Tilanteessa, jossa asianomaisten jäsenvaltioiden postilaitosten välillä ei ole sopimusta ns. päätemaksujen vahvistamisesta saapuvan ulkomaanpostin todellisten käsittely- ja jakelukustannusten perusteella, jäsenvaltion lainsäädännössä sen postilaitokselle voidaan antaa oikeus periä lähetyksistä kotimaan maksut, jos tässä valtiossa kotipaikan omaavat lähettäjät jättävät toisen jäsenvaltion postiin tai postituttavat sen kautta lähetyksiä suurina määrinä, jotta ne lähetettäisiin edelleen; se voi kuitenkin vaatia lähettäjiltä ainoastaan (lähettäjävaltion postilaitoksen maksamien) päätemaksujen ja täysimääräisten kotimaan postimaksujen välistä erotusta, koska muutoin se saattaisi käyttää väärin määräävää markkina-asemaansa yhteisön kilpailuoikeudessa tarkoitetulla tavalla
Citicorp Kartenservice GmbH (CKG), joka toimii Frankfurt am Mainissa, huolehtii Citibank-konsernissa tiliotteiden, vahvistusten, tilitysten sekä laskujen tai veloitusilmoitusten laatimisesta ja lähettämisestä muun muassa asiakkaille, joilla on Visa-kortti.
Citibank-konserni perusti vuonna 1993 Arnhemiin (Alankomaat) Citicorp European Service Center BV -nimisen yrityksen (CESC), jolle keskitettiin standardoitujen tiliotteiden ja muiden pankkitositteiden laatiminen ja lähettäminen.
Tietojenkäsittely suoritettiin 30.6.1995 asti CKG:n laskentakeskuksessa Frankfurt am Mainissa. Saatuaan tiedot sähköisesti CESC tulosti ne standardoidussa muodossa, ja tulosteet pantiin kirjekuoreen ja frankeerattiin. Lähetykset jätettiin lopuksi Arnhemin Alankomaiden postiin (PTT Post). Tämä toimitti lähetykset Deutsche Postille, jotta se jakaisi ne vastaanottajille Saksassa (1.7.1995 alkaen tiedot lähetetään Alankomaihin satelliitin välityksellä Citibank-konsernin tietojenkäsittelykeskuksesta Sioux Fallsista, Etelä-Dakota, Yhdysvallat).
CESC tulostaa ja lähettää Alankomaista Euroopan unionin muissa jäsenvaltioissa (Ranskassa, Belgiassa, Espanjassa, Portugalissa ja Kreikassa) asuville vastaanottajille vuosittain noin 42 miljoonaa lähetystä.
PTT Post perii Alankomaissa Saksassa asuville vastaanottajille toimitettavista lähetyksistä tavanomaisen ulkomaan postimaksun (noin 0,55 DEM). Se maksaa Deutsche Postille päätemaksut (tosiseikkojen tapahtuma-aikaan 0,37-0,40 DEM kirjeeltä).
Deutsche Post peri kustakin Saksassa jaetusta CKG:n "edelleenpostitetusta" kirjeestä kotimaan postimaksun määrän (1 DEM kirjeeltä). Ajalta 24.2.-9.7.1995 Deutsche Post vaati 3 668 916 DEM:n suuruista maksua.
Koska CKG kieltäytyi maksamasta vaadittua summaa, asia saatettiin Landgericht Frankfurt am Mainin käsiteltäväksi.
Gesellschaft für Zahlungssysteme mbH:lla (GZS) on suurin Eurocard-luottokorteilla tehtyjä kauppoja koskeva liikevaihto Saksassa. GZS laatii tietojenkäsittelyn avulla kyseisen kortin haltijoille ja luottokorttijärjestelmään liittyneille yrityksille kuukausittaiset tiliotteet, jotka lähetetään postitse.
Kesästä 1995 lähtien GZS on siirtänyt sähköisesti tanskalaiselle sopimuskumppanilleen noin seitsemän miljoonan luottokortinhaltijan tiedot tiliotteiden laatimista varten, jotta ne lähetettäisiin Tanskan postin välityksellä. Tämä toimittaa ne Deutsche Postille, jotta ne kuljetettaisiin edelleen Saksassa ja jaettaisiin tämän jäsenvaltion alueella asuville vastaanottajille. Tanskan postilaitos perii Tanskassa sovellettavan ulkomaan postimaksun, joka on Saksassa voimassa olevaa kotimaan postimaksua alempi. Se maksaa Deutsche Postille päätemaksut (0,36 DEM kirjeeltä).
Deutsche Post vaati GZS:ä maksamaan 623 984 DEM kotimaan postimaksuja. GZS:n kieltäydyttyä suorittamasta kyseistä summaa asia saatettiin Landgericht Frankfurt am Mainin käsiteltäväksi.
Landgericht Frankfurt am Main hylkäsi Deutsche Postin molemmat vaatimukset. Oberlandesgericht Frankfurt am Main, jolta asiassa haettiin muutosta, epäili, onko (Saksassa vuonna 1989 annetulla lailla täytäntöönpantu) Maailman postiliiton yleissopimus, jonka perusteella sopimusvaltiot voivat periä kotimaan postimaksun edelleenpostitetuista lähetyksistä, yhteensopiva yhteisön oikeuden kanssa. Se päätti siten lykätä asian käsittelyä ja kysyä asiaa yhteisöjen tuomioistuimelta.
Saksalainen tuomioistuin kysyy, onko se, että Deutsche Postin kaltainen laitos käyttää yleissopimuksen mukaista oikeutta periä kotimaan postimaksut toisen jäsenvaltion postilaitokseen suurina määrinä jätetyistä lähetyksistä, vastoin EY:n perustamissopimuksen määräyksiä ja erityisesti niitä määräyksiä, jotka koskevat yrityksiä, joiden tehtäväksi jäsenvaltio on antanut yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen hoitamisen, ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevaa kieltoa.
Yhteisöjen tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että Deutsche Postin kaltaista laitosta, jolla on yksinoikeus postin keräämiseen, kuljetukseen ja jakeluun, on pidettävä yrityksenä, jolle kyseinen jäsenvaltio on myöntänyt yksinoikeuksia EY:n perustamissopimuksessa tarkoitetulla tavalla.
Yhteisöjen tuomioistuin huomauttaa tämän jälkeen, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yrityksellä, jolla on lakisääteinen monopoliasema yhteismarkkinoiden merkittävällä osalla, voidaan katsoa olevan EY:n perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitettu määräävä markkina-asema.
Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan yhtenä yleissopimuksen perusperiaatteena on kunkin sopimusvaltion postihallinnolle asetettu velvollisuus kuljettaa ja jakaa ulkomaanposti alueellaan asuville vastaanottajille niitä nopeimpia teitä, joita se käyttää omia lähetyksiään varten.
Yleissopimukseen perustuvien velvoitteiden noudattaminen merkitsee sellaisenaan jäsenvaltioiden postilaitosten kannalta EY:n perustamissopimuksessa tarkoitettua yleiseen taloudelliseen tarkoitukseen liittyvää palvelua. Tämän palvelun hoitaminen kuuluu Saksan lainsäädännön mukaan Deutsche Postille.
Yleissopimuksen määräysten mukaan sopimusvaltioiden postilaitoksilla on oikeus tietyin edellytyksin periä lähetyksistä kotimaan maksut.
Se, että Deutsche Postin kaltaiselle laitokselle on tällaisissa tapauksissa annettu oikeus käsitellä ulkomaisia lähetyksiä kotimaanpostina, johtaa tilanteeseen, jossa se saattaa käyttää postipalvelujen käyttäjien vahingoksi väärin määräävää markkina-asemaansa, joka perustuu sille myönnettyyn yksinoikeuteen kuljettaa ja jakaa nämä lähetykset vastaanottajille.
Näin ollen on siten tutkittava, missä määrin tällaisen oikeuden käyttäminen on tarpeen, jotta tällainen laitos voisi täyttää yleissopimukseen perustuvien velvoitteidensa mukaisen yleishyödyllisen tehtävänsä ja tehdä sen hyväksyttävin taloudellisin edellytyksin.
Velvollisuus kuljettaa ja jakaa Saksassa asuville vastaanottajille tämän jäsenvaltion alueella kotipaikan omaavien lähettäjien suurina määrinä muiden jäsenvaltioiden postilaitoksiin jättämiä lähetyksiä ilman, että kyseisellä laitoksella on oikeutta saada rahallista korvausta kaikista tästä velvollisuudesta aiheutuvista kuluista, on omiaan vaarantamaan tämän yleishyödyllisen tehtävän hoitamisen taloudellisesti tasapainoisin edellytyksin.
Ulkomaanpostin käsittelemistä kotimaanpostina ja siten kotimaan postimaksujen perimistä on yhteisön oikeuden mukaan pidettävä perusteltuina toimenpiteinä Deutsche Postin täyttäessä yleissopimuksessa sille uskottua yleishyödyllistä tehtävää taloudellisesti tasapainoisin edellytyksin.
Jos sitä vastoin muiden jäsenvaltioiden postilaitokset korvaavat osan kuljetus- ja jakelukustannuksista maksamalla päätemaksuja, se, että Deutsche Postin kaltainen laitos noudattaa yleissopimukseen perustuvia velvoitteitaan, ei edellytä, että kyseisiin postilaitoksiin suurina määrinä jätetyistä lähetyksistä peritään täydet kotimaan postimaksut. Sitä, että tällainen laitos käyttää oikeuttaan periä kotimaan postimaksut täysimääräisinä ilman, että lähettäjillä on muuta mahdollisuutta kuin maksaa ne täysimääräisinä, voidaan pitää yhteisön kilpailuoikeudessa tarkoitettuna määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.
Tämä on epävirallinen asiakirja, joka ei sido yhteisöjen tuomioistuinta. Tämä lehdistötiedote on saatavissa kaikilla virallisilla kielillä.
Tuomion koko teksti on luettavissa tänään noin kello 15 yhteisöjen tuomioistuimen kotisivulta Internetissä www.curia.eu.int
Lisätietoja: Fiounnuala Connolly, puh. +352 4303 3355, fax +352 4303 2731.