtuu vain yhdessä valtiossa, ja jos se on tapahtunut useassa valtiossa, kanteet on syytä jakaa (”La marca comunitaria y el Derecho internacional privado”, Marca y Diseño Comunitarios, Arazandi, Pampelune, 1996, s. 225).


37 – Kyseisen asetuksen toisessa perustelukappaleessa korostetaan sitä, että yhteisön tavaramerkeillä on yhdenmukainen suoja, ja niiden vaikutus ulottuu koko unionin alueelle.


38 – Vastaavasti yhteisön tavaramerkkiä koskevaa asetusluonnosta koskevan valmisteluasiakirjansa (mainittu edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 26) sivulla 31 komissio on todennut, että ”the system instituted by the Judgments Convention fails, however, to solve the special problems which arise where one Community trade mark can be infringed in several Member States” (kursivointi tekstissä).


39 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 25 mainitun muistion s. 36, 156 kohta.


40 – Sen 15. perustelukappaleen mukaan ”on välttämätöntä, että yhteisön tavaramerkin – – loukkausta koskevien päätösten oikeusvaikutus ulottuu koko yhteisöön, sillä tämä on ainoa keino välttää tuomioistuinten ja viraston keskenään ristiriitaiset päätökset ja niiden vaikutukset yhteisön tavaramerkkien yhtenäiseen luonteeseen”. Ks. myös kyseisen asetuksen 16. perustelukappale.


41 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 27 mainitun asetusehdotuksen 76 kohta.


42 – Mainitaan tämän ratkaisuehdotuksen 34 kohdassa.


43 – Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käyttämän luonnehdinnan mukaan.


44 – Ks. mm. em. asia Melzer, tuomion 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia Pinckney, tuomion 23 kohta.


45 – Em. asia Melzer, tuomion 23 kohta ja asia Pinckney, tuomion 24 kohta.


46 – Em. asia Melzer, tuomion 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia Pinckney, tuomion 27 kohta.


47 – Em. asia Melzer, tuomion 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia Pinckney, tuomion 28 kohta.


48 – Em. asia Melzer, tuomion 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia Pinckney, tuomion 25 kohta.


49 – Em. asia Melzer, tuomion 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia Pinckney, tuomion 26 kohta.


50 – Em. asiassa Pinckney oli kyse myös siitä, saattoiko tuomioistuin todeta olevansa toimivaltainen vahingon ilmenemispaikan perusteella (ks. em. asia Pinckney, tuomion 29 kohta), mutta olosuhteissa, jotka poikkesivat käsiteltävänä olevan pääasian olosuhteista, koska kyseessä oli tilanne, jossa tekijän taloudellisia oikeuksia oli loukattu, mikä oli tapahtunut eräällä internetsivustolla, johon voitiin tutustua myös asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimialueella, jossa kyseiset oikeudet oli suojattu.


51 – Unionin tuomioistuin on siten vakiintuneesti katsonut, että ainoastaan välittömän vahingon ilmenemispaikkakunnan tuomioistuimet olivat toimivaltaisia, vaikka välillinen vahinko olisi korvattavissa oikeuspaikan lain tai asiaan sovellettavan lain nojalla. Ks. epäsuorasti aiheutuneen vahingon osalta asia C-220/88, Dumez France ja Tracoba, tuomio 11.1.1990 (Kok., s. I-49) ja uhrin toisessa jäsenvaltiossa kärsimää alkuperäistä vahinkoa seuranneen vahingon osalta asia C-364/93, Marinari, tuomio 19.9.1995 (Kok., s. I-2719, 16–19 kohta).


52 – Luonnehtiessaan teon ”osallisuudeksi – – päätekoon” ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tarkentaa, että tarkoitetussa tilanteessa vahinko on aiheutunut välillisesti vastaajan toimista mutta suoraan teon päätekijäksi katsottavan kolmannen toimista.


53 – Olisi siten pohdittava sitä, olisiko unionin tuomioistuimen kannan oltava sama, jos kaikkien osallisuus eli syy-yhteys niiden osalta on sama tai jos kaksi henkilöä on teossa mukana välittömästi mutta eri suhteessa.


54 – Jos oletetaan, että Bryssel I -asetuksen 5 artiklan 3 alakohdassa sallitaan tietyissä tapauksissa se, että jäsenvaltiossa, jossa vahinko ilmeni, voidaan nostaa kanne ketä tahansa väitettyyn säännöstenvastaiseen toimeen oletetusti osallistunutta henkilöä vastaan, unionin tuomioistuimen olisi lisäksi määriteltävä täsmällisesti sen syyksilukemisen luonne, joka voidaan katsoa perusteeksi liittymään perustuvalle toimivallalle.


55 – Kyseinen hallitus täsmentää, että kun otetaan huomioon pääasian tosiseikat, tämä kriteeri edellyttäisi, että kantaja pystyy osoittamaan, että kun vastaaja myi tuotteita asianomaiselle kolmannelle osapuolelle jäsenvaltiossa, se tosiasiallisesti tiesi tai se olisi kohtuullisesti voinut olettaa, että kyseisestä myynnistä seuraisi suoraan tämän kolmannen osapuolen syyllistyminen väitettyyn oikeudenvastaiseen tekoon toisessa jäsenvaltiossa.


56 – Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen ehdottaman kriteerin lisäksi voitaisiin hyväksyä myös muita kriteerejä, kuten vahingon ja sen ilmenemispaikkakunnan ennakoitavuus tai se, voidaanko vastaajan osallisuus väitetyn oikeudenvastaisen teon toteuttamiseen katsoa tarkoitukselliseksi.


57 – Em. asiassa Melzer annetussa tuomiossa (sen 35 kohta) on otettu huomioon oikeusvarmuuden tavoite, johon sisältyy sen ennakoitavuus, mikä tuomioistuin on toimivaltainen; kyseistä tavoitetta korostetaan Bryssel I ‑asetuksen uuden version, joka on annettu asetuksella N:o 1215/2012, 16 perustelukappaleessa.


58 – Brysselin yleissopimuksen osalta ks. em. asia Dumez France ja Tracoba, tuomion 19 kohta ja asia Marinari, tuomion 13 kohta.


59 – Tämän asetuksen 15 perustelukappaleen mukaan ”lainkäytön yhdenmukaisuus edellyttää, että rinnakkaiset oikeudenkäynnit saadaan mahdollisimman vähiin ja on varmistettava, ettei kahdessa jäsenvaltiossa anneta keskenään ristiriitaisia tuomioita”.


60 – Tämän asetuksen 34 artiklan 3 alakohdassa säädetään, että jos tuomio on ristiriidassa toisen tuomion kanssa, tämä on peruste sille, ettei tuomiota tunnusteta sen jäsenvaltion ulkopuolella, jossa tuomio on annettu.


61 – Mainitun 6 artiklan 1 alakohdan mukaan henkilöä vastaan voidaan nostaa kanne myös, ”jos asiassa on useampia vastaajia, siinä tuomioistuimessa, jonka alueella jollakin vastaajista on kotipaikka, edellyttäen että kanteiden välillä on niin läheinen yhteys, että niiden käsitteleminen ja ratkaiseminen yhdessä on toivottavaa, jotta kanteiden käsitteleminen eri oikeudenkäynneissä ei johtaisi ristiriitaisiin tuomioihin”.


62 – Sekä First Note Perfumes että komissio korostavat sitä, että Saksan tuomioistuimet olisivat voineet helposti perustaa toimivaltansa Bryssel I ‑asetuksen 6 artiklan 1 alakohtaan, jos Stefan P:tä vastaan olisi samalla nostettu kanne.


63 – Ks. tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 6.


64 – Ks. kyseisen tuomion, joka mainitaan tämän ratkaisuehdotuksen 56 kohdassa, tuomiolauselma.


65 – Kyseisen tuomion 30 kohdassa täsmennetään, että unionin tuomioistuimen oli syytä ”määrittää konkreettisesti ne [Bryssel I -] asetuksen 5 artiklan 3 alakohdan edellyttämät olosuhteet, joissa tekijän taloudellisten oikeuksien loukkaamisella aiheutettu vahinko ilmenee tai saattaa ilmetä muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa vastaaja on toisintanut tekijän teoksen aineelliselle alustalle, jota välittäjä on sitten myynyt internetsivustolla, johon voidaan tutustua myös asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimialueella” (kursivointi tässä).


66 – Ks. mainitun tuomion 43 kohta (kursivointi tässä).


67 – Huomautettakoon, että Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettu vahingon ilmenemispaikka voi vaihdella aina sen mukaan, millaista oikeutta väitetään loukatun (em. asia Pinckney, tuomion 32 kohta).


68 – Kyseessä on toisin sanoen oikeudenvastaiseksi väitetty teko, jonka vastaaja on toteuttanut toisessa jäsenvaltiossa mutta jonka vaikutukset ovat toteutuneet siinä jäsenvaltiossa, jossa sijaitsee tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi asia saatettiin itsenäisesti toimineen eri henkilön menettelyjen johdosta.


69 – Edellä mainitussa asiassa Pinckney annetussa tuomiossa todetaan, että kolmas osapuoli oli myynyt compact disc ‑levyjä internetsivustolla, johon voidaan tutustua asiaa käsittelevän tuomioistuimen alueella; minusta vaikuttaa kuitenkin siltä, että myös tämä tuomioistuin olisi ollut, vieläpä sitä suuremmalla syyllä, toimivaltainen, jos näiden tavaroiden myynti olisi tapahtunut, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevasta liikkeestä. Mainitussa asiassa oletettu säännöstenvastainen toimi koski tekijänoikeuksia, jotka on suojattu sovellettavalla kansallisella lainsäädännöllä, kun taas nyt käsiteltävässä asiassa väitteet koskevat yhteisön tavaramerkkiä, jota suojataan koko unionin alueella, ja sopimatonta kilpailua, mutta minusta vaikuttaa siltä, ettei näillä eroavuuksilla ole vaikutuksia, koska Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 3 alakohtaa sovelletaan kaikentyyppisiin säännöstenvastaisiin toimiin.