Yhteisöjen tuomioistuinta on tässä asiassa pyydetty tulkitsemaan ympäristöä koskevan tiedon saannin vapaudesta annettua yhteisön direktiiviä 90/313/ETY. Kyseisessä direktiivissä säädetään, että jäsenvaltioiden viranomaisia «vaaditaan saattamaan ympäristöön liittyvät tiedot - jotka määritellään direktiivissä - kaikkien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden saataville näiden pyynnöstä ja näiden tarvitsematta osoittaa, että asia koskee heitä». Kuitenkin direktiivissä vahvistetaan myös ne olosuhteet, jolloin viranomaiset voivat kieltäytyä antamasta pyydettyä tietoa - muun muassa «jos tieto liittyy asioihin, jotka ovat tai ovat olleet oikeuskäsittelyssä tai tutkittavina tai jotka ovat esitutkinnan kohteena» -. Direktiivi saatettiin osaksi Saksan kansallista lainsäädäntöä vuonna 1994 Umveltinformationsgesetzillä (ympäristöä koskevasta tiedosta annettu laki, jäljempänä UIG). Tässä laissa säädetään, että oikeutta saada vapaasti ympäristöä koskevaa tietoa ei ole muun muassa «hallinnollisen menettelyn aikana niiden tietojen osalta, joita viranomaiset saavat menettelyä varten» (UIG:n 7 §).
Wilhelm Mecklenburg pyysi 1.1.1993 Pinnebergin kaupunkia ja 18.3.1993 Kreis Pinnebergiä toimittamaan hänelle direktiivin perusteella jäljennöksen siitä kannanotosta, jonka ympäristönsuojeluviranomainen oli antanut «läntisen ohitustien» rakentamissuunnitelman hyväksymismenettelyssä. Kreis Pinneberg hylkäsi pyynnön 17.5.1993 sillä perusteella, että viranomaisen kannanotto ei ollut direktiivissä tarkoitettu «ympäristöön liittyvä tieto», koska siinä arvioitiin ainoastaan sellaisia tietoja, jotka jo olivat Mecklenburgin saatavilla, ja että direktiivissä tarkoitettu tiedon antamisesta kieltäytymistä koskeva edellytys täyttyi joka tapauksessa tässä asiassa, koska suunnitelman hyväksymismenettelyä oli pidettävä «esitutkintana».
Schleswig-Holsteinische Oberverwaltungsgericht, joka on se hallintotuomioistuin, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, oli epävarma direktiivin tulkinnasta ja lykkäsi asian käsittelyä esittäen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksiä, joihin yhteisöjen tuomioistuin antaa ratkaisunsa tänään.
Kansallisen tuomioistuimen ensimmäinen kysymys koskee sitä, onko direktiivin 2 artiklaa (jossa määritellään ympäristöön liittyvän tiedon käsite) tulkittava siten, että sitä sovelletaan kannanottoon, jonka ympäristönsuojeluviranomainen on antanut osallistuessaan rakentamissuunnitelman hyväksymismenettelyyn. Yhteisöjen tuomioistuin huomauttaa, että direktiivin 2 artiklan mukaan tämän käsitteen piiriin kuuluu kaikki sellainen tieto, joka liittyy siinä mainittujen ympäristön eri osa-alueiden tilaan sekä toimintoihin tai toimiin, jotka vaikuttavat näihin eri osa-alueisiin kielteisesti tai joilla niitä voidaan suojella, «mukaan lukien hallinnolliset toimet ja ympäristönhoito-ohjelmat». Yhteisön lainsäätäjä on siten halunnut, että käsite «ympäristöön liittyvä tieto» on sisällöltään mahdollisimman laaja sisällyttämällä siihen sekä tiedot että toiminnot, jotka liittyvät ympäristön eri osa-alueiden tilaan. Se on halunnut määritellä käsitettä siten, ettei minkäänlainen viranomaistoiminta voi jäädä sen ulkopuolelle.
Näin ollen yhteisöjen tuomioistuin vastaa saksalaisen tuomioistuimen ensimmäiseen kysymykseen, että yhteisön direktiivin 2 artiklaa on tulkittava siten, että sitä sovelletaan kannanottoon, jonka ympäristönsuojeluviranomainen on antanut osallistuessaan rakentamissuunnitelman hyväksymismenettelyyn, jos tämä kannanotto vaikuttaa tällaisen suunnitelman hyväksymispäätökseen ympäristönsuojelulliselta kannalta.
Kansallisen tuomioistuimen toinen kysymys koskee sitä, onko direktiivissä mainittua käsitettä «esitutkinta», jonka kohteena oleviin asioihin liittyviä tietoja on oikeus kieltäytyä antamasta, tulkittava siten, että se käsittää UIG:ssa tarkoitetun ainoastaan hallintotoimen valmistelua koskevan hallinnollisen menettelyn. Yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että poikkeussäännös koskee ainoastaan oikeudenkäyntejä tai sen kaltaisia menettelyitä taikka muita menettelyitä, jotka päättyvät säännönmukaisesti sanktioiden määräämiseen silloin kun on syyllistytty hallinnolliseen tai rikosoikeudelliseen rikkomukseen. «Esitutkintaa» on siten pidettävä tässä asiayhteydessä vaiheena, joka edeltää välittömästi oikeudellista menettelyä tai tutkintaa. Direktiivin syntyprosessi ja Euroopan yhteisön virallisilla kielillä laadittujen ilmauksen «esitutkinta» eri versioiden vertailu tukevat tätä tulkintatapaa.
Näin ollen yhteisöjen tuomioistuin vastaa saksalaisen tuomioistuimen toiseen kysymykseen, että yhteisön direktiivissä tarkoitettuna menettelynä, johon liittyviä tietoja on oikeus kieltäytyä antamasta, ei pidetä
UIG:n 7 §:ssä tarkoitettua ainoastaan hallintotoimen valmistelua koskevaa hallinnollista menettelyä, paitsi jos se edeltää välittömästi oikeudenkäyntimenettelyä tai sen kaltaista menettelyä ja johtuu tarpeesta hankkia todisteita tai tutkia tapausta ennen varsinaisen menettelyn aloittamista.
Tämä on epävirallinen asiakirja, joka ei sido yhteisöjen tuomioistuinta. Tämä lehdistötiedote on saatavissa kaikilla virallisilla kielillä.
Tuomion koko teksti on luettavissa tänään noin kello 15 yhteisöjen tuomioistuimen kotisivulta Internetissä www.curia.eu.int Lisätietoja: Jessica Larsson, puh. +352 4303 3651, fax +352 4303 2033.