Euroopan yhteisöjen komissio vaati vuonna 1994 yhteisöjen tuomioistuinta tuomitsemaan Alankomaiden, Italian, Ranskan ja Espanjan menettelyn sähkön (sekä Ranskan osalta kaasun) tuontia ja vientiä koskevien kansallisten monopolijärjestelmien takia.
Alankomaissa vuoden 1989 Electriciteitswetissä säädetään, että loppukäyttäjillä on oikeus tuoda maahan sähköä omaa tarvettaan varten, mutta ainoastaan NV Samenwerkende Electriciiteitsproduktiebedrijeven -yhtiöllä on lupa tuoda julkiseen jakeluun tarkoitettua yli 500 volttista sähköä.
Italiassa sähköala on kansallistettu vuonna 1962 annetulla lailla nro 1643: kaikki sähkön tuottaminen, tuonti, vienti sekä siirtäminen, jalostaminen, jakaminen ja myyminen on uskottu ENELille, joka on kansallinen toimielin, jolle on siirretty sähköalalla toimivat teollisuusyritykset. Lisäksi sähkön tuonti ja vienti edellyttävät luvan hankkimista julkisten töiden ministeriöltä.
Ranskassa vuonna 1946 annetulla lailla nro 46-628 on kansallistettu kaikki sähkön ja kaasun tuotanto, siirto, jakelu, tuonti ja vienti, ja niiden hoitaminen on uskottu kansallistetuille yhtiöille, joita johtavat julkiset laitokset (EDF ja GDF). EDF huolehtii yksinoikeudella sähkön tuonnista, viennistä ja siirtämisestä, ja GDF huolehtii samalla tavoin yksinoikeudella kaasun tuonnista ja viennistä.
Espanjassa vuonna 1984 annetussa laissa nro 49/84 säädetään, että kansallisen sähköjärjestelmän hoitamisesta suurjänniteverkon kautta vastaa julkisena palveluna valtion yhtiö, joka tässä tapauksessa on Red Eléctrica de España.
Kaikissa näissä neljässä asiassa komissio katsoi, että kansallisilla säännöksillä rajoitetaan jäsenvaltioiden välistä kauppaa, että ne ovat siten tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteiden vastaisia ja että niillä rikotaan velvollisuutta mukauttaa kaupalliset valtion monopolit tai valtion myöntämään yksinoikeuteen perustuvat monopolit jäsenvaltioiden kansalaisten välisen kaikenlaisen syrjinnän poistamiseksi. Komissio väitti, että kansallinen tuontia koskeva monopoli estää muiden jäsenvaltioiden tuottajia myymästä sähköä (ja Ranskan osalta kaasua) Alankomaissa, Italiassa, Ranskassa ja Espanjassa muille asiakkaille kuin monopolin haltijoille. Jossakin kyseisistä jäsenvaltioista oleva mahdollinen asiakas ei myöskään voi valita vapaasti muista jäsenvaltiosta tulevan sähkön hankintalähteitään. Vientiä koskevien yksinoikeuksien osalta komissio katsoi, että yksinoikeuksien haltija on taipuvainen varaamaan kansallisen tuotannon kansallisia markkinoita varten ja varmistamaan kotimarkkinoille edun muista jäsenvaltioista tulevan kysynnän vahingoksi.
Erityisesti Espanjan osalta yhteisöjen tuomioistuin totesi, että komissio on riitauttanut lakiin perustuvan monopolin, mutta ei ole näyttänyt toteen sen olemassaoloa. Laissa ei nimittäin myönnetä kansainvälistä kauppaa koskevia yksinoikeuksia. Valtion yhtiö määrää päin vastoin tietyin edellytyksin kullekin yritykselle kuuluvan osuuden kansainvälisestä kaupasta. Koska komissio ei ole näyttänyt väitteitään toteen, kanne hylätään.
Alankomaiden, Italian ja Ranskan osalta yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että tuontia ja vientiä koskevat yksinoikeudet rajoittavat vapaata liikkuvuutta ja vaikuttavat välittömästi muiden jäsenvaltioiden taloudellisten toimijoiden myynti- tai hankintamahdollisuuksiin.
Jäsenvaltiot ovat tämän vuoksi pyrkineet perustelemaan rajoittavaa lainsäädäntöään ja vedonneet niihin perustamissopimuksen määräyksiin, joiden perusteella - edellyttäen, että yhteisön kaupan kehitykseen ei vaikuteta yhteisön etujen vastaisesti - yritykset, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, vapautetaan noudattamasta perustamissopimuksen sääntöjä silloin, kun näiden sääntöjen noudattaminen estää niille uskottujen erityistehtävien hoitamisen tyydyttävissä taloudellisissa olosuhteissa.
Jäsenvaltiot ovat esittäneet yksityiskohtaiset kuvaukset sähköalan (tai kaasualan) kansallisen järjestelmänsä rakenteesta ja toiminnasta sekä muistuttaneet siitä, että järjestelmän tavoitteena on, että valtion yhtiöille uskotut tehtävät voidaan hoitaa, ja että niiden organisaation kyseenalaistaminen vahingoittaa kansallisen energiapolitiikan tavoitteiden toteuttamista ja kansallisten järjestelmien hoitamista.
Komissio ei ole ottanut huomioon kansallisten järjestelmien erityispiirteitä vaan on esittänyt ainoastaan oikeudellisia seikkoja väitteitään perustelematta. Yhteisöjen tuomioistuin ei ole kyennyt tutkimaan sitä, onko olemassa muita keinoja, joita jäsenvaltiot olisivat voineet käyttää, ja ovatko jäsenvaltiot ylittäneet ne rajat, joita niiden on noudatettava silloin, kun ne uskovat yritysten hoidettavaksi yleisiin tarkoituksiin liittyviä tehtäviä tyydyttävissä taloudellisissa olosuhteissa.
Komissio ei ole myöskään näyttänyt toteen, että tuontia ja vientiä koskevia yksinoikeuksia koskevilla säännöksillä olisi kielteisiä vaikutuksia kaupan kehitykseen yhteisössä.
Yhteisöjen tuomioistuin on siis hylännyt komission kanteen kokonaisuudessaan.
Vain tiedotusvälineiden käyttöön - Epävirallinen asiakirja, joka ei sido yhteisöjen tuomioistuinta
Tuomioiden saamiseksi kokonaisuudessaan kääntykää yhteisöjen tuomioistuimen kotisivun puoleen: www.curia.eu.int. Lisätietojen saamiseksi voitte ottaa yhteyttä Tom Kennedyyn, puh. (352) 4303 3355; fax (352) 4303 2500.
(1) Tämä lehdistötiedote on saatavilla kaikilla yhteisökielillä.