Valitus, jonka Stephan Fleig on tehnyt 2.4.2019 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-492/17, Fleig v. EUH, 12.6.2019 antamasta tuomiosta

(asia C-446/19 P)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Stephan Fleig (edustaja: asianajaja H. Tattenborn)

Muu osapuoli: Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH)

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

kumoaa kokonaisuudessaan Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) 2.4.2019 asiassa T-492/17 antaman tuomion

kumoaa Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) henkilöstöosaston johtajan viranomaisena, jolla on toimivalta tehdä sopimuksia palvelukseen ottamisesta, 19.9.2016 tekemän päätöksen irtisanoa valittajan toistaiseksi voimassa ollut sopimus 19.6.2017 lukien ja velvoittaa EUH:n korvaamaan valittajalle tämän lainvastaisesta irtisanomisesta aiheutunut henkinen kärsimys

toissijaisesti kumoaa tuomion ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen

velvoittaa EUH:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut kummassakin oikeusasteessa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää valituksensa tueksi seuraavat kuusi perustetta:

Valittaja väittää ensiksi, että hänen oikeuttaan perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa määrättyyn oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sekä asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatetta on loukattu. Hänen vaatimustensa vastaisesti unionin yleinen tuomioistuin ei velvoittanut EUH:ta esittämään asian kannalta merkityksellisiä sähköposteja, mikä rajoitti huomattavasti hänen puolustautumismahdollisuuttaan.

Valittaja väittää toiseksi, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen hallinnolle kuuluvaa huolenpitovelvollisuutta koskevan periaatteen soveltamisessa. Unionin yleinen tuomioistuin ei ymmärtänyt, että EUH oli jo ennen valittajan palvelukseen ottamista koskevan sopimuksen irtisanomista myötävaikuttanut käyttäytymisellään valittajan psyykkisen sairauden pahenemiseen ja näin ollen heikentänyt tämän kykyä täyttää velvollisuutensa.

Valittaja moittii kolmanneksi unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että tämä teki oikeudellisen virheen ottaessaan lähtökohdaksi sen, ettei ollut tarpeen näyttää toteen, oliko – ja missä määrin – valittaja terveydentilansa vuoksi estynyt täyttämästä virkamiesasemaansa perustuvaa velvollisuuttaan ilmoittaa oleskelupaikkansa. Unionin yleinen tuomioistuin teki niin ikään oikeudellisen virheen, kun se jätti huomiotta valittajan esittämät lääketieteelliset kannanotot ilman omaa asiantuntemustaan ja lääketieteellistä lausuntoa hankkimatta. Unionin yleinen tuomioistuin teki niin ikään oikeudellisen virheen, kun se jätti huomiotta sen, että EUH otti valittajan psyykkisen sairauden vaikutukset huomioon tämän haitaksi.

Valittaja väittää neljänneksi, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se moitti häntä henkilöstösääntöjen liitteessä II olevaan 7 artiklaan perustuvan velvollisuuden laiminlyönnistä sekä perustavanlaatuisen lojaalisuus- ja yhteistyövelvollisuuden laiminlyönnistä, koska hän kieltäytyi nimeämästä itse lääkäriään työkyvyttömyyslautakuntaan. Tämän vuoksi unionin yleinen tuomioistuin perusti virheellisesti tuomionsa seikkaan, josta EUH itse ei moittinut valittajaa päätöksensä perusteluissa.

Valittaja väittää viidenneksi, että unionin yleinen tuomioistuin päätteli virheellisesti tietyistä valittajan tekemistä hakemuksista ja valituksista, jotka eivät menestyneet, että EUH:n nimittävä viranomainen saattoi moittia kantajaa yhteistyön ja lojaalisuuden puuttumisesta. Unionin yleisen tuomioistuimen näkökulmasta kukin palvelukseen otetun esittämä hakemus, jonka hallinto hylkäsi, merkitsi oikeuden väärinkäyttöä.

Valittaja moittii kuudenneksi unionin yleistä tuomioistuinta tiettyjen tuomionsa taustalla olevien sellaisten tosiseikkojen vääristyneellä tavalla huomioon ottamisesta, jotka liittyvät erityisesti hänen velvollisuuteensa ilmoittaa hallinnolle oleskelupaikkansa.

____________