TÄRKEÄ HUOMAUTUS: Tämä lehdistötiedote on epävirallinen, ja sen jakelusta huolehtii yhteisöjen tuomioistuimen tiedotusosasto. Tiedotteeseen sisältyvä tuomion lyhennelmä on luettava yhdessä itse tuomion kanssa. Lisätiedot ja jäljennökset tuomiosta: Tom Kennedy, puh (+352) 4303 3355.
Arbeitsgericht Bonnin esittämä ennakkoratkaisupyyntö riita-asiassa, jonka asianosaisina ovat Ayse Süzen ja Zehnacker Gebäudereinigung GmbH Krankenhausservice (jota väliintulijana tukee Lefahrt GmbH) ja joka koskee työntekijöiden oikeuksien turvaamisesta yritysten luovutusten yhteydessä annetun yhteisön direktiivin tulkintaa
Siivoja, joka on irtisanottu sen vuoksi, että hänen työnantajanaan olleella yrityksellä ollut siivoustöitä koskeva sopimus on irtisanottu, ei välttämättä voi vaatia, että näistä siivoustöistä vastaavan uuden yrityksen on otettava hänet palvelukseensa.
On näet niin, että pelkästään sen seikan perusteella, että toimeksiannon aiemman saajan ja sen nyt saaneen yrityksen tarjoama palvelu on samanlainen, ei voida automaattisesti päätellä, että kyse on taloudellisen kokonaisuuden luovutuksesta.
Tässä asiassa yhteisöjen tuomioistuin katsoo, ettei direktiiviä voida soveltaa, koska omaisuutta ei ole luovutettu tai koska uusi yritys ei ole ottanut palvelukseensa olennaista osaa toimeksiannon aiemman saajan henkilökunnasta.
Ayse Süzen työskenteli Zehnacker-yhtiön palveluksessa. Zehnacker oli ottanut tehtäväkseen Bonn-Bad Godesbergissä sijaitsevan koulut siivoustyöt, jotka se oli antanut Süzenin tehtäväksi. Koulu kuitenkin irtisanoi Zehnackerin kanssa tekemänsä sopimuksen 30.6.1994 alkaen; tämän jälkeen Zehnacker irtisanoi kaikki ne työntekijät, joiden tehtäväksi se oli antanut koulun kunnossapitotyöt. Tämän jälkeen koulu teki toimitilojensa siivouksesta uuden sopimuksen Lefahrt-yhtiön kanssa, joka ei ilmeisestikään ei tarjoutunut ottamaan irtisanottuja työntekijöitä palvelukseensa.
Süzen nosti tämän jälkeen Arbeitsgericht Bonnissa kanteen, jossa hän vaati tuomioistuinta toteamaan, ettei hänen työsuhteensa Zehnackeriin ollut päättynyt sen takia, että Zehnacker oli antanut hänelle irtisanomisilmoituksen.
Asiassa on kyse työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetusta neuvoston direktiivistä 77/187/ETY.
Tällä yhteisön direktiivillä on tarkoitus ottaa kaikissa jäsenvaltioissa käyttöön säännöksiä, joilla huolehditaan työntekijöiden suojasta sen varmistamiseksi, että heidän oikeutensa turvataan, kun työnantaja vaihtuu.
Direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa: "Tätä direktiiviä sovelletaan yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovuttamiseen toiselle työnantajalle sopimukseen perustuvan luovutuksen taikka sulautumisen kautta."
Arbeitsgericht Bonn katsoi riita-asian ratkaisun riippuvan direktiivin tulkinnasta. Kyseisen tuomioistuimen mielestä oli tärkeää tietää, oliko siivoustöitä koskevan sopimuksen irtisanomista ja näitä töitä koskevan sopimuksen tekemistä ulkopuolisen yrityksen kanssa pidettävä liikkeen luovutuksena, jolloin Süzenin työsuhde olisi jatkunut sellaisenaan siivoustöitä hoitavan uuden yrityksen kanssa. Arbeitsgericht Bonn päätti tämän vuoksi lykätä asian ratkaisua ja esittää tästä yhteisön säädöksestä yleisluontoisia kysymyksiä, joihin yhteisöjen tuomioistuin antaa tänään yleisen vastauksen.
Tämä vastaus sitoo kansallista tuomioistuinta ja sillä on tarkoitus auttaa kansallista tuomioistuinta ratkaisemaan sen käsiteltävänä oleva riita-asia.
Yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että kansallinen tuomioistuin haluaa selvittää, soveltuuko direktiivi sellaiseen tilanteeseen, jossa toimeksiantaja, joka oli antanut toimitilojensa siivouksen ensimmäisen yrityksen tehtäväksi, irtisanoo tämän yrityksen kanssa tekemänsä sopimuksen ja tekee samanlaisten töiden tekemistä koskevan uuden sopimuksen toisen yrityksen kanssa ilman, että toimenpiteen yhteydessä luovutetaan aineellista tai aineetonta omaisuutta yritysten välillä.
Direktiivillä pyritään kuitenkin turvaamaan olemassa olevien työsuhteiden jatkuvuus "taloudellisessa kokonaisuudessa" omistajanvaihdoksesta ja vaihdoksen toteuttamistavasta riippumatta. Tällä kokonaisuuden käsitteellä tarkoitetaan sellaista henkilöistä ja omaisuudesta muodostuvaa kokonaisuutta, jonka avulla voidaan harjoittaa oman tavoitteen omaavaa taloudellista toimintaa. Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan kyseessä on direktiivissä tarkoitettu "luovutus" silloin, jos taloudellinen kokonaisuus säilyttää identiteettinsä. Sen määrittelemiseksi, täyttyvätkö "kokonaisuuden luovutuksen" edellytykset, yhteisöjen tuomioistuin luettelee joukon tekijöitä, joita voidaan pitää osatekijöinä tehtäessä sitä kokonaisuuden arviointia, joka kansallisen tuomioistuimen on tehtävä. Tällaisina seikkoina ja tekijöinä mainitaan erityisesti aineellisen omaisuuden (kuten rakennusten ja irtaimen omaisuuden) tai aineettoman omaisuuden huomattavien määrien luovutus sekä se, ottaako uusi työnantaja palvelukseensa lukumääräisesti ja pätevyyden osalta olennaisen osan aiemman toimeksisaajan henkilökunnasta.
Tässä yhteydessä yhteisöjen tuomioistuin korostaa, että pelkästään se seikka, että yritys menettää palveluja koskevan toimeksiannon kilpailijalle, ei yksistään voi osoittaa, että kyseessä on direktiivissä tarkoitettu luovutus. Vaikka palveluyritys, jolle toimeksianto oli aiemmin annettu, menettää yhden asiakkaan, se ei tällaisessa tilanteessa tästä huolimatta ole olemassa vähemmän kokonaisena, eikä voida katsoa, että yksi sen liikkeistä tai liiketoiminnan osista olisi luovutettu uudelle toimeksisaajalle.
Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on siis edellä mainittujen tulkintaa auttavien seikkojen avulla vahvistaa, onko tässä tapauksessa tapahtunut luovutus vai ei.
Yhteisöjen tuomioistuin vastaa saksalaiselle tuomioistuimelle, ettei direktiivin 77/187/ETY 1 artiklan 1 kohta sovellu ennakkoratkaisukysymyksissä kuvailtuun tilanteeseen, jos toimenpiteen yhteydessä ei luovuteta huomattavaa määrää aineellista tai aineetonta omaisuutta yritysten välillä ja jos uusi yritys ei ota palvelukseensa lukumääräisesti ja pätevyyden osalta olennaista osaa siitä henkilökunnasta, jonka sen edeltäjä oli osoittanut sopimuksen täytäntöönpanon edellyttämiin tehtäviin.