VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(ensimmäinen jaosto)

23 päivänä toukokuuta 2008

Asia F-79/07

Kurt-Wolfgang Braun-Neumann

vastaan

Euroopan parlamentti

Henkilöstö – Virkamiehet – Eläkkeet – Perhe-eläke – Eläkkeen maksaminen 50-prosenttisesti toisen eloon jääneen puolison olemassaolon johdosta – Tutkimatta jättäminen – Myöhässä tehty valitus – Viran puolesta huomioon otettu ehdoton prosessinedellytys – Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen ajallinen soveltamisala

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Braun-Neumann vaatii, että parlamentti velvoitetaan maksamaan hänelle taannehtivasti 1.8.2004 alkaen toinen puoli perhe-eläkettä, johon hänellä on oikeus vaimonsa Gisela Mandtin, omaa sukua Neumann, vuoksi, 1 670,84 euron suuruisina kuukausittaisina suorituksina, korotettuna korolla, jonka määrä on Euroopan keskuspankin (EKP) viitekorko korotettuna 3 prosenttiyksiköllä.

Ratkaisu: Kanne jätetään tutkimatta. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Oikeudenkäyntimenettely – Kanteiden tutkittavaksi ottaminen – Arviointi suhteessa kanteen nostamisajankohtana voimassa olleisiin sääntöihin

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 77 artikla)

2.      Henkilöstö – Kanne – Kannetta edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

3.      Henkilöstö – Kanne – Virkamiehelle vastaisen toimen käsite – Vapaamuotoisuus

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

4.      Henkilöstö – Kanne – Kannetta edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

1.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 77 artiklassa asetetaan sääntö, jonka mukaan virkamiestuomioistuin voi asianosaisia kuultuaan ratkaista, onko asia jätettävä tutkimatta ehdottoman prosessinedellytyksen puuttumisen vuoksi, ja täten oikeudenkäyntimenettelyä jatkamatta ratkaista asian määräyksellä. Vaikka kyseessä on menettelysääntö, jota sovelletaan sen voimaantulosta lähtien kaikkiin virkamiestuomioistuimessa vireillä oleviin asioihin, asian laita ei ole näin sellaisten sääntöjen osalta, joissa määrätään viran puolesta huomioon otettavista ehdottomista prosessinedellytyksistä ja joiden osalta voidaan soveltaa ainoastaan niitä sääntöjä, jotka olivat voimassa kanteen nostamispäivänä, koska niissä määritellään, voidaanko kanne ottaa tutkittavaksi.

(ks. 33 kohta)

2.      Valitusta ja kannetta koskevat määräajat, joista säädetään henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa ja jotka vastaavat oikeusvarmuuden vaatimusta ja tarvetta välttää oikeudenhoidossa kaikkea syrjintää ja mielivaltaista kohtelua, kuuluvat oikeusjärjestyksen perusteisiin, eivätkä ne ole osapuolten tai tuomioistuimen määrättävissä. Tuomioistuimen tehtävänä on viran puolesta tarkistaa, onko näitä määräaikoja noudatettu. Siitä, että toimielin on aineelliselta kannalta vastannut valitukseen, joka on esitetty liian myöhään, ei voi olla seurauksena, että näistä ehdottomista määräajoista poiketaan tai että virkamiestuomioistuin vapautetaan velvollisuudesta viran puolesta tarkistaa, onko niitä noudatettu.

(ks. 37 ja 49 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 79/70, Müllers v. EAY, 7.7.1971 (Kok. 1971, s. 689, 18 kohta); asia 227/83, Moussis v. komissio, 12.7.1984 (Kok. 1984, s. 3133, 13 kohta); asia 276/85, Cladakis v. komissio, 4.2.1987 (Kok. 1987, s. 495, 11 kohta) ja asia C‑154/99 P. Politi v. Euroopan koulutussäätiö, 29.6.2000 (Kok. 2000, s. I‑5019, 15 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑19/90, Von Hoessle v. tilintarkastustuomioistuin, 11.7.1991 (Kok. 1991, s. II-615, 23 kohta); asia T‑54/90, Lacroix v. komissio, 25.9.1991 (Kok. 1991, s. II‑749, 25 kohta); asia T‑197/98, Rudolph v. komissio, 23.3.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑55 ja II‑241, 41 kohta) ja asia T‑14/99, Kraus v. komissio, 17.1.2001 (Kok. H. 2001, s. I‑A‑7 ja II‑39, 20 kohta).

Virkamiestuomioistuin: asia F‑64/05, Veramme v. komissio, 13.12.2007 (20 ja 21 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

3.      Virkamiehelle vastainen toimi on sellainen toimi, jolla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka vaikuttavat hänen etuihinsa suoraan ja välittömästi muuttaen hänen oikeusasemaansa selvästi. Se seikka, että tällainen toimi on luonteeltaan vapaamuotoinen, ei tee tyhjäksi tämän virkamiehelle vastaisen toimen ominaisuutta, koska tältä osin ei edellytetä minkäänlaista muotovaatimusta ja koska tämä toimi voi olla jopa suullinen.

(ks. 39 ja 47 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑46/90, Devillez ym. v. parlamentti, 30.6.1993 (Kok. 1993, s. II‑699, 14 kohta) ja asia T‑51/01, Fronia v. komissio, 16.4.2002 (Kok. H. 2002, s.I‑A‑43 ja II‑187, 31 kohta).

Virkamiestuomioistuin: asia F‑101/05, Grünheid v. komissio, 28.6.2006 (Kok. H. 2006, s. I‑A‑1‑55 ja II‑A‑1‑199, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja yhdistetyt asiat F‑27/06 ja F‑75/06, Lofaro v. komissio, 24.5.2007 (57 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa), josta on tehty valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen, asia T‑293/07 P

4.      On toivottavaa, että virkamiehelle vastaisessa toimessa mainitaan muutoksenhakukeinot ja tältä osin noudatettavat määräajat. Tällaisen maininnan puuttumisesta, kun ei ole olemassa säännöksiä, joissa sitä edellytetään, ei voi olla seurauksena, että tällaisesta toimesta nostettu kanne voidaan ottaa tutkittavaksi, kun kannetta edeltävä hallinnollinen valitus on tehty liian myöhään.

(ks. 48 ja 50 kohta)