Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Alankomaat) on esittänyt 15.2.2019 – X, sekä muina osapuolina College van burgemeester en wethouders van de gemeente Purmerend ja Tamoil Nederland BV

(asia C-120/19)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Raad van State

Pääasian asianosaiset

Hakija: X

Muut osapuolet: College van burgemeester en wethouders van de gemeente Purmerend ja Tamoil Nederland BV

Ennakkoratkaisukysymykset

1)    a)    Onko vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksista 24.9.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/68/EY1 5 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä nestekaasuasemaa koskevaan lupaan sisältyvälle lupavaatimukselle, jonka mukaan kyseiselle yksittäiselle nestekaasuasemalle saadaan tuoda nestekaasua vain säiliöajoneuvoilla, joissa on kuumuudenkestävä suojavaippa, kun tätä velvoitetta ei aseteta suoraan yhdelle tai useammalle nestekaasusäiliöajoneuvojen alalla toimivalle yritykselle?

b)    Onko vastattaessa ensimmäiseen kysymykseen merkitystä sillä, että kyseinen jäsenvaltio on tehnyt nestekaasualalla toimivia markkinaosapuolia, kuten nestekaasuasemien pitäjiä sekä nestekaasun tuottajia, myyjiä ja kuljettajia, edustavien järjestöjen kanssa nestekaasusäiliöajoneuvojen kuumuudenkestävää suojavaippaa koskevan turvallisuussopimuksen (Safety Deal hittewerende bekleding op LPG-autogastankwagens), jossa sopimuspuolet sitoutuvat kuumuudenkestävän suojavaipan käyttöön, ja että kyseinen jäsenvaltio on tähän liittyen antanut päätöksissä, joilla on seurauksia onnettomuuden vaikutuksiin, noudatettavia nestekaasuasemien ulkoiseen turvallisuuteen liittyviä vaikutusetäisyyksiä koskevan yleiskirjeen (Circulaire effectafstanden externe veiligheid LPG-tankstations voor besluiten met gevolgen voor de effecten van een ongeval), jossa on vahvistettu täydentävät riskienhallintatoimet, joiden yhteydessä lähtökohtaisesti oletetaan, että nestekaasu tuodaan nestekaasuasemille säiliöajoneuvoilla, joissa on kuumuudenkestävä suojavaippa?

2)    a)    Kun kansallinen tuomioistuin arvioi sellaisen täytäntöönpanopäätöksen lainmukaisuutta, jolla pyritään varmistamaan unionin oikeuden vastaisen lupavaatimuksen, jota ei voida enää oikeudellisesti riitauttaa, noudattaminen,

–    onko unionin oikeuden, erityisesti kansallista menettelyllistä autonomiaa koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön, nojalla sallittua, että kansallinen tuomioistuin lähtökohtaisesti olettaa kyseisen kaltaisen lupavaatimuksen lainmukaiseksi, ellei se ilmeisen selvästi ole ylemmäntasoisten oikeussääntöjen, kuten unionin oikeuden, vastainen? Jos näin on, asetetaanko unionin oikeudessa tälle poikkeukselle (täydentäviä) edellytyksiä?

–    vai seuraako unionin oikeudesta, kun huomioon otetaan myös tuomiot Ciola (asia C-224/97, EU:C:1999:212) ja Man Sugar (asia C-274/04, EU:C:2006:233), että kansallisen tuomioistuimen on jätettävä sen kaltainen lupavaatimus unionin oikeuden vastaisena soveltamatta?

b)    Onko vastattaessa kysymykseen 2a merkitystä sillä, onko täytäntöönpanopäätöksessä kyse korjaavasta seuraamuksesta (remedy) vai rangaistusseuraamuksesta (criminal charge)?

____________

1 EUVL 2008, L 260, s. 13.