Lähiaikoina tapahtuu useita merkittäviä muutoksia, jotka vaikuttavat Euroopan unionin tuomioistuinjärjestelmään suuresti.
Talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen alkaminen sekä Amsterdamin sopimuksen ja tiettyjen sellaisten sopimusten voimaantulo, jotka on tehty Euroopan unionin kolmannen pilarin (oikeus- ja sisäasiat) yhteydessä, merkitsevät sitä, että yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi tulevien asioiden määrä kasvaa huomattavasti. Lisäksi mahdollisesta Euroopan unionin laajentumisesta aiheutuu tarve pohtia uudelleen sitä, miten yhteisöjen lainkäyttöelinten kokoonpanoa ja toimintaa on säänneltävä.
Tämän vuoksi vaikuttaa perustellulta, että aletaan pohtia yhteisöjen tuomioistuinjärjestelmän tulevaisuutta yleensä ja erityisesti yhteisöjen lainkäyttöelinten toimintaa ja kokoonpanoa. Juuri tämä on ollut yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tarkoituksena, kun ne ovat laatineet tämän asiakirjan.
Tässä muistiossaan yhteisöjen tuomioistuin ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kartoittavat ensin niitä ongelmia, jotka on ratkaistava, jotta nämä yhteisöjen lainkäyttöelimet pystyisivät hoitamaan tehtävänsä. Tämä ongelmat koskevat lähinnä oikeudenkäyntien määrän lisääntymistä ja tästä aiheutuvaa oikeudenkäyntien keston pitenemistä sekä sitä, että tuomioistuimen käännösosasto tukkeutuu käännettävistä asiakirjoista.
Mahdolliset ratkaisuvaihtoehdot on tässä muistiossa jaettu kolmeen osaan.
Ensinnäkin yhteisöjen tuomioistuin ehdottaa sellaisia toimenpiteitä, jotka voidaan totetuttaa jo nyt pelkillä työjärjestysten muutoksilla ja joilla mahdollistetaan oikeusriitojen tehokkaampi käsitteleminen.
Yhteisöjen tuomioistuin ehdottaa sitä, että ilmeisen kiireelliset asiat voitaisiin käsitellä nopeutetussa tai yksinkertaistetussa menettelyssä. Myös suullisten käsittelyjen järjestämistä voitaisiin rajoittaa, ja tietyt asiat voitaisiin ratkaista pelkän kirjallisen käsittelyn jälkeen.
Jotta ennakkoratkaisupyynnöt eli ne pyynnöt, joilla kansalliset tuomioistuimet pyytävät yhteisöjen tuomioistuimelta ratkaisua yhteisön oikeuden soveltamisessa kohtaamiinsa ongelmiin, voitaisiin käsitellä tehokkaammin, yhteisöjen tuomioistuin toivoo, että se voisi pyytää kansallisilta tuomioistuimilta selvennystä niiden esittämiin kysymyksiin. Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin ehdottaa, että se voisi nykyistä useammin ratkaista pyynnöt tuomion sijasta pelkällä määräyksellä, jos annettava vastus ilmenee jo annetuista tuomioista.
Toiseksi yhteisöjen tuomioistuin luettelee tiettyjä muutoksia, joilla ei aseteta kyseenalaiseksi yhteisöjen tuomioistuinjärjestelmän rakennetta mutta jotka silti vaativat perustamissopimukseen ja tuomioistuimen perussääntöön sisältyvien, tuomioistuinta koskevien määräysten muuttamista.
Tässä yhteydessä painotetaan erityisesti sitä, että yhteisöjen tuomioistuimella tulisi olla toimivalta muuttaa itse työjärjestystään, jotta sitä voitaisiin helpommin mukauttaa oikeudellisen ympäristön muutoksiin.
Muistiossa tuodaan myös esiin mahdollisuus valituslupajärjestelmän käyttöönottamiseen niiden valitusten osalta, jotka yhteisöjen tuomioistuimeen tehdään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätöksistä. Tällainen järjestelmä soveltuisi erityisen hyvin niihin tilanteisiin, että ennen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta jokin valituselin on jo käsitellyt asian, mistä esimerkkinä on yhteisön tavaramerkkia koskevat asiat. Ajateltavissa on myös, että yhteisön henkilöstöä koskevien asioiden käsittelyjärjestystä muutetaan muun muassa niin, että luodaan yhteisön toimielimille yhteisiä valituslautakuntia.
Lopuksi yhteisöjen tuomioistuin kiinnittää huomiota siihen, että tulevien unionin laajentumisten vuoksi tapahtuvalla tuomareiden määrän lisäämisellä on yhteys tuomioistuimen toimintakykyyn. Tuomarien lukumäärän huomattava lisääminen voisi aiheuttaa sen, että yhteisöjen tuomioistuimen täysistunto ylittää sen rajan, joka on kollegiaalisen tuomioistuimen ja äänestyspäätöksiä tekevän kokouksen välillä. Tällä voisi olla kielteisiä vaikutuksia oikeuskäytännön yhtenäisyyteen. Jos yhteisöjen tuomioistuimessa olisi paljon yli 15 tuomaria, yhteisöjen tuomioistuimen asiana olisi itse etsiä sopivat organisatoriset muodot tällaisen vaaraan välttämiseksi.
Viimeiseksi yhteisöjen tuomioistuin pohtii yleisemmin tuomioistuinjärjestelmän tulevaisuutta, ja se toivoo seuraavan hallitusten välisen konferenssin ottavan huomioon tietyt laajemmat kysymykset.
Pitkän tähtäimen näkymien osalta yhteisöjen tuomioistuin korostaa sitä, että kaikkien kansallisten tuomioistuimien olisi edelleen saatava esittää sille ennakkoratkaisukysymyksiä. Toisaalta se pitää mahdollisena sitä, että otettaisiin käyttöön seulontajärjestelmä, jotta voitaisiin valita sellaiset kysymykset, jotka on ratkaistava yhteisön tasolla niiden monimutkaisuuden tai tärkeyden vuoksi.
Lopuksi yhteisöjen tuomioistuin käsittelee niitä etuja ja haittoja, joita aiheutuisi ennakkoratkaisumenettelyn "hajauttamisesta". Tälla tarkoitetaan sitä, että jokaiseen jäsenvaltioon luotaisiin lainkäyttöelin, joka olisi asemaltaan joko yhteisön tai kansallinen elin ja jonka tehtävänä olisi ratkaista sen alueelliseen toimivaltaan kuuluvien kansallisten tuomioistuinten esittämät kysymykset.
Neuvoston puheenjohtajamaa Saksa on pyytänyt yhteisöjen tuomioistuimen presidenttiä G. C. Rodríguez Iglesiasia esittämään kaikki nämä ehdotukset ja huomiot Brysselissa 27.Ä28.5.1999 pidettävässä oikeusministerien neuvoston kokouksessa.
Tämä tiedote on lehdistölle tarkoitettu epävirallinen asiakirja, joka ei sido yhteisöjen tuomioistuinta.
Tämä tiedote on saatavissa kaikilla virallisilla kielillä seuraavassa osoitteessa: www.curia.eu.int
Lisätietoja: Jessica Larsson, puh. +352 4303 3651, fax +352 4303 2033.