Yhteisön lainsäädännön mukaan jäsenvaltioilla on oikeus säätää tiettyjä epäsuotuisia alueita varten erityisestä tukijärjestelmästä, jonka tarkoituksena on helpottaa maataloustoimintaa ja parantaa viljelijöiden ansioita. Jäsenvaltiot voivat siis siten, että yhteisö osallistuu järjestelmän rahoittamiseen, myöntää vuosittaisen hyvityksen, jonka tarkoituksena on korvata pysyvät luonnonhaitat kyseisellä alueella. Jäsenvaltioilla on oikeus säätää hyvityksen myöntämisen tarkemmista edellytyksistä. Päämääränä on maataloustoiminnan jatkuvuuden turvaaminen ja vähimmäisasutuksen ylläpitäminen.
Suomen lainsäädännön mukaan luonnonhaittakorvaus voidaan myöntää viljelijälle, jos hän asuu maatilalla tai enintään 12 kilometrin etäisyydellä siitä. Asianomainen kunnan viranomainen voi poiketa tästä vaatimuksesta tietyin edellytyksin.
Yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut tämän lainsäädännön olevan sopusoinnussa yhteisön oikeuden kanssa.
Kyseisissä kahdessa asiassa hallintoviranomaiset olivat evänneet luonnonhaittakorvauksen kahdelta tilanomistajalta sillä perusteella, etteivät he asuneet maatilallaan. Raija-Liisa Jokela, joka omistaa maatilan epäsuotuisaksi alueeksi luokitellussa Laihian kunnassa (Suomessa), asuu Bonnissa (Saksassa) yhdessä miehensä kanssa, joka on Suomen ulkoasiainministeriön virkamies. Laura Pitkäranta, joka on syntynyt vuonna 1989, on perinyt niin ikään epäsuotuisaksi alueeksi luokitellussa Nummi-Pusulan kunnassa (Suomessa) sijaitsevan maatilan, jolla hän ei ole koskaan asunut. Kumpikin heistä on valittanut kielteisestä päätöksestä: Jokela Etelä-Pohjanmaan maaseutuelinkeinopiiriin ja Pitkäranta Uudenmaan maaseutuelinkeinopiiriin.
Valitukset on hylätty. Kumpikin heistä on valittanut edelleen maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan, joka on päättänyt kysyä yhteisöjen tuomioistuimelta, miten tasaushyvitystä (luonnonhaittakorvausta) koskevaa yhteisön lainsäädäntöä on tulkittava etenkin myöntämisedellytysten osalta.
Yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että yhteisön säädösten pääasiallinen tavoite on tukea maataloustoiminnan jatkumista epäsuotuisilla alueilla. Yhteisön lainsäädännössä ei edellytä, että viljelijän olisi pysyvästi asuttava maatilallaan, jotta hän voisi saada tasaushyvityksen, vaan siinä annetaan jäsenvaltioille oikeus säätää tasaushyvityksen myöntämistä koskevista täydentävistä tai rajoittavista edellytyksistä, kunhan ne ovat tukijärjestelmän tavoitteiden mukaisia.
Yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että pysyvää asumista maatilalla edellyttävä vaatimus on vähimmäisasutuksen säilymiseen alueilla, joita uhkaa autioituminen, tähtäävän tavoitteen mukainen. Maantieteellisten olosuhteidensa erityislaadun ja harvan asutuksensa vuoksi Suomi on voinut yhteisöjen tuomioistuimen mukaan asettaa viljelijöille korvauksen saamisen edellytykseksi yleisen velvollisuuden asua maatilallaan tai sen välittömässä läheisyydessä.
|
Epävirallinen lehdistötiedote, joka ei sido yhteisöjen tuomioistuinta. Saatavissa englanniksi, ranskaksi, ruotsiksi ja suomeksi. Koko tuomion teksti löytyy Internetistä sivultamme www.curia.eu.int tänään noin kello 15. Lisätietoja antaa Jessica Larsson puh. (+ 352) 43 03 3205, fax (+ 352) 43 03 2500. |