Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 5.11.2018 – OC ym. v. Banca d’Italia ym.

(asia C-686/18)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Kantajat: OC ym. Adusbef, Federconsumatori, PB ym. ja QA ym.

Vastaajat: Banca d’Italia, Presidenza del Consiglio dei Ministri ja Ministero dell’Economia e delle Finanze

Ennakkoratkaisukysymykset

Ovatko asetuksen (EU) N:o 575/20131 29 artikla, delegoidun asetuksen N:o 241/20142 10 artikla, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16 ja 17 artikla, kun huomioon otetaan myös 15.10.2013 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/20133 6 artiklan 4 kohta, esteenä asetuksen (decreto-legge) nro 3/2015, sellaisena kuin se on muutettuna ja laiksi muunnettuna lailla nro 33/2015, 1 §:n (ja tällä hetkellä myös asetuksen (decreto legislativo) nro 72/2015 1 §:n 15 momentin, jolla on korvattu [pankki- ja luottotoimintaa koskevien lakien koonnoksen] 28 §:n 2 ter momentti ja jossa toistetaan aineellisilta osin asetuksen nro 3/2015, sellaisena kuin se on muunnettu laiksi muutoksin, joilla ei ole merkitystä tässä asiassa, 1 §:n 1 momentin a alakohta) kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään varoja koskeva raja, jonka ylittyessä banca popolare on velvollinen muuttumaan osakeyhtiöksi, ja jossa tämä raja vahvistetaan 8 miljardiksi euroksi? Ovatko edellä mainitut Euroopan unionin oikeuden arviointiperusteet lisäksi esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa siinä tapauksessa, että banca popolare muuttuu osakeyhtiöksi, laitoksen sallitaan lykätä tai rajoittaa – myös rajoittamattomaksi ajaksi – osakkuudesta luopuvan osakkaan osakkeiden lunastamista?

Ovatko kilpailua sisämarkkinoilla ja pääomien vapaata liikkuvuutta koskevat SEUT 3 artikla sekä SEUT 63 artikla ja sitä seuraavat artiklat esteenä asetuksen nro 3/2015, sellaisena kuin se on muutettuna ja laiksi muunnettuna lailla nro 33/2015, 1 §:n kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan pankkitoimintaa saadaan harjoittaa osuuskunnan muodossa vain tiettyyn varoja koskevaan rajaan saakka ja jossa laitos velvoitetaan muuttumaan osakeyhtiöksi edellä mainitun rajan ylittyessä?

Ovatko valtiontukea koskevat SEUT 107 artikla ja sitä seuraavat artiklat esteenä asetuksen nro 3/2015, sellaisena kuin se on muutettuna ja laiksi muunnettuna lailla nro 33/2015, 1 §:n (ja tällä hetkellä myös asetuksen nro 72/2015 1 §:n 15 momentin, jolla on korvattu [pankki- ja luottotoimintaa koskevien lakien koonnoksesta annetun asetuksen] 28 §:n 2 ter momentti ja jossa toistetaan aineellisilta osin asetuksen nro 3/2015, sellaisena kuin se on muunnettu laiksi muutoksin, joilla ei ole merkitystä tässä asiassa, 1 §:n 1 momentin a alakohta), kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan banca popolaren on muututtava osakeyhtiöksi tietyn varoja koskevan (8 miljardiksi euroksi vahvistetun) rajan ylittyessä ja jossa säädetään luopuvan jäsenen osuuden lunastamista koskevia rajoituksia yhtiömuotoa muuttaneen pankin mahdollisen selvitystilan estämiseksi?

Ovatko asetuksen (EU) N:o 575/2013 29 artikla ja delegoidun asetuksen (EU) N:o 241/2014 10 artikla yhdessä esteenä asetuksen nro 3/2015, sellaisena kuin se on muutettuna ja laiksi muunnettuna lailla nro 33/2015, 1 §:n kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, sellaisena kuin Corte costituzionale (perustuslakituomioistuin) on tulkinnut sitä tuomiossa nro 99/2018, kun tässä pykälässä sallitaan banca popolaren lykätä lunastamista rajoittamattoman ajan ja rajata sen koskemaan koko määrää tai osaa siitä?

Jos unionin tuomioistuin tulkinnassaan katsoo, että vastaajien puoltama tulkinta on yhteensoveltuva unionin säännöstön kanssa, sitä pyydetään arvioimaan komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 241/2014 10 artiklan hyväksyttävyyttä unionin oikeuden kannalta niin, että se ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16 artiklan ja 17 artiklan (jossa määrätään seuraavaa: ”Jokaisella on oikeus nauttia laillisesti hankkimastaan omaisuudesta sekä käyttää, luovuttaa ja testamentata sitä. Keneltäkään ei saa riistää hänen omaisuuttaan muutoin kuin yleisen edun sitä vaatiessa laissa säädetyissä tapauksissa ja laissa säädettyjen ehtojen mukaisesti ja siten, että hänelle suoritetaan kohtuullisessa ajassa oikeudenmukainen korvaus omaisuuden menetyksestä. Omaisuuden käyttöä voidaan säännellä lailla siinä määrin kuin se on yleisen edun mukaan välttämätöntä.”) sekä myös perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan (jossa määrätään seuraavaa: ”Siltä osin kuin tämän perusoikeuskirjan oikeudet vastaavat ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä yleissopimuksessa taattuja oikeuksia, niiden merkitys ja ulottuvuus ovat samat kuin mainitussa yleissopimuksessa. Tämä määräys ei estä unionia myöntämästä tätä laajempaa suojaa.”) ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklaa koskevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön.

____________

1 Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013 (EUVL 2013, L 176, s. 1).

2 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla laitoksia koskevien omien varojen vaatimusten alalla 7.1.2014 annettu komission delegoitu asetus (EU) N:o 241/2014 (EUVL 2014, L 74, s. 8).

3 Luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille 15.10.2013 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013 (EUVL 2013, L 287, s. 63).