Julkisasiamies Francis Jacobs ehdottaa, että yhteisöjen tuomioistuin vahvistaisi lokakuussa 1995 asiassa Kalanke antamansa tuomion perustelut ja katsoisi, että vaikka kansallisessa lainsäädännössä on säännös, jonka mukaan miespuolisille hakijoille tyypillisille seikoille voidaan antaa etusija, on tasa-arvoista kohtelua koskevan direktiivin vastaista säätää, että kun naisia on kyseisen ura-alueen ylemmällä palkkatasolla miehiä vähemmän, naiselle on annettava etusija, jos mies- ja naispuoliset ylennystä hakevat henkilöt ovat yhtä päteviä.
Saksassa Schwerten kunnassa opettajana toimiva Hellmut Marschall haki ylempää tointa. Hänelle ilmoitettiin, että toimeen nimitetään naispuolinen hakija: molemmat hakijat olivat yhtä päteviä, ja koska naisia oli kyseisellä palkka- ja uratasolla miehiä vähemmän, Nordrhein-Westfalenin osavaltion virkamieslain mukaan naispuolinen hakija on ylennettävä. Marshall nosti kanteen ja vaati, että vastaajana oleva viranomainen velvoitetaan ylentämään hänet kyseiseen toimeen. Gelsenkirchenin Verwaltungsgericht ei ollut varma siitä, onko Saksan lainsäädäntö tasa-arvoista kohtelua koskevan direktiivin 2 artiklan 1 ja 4 kohdan mukainen. Sen vuoksi Verwaltungsgericht lykkäsi asian käsittelyä ja saattoi ennakkoratkaisukysymyksen yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi.
Nordrhein-Westfalenin osavaltio, Alankomaiden, Espanjan, Itävallan, Norjan, Ranskan, Ruotsin, Suomen ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset sekä Euroopan komissio esittivät huomautuksia kirjallisen käsittelyn aikana ja yhteisöjen tuomioistuimessa pidetyssä istunnossa.
Tasa-arvoista kohtelua koskevan direktiivin tarkoitus on toteuttaa jäsenvaltioissa miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaate erityisesti mahdollisuuksissa työhön, ylentäminen mukaan luettuna.
Direktiivin 2 artiklan mukaan tasa-arvoisen kohtelun periaatteella tarkoitetaan, että sukupuolen perusteella ei saa syrjiä millään tavoin välittömästi tai välillisesti etenkään siviilisäädyn tai perheaseman perusteella. Saman 2 artiklan 4 kohdassa yleisperiaatteesta säädetään poikkeus siten, ettei estetä toteuttamasta "miesten ja naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia edistäviä toimenpiteitä erityisesti poistamalla eriarvoisuutta, joka vaikuttaa naisten mahdollisuuksiin". Nyt käsiteltävänä oleva asia koskee tämän poikkeuksen laajuutta, jota yhteisöjen tuomioistuin on käsitellyt aikaisemmin asiassa Kalanke antamassaan tuomiossa.
Julkisasiamiehen tehtävänä on avustaa yhteisöjen tuomioistuinta antamalla asiasta perusteltu ratkaisuehdotus, johon sisältyy ehdotus siitä, kuinka yhteisöjen tuomioistuimen pitäisi vastata Verwaltungsgerichtin esittämään kysymykseen. Julkisasiamies on toiminnassaan täysin puolueeton ja itsenäinen; hänen ratkaisuehdotuksensa ei kuitenkaan sido yhteisöjen tuomioistuinta.
Julkisasiamies painottaa, että yhteisöjen tuomioistuinta ei tässä tapauksessa ole pyydetty ratkaisemaan sitä, ovatko positiivinen syrjintä tai mahdollisuuksia edistävät toimenpiteet toivottavia, eikä olisi asianmukaista esittää tällaista kysymystä: sen sijaan yhteisöjen tuomioistuinta on pyydetty ratkaisemaan pelkästään se, onko kansallinen oikeussääntö direktiivin kahden tietyn säännöksen mukainen.
Julkisasiamies on tutkinut yhteisöjen tuomioistuimen aikaisempaa oikeuskäytäntöä ja erityisesti Kalanke-tapausta. Siinä yhteisöjen tuomioistuin totesi, että kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan työpaikkaan nimitettäessä tai ylennettäessä taataan naisille "täydellinen ja ehdoton" etusija, on pidemmälle menevä toimenpide kuin yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen ja se ylittää näin ollen direktiivin 2 artiklan 4 kohdassa olevan poikkeuksen soveltamisen rajat.
Julkisasiamiehen mielestä on selvää, että myös nyt kyseessä oleva oikeussääntö on syrjivä ja siten direktiivin vastainen, jollei se kuulu 2 artiklan 4 kohdassa säädetyn poikkeuksen alaan sen vuoksi, että kansallisessa lainsäädännössä on säännös, jonka mukaan toiselle (miespuoliselle) hakijalle tyypillisille seikoille voidaan antaa etusija.
Nordrhein-Westfalenin osavaltio, Euroopan komissio ja useat hallitukset ovat todenneet, että käsiteltävässä tapauksessa kyseessä oleva kansallinen oikeussääntö on joustava, koska poikkeussäännös on olemassa, joten nimityspäätös ei ole verrattavissa Kalanke-tapaukseen, koska naisille ei nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa ole taattu täydellistä ja ehdotonta etusijaa. Julkisasiamies katsoo kuitenkin, että tässä perustelussa on useita puutteita.
Julkisasiamiehen mukaan yhteisöjen tuomioistuimen Kalanke-tapauksessa tekemä ero mahdollisuuksien yhtäläisyyden ja saavutusten yhtäläisyyden välillä on käsitteellisesti selvä. Hänen mielestään on yleensä ilmeistä, kumpaan ryhmään tietty toimenpide kuuluu. Julkisasiamies katsoo lisäksi, ettei kansallisesta oikeussäännöstä oleva poikkeussäännös vaikuta siihen johtopäätökseen, että oikeussääntö on lainvastainen.
Poikkeusta sovellettaessa sillä ainoastaan korvataan erityistapauksessa oikeussääntö, jonka mukaan naisilla on etusija, mutta sillä ei muuteta sitä, että oikeussääntö sinänsä on syrjivä. Lisäksi tämän poikkeussäännöksen soveltamisala on epäselvä.
Tällainen poikkeus voisi tehdä oikeussäännön direktiivin mukaiseksi ainoastaan silloin, jos itse poikkeus olisi kiistaton. Julkisasiamiehen mielestä näin ei ole. Hänen mukaansa poikkeussäännöksestä seuraa, että kun siihen vedotaan, sovelletaan ns. "perinteisiä toissijaisia arviointiperusteita" (kuten siviilisääty ja huoltajuus), jotka itsessään ovat syrjiviä. Kun kerran naisille heidän sukupuolensa perusteella täydellisen etusijan antava oikeussääntö on lainvastainen, sitä suuremmalla syyllä on lainvastainen ehtoja sisältävä oikeussääntö, jonka mukaan joko naiset saavat etusijan sukupuolensa perusteella tai miehet saavat etusijan kiistatta syrjivien arviointiperusteiden vuoksi.
Lopuksi julkisasiamies esittää huomioita sen tyyppisistä toimenpiteistä, jotka voivat kuulua 2 artiklan 4 kohdassa olevan poikkeuksen alaan, ja toistaa, että vaikka hän hyväksyy sellaisen 2 artiklan 4 kohdan tulkinnan, jonka mukaan poikkeuksen alaan eivät kuulu toimenpiteet, joilla annetaan naisille ylennettäessä tai nimitettäessä suoraan etusija aloilla, joilla he ovat aliedustettuina, hän kuitenkaan ei ota kantaa siihen, ovatko tällaiset toimenpiteet periaatteessa toivottavia.
Julkisasiamies antaa ratkaisuehdotuksensa tänään pidettävässä istunnossa. Yhteisöjen tuomioistuin ratkaisee asian ja antaa siinä tuomion myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana.
Tämä lehdistötiedote on epävirallinen, ja se on tarkoitettu ainoastaan lehdistön käyttöön. Se on saatavana kaikilla yhteisön virallisilla kielillä. Lisätiedot ja jäljennökset ratkaisuehdotuksesta: Tom Kennedy, puh. (+352) 4303 3355, Gillian Byrne, puh. (+352) 4303 3366 tai telekopio (+352) 4303 2500.