Kanne 17.1.2020 – Euroopan komissio v. Ruotsin kuningaskunta

(asia C-22/20)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: E. Manhaeve, C. Hermes, E. Ljung Rasmussen ja K. Simonsson)

Vastaaja: Ruotsin kuningaskunta

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin tuomioistuinta

toteamaan, että Ruotsin kuningaskunta ei ole noudattanut Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toimittanut komissiolle tietoja, jotka ovat tarpeen sen arvioimiseksi, ovatko väitteet siitä, että taajamat Habo ja Töreboda täyttävät yhdyskuntajätevesien käsittelystä 21.5.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/271/ETY1 vaatimukset, paikkansapitäviä,

toteamaan, että Ruotsin kuningaskunta ei ole noudattanut direktiivin 91/271/ETY 4 artiklan, luettuna yhdessä direktiivin 10 ja 15 artiklan kanssa, mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole huolehtinut, että taajamien Lycksele, Malå, Mockfjärd, Pajala, Robertsfors ja Tänndalen jätevedet käsitellään ennen vesistöön johtamista biologisesti tai vastaavalla tavalla direktiivissä asetettujen vaatimusten mukaisesti,

toteamaan, että Ruotsin kuningaskunta ei ole noudattanut direktiivin 91/271/ETY 5 artiklan, luettuna yhdessä direktiivin 10 ja 15 artiklan kanssa, mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole huolehtinut, että taajamien Borås, Skoghall, Habo ja Töreboda jätevedet käsitellään ennen niiden johtamista vesistöihin direktiivin 4 artiklassa säädettyä tehokkaammin kyseisessä direktiivissä asetettujen vaatimusten mukaisesti, ja

velvoittamaan Ruotsin kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin 91/271/ETY 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on huolehdittava, että yhdyskuntajätevedet tietyn kokoisissa taajamissa on ennen vesistöön johtamista käsiteltävä biologisesti tai vastaavalla tavalla.

Lisäksi direktiivin 5 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on huolehdittava, että kaikkien tietyn kokoisten taajamien jätevedet on käsiteltävä ennen niiden johtamista haavoittumiselle alttiisiin vesistöihin 4 artiklassa säädettyä tehokkaammin.

Direktiivin 4 artiklan 3 kohdassa, luettuna yhdessä direktiivin liitteessä I olevan B kohdan 2 alakohdan ja taulukon 1 kanssa – ja direktiivin 5 artiklan 3 kohdassa, luettuna yhdessä direktiivin liitteessä I olevan B kohdan 3 alakohdan ja taulukon 2 kanssa, jos jätevedet ovat taajamista, joiden asukasvastineluku on yli 10 000 – vahvistetaan vesistöön johtamista koskevat vaatimukset käsitellyn jäteveden osalta (jäljempänä päästövaatimukset). Kyseisissä vaatimuksissa määritellään tämän asian kannalta merkitykselliset biokemiallista hapen kulutusta (BOD), kemiallista hapen kulutusta (COD) ja typpeä koskevat raja-arvot.

Direktiivin 15 artiklassa, luettuna yhdessä direktiivin liitteessä I olevan D kohdan kanssa, vahvistetaan vaatimukset, jotka koskevat päästövaatimusten noudattamisen tarkkailua ja arviointia. Vaatimuksissa määritellään näytteiden vuotuinen määrä ja se, kuinka usein näytteet on otettava (jäljempänä valvontavaatimukset).

Direktiivin 10 artiklassa vahvistetaan vaatimukset, jotka koskevat päästövaatimusten täyttämiseksi rakennettujen jätevedenpuhdistamojen suunnittelua, rakentamista, käyttämistä ja hoitamista.

Arvioituaan Ruotsin toimittamat tiedot komissio katsoo, että Ruotsi ei täytä direktiivin 4 artiklassa, luettuna yhdessä direktiivin 10 ja 15 artiklan kanssa, asetettuja vaatimuksia kuuden taajaman osalta, koska päästövaatimukset ja/tai valvontavaatimukset eivät täyty.

Arvioituaan Ruotsin toimittamat tiedot komissio katsoo myös, että Ruotsi ei täytä direktiivin 5 artiklassa, luettuna yhdessä direktiivin 10 ja 15 artiklan kanssa, asetettuja vaatimuksia neljän muun taajaman osalta, koska päästövaatimukset eivät täyty.

Ruotsi väittää kahden taajaman osalta, että typpeä koskevat päästövaatimukset täyttyvät luonnollisen vedenpidätyksen perusteella. Ruotsi ei ole kuitenkaan toimittanut komissiolle tietoja, jotka ovat tarpeen sen arvioimiseksi, ovatko Ruotsin esittämät väitteet luonnollisen vedenpidätyksen laajuudesta ja tähän perustuvan typen poistamista koskevan direktiivin vaatimuksen noudattamisesta paikkansapitäviä. Komissio katsoo, että Ruotsi ei ole näin ollen noudattanut SEU 4 artiklan 3 kohdassa vahvistettua vilpittömän yhteistyön periaatetta.

____________

1 EYVL 1991, L 135, s. 40.