Yhteisöjen tuomioistuin katsoo, ettei direktiivi johda kotimaisten asianajajien syrjintään ja että sillä taataan kuluttajansuoja sekä hyvä oikeudenkäyttö. Koska direktiivi koskee tutkintojen vastavuoroista tunnustamista, se on voitu antaa määräenemmistöllä.
Määräenemmistöllä 16.2.1998 annetussa Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston direktiivissä säädetään, että jokaisella asianajajalla on oikeus harjoittaa pysyvästi asianajotoimintaa missä tahansa muussa jäsenvaltiossa käyttäen alkuperäistä ammattinimikettään. Hän voi muun muassa antaa lainopillisia neuvoja, jotka koskevat sen jäsenvaltion oikeutta, josta hän on peräisin, yhteisön oikeutta, kansainvälistä oikeutta ja vastaanottavan jäsenvaltion oikeutta.
Tämän oikeuden harjoittaminen ei edellytä sopeutumisaikaa tai kelpoisuuskoetta. Asianajajan ammatin harjoittaminen on tietyin edellytyksin sallittua myös ryhmänä.
Luxemburgin suurherttuakunta vaatii yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan kyseisen direktiivin. Se katsoo, että tällä säädöksellä kohdellaan eri tavoin kotimaisia ja ulkomaisia asianajajia ja ettei sillä taata asianmukaista kuluttajansuojaa eikä myöskään hyvää oikeudenkäyttöä.
Luxemburgin suurherttuakunta väittää lisäksi, että direktiiviä ei olisi pitänyt hyväksyä määräenemmistöllä vaan yksimielisesti, koska sillä muutetaan koulutusta ja asianajajan ammattiin pääsyä koskevia kansallisia edellytyksiä.
Yhteisöjen tuomioistuin huomauttaa, että syrjintäkiellon perusperiaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavalla. Se katsoo, että direktiivillä ei ole loukattu tätä periaatetta, koska alkuperäistä ammattinimikettään käyttävän ulkomaisen asianajajan ja kotimaisen asianajajan tapaukset ovat objektiivisesti erilaiset. Tietyt toimenpiteet saattavat olla ulkomaiselta asianajajalta kiellettyjä, ja asiakkaan edustamiseen ja puolustamiseen oikeudessa voi liittyä tiettyjä velvoitteita.
Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan direktiivi, jota Luxemburgin suurherttuakunta vaatii kumottavaksi, sisältää kuluttajansuojaan ja hyvän oikeudenkäytön takaamiseen tähtääviä säännöksiä. Näin ollen kuluttaja saa ulkomaisen asianajajan ammattinimikkeestä tiedon tämän alkuperäisestä koulutuksesta. Direktiivissä säädetään myös, että ulkomaisen asianajajan toimintaa koskevat tietyt rajoitukset ja että lisäksi tämän on noudatettava samoja ammatillisia ja ammattieettisiä sääntöjä kuin vastaanottavan jäsenvaltion ammattinimikettä käyttäen ammattiaan harjoittavien asianajajien. Viimeksi mainittujen tavoin hänen on myös hankittava vastuuvakuutus ja häneen sovelletaan kurinpitosääntöjä.
Yhteisöjen tuomioistuin katsoo siis, että kun direktiivillä on vapautettu ulkomainen asianajaja osoittamasta etukäteen vastaanottavassa jäsenvaltiossa sovellettavan kansallisen oikeuden tuntemusta, sillä ei ole poistettu velvollisuutta tuntea tätä oikeutta, vaan ainoastaan hyväksytty käytännössä hankitun tuntemuksen asteittainen rinnastaminen.
Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan direktiivillä perustetaan tutkintojen vastavuoroista tunnustamista koskeva järjestelmä, jolla täydennetään yhteisön järjestelmää, jolla pyritään asianajajien osalta siihen, että he voisivat rajoituksitta harjoittaa ammattiaan vastaanottavan jäsenvaltion ammattinimikettä käyttäen. Tämän vuoksi direktiivi on voitu antaa määräenemmistöllä.
Yhteisöjen tuomioistuin toteaa vielä, että neuvosto ja parlamentti ovat noudattaneet yleisesti sovellettavaa säädöstä koskevaa perusteluvelvollisuutta.
Näissä olosuhteissa yhteisöjen tuomioistuin hylkää kumoamiskanteen.
Tämä on epävirallinen asiakirja, joka ei sido yhteisöjen tuomioistuinta. Tämä lehdistötiedote on saatavissa kaikilla virallisilla kielillä.
Tuomion koko teksti on yhteisöjen tuomioistuimen kotisivulla Internetissä www.curia.eu.int tänään noin kello 15.
Lisätietoja: Steen Hjelmblink, puh. +352-4303 3651, fax +352-4303 2033.