Yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että yhteisöjen tuomioistuimilla, eikä kansallisilla tuomioistuimilla, on toimivalta antaa väliaikaista oikeussuojaa taloudellisille toimijoille kolmansista maista peräisin olevien banaanien tuojan kohtuuttomassa tilanteessa siinä tapauksessa, että komission on yhteisön asetuksen mukaan ratkaistava säädöksellä, jota ei vielä ole annettu, taloudellisten toimijoiden oikeuksien olemassaolo ja laajuus.

Banaanialan yhteisestä markkinajärjestelystä 13 päivänä helmikuuta 1993 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 404/93 otettiin käyttöön 1.7.1993 lähtien banaanien tuonnin yhteinen järjestelmä, jolla korvattiin erilaiset kansalliset järjestelmät. Port, joka on kolmansista maista peräisin olevien banaanien perinteinen maahantuoja, sai yhteisön lainsäädännön mukaisesti Bundesanstaltilta luvat kolmansista maista peräisin olevien banaanien tuontiin vuoden 1993 toiselle vuosipuoliskolle sekä vuosille 1994 ja 1995 viitevuosien 1989, 1990 ja 1991 aikana myytyjen määrien perusteella.

Vuodesta 1994 lähtien Port haki Bundesanstaltilta lisälupia vedoten kohtuuttomaan tilanteeseen. Tämä yhtiö väitti nimittäin, että se oli voinut tuoda viitevuosien aikana kolumbialaisen toimittajan sopimusrikkomuksen vuoksi ainoastaan poikkeuksellisen vähänbanaaneja. Kansallinen viranomainen ei myöntänyt sille lisälupia voimassaolevan banaaneja koskevan asetuksen perusteella.

Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan komission on toteutettava kaikki tarpeellisina pitämänsä siirtymätoimenpiteet sisämarkkinoiden sellaisista häiriöistä selviytymiseksi, joita erilaisten kansallisten järjestelmien korvaaminen yhteisellä markkinajärjestelyllä saattaa aiheuttaa. Tältä osin komission on myös otettava huomioon sellaisten taloudellisten toimijoiden tilanne, jotka toimivat tietyllä tavalla asetusta edeltäneen kansallisen lainsäädännön perusteella ilman, että ne olisivat voineet ennakoida tämän toiminnan vaikutuksia yhteisen markkinajärjestelyn käyttöönoton jälkeen. Yhteisön toimielinten puuttuminen asiaan on välttämätöntä erityisesti, jos siirtyminen yhteiseen markkinajärjestelyyn loukkaa sellaisia yhteisön oikeudessa suojattuja tiettyjen taloudellisten toimijoiden perusoikeuksia kuin omistusoikeutta ja oikeutta vapaaseen ammatinharjoittamiseen. Siten komissiolle annetaan toimivalta poiketa, mikäli tarpeellista, viiteajanjaksosta myös yksittäisten toimijoiden osalta.

Jos komissio ei kuitenkaan anna säädöstä, kansallisella tuomioistuimella ei ole toimivaltaa antaa taloudellisille toimijoille tilapäistä oikeussuojaa. Komission laiminlyönnin valvonta kuuluu nimittäin yhteisöjen tuomioistuinten yksinomaiseen toimivaltaan. Ainoastaan yhteisöjen tuomioistuin ja tarvittaessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voivat taata asianomaisten oikeussubjektien oikeusturvan pääasian kaltaisessa tapauksessa.

Tältä osin on todettava, että pääasiaan liittyvän tilanteen kaltaisessa tapauksessa asianomaisen jäsenvaltion on tarvittaessa pyydettävä hallintokomiteamenettelyn toteuttamista, kun taloudellinen toimija, jota asia koskee, on saattanut asian käsiteltäväksi jäsenvaltiossa, jotta yhteisö voisi toteuttaa toimijan tilanteen vaatimat erityistoimenpiteet.

Lisäksi kyseisen toimijan taloudellisen toiminnan jatkumista uhkaavassa kohtuuttomassa tilanteessa kyseinen toimija voi kääntyä myös suoraan komission puoleen tilanteen vaatimien erityistoimenpiteiden toteuttamiseksi.

Jos yhteisön toimielin ei ryhdy toimenpiteisiin, jäsenvaltio sekä kyseinen toimija voivat nostaa laiminlyöntikanteen yhteisöjen tuomioistuimessa tai ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa. Kantajien vaatimuksesta yhteisöjen tuomioistuimet voivat päättää laiminlyöntikanteen yhteydessä välitoimista (perustamissopimuksen 186 artikla).