Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sofiyski rayonen sad (Bulgaria) on esittänyt 14.5.2020 – ”Toplofikatsia Sofia” EAD, ”Chez Elektro Balgaria” AD ja ”Agentsia za kontrol na prosrocheni zadalzhenia” EOOD

(asia C-208/20)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sofiyski rayonen sad

Pääasian asianosaiset

Kantajat: ”Toplofikatsia Sofia” EAD, ”Chez Elektro Balgaria” AD ja ”Agentsia za kontrol na prosrocheni zadalzhenia” EOOD

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 20 artiklan 2 kohdan a alakohtaa, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan kanssa, syrjintäkiellon ja kansallisen oikeudenkäyntimenettelyn menettelyllisten toimien vastaavuuden periaatteita, kuten myös jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa 28.5.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1206/20011 1 artiklan [1 kohdan] a alakohtaa tulkittava siten, että jos jäsenvaltion, jonka tuomioistuimessa asia on vireillä, kansallisessa lainsäädännössä säädetään, että tuomioistuin pyytää virallisen tiedon vastaajan osoitteesta kyseisessä jäsenvaltiossa, ja jos todetaan, että kyseinen vastaaja oleskelee Euroopan unionin toisessa jäsenvaltiossa, kansallinen tuomioistuin, jossa asia on vireillä, on velvollinen pyytämään tiedon vastaajan osoitteesta sen valtion, jossa tämä oleskelee, toimivaltaisilta viranomaisilta?

Onko tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 5 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä sen periaatteen kanssa, että kansallisen tuomioistuimen on taattava unionin oikeudesta johtuvien oikeuksien tehokkaan suojelun edellyttämät menettelylliset oikeudet, tulkittava siten, että selvittäessään velallisen asuinpaikkaa, mitä kansallisessa lainsäädännössä edellytetään sellaisen yksipuolisen muodollisen menettelyn toteuttamiseksi, jossa ei vastaanoteta todisteita ja jollainen maksamismääräysmenettely on, kansallinen tuomioistuin on velvollinen tulkitsemaan jokaista perusteltua epäilystä siitä, että velallisen asuinpaikka on Euroopan unionin toisessa jäsenvaltiossa, maksamismääräyksen antamisen oikeusperustan puuttumiseksi tai perusteeksi sille, ettei maksamismääräys saa lainvoimaa?

Onko tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/20122 5 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä sen periaatteen kanssa, että kansallisen tuomioistuimen on taattava unionin oikeudesta johtuvien oikeuksien tehokkaan suojelun edellyttämät menettelylliset oikeudet, tulkittava siten, että siinä kansallinen tuomioistuin, joka annettuaan tiettyä velallista koskevan maksamismääräyksen on todennut, ettei kyseisen velallisen asuinpaikka todennäköisesti ole tuomioistuinvaltiossa – ja sillä edellytyksellä, että tämä muodostaa kansallisen lainsäädännön mukaan esteen tällaista velallista koskevan maksamismääräyksen antamiselle –, velvoitetaan viran puolesta kumoamaan annettu maksamismääräys, vaikka tästä ei säädetä nimenomaisesti kansallisessa lainsäädännössä?

Jos kolmanteen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko siinä mainittuja säännöksiä tulkittava siten, että niissä kansallinen tuomioistuin velvoitetaan kumoamaan annettu maksamismääräys, jos se on asiaa tutkittuaan varmasti todennut, ettei velallisella ole asuinpaikkaa jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimessa asia on vireillä?

____________

1 EYVL 2001, L 174, s. 1.

2 EUVL 2012, L 351, s. 1.