Yhteisöjen tuomioistuimen antaman tuomion tuomiolauselma kuuluu seuraavasti:

1. Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 23 päivänä marraskuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/104/EY 5 artiklan toinen kohta kumotaan.

2. Kanne hylätään muilta osin.

3. Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

4. Belgian ja Espanjan kuningaskunnat sekä Euroopan yhteisöjen komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

EY:n perustamissopimuksen 118 a artiklan 2 kohdassa annetaan erityisesti neuvostolle tehtäväksi toteuttaa toimenpiteitä myötävaikuttaakseen työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojeluun.

Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 23 päivänä marraskuuta 1993 annetulla neuvoston direktiivillä 93/104/EY vahvistetaan turvallisuutta ja terveyttä koskevat vähimmäisvaatimukset työajan järjestämisen osalta ja direktiiviä sovelletaan useimpiin taloudellisen toiminnan aloihin. Siinä säännellään päivittäisiä vähimmäislepoaikoja, viikottaista lepoaikaa ja vuosilomaa sekä taukoja ja viikottaista enimmäistyöaikaa. Direktiivissä on myös erilaisia yötyötä, vuorotyötä ja työaikajärjestelyjä koskevia säännöksiä.

Neuvosto on antanut direktiivin perustamissopimuksen 118 a artiklan nojalla.

Yhdistynyt kuningaskunta on vaatinut yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan direktiivin vetoamalla erityisesti oikeudellisen perustan valintaa koskevaan virheeseen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.

Tuomioistuimen perustelut

Yhteisöjen tuomioistuin korostaa aluksi, ettei sen asiana ole valvoa lainsäätäjän toteuttamien toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuutta. Kumoamiskanteen yhteydessä toteuttavan valvonnan on nimittäin kohdistuttava yksinomaan riidanalaisen toimenpiteen lainmukaisuuteen.

Tutkittuaan 118 a artiklan ulottuvuutta yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että silloin kun toimenpiteellä on pääasiallisesti tarkoitus suojella työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta, on turvauduttava 118 a artiklaan, huolimatta niistä liitännäisistä vaikutuksista, joita tällaisella toimenpiteellä voi olla sisämarkkinoiden toteuttamiseen tai toimintaan.

Yhteisöjen tuomioistuin katsoo myös erityisesti 118 a artiklan sanamuodon perusteella, ettei tätä määräystä voitaisi, kuten Yhdistynyt kuningaskunta väittää, tulkita suppeasti.

Riidanalaisen direktiivin osalta yhteisöjen tuomioistuin tekee eron direktiivin 5 artiklan toisen kohdan ja sen muiden säännösten välillä.

Direktiivin 5 artiklan toisesta kohdasta, jossa säädetään, että viikottaiseen vähimmäislepoaikaan sisältyy periaatteessa sunnuntai, yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että neuvosto ei ole selvittänyt, millä tavoin sunnuntailla viikottaisena lepopäivänä olisi tärkeämpi yhteys työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen kuin jollakin muulla viikonpäivällä. Näin ollen on syytä kumota direktiivin 5 artiklan toinen kohta.

Tätä viimeksi mainittua säännöstä lukuun ottamatta yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että direktiivin tavoitteen ja sisällön mukaan sen pääasiallisena tarkoituksena on suojella työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä asteittain sovellettavilla vähimmäisvaatimuksilla.

Yhteisöjen tuomioistuin katsoo edellä esitetyn perusteella, että direktiivi on pätevästi annettu 118 a artiklan nojalla, lukuun ottamatta sen 5 artiklan toista alakohtaa.

Suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskevasta väitteestä yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelun osalta neuvosto voi antaa säännöksiä vähimmäisvaatimuksista, jotka ovat tiukempia kuin alhaisin eri jäsenvaltioissa noudatettu suojelun taso.

Lisäksi neuvostolla on laaja harkintavalta sellaisella alalla, jolla edellytetään, kuten esillä olevassa asiassa, sosiaalipoliittisia valintoja ja jolla neuvoston harkinta on monimuotoista.

Yhteisöjen tuomioistuin toteaa harjoittamansa rajoitetun valvonnan yhteydessä, ettei neuvosto ole tehnyt ilmeistä virhettä tai syyllistynyt harkintavallan väärinkäyttöön eikä selvästi ylittänyt harkintavaltansa rajoja.