Yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että kanteen perustana olevat tapahtumat, joita Ranskan hallitus ei ole kiistänyt, rajoittavat selvästi muista jäsenvaltioista peräisin olevien maataloustuotteiden vapaata liikkuvuutta, koska vakavat välikohtaukset, kuten rekka-autojen pysäyttäminen, niiden lastin tuhoaminen, kuljettajiin kohdistetut väkivaltaisuudet, vähittäis- ja tukkukauppiaiden uhkailu sekä kauppojen hyllyillä olevien tuotteiden turmeleminen, ovat toistuneet vuodesta toiseen yli kymmenen vuoden ajan, eivätkä Ranskan hallituksen toteuttamat toimenpiteet ole olleet riittäviä, jotta ne olisivat tehokkaasti estäneet lainvastaisuuksien tekijöitä syyllistymästä niihin ja toistamasta niitä. Nämä tapahtumat aiheuttavat myös epävarman ilmapiirin, joka tyrehdyttää kauppavirtoja kokonaisuudessaan.

Ranskan hallitus ei myöskään ole kiistänyt sitä, että virkavalta joko ei ole ollut paikalla tai ei ole puuttunut asiaan, vaikka väkivaltaisuudet ja ilkivalta on usein tehty samoina vuodenaikoina ja tietyissä paikoissa ja että ranskalaisia viranomaisia on tietyissä tapauksissa varoitettu maanviljelijöiden aikomista mielenosoituksista.

Vuoden 1993 huhtikuusta elokuuhun tapahtuneiden lukuisten ilkivallan tekojen osalta ranskalaiset viranomaiset ovat voineet mainita ainoastaan yhden rikossyytteen, vaikka mielenosoittajat olivat tunnistettavissa tai viranomaiset jopa tunsivat heidät.

Yhteisöjen tuomioistuin muistuttaa, että tavaroiden vapaa liikkuvuus on eräs EY:n perustamissopimuksessa turvatuista perusvapauksista. Tämä edellyttää muun muassa, että kaikki jäsenvaltioiden välisestä kauppaa rajoittavat tuonnin esteet poistetaan.

Tältä pohjalta perustamissopimuksen määräyksissä, jotka koskevat tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja jäsenvaltioiden velvollisuutta noudattaa perustamissopimuksesta johtuvia velvoitteitaan, ei edellytetä yksinomaan, että jäsenvaltiot eivät itse toteuta sellaisia toimenpiteitä, jotka saattavat rajoittaa yhteisön sisäistä kauppaa, vaan niissä edellytetään myös, että jäsenvaltiot toteuttavat kaikki tarvittavat ja asianmukaiset toimenpiteet estääkseen sellaiset yksityisten toimet alueellaan, jotka saattavat vaikuttaa yhteisön sisäiseen kauppaan.

Vaikka jäsenvaltioilla on yksinomainen toimivalta päättää, mitkä yleistä järjestystä koskevat toimenpiteet ovat soveliaimpia tavaroiden vapaan liikkuvuuden turvaamiseksi, yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä on kuitenkin sen käsiteltävänä olevissa asioissa tutkia, ovatko nämä toimenpiteet riittäviä.

Niistä Ranskan hallituksen väitteistä, joiden mukaan virkavallan määrätietoisemmat toimenpiteet olisivat saattaneet aiheuttaa vielä vakavampia väkivaltaisia reaktioita ranskalaisten maanviljelijöiden keskuudessa, yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että sisäisten vaikeuksien pelko ei voi olla perusteltuna syynä sille, että jäsenvaltio ei sovella yhteisön oikeutta asianmukaisesti.

Toiseksi yhteisöjen tuomioistuin hylkää väitteen, joka perustuu Ranskan hedelmä- ja vihannesmarkkinoiden erittäin vaikeaan yhteiskunnallistaloudelliseen tilanteeseen, ja korostaa, että yhteisen maatalouspolitiikan alalla yhteisöllä on yksinomainen toimivalta toteuttaa vaikeuksien ratkaisemiseksi tarvittavat toimenpiteet.

Myöskään se, että Ranskan tasavalta on korvannut ilkivallan kohteeksi joutuneiden henkilöiden vahingot, ei estä sitä, että kysymys voi olla jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä.

Näin ollen yhteisöjen tuomioistuin noudattaa julkisasiamies C. O. Lenzin 9.7.1997 antamaa ratkaisuehdotusta ja katsoo, että Ranskan hallitus on selvästi ja jatkuvasti laiminlyönyt sellaisten toimenpiteiden toteuttamisen, jotka olisivat riittäviä ja soveliaita sen ilkivallan lopettamiseksi, joka vaarantaa Ranskan alueella tiettyjen muista jäsenvaltioista peräisin olevien maataloustuotteiden vapaan liikkuvuuden, ja tällaisten tekojen uusimisen estämiseksi.

Vain lehdistön käyttöön. Epävirallinen asiakirja, joka ei sido yhteisöjen tuomioistuinta.

Lisätietoja: yhteisöjen tuomioistuimen kotisivu Internetissä http://www.curia.eu.int tai Jessica Larsson (puh. +352 4303 3651, fax +352 4303 2500).