VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (toinen jaosto)

10 päivänä heinäkuuta 2008

Asia F-141/07

Daniele Maniscalco

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Palkkaluokan määrittäminen – Sopimussuhteisen toimihenkilön sopimus – Tutkittavaksi ottaminen – Virkamiehelle vastainen toimi – Henkilöstösääntöjen mukaisten määräaikojen noudattaminen

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Maniscalco vaatii virkamiestuomioistuinta lähinnä kumoamaan työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen päätöksen, jolla hylättiin hänen hallinnollinen valituksensa, joka oli kohdistettu päätökseen siitä, että hänet luokiteltiin tehtäväryhmän IV palkkaluokkaan 13, tasolle 1, sellaisena kuin tämä päätös ilmenee hänen sopimussuhteisen toimihenkilön sopimuksestaan.

Ratkaisu: Kanne jätetään tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat. Kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.


Tiivistelmä


1.      Virkamiehet – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat –Oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvat määräajat – Alkamisajankohta

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta ja 91 artikla; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 117 artikla)

2.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vaatimus, jonka mukaan oikeudenkäyntikuluista on määrättävä lain mukaisesti

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 1 kohta)

1.      Toimihenkilön ja toimielimen välillä tehdyllä sopimuksella on vaikutuksia sen allekirjoittamisesta lähtien, jolloin se voi siis olla toimihenkilölle vastainen toimi siltä osin kuin kaikki sopimuksen osatekijät, muun muassa toimihenkilön palkkaluokka, vahvistetaan. Tämä päivämäärä on siis otettava lähtökohdaksi laskettaessa, onko hallinnollinen valitus päätöksestä, jolla sopimussuhteiselle toimihenkilölle on määritetty palkkaluokka, sellaisena kuin päätös ilmenee hänen sopimuksestaan, tehty määräajassa, kuten säädetään henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa, jota sovelletaan analogisesti sopimussuhteisiin toimihenkilöihin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 117 artiklan nojalla. Tätä päätelmää ei voida kumota väitteellä, jonka mukaan hallinnollisen valituksen tekeminen ennen koeajan päättymistä voi aiheuttaa sopimuksen irtisanomisen kyseisen jakson päätyttyä. Tällaisen seikan huomioon ottaminen johtaisi näet siihen, että jätettäisiin huomiotta henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa vahvistettujen hallinnollisia valituksia ja kanteita koskevien määräaikojen tarkoitus eli oikeudellisten tilanteiden selkeyden ja varmuuden varmistaminen, samoin kuin se, että ne ovat yleisen järjestyksen mukaisia määräaikoja, minkä vuoksi ne eivät ole vapaasti asianosaisten tai tuomioistuimen määrättävissä.

(ks. 20, 23, 25 ja 27 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T-137/99 ja T-18/00, Martínez Páramo ym. v. komissio, 11.7.2002 (Kok. H., 2002, s. I‑A‑119 ja II‑639, 54 ja 56 kohta); asia T-406/03, Ravailhe v. alueiden komitea, 14.2.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑19 ja II‑79, 57 kohta) ja asia T-455/04, Beyatli ja Candan v. komissio, 5.3.2007 (37 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

Virkamiestuomioistuin: asia F-105/07, R bis v. komissio, 6.3.2008 (43 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

2.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Sitä, että tuomioistuinta on pyydetty määräämään oikeudenkäyntikuluista määräysten mukaisesti, ei voida pitää vaatimuksena, jonka mukaan asianosainen, joka häviää asian, pitäisi velvoittaa korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(ks. 31 ja 33 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C-30/91, Lestelle v. komissio, 9.6.1992 (Kok. 1992, s. I‑3755, 38 kohta) ja asia C-470/00, parlamentti v. Ripa di Meana ym., 29.4.2004 (Kok. 2004, s. I‑4167, 86 kohta).