Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal de grande instance de Paris (Ranska) on esittänyt 22.10.2019 – FA v. BNP Paribas Personal Finance SA

(asia C-782/19)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal de grande instance de Paris

Pääasian asianosaiset

Kantaja: FA

Vastaaja: BNP Paribas Personal Finance SA

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko direktiivi N:o 93/13,1 tulkittuna tehokkuusperiaatteen valossa, esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa asiassa sille, että sovelletaan vanhentumissääntöjä seuraavissa tilanteissa: (a) sopimusehdon kohtuuttomuuden toteamiseen, (b) mahdollisiin palautuksiin, (c) kun kuluttaja on kantajana, ja (d) kun kuluttaja on vastaajana, mukaan lukien vastakanteen vastaajana?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan täysin tai osin kieltävästi: Onko direktiivi N:o 93/13, tulkittuna tehokkuusperiaatteen valossa, esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa asiassa sille, että sovelletaan kansallista oikeuskäytäntöä, jossa vanhentumisajan alkuajankohdaksi on vahvistettu lainatarjouksen hyväksymispäivä vakavien taloudellisten vaikeuksien ilmenemispäivän sijaan?

Onko pääasiassa kyseessä olevan kaltaisia sopimusehtoja, joissa määrätään erityisesti, että laskentavaluuttana käytetään Sveitsin frangia ja maksuvaluuttana euroa, ja joista seuraa, että lainansaajan on kannettava valuuttakurssiriski, pidettävä osana direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sopimuksen pääkohdetta, kun asiassa ei ole riitautettu valuutanvaihtomaksun määrää ja kun sopimukseen sisältyy ehtoja, joissa määrätään, että lainansaaja voi tiettyinä ajankohtina käyttää mahdollisuutta muuttaa sopimus euromääräiseksi ennalta määritellyn kaavan mukaisesti?

Onko direktiivi N:o 93/13, tulkittuna yhteisön oikeuden tehokkuusperiaatteen valossa, esteenä kansalliselle oikeuskäytännölle, jonka mukaan pääasiassa kyseessä olevan kaltainen sopimusehtokokonaisuus tai sopimusehto on laadittu direktiivissä tarkoitetulla tavalla ”selkeästi ja ymmärrettävästi”, koska

–    alustavassa lainatarjouksessa esitetään yksityiskohtaisesti lainan maksuaikana toteutettavat valuutanvaihdot ja todetaan, että eurojen ja Sveitsin frangien vaihtokurssina käytetään kurssia, jota sovelletaan kaksi arkipäivää ennen valuutanvaihdon perusteena olevaa tapahtumaa ja joka julkaistaan Euroopan keskuspankin internetsivuilla;

–    lainatarjouksessa mainitaan, että lainansaaja hyväksyy Sveitsin frangien muuttamista euroiksi ja eurojen muuttamista Sveitsin frangeiksi koskevat valuutanvaihdot, jotka ovat välttämättömiä lainan toimintatavan ja takaisinmaksun kannalta, ja että lainanantaja muuttaa euromääräisinä maksettujen kuukausierien pääoman Sveitsin frangeiksi, kun lainan sivukulut on suoritettu;

–    lainatarjouksessa todetaan, että jos valuutanvaihdon tuloksena saadaan määrä, joka on Sveitsin frangeissa erääntynyttä määrää pienempi, pääoma maksetaan takaisin hitaammin ja se mahdollinen pääoman osa, jota ei suoriteta eräpäivänä, kirjataan Sveitsin frangimääräisen tilin jäljellä olevaksi velkapääomaksi, ja lainatarjouksessa todetaan, että lainapääoman lyhentämiseen vaikuttaa kuukausieriin sovelletun vaihtokurssin vaihtelu, oli kyse sitten kurssin vahvistumisesta tai heikentymisestä, ja että tämä voi johtaa lainan takaisinmaksuajan pidentymiseen tai lyhenemiseen ja mahdollisesti vaikuttaa määrään, joka yhteensä on maksettava lyhennyksinä;

–    sopimuksen kohdissa, joissa määrätään ”sisäisestä euromääräisestä tilistä” ja ”sisäisestä tilistä Sveitsin frangeissa”, esitetään yksityiskohtaisesti kunkin lainan lyhennyserän maksamisen yhteydessä tehdyt kirjaukset kyseisiltä tileiltä ja kyseisille tileille ja sopimuksessa esitetään läpinäkyvästi, miten ulkomaanvaluutan vaihtomekanismi toimii konkreettisesti; vaikka lainatarjouksessa ei mainita nimenomaisesti esimerkiksi ”valuuttakurssiriskiä”, jonka lainansaaja kantaa, koska hän ei saa tuloja laskentavaluutassa, eikä ”korkoriskiä”?

Jos neljänteen kysymykseen vastataan myöntävästi: Onko direktiivi N:o 93/13, tulkittuna yhteisön oikeuden tehokkuusperiaatteen valossa, esteenä kansalliselle oikeuskäytännölle, jonka mukaan pääasiassa kyseessä olevan kaltainen sopimusehtokokonaisuus tai sopimusehto on laadittu direktiivissä tarkoitetulla tavalla ”selkeästi ja ymmärrettävästi”, jos neljännessä kysymyksessä esitettyjen seikkojen lisäksi alustavasti 25 vuodeksi tehdyssä sopimuksessa on esitetty ainoastaan hypoteettinen skenaario maksuvaluutan arvon laskemisesta 5–6 prosentilla suhteessa laskentavaluuttaan, kun sopimuksessa ei muuten mainita ”riskin” tai ”vaikeuksien” kaltaisia sanoja?

Onko näyttövelvollisuus siitä, että sopimusehto on laadittu direktiivissä N:o 93/13 tarkoitetulla tavalla ”selkeästi ja ymmärrettävästi”, mukaan lukien sopimuksen tekoon liittyneiden olosuhteiden osalta, elinkeinonharjoittajalla vai kuluttajalla?

Jos elinkeinonharjoittajalla on näyttövelvollisuus siitä, että sopimusehto on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi, onko direktiivi [N:o] 93/13 esteenä kansalliselle oikeuskäytännölle, jossa katsotaan, että kun on esitetty myyntiteknisiä asiakirjoja, lainansaajien on osoitettava yhtäältä, että heille esitettiin asiakirjoissa esitetyt tiedot, ja toisaalta, että pankki on esittänyt heille kyseiset tiedot, vai edellyttääkö direktiivi päinvastoin, että näiden seikkojen perusteella syntyy olettama siitä, että asiakirjoissa esitetyt tiedot on välitetty lainansaajille muun muassa suullisesti, ja kyse on kumottavissa olevasta olettamasta, joka elinkeinonharjoittajan, joka vastaa valitsemiensa välittäjien välittämistä tiedoista, on osoitettava vääräksi?

Voidaanko pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen sopimukseen, jolla sopimuksen molemmat osapuolet sopivat kantavansa valuuttakurssiriskin, katsoa liittyvän huomattavaa epätasapainoa, kun yhtäältä elinkeinonharjoittajalla on kuluttajaa paremmat edellytykset ennakoida valuuttakurssiriskiä ja kun toisaalta elinkeinonharjoittajan kantama riski on rajattu mutta kuluttajan riski ei?

____________

1 Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29).