TIEDOTUSOSASTO

LEHDISTÖTIEDOTE nro 48/1996

8.10.1996

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio yhdistetyissä asioissa C-178/94, C-179/94, C-188/94, C-189/94 ja C-190/94
Erich Dillenkofer ym. vastaan Saksan liittotasavalta

TÄRKEÄ HUOMAUTUS: Tämä lehdistötiedote on epävirallinen, ja sen jakelusta huolehtii yhteisöjen tuomioistuimen tiedotusosasto. Tiedotteeseen sisältyvä tuomion lyhennelmä on luettava yhdessä itse tuomion kanssa. Lisätietojen ja jäljennöksen saamiseksi tuomiosta voitte ottaa yhteyttä Tom Kennedyyn, puh (+352) 4303 3355.

  1. YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN RATKAISU

    1. Direktiivin täytäntö önpanotoimien täydellinen laiminlyönti direktiivissä säädetyn tuloksen saavuttamiseksi tähän tarkoitukseen asetetussa määräaj assa on sellaisenaan yhteisön oikeuden ilmeinen rikkominen, ja tämän vuoksi siitä seuraa vahinkoa kärsineille yksityisille oikeus saada korvausta yhtäältä siltä osin kuin direktiivissä säädettyyn tulokseen sisältyy se, että yksityisille annetaan oikeuksia, joiden sisältö voidaan yksilöidä direktiivin säännös ten perusteella, ja toisaalta siltä osin kuin valtion velvoitteen laiminlyönnin ja aiheutuneen vahingon välillä on syy-yhteys.

    2. Matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista 13 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/314/ETY 7 artiklassa säädettyyn tulokseen sisältyy se, että pakettimatkan ostajille annetaan oikeuksia, joilla taataan hänen suorittamiensa maksujen palauttaminen ja paluukuljetuksen järjestäminen, jossopimuksen osapuolena oleva matkanjärjestäjä ja/tai välittäjä on maksukyvytön, ja joiden sisältö voidaan määritellä riittävällä l; tavalla.

    3. Direktiivin 90/314/ETY 9 artiklan noudattamiseksi jäsenvaltion olisi pitänyt toteuttaa säädetyssä määräaj assa kaikki tarvittavat toimenpiteet taatakseen yksityisille 1.1.1993 lähtien tehokkaan suojan sopimuksen osapuolena olevan matkanjärjestä jien ja/tai välittäjien maksukyvyttömyyden varalta.

    4. Jos jäsenvaltio antaa sopimuksen osapuolena olevalle matkanjärjestäjälle ja/tai välittäj älle oikeuden vaatia matkan hinnasta enintään 10 prosentin ennakkomaksun, joka ei kuitenkaan saa ylittää 500 Saksan markkaa (DEM), direktiivin 90/314/ETY 7 artiklan tarkoitus suojella kuluttajaa täyttyy ainoastaan siltä osin kuin myös tämän ennakkomaksun palautus on varmistettu sopimuspuolena olevan matkanjärjestäjän ja/tai välittäjä n maksukyvyttömyyden varalta.

    5. Direktiivin 90/314/ETY 7 artiklaa on tulkittava yhtäältä siten, että vakuus, joka sopimuksen osapuolena olevan matkanjärjestäjän tai välittäjä n on asetettava, puuttuu myös silloin, kun matkustajalla on matkan hinnan maksaessaan hallussaan matkaan oikeuttavat asiakirjat ja toisaalta siten, että Saksan liittotasavalta ei voinut luopua direktiivin 90/314/ETY täytäntö önpanosta Bundesgerichtshofin 12.3.1987 antaman ennakkomaksua koskevan tuomion perusteella.

    6. Direktiivissä 90/314/ETY ei velvoiteta jäsenvaltioita toteuttamaan erityisiä 7 artiklaan liittyviä toimenpiteitä pakettimatkojen ostajien suojelemiseksi heidän omalta huolimattomuudeltaan.

  2. MATKAPAKETEISTA ANNETTU NEUVOSTON DIREKTIIVI

    3. Matkapakettidirektiivi 90/314/ETY annettiin 13.6.1990. Direktiivin 1 artiklan mukaan direktiivin tarkoituksena on lähentää toisiinsa jäsenvaltioiden lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, joita sovelletaan yhteisön alueella myytäviin tai myytäväksi tarjottaviin matkapaketteihin, mukaan lukien pakettilomat ja pakettikiertomatkat.
    Direktiivin 7 artiklassa säädetään seuraavaa: "Sopimuksen osapuolena olevan matkanjärjestäjän tai välittäjän on asetettava maksukyvyttömyyden varalta riittävä vakuus suoritettujen maksujen palauttamisen ja kuluttajan paluukuljetuksen turvaamiseksi".
    Direktiivin 9 artiklan mukaan jäsenvaltioiden oli saatettava voimaan direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet viimeistään 31.12.1992.

  3. DIREKTIIVIN VIIVÄSTYNYT TÄYTÄNT Ouml;ÖNPANO SAKSAN LIITTOTASAVALLASSA

    4. Saksassa säädettiin 24.6.1994 laki pakettimatkoista 13.6.1990 annetun neuvoston direktiivin täytäntöönpanosta. Tällä lailla Bürgerliches Gesetzbuchiin lisättiin uusi pykälä 651 k, jonka 4 momentissa säädetään seuraavaa: "Ellei matkanjärjestäjäanna matkailijalle vakuustositetta, matkanjärjestäjä saa vaatia tai hyväksyä matkailijalta ennen matkan päättymistä matkan kokonaishinnasta enintään 10 prosentin ennakkomaksun, joka ei kuitenkaan saa ylittää 500 Saksan markkaa (DEM)". Tämä laki tuli voimaan 1.7.1994. Sitä sovelletaan niihin 1.7.1994 jälkeen tehtyihin sopimuksiin, jotka koskevat 31.10.1994 jälkeen alkavia matkoja.

  4. TAPAUKSEEN LIITTYVÄT TOSISEIKAT

    5. Pääasian kantajat ovat pakettimatkojen ostajia, jotka heille matkat myyneiden kahden yrityksen vuonna 1993 tapahtuneen konkurssin vuoksi eivät joko päässeet lainkaan lähtemään matkalle tai joutuivat palaamaan lomakohteesta kotiin omalla kustannuksellaan saamatta takaisin näille yrityksille maksamiaan summia tai paluumatkasta heille aiheutuneita kustannuksia. Saksan liittotasavaltaa vastaan nostamissaan vahingonkorvauskanteissa kantajat väittävät, että jos direktiivin 7 artikla olisi pantu täytäntöön Saksan oikeudessa säädetyssä määräajassa eli 31.12.1992 mennessä, he olisivat olleet suojattuja heille pakettimatkat myyneiden yritysten konkurssilta. Kantajat vetoavat erityisesti yhteisöjen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-6/90 ja C-9/90, Francovich ym., 19.11.1991 antamaan tuomioon.

  5. ENNAKKORATKAISUPYYNTÖ

    6. Landgericht Bonn katsoi, ettei Saksan oikeudessa ole perustetta, jonka mukaisesti kantajien vahingonkorvausvaatimukset olisi hyväksyttävä, mutta koska se ei ollut varma siitä, mitä vaikutuksia asiassa Francovich ym. annetulla tuomiolla saattaisi olla käsiteltävään asiaan, se päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle kaksitoista yleisluontoista kysymystä matkapakettidirektiiviin liittyvästä yhteisön oikeuden mukaisesta vastuusta. Yhteisöjen tuomioistuimen antamien vastausten perusteella Landsgericht Bonn antaa oman lopullisen ratkaisunsa sen käsiteltävänä olevassa asiassa.

  6. YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN ANTAMAN ENNAKKORATKAISUN PERUSTELUT

    1. Jäsenvaltion vastuun syntymisen edellytykset

      2. Yhteisöjen tuomioistuin viittaa tuomiossaan periaatteeseen, jonka mukaan jäsenvaltio vastaa yhteisön oikeutta rikkomalla yksityisille aiheuttamastaan vahingosta (asiassa Francovich ym. 19.11.1991 annettu tuomio, yhdistetyissä asioissa Brasserie du pêcheur ja Factortame 5.3.1996 annettu tuomio, asiassa British Telecommunications 26.3.1996 annettu tuomio ja asiassa Hedley Lomas 23.5.1996 annettu tuomio). Sen mukaan vahingonkärsijöillä on oikeus saada korvausta, kun seuraavat kolme edellytystä täyttyvät:

      Yhteisöjen tuomioistuin toteaa matkapakettidirektiivistä seuraavaa:

    2. Direktiivin asianmukaisen täytäntö önpanon varmistamisen edellyttämät toimenpiteet

      1. Yhdessä kansallisen tuomioistuimen kysymyksistä viitattiin Bundesgerichtshofin 12.3.1987 antamaan ns. "ennakkomaksua koskevaan tuomioon" (BGHZ 100, 157), jolla on kumottu matkanjärjestäjien soveltamat yleiset ehdot siltä osin kuin niissä velvoitetaan matkan ostaja suorittamaan ennakkomaksuna 10 prosenttia matkan hinnasta saamatta sitä vastaan matkaan oikeuttavia asiakirjoja.

        Kansallinen tuomioistuin halusi saada selville, täyttyykö direktiivin 7 artiklan mukainen kuluttajansuojan tarkoitus sillä, että jäsenvaltio antaa matkanjärjestäjälle oikeuden vaatia matkan hinnasta enintään 10 prosentin ennakkomaksun, joka ei kuitenkaan saa ylittää 500 DEM:iä, ellei matkanjärjestäjä ole antanut asiakkaalleen matkaan oikeuttavia asiakirjoja eli asiakirjoja, joissa vahvistetaan kuluttajan oikeus saada tiettyjä pakettimatkaan sisältyviä palvelusuorituksia (lentoyhtiöiltä tai hotelleilta).

        Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan on selvää, että direktiivin 7 artiklan tarkoituksena on suojata kuluttajaa kyseisessä säännöksessä määritellyiltä riskeiltä, jotka johtuvat matkanjärjestäjän maksukyvyttömyydestä. Olisi tämän tarkoituksen vastaista rajoittaa tätä suojaa siten, ettei mahdollisesti suoritettu ennakkomaksu kuuluisi suoritettujen maksujen palautusta tai paluukuljetusta koskevan vakuuden piiriin. Direktiivissä ei nimittäin ole mitään perustetta 7 artiklassa annettujen oikeuksien tällaiselle rajoittamiselle. Tämän vuoksi kansallinen oikeussääntö, jonka perusteella matkanjärjestäjät voivat vaatia asiakasta suorittamaan ennakkomaksun, voi olla direktiivin 7 artiklan mukainen ainoastaan silloin, jos myös kyseisen ennakkomaksun palautus on varmistettu matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden varalta.

      2. Landgericht Bonn tiedusteli lisäksi, puuttuuko vakuus, joka matkanjärjestäjän on asetettava direktiivin 7 artiklan mukaisesti, siinäkin tapauksessa, että matkustajalla on matkan hinnan maksaessaan hallussaan matkaan oikeuttavat asiakirjat (lentoliput, voucher hotellia varten).

        Yhteisöjen tuomioistuin vastaa tähän kysymykseen myöntävästi, koska direktiivin 7 artiklassa kuluttajille taattu suoja saattaa vaarantua, jos kuluttajat joutuvat vetoamaan velkatositteeseen perustuviin vaateisiin sellaisia kolmansia kohtaan, joilla ei kuitenkaan ole velvollisuutta hyväksyä niitä ja jotka myös voivat joutua konkurssiin.