SPAR Österreichische Warenhandels AG on liiketoimintaa harjoittava osakeyhtiö. Se on riitauttanut Finanzlandesdirektion für Salzburgin päätöksen, jonka mukaan se on velvollinen maksamaan Itävallan kauppakamareita koskevassa laissa säädettyä maksua, josta yleisesti käytetään nimitystä "Kammerumlage I". Kammerumlage I on yksi niistä maksuista, joilla rahoitetaan kauppakamareita ja liittovaltion keskuskauppakamaria. Sen maksamiseen ovat velvollisia kauppakamarien jäsenet eli kaikki luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt sekä kaikki avoimet kauppayhtiöt (kommandiittiyhtiöt) sekä kaikki voittoa tavoittelevat ja rekisteriin merkityt liiketoimintaa harjoittavat yhtiöt, joilla on oikeus itsenäisesti harjoittaa yritystoimintaa, teollisuustoimintaa, kauppaa sekä rahoitus-, luotto- ja vakuutustoimintaa samoin kuin liikennettä ja matkailuelinkeinoa ja joiden liikevaihto ylittää 2 miljoonaa Itävallan šillinkiä.
Itävallan lainsäädännön mukaan Kammerumlage I on maksu, jonka määräytymisperusteena on lähtökohtaisesti se määrä, joka "on maksettava arvonlisäverona niistä luovutuksista tai muista suorituksista, jotka toimitetaan kauppakamarin jäsenelle tämän yritystä varten". Liittovaltion keskuskauppakamari on vahvistanut maksun suuruudeksi pääasian oikeudenkäynnissä merkitykselliseksi ajanjaksoksi 3,9 promillea määräytymisperusteesta. Maksun kantamisesta vastaavat veroviranomaiset arvonlisäveron kantamisesta annettujen määräysten mukaisesti.
SPAR on nostanut Verwaltungsgerichtshofissa kanteen saadakseen kumotuksi päätöksen, jolla se velvoitettiin suorittamaan tämä maksu. Verwaltungsgerichtshof haluaa selvittää, onko Kammrumlage I ristiriidassa kuudennen direktiivin 77/388/ETY kanssa, jolla on otettu käyttöön kansallisten liikevaihtoverojen yhdenmukainen määräytymisperuste. Direktiivin 17 artiklan 2 kohdassa säädetään yhtäältä, että verovelvollisella on oikeus vähentää siitä verosta, jonka maksamiseen hän on velvollinen, se arvonlisävero, joka on maksettava tai maksettu tavaroista tai palveluista, jotka on käytetty verovelvollisen verollisiin liiketoimiin. Vaikka Kammerumlage I määräytyy siitä arvonlisäverosta, joka on maksettava tai maksettu tavaroista tai palveluista, jotka on toimitettu yrittäjälle, sitä ei voida vähentää yrittäjän maksettavaksi lankeavasta arvonlisäverosta, joten sitä voidaan pitää arvonlisäveron korotuksena, joka ei ole vähennyskelpoinen. Direktiivin 33 artiklassa säädetään toisaalta, että direktiivin säännökset eivät estä jäsenvaltiota pysyttämästä voimassa tai ottamasta käyttöön veroja ja maksuja, jotka eivät ole luonteeltaan liikevaihtoveroja. Onko Kammerumlage I tähän ryhmään kuuluva maksu? Näistä seikoista itävaltalainen tuomioistuin on esittänyt kysymyksiä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle.
Mainittuaan arvonlisäverojärjestelmän käyttöönoton tavoitteet yhteisöjen tuomioistuin toteaa uudelleen ne perusteet, joilla arvioidaan sitä, onko veroa tai maksua pidettävä kuudennen direktiivin 33 artiklassa tarkoitettuna liikevaihtoverona. Erityisesti on selvitettävä, vaarantaako se yhteisen arvonlisäverojärjestelmän toimintaa rasittamalla tavaroiden ja palvelujen liikkuvuutta ja kohdistumalla liiketoimiin arvonlisäveron tavoin.
Yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että Kammerumlage I:n kaltainen maksu ei rasita tavaroiden ja palvelujen liikkuvuutta eikä se kohdistu liiketoimiin arvonlisäveron tavoin.
Kyseinen kansallinen maksu ei määräydy verovelvollisen toimittamien tavaroiden luovutusten, palvelujen suoritusten tai tuontien perusteella, vaan päinvastoin niiden toimitusten perusteella, jotka verovelvollisen lukuun ovat suorittaneet hänen toimittajansa. Kammerumlage I:n kaltaisen maksun verotusperuste ei siten määräydy sen summan perusteella, joka on saatu tai joka saadaan vastikkeena verovelvollisen suorittamista taloudellisista toimista; maksu ei ole myöskään suhteessa verovelvollisen tarjoamien tavaroiden ja palvelujen hintaan. Kyseistä maksua ei peritä kaikissa tuotanto- ja jakeluketjun vaiheissa. Se ei varsinkaan kohdistu lopulliseen vaiheeseen, jossa tapahtuu myynti kuluttajalle. - Näin ollen Kammerumlage I:llä ei ole arvonlisäveron keskeisiä ominaisuuksia, eikä sen soveltaminen ole ristiriidassa kuudennen direktiivin kanssa.
Tämä on epävirallinen asiakirja, joka ei sido yhteisöjen tuomioistuinta.
Tämä lehdistötiedote on saatavissa kaikilla virallisilla kielillä.
Tuomion koko teksti on luettavissa tänään noin kello 15 yhteisöjen tuomioistuimen kotisivulta Internetissä http://curia.eu.int
Lisätietoja: Jessica Larsson, puh. +352 4303 3651, fax +352 4303 2500.