Yhteisöjen tuomioistuin kumoaa neuvoston päätöksen, jolla hyväksyttiin banaanien puitesopimuksen tekeminen yhteisön sekä Costa Rican, Kolumbian, Nicaraguan ja Venezuelan välillä, siltä osin kuin puitesopimuksessa on vapautettu B-luokkaan kuuluvat toimijat puitesopimuksessa määrätystä vientitodistusjärjestelmästä.
Banaanialan yhteisestä markkinajärjestelystä annettu asetus (ETY) N:o 404/93 on ollut voimassa 1.7.1993 lähtien. Tässä asetuksessa säädetään muun muassa kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan yhteisestä järjestelmästä, jolla korvataan aikaisemmat kansalliset järjestelmät. Sen lisäksi, että asetuksessa vahvistetaan kolmansien maiden banaanien ja muiden kuin perinteisten AKT(1)-banaanien tuonnin vuosittainen tariffikiintiö ja säädetään perittäväksi tullimaksu banaanien tuonnista, siinä jaetaan tariffikiintiöstä 66,5 prosenttia sellaisten toimijoiden luokalle, jotka ovat pitäneet kaupan kolmansien maiden banaaneja ja/tai muita kuin perinteisiä AKT-banaaneja [A-luokka], 30 prosenttia sellaisten toimijoiden luokalle, jotka ovat pitäneet kaupan yhteisön banaaneja ja/tai perinteisiä AKT-banaaneja [B-luokka] ja 3,5 prosenttia sellaisten yhteisöön sijoittautuneiden toimijoiden luokalle, jotka ovat alkaneet pitää kaupan vuodesta 1992 alkaen muita kuin yhteisön banaaneja ja/tai muita perinteisiä AKT-banaaneja [C-luokka].
Asetuksen tultua voimaan kyseiset etelä-amerikkalaiset tuottajavaltiot riitauttivat yhteisön uuden banaaneiden tuontijärjestelmän Gatt-sopimuksen mukaisessa riidanratkaisumenettelyssä. EY:n komissio pääsi kuitenkin joidenkin toimittajavaltioiden (eli Kolumbian, Costa Rican, Nicaraguan ja Venezuelan) kanssa sopimukseen järjestelystä, joka tehtiin banaanien puitesopimuksen muodossa. Tässä sopimuksessa sovittiin kokonaistariffikiintiön korottamisesta vuodesta 1994 lähtien ja tämän kiintiön rajoissa tapahtuvasta banaanien tuonnista perittävän tullimaksun alentamisesta sekä tästä kiintiöstä kyseisille Etelä-Amerikan maille myönnettävien prosenttiosuuksien suuruuksista. Puitesopimuksen 6 kohdassa määrätään, että " - - toimittajamaat, joille on myönnetty erityinen kiintiö, voivat myöntää erityisiä vientitodistuksia määrälle, joka voi olla enintään 70 prosenttia niiden kiintiöstä; nämä todistukset ovat ennakkoedellytys sille, että yhteisö myöntää tuontitodistuksia banaaneille, joita 'luokkaan A' ja 'luokkaan C' kuuluvat toimijat tuovat näistä valtioista - - " eli tämän kohdan mukaan A- ja C-luokkaan kuuluvat toimijat kuuluvat vientitodistusjärjestelmään kun taas B-luokkaan kuuluvat toimijat on vapautettu tästä järjestelmästä.
Puitesopimus sisällytettiin yhteisön Uruguayn kierrosta varten antamaan luetteloon. Puitesopimuksesta tuli näin Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksen osa. Neuvosto hyväksyi WTO:n perustamissopimuksen 22.12.1994 tehdyllä päätöksellä.
Saksan liittotasavalta (Belgian tukemana) vaatii neuvostoa (jota Espanja, Ranska ja komissio tukevat) vastaan nostetussa kanteessa yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan tämän neuvoston päätöksen siltä osin kuin neuvosto on hyväksynyt siinä banaanien puitesopimuksen tekemisen Costa Rican, Kolumbian, Nicaraguan ja Venezuelan kanssa. Saksa väittää, että puitesopimuksella käyttöönotettu järjestelmä loukkaa A- ja C- luokkiin kuuluvien toimijoiden perusoikeuksia eli ammatinharjoittamisen vapautta ja omaisuudensuojaa ja syrjii niitä suhteessa B-luokkaan kuuluviin toimijoihin. Lisäksi tämä sopimus on luottamuksensuojan periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen vastainen.
Yhteisöjen tuomioistuin hylkää yhtä lukuun ottamatta kaikki Saksan esittämät kanneperusteet perusteettomina viitaten pääasiallisesti niihin perusteluihin, joita se esitti banaanialan yhteisestä markkinajärjestelystä asiassa C-280/93, Saksa vastaan neuvosto 5.10.1994 antamassaan tuomiossa.
Yhteisöjen tuomioistuin hyväksyy ainoastaan yleisen syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista koskevan kanneperusteeseen siltä osin kuin se koskee sitä, että puitesopimuksessa on vapautettu B-luokkaan kuuluvat toimijat puitesopimuksessa määrätystä vientitodistusjärjestelmästä.
Yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että erilaista kohtelua on tapahtunut siinä, että niistä yhteisön toimijoista, joilla on liikesuhteita sellaisten kolmansien maiden kanssa, joista tapahtuvaan tuontiin sovelletaan vientitodistusjärjestelmää, jotkut ovat velvollisia hankkimaan vientitodistuksia, kun taas jotkut toimijat on vapautettu tällaisesta velvollisuudesta. Se, että A- ja C-luokkiin kuuluvia toimijoita kohdellaan eri tavalla kuin B-luokkaan kuuluvia toimijoita, on selvää, koska vientitodistusjärjestelmään kuuluminen tarkoittaa A- ja C-luokkaan kuuluvien toimijoiden osalta, että kyseisistä kolmansista maista peräisin olevien banaanien hankintahinta on noin 33 prosenttia korkeampi kuin B-luokkaan kuuluvien toimijoiden maksama hinta.
Neuvoston ja komission mukaan erilainen kohtelu voidaan perustella objektiivisesti tarpeella palauttaa näiden toimijaluokkien välinen kilpailutasapaino.
Yhteisöjen tuomioistuin katsoo kuitenkin, että osoittaakseen tässä tapauksessa käytetyn kaltaisen toimenpiteen käytön perustelluksi neuvoston olisi pitänyt näyttää, että myös B-luokkaan kuuluvia toimijoita hyödyttäneen tariffikiintiön korottamisen ja samanaikaisesti toteutetun tullin alentamisen horjuttamaa tasapainoa ei ole voitu palauttaa ennalleen muutoin kuin siten, että B-luokkaan kuuluville toimijoille myönnettiin merkittävä etu, ja siis siten että toisiin luokkiin kuuluvia toimijoita, joihin on jo tariffikiintiötä ja sitä koskevaa jakojärjestelmää käyttöönotettaessa kohdistunut samanlaisia rajoituksia ja erilaista kohtelua, kohdeltiin uudelleen eri tavalla. Neuvosto ei ole kuitenkaan näyttänyt tätä toteen.
Neuvosto on nimenomaisesti myöntänyt, että sen ohella, että vientitodistusjärjestelmän käyttöönotolla pyritään palauttamaan tasapaino yhteisön eri toimijaluokkien välille, sillä pyritään antamaan taloudellista tukea puitesopimuksen sopimuspuolina oleville kolmansille maille ja korvaamaan siten niitä rajoituksia, joita asetuksessa N:o 404/93 on asetettu näistä maista peräisin olevien banaanien kaupan pitämiselle yhteisön banaanien ja AKT-maiden banaanien eduksi. Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan neuvosto ei ole esittänyt riittävää näyttöä selvittääkseen, että tariffikiintiön korottaminen ja sen jako kansallisiin kiintiöihin sekä samanaikaisesti toteutettu tullin alentaminen eivät riittäneet korvaamaan niitä rajoituksia, joita asetuksessa N:o 404/93 oli asetettu puitesopimuksen sopimuspuolena olevista kolmansista maista peräisin olevien banaanien kaupan pitämiselle, ja että tämä päämäärä täytyi siten toteuttaa asettamalla taloudellinen rasitus ainoastaan osalle näistä maista tuontia harjoittavista toimijoista.
Näin ollen yhteisöjen tuomioistuin kumoaa 22.12.1994 tehdyn riidanalaisen neuvoston päätöksen siltä osin kuin neuvosto on hyväksynyt siinä banaanien puitesopimuksen tekemisen Euroopan yhteisön sekä Costa Rican, Kolumbian, Nicaraguan ja Venezuelan välillä ja puitesopimuksessa on vapautettu B-luokkaan kuuluvat toimijat puitesopimuksessa määrätystä vientitodistusjärjestelmästä.
Tämä on epävirallinen tiedotusvälineiden käyttöön tarkoitettu asiakirja, joka ei sido yhteisöjen tuomioistuinta. Tämä lehdistötiedote on saatavissa kaikilla virallisilla kielillä.
Tuomion koko teksti on luettavissa tänään noin kello 15 yhteisöjen tuomioistuimen kotisivulta Internetissä http://curia.eu.int
Lisätietoja: Jessica Larsson, puh. +352 4303 3651, fax +352 4303 2500.
(1) Afrikan, Karibian ja Tyynen valtameren alueen valtiot, jotka ovat allekirjoittaneet Lomén ja EY:n välisen sopimuksen.