EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

2 päivänä lokakuuta 2012

Asia F‑118/10

Aristidis Psarras

vastaan

Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto (ENISA)

Henkilöstö – Asemapaikkaan määrääminen – Asemapaikan siirto – Yksikön etu – Henkilökohtaisista syistä myönnetty virkavapaus

Aihe: SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Aristidis Psarras, Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) väliaikainen toimihenkilö, vaatii virkamiestuomioistuinta muun muassa kumoamaan päätöksen, jolla hänet erotettiin kirjanpitäjän virastaan ja jolla tähän virkaan nimitettiin toinen henkilö.

Ratkaisu: ENISA:n johtokunnan 7.2.2010 tekemä päätös, jolla kantaja erotettiin välittömästi kirjanpitäjän virastaan ja jolla talousarviosta vastaava toimihenkilö X nimitettiin kirjanpitäjän virkaan toistaiseksi, ja pääjohtajan sen seurauksena 1.3.2010 tekemä päätös, joka koskee kantajan siirtämistä toisiin tehtäviin, kumotaan. Kanne hylätään muilta osin. ENISA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kantajalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Käsite – Ehdotus, joka ei sido lopullisen päätöksen tekemiseen toimivaltaista elintä, ei ole virkamiehelle vastainen toimi – Valmisteleva toimenpide

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta)

2.      Tuomioistuinmenettely – Näytön esittäminen – Määräaika – Lisänäytön viivästynyt esittäminen – Edellytykset

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 42 artikla)

3.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Palkaton loma – Päättyminen – Virkaan palaaminen – Hallinnon velvollisuuden ulottuvuus

(Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 17 artikla)

1.      Päätöksen valmistelutoimet eivät ole henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja virkamiehille vastaisia päätöksiä, ja näin ollen ne voidaan riitauttaa vain kumottavissa olevista toimista nostetun kanteen yhteydessä.

Asian laita on täten unionin viraston pääjohtajan tekemän sellaisen ehdotuksen osalta, jonka mukaan tietyt tehtävät määrätään pysyvästi yhden virkamiehen hoidettavaksi ja toinen virkamies siirretään pois näistä tehtävistä. Tällaista ehdotusta ei voida pitää päätöksenä, koska se ei sido hallintoneuvostoa, jollaa on toimivalta tehdä lopullinen päätös.

(ks. 34 ja 35 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 346/87, Bossi v. komissio, 14.2.1989, 23 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑32/89 ja T‑39/89, Marcopoulos v. yhteisöjen tuomioistuin, 22.6.1990, 21 kohta ja asia T‑98/96, Costacurta v. komissio, 22.1.1998, 21 kohta

2.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 42 artiklan mukaan asianosaiset voivat vielä vastauskirjelmissään vedota lisänäyttöön väitteidensä tueksi, mutta niiden on ilmoitettava syy, miksi esitettävään näyttöön ei ole vedottu aikaisemmin. Tämä velvollisuus edellyttää, että unionin tuomioistuimille tunnustetaan oikeus tutkia kyseisen näytön esittämiselle myöhemmässä vaiheessa esitettyjen perustelujen hyväksyttävyys ja oikeus jättää ne huomioimatta, jos vaatimus ei ole oikeudellisesti riittävän perusteltu.

(ks. 40 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑47/05, Angé Serrano ym. v. parlamentti, 18.9.2008, 54 ja 56 kohta

3.      Toimielimellä on oikeus katsoa, että sille yksikköjensä organisoinnissa myönnetyn laajan harkintavallan mukaisesti yksikön edulla voidaan perustella sitä, ettei väliaikaista toimihenkilöä palauteta palkattoman loman päättyessä tehtäviin, joita hän hoiti ennen lähtöään.

Jos toimielin on kuitenkin sitoutunut palauttamaan kyseisen työntekijän tehtäviinsä, se on velvollinen noudattamaan tätä sitoumustaan.

(ks. 45 ja 50 kohta)