Työntekijöiden suojelun tavoitteen vuoksi sovelletaan jäsenvaltion parempaa työ- ja sosiaalioikeutta kaikkiin sen alueella työskenteleviin työntekijöihin. Lisäksi vastaanottajavaltion yrityksille asettamat sosiaaliset ja hallinnolliset lisäsäännökset eivät ole perusteltuja silloin kun sinne tilapäisesti töihin lähetetyt työntekijät saavat kotivaltiossaan vastaavaa suojaa.
Ranskalaiset rakennusalan yritykset Arblade ja Leloup suorittivat rakennustöitä Belgiassa ja lähettivät vuosina 1991--1993 työntekijöitä töihin kyseisille työmaille.
Belgian työsuojeluhallinnon tarkastusyksiköt pyysivät suorittamissaan tarkastuksissa esittämään useita Belgian lainsäädännössä edellytettyjä henkilöstöä koskevia asiakirjoja
Koska Arblade ja Leloup katsoivat, ettei niillä ollut velvollisuutta esittää näitä asiakirjoja, niitä vastaan nostettiin syyte Tribunal correctionelissa. Nämä kaksi yritystä väittivät, että ne olivat toimineet Ranskan lainsäädännön mukaisesti ja että Belgian lainsäädännön kyseiset säännökset merkitsivät itse asiassa rajoitusta palvelujen tarjonnan vapaudelle.
Tribunal correctionnel kysyy yhteisöjen tuomioistuimelta, ovatko Belgian kansalliset säännökset yhteisön oikeuden mukaisia.
Yhteisöjen tuomioistuin katsoo aluksi, että kyseisillä Belgian laeilla ei voida poiketa yhteisön oikeudesta yksin sen vuoksi, että niiden luonnehditaan koskevan yleistä järjestystä ja turvallisuutta.
Yhteisöjen tuomioistuin muistuttaa oikeuskäytännöstään, jonka mukaan on poistettava kaikenlainen toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen palvelujen tarjoajan syrjintä ja kaikenlaiset rajoitukset, jotka voivat haitata palvelujen tarjoajien toimintaa, jotka suorittavat lähtövaltiossaan vastaavanlaisia palveluja lainmukaisesti. Yhteisöjen tuomioistuin toteaa muun muassa, että vaikka työntekijöiden suojelu voi olla sellainen yleisen edun mukainen pakottava syy, jolla voidaan perustella palvelujen tarjoamisen vapauden perusperiaatteen rajoittamista, puhtaasti hallinnollisilla syillä ei sitä vastoin voida poikkeamia perustella.
Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan jäsenvaltiot voivat edellyttää (laeissa tai työehtosopimuksissa) vähimmäispalkan maksamista alueellaan jopa tilapäisestikin töihin lähetetyille työntekijöille riippumatta siitä, mihin maahan työnantaja on sijoittautunut. Tätä velvollisuutta on sovellettava kansallisen tuomioistuimen valvonnassa, ja velvollisuuden täyttämistä voidaan tehostaa ainoastaan asianmukaisilla keinoilla. Rikosoikeudellinen menettely on mahdollinen vain, jos rikotut säännökset ovat riittävän selviä ja täsmällisiä.
Kun työnantaja velvoitetaan suorittamaan työnantajamaksuja, kansallisen tuomioistuimen on tarkastettava, syntyykö kyseisille työntekijöille (rakennustöiden suorittamispaikan valtioon lähetetyt työntekijät) näiden maksujen perusteella oikeus sosiaaliseen etuun ja eivätkö ne jo saa jäsenvaltiossa, johon yritys on sijoittautunut, olennaisesti vastaavaa suojaa. Päinvastaisessa tilanteessa nimittäin tällainen velvollisuus merkitsee sitä, ettei palvelujen tarjoaja ole yhdenvertainen vastaanottavaan valtioon sijoittautuneiden työnantajien kanssa, ja yritykset saattavat luopua palvelujen tarjoamisesta kyseisessä valtiossa. Jotta nämä maksut voidaan hyväksyä, niitä on vaadittava kaikilta valtion alueella toimivilta palvelujen tarjoajilta.
Yhteisöjen tuomioistuin toteaa lopuksi, että Arbladella ja Leloup'lla on jo Ranskassa, jollei samanlaiset, niin ainakin vastaavat velvollisuudet samojen toimintakausien ja samojen työntekijöiden osalta, kun on kyse periaatteesta, jonka mukaan on pidettävä henkilöstöä koskevia asiakirjoja. Velvollisuudella pitää vastaanottavassa jäsenvaltiossa ylimääräisiä asiakirjoja, rajoitetaan yhteisöjen tuomioistuimen mielestä palvelujen tarjonnan vapautta, koska siitä aiheutuu hallinnollisia rasituksia ja kustannuksia. Vaikka työntekijöiden ja erityisesti niiden terveyden suojelu voivatkin edellyttää asiakirjojen pitämistä työmaalla saatavilla vastaanottavan jäsenvaltion kansallisten viranomaisten suorittaman valvonnan helpottamiseksi, kansallisten tuomioistuinten on selvitettävä, ettei tavoiteltua päämäärää voitaisi saavuttaa esittämällä kohtuullisessa ajassa sijoittautumisjäsenvaltiossa pidetyt vastaavat asiakirjat (tai niiden jäljennös työmaalla tai paikassa, johon pääsee helposti).
Palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittamista, jota vaatimus pitää asiakirjoja kansallisten valvontaviranomaisten saatavilla voi merkitä, ei kuitenkaan voida koskaan perustella tarpeella helpottaa yleensä ottaen valtion viranomaisten valvontatehtävien suorittamista (esillä olevassa asiassa ei voida yhteisöjen tuomioistuimen mukaan perustella velvollisuutta säilyttää viisi vuotta henkilöstöä koskevia asiakirjoja valtion alueella eikä sitä, että niitä on säilytettävä luonnollisen henkilön kotipaikassa)
Tämä on epävirallinen asiakirja, joka ei sido yhteisöjen tuomioistuinta. Tämä lehdistötiedote on saatavissa kaikilla virallisilla kielillä.
Tuomion koko teksti on luettavissa tänään noin kello 15 yhteisöjen tuomioistuimen kotisivulta Internetissä www.curia.eu.int
Lisätietoja: Jessica Larsson, puh. +352 4303 3651, fax +352- 4303 2033