Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Corte suprema di cassazione (Italia) on esittänyt 5.6.2019 – Agenzia delle entrate - Riscossione v. Poste Italiane SpA

(Asia C-435/19)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Corte suprema di cassazione

Pääasian asianosaiset

Päävalittaja ja vastavalituksen vastapuoli: Agenzia delle entrate - Riscossione

Vastapuoli ja vastavalittaja: Poste Italiane SpA

Ennakkoratkaisukysymykset

Ovatko SEUT 14 artikla (aiemmin perustamissopimuksen 7 d artikla, sitten EY 16 artikla) ja SEUT 106 artiklan 2 kohta (aiemmin perustamissopimuksen 90 artikla, sitten EY 86 artiklan 2 kohta) ja yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluita koskevaan järjestelmään sisällyttäminen esteenä asetuksen (decreto legislativo) nro 504/1992 10 §:n 3 momentin, luettuna yhdessä lain nro 662/1996 2 §:n 18–20 momentin kanssa, kaltaiselle kansalliselle säännökselle, jonka mukaan vielä Poste Italiane spa -yhtiön tarjoamien postipankkipalveluiden yksityistämisen jälkeenkin Poste Italiane spa -yhtiön hyväksi on luotu ja ylläpidetty toimintaa koskeva varaus (lakisääteinen monopolijärjestelmä), jonka kohteena on paikallisen veron eli kunnallisen kiinteistöveron kantamiseen tarkoitettua postisiirtotiliä koskevan palvelun hallinnointi, kun otetaan huomioon veronkantoa koskevan kansallisen lainsäädännön kehitys, jossa verovelvolliset ja myös paikalliset veroa perivät yhteisöt ovat ainakin vuodesta 1997 lähtien voineet valita vapaasti pankkijärjestelmän kautta tapahtuvan maksun ja veronkannon?

Jos ensimmäiseen kysymykseen on vastattava siten, että lakisääteisen monopolin perustamisen on katsottava vastaavan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun ominaispiirteitä, ovatko SEUT 106 artiklan 2 kohta (aiemmin perustamissopimuksen 90 artikla, sitten EY 86 artiklan 2 kohta) ja SEUT 107 artiklan 1 kohta (aiemmin perustamissopimuksen 92 artikla, sitten EY 87 artikla), sellaisina kuin unionin tuomioistuin on tulkinnut kyseisiä määräyksiä niiden kriteerien yhteydessä, joilla lainmukainen toimenpide korvauksen suorittamiseksi julkisen palvelun velvoitteesta erotetaan sääntöjenvastaisesta valtiontuesta (unionin tuomioistuimen tuomio 24.7.2003, Altmark Trans GmbH ja Regierungspräsidium Magdeburg v. Nahverkehrsgesellschaft Altmark GmbH, C-280/00, EU:C:2003:415), esteenä asetuksen (decreto legislativo) nro 504/1992 10 §:n 3 momentin, luettuna yhdessä lain nro 662/1996 2 §:n 18–20 momentin ja tasavallan presidentin asetuksen (decreto del Presidente della Repubblica) nro 144/2001 3 §:n 1 momentin kanssa, kaltaiselle kansalliselle säännökselle, jossa Poste Italiane spa -yhtiölle annetaan valtuudet määrittää yksipuolisesti sen komissiomaksun määrä, jonka kunnallisen kiinteistöveron kantamisesta vastaava konsessionsaaja (asiamies) on velvollinen maksamaan ja jota sovelletaan jokaiseen konsessionsaajan nimissä olevan postisiirtotilin hallinnointitapahtumaan, kun otetaan huomioon, että Poste Italiane spa on hallituksensa päätöksellä nro 57/1996 määrittänyt komissiomaksun määräksi 100 liiraa ajanjaksolle 1.4.1997–31.5.2001 ja 0,23 euroa 1.6.2001 alkaneelta ajanjaksolta?

Onko SEUT 102 artiklan ensimmäinen kohta (aiemmin perustamissopimuksen 86 artikla, sitten EY 82 artiklan 1 kohta), sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut (ks. unionin tuomioistuimen tuomio 13.12.1991, GB Inno BM, C-18/88, EU:C:1991:474; tuomio 25.6.1998, Chemische Afvalstoffen Dusseldorp BV, C-203/96, EU:C:1998:316, ja tuomio 17.5.2001, TNT Traco s.p.a., C-340/99, EU:C:2001:281), esteenä lain nro 662/1996 2 §:n 18–20 momentin, tasavallan presidentin asetuksen (decreto del Presidente della Repubblica) nro 144/2001 3 §:n 1 momentin ja asetuksen (decreto legislativo) nro 504/1992 10 §:n 3 momentin muodostaman kaltaiselle sääntelykokonaisuudelle, jonka mukaan konsessionsaajan (asiamiehen) on välttämättä maksettava komissiomaksua, sellaisena kuin Poste Italiane spa -yhtiö sen kulloinkin yksipuolisesti määrittää ja/tai muuttaa, sen vuoksi, ettei konsessionsaaja (asiamies) voi irtautua postisiirtotiliä koskevasta sopimuksesta muutoin kuin rikkomalla asetuksen (decreto legislativo) nro 504/1992 10 §:n 3 momentissa säädettyä velvollisuutta, jolloin se laiminlöisi velvoitettaan kantaa kunnallista kiinteistöveroa veroa perivän paikallisen yhteisön lukuun?

____________