Yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisu on annettu asiassa, joka koskee saksalaisen kotihoidon tuen eväämistä sellaisen siirtotyöläisen lapselta, joka on ollut työttömänä pitkän aikaa
Maria Martínez Sala on Espanjan kansalainen ja on asunut vuodesta 1968 Saksassa. Hän on ollut Saksassa ansiotyössä erilaisissa tehtävissä vuodesta 1976 vuoteen 1986 ja sen jälkeen 12.9.1989Ä24.10.1989. Tämän jälkeen Martínez Sala on saanut sosiaaliavustusta Bundessozialhilfegesetzin (sosiaaliavustusta koskeva kansallinen laki) perusteella. Saksan ulkomaalaisviranomaiset olivat myöntäneet Martínez Salalle 19.5.1984 asti useita peräkkäisiä, lähes keskeytyksettä voimassa olleita oleskeluun oikeuttavia asiakirjoja. Tämän jälkeen hänelle oli annettu vain sellainen asiakirja, josta kävi ilmi, että hänen oleskelulupaansa oli haettu pidennystä. Martínez Salaa ei kuitenkaan voitu karkottaa maasta sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevan, 11.12.1953 tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen vuoksi. Tammikuussa 1993, eli hetkellä, jolloin Martínez Salalla ei ollut oleskeluun oikeuttavaa asiakirjaa, hän anoi Freistaat Bayernilta kotihoidon tukea samassa kuussa syntyneelle lapselleen. Freistaat Bayern hylkäsi 21.1.1993 hakemuksen sillä perusteella, ettei hakija ollut Saksan kansalainen, eikä hänellä ollut oleskelulupaa tai muuta oleskeluun oikeuttavaa asiakirjaa. Myöhemmin, 19.4.1994, Martínez Salalle annettiin 18.4.1995 asti voimassa oleva oleskeluun oikeuttava asiakirja, jonka voimassaoloa jatkettiin vuodella 20.4.1995 alkaen.
Martínez Sala valitti ensimmäisessä asteessa tehdystä hylkäävästä päätöksestä Bayerische Landessozialgerichtiin Ä saksalainen muutoksenhakutuomioistuin Ä joka katsoi, että Martínez Salalla saattoi olla oikeus vaatia kahden yhteisön asetuksen mukaisten oikeuksien soveltamista hyväkseen. Kyseessä ovat siis siirtotyöläisten vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella annettu asetus (N:o 1612/68) ja siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä sosiaaliturvaa koskeva asetus (N:o 1408/71). Saksalainen tuomioistuin päätti lykätä ratkaisun antamista ja esittää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle useita ennakkoratkaisukysymyksiä, joihin yhteisöjen tuomioistuin tänään antaa ratkaisunsa.
Saksalainen kotihoidon tuki on maksuihin perustumaton sosiaalietuus, joka kuuluu perhepoliittisten toimenpiteiden kokonaisuuteen ja joka myönnetään Bundeserziehungsgeldgesetzin nojalla. Tuen myöntäminen riippuu tässä laissa säädettyjen edellytysten täyttymisestä, joista yhtenä mainitaan, että kaikilla kotihoidon tukea hakevilla ulkomaalaisilla on oltava oleskelulupa (Aufenthaltsberchtingung) tai muu oleskeluun oikeuttava asiakirja (Aufenhaltserlaubnis). Yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että saksalaisen kotihoidon tuen kaltainen etuus, joka myönnetään automaattisesti määrätyt kriteerit täyttäville henkilöille ilman yksilöllistä ja tarveharkintaista arviointia ja joka on tarkoitettu perhekustannusten kattamiseen, kuuluu yhteisön oikeuden soveltamisalaan.
Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt kansallinen tuomioistuin kysyy muun muassa, onko jäsenvaltion kansalaista, joka asuu ja on ollut ansiotyössä jossakin toisessa jäsenvaltiossa ja saanut siellä tämän jälkeen sosiaaliapua, mainituissa yhteisön asetuksissa tarkoitettu työntekijä.
Koska kansallinen tuomioistuin ei ole toimittanut yhteisöjen tuomioistuimelle riittävästi tietoja, joiden perusteella se voisi selvittää, voidaanko Martínez Salaa pidettävä jommassa kummassa asetuksessa tarkoitettuna työntekijänä (esimerkiksi sillä perusteella, että hakee työtä), kansallisen tuomioistuimen on itse ratkaistava tämä kysymys.
Saksalaisen tuomioistuimen viimeinen kysymys koskee sitä, onko yhteisön oikeuden vastaista se, että jokin jäsenvaltio edellyttää muiden jäsenvaltioiden kansalaisilta lain edellytykset täyttävän oleskelulupa-asiakirjan esittämistä kotihoidon tuen saamiseksi. Kysymys perustuu olettamukseen, jonka mukaan pääasian kantajalle on myönnetty oikeus oleskella kyseisessä jäsenvaltiossa.
Yhteisöjen tuomioistuin tekee selkoa siitä, että vaikka yhteisön oikeussäännöt eivät estä jäsenvaltiota edellyttämästä sen alueella laillisesti asuvilta muiden jäsenvaltioiden kansalaisilta sitä, että näillä on aina oleskeluoikeuden osoittava asiakirja, kunhan tämä sama velvollisuus kohdistuu sen omiin kansalaisiin heidän henkilötodistustensa osalta, kyseessä ei kuitenkaan ole sama tilanne silloin kun jäsenvaltio asettaa kotihoidon tuen saamisen pakolliseksi edellytykseksi sen, että toisten jäsenvaltioiden kansalaisilla on oleskeluun oikeuttava asiakirja, jonka myöntäminen kuuluu valtion viranomaisille. Oleskeluoikeuden tunnustamisen kannalta tarkasteltuna, oleskelulupakortti on vain deklaratiivinen, eli toteava ja todistava. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa oleskelulupakortti on konstitutiivinen, eli oikeutta perustava, kun sitä arvioidaan riidanalaisen etuuden myöntämisen kannalta. Tästä seuraa, että jäsenvaltio, joka edellyttää riidanalaista tukea, tai vastaavaa etuutta hakevalta toisen jäsenvaltion kansalaiselta sellaisen asiakirjan esittämistä, joka on luonteeltaan konstitutiivinen ja jonka kyseisen jäsenvaltion omat viranomaiset myöntävät, kun minkään vastaavan asiakirjan esittämistä ei edellytetä valtion omilta kansalaisilta, loukkaa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta (EY:n perustamissopimuksen 6 artikla).
Jos kansallinen tuomioistuin siis päätyy katsomaan, että Martínez Sala on jommassa kummassa asetuksessa tarkoitettu työntekijä, riidanalaisen kohtelun eriarvoisuus on EY:n perustamissopimuksen työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten vastaista.
Siinä tapauksessa, ettei kantajaa olisi pidettävä mainittuna työntekijänä, Saksan hallitus väitti, että pääasian tosiseikat eivät kuuluneet perustamissopimuksen asialliseen eivätkä henkilölliseen soveltamisalaan, minkä vuoksi pääasian kantaja ei voi vedota perustamissopimuksen 6 artiklaan. Komissio väitti puolestaan, että kantajalla on joka tapauksessa 1.11.1993 alkaen, eli Euroopan unionista tehdyn sopimuksen voimaantulopäivästä alkaen EY:n perustamissopimuksen 8 a artiklaan perustuva oleskeluoikeus, koska artiklan mukaan «jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, jollei tässä sopimuksessa määrätyistä tai sen soveltamisesta annetuissa säännöksissä säädetyistä rajoituksista ja ehdoista muuta johdu». EY:n perustamissopimuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaan Unionin kansalainen on jokainen, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus.
Yhteisöjen tuomioistuin painottaa sitä, ettei pääasian kaltaisessa tapauksessa ole tarpeen selvittää sitä, onko Martínez Salalla mahdollisuus vedota perustamissopimuksen 8 a artiklaan saadakseen uuden oleskeluluvan kyseisessä jäsenvaltiossa, koska on selvää, että hänellä on jo aiemmin ollut oikeus oleskella tässä maassa, vaikka oleskelulupakorttia ei ollutkaan sittemmin myönnetty.
Jäsenvaltion kansalainen, joka asuu laillisesti jossakin toisessa jäsenvaltiossa, kuten Martínez Sala, kuuluu perustamissopimuksen unionin kansalaisuutta koskevien määräysten henkilölliseen soveltamisalaan.
Perustamissopimuksen 8 artiklan 2 kohdassa unionin kansalaisuuteen liitetään sopimuksessa määrätyt oikeudet ja velvollisuudet, eli myös perustamissopimuksen 6 artiklassa määrätty oikeus olla joutumatta kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kohteeksi perustamissopimuksen asiallisella soveltamisalalla.
Euroopan unionin kansalainen, joka asuu Martínez Salan tavoin laillisesti vastaanottavan jäsenvaltion alueella, voi vedota perustamissopimuksen 6 artiklaan kaikissa niissä tilanteissa, jotka kuuluvat yhteisön oikeuden asialliseen soveltamisalaan, myös silloin kun jäsenvaltio viivyttelee etuuden myöntämisessä tai kieltäytyy kokonaan myöntämästä etuutta, joka myönnetään kaikille laillisesti tässä jäsenvaltiossa asuville henkilöille, sillä perusteella, että asianomaisella henkilöllä ei ole asiakirjaa, jota ei edellytetä kyseisen jäsenvaltion omilta kansalaisilta ja jonka myöntäminen voi viivästyä tai joka voi kokonaan jäädä saamatta valtion viranomaisten vuoksi.
Koska tällainen eriarvoinen kohtelu kuuluu perustamissopimuksen soveltamisalaan, sitä ei voida pitää perusteltuna. Kyseessä onkin välittömästi kantajan kansalaisuuteen perustuva syrjintä, eikä yhteisöjen tuomioistuimelle ole esitetty minkäänlaisia syitä, joiden perusteella eriarvoista kohtelua voitaisiin pitää perusteltuna.
Tämä on epävirallinen asiakirja, joka ei sido yhteisöjen tuomioistuinta.
Tämä lehdistötiedote on saatavissa kaikilla virallisilla kielillä. Tuomion koko teksti on luettavissa tänään noin kello 15 yhteisöjen tuomioistuimen kotisivulta Internetissä http://curia.eu.int
Lisätietoja: Jessica Larsson, puh. +352 4303 3651, fax +352 4303 2033.