VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

11 päivänä toukokuuta 2010

Asia F-55/09

Allan Maxwell

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Tilapäinen siirto muihin tehtäviin yksikön edun mukaisesti – Henkilökohtaisista syistä myönnetty virkavapaus – Majoituskulut ja koulutuksesta aiheutuvat kulut – Vahingonkorvauskanne – Tuottamukseen perustuva vahingonkorvausvastuu – Perusteeton etu

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Allan Maxwell vaatii komission velvoittamista korvaamaan hänelle asumiskulut ja koulumaksut, jotka ovat aiheutuneet hänelle hänen toimiessaan kansainvälisen järjestön pääneuvonantajana henkilökohtaisista syistä myönnetyn virkavapautensa aikana.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Vahingonkorvauskanne – Sellaisen oikeudenkäyntimenettelyä edeltävän päätöksen kumoamisvaatimus, jolla vahingonkorvausvaatimus hylättiin – Vaatimus, joka ei ole itsenäinen suhteessa vahingonkorvausvaatimukseen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Virkamiehet – Kanne – Vahingonkorvauskanne – Perusteet

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

3.      Virkamiehet – Kanne – Määräajat – Toimielimelle esitetty vahingonkorvausvaatimus – Kohtuullisen ajan noudattaminen – Arviointiperusteet

(Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 46 artikla; henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

4.     Virkamiehet – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Lainvastaisuus – Vahinko – Syy-yhteys – Käsite

5.     Yhteisön oikeus – Periaatteet – Perusteettoman edun kieltoa koskeva yhteisön periaate – Käsite

1.      Toimielimen päätös, jolla hylätään korvausvaatimus, kuuluu olennaisesti hallinnolliseen menettelyyn, joka edeltää virkamiestuomioistuimessa esitettävää vahingonkorvauskannetta. Näin ollen kantajan esittämiä kumoamisvaatimuksia ei voida arvioida itsenäisinä vahingonkorvausvaatimuksiin nähden. Toimen, jolla toimielin ilmaisee kantansa oikeudenkäyntimenettelyä edeltävässä vaiheessa, ainoa vaikutus nimittäin on, että asianosainen, joka väittää kärsineensä vahinkoa, voi esittää vahingonkorvausvaatimuksen virkamiestuomioistuimessa.

(ks. 48 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑90/95, Gill v. komissio, 18.12.1997 (Kok. H., s. I‑A‑471 ja II‑1231, 45 kohta); asia T‑77/99, Ojha v. komissio, 6.3.2001 (Kok. H., s. I‑A‑61 ja II‑293, 68 kohta) ja asia T‑209/99, Hoyer v. komissio, 5.12.2002 (Kok. H., s. I‑A‑243 ja II‑1211, 32 kohta)

2.      Virkamies, joka ei ole henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa asetetuissa määräajoissa nostanut kumoamiskannetta hänelle väitetysti vastaisesta toimesta, ei voi tästä toimesta aiheutunutta vahinkoa koskevalla korvausvaatimuksella enää korjata tätä laiminlyöntiä ja näin hyötyä uusista kanteen nostamista koskevista määräajoista.

(ks. 65 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑547/93, Lopes v. yhteisöjen tuomioistuin, 29.2.1996 (Kok. H., s. I‑A‑63 ja II‑185, 174 ja 175 kohta)

3.      Virkamiesten tai toimihenkilöiden, jotka haluavat saada unionilta korvauksen sen syyksi luettavasta vahingosta, on esitettävä tätä koskeva vaatimuksensa kohtuullisessa ajassa siitä hetkestä lukien, jona he ovat tulleet tietoisiksi tilanteesta, josta he valittavat.

Kohtuullisen ajan vaatimuksen arviointiperusteina ovat muun muassa oikeusriidan merkitys asianosaiselle, asian monimutkaisuus ja se, miten osapuolet ovat toimineet, sekä ohjeistuksena Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklassa asetettu määräaika, jota on pidettävä ylärajana.

Yli kuuden vuoden kulumista sen päivämäärän, jona virkamies on tullut tietoiseksi tilanteesta, josta hän valittaa, ja päivämäärän, jona hän on esittänyt vahingonkorvausvaatimuksensa, välillä, ei voida pitää kohtuullisena.

(ks. 67 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑144/02, Eagle ym. v. komissio, 5.10.2004 (Kok., s. II‑3381, 60 ja 65 kohta) ja asia T‑114/08 P, Marcuccio v. komissio, 26.6.2009 (Kok. H., s. I‑B‑1‑53 ja II‑B‑1‑313, 25 kohta)

4.      Toimielin on vastuussa vahingosta ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: toimielinten moitittu toiminta on lainvastaista, vahinko on tosiasiallisesti syntynyt ja toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys.

Jotta toimielimen moititun toiminnan ja väitetyn vahingon välillä voidaan katsoa olevan syy-yhteys, on lähtökohtaisesti esitettävä näyttö välittömästä ja varmasta syy-yhteydestä virheen ja vahingon välillä.

(ks. 69 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑136/92 P, komissio v. Brazzelli Lualdi ym., 1.6.1994 (Kok., s. I‑1981, 42 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑36/93, Ojha v. komissio, 6.7.1995 (Kok. H., s. I‑A‑161 ja II‑497, 130 kohta); asia T‑45/01, Sanders ym. v. komissio, 5.10.2004 (Kok., s. II‑3315, 149 kohta); em. asia Eagle ym. v. komissio, 148 kohta) ja asia T‑250/04, Combescot v. komissio, 12.9.2007 (Kok. H., s. I‑A‑2‑191 ja II‑A‑2‑1251, 95 kohta)

Virkamiestuomioistuin: yhdistetyt asiat F‑5/05 ja F‑7/05, Violetti ym. v. komissio, 28.4.2009 (Kok. H., s. I‑A‑1‑83 ja II‑A‑1‑473, 125 kohta, valitus vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T‑261/09 P)

5.      Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten periaatteiden mukaan henkilöllä, joka on menettänyt edun, joka hyödyttää toista taloudellisesti ilman, että tälle edun saamiselle on minkäänlaista oikeudellista perustetta, on lähtökohtaisesti oikeus saada takaisin tämän menetetyn edun määrä edun saaneelta henkilöltä. Koska perusteeton etu muodostaa jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksille yhteisen sopimussuhteen ulkopuolisen velvoitteen perusteen, Euroopan unioni ei voi välttyä samojen periaatteiden soveltamiselta itseensä silloin, kun luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö väittää unionin saaneen perusteetonta etua tämän henkilön kustannuksella.

(ks. 95 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑47/07 P, Masdar (UK) v. komissio, 16.12.2008 (Kok., s. I‑9761, 47 kohta)