Julkisasiamies La Pergola katsoo, että nykyisin voimassa oleva valtion monopoli pitäisi korvata muulla kuin yksinoikeuteen perustuvalla lupajärjestelmällä, josta voisivat hyötyä kaikki yhteisössä toimivat yksityiset toiminnanharjoittajat ja joka olisi valtion harjoittaman tiukan valvonnan ja tarkastusten alaista sekä toimilupien myöntämisen että toiminnan harjoittamisen osalta
Englannin oikeuden mukaan perustettu CML-niminen yhtiö on tehnyt Suomen oikeuden mukaan perustetun TSL-nimisen yhtiön kanssa vuonna 1996 sopimuksen, jonka mukaan viimeksi mainitulla yhtiöllä on yksinoikeus pitää käytettävänä Suomessa CML:n valmistamia pelilaitteita, joista voi voittaa pieniä rahapalkintoja. Laitteet säilyvät CML:n omistuksessa ja TSL saa vastikkeena CML:lle tarjoamistaan palveluista sopimuspuolten välisellä erillisellä sopimuksella vahvistettavan palkkion, jonka suuruus määräytyy sijoitetuista laitteista saatavan tuoton perusteella.
Läärä, joka on TSL:n hallituksen puheenjohtaja, on tuomittu sakkorangaistukseen Suomen arpajaislain rikkomisesta, ja peliautomaatit niissä olleine rahoineen on määrätty valtiolle menetetyiksi.
Suomen arpajaislaissa säädetään ihmisten pelihaluun perustuvan tulonhankinnan rajoittamiseksi, että arpajaisia, vedonlyöntiä ja pelikasinotoimintaa sekä peliautomaattien käytettävänä pitämistä saa harjoittaa ainoastaan yksi julkisoikeudellinen yhdistys. Edellytyksenä on lisäksi, että tälle yhdistykselle on myönnetty lupa. Luvanhaltija saa hankkia varoja ainoastaan hyväntekeväisyyttä varten.
Julkisoikeudellinen yhdistys, jolla on edellä mainittu yksinomainen lupa Suomessa, on Raha-automaattiyhdistys (jäljempänä RAY), johon kuuluu nykyään 96 valtakunnallista terveys- ja sosiaalialalla toimivaa yhteisöä ja säätiötä. RAY:lla on oikeus harjoittaa myös raha-automaattien (slot-machine) ja viihdelaitteiden valmistusta ja myyntiä ja sille on myönnetty toimilupa pelikasinotoiminnan harjoittamiseen Helsingissä.
Läärä on väittänyt kansallisessa muutoksenhakutuomioistuimessa muun muassa, että Suomen lainsäädäntö on ristiriidassa tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevien yhteisön sääntöjen kanssa. Hän on todennut erityisesti, että RAY:lle myönnetty yksinoikeus pitää peliautomaatteja käytettävänä Suomessa on suhteeton toimenpide pelihimon ja veronkierron hillitsemiseksi.
Julkisasiamies katsoo ensinnäkin, että peliautomaattien asentaminen, ylläpito ja yleisön käytettävänä pitäminen ovat taloudellista toimintaa, koska niihin kuuluu palvelujen tarjoamista vastiketta vastaan ja/tai tavaroiden maahantuontia.
Näin ollen kyseisiä toimintoja harjoittavan julkisoikeudellisen yhdistyksen on katsottava olevan (julkinen) yritys, jolle jäsenvaltio myöntää yksinoikeuksia tai monopolia koskevia oikeuksia.
Vaikka kyseinen monopoli ei sellaisenaan ole perustamissopimuksen vastainen, julkisasiamies on kuitenkin selvittänyt, rikkooko se tapa, jolla monopoli on järjestetty tai sen toimintaa harjoitetaan, tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevia yhteisön sääntöjä.
Julkisasiamies on todennut, ettei voida sulkea pois sitä, että tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevat säännöt soveltuvat asiaan, koska peliautomaatit ovat välineenä toimivia esineitä, joiden avulla palvelun tarjoaminen on mahdollista. Sen lisäksi, että pelilaitteet ovat yhteisön tullitariffissa tarkoitettuja tavaroita, niitä voidaan ostaa ja myydä, tai ne voivat olla muiden liiketoimien kohteena. Sillä, että ne on asetettu ainoastaan suomalaisen toimijan käytettäviksi, ei ole merkitystä asian kannalta.
Siitä, että RAY toimii palvelumonopolina, aiheutuu erityisesti se, että RAY on tarvittavien välineiden (eli raha-automaattien) ainoa mahdollinen ostaja Suomessa. Ei ole olemassa mitään laissa säädettyä velvollisuutta, jolla taattaisiin, että palvelumonopoli hankkisi myös muissa jäsenvaltioissa laillisesti valmistettuja raha-automaatteja. Näin ollen RAY toimii tosiasiallisena monopolina myös raha-automaattien tuottajana ja markkinoijana Suomessa. Näin ollen muissa jäsenvaltioissa valmistettuihin raha-automaatteihin kohdistuva syrjintä suomalaisten tuotteiden eduksi on Suomen lainsäädännön sekä tosiasiallinen että väistämätön vaikutus.
Julkisasiamies pitää palvelujen tarjoamisen vapautta koskevasta näkökulmasta lähtökohtana sitä, että RAY:n toiminta (raha-automaattien sijoittaminen ja käytettävänä pitäminen sekä peli- ja voittomahdollisuuden tarjoaminen pelaajille) tarkoittaa palvelujen tarjoamista.
Kun Suomen lainsäädännössä varataan raha-automaattien käytettävänä pitäminen yhdelle ainoalle kotimaiselle toimijalle (julkisoikeudellinen yhdistys, jolla on lisäksi velvollisuus käyttää saatu tuotto kokonaisuudessaan hyväntekeväisyyttä varten tai muun aatteellisen tarkoituksen rahoittamiseen), yksikään toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut oikeushenkilö ei voi tarjota Suomessa samaa palvelua. Julkisasiamies muistuttaa, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan Suomen lainsäädännön kaltaisen säännöksen, jolla annetaan yksinoikeuksia kotimaiselle monopoliyritykselle ja jolla suljetaan näin ollen järjestelmän ulkopuolelle kaikki muut, myös suomalaiset, palvelujen tarjoajat, on katsottava olevan erotuksetta sovellettava rajoitus.
Julkisasiamies pohtii näin ollen, voivatko tavaroiden tai palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevat rajoitukset olla jollakin tapaa oikeutettuja.
Julkisasiamies toteaa ensin, ettei esillä oleva asia voi kuulua tavaroiden vapaan liikkuvuuden osalta perustamissopimuksessa nimenomaisesti mainittujen poikkeusten alaan, ja ettei raha-automaatilla pelaaminen ole yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu.
Toiseksi, mikäli yhteisöjen tuomioistuin katsoisi, että palvelujen vapaata liikkuvuutta rajoittava toimenpide ei ole syrjivä, koska sitä sovelletaan erotuksetta kaikkiin suomalaisiin ja muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin toimijoihin RAY:ta lukuunottamatta, julkisasiamies on tutkinut, voiko toimenpide olla oikeutettu yleisestä edusta johtuvien pakottavien syiden perusteella (joita ei ole jo suojattu niiden normien avulla, joita sovelletaan muihin jäsenvaltioihin sijoittuneisiin palvelujen tarjoajiin palvelut vastaanottavassa jäsenvaltiossa) ja onko vapaata liikkuvuutta koskeva rajoitus välttämätön ja suhteellisuusperiaatteen mukainen.
Suomen hallitus on korostanut erityisesti sitä, että kyseisen lainsäädännön tavoitteena on estää liiketoiminta, jossa käytettäisiin hyväksi ihmisten pelihalua, ja että kyseisistä palveluista kertyvä tuotto käytetään suurelta osin sosiaalisen ja yleishyödyllisen toiminnan rahoittamiseen. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tällaiset syyt eivät kuitenkaan ole sellaisenaan yleisen edun mukaisia pakottavia syitä. Ne ovatkin pelkästään taloudellisia päämääriä (erityisesti silloin, kun valtion talousarviota on kevennetty tiettyjen sosiaalista toimintaa koskevien menojen osalta, jotka pääsääntöisesti kuuluvat valtion tehtäviin). Julkisasiamies muistuttaa kuitenkin, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on tunnustettu jäsenvaltioilla olevan valta arvioida harkintansa mukaan, mitkä ovat ne yleistä etua koskevat pakottavat syyt, jotka edellyttävät suojaamista. Esillä olevassa asiassa pelilaitteiden käytettävänä pitämisen osaltakin on olemassa järjestäytyneen rikollisuuden ja lainvastaisesti hankitun rahan pesemisen vaara. Yleisemmin voidaan todeta, että rahapeleihin liittyy ihmisten varojen käyttämistä yhteiskunnallisesti tuottamattomana pidettyyn toimintaan, ja rahapelien pelaajat ovat tämän lisäksi välttämättä sopimussuhteen heikompi osapuoli verrattuna palvelun tarjoajaan.
Tämän jälkeen on selvitettävä, ovatko Suomen lainsäädäntöön sisältyvät säännökset konkreettisesti asianmukaisia (eli ovatko ne välttämättömiä ja oikeassa suhteessa) niillä tavoiteltuihin yleistä etua koskeviin päämääriin nähden.
Julkisasiamies toteaa, että kun otetaan huomioon, ettei lainsäädännössä ole säännelty sijoitettavien raha-automaattien enimmäislukumäärää eikä sitä, miten RAY:n monopolia konkreettisesti harjoitetaan ja miten se on järjestetty (pelejä koskevat myynninedistämiskampanjat, myynnistä vastaavien henkilöiden intressi kasvattaa pelituloja, joiden perusteella heille pelilaitteiden sijoittamisesta maksettava korvaus lasketaan ja alaikäisten käyttäjien valvonnan puutteellisuus), tämä on selvästi ristiriidassa sen tavoitteen kanssa, jonka mukaan riidanalaisen lainsäädännön yhtenä tavoitteena on estää se, että yksityiset toiminnanharjoittajat hyötyisivät ihmisten pelihalusta. Sitä vastoin monopolin tarpeellisuus on ilmeinen sen päämäärän toteuttamiseen, että pelaajia suojellaan siltä vaaralta, että pelitoimintaa harjoitettaisiin rikollisessa tarkoituksessa (mikäli edellytettävää suojaa ei ole jo toteutettu niiden normien avulla, joita muuhun jäsenvaltioon sijoittautuneeseen palvelujen tarjoajaan sovelletaan siinä jäsenvaltiossa, jonne hän on sijoittautunut).
Koska kysymyksessä on valikoiva kielto (jossa palvelun tarjoaminen on sallittu, mutta yhdelle ainoalle kotimaiselle toimijalle), sitä, onko tämä toimenpide oikeassa suhteessa yleistä etua koskeviin pakottaviin syihin, on arvioitava äärimmäisen tiukasti.
Julkisasiamies on sitä mieltä, että tämä edellytys ei täyty nykyisin voimassa olevassa Suomen lainsäädännössä. Kyseisten pakottavien päämäärien turvaamiseksi välttämätön valvonta ja tarkastukset voitaisiin toteuttaa muussa kuin yksinoikeuteen perustuvassa lupajärjestelmässä, josta voisivat hyötyä myös yksityiset toiminnanharjoittajat. Valvonta ja tarkastukset, jotka tällä hetkellä kuuluvat niiden sijoituspaikkojen haltijoille, joissa peliautomaatteja pidetään yleisön käytettävinä, olisivat tällaisia lupia hakevien toimijoiden vastuulla (niin kuin tapahtuu jo Alankomaiden, Saksan ja Portugalin oikeusjärjestyksissä). Tällä tavalla jäsenvaltion harkintavalta päättää toiminnalla saadun tuoton käyttötarkoituksista yleishyödyllisten tarkoitusten rahoittamiseen säilyisi koskemattomana samalla kun palvelujen tarjoamisen vapauteen puututtaisiin vähemmän rajoittavasti.
Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus on täysin puolueettomasti ja riippumattomasti esitetty seikkaperäinen oikeudellinen näkemys asiasta. Se ei sido yhteisöjen tuomioistuinta. Yhteisöjen tuomioistuin julistaa tuomionsa myöhemmin.
Tämä on epävirallinen asiakirja, joka ei sido yhteisöjen tuomioistuinta. Tämä lehdistötiedote on saatavissa italiaksi, suomeksi, ranskaksi, englanniksi, saksaksi ja ruotsiksi.
Ratkaisuehdotuksen koko teksti on luettavissa tänään noin kello 15 yhteisöjen tuomioistuimen kotisivulta Internetissä www.curia.eu.int italiaksi (julkisasiamiehen kieli) ja suomeksi (oikeudenkäyntikieli) Lisätietoja: Jessica Larsson (puh. +352 4303 3651)