Yhteisöjen tuomioistuimessa vuonna 1999 käsiteltyjen oikeudenkäyntiasioiden määrä kasvoi edelleen: tuomioistuin päätti 395 asian käsittelyn, antoi 235 tuomiota ja 143 määräystä. Myös uusien asioiden määrä lisääntyi edelleen (vuonna 1999 uusia asioita oli 543, kun vastaava luku vuonna 1998 oli 485).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen tuli vuoden 1999 aikana 356 uutta asiaa käsiteltäväksi, ja vastaavasti kyseinen tuomioistuin ratkaisi samana vuonna 634 asiaa. Välitoimihakemusten määrässä on edelleen havaittavissa kasvua (38 pyyntöä vuonna 1999, vastaava luku vuonna 1998 oli 26 pyyntöä).
Toimintavuosi kului pohdintojen ja uudistusten merkeissä. Yhteisöjen tuomioistuimen presidentillä oli tilaisuus esittää 21.5.1999 pidetyssä oikeusministerien neuvoston kokouksessa asiakirja, jossa pohditaan Euroopan unionin tuomioistuinjärjestelmän tulevaisuutta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin, joka omalta osaltaan juhli toimintansa kymmenvuotissyntymäpäivää, antoi ensimmäisen tavaramerkkiä koskevan tuomion sekä teki ensimmäistä kertaa työjärjestyksensä muuttamisen jälkeen ratkaisuja yhden tuomarin kokoonpanossa.
Seuraavassa esitetään lyhyt katsaus yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimintavuoden oikeuskäytäntöön.
Euroopan yhteisöjen toimivalta on yhteisöjen perustamisesta lähtien laajentunut perustamissopimusten perättäisten muutosten myötä siten, että toimivallan piiriin on tuotu toisistaan niinkin poikkeavia asiaryhmiä kuin rahapolitiikka, kulttuuri, työ ja kuluttajansuoja. Näin ollen ei ole yllättävää, että tämä kehitys näkyy yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi tulleiden asioiden luonteessa, kuten sen vuoden 1999 vuosikertomus osoittaa.
Tässä tiedotteessa selostetaan ainoastaan joitakin merkittäviä kuluneen vuoden asioita ilman, että olisi mahdollista tuoda yksityiskohtaisella tavalla esiin niitä moninaisia kysymyksiä, joita vuoden aikana on käsitelty yhteisöjen tuomioistuimen tuomioissa ja määräyksissä.
Oikeudenkäyntiasioissa, joissa käsiteltiin yhteisöjen toimielinten toimien oikeudellista perustaa, annettiin useita tuomioita. Nämä asiat, jotka näyttävät suhteellisen teknisiltä, ovat itse asiassa olennaisen tärkeitä, sillä niillä taataan perustamissopimuksissa määrätty eri toimielinten välinen toimivallan jako. Yhteisöjen tuomioistuin on valvonut muun muassa sitä, että Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto eivät ylitä toimivaltuuksiaan niiden antaessa säädöksiä kielellisen moninaisuuden edistämisestä, metsien suojelusta tai vaikkapa kansainvälisten sopimusten tekemisestä.
Myös unionin sisämarkkinoiden rakentaminen oli keskeisesti esillä useissa asioissa, olipa kyseessä sen valvominen, että tavarat voivat liikkua vapaasti jäsenvaltiosta toiseen, tai että työntekijät ja heidän perheenjäsenensä voivat esteettä asettua asumaan toiseen jäsenvaltioon, taikka sen valvominen että yritykset voivat tarjota tuotteitaan tai palvelujaan eri kansallisilla markkinoilla.
Yhteisöjen tuomioistuin on tältä osin täydentänyt lääkkeiden rinnakkaistuontia koskevaa oikeuskäytäntöään, jonka perusteella voidaan tietyssä määrin yhtenäistää lääkemarkkinoita Euroopassa (asia Rhône-Poulenc). Henkilöiden vapaan liikkumisen osalta tuomioistuimen valvonnan kohteena oli muun muassa se, että työntekijä, joka vuoden aikana muuttaa jäsenvaltiosta toiseen, ei kärsi epäoikeutettua haittaa sosiaaliturvamaksuja laskettaessa (asia Terhoeve). Tuomioistuin asetti myös tiukat rajat jäsenvaltion mahdollisuudelle karkottaa eliniäksi toisen jäsenvaltion kansalainen: tällainen karkotus on perusteltua vain asianomaisen henkilön oman käyttäytymisen johdosta ja sen todellisen vaaran vuoksi, jota henkilön läsnäolo merkitsee kyseisen jäsenvaltion yleiselle järjestykselle (asia Calfa). Lisäksi se totesi yhteisön oikeuden vastaiseksi monet kansalliset verosäännökset, joissa kohdeltiin perusteitta epäedullisemmin henkilöitä, joilla oli samanaikaisesti yhtymäkohtia useampiin jäsenvaltioihin (esimerkiksi työntekijöitä, jotka eivät asu siinä jäsenvaltiossa, jossa he työskentelevät, kuten varsinkin rajatyöntekijöitä tai toiseen jäsenvaltioon sijoittuneita tytäryhtiöitä). Todettakoon vielä, että yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että Tirolin osavaltion (Itävalta) lainsäädäntö, jossa pyrittiin valvomaan vapaa-ajan asuntojen määrää kyseisen osavaltion alueella, ei ollut yhteisön oikeuden mukainen, sillä ilmeni, että sitä sovellettiin ankarammin ulkomaalaisiin kuin itävaltalaisiin (asia Konle).
Yhteisöjen tuomioistuin katsoi kuitenkin, että eräiden kaupan esteiden ylläpitäminen jäsenvaltioiden välillä on mahdollista erityisesti silloin, kun ne ovat väistämättömiä harmonisoinnin tai kansallisten lainsäädäntöjen koordinoinnin puutteesta aiheutuneita seurauksia. Tuomioistuin totesi täten virkamiesten eläkkeiden laskemisen osalta, että eräiden yhteisöjen alueella paikasta toiseen muuttaneiden henkilöiden asemaa ei voitu ratkaista yhteisön lainsäädännön puuttuessa (asia Nijhuis). Tuomioistuin katsoi myöskin, että jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta antaa niiden alueilla järjestettävia uhkapelejä (arpajaiset, vedonlyönti ym.) koskevia säädöksiä myös siinä tapauksessa, että niitä on pidettävä kaupan esteinä (asia Läärä ja asia Zenatti).
Perustamissopimuksen määräyksillä pyritään, paitsi luomaan sisämarkkinat, myöskin takaamaan yritysten välinen vapaa kilpailu Euroopassa. Yritysten väliset kilpailua rajoittavat sopimukset ovat siten periaatteessa kiellettyjä. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi kolmessa tärkeässä tuomiossa, että tätä kieltoa ei periaatteessa sovelleta alakohtaisiin työehtosopimuksiin, joissa työntekijöiden edustajat ja työnantajat sopivat työehdoista. Perustamissopimuksen sosiaalisissa määräyksissä nimittäin suhtaudutaan myönteisesti tällaisiin sopimuksiin (asia Albany ym.)
Yhteisöjen tuomioistuin antoi vuonna 1999 lisäksi julkisia hankintoja koskevalla hyvin teknisluonteisella mutta taloudellisesti tärkeällä alalla kymmenkunta tuomiota, jotka olivat pääasiassa vastauksia kansallisten tuomioistuinten yhteisön direktiivien tulkintaa koskeviin kysymyksiin. Se kiinnitti huomiota varsinkin siihen, että julkisista hankinnoista syrjäytetyillä urakkatarjousten tekijöillä tulee oikeuksiensa toteuttamiseksi olla todellinen mahdollisuus nostaa kanne kansallisissa tuomioistuimissa (asia Alcatel Austria).
Immateriaalioikeuksien (tavaramerkit, patentit ym.) lisääntyvä merkitys nykyisessä talouselämässä näkyy myöskin näiden oikeudenkäyntiasioiden voimakkaana kasvuna. Yhteisöjen tuomioistuin pyrki takaamaan tavaramerkki-, patentti- ym. oikeuksien haltijoiden oikeudet, jotka ovat korvausta heidän ponnisteluistaan keksinnön hyväksi, samalla kuitenkin valvoen, että näitä oikeuksia ei käytetä markkinoiden jakamiseen Euroopassa tavalla, joka ei ole perusteltu. Se päätti esimerkiksi, missä määrin BMW-merkkisten autojen korjaamiseen ja huoltoon erikoistunut autokorjaamo voi oikeutetusti käyttää tätä merkkiä mainonnassaan (asia BMW).
Lopuksi todettakoon, että yhteisöjen tuomioistuin jatkoi yhteistyötään kansallisten tuomioistuinten kanssa avustaakseen viimeksi mainittuja perustamissopimuksessa määritellyn miesten ja naisten välistä tasa-arvoista kohtelua koskevan periaatteen toteuttamiseksi. Tuomioistuin katsoi olevan normaalia, että miestyöntekijät eivät voi lapsen syntymän johdosta saada naistyöntekijöille maksettua lisää, koska tämä etu korvasi itse asiassa ne ammatilliset haitat, joita aiheutui naisille äitiysloman pitämisestä (asia Abdoulaye).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivaltaa, joka alussa rajoittui kilpailuasioihin ja yhteisön henkilöstöä koskeviin asioihin sekä vahingonkorvausta koskeviin kanteisiin, on vähitellen laajennettu siten, että se kattaa vastedes kaikki yksityisten nostamat kanteet. Vuoden 1999 oikeuskäytäntö havainnollistaa niitä keskeisiä asiaryhmiä, joita nämä yksityiset (muut kuin yhteisön virkamiehet) saattavat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäviksi.
Yrityksiin sovellettavia kilpailusääntöjä koskeva oikeuskäytäntö täydentyi kolmella EHTY:n perustamissopimuksen määräysten soveltamisesta annetulla tuomiolla. Ns. teräspalkkiasioissa annetuissa 11 tuomiossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että komissio oli näyttänyt oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen suurimman osan sen päätöksessä mainituista kilpailunvastaisista toimista. Päätöksen osittainen kumoaminen näytön puutteen johdosta ei siten koske kuin ilmoitettujen rikkomisten vähäisiä kohtia.
Yritysten välisiä kartelleja koskevien EY:n perustamissopimuksen määräysten (85 artikla, josta on tullut EY 81 artikla) osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ratkaisi 12 asiaa, jotka erityisesti polyvinyylikloridialalla (PVC) toimivat yritykset olivat saattaneet sen käsiteltäviksi ( asia Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio). Se katsoi, että komission päätös oli sekä muodolliselta että aineelliselta kannalta katsoen pääpiirteissään pätevä. Lienee syytä kiinnittää huomiota kantajien tuomioistuimelle toimittaman asiakirja-aineiston huomattavaan laajuuteen: yli 2000 sivua kirjelmiä ja lähes 80 eri oikeudellista väitettä viidellä oikeudenkäyntikielellä laadittuina.
EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan (josta on tullut EY 82 artikla) nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutki jaettuun määräävään markkina-asemaan liittyviä ongelmia ja arvioi, onko tietynlaisia hintoihin liittyviä käyttäytymismuotoja pidettävä väärinkäyttönä (asia Irish Sugar v. komissio). Se kumosi lisäksi komission päätöksen asiassa Micro Leader Business vastaan komissio, koska komissio oli tehnyt päätöstä tehdessään perustamissopimuksen 86 artiklan väitettyä rikkomista koskevan ilmeisen arviointivirheen. Komission päätöksessä oli hylätty kantelu, jonka mukaan Microsoft Francen ja Microsoft Corporationin toiminta oli EY:n perustamissopimuksen kilpailusääntöjen vastaista.
Yrityskeskittymiä koskevien komission päätösten valvonta on nykyään hyvin vakiintunut. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin sai tältä alalta antamassaan tuomiossa tilaisuuden täsmentää asetuksen N:o 4064/89 soveltamisalaa ja sitä, miten asetusta sovelletaan jaetun määräävän markkina-aseman tilanteissa (asia Gencor v. komissio).
Jäsenvaltioihin sovellettavia kilpailusääntöjä koskeva oikeuskäytäntö oli edelleen runsasta. Erityisesti valtiontukiasioissa nostettujen kumoamiskanteiden osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin täsmensi yritysten ja ammatillisten yhdistysten (asia Arbeitsgemeinschaft Deutscher Luftfahrt-Unternehmen ja Hapag-Lloyd v. komissio) sekä valtion viranomaisten (asia Regione autonoma Friuli-Venezia Giulia v. komissio ja asia Freistaat Sachsen ja Volkswagen v. komissio) nostamien kanteiden tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä. Tuomioistuin otti lisäksi kantaa siihen, mitkä seikat ovat tunnusmerkillisiä valtiontuen käsitteelle (erityisesti asia BAI v. komissio), kuten myöskin siihen, millä edellytyksin tukea koskevasta kiellosta voidaan poiketa sovellettaessa toisaalta EHTY:n perustamissopimusta (erityisesti asia Wirtschaftsvereinigung Stahl v. komissio ja British Steeel v. komissio) ja toisaalta EY:n perustamissopimusta (asia Freistaat Sachsen ja Volkswagen v. komissio). Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi lisäksi asiassa TF1 vastaan komissio antamassaan tuomiossa, että komissio oli lainvastaisesti jättänyt tekemättä päätöksen osasta kantajan kantelua, joka koski julkisille televisiokanaville annettua valtiontukea.
Toimintavuonna yleisön oikeutta tutustua neuvoston ja komission asiakirjoihin koskevien asioiden saattaminen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaistavaksi vakiintui. Tuomioistuin muistutti pääsääntönä olevan, että yleisöllä on oltava mahdollisimman laaja oikeus saada tietoja toimielinten asiakirjoista, ja tämän vuoksi poikkeuksia tästä pääsäännöstä on tulkittava suppeasti. Se tuomitsi erityisesti komission menettelyn, jolla komissio kieltäytyi antamasta oikeutta tutustua tullikoodeksikomitean pöytäkirjoihin (asia Rothmans International v. komissio) ja asiakirjoihin, joita komissio ei olisi laatinut yksinomaan jotakin yksittäistä oikeudenkäyntiä varten (asia Interporc v. komissio). Se kumosi myöskin neuvoston päätöksen, jolla neuvosto kieltäytyi luovuttamasta kansainvälisiin suhteisiin liittyvää asiakirjaa, koska neuvosto oli laiminlyönyt sen tutkimisen, olisiko kyseisen asiakirjan osittainen luovuttaminen ollut mahdollista (asia Hautala v. neuvosto). Sitä vastoin asiassa Bavarian Lager vastaan komissio ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että komissio voi vedota poikkeukseen, jonka mukaan yleisen edun turvaamiseksi on perusteltua kieltäytyä antamasta tietoja EY:n perustamissopimuksen 169 artiklan (josta on tullut EY 226 artikla) nojalla laaditusta luonnoksesta perustelluksi lausunnoksi.
Ensimmäisen oikeusasteen valvonnan kohteena olivat myöskin polkumyyntiä koskevien säännösten oikea soveltaminen. Vuonna 1999 näissä asioissa annetuissa tuomioissa vahvistettiin riidanalaisten lainsäädäntötoimien aineellinen sisältö. On myös syytä mainita asiassa Petrotub ja Republica vastaan neuvosto annettu tuomio, jossa selvennetään viejien perusasetuksessa N:o 384/96 tunnustettujen prosessuaalisten oikeuksien laajuutta.
Maatalouspolitiikan osalta käsitellyt asiat koskivat edelleen banaanisektorin markkinoiden yhteisestä organisoinnista tietyille taloudellisille toimijoille aiheutuneita seurauksia. Ne koskivat myös FEOGAn tuen lakkauttamisen laillisuutta olennaisia velvollisuuksia törkeästi loukattaessa (asia Conserve v. komissio) ja velvollisuutta noudattaa tarjouskilpailuilmoituksessa ilmaistuja ehtoja. Tältä osin tuomioistuin tuomitsi komission menettelyn, jossa se oli muuttanut tarjoukselle tarjouskilpailussa asetettuja ehtoja (asia CAS Succhi di Frutta v. komissio).
Tavaramerkkioikeus oli toimintavuonna ensimmäistä kertaa esillä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Ensimmäinen sisämarkkinoiden harmonisointiviraston valituslautakunnan päätöksestä nostettu kanne johti päätöksen kumoamiseen [asia Procter & Gamble v. SMHV (Baby-dry)]. Tämä tuomio on tiennäyttäjänä erittäin suurelle immateriaalioikeuksia koskevalle oikeudenkäyntiasioiden ryhmälle.
Lopuksi todettakoon, että välitoimista päättävä tuomioistuin, jonka puoleen käännytään yhä useammin, hylkäsi määräyksellään välitoimihakemukset kansanterveyden suojelemiseen liittyvien näkökohtien perusteella asiassa Pfizer Animal Health vastaan neuvosto ja asiassa Alpharma vastaan neuvosto. Se hylkäsi myöskin pyynnön parlamentin sellaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämiseksi, jolla estettiin erään poliittisen ryhmän muodostaminen (määräys asiassa Martinez ja de Gaulle v. parlamentti).
Tämä on epävirallinen asiakirja, joka ei sido yhteisöjen tuomioistuinta. Tämä lehdistötiedote on saatavissa kaikilla virallisilla kielillä.
Tuomion koko teksti on luettavissa tänään noin kello 15 yhteisöjen tuomioistuimen kotisivulta Internetissä www.curia.eu.int
Lisätietoja: puh. +352 4303 3651, fax +352 4303 2033