Valitus, jonka Ranskan tasavalta on tehnyt 5.3.2012 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-488/10, Ranska v. komissio, 16.12.2011 antamasta tuomiosta

(Asia C-115/12 P)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Ranskan tasavalta (asiamiehet: E. Belliard, G. de Bergues ja N. Rouam)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-488/10 16.12.2011 antama tuomio on kumottava kokonaisuudessaan,

unionin tuomioistuimen on lausuttava itse lopullisesti asiasta ja kumottava 28.7.2010 tehty komission päätös K(2010) 5229, joka koskee Euroopan aluekehitysrahaston (AKR) sellaisen tuen osan poistamista, joka on myönnetty tavoitteen 1 ohjelma-asiakirjan nojalla yhteisön rakennetukena Ranskan Martiniquen alueella, tai palautettava asia unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäisessä valitusperusteessaan valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se totesi, ettei komissio ole rikkonut julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14.6.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/37/ETY 2 artiklan 1 kohtaa, kun se piti yhtiökumppaneille, luonnollisille henkilöille ja yhteisellä nimellä toimiville yhtiöille, jotka investoivat Club Méditerranée-Les Boucaniers -nimisen lomakylän uudistus- ja laajennustöihin, annettuja verohelpotuksia tässä säännöksessä tarkoitettuina suorina tukina.

Tämän valitusperusteen ensimmäisessä osassa valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se totesi, että verohelpotuksia voitiin pitää direktiivin 93/37/ETY 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina tukina.

Tämän valitusperusteen toisessa osassa valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se totesi, että verohelpotus oli direktiivin 93/37/ETY 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla suora, kun se oli myönnetty nimenomaan kyseessä olevan rakennusurakkaa koskevan sopimuksen vuoksi, vaikka sitä ei ole myönnetty urakoitsijalle eikä urakan tilaajalle eikä kyseessä olevan laitoksen pitäjälle tai omistajalle.

Toisessa valitusperusteessaan valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se vääristeli riidanalaisen päätöksen sisältöä ja korvasi komission perustelut omilla perusteluillaan. Ranskan hallituksen mukaan unionin yleinen tuomioistuin vääristeli riidanalaisen päätöksen sisältöä, kun se katsoi, että komissio tukeutui Club Méditerranée-Les Boucaniers -nimisen lomakylän kokonaistarkoitukseen eikä toteutettujen rakennusurakoiden luonteeseen määrittäessään, kuuluiko tämän lomakylän uudistus- ja laajennustöitä koskeva sopimus direktiivin 93/37/ETY 2 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan.

Kolmannessa valitusperusteessaan valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, ettei komissio rikkonut direktiivin 93/37/ETY 2 artiklan 2 kohtaa, kun se piti Club Méditerranée-Les Boucaniers -nimisen lomakylän uudistus- ja laajennustöitä koskevaa sopimusta sopimuksena, joka liittyy tässä säännöksessä tarkoitetulla tavalla urheilu-, virkistys- tai vapaa-ajanviettolaitosten rakentamiseen.

Tämän valitusperusteen ensimmäisessä osassa valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että direktiivin 93/37/ETY 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua urheilu-, virkistys- tai vapaa-ajanviettolaitosten käsitettä on tulkittava laajasti siten, ettei sitä ole rajattu laitoksiin, joilla on tarkoitus vastata julkisyhteisöjen perinteisiin tarpeisiin eli käyttäjien kollektiivisiin tarpeisiin.

Tämän valitusperusteen toisessa osassa valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että direktiivin 93/37/ETY 2 artiklassa tarkoitettua rakennusurakoita koskevien sopimusten käsitettä on tulkittava itsenäisesti riippumatta tämän direktiivin 1 artiklan alakohdassa tarkoitetusta julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten käsitteestä, ja että tämän seurauksena komissio ei rikkonut direktiivin 93/37/ETY 2 artiklan 2 kohtaa, kun se katsoi, että esillä olevassa asiassa kyseessä oleva rakennusurakkaa koskeva sopimus kuului tämän säännöksen soveltamisalaan, vaikka Ranskan hallituksen mukaan tällä sopimuksella ei ollut hankintaviranomaiselle suoraa taloudellista intressiä.

____________

¹ - EYVL L 199, s. 54.