Valitus, jonka Kyproksen tasavalta on tehnyt 5.12.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-384/17, Kypros v. EUIPO, 25.9.2018 antamasta tuomiosta

(asia C-767/18 P)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Kyproksen tasavalta (edustajat: S. Malynicz QC, S. Baran, barrister ja V. Marsland, solicitor)

Muut osapuolet: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) ja M. J. Dairies EOOD

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

–    hyväksyy unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-384/17, Kypros v. EUIPO, EU:T:2018:593, antamasta tuomiosta tehdyn valituksen ja hyväksyy kumoamisvaatimuksen

–    velvoittaa viraston ja väliintulijan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1)    Unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että valituslautakunta sovelsi perustellusti unionin yleisen tuomioistuimen aikaisemmissa HELLIM ja XAΛΛOYMI ja HALLOUMI–tuomioissa tekemiä toteamuksia käsiteltävään asian. Kyseiset asiat eivät koskeneet tarkastusmerkkejä vaan erityyppisiä merkkejä, nimittäin yhteisömerkkejä ja tavanomaisia EU-tavaramerkkejä. Tällaisten merkkien keskeisenä tehtävänä on toimia tavaroiden kaupallisen alkuperän merkintänä (silloin kun kyse on yhteisömerkeistä, suurin osa kauppiaista on sidoksissa toisiinsa yhteenliittymän jäsenyyden kautta). Sen sijaan tarkastusmerkkien keskeisenä tehtävänä ei ole alkuperän merkitseminen vaan tavaraluokan erottaminen, eli sellaisten tavaroiden erottaminen, joiden osalta on varmennettu, että ne ovat tosiasiassa HALLOUMI-tarkastusmerkin käyttömääräysten mukaisia ja kyseisille tavaroille on annettu lupa niiden valmistamiseen HALLOUMI-tarkastusmerkin käyttömääräysten mukaisesti. Lisäksi aikaisemmissa yleisen tuomioistuimen tuomioissa oli eri kohdeyleisö kuin nyt käsiteltävässä asiassa.

2)    Unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että aikaisemmalta kansalliselta merkiltä – joka on tässä tapauksessa kansallinen tarkastusmerkki – puuttui kokonaan erottamiskyky sen erottaessa sellaiset tavarat, jotka on varmennettu, sellaisista tavaroista, joita ei ole varmennettu, ja että se katsoi virheellisesti, että merkki oli kuvaileva; unionin yleinen tuomioistuin heikensi virheellisesti kansallisen merkin kansallista suojaa ja kyseenalaisti virheellisesti kyseisen merkin pätevyyden EUIPO:n väitemenettelyssä.

3)    Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen verratessaan merkkejä ja arvioidessaan sekaannusvaaraa. Se lähestyi virheellisesti näitä kysymyksiä ikään kuin aikaisempi merkki olisi ollut alkuperää merkitsevä tavaramerkki eikä tarkastusmerkki. Se ei katsonut aikaisemmalla merkillä olevan erottamiskykyä tarkastusmerkkinä, toisin sanoen sen erottaessa tavarat, jotka tosiasiassa olivat tarkastusmerkin vaatimusten mukaisia ja joiden tuottajat olivat saaneet luvan tarkastusmerkin haltijalta. Se ei ottanut siten huomioon sitä tapaa, jolla tarkastusmerkkiä tyypillisesti käytetään (toisin sanoen poikkeuksetta erottavan nimen, tavaramerkin tai logon kanssa). Se ei myöskään ottanut huomioon riidanalaisen EU-tavaramerkin tarkoitusta ja merkitystä, erityisesti jättäessään tutkimatta, oliko osalla HALLOUMI itsenäinen erottamiskyky myöhemmässä merkissä merkkinä, joka osoittaa tosiseikkojen vastaisesti, että riidanalaisen EU-tavaramerkin kattamat tavarat ovat varmennettuja.

4)    Unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon kansallisia säännöksiä ja oikeuskäytäntöä kansallisten tarkastusmerkkien ulottuvuuden ja vaikutuksen osalta. Jäsenvaltioiden tarkastusmerkkejä koskevan lainsäädännön edellytyksiä ja yksityiskohtaisia sääntöjä ei ollut yhdenmukaistettu tavaramerkkidirektiiveillä 89/1041 ja 2008/952 mutta EU-tavaramerkkiasetuksessa säädetään, että sellaiset kansalliset merkit voivat muodostaa perustan aikaisemmille oikeuksille, jotka estävät EU-tavaramerkkien rekisteröinnin. Tällaiset oikeudet on tutkittava kansallisen oikeuskäytännön ja kansallisten säännösten valossa analogisesti EU-tavaramerkkiasetuksen 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen erilaisten kansallisten oikeuksien (joita ei siis ole yhdenmukaistettu ja jotka vaihtelevat suuresti niiden luonteen, ulottuvuuden ja vaikutuksen puolesta jäsenvaltiosta toiseen) kanssa.

____________

1 Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21.12.1988 annettu neuvoston direktiivi 89/104/ETY (EYVL 1989, L 40, s. 1)

2 Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 22.10.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/95/EY (EYVL 2008, L 299, s. 25).